SM-krapula

 SM:in jälkeinen viikko meni aika pitkälti toipumiseen. Torstaina oli molemmat koirat mukana kauden viimeisissä agilitytreeneissä. Olikin tunteelliset treenit, kun vietettiin 10-vuotiaan Tsempi-herran eläkejuhlia 💖 Hanna oli tuonut myös Justille SM:in kunniaksi lahjuksia, joten treeni oli kolmasosaksi syömistä, kolmasosaksi itkemistä ja kolmasosaksi treenaamista.

Jokun radasta muistan vain sen, että hyvin meni 😂 Toi poikittainen putki oli viikkoradasta kopioitu ja huomasi, että sellaista ei ole tullut omiin suunnitelmiin laitettua.

Justin kanssa tehtiin muistaakseni pari pikkutreeniä, oiskohan ennen agia paikkis Elsin ja Swiitin kanssa, jäähkälenkillä Sirkuskentällä luoksari ja L, kouluttamisen jälkeen hallissa tunnari, kaukot ja seuraamisen peruutus.

Luoksari ja L meni muistaakseni loistavasti, kaukot hyvin, mutta tunnarissa nosti ensin väärän ja seuraamisessa peruutus ei parantunut treenaamisesta.

Tokon rotumestikset lähestyy, joten ois aika löytää aikaa treenata tokoa... Sunnuntaina otin tehokkaat sinkkutreenit hallilla vapaavuorolla. Kiertohässäkässä kierrot ja hypyt meni hienosti, mutta maahanmenon Just jäi seisomaan. Tämä on tapahtunut nyt jo useamman kerran, mikä on vähän outoa, kun vauhdista maahanmenot on Justilla aina olleet tosi vahvoja. Tutkin siis asiaa seuraavalla kerralla!

Ruudussa tein sitä, että namipallo oli ruudun takana piilossa, ja lisäksi keskikohdan hakemista läheltä. Palkkailin myös seuraamisen osia. Tunnari oli hauska: laitoin 15 kapulaa jonoon, oma oli 10:ntenä. Just hölkkäsi suoraan omalle ja toi sen 😂  Se siitä vaikeusasteesta.

Toisella kierroksella kisamainen: L, kaukot ja luoksari. Tää meni kyllä ihan superhienosti ja erityisesti mieltä lämmitti, kuinka upeasti Just palkkautui sosiaalisesti 😍 Hassua ajatella, että vielä pari vuotta sitten ajattelin, ettei sosiaalinen palkka oo Justille mitään, se haluaa aina namin/lelun.

Joku teki poiskutsujen sinkkuversiota eli pallonheitolla. Kokeilin vapauttaa suoraan heitosta, mutta se oli vielä liian vaikea. Puolestavälistä heittoa eli houkutuspallon lentäessä onnistui vielä kääntyminen.

Nosework-SM päivä 2

 Sunnuntaina oltiin suoritusvuorolla 13, joten jätin aamulla Justin kotiin nukkumaan ja ajelin pyörällä koepaikalle tutustumaan alueisiin. Tällä sain säästettyä Justilta taas 1,5 tuntia turhaa hengailuaikaa koepaikalla. Mennessä sitten taas uimaan, niin oli viileä ja levännyt koira. 

Myös sunnuntai alkoi meidän osalta sisäetsinnällä, jossa tuomarina Katja Sulkala; 3 tilaa, aikaa 8 min. Tutustuminen tähän oli hyvin nopea, käveltiin vain läpi. Lähdössä Justin nenä kävi siihen malliin, että tulkitsin jossain olevan lähikätkön. Se olikin oikein tulkittu! Ei toki otettu sitä suoraan lähdöstä vaan annoin Justin ensin juosta alueen perälle ja palattiin sitten myöhemmin alkuun. Siinä olikin työstettävää, kun Just sai sen penkin päältä ja vain nenä ovelle päin. Kerran putosikin penkiltä mutta ihan jaloilleen, ei käynyt mitään. Sitten hyppäsi takaisin nenä toiseen suuntaan ja sai kätkön. Toisesta pukuhuoneesta saatiin yksi nurkkakätkö penkin alta. Kuvassa näkyvässä suihkuhuoneessa oli kaksi korkeaa kätköä. Just oli reagoinut tän kätkön hajupilveen jo kerran pari tuolta alhaalta. Lopulta kehotin sitä "hophop", se otti tassuilla tukea lavuaarin reunasta ja teki oikein oppikirjakohdennuksen saippuatelineeseen, ennen kuin laskeutui ilmaisuun!

Ja wc:n ovi oli se sisäetsinnän mystinen kätkö. Mun mielestä Just löysikin tän tai sitten se löysi tuolta penkin alta jotain häiriöhajua, joka tapauksessa reagoi tähän mutta ei ilmaissut. Tulkitsin siis, että se oli muiden koirien hinkkausjälkiä tai muu häiriö ja jatkettiin matkaa. Ja sitten menin sekaisin, mikä näistä nurkista ja penkeistä kohta oli, enkä sitten palannut. Tosiaan toisessa nurkassa olleesta penkistä löydettiin kätkö.

Harmi, ettei ollut videota tai ketään kaveria katsomassa. Ois ollut tosi arvokasta kuulla, mitä tässä oikein tapahtui. Jättikö Just kätkön, kun tuli ekana tähän? Vai eikö ollut tyytyväinen tarkennukseen ovenraossa? Tuomari kertoi palkintojenjaossa, että yksi flatti oli löytänyt kaikki kätköt mutta ilmaissut ohjaajalleen vain yhden. Toisaalta meitä edeltävä ja seuraava saivat täydet pisteet, joten ainakin haju on ollut tarjolla. Kaikki kätköt löysi 11 koirakkoa.

Ajoneuvoetsintä, 4 ajoneuvoa, aikaa 4 min, tuomarina Päivi Berg. Tää meni tosi hienosti! Lähtö oli vasemmalta ja aloitettiin heti ekasta mustasta museoautosta, josta otettiinkin löytö. Sitten siirryttiin toiselle, jota Just nuuhkaisi ehkä kahdesti, sitten halusi jatkaa matkaa. On se aika nopea toteamaan kohteen tyhjäksi! Punaisesta autostakin napattiin löytö ja aikaa oli mennyt alle minuutti. Peräkärrystä löytyi kätkö takalampusta. Jollain kätköllä Just meinasi purra kätköä, sitten vetäytyi ja seisoi katsoen mua ilmeellä: "Ups. Näkiköhän toi?" Mä odotin ihan pokkana, kunnes Just ilmaisi uudelleen, nyt nätimmin.

