Elokuun valkku

 Viime viikon torstaina lappalaisvalkku kesätauon jälkeen. Oltiin Suuntimopuistossa Puistolassa ja lajina toko. Mulla oli Joku ja Just. Jokun kanssa olin laittanut toivomuksiin seuraamisen ja ruudun sekä "treenaamisen treenaamisen". En ihan luottanut Jokuun, kun puistossa oli muutakin porukkaa, niin laitoin sen liinaan. Se ei tästä ymmärtänyt, että ruvetaan treenaamaan, ja oli lähdössä lenkille. Sitten kun tajusi, että treenataan, niin oli ihan messissä. Tästä Ninan ensimmäinen huomio eli sillä pitäisi olla jonkinlainen treeninaloitussignaali, esim. "Jokun vuoro". Toisen kierroksen aluksi sanoinkin "Jokun vuoro" ja se oli heti treenimoodissa 😃 Eli meillä on olemassa se signaali, pitäisi vain muistaa käyttää sitä!

Joku sai kehuja aktiivisuudestaan ja tarjosi myös kivasti sivulletuloa. Mutta Nina kommentoi, että kun se on syönyt namin, se kattelee ensin hetken muualle, ennen kuin ottaa uudestaan kontaktin. Eli tätä viivettä pitäisi lyhentää, että se namin nielemisen jälkeen ottaisi heti uudestaan kontaktin. Todella hyvä huomio! Seuraamisessa näytin luopumisen kautta harjoitellun ja Caritan treeneissä aloitetun poskikontaktin. Luopumisesta Nina sanoi ihan samaa kuin Carita eli että nami koiran ja mun reiden välissä kyllä vahvistaa väljyyttä. Parempi olisi palkka koiran pään ulkopuolella. Namilla tää tuntui tosi vaikealta, Joku liian matalalta. Lelulla tuntui paremmalta mutta Joku ei pystynyt yhtään luopumaan! Eli nyt pitää pikkuhiljaa treenata luopumista myös pään ulkopuolella, kun se kerran oli noin vaikeaa!  Ylipäätään Nina sanoi, että seuraamista kannattaa tehdä useammalla metodilla, että sitten voi katsoa, mikä omalle koiralle parhaiten sopii ja kun jatkossa tulee ongelmia, niin voi kokeilla jotain muuta. Tästä vähän naurahdin, että kiitos luottamuksesta, mutta tottahan tuo on. 

Ruututreenissä Nina suositteli leluruutua niin, että ensin Joku näkee lelun viennin ja välillä se on viety salaa. Näissä voisi olla pitkä matka. Näytin myös tarjoamista, missä Joku teki hyvin mutta mulla oli hirveä kiire palkata. Eli taas kerran selvempi kriteeri! Esim. hiekkaan voi piirtää viivan, jonka ylitettyään koira saa naksun ja palkan. Tehtiin myös näytöllä, mutta siinä ainakin näillä ekoilla kerroilla Joku oletti, että sinne olisi viety nami ja rupesi vähän etsimään ruudussa. Tästä ei toki saisi lannistua, eiköhän se opi aika nopeasti, ettei siellä ole nameja... Viimeinen kerta oli hieno. Tehtiin aika pitkästä matkasta ja Nina vei lelun ruutuun Jokun näkemättä. Joku juoksi n. puoleenväliin, sitten pysähtyi katsomaan jotain häiriötä, mietti hetken ja jatkoi matkaa ruutuun, jossa lelu oli!

Justin kanssa aloitettiin myös ruudulla. Valitin Ninalle sitä, että muutaman toiston jälkeen Just alkaa tarjota maahanmenoa ennen ruutua tai nauhalle, vaikka en olisi pyytänyt sitä maahan ollenkaan. Eli jonkinlainen toistoihin liittyvä ongelma. Otettiin ensin kerran ihan kisamaisena ja tyhjiin, meni aivan upeasti!!! Toinen toisto taas tyhjiin, tällä kertaa Just meni vähän vasempaan takanurkkaan, jonne pysähtyi käskystä. Tästä kaksi ensimmäistä huomiota Ninalta: Just pysähtyy hyvin käskystä mutta jää kattelemaan muualle. Olen tämän itsekin huomannut mutta en osannut suhtautua siihen korjaamisesta puhumattakaan. Toinen juttu oli se, että jos sanon sille pysähdyskäskyn ja se pysähtyy, niin en voi olla palkkaamatta väärän paikan takia. Eli jos haluan sen jatkavan paremman paikan etsintää, niin silloin en saa sanoa pysähdyskäskyä! Tässä kohtaa vaihdettiin harjoitusta, tehtiin muuta välillä ja sitten Just tauolle. Toisessa setissä otettiin taas tyhjään ruutuun meno, mutta nyt toisesta suunnasta. Ja nyt mun piti pysäytyskäskyn sijaan huutaa hyvästä paikasta "jes!". Sehän toimi! Just päätyi ihan keskelle ja jessistä kääntyi muhun päin. Harmi, etten ollut ladannut namipalloa valmiiksi, ja jouduin tulemaan lähemmäs palkkaamaan. Tämän jälkeen todettiin, että näyttää tosiaankin olevan toistopoliittinen ongelma. Eli nyt sitten jatkossa ei tehdä peräkkäin enempää kuin 2 toistoa, vaan otetaan jotain muuta välissä ja sitten mahdollisesti vielä 1-2 toistoa vaikka eri suunnasta. Näytin vielä loppuosan eli jätin Justin seisomaan ruutuun, menin itse lähetyspaikalle ja pyysin maahan. No ei mennyt. Tähän Nina suositteli kuuntelutreeniä eli sanoisi kaikkia merkityksettömiä sanoja ja sitten "maahan" väliin. Huomaa kyllä, miten niin helposti kangistutaan kaavoihin.

