
Tehtiin siinä ulkona vähän seuraamista ja temppuja läpi ja meni oikein kivasti. Oltiin toisena suoritusvuorossa, joten tutustumisen jälkeen oli just sopivasti aikaa viritellä odottelukarsinassa. Ennen rataa psyykkasin Lyytiä ja itseäni, että kyllä me nää temput osataan. Rata alkoikin tällä kertaa oikein mukavasti. Kumma, mikä henkinen vaikutus on sillä, että ensimmäinen tehtävä onnistuu! (vrt viime koe)
Temponvaihdoksessa Lyyti oli hyvin kontaktissa mutta putkea lähestyessä ei kestänyt. Putken jälkeen nenä kävi maassa, mutta sain pelastettua seuraavaan eteentulotehtävään, joka sujuikin hyvin. Sarjahyppy + puolenvaihto läpi onnistui näppärästi. Yleisöä lähestyttäessä ei Lyyti taas pystynyt pitämään kontaktia, mutta onneksi temppuihin kykeni silti. Eteentulokyltistä saatiin -1 TVÄ ilmeisesti siitä, että Lyyti tekee ylimääräisen niskaliikkeen; taisi ymmärtää ohjaukseni ensin väärin.
Liikkeestä seisomisesta lähti taas seuraamaan hienosti, mutta myöhästyin vähän seuraavalle käännöskyltille ja Lyyti istui ihan mihin sattui. Tästä -1 vino. Puolenvaihto edestä onnistui ja sitä seuraavan 270-kyltin jälkeen kontakti taas parani. Askeleet eteenpäin oli oikein siistit, mutta taas kun käännyttiin yleisöön päin, ei kontakti kestänyt. Pyörähdyksellä ainoa, joka pyöri, oli mun käsi 😂 Uusittiin, ja nyt koira teki oikein, mutta mä sain vielä -3 OV:n askelluksen hidastamisesta. Maalissa kehuin taas aika railakkaasti, ja Lyytin vire nousi vähän liian korkealle käytösruutua ajatellen: piiiiiippppiipppp... Sain kuitenkin Lyytin komennettua hiljaiseksi ennen kuin aika alkoi ja itse 3 minuuttia menikin ihan täydellisesti. (Sivuhuomautus: videolta kuuluva viserrys ei ole kaikki Lyytin, osa siitä tulee toiselta mummoporokoiralta käytösruudusta.)
Radan jälkeen tuntui, että hyvin meni, mutta silti yllätyin, kun näin pisteet: 92!!! Viime kokeessa tuloskin tuntui kaukaiselta, nyt ei olleet valiopisteetkään kaukana 😍 Ja jos en ole väärässä, niin taisi olla lapinporokoirien korkeimmat pisteet mestarissa kautta aikain. Näillä pisteillä napattiin mestariluokan rotumestaruus (koko kisassa oltiin kai viidensiä). Lyyti on nyt kolmena vuonna peräkkäin voittanut rotumestaruuden: 2016 alokkaan, 2017 voittajan ja nyt mestarin. Tuomarinkommentti: "Tasapainoinen osaava suoritus. Miellyttävä ohjaus."
Olen tyytyväinen siihen, että jo toisella yrityksellä saatiin ehjä suoritus eikä ollut sellaista yliyrittämistä kuin viimeksi. Oltiin jo aika paljon lähempänä rentoa suoritusta kuin viimeksi. Kontaktin puute tietysti harmittaa; Lyytillä kun on niin näyttävä seuraaminen olemassa, niin matkalaukun kalastelu on ärsyttävää. Ajattelen kuitenkin, että kaikkea ei voi saada kerralla - niin se viimeinen voittajan koekin oli ilmeeltään parasta, eli eiköhän meidän paras seuraaminen löydy, kunhan saadaan vähän varmuutta mestariin. Varmaan vieras hallikin vaikutti, kun kontakti putoili nimenomaan yleisöä kohti mennessä, vaikka niin paljon ollaankin sitä treenattu.
Mutta tuo pyörähdys! Siitähän on tullut suorastaan meidän kompastuskivi! Jos tarkkaan laskee, niin siitä jäi meidän eka valiotulos kiinni. Piti ihan tutkia, mitä kaikkia virheitä on siinä tehty ja tällainen lista tuli: -3 OV liian iso apu, -10 TVÄ liian myöhään tehty, -1 OV liian aikaisin tehty, -3 OV liian myöhään tehty, HYL liian myöhään uusittu, -3 UUSI ja -3 OV ohjaaja hidasti. Avoimessa luokassa sen sijaan kieppi onnistui vielä. Johtuikohan se siitä, että suuremmat avut oli vielä sallittu? Vai sekoittaakohan Lyytiä se, että mulla on sama käsky J-käännöksissä - jääkö odottamaan, että mäkin käännyn? Ajoissa se pitää joka tapauksessa aloittaa... Kohta tässä käy niin, että mä alan jännittää kieppiä niin paljon, että Lyyti ei ainakaan lähde siihen 😂😂