Olin päättänyt, että nyt me tehdään tää huolellisesti, joten käytiin vielä toinen pikkuauto läpi kerran kumpaankin suuntaan, kunnes ilmoitin valmiin ajassa 2:53. Lähes kaikki sai täydet pisteet tällä alueella; nopein ilmoitti valmiin ajassa 1:12.

Palkkausalueella tulikin ikävämpi tilanne, kun dopingvalvoja käveli vastaan ja sanoi, että arpaonni on osunut meihin. Hetkeksi yritin vain sulkeutua kuplaan ja leikkiä Justin kanssa, vaikka samalla korpesi, että miten voi TAAS osua meille. No, yritettiin siinä eka pissatus, mutta Just kyykkäsi sen verran kanervikkoon, että kauhaan osui vain pari tippaa. Tässä vaiheessa Just oli niin kyrsiintyneen näköinen, että yhteistuumin todettiin, että koiran pitää päästä nyt lepäämään. Juotin Justia vielä lisää ja sitten laitoin sen autoon, itse menin lounaalle musta pilvi pään päällä. Ahdisti ajatus, että jos tässä näytteenotossa menee koko tauko, enkä ehdi uittamaan Justia ja ja ja.

Lounaan jälkeen toinen yritys. Lupasin Justille, että jos pissa osuu kauhaan, niin saat lettuja! Ja sehän toimi! Heti tällä kierroksella saatiin niin iso näyte, että osa kaadettiin jopa pois. Sitten vain papereita tekemään, ja koko homma oli tunnissa valmis sisältäen mun lounastauon. Ehdittiin siis hyvin syödä palkintolettu sekä uimaan ennen toista kierrosta ja aikaakin jäi. 

Sen sijaan ohjaajan aivokapasiteetti oli ihan totaalisen käytetty tässä kohtaa. Olisin voinut nukahtaa Sarin keinutuoliin. Onneksi kokeen ihana ylituomari Noora vähän nauratti mua ja sai mut piristymään, sitten kävin vielä Justin kanssa juoksemassa mäen ylös pari kertaa, että syke nousi, ja taas oltiin valmiina jatkamaan hommia!

Ulkoetsintä, 1 tila, aikaa 6 min, tuomarina Heidi Pasanen. Lähtö vasemmalta ylänurkasta. Just meni suoraan lähdöstä haistelemaan penkkiriviä tosi kiinnostuneena. Lisäksi oli tosi tosi kiinnostunut työmaa-aidan kulmasta. Kierrettiin alue ympäri ja napattiin löytö kuvassa näkyvästä verkon tangosta. Sitten todettiin muu alue oikein pätevästi tyhjäksi, kunnes palattiin hilloamaan kohtia, joihin Just oli reagoinut. Kätkö oli tuomarintornin poikkijalassa. Just haisteli kyllä kyseistä kohdetta mutta ei ylhäältä. Alhaalta haistellessa en nähnyt Justissa mitään reaktioita, joten en jäänyt ohjaamaan kohdetta joka puolelta. En nyt ole ihan varma, mistä päin tuuli, mutta tässä olisi pelastanut klassikko: käänny ympäri, onko takanasi kohde, jota ei ole etsitty tarkasti? Täydet pisteet tuli 17 koirakolle. 

Laatikkoetsintä, aikaa 4 min, 50 samanlaista pahvilaatikkoa, tuomarina Lasse Myllylä. Olin päättänyt, että käydään jokainen rivi läpi kahdesta suunnasta ja sitten lopetetaan ajoissa eikä jäädä hilloamaan.

Kätköt lähdöstä vasemmalla sekä takarivissä. Just lähti lähdöstä oikealle ja tuli ensin takariville. Tää olikin hauska suoritus, kun Just ekan kerran reagoi laatikkoon, se käänsi sitä n. 4 cm, ihan kuin olisi laittanut merkinnän, että tarkista tämä. Haisteli sitten kolme seuraavaa laatikkoa, kääntyi ympäri ja palasi ilmaisemaan.

Sitten taidettiin jatkaa ulkoreuna loppuun. Ajattelin, että oltaisiin käännytty ympäri ja siirrytty poikkisuoralle, mutta Just halusikin vaihtaa keskisuoralle, joten menin perässä. Sitä kautta sitten tultiin lähimmäs lähtöä olevalle suoralle, josta toinen löytö. Sitten vielä toiseen suuntaan poikkisuora takaisinpäin ja strategiani oli täytetty, joten ilmoitin valmiin ajassa 2:53. Sain tuomarilta jopa kehuja tarkoituksenmukaisesta ohjaamisesta! Ei hillottu!!

Vielä koko viikonlopun plussat ja miinukset:

+Pystyttiin tekemään arvokisoissa ihan oman tasoinen suoritus.

+Tekeminen pysyi tasaisena läpi viikonlopun, ei mitään katastrofeja esim. väsymisen takia.

+Onnistuin aika hyvin koiran virittelyissä. Vielä sunnuntain viimeiselle alueelle mentiin vetäen 😍

+Sain tehtyä lähes kaikkeni koiran jaksamisen ja viileänä pysymisen eteen. (uittaminen, kotiin jättäminen ylimääräiseksi ajaksi jne)

+Löydettiin viikonlopun aikana 19 kätköä! Kaikilta alueilta löydettiin vähintään minimimäärät.

+Yhtään väärää löytöä ei otettu!

+Kaikki korkeat kätköt napattiin.

+Sunnuntaina onnistuin lopettamaan ajoneuvot ja laatikot ajoissa. Ohjaus onnistui näissä etsinnöissä erityisen hyvin!

+Muilla alueilla hilloaminen ajan loppuun asti oli perusteltua.

+Pää kesti melko hyvin.

+Oli ihana porukkaan kuulumisen tunne lappalaiskoiratyyppien kanssa.