Toisena aiheena Justilla oli jäävät: miten voisin auttaa sitä ottamaan oikean asennon. Nythän pyydän siltä kyseisen asennon erikseen ennen seuraamaan lähtöä ja se toimii monesti mutta silti vääriä asentoja tulee aika paljon. Nyt kun kokeiltiin, niin seisominen ja maahanmeno toimi hyvin mutta istuminen ei. Harjoiteltiin sitten istumista hitaammasta kävelystä ja päänkääntöavulla. 

Justille jäi vähän aikaa, joten katsottiin vielä tokon peruutusta. Rallyn peruutushan on alkanut sujua, kun keksin tehdä sitä takapäänkäyttökäännöksen perään. Nyt kuitenkin harjoiteltiin istumasta peruuttamaan lähtöä. Just tajusi taaksepäin lähdön aika hyvin, kun vähän nostin polvea liikkeellelähdön merkiksi mutta pidin painon takana. Nina huomautti myös, että rallyssa ja tokon avoimessa vaadittu peruutusmatka max 3 askelta sujuu mutta en saisi nyt jäädä siihen jumiin vaan pitäisi rohkeasti pidentää matkaa...

Vielä yhteen juttuun jäi aikaa, niin katsottiin rallyn molemmat oikeaan/vasempaan täyskäännöstä persjättösuuntaan. Tästähän huomaa, etten ole sitä kunnolla opettanut. Kyllähän se jotenkuten menee eikä ehkä tulisi virhettäkään, mutta liike ei ole koiralle selkeä ja varma. Tehtiin käännös sitten pysähdyksen kanssa eli esim. koira seurasi oikealla, sanoin "sivu", käännyin ja pysähdyin, jolloin Just suoristi itsensä perusasentoon. Parani jo ihan muutamalla toistolla!

Näin Kantoluodon viikonlopun jälkeen tärkein huomio oli se, että Just oli ihan unelmavireessä koko treenin ajan. Harjoiteltiin odotellessa sitä kentän reunalla maassa odottamista ja siitä aktiivisuuden nostamista. Just tuli oikein voimalla sieltä sivulle ja teki niin upeaa seuraamista, että ihan liikutti. Näyttää kyllä todella lupaavalta. Kaksi huomiota vain itselle: En saa tehdä noita niin montaa, että Justia alkaa kyllästyttää enkä saa päästää sitä hommiin, jos vinkuu siinä maatessaan.

Temppuja ja rallya

 Maanantaina Joku huilivuorossa ja isot koirat pääsi treenaamaan. Justilla temppukurssin viimeinen kerta, jolla kaksi uutta temppua ja yksi vanha. Ekana jalkojenvälistä pujottelu peruuttaen. Piti hetki katsoa, miten muut teki, ennen kuin edes hahmotin, mitä pitää tehdä! Mutta Just hoksasi nopeammin ja päästiin hyvään alkuun. Toisena temppuna sivuttaiskävely, jota tehtiin taas sivulla molemmin puolin. Otin vielä yhden rallykylttitelineen harjoitellakseni sivuaskeleen sopivaa sijaintia. Kyllä se noin sujuu, mutta radalla on vaarana, että jalat menee solmuun... Kolmantena ihan uusi temppu eli nyökkääminen. Sailalla oli aika ovela tapa opettaa se käyttäen pikkuämpäriä apuvälineenä. Naksutettiin, kun istuva tai seisova koira vilkaisi ämpäriä ja sitten välillä laitettiin ämpäri piiloon koiran näkemättä ja sitten annettiin koiran tarjota. Just tarjoili ensin herkeämätöntä kontaktia mutta tajusi sitten, että täällä saa liikkuakin. Pitäisi olla se tarjoamisvihjesana!

Temppuilun jälkeen rallytreenit Annikan kanssa. Ollaan ilmoittauduttu mestarin nettikisaan, joten harjoiteltiin sen radan alkupuoliskoa. Lyyti oli taas ihan liekeissä! Ja niin hienosti lukee käsiohjauksen, harvassa on virheet. Merkki ei tainnut onnistua ekalla yrityksellä ja spiraalissa oikealle koira oikealla vähän puski, kun ei kuule sisäkaarteen käskyä. Mutta hienosti meni ja ens kerralla yritetään saada rata jo videoitua.

Just sai tehdä vain kaksi pikkupätkää, kun oli kuitenkin jo temppuillut 45 minuuttia. Ensin harjoiteltiin Kantoluodon kurssin virittelyjä. Päästin kyllä Justin irti narusta mutta pyysin maahan ja katselin itse hetken rataa miettien, mitähän olin oikeastaan tekemässä. Sitten vapautin Justin nimellä ja huh, millä voimalla se tuli! Mentiin lähtökyltille ja oikein sydämessä läikähti, kun koira nosteli tassuja valmiina hommiin 💖 Palkkasin muutaman kerran aktiivisuudesta lähtökyltillä sekä liikkeellelähdöistä. Eka tehtävä oli 360 vasemmalle ja siinä tuli ihan sama ilmiö kuin peruutuksessakin: en saisi karata alta pois, kun koira on saattamassa tehtävää loppuun. Eli käännös - koira mukaan - hyvä seuruu - palkka. Persjättötäyskäännös on meille vähän haastava; sitä pitäisi treenata jossain valkussa. Toisessa setissä otin vielä vähän oikeanpuolen seuraamista, esim tuon spiraalin. Virittelyt toimi taas kuin unelma. 

