Valkkuringin Jyväskylän leiri - lauantain iltapäivätreenit

 

Launtain iltapäivätreenit aloitettiin hallin puolelta. Siellä oli kolme pientä etsintää: kahden kätkön sisäetsintä, pahvilaatikkoalue ja säilytysastia-/laukkualue.

Sisäalue meni Justilta hyvin. Se meni suoraan lähdöstä tuon harmaan putken keskelle, mutta ei saanut siinä vielä hajupilvestä kiinni, joten surffasi alueen ympäri etsien melko matalalta. Toisella kierroksella tuli harmaan putken päätyyn, josta nappasi hajun. Tässä oli mun mielestä erityisen hienoa se, että Just kävi tarkistamassa putken toisen pään, olisiko haju voimakkaampi siellä ja kun ei ollut, palasi ilmaisemaan lähempää päätä. Sitten jatkettiin alue ympäri toiseen suuntaan. Nyt Just lähti laajentamaan ylöspäin ja saikin kaapin saumasta kiinni hajupilvestä, minkä jälkeen välitön tarkennus ja ilmaisu yläkaapin avaimesta. Aikaa koko hommaan meni 1:13.

Sitten oli pahvilaatikot, joilla tarkoituksena löydön jälkeen jatkaa tyhjän etsintää ja harjoitella "valmis"-ilmoitusta, kun koira vielä etsii keskittyneesti. Käytiin alue läpi sektoreittain. Just lähti vähän diagonaalisesti kohti takanurkkaa, mutta mä ankkuroiduin ja käytiin etuneljännes ensin läpi. Selina sanoi etsinnän jälkeen, että Just ois saattanut mennä suoraan kätkölle, jos en olisi estänyt, mutta videolta katsottuna sen reaktio ei ollut niin voimakas, että se olisi määrätietoisesti vängännyt kohti takanurkkaa; siis ei ollut saanut vielä vahvaa hajua. Kun etupuolisko oli käyty, tsekattiin oikea reunusta, minkä jälkeen Just lähti aika määrätietoisesti kohti vasenta takanurkkaa ja mä menin perässä. Sieltä löytö minuutin kohdalla. Reaktiosta ei jäänyt epäselvyyttä; Just tarkensi kätkölaatikkoa lähes 10 sekuntia! Löydön jälkeen jatkettiin vielä n. 40 sekuntia ja mun mielestä käytiin aika lailla koko alue läpi. Selinan ohjeistamana sanoin iloisesti "valmis". Tässä huomasi hauskasti, että Just oli vielä vähän hämmentynyt kesken kaiken lopettamisesta, mutta viikonlopun edetessä "valmis" alkoi jo toimia palkkavihjeen esiasteena.

Seuraava tehtävä toinen yhden kätkön laatikkoetsintä, joka lopetettiin tällä kertaa löytöön. Tässä oli kaikkea muuta paitsi pahvilaatikoita eli ämpäreitä, muovirasioita ja laukkuja. Tää meni kyllä tosi hyvin - ehdittiin kiertää alue puoliksi ympäri, kun Just käänsi päätä vasemmalle, nappasi hajun ja ilmaisi siihen paikkaan. Mäkin osasin sanoa, mitkä kohteet skipattiin.

Illan viimeinen rasti oli labyrintti. Kätkö oli lähemmän penkin oikeassa reunassa olevassa kirjassa, josta koirat saivat hajun oikeastaan joka puolelta mutta niiden piti tajuta kiertää penkki päästäkseen tarkkaan kohtaan. Etsintä tehtiin koira vapaana ja mieluiten niin, että ohjaaja jäi ovelle, eli koira sai ihan ite ratkoa pähkinän. Oli mielenkiintoista seurata, miten eri koirat selvittivät haastetta. Justin hajulle hakeutumisesta ei ole mitään muistikuvaa 🙈 Mutta ilmaisu oli mielenkiintoinen! Just kohdensi kirjaan, sitten ilmaisu meinasi lähteä lapasesta, mutta viime hetkellä Just hillitsi itsensä ja purki sen kääntämällä päätään ja tökkäämällä viereistä kohdetta. Odotin vähän, että se tekisi uudelleenkohdennuksen ja niin tekikin hyvällä ilmaisulla. Selina kysyi, olisinko osannut kertoa, kummassa kohteessa kätkö oli, jos tuomari olisi kysynyt "tarkenna", ja sanoin satavarmana että kirjassa, koska siihenhän kohdennus tuli.

Tässä etsinnässä tuli myös vinkki opettaa koiralle kevyt "hophop"-vihje, jos näkee, että se harkitsee, voiko hypätä johonkin. Tän voisi opettaa ihan arjessa lenkillä esim. kiville ja puunrungoille hyppäämisellä. Vihje rohkaisisi koiraa hyppäämään ja menemään vaan.

Tärkein oppi lauantailta liittyi kuitenkin palkkaukseen. Selina huomioi, että Justia ahdistaa / harmittaa, kun menen sen luokse palkkaamaan. Ensin kysyin: "Miksi mä niin teen??!!" mutta myöhemmin päivällä keksin vastauksen, että sehän on peruja siltä ajalta, kun piti palkata maahanmenosta sinne maahan. Eli joskus 3 vuotta sitten... Pitäisi aina lähteä poispäin ja palkata ohjaajan luota. Tämä ihan samahan näkyi siinä sosiaalisen palkan treenissä, jonka kuvasin NWTA:ta varten, kun Justille iski iso turhauma, kun palkkasanan sanoessani astuin askeleen sitä kohti. 

Olen aina tottunut siihen, että jos aion palkata välinepalkalla, heitän heti palkkasanan "jes". Koira tulee kyllä ensin iloitsemaan yhdessä, ennen kuin kaivan palkat taskusta, mutta tilanne eroaa siitä, kun aion antaa pelkän sosiaalisen palkan (palkkasana "vau"). NWTA:ssa ja leirillä tuli ilmi, että pitäisi aina ensin ottaa sosiaalinen palkka sen sanalla ja vasta sitten jessata ja kaivaa palkat taskusta. Tää oli vähän aivojen räjähdyshetki itselle 🤯

Ihan piti miettiä yön yli, ennen kuin ymmärsin asian plussat:

• Sosiaalinen palkka vahvistuu joka ikisellä toistolla, kun kaikki palkkaukset alkaa samalla tavalla eikä koira voi koskaan tietää, seuraako yhteistä iloitsemista vielä toinen palkkasana ja välinepalkka
• Ohjaaja saa muutaman sekunnin lisäaikaa päättää, oliko tämä löytö välinepalkan arvoinen vai mennäänkö sosiaalisella

Kovin hyvin ei vielä palkkasanat lähteneet tulemaan oikeassa järjestyksessä mun suusta mutta toki poisoppiminen on hidasta eli ohjaaja tarvitsee paljon toistoja. Justista kuitenkin huomasi, että sen maahanmenot nopeutuivat viikonlopun aikana, kun heti ilmaisusta pääsi liikkeelle ja tekemään kivaa läpsytemppua. Tässä oli vielä eri asia, lähdenkö vain kävelemään kohti palkkausaluetta vai teenkö ensin siinä paikalla sosiaalisen palkan kuten esim. tokossa. Tämä nyt tehotreeniin, että uusi käytäntö vakiintuisi sekä mulle että Justille.