+Matkat meni hyvin eikä Justilla tullut närästystä tai muuta stressioiretta. Ehdin jopa maanantaina töihin.

Äiti on pahis. T. Justus

+Oli ihana nähdä Justin poikaa Justusta ja perhettä 😍 Kiitos ja anteeksi Rea ja Peter!

-Sunnuntain sisäetsinnän missattu kätkö jäi vähän vaivaamaan, kun en tiedä, mitä siinä tapahtui.

-Sunnuntain sisäetsintään mulla ei ollut minkäänlaista strategiaa ja menin ihan sekaisin, mikä näistä samanlaisista penkeistä on jo käyty ja mikä ei. Saatiin silti 4/5 kätköä maaliin.

-Lauantaina ulkoetsinnässä en osannut laskea. Saatiin kuitenkin täydet pisteet, eikä koirakaan hermostunut, joten ei paha.

-Lauantaina en tajunnut uittaa Justia heti aamulla, niin kahdella ekalla alueella sillä oli kuuma.

-Ehkä osittain sen seurauksena lauantain sisäalueelta jäi niin monta kätköä (löydettiin vain 2/5)

-Justin teki vähän mieli nykerrellä kätköjä etenkin sunnuntaina

-En ehtinyt nauttia, kun piti huolehtia koirasta ja tarkkailla sen vireystilaa🤣

-Dopingtesti droppasi tunnelmaa sunnuntaina.

-Just oli ihan kusipää poikaansa kohtaan 🙈

Lappalaistiimi, kaikki 20 parhaan joukossa!

Nosework-SM päivä 1

Lappalaisedustus!

Tultiin Kajaaniin perjantaina junalla ja yövyttiin kasvattini eli Justin pojan kotona. Sijainti oli kivan strategisesti 1,5 km päässä kisapaikalta, joten siirtymiset sujuivat enimmäkseen kävellen. Viikonlopuksi osui melko lämmin keli, ei ihan helteinen mutta n 22 astetta. Aurinko paistoi koko viikonlopun, joten yhtään ei tarvinnut palella!

Panostin nyt koko viikonlopun Justin virittelyyn, henkiseen ja fyysiseen lämppään ennen alueita. Mielestäni onnistuin kokonaisuudessaan aika hyvin. Lauantaiksi meille osui lähtönumero 17 eli päästiin starttaamaan kahdelle alueelle heti tokana. Olin ajatellut, että se olisi ollut etu, mutta tuloslistoja katsellessa ei - tällä kertaa loppupään koirat vetivät parhaat pistesaldot. 

Meillä ensimmäisenä rastina sisäetsintä, jota tuomaroi Päivi Berg. 3 tilaa, aikaa 8 min. Tässä pahin virhe oli se, etten ollut uittanut Justia jo aamulla. Koska meidän vuoro oli heti alussa, olisi pitänyt käydä uimapaikalla jo silloin ennen ilmoittautumista, jolloin oli kuitenkin vielä ihan viileää, niin en tajunnut asiaa. Alueisiin tutustumisen jälkeen kello oli jo lähellä puoltapäivää ja Justilla oli jo vähän kuuma ennen alueelle menemistä. 

No, alue alkoi lupaavasti, kun Just halusi heti lähdöstä mennä tuonne pukuhuoneeseen ja reagoi huoneen vasemmalla puolella olevaan muovimattoon, jonka alla olisi periaatteessa voinut jopa olla kätkö. Vaan eipä ollut siellä vaan penkin alla, jonne Just tosi reippaasti ja itsenäisesti tunkeutui kohdentamaan. Siitä eka löytö. Ohjasin Justin käymään läpi vielä huoneen vasemman puolen ajatellen, että mattoon olisi voinut tarttua hajua esim. naulakosta korkeasta kätköstä. Just kiipesikin penkille ja etsi korkealta, ei mitään. Tässä vaiheessa Just halusi jo jatkaa eteenpäin ja ohjasin sen käymään lähtöalueen uudestaan läpi. Ihan hyvä ajatus muuten, mutta tällä myös missattiin ovenkarmikätkö...

Tämän jälkeen Just vähän haisteli käytävää, kunnes siirryttiin pelihalliin. Tuoleista ei mitään reaktiota, pingispöydästä tuli kyllä reaktiota, mutta käytiin se tarkasti läpi eikä tullut ilmaisua. Viimeisellä hetkellä kärpänen lensi Justin naamaan ja se vähän häiriintyi siitä, joten poistuttiin takaisin käytävälle. Missattiin kätkö sulisverkon jalasta, johon kyllä olin ohjannut Justin mutta ilmeisesti haju ei kerta kaikkiaan osunut nenään, kun en muista minkäänlaista reaktiota.

Käytävältä saatiin sitten löytö pukuhuonekaapin lukosta. Minimi löydetty siis. Aika alkoi vähän painaa, joten laitoin ohjauksen päälle, ja käytiin käytävän kohteet ja syvennykset läpi. Lattialistakätkö missattiin myös. Sen verran muistan, että ohjasin Justin haistelemaan ilmoitustaulun reunaa kyllä eli lähellä oltiin. Haju ei ehkä noussut listasta ylöspäin eli olisi pitänyt haistella matalalta? On myös mahdollista, että vedin Justin ohjauksella ohi. Jossain vaiheessa Just alkoi katsella mua siihen tyyliin, että oon aika ärsyttävä, joten ilmoitin valmiiksi. Tästä nyt sellainen aika iso ajatus, että jos Just katselee mua yhdessä kohtaa, se ei välttämättä tarkoita, että koko alue on tyhjä, vain se kohta, johon olen ohjannut. Eli Just haluaa tilaa ja siirtyä eteenpäin. Tältä alueelta vain 2 koiraa sai täydet pisteet.