Justin treenilista ennen ensi viikon ekaa voittajan rallykoetta:

• nopeenopeen ja ohjaajan ympäripyörimisen vahvistaminen
• temppu - hyvä seuruu - palkka 
• peruutus - hyvä seuruu - palkka
• radan aloitus odotteluineen
• n. 5 kyltin pätkä, että pääsen itse vähän testaamaan rytmiä

Tuntuu kyllä, että ollaan edistytty hirveästi, mutta kokeessahan sitten nähdään, mihin se kantaa!

Keskiviikkona Joku sai laatuaikaa agilitytreenien merkeissä. Tehtiin lähtöä, keppejä ja putkirallia. Lähdössä ei vielä sanaerottelu takapalkan ja multa tulevan palkan välillä toimi. Sen sijaan istui kyllä hyvin ryhdikkäästi ja itsellä oli varma olo! Kepeillä ollaan siirtymässä kahteen porttiin, mutta Soilen piti tarkistaa jotain, joka jätettiin ens kertaan. Lopuksi putkiralli, josta Joku oli niin onnellinen 💖 Ja huh, kun se on nopea, kun lähtee kiihdyttämään!

Jari Kantoluodon koulutus

 Ihana rotujärjestömme Lappalaiskoirat ry järjesti taas mahtavan koulutusviikonlopun. Tällä kertaa teemana oli koiran tunnetilat treenatessa ja kouluttajana oli Jari Kantoluoto. Oli oikein innostunut ja eläytyvä kouluttaja, joskin kellonkäyttö ei oikein ollut vahva puoli, koska treeniaika ei tainnut jakautua ihan tasaisesti koulutettavien kesken. Kantoluoto panosti paljon siihen, että mielenkiintoinen ohjaaja ja treenit luovat keskittyneen ja kiinnostuneen koiran. Esimerkiksi kontaktitreenissä ei tehty vain staattista ohjaajan tuijotusta ja kädessä olevista nameista luopumista, vaan kontaktin väliin otettiin haasteita, fyysisiä temppuja, esim. pyörähdys, maahanmeno ja peruutus. Palkka ei kuitenkaan tullut suoraan näistä tempuista vaan kontaktista ja keskittymisestä tempun jälkeen. Tämä oli itselleni yksi lauantain suurimmista ahaa-elämyksistä, kun olen pitänyt kontaktitreeniä tylsänä ja yksitoikkoisena. Tavoitteena olisi, että koira tempun tehtyään katsoisi ohjaajaa kysyen: "Mitä kivaa seuraavaksi tehdään?" Ohjaajan ei tarvitse "vetää lavatansseja" saadakseen koiran kiinnostuksen, vaan monien koirien aktiivisuutta lisäsi hieman salaperäinen ohjaaja, joka kuiskaili ja piti jännitettä yllä. Tämä oli hauskaa katseltavaa! Ja tätähän voisi harrastaa esim. tokossa liikkeiden väleissä! Ylipäätään Kantoluoto korosti kaikenlaisten kaavojen rikkomista, että koira ei keskittyisi palkan odotukseen vaan olisi valmiina seuraavaan temppuun. Esim. pk-kokeen seuraamiskaavioon voi ujuttaa rallytemppuja ja rallyradan lähtökyltillä tehdä peruutuksen tai kiepin. Lisäksi puhuttiin paljon koiran turvallisuudentunteesta ja etäisyydestä, jolla koira vielä pystyy keskittymään häiriöistä (jännittävistä tai kiinnostavista) huolimatta.

Itse treenasin lauantaina Justin kanssa ja sunnuntaina Jokun kanssa, mikä oli loppupeleissä ihan hyvä ratkaisu. Justin kanssa suurin kysymys oli aiemmassa postauksessa mainitsemani "patenttiratkaisu" työvireen löytämiseen. Juuri ennen meitä tehnyt Ruoste-lapinkoira oli treenannut tuota kontakti-temppu-kontakti-palkka -ketjua ja kysyin ensin, pitäiskö meidänkin tehdä sitä. Kantoluoto halusi kuitenkin nähdä, miten yleensä teen ja palkkaan. Just tarjosi kivasti sivulletuloa naminheitosta, kun oltiin sitä just Caritan treeneissä aloitettu. Kantoluoto tykkäsi Justista, kun se osasi kouluttajan lempitemput eli kiepit ja peruutukset ja pelattiin niillä pyytämättäkin 😂 Kouluttaja seuruutti meitä eteen-taakse-eteen, ja siitä huomasi, että olen tainnut aina palkata heti peruutuksesta, koska siitä eteen lähdettäessä Just jätätti vähän. Eli siis Justin kanssa pitäisi tehdä tuota kontaktitreeniä vastaavaa liikkeessä, esim. rallyradalla temppu-seuruu-palkka eikä palkata heti tempusta.  Siirrettiin myös vähän palkkausta eli palkkasin oikealla kädellä mutta vasemman taskun kohdalta. 

Yksi iso ajatus oli se, että jos Just seuraa vähän huonosti/takana, niin mun pitäisi palkata sitä heti, kun se vähän tsemppaa ja parantaa, vaikka se ei vielä seuraisi täydellisesti. Eli kriteerinä on parantaminen, ei lopullinen suoritus. Tehtiin vielä sellaista, että heitin Justille namin taakse ja lähdin kävelemään eteenpäin palkaten, kun koira oli hyvällä paikalla. Jälkeenpäin tuli mieleen, että vilkaisin koiraa sen ollessa lähellä, vaikka paras palkkauskohta olisi varmaan se, kun tunnen sen olevan hyvässä paikassa ja fiiliksellä.

Tauon jälkeen mietittiin vielä sitä treenin aloitusvirittelyä. Kantoluoto ehdotti sellaista, että pyytäisin Justin maahan ja seisoisin itse hihnanmitan päässä katsoen muualle. Sitten siirtyisin n. metrin päähän ja kun koira näyttäisi palavan innosta päästä hommiin, pyytäisin sivulle ja palkkaisin. Tässä vaiheessa Just alkoi olla vähän väsynyt, kun lämpöäkin oli n. 25 astetta, mutta yritti kovasti näyttää aktiiviselta, minkä läähätykseltään kerkisi. Tähän lopetettiin ja tätä jatkan omissa treeneissä sitten.

Sunnuntaina oltiin SPL:n pikkuhallissa, joka oli tosi viileä. Jokulla oli valitettavasti huonompi päivä ja ilmeisesti pitkä autossa istuminen oli myös tehnyt pahaa, koska se pomputteli hallin pihalla ja hallissa sisällä teki ihmeellisen selänköyrityksen, joka kyllä näytti ihan kipuoireelta. Treenattiin kuitenkin ei-fyysisiä juttuja, että sinänsä ei päivän kunto haitannut, paitsi että itselle tuli tosi surullinen fiilis loppupäiväksi.

Olin laittanut ennakkotoiveisiin kaikkea lajitreeniin liittyvää, mutta lauantain jälkeen halusinkin  treenata arkielämän haasteita. Kerroin, että kun Joku on tallilla kiinni, kun hoidan heppaa tai ratsastan, se alkaa helposti haukkua pihalle tulevia ihmisiä. Jos ehdin ennakoida, pysyy hiljaa, mutta aina en huomaa tai ehdi, jos olen karsinassa tai toisella puolella kenttää. Sitten mulla menee hermo ja huudan Jokulle ja sitten huudetaan yhdessä. En oikein tiedä, mikä sillä on tuossa motiivina, vahtivietti, huomionhaku vai stressi. Lopettaa kyllä, jos saa mennä moikkaamaan niitä ihmisiä, eli kohtaaminen toimii jonkinlaisena jännityksenpurkukanavana. Mutta potentiaalinen vaaratilanne se on, koska äkillinen haukkuminen saattaa säikäyttää etenkin tallin nuorempia hevosia.

Treenattiin sitä niin, että laitoin Jokun kiinni hallin seinään ja menin itse muutamien metrien päähän. Sisälle tuli ihminen ja kun Joku katsoi sitä mutta ei haukkunut, heitin sille namia sinne paikalle, samalla ihminen poistui takaisin ulos. Tämä sujui hyvin, joten lisättiin vaikeusastetta: ihminen teki jotain hullua. Edelleen ehdin palkata joka kerta, ennen kuin Joku alkoi haukkua, mutta kerran häntä alkoi nousta. Hetken päästä Kantoluoto kysyi, mikä Jokulle on tässä paras palkka. Arvasin vastauksen itsekin: se, että menen sen luokse. Eli siis jos menen sen luokse, palkkaan namilla ja jännittävä tyyppi menee pois, se on Jokulle triplapalkka. Tässä vaiheessa voi ruveta miettimään, kuinka paljon se on palkkautunut tähänastisista tositilanteista... Kantoluoto suositteli harjoittelemaan asiaa myös lavastetuissa tilanteissa eli esim. olen sopinut jonkun ajavan autolla parkkikselle ja kun Joku on hiljaa, tämä henkilö ajaa pois tulematta ulos autosta. Näissä tilanteissa korostuu ohjaajan tilanteenhallinta ja myös koira huomaa sen. 

Sunnuntaiaamuna puhuttiin myös riistaviettisyydestä, kun Joku ei ollut ainoa nollasta sataan alle sekunnin kiihtyvä koira. Muistin taas asian, jota olen ennenkin miettinyt: Mulla on aina treeneissä paremmat namit kuin lenkillä. Jos Jokulle treenitilanne on itsessään helpompi ja motivoivampi, niin sillähän pitäisi olla lenkillä paremmat namit kuin treeneissä! Toki esim. metsälenkkien palkkauksessa on se haaste, että Joku palkkautuu ihan hyvin pari kilometriä mutta sitten alkaa kyllääntyä nameihin eikä riistahajuista luopuminen ole enää motivoivaa. Kurssilla puhuttiin, että jos koiralla flippaa yli, se pitäisi viedä pois tilanteesta. Tämähän on usein haastavaa, jos rusakoita on joka puolella tai tuoreet peuranhajut risteilee sinne tänne eikä niitä itse tietysti näe/haista. Tästä tuli mieleen, että riistasta luopumisesta ei tavallinen nami taida olla kovin hyvä palkka. Olen sen jälkeen testaillut, että paremmin toimii tosi monta namia, namipussin tarjoaminen ja kanatikku, jonka avulla koiran saa "talutettua" kauemmas kuumimmista hajuista. Toki näissä kaikissa on taas kyllääntymisvaara, että pidemmillä lenkeillä ei varmaan auta. Samat ajatukset koskee toki ratsastuskentän katsomossa haukkumiseenkin. Seuraavaksi kokeilen heittää Jokulle hiljaa malttamisesta kanatikun, jonka syömisessä kestää sen verran, että ihminen mahdollisesti ehtii tulla ja mennä.

Avoin luokka kisamaisesti

 Viime viikon tiistaina Jokulla oli toinen kerta jäsenkorjaajalla, joten jätettiin sen keskiviikon agitreenit väliin. Just sai sen sijaan laatuaikapäivän, kun otin sen mukaan töihin ja kouluttamaan. Kouluttamisen jälkeen Annika saapui kentälle ja treenattiin tokoa. Justille kisamainen avoin luokka kahdessa osassa. Aloitin lähettämällä sen putkeen ja siitä suoraan aloitettiin seuraaminen. Toimi ihan sikahyvin! Oli kyllä niin mahtavassa vireessä heti alusta asti. Harmi, ettei kisapaikalla yleensä ole mahdollisuutta tehdä putkea alle 😁 Seuraaminen oli kohtuulyhyt, pari käännöstä oli ja hidas kävely. Vapautin, kun Just teki hienon liikkeellelähdön. Sitten taisi olla liikkeestä seisominen, jossa stoppi hyvä mutta Just kääntyi vähän, kun kiersin. Myös loppuperusasentoa pitää muistutella, kun siihen tarvittiin kaksi käskyä. Kolmantena liikkeenä ruutu, joka oli hieno! Ei tehty loppuosaa vaan menin Justin luokse sen vielä seisoessa ja vapautin siitä. Viimeisenä hyppy, jossa ei moitittavaa, ja tästä oli hyvä antaa puolet loppupalkasta. Temppuiltiin myös vähän ennen tauolle laittamista, että Justille varmasti jäi fiilis, että se oli ollut superhieno.