"Laatikot" oli n. 50 laukkua ja kassia, aikaa 5 min, tuomarina Heidi Pasanen. Tämä alue oli ihanan viileässä tennishallissa. Just lähti tosi hienosti kiertämään aluetta järjestelmällisesti vastapäivään. Vasemmalla takana reagoi yhteen isoon matkalaukkuun mutta ei ilmaissut. Käytiin sitten alueen etureuna läpi; siellä johonkin pulleaan laukkuun reaktio, jonka tulkitsin häiriöksi. Kun palattiin toisesta suunnasta matkalaukulle, Just kiersi ja kiersi eikä ollut vielä ilmaistessaankaan tyytyväinen. Tästä eka löytö. Sitten taidettiin käydä keskiosan laukkuja läpi, taas tuli reaktio mutta ei ilmaisua. Mentiin sitten ulkoreuna toiseen suuntaan ja taas keskemmälle, kunnes Just osui uudestaan toiselle kätkölle. Taas ihan harmissaan kiersi laukkua ja vielä maahanmentyäänkin tarkensi. Odotin rauhallisesti, kunnes Just lukitsi vastauksen ja vetäytyi irti, ennen kuin ilmoitin löydön. Aika paljon aikaa tuli käytettyä, kun valmiin ilmoitin vasta ajassa 4:50 eli ei toi viiden minuutin aika mitenkään ylimitoitettu ollut. 24/30 koiraa kuitenkin sai täydet pisteet. Ei kyllä ihme, että Justilla oli vaikeeta, kun ollaan treenattu isoja matkalaukkuja vain pari kertaa - näitä siis lisää. Ja sitten Just pitäisi saada hyväksymään itse tällaiset löydöt, että voisi olla tyytyväinen tarkennukseensa. Koirilla on tiukemmat kriteerit kuin ohjaajilla joskus!

Meidän ekan kierroksen jälkeen hyppäsin Päivin autoon ja ajoin Strickereille 1,5 tunniksi päiväunille. Tää olikin tosi hyvä veto - Just nukkui niin sikeästi, että näki unta. Uskon siis, että tällä oli hyvä vaikutus Justin jaksamiselle. Sieltä tullessa Just uimaan ja minä lounaalle. Tämän jälkeen ulkoetsintä, jossa 2 tilaa, aikaa 6 minuuttia, tuomarina uusi tuttavuus Katja Sulkala. Sikäli meillä kävi tuuri, että iltapäivään mennessä aurinko oli kääntynyt pois ulkoalueelta. Tämä oli ilmeisesti aika ratkaiseva juttu, koska kaikki 7 täydet pisteet tältä alueelta saaneet koirat olivat iltapäiväryhmässä!

1. tila oli tyhjä. Tutustuessa vähän mietin, että näyttääpä simppeliltä tilalta, onkohan tuolla jokin supervaikea kätkö. Justia ei kiinnostaneet nuo kohteet tippaakaan. Seinää haisteli ohjattuna mutta eniten kiinnosti roskikset. Ajattelin, että niissä kiinnostaa itse roskiksista tulevat ihanat hajut. Vaan olisi pitänyt tajuta, että haju tulee toisesta tilasta. En mielestäni hillonnut mitenkään tuskallisen pitkään ennen siirtymistä toiseen tilaan.

Toisessa tilassa olikin enemmän kaikenlaista. Just nappasi melko nopeasti kätkön yhdestä maassa olevasta lähtötelineestä. Nyt en muista, oliko 1. tilassa vai tämän tilan oikeanpuoleisella ovella, mutta jossain kohtaa Just tuli mua kohti vinkuen turhautuneen näköisenä. Olin ohjannut sitä muiden koirien hinkkauksille, ja se tuli kertomaan mulle, että tuolla ei ole kätköä! Olin kyllä malttanut pysyä kaukana liinanpäässä painostamatta!

Vasemmanpuolimmaisen oven laatassa oli korkea kätkö, jonne Just ylettyi hyvin, kun nousi ovea vasten rappusilta. Justin ilmaistessa teltta (tms) meidän takana kaatui rysähtäen. Just ei oikeastaan säikähtänyt, mutta minä säikähdin ja tän takia pyysin uudelleenkohdennuksen, jonka Just suoritti huokaisten ohjaajansa typeryyttä. 2. löytö siitä. 

Jonkin verran vääriä oli tullut noihin rappusiin. Joko haju oli laskenut sinne tai sitten koirat reagoivat teipin hajuun. Treenilistalle siis teippi myös! Jatkettiin vielä lätkämaalille, josta Just nappasi hienosti matalan kätkön. Sitten katsoin ympärilleni ja laskin, mitä ollaan tästä tilasta löydetty... ja jatkoin ohjausta samassa tilassa! 🤣  Maksimimäärä per tilahan on siis 3. No, jospa tästä opin, ja sillä kuuluisalla ens kerralla muistan. Ei nyt sinänsä tullut muuta vahinkoa kuin vähän ylimääräistä aikaa meni, täydet pisteet siis tästä eikä Justillakaan mennyt hermot. Valmiin ilmoitin ajassa 5:27, joka oli 4. nopein aika; vain 7 koirakkoa sai tosiaan siis täydet pisteet.

Viimeisenä ajoneuvot, joita 5 kpl, aikaa 5 min, tuomarina Lasse Myllylä. Just halusi aloittaa John Deeren traktorista, jossa oli tosi kivoja mahdollisia kätköpaikkoja, mutta hajut taisivat kuitenkin olla häiriöhajuja. Siitä siirryttiin pick upiin, johon tuli reaktioita. Käytiin välissä peräkärry läpi ja sieltä napattiin eka löytö. Hinkattiin sitten vielä hetki pick upia, mutta ei tullut ilmaisua, joten oli pakko jatkaa eteenpäin. Käväistiin taas traktorilla ohimennessä, josta jatkettiin henkilöautoille. Punaisen auton saumasta löytö, ja ilmeisen herkullinen paikka olikin, kun sitä piti nuolaistakin. Viimeisenä mentiin Skodalle; Skodasta me ei missata kätköjä - no tällä kertaa siinä ei ollut kätköä. Kun oltiin käyty Skoda kahteen suuntaan, ilmoitin valmiin. Pick upista siis missattiin lokarikätkö. 

Tuollaista pick upia ei ehkä koskaan oo treenattu, joten vedän tähän lohdutukseksi: ei voi osata, mitä ei ole harjoiteltu 🙃 Toki voisi ajatella, että jos muistan aina tarkistuttaa Skodan lokarit, niin ehkä muiden autojen lokareita ei myöskään sopisi unohtaa... Hämmentävää kyllä, vain 8 koiraa löysi kaikki kätköt tällä alueella!