Toinen setti aloitettiin kaukoilla. Kyllä muuten nousi hienosti istumiset! Mutta yllätysyllätys maahanmenot ei toimineet. ekoilla käskyillä Sitä saa, mitä vahvistaa, vai miten se oli? Sitten kierto, joka muuten hyvä, mutta Just pysähtyi hetkellisesti tötsällä. Tuli kyllä ihan lisäkäskyä laukalla sivulle, että tuskin tuosta olisi monta pistettä lähtenyt. Noudossa taisi vähän murista kapulalle, mutta hyvä odotus, vauhti ja luovutus. Viimeisenä liikkeenä luoksari, joka ei sitten mennytkään kovin hyvin. Justin lähestyessä mua takaa tieltä alkoi kuulua joku tosi voimakas vinkuna kuin jostain työkoneesta. Jouduin antamaan lisäkäskyn ja Justin ilme ei ollut enää kiva. Yritin siinä äkkiä päättää, mitä tekisin, kun en halunnut antaa loppupalkkaa tuosta fiiliksestä mutta en saanut parempaakaan siinä aikaan. Onneksi Annikalla välähti ja hän ehdotti, että ottaisin vielä putkelta luoksarin lopun. Tein niin, ja Justin silmät alkoivat taas loistaa! Tähän oli hyvä lopettaa. On se hyvä, että on treenikaveri, jolla aivot toimii, kun itse jäätyy ihan totaalisesti kriittisellä hetkellä.

Kokonaisuushan oli oikein hyvä! Hyvät pisteet oltaisiin saatu ja fiilis oli tosi hyvä tuohon lopun työtapaturmaan asti. Just palkkautui hyvin sosiaalisesti ja oltiin liikkeenvälit yhdessä. Treenilistakin saatiin muistutukseksi ennen koetta, joka on siis 3.10.:

• Tekniset asiat
• jäävien erottelu ja loppuasennot
• kaukoissa palkkaaminen tasapuolisesti kaikesta
• seuraamisen peruutus
• ruudun loppuosa
• lähellä koetta vielä luoksarin, noudon, hypyn ja kierron palkkaamista vauhdista JA vauhdikkaasta perusasennosta
• syyskuun alussa koko 9 liikettä putkeen
• "temppurataa" eli kuuntelutreenejä
• kehääntulojen ja siirtymien palkkaamista muun ohessa ja erikseen
• Ja tärkeimpänä "patenttiratkaisu" vireen löytämiseen ennen kehäänmenoa. Että voisin aina tehdä samanlailla, mikä toisi turvallista rutiinia sekä itselle että koiralle

Tuplatuplat

 Maanantaina viimeisen lomapäivän kunniaksi treeniä koko rahan edestä: Joku ja Just Caritan rallyryhmässä, Just ja Lyyti Marin noseryhmässä. Just aloitti noseilulla. Tehtiin ensin laatikkoetsintä, jossa kesti n. 3 sekuntia. Hajulähde oli taimmaisen rivin kolmannessa laatikossa; Just tuli suoraan etummaisen rivin yli, haistoi viereistä, haistoi oikeaa ja ilmaisi. Mari vaihtoi laatikoiden paikkaa ja tehtiin uudestaan suunnilleen samalla etsintänopeudella. Toisena harjoituksena tarkentaminen reikätiilillä. Tässäkin supernopeat löydöt ja myös hyvät tarkennukset. Kolmantena ajoneuvoetsintä, jossa piilot oli pakettiauton "saumoissa" eli ovien tiivisteissä. Justin etsintä oli kuin oppikirjasta: aloitti renkaasta ja pölykapselista, eteni haistellen ovelle, löysi hajulähteen ja ilmaisi. Sama toisella piilolla toisella puolella autoa. Siis kolme täydellistä osa-aluetta! Tähän olisi varmaan kannattanut lopettaa, eikö niin? No, koska ryhmällä oli vielä 10 minuuttia aikaa, kinuttiin Marilta vielä neljäs etsintä. Ja se menikin sitten pieleen 🙈 Hajulähde oli asfaltissa olevassa raossa, mutta Justin mielestä sen olisi kuulunut olla seinässä ja etsi ylöspäin. Sitten sillä meni hermo ja alkoi tehdä valeilmaisuja ja oli sitä mieltä, että etsikää ite, kun kerran tiedätte paremmin. Mari epäili, että haju olisi jotenkin haihtunut, itse en osaa ottaa tähän kantaa, kun en niin tiedä hajujen käyttäytymisestä. Mentiin sitten takaisin laatikoille ja saatiin siinä onnistunut lopetus.

Meidän supermummi Lyyti pääsi ekaa kertaa ohjattuihin nosetreeneihin. Sehän on treenannut yhteensä n. 5 kertaa, ja mun mielestä on käsittämätöntä, että tajusi, mitä ollaan tekemässä! Miten ihmeessä se pystyi lukemaan mun käsimerkin haistelumerkiksi? Lyytikin löysi kaikki ekat kolme osa-aluetta ja oli ihan onnessaan aina löydöistä 💖 Vasta sitten, jos jäätiin hajulle pidemmäksi aikaa, alkoi pelata tassuilla, eli jos palkkasin ajoissa enkä jäänyt siihen, niin toimi vain nenällä. Erityisen makee oli mun mielestä autoetsintä, koska Lyyti ei ole koskaan etsinyt hajua autosta, ja niin se vaan ihan pokkana alkoi haistella. Ekan puoliskon hajulähde ei heti löytynyt, mutta kun lähestyttiin toisesta suunnasta, niin löytyi. Eli olen itse oppinut sen verran, että ilmavirrat voivat tuoda hajun eri suunnasta! Mutta jotenkin niin liikuttavaa, että Lyyti nyt toista kertaa kahteen viikkoon tekee jotain ihan erilaista lajia kuin vain rallypyöritysten variaatiot ja on ihan skarppina ja intona hommissa mukana 💖

Sitten rallyhommiin, jossa vuorossa ensin Joku. Näytin Caritalle, mihin oltiin edetty sivulletulon tarjoamisessa ja vasemmalle sujuu jo aika hyvin. Oikealle ei niinkään. Sitten näytin seuraamista luopumisen kautta. Caritalla oli hyvä sanamuoto: "Toi saattaa toimia...", ja mä jatkoin: "tai sitten ei." Vaarana se, että Joku seuraa väljästi, kun luopuu niin tehokkaasti. Kokeiltiin sitten sellaista, että mun käsi olisi Jokun pään ulkopuolella ja sen pitäisi ottaa viiksillä kosketusta. No Jokuhan lähti tapansa mukaan ihan hienosti tarjoamaan tätä sivulla. Tällä saisi varmaan aika paljon vakaamman paikan, ja sehän on asia, jota en koskaan ole osannut opettaa. Toisaalta mietin, onko Joku liian matala siihen. Katsotaan nyt, mutta tosi mielenkiintoisia nää eri tekniikat! Lisähuomiona treenistä vielä se, että kentällä oli houkutus (lelu ja kumisaapas), joiden luo Joku meinasi kahdesti karata mutta jätti käskystä kummallakin kerralla!

Yritin vähän nostaa Justia ennen vuoron alkua mutta se oli taas sellaista puolivillaista. Tai siis ei se mitenkään surkea ollut ja palkkainkin välillä, mutta Caritan sanoin: "Se näyttää tosi erilaiselta silloin, kun se odottaa saavansa palkan." Esim. meinasi jäädä kiinni houkutukiin, sitten pystyi luopumaan, paransi, kehuin ja se seurasi superhyvin. Sitten taas seuraavassa tehtävässä laski ja sitten keskeytettiinkin. Tässä vaiheessa katsottiin, miten se tarjoaisi perusasentoa ja aika huonosti. Justia auttoi kuitenkin se, että seisoin sivuttain, kun sen piti tulla. Näin saatiin jo pari tosi hyvää ja näitä pitäis varmaan tehdä tosi paljon. Tässä kohtaa mietiskelin, että ollaan joskus   tehty näitä putkelta, minkä Carita kehotti näyttämään. Lähetin ensin oikealta ja Just tuli putken jälkeen oikealle kädelle. Sitten kokeiltiin vasemmalta ja putken jälkeen Just tuli aivan valtavalla voimalla mun sivulle! Ja tässä sillä oli sitten se silmät loistaen -ilme, jonka haluaisin sille aina treeneihin. Tästä kun lähdettiin seuraamaan, niin ai jai, miten mahtava!

Tämä oli nyt neljäs kerta, kun treenin alussa Just on vaisu, sitten teen jotain ja se syttyy. Nyt pitäisi vain keksiä jokin sellainen virittely / aloitus, jonka voisi tehdä pienemmässäkin tilassa, esim. kisapaikalla. Putki oli sikahyvä, mutta on aika harvassa paikassa mahdollinen. Että saisin Justin ensin sopivaan vireeseen ja sitten vasta mentäisiin treeniin / kehään / radalle. Eikä näin, että ensin 3-10 min hipsutellaan ja sitten vasta päästään asiaan.

Viimeiset lomarallyt

 Lauantaina käytiin Annikan kanssa hallilla. Ulkona oli +26 astetta, mutta hallissa ehkä vain jotain 22, tuntui ihan mukavalta. Outoa, kun Annikalla oli vain 1 koira mukana ja mulla 3... Aloitin Jokun kanssa taas pienillä aktiivisilla sivuilletuloilla ja seuraamispätkillä. Sitten päivän pääaiheeseen eli takapalkkaan. Ensin otin luoksaria niin, että lelu oli koiran takana. Vapautin joko sille tai sitten kutsuin mulla olevalle lelulle. Vähän helpotin sillä, kummassa paikassa oli parempi lelu. Vika toisto oli tosi makee: Joku ponnisti jo lähteäkseen mun luo mutta sitten takapalkan sana ehti aivoihin asti, Joku kääntyi kannoillaan ja otti lelun! Tästä kunnon bileet ja sit tauko.

Tokassa setissä jalostin tätä ideaa entisestään. Jätin lelun kentän laitaan (putken taakse pois näkyvistä), tehtiin aina kolme juttua ja sitten vapautin lelulle. Esim. sivulletulo, kierto lyhyestä matkasta, hyppy lähettämällä tai maahanmeno. Aina välissä sosiaalinen palkka. Joku selvästi ajatteli kyllä palkkalelua temppujen välissä mutta lähti sinne vasta oikeasta sanasta. Aika hienosti ekaksi kerraksi! Viimeisellä kierroksella Annika oli "liikkurina", mikä oli Jokulle aika uusi juttu, jota pitää treenata ehdottomasti paljon lisää. 