Pisteitä 72/5 ja sijoitus ekan päivän jälkeen 8.! Yksi satanenkin tuli! 

Paikalla oli lettukoju, jonne Just olisi tietysti halunnut mennä jo aamulla. Sanoin sille, että iltapäivän alueiden jälkeen sitten mennään ostamaan lettua. No, ajoneuvoetsinnästä tullessa Just vetikin suoraan lettukojulle 🤣  Puheenymmärrys ja muisti 10!

Lahden leiri - positiiviset jutut

Kätkö oven tiivisteissä.
Haju taisi hävitä ulos

Ja sitten leirin parhaat annit. On ehdottomasti hyvä, että on erilaisia kouluttajia leireillä. Jokaisella on oma tyylinsä. Itselle ja omalle koiralle parhaat palat poimimalla saa todella hyviä ajatuksia. Ja myös jos kouluttaa muita, saa laajemman kattauksen mitä voisi hyödyntää. Puhumattakaan meidän ihanasta ja kannustavasta vertaistukiryhmästä 🥰 Kaikesta ei tarvii olla samaa mieltä, mutta jokaisesta koulutuksesta voi napata sopivimmat vinkit ja ideat omalle koiralle ja omiin treeneihin 💪 Tilat oli ihan huikeat (koulutuskeskus Salpaus) ja tarjosivat puitteet ihan mihin vain.

Sunnuntaina mulle kaikkein pysäyttävin hetki oli, kun Miikka puhui mun jännityksestä. Vähän aikaa piti ihan miettiä, että mitä. Enhän mä jännitä kokeita. Vasta silloin tajusin mun hirveän onnistumisenpaineen noissa treeneissä. Tuli taas epävarma pikkutyttö -fiilis.

Mun fiiliksistä huolimatta Justilla oli ihan hyvä motivaatio koko viikonlopun. Tää oli ihan huippu juttu siinä mielessä, että edelliset viikot oltiin Saanan ja Ellin kanssa pohdiskeltu motivaatioasioita. Tämän perusteella näyttääkin siltä, että ongelma ei ollut motivaatiossa itsessään vaan lähtövireessä. Nyt käytin enemmän aikaa koiran lämppäämiseen ja virittelyyn odottelussa. Lauantaina päästin Justin juoksemaan alueelle, su aamutreeniin otin vähän kontrolloidumman lähdön ja se laski virettä - tääkin oli tärkeä huomio. Hyvä muistutus oli sekin, että jos etsintä on ollut pitkä ja raskas, palkan pitää olla myös ajallisesti pitkäkestoinen.

Just reagoi voimakkaasti oikealla kopissa oleviin
kamoihin osaamatta kääntyä ympäri

Monelle koirakolle tämä oli ensimmäinen kosketus pitkään etsintäaikaan (15 min) ja jättialueisiin. Ohjaajilla oli aika huikeat fiilikset huomata, kuinka hienosti koirat jaksoivat etsiä. Tämä saattoi jopa tasata koiraa, kun heti kahden minuutin jälkeen ei poistuttu tilasta; kerrankin sai etsiä tarpeeksi! Samoin tämä oli monille eka kerta, kun tekivät etsintää tietämättä kätköjen määrää. Se on tavallaan rentouttavaa: etsit määrätyn ajan ja sitten palkkaat koiran, ei tarvii laskea, että plääh, ei löydetty tiettyä määrää. Joillekin myös vapaana etsiminen oli uutta, samoin kuin koiran päästäminen tilaan yksin niin, että itse jäi kauemmas, jopa ovelle asti. Tosi tärkeitä harjoituskohteita! 

Pitkään etsintäaikaan liittyi myös ajatus tauottamisesta. Jos näyttää siltä, että koira on väsähtänyt eikä työskentele enää tehokkaasti, voi kokeilla pitää pienen tauon ja sitten jatkaa uudestaan. Tää oli etenkin pisimpiä kolmosen etsintöjä ajatellen tärkeä idea. Jos koira saa tauosta uutta virtaa, se voi olla huomattavasti järkevämpää ajankäyttöä kuin etsiä koko aika putkeen puolivaloilla. Justin kanssa käytin tätä sunnuntaina toisen löydön jälkeen pitämällä juomatauon. Se olikin erinomaista, koska sitten jaksettiin etsiä vielä n. 1/5 alueesta, josta Just taisteli itsensä itsenäisesti hankalasti saavutettavalle kätkölle, mihin sitten lopetettiinkin.

Isoilla alueilla myös etsintäsuunnitelman teko ja strategiat nousivat aivan uudelle tasolle. Mä en onnistunut niissä kovin hyvin omasta mielentilasta johtuen lauantaina, mutta sunnuntaina meni vähän paremmin. Alueen jakamisesta osiin ja ajankäytöstä puhuttiin paljonkin. Lisäksi oli tärkeä ajatus, että etsinnän aikana koiran reaktioiden perusteella valitsisi paikan, jonne palaa, kun aikaa on jäljellä 30 sek tai 1 min. Koiran ensimmäinen reaktio on tosi tärkeä huomioitava, ja jos se ei heti johda löytöön, sinne kannattaa palata toisesta suunnasta.

Miikan mukaan ohjaajat usein keskittyvät kohteisiin, kuten tuoleihin, ja ignooraavat seinät. Seinät kannattaisi käydä läpi ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen - voi olla kätköjä, jotka saa vain yhdestä suunnasta. Ei saisi jäädä blokkaamaan koiraa mihinkään ahtaisiin kohtiin. Koira ei välttämättä osaa tai pysty ilmaisemaan esim. pää vinossa - ahtaissa tiloissa ilmaisua pitää harjoitella erikseen.

Tyhjä nurkkaus. Just ravistelikin tän jälkeen.

Jatkaminen oli myös aihe, jota käytiin läpi. Ainakin yhdelle koiralle oli tosi iso vaikutus sillä, että ohjaaja lähetti koiran uudelleen löydön jälkeen. Esim. otti vaikka valjaista kiinni tai sivulle, parin sekunnin huilit ja sitten jatketaan. Tällöin jäi jatkamisesta sekoilu pois. 