Lyyti sai tehdä yhden kierroksen ja oli ihan jäätävän hyvä! Upea seuraaminen koko ajan ja tehtävät toimi. Rata meni näin: lähtö-270 vasemmalle - sivulla peruutus - ohjaajan ympäri - istu-puolenvaihto takaa-istu - hyppy - spiraali vasemmalle - eteentulo - molemmat vasempaan täykkäri - liikkeestä maahan - kierrä koira - istu-maahan kierrä koira - hyppy - merkki ja kutsu - 270 oikealle - maali.

Ainoa haaste oli sama kuin viimeksi eli noiden maahanmenojen erottelu; Lyyti olisi halunnut lähteä lennosta seuraamaan myös jälkimmäisellä kyltillä. Niin ja sitten merkille asti Lyyti ei ihan ekalla kierroksella päätynyt vaan jäi haistelemaan puoliväliin. No sieltä löytyi jälkikäteen nami, että se varmaan osui nenään. Toisella yrityksellä toimi. Lopuksi otin vielä radan alun ja palkkasin, kun tuntui hyvältä.

Just teki myös 2 kierrosta. Ensin lähti taas vähän vaimeasti; paikka oli ihan ok ja kontaktiakin piti, että ei varmaan virheitä tulis, mutta ei tunnu hyvältä, kun ei ole sellainen ryhdikäs. Peruutus meni hyvin ekalla yrityksellä! Sitten tehtiin vähän erikseen ohjaajan kiertoa lelupalkalla, kun viime tempputreenien jälkeen vaihdoin siihen käskyn. Ja aika hienoja kiertoja alkoi tulla! Näiden vauhdikkaiden palkkausten jälkeen vire alkoi olla loistava. Jatkettiin rataa ja palkkasin namiheitoilla. Jatkamaan lähtemiset tein jännitteen kautta, eli Just katsoi mua parin metrin päässä, pidin jännitettä, kunnes kutsuin takakautta seuraamaan. Justilla oli niin siistii! Persjättökäännöstä pitäisi vaan treenata jonkun valkun silmien alla, kun se tuntuu helposti menevän eriaikaiseksi. Maahanmenot meni loistavasti ja merkki skipattiin. 

Tauon jälkeen näytin Justille kaikki superherkut, mitä mulla oli, mutta ei ne oikeastaan aiheuttaneet toivottua vaikutusta. Taas lähti vähän vaisusti, joten keskeytin, otettiin pari vauhdikkaampaa palkkausta, taas noita naminheitosta kutsuja jännitteen kautta ja sitten radalle. No Just! Sieltähän se haluamani vire löytyi ja tehtiin merkille asti rata hienosti läpi. Eli päivän opit: Ei Justille kannata palkkoja näyttää nostatusmielessä - se vaan ärsyttää sitä. Työvire löytyy tekemällä, vauhdikkaasti palkkaamalla ja kutsuilla. Tämähän on tietysti ihan loogista periaatteen "älä houkuttele vaan palkkaa" mukaisesti! Pikkuhiljaa alkaa löytyä keinot, miten hyvään vireeseen pääsee, eikä kyse vain ole koiran päivän tuulesta.

Lomahommia

1,5 viikon mökkiloma takana. Hepat olivat mukana, joten ohjelmaan kuului päivittäin tallilla käyminen. Koirat olivat ilmeisen hyvässä kunnossa, koska energiaa oli ihan hulluna ja jos niille ei järjestänyt tekemistä, niin ne keksivät sitä itse. Mutta olipa kivaa, kun sai taas tehdä pitkiä lenkkejä! Viime vuonna retkeiltiin enemmän; tänä vuonna käveltiin vain kerran Haukankierros Korpilahdella. Sen sijaan käytiin kahdesti Viskin ja nuorempien koirien kanssa 8 kilsan maastossa ja tyypit olivat ihan onnessaan päästessään kunnolla laukkaamaan. 

Vähän uusiakin juttuja tehtiin. Käytiin kahdesti nose workissa. Just alkaa kyllä olla aika hyvä! Välillä ehdottaa valeilmaisuja, mutta jatkaa töitä, kun ei pysty näyttämään mulle tarkkaa hajulähdettä. Jokulla alkaa myös olla jo joku haju ( ;) ) hommasta. Sen kanssa opin, että vaikka yritän naksuttaa tarkasti löydöstä, niin en silti saisi painostaa sitä, esim. kumartumalla sen ylle tai ahtautumalla pieneen tilaan. Myös Lyyti osallistui kerran ja jotain sekin nuuskutteli. Naksuttimen äänen sentään kuulee vielä!

Omassa pihassa tehtiin muutamana päivänä jotain pikkujuttuja. Jokulla alkaa olla nyt monesta tokoliikkeestä aika hyvä pohja, mikä tuntuu hassulta, koska vielä 1-2 kk sitten tuntui, että se ei osaa mitään tauon jälkeen. Muuten ei jaksettu mitään kenttälajia treenata, vaikka rallykyltitkin ois olleet mukana.

Viimeisenä lomapäivänä ajeltiin Mirvan luokse kokeilemaan lammaspaimennusta. Just ja Lyyti on käyneet muutaman kerran joskus 5 vuotta sitten, mutta käytännössä kaikki olivat aloittelijoita. Mulle oli täytenä yllätyksenä, että Just oli huonoin! Ehkä sillä oli epävarma olo, kun meillä oli aamulla ollut vähän erimielisyyksiä tontin rajoista ja ehkä ajatteli, että jos ei tee mitään, niin ei ainakaan huudeta. Kyllä se välillä teki ihan ok mutta haki ihan hirveästi tukea musta ja Mirvasta eikä näyttänyt yhtään siltä, että tää on siistii. 