Oli hauska, että oltiin juuri edellisenä viikonloppuna Ellin kanssa pohdittu sitä, että Just pitäisi laittaa jatkamaan läheltä edellistä löytöä. Miikka selitti tätä samaa, että ohjaa koiransa jatkamaan ihan vaikka kahden sentin päästä löydöstä. Nosessa kätköt ei ihan senttien päässä toisistaan ole, mutta esim. viereisessä kohteessa voisi hyvinkin olla. Myös lähetyksen käsimerkillä on vaikutusta. Kannattaa välttää "hakulähetystä" eli käsi suorana lähettämistä horisonttiin vaan mieluummin ohjaa "lyhyellä kädellä" tarkasti.

Lisäksi erittäin tärkeä pointti oli se, mihin tekee sosiaalisen palkan / välipalkan. Miikan ajatus oli, että se pitäisi tehdä tyhjällä lattialla, jossa ei ole etsittävää, tai jo etsityllä sektorilla. Tällöin jatkamaan lähteissä ei vahingossa vedä koiraa ohi seuraavasta kätköstä.

Miikka puhui myös välipalkan laadusta, on se sitten sosiaalinen tai ei. Joitain koiria voi tasata pelkkä mekaaninen namipalkka, ilman hihkumisia. Tämä myös vaihtelee etsinnän keston mukaan. Esim. Justille tein päivän ekasta löydöstä niin vauhdikkaan sosiaalisen palkan, että se yltyi jopa haukahtamaan, mikä on harvinaista. Jäin "vatvomaan" liikaa eli käytännössä liian monta läpsyä. Meni siis vähän överiksi. Jos koira on virkeä ja etsintämotivaatio korkealla ja haluan superpalkata ekasta kätköstä, siihen ei välttämättä kannata yhdistää överiä sosiaalista palkkaa. Samoin tässä samaisessa tilanteessa sorruin taas siihen eksymiseen, ja koiralle tuli "en minä tiedä, mistä me jatketaan" -turhauma.

Yhdelle koiralle sopi tosi hyvin se, että ohjaaja palkkasi sosiaalisesti silittelyillä. Samainen koira huononsi työskentelyään huomattavasti, kun yhdeltä löydöltä ohjaaja sanoi vain: "Taitava!" ja siinä kaikki. Tärkeä huomio tämäkin! Sitten taas on koiria (esim. Just), joita ei todellakaan voi lääppiä etsinnän aikana. Yhtä koiraa myös harmitti tauon pitäminen.

Sunnuntain lähikätkö. Lähtö kuvan oik. reunasta

Tää löytyi hyvin

Yksi palkkaukseen liittyvä kysymys oli myös se, kuinka paljon koiraa palkataan ennen etsintää. Etenkin, jos koiralle "viljellään" samaa palkkaa ennen etsintää hengailusta, voi kysyä, heikentääkö se motivaatiota etsintään tai ilmaisuun. Jos siis ilmaisun motivaatio ei ole riittävän korkea, voi kokeilla muun namittamisen vähentämistä ja arvonlaskua ja nostaa ilmaisusta saatavan palkan arvoa.

Myös erikoiset piilot saivat kiitosta. Nosekontekstissa usein vähän jämähtää kaavoihin, niin oli hyvä, kun ei-noseihminen laittoi boksin ulkopuolelta kätköjä. Esim. nurkassa verhon takana roippeissa ollut kätkö, muovikannen alla, tuolin päällä olevien kamojen takana, roskiksen takana, ovistopperi tuolin alla, tason alla oleva piilo, jonne koiran piti tunkeutua ja sellaiset, joille koira joutuisi näkemään vaivaa päästäkseen kätkölle eli esteitä edessä tms. 

Jossain tuolla kamojen takana oli kätkö

Sunnuntaina oli lähikätkönä sellainen, johon ei johtanut ihmisen jälkiä - Miikka oli laittanut kohteen paikalleen kauempaa. Tämä aiheutti monelle koiralle päänvaivaa, ja siitä huomasi, kuinka koirat on oppineet ottamaan "vinkkejä" kätkön paikantamiseen. Osittain hajukuva-asia, osittain joustavaa strategiaa. Tämä kätkö muuttui helpommaksi, kun yksi koira oli sen löytänyt - nyt sinne toi jäljet.

Nosekokeissa harvoin ohjaaja saa itse availla ovia, mutta tästäkin tuli mielenkiintoinen ajatus, joka ei oo aiemmin tullut mulle vastaan. Jos mahdollista, kannattaisi ovea vain raottaa, jolloin koira saa haisteltua ensin pienestä ilmaraosta etsittävää tilaa - sen sijaan, että pöläyttäisi kaikki hajut tilasta kerralla oven avaamalla. Mä koin hankalaksi tän siksi, että kädet meinasi loppua kesken, mutta koirista kyllä näki, että haistelivat eri tavalla, kun pääsivät ovenrakoon.

Erittäin mielenkiintoinen huomio Miikalta lauantaina Justin etsintään liittyen oli se, että mun crocsien suhina vaikutti Justiin. Mähän en yleensä ikinä käytä nosessa crocsuja mutta nyt käytin nilkkahaavan takia. Just kuulemma juoksi alueella eteenpäin, kun mä hiihtelin perässä. Sitten, kun oli pari minuuttia juossut, tasaantui tarkempaan etsintään ihan erilailla. Tätä olisi pitänyt sunnuntaina tarkkailla enemmänkin. Ei ihan hirveen suositeltavaa tuokaan ole, että ekat pari minuuttia menee hölkkäilyyn, vaikka se saattaa koiran mielessä olla hyvinkin järkevää, koska saa "kokonaiskuvan" alueesta.

Sunnuntaina viimeisenä muu ryhmä teki purkkirataa. Vanha postaus aiheesta tässä:

https://lyytikainen.blogspot.com/2022/08/valkkuleiri-purkkirata.html

Mulle ja Mariannelle konsepti olikin tuttu. Taaskaan ei tullut tietoa, että rata voi olla myös tyhjä, mikä hämmensi ohjaajia ja koiria. Viime kerrasta viisastuneena huutelin taustalta ohjaajille "kehu!!", jos tyhjä rata oli ohitettu hyvin. Uutena ajatuksena tuli se, että Miikka opettaa pennun ensin käymään purkkirataa läpi niin, että jokaisen purkin päällä on nami. Tätä tehdään pari kertaa, kunnes pennulla on hyvät odotusarvot siihen, että kaikki purkit tarkistetaan. 