Lyytin mielestä sen sijaan oli ihan mahtavaa! Kuurouskaan ei häirinnyt sitä itseään, meitä ehkä vähän, kun ei pystynyt antamaan mitään käskyjä paitsi viittomalla 😂 Lyyti myös sai pyöräytettyä lampaita metsälaitumellakin kahdeksikon, mihin Just ei pystynyt. Hommien jälkeen Lyyti huokui tyytyväisyyttä ja oli aivan onnessaan. Sen kanssa ois tätä voinut harrastaakin, jos silloin aikoinaan en olisi turhautunut Vantaan paikassa siihen, että en saanut tarpeeksi ohjeita. 

Jokua ensin jännitti mutta hetken oltuaan innostui ja oli mukamas jotain hajuakin hommasta. Aina välillä sai hepulinpoikasen ja pomppi uusien ystäviensä vierellä mutta lopetti haukkumisen aina käskystä. Väsyi kyllä tosi nopeasti mutta toisella kierroksella teki taas hyvin ja käänteli lampaita ihan tohkeissaan.

Itse huomasin, että ihan eri meininki, kun saan neuvoja koko ajan ja jotain vähän ehkä tajusinkin hommasta. Täytyy varmaan yrittää vielä jollain mökkireissulla keretä ottamaan ainakin yksi setti!

Viimeiset treenit ennen lomaa

Sunnuntai-iltana viimeiset treenit ennen lomalle lähtöä, rallya Hannan kanssa Malmilla uudella kentällä. Ei mikään superhyvä kenttä; ahtaan puoleinen ja kävelytiet ja leikkipuisto vieressä, mutta ihan turvalliset häiriöt kuitenkin. Mukana oli Joku ja Just. Jokun kanssa tehtiin ensin seuraamista. Halusin Hannalta neuvoja, miten päästä eteenpäin, kun sivulletulon tarjoaminen ja kontaktikävely sujuvat ihan hyvin. Toistojen välissä kuitenkin keskittyminen herpaantui ja Joku puuhasi muuta. Todettiin, että haluttaisiin palkata sitä nopeammin mutta ei houkutella namilla. Siispä kokeiltiin luopumisen kautta. Tätä on tehty aiemmin sivulla kontaktin pidossa ja ehkä ennen taukoa kerran kokeiltu. Nyt meni aika kivasti! Nami oli siis koiranpuoleisessa kädessä, joka oli kiinni housunsaumassa ja koiran piti pitää kontaktia sen ohi. Tästä saatiin videotkin. Joku on kyllä niin älyttömän söpö hommissaan 😍 ja tuossa vasemman puolen videossa tuli aika pitkä pätkäkin ennen palkkaa.

Toisessa setissä otettiin noutoa. Ensin pitoa, vähän pureskeli. Otin sitten luopumisen kautta ja nyt piti vakaasti. Sitten olisin halunnut vähän liikettä mukaan, mutta takaperinkävely aiheutti taas pureskelua. Hanna vinkkasi, että voisin kokeilla samaan suuntaan kävelyä ja se meni vähän paremmin. Sitten halusin kokeilla vauhtinoutoa, jota on viimeksi tehty varmaan viime kesänä. Se meni yllättävän hyvin! Mutta sain noottia siitä, että päästin koiran suoraan heittoon. Miksi päästäisin sitä lentävälle kapulalle, kun se juoksee hyvin kuolleellekin? Sitä paitsi Joku juoksi niin nopeasti, että oli vaarana, et kapula ois lentänyt päähän... Seuraava toisto otettiin jo pudonneelle kapulalle ja tää oli aika kiva. Lopuksi vielä näytettiin Hannalle Jokun pyörimiset ja jäävät ja Hanna sai hyvät naurut Jokun pomppumaahanmenoista.

Justin kanssa aloitettiin nopeenopee-käännöksistä lelulla. Rallyradalla oli ideana palkata hyvästä seuraamisesta tai muuten sopivista kohdista. Hyvä suunnitelmahan se oli mutta ei sitten kuitenkaan. Tai alussa saatiin ihan tosi hieno liikkeestä seisominen, ja oikean puolen spiraalikin oli ihan jees, mutta sitten suoran päätä kohti mennessä seuraaminen huononi. Pujottelu tuntui myös vaikealta, mutta sivulla peruutus onnistui nyt ekaa kertaa radalla! Vielä seuruutin vähän houkutuksen ohi ja sitten pidettiin tauko.

Mulle jäi kuitenkin vähän hampaankoloon; seuraamisen fiilis ei ollut sellainen kuin on viime aikoina ollut. Mietin siinä Sysin vuoron aikana sitten, mitä vielä kokeilis ja lällytin samalla vähän Sysiä. Yhtäkkiä Just katsoi Sysiä tosi tiukasti ja haukahti pari kertaa komentavaan sävyyn. Kun sitten otin sen hommiin, oli ihan eri asenteella liikkeellä! Otin kyllä itsekin eri asenteen mutta nyt tuli sellaista seuraamista, jota halusin! Tää oli tosi mielenkiintoista, että Jokun kanssa tekeminen ei nostanut sitä mutta toisen lauman koiran lällyttäminen nosti! Ja sit se oma asenne, voi kun sen saisi vain napista päälle ja vakautettua. Treeni pitäisi aloittaa siitä, että vire on hyvä. Jos meinaa palkata, kun koira tsemppaa mutta se ei tsemppaakaan, niin mistäs sitten palkkaa?

Hannan kanssa treenatessa on kyllä aina niin opettavaista. Kaikki ei aina mene täydellisesti, mutta aina on jotain uusia ajatuksia treenaamisesta kotiin mennessä. Tosin voisi kuvitella, että kun näitä ajatuksia on jo näin paljon, niin osaisi jo treenata optimaalisesti...