Jäin vielä miettimään tätä konseptia siltä kantilta, että sen pitäisi vahvistaa koiran jäämistä kätkölle, koska sen ohitettuaan paluuta ei ole. Oon siis paljon miettinyt teemaa Justin kohdalla, mikä olisi sille paras treeni tähän. Tämä kuitenkin estää vertailevan tutkimuksen. Jos esim. ajattelee laatikkoetsintää, niin koirahan on vain fiksu ja kokenut, jos se tarkistaa viereiset laatikot ennen vastauksen lukitsemista - niissä voi olla vahvempi haju. Jos koira heti pamauttaa ilmaisun saatuaan hajun, onko se silloin tehnyt tarpeeksi tarkan analyysin?

No, sitten Justin sunnuntain viimeiseen treeniin. Paras kohta viikonlopusta oli se, kun ennen viimeistä harjoitusta kysyin Miikalta, mitä me siis tehdään. Hän vain hymyili ovelan näköisenä, että näät kohta. Sitten kun Miikka selitti homman, olin vaan sillee et "ai tyhjä vai kätkö, täähän onkin tuttu peli" 😂 Meillä oli siis tehtävänä tsekata neljä vierekkäistä vessaa. Mulla oli viisi (!) sekuntia aikaa sanoa todeta tila tyhjäksi tai kätkölliseksi. En kyllä ihan viidellä sekunnilla ole tätä peliä ennen pelannut 😂

Ensimmäisessä vessassa hätiköin ja sanoin "kätkö", vaikka Just vain haisteli tilaa ilman reaktioita. Tässä kohtaa Miikka muistutti mua oviasiasta eli että avaamalla oven pöläytän kaikki hajut kerralla käytävälle. Tokalle wc:lle tsemppasin, raotin ovea ja päästin koiran hitaasti sisään. Tyhjä! Kolmas oli hauska, kun Just ensin vain haisteli, mua korvensi aika, sitten Just kiinnostui jostain kohteesta, sanoin "Kätkö!" ja samalla hetkellä Just tarkensi ja aloitti ilmaisun 😂 Ai että! Tätä mun pitäis tehdä varmaan joka treeneissä melkein joka etsinnässä.

Oletin, että tää oli ohjaajan treeni, mutta Miikka sanoi loppupalaverissa, että kyllä tää oli koirankin treeni. Jos koira olisi tässä ohittanut kätkön, ei olisi päässyt enää palaamaan ja kaikki muut vaihtoehdot olisi olleet tyhjiä. Kyllä me vielä löydetään meidän tapa treenata asiaa!

Lahden leiri - negatiiviset jutut

Näin kahden viikon jälkeen pystyn ehkä järkevään analyysiin. Ehkä.

Lahden leirillä 31.8.-1.9. oli kouluttaja poliisikoiranohjaaja Miikka Ounila, joka olikin meille tuttu kahden vuoden takaa. Tiedettiin etukäteen, että hän vetää hyvin erityyppisiä treenejä kuin nosevalmentajat. Olin miettinyt, onkohan järkevää mennä tällaiseen koulutukseen viikkoa ennen SM:ia ja oli kyllä ihan validi kysymys. Tällä kertaa Miikka kysyi ennakkotiedot, ja kerroin siinä SM:ista ja että haluan painottaa itsevarmuutta. Olin valmistautunut siihen, että saatan joutua sanomaan vastaan tai kieltäytyä tekemästä jotain treeniä. Miikka sen kyllä kuunteli ja huomioi, joten ehkä muidenkin olisi kannattanut esittää sama kysymys 😅 Koko ryhmälle pisteet siitä, että tällä kertaa kyseltiin tosi paljon!

Alkupalaverissa kerroin, että meillä on joskus haasteena, ettei Just työstä kerrasta hajupilveä loppuun alueen ekalla kätköllä. Miikka sanoi, että hänellä on tähän harjoitus, ja olin ihan innoissani, että jes, päästään heti käymään tätä asiaa läpi huippuammattilaisen kanssa. Noh, toisin kävi. Tai siis kyseinen harjoitus esiteltiin sunnuntaina viimeisenä. 

Disclaimerina pitää mainita, että mulla oli ihan valtavat onnistumisenpaineet SM:in takia. Oli "pakko saada hyvä treeni". Kun tämä ei toteutunut lauantain aamutreeneissä, mulle tuli niin paha asenneongelma, etten saanut mitään oppimisen asennetta esille. Onneksi meillä on niin ihana ryhmä, että kun koko maanantaipäivä puitiin leiriä wa-ryhmässä, niin sieltä sai kerättyä hyviä oppeja ja vinkkejä jatkoon. Sain myös paljon pohtia sitä, millainen nosekouluttaja minä haluan olla, mikä onkin tärkeä asia miettiä.

Lauantain aamutreenit alkoi 4 minuutin sokkoalueella, josta moni ei löytänyt yhtään tai sitten löytyi yksi. Hajupilvet kyllä leijailivat jossain, mutta mulle jäi fiilis, että ne eivät johtaneet mihinkään. Ilmastointi ehkä myös vaikutti asiaan tai sitten hydrolaatti oli vanha. Just teki tällä alueella yhden löydön (yläkuvassa oikea nurkka). Sen lisäksi mieleen jäi sen eka reaktio vasemmassa takanurkassa olevaan tuoliin, jonka jalassa oli kätkö ja päällä esim. kengät. Kengät ois ollut kiva kätköpaikka, mutta koska Just haisteli ne eikä jäänyt työstämään, oletin, että kyseessä oli reaktio häiriöön. 

Tokassa kuvassa olevan tuolin alla taas oli kätkö ovistopparissa. Tätä pohdiskeltiin paljonkin: Haju oli levinnyt tuoliin mutta ei paikantunut toppariin. Kun tokan kierroksen aikana sai käydä itsenäisesti ottamassa ekan alueen kätköt uudelleen, Just, Halla ja Hyyde ainakin haisteli suoraan stopparin päältä. Omasta koirasta voin sanoa, että ei minkäänlaista lamppua syttynyt siinä kohdalla eli ei ollut vahvin haju siinä, ei mitään kysyvää katsetta tai kulmien kurtistusta, mikä olisi ilmentänyt epävarmuutta vastauksen lukitsemisesta. Eli kyse ei ollut siitä, että koira ei olisi osannut tai uskaltanut tunkeutua tuolin alle. 

Tokalla alueella sama meininki jatkui mutta vähän enemmän tuli löytöjä. Muistaakseni alkupään koirat tekivät vähemmän löytöjä. Tälläkin alueella oli tärkeä huomio ensimmäisestä reaktiosta: Just meni suoraan ovelta haistelemaan tuota jatkojohtoa. Näytti jo siltä, että menee sitä pitkin suoraan kätkölle mutta sitten "eksyi" eikä löytänyt, vaikka ohjasinkin haistelemaan tikkaita ympäri. Yhden toisen koiran suorituksesta mulle jäi sellainen kuva, että koira ilmaisi, kun löysi siirrännäisen, ei vahvinta hajua. Toki koskaan ei voi tietää. Tämän nähtyäni päätin, että me ei mennä enää 2. tilaan uudestaan, en halua yhtään vahvistaa tällaista.

Just teki siis tämän alueen alussa ja löysi yhden saavuttamattoman kätkön, ja senkin löytö-ilmoituksessa meillä oli epäselvyyksiä. Alueella oli kai 5 kätköä. Kaikki siis etsivät annetun ajan ja sitten ulos eli kuten kolmosluokassa, vaikka koira olisi ollut lähelläkin hajupilveä. (Toki ei nyt kohdennuksesta vedetty pois.) Jälkeenpäin sitten sai kuulla, mitä kaikkea on mokailtu. 

Tässä vaiheessa oli lounastauko ja mua alkoi ärsyttää ja paljon. Tuollainen hajupilvien jättäminen oli viimeistä, mitä oisin halunnut koiralleni vahvistaa etenkään tässä kohtaa. "Täällä on jotain epämääräisiä hajupilviä, ei löytynyt, hieno homma, mennään syömään palkkaa." 

Tähän valkkukaverini nostivat pointin, että tämä on tärkeä tieto, jos sulla on virkakoira. Miikka sanoi, että  jos koira ei saa tarkennettua (vaikka reagoi ja yrittää tarkentaa), niin ohjaa 2 kertaa eri suunnista ohi. Jos ei löydy, niin voi voi 🤷‍♀️ Tähän lisäsi vielä sen, että menee muualle haistelemaan välissä ja sitten palaa vielä tarkistamaan kohteen. Tää ei tosiaan ole nosekontekstiin millään lailla toivottavaa. Ja jos alueella 7 koiraa löytää kukin 0-1 kätköä, niin jotain pitäisi muuttaa. Ei ole motivoivaa kenellekään etsiä 4 minuuttia tilaa, jossa on hajupilviä mutta ei tule löytöjä eli ei käy tyhjän etsintäharjoituksestakaan. Ei koira siitä ainakaan mitään toivottavaa opi, todennäköisesti vain toteaa, että ei osaa mitään eikä koskaan onnistu. Oon yrittänyt ajatella, että jokainen treeni merkitsee. Mitä koira oppi tästä treenistä? Jos sillä ei vahvisteta toivottua asiaa, niin voi kysyä, vahvistettiinko väärää asiaa. Sitäkään en todellakaan ymmärtänyt, että kaikille koirille (mölli-3-lk) tehtiin samat treenit ihan samalla tavalla juuri mitenkään muokkaamatta, selvisi koirat siitä tai ei. Esim. vaikka yhdelle koiralle tuli enemmän valeita kuin oikeita ilmaisuja, he jatkoivat silti ihan samaan tyyliin koko viikonlopun läpi. Kuinka paljon yhdessä viikonlopussa olisi ollut potentiaalia, kun se kaikki olisi saatu vahvistamaan oikeita asioita!

Vaihtoehtona olisi voinut olla esimerkiksi keskustelu:

Kouluttaja: "Missä koirasi reagoi?"

Ohjaaja: "tuolla ja tuolla ja tuolla"

K: "Hyvä, no menkääpä yhteen noista ja mieti, missä se ei ole haistellut." / "Seisotko mahdollisesti kätkön edessä?"

Saadaan homma maaliin ja lopetetaan löytöön. Esim jos ohjaaja on seissyt kätkön edessä, on tosi avartavaa nähdä se ero heti eikä kahden tunnin päästä kuulla, että näin kävi. Mä oisin tarvinnut siitä välittömämpää palautetta, mä opin sillä parhaiten. Tää on itse asiassa varmaan aika iso kulttuuriero. Miikalla oli siis periaate, että etsinnän aikana ei pölistä vaan keskitytään seuraamaan koiraa ja sen reaktioita. Tämä on tietysti tosi hyvä, jos ohjaaja höpisee turhia ja häiritsee omaa ja koiran keskittymistä sillä - näitä on nähty! Mä taas oon muissa harrastuslajeissani aina tottunut, että joko saan välitöntä palautetta tai sitten isomman suorituksen jälkeen saan palautteen ja pääsen heti kokeilemaan uudestaan korjata pieleen mennyttä kohtaa /asiaa. Verrattuna siihen, että yrittäisi korjata seuraavaan 15 min sokkoetsintään, jossa on eri piilot. Kyllähän sitä oppimista näinkin tapahtui, joillain enemmän, joillain vähemmän, ja asenneongelmaisella varmasti vähiten. Moni ohjaaja nappaili edellisistä etsinnöistä hyviä pointteja ja hyödynsi niitä seuraavissa 💪 

Ymmärrän, että ekat treenit on vaikeat, jotta nähdään, mitä koirat osaavat ja eivät. Mutta olisin odottanut, että ekan, viimeistään tokan treenin jälkeen oltaisiin pureuduttu näihin kysymyksiin ja tehty enemmän tekniikkatreeniä esim. hankalasti ilmaistaviin kätköihin. Miikka jokaisessa keskustelussa painotti, että koiraa opetetaan pieninä paloina. Koko viikonlopun odotin näitä paloja 😂 Lähes kaikki oli ohjaajan treeniä, mikä sekin on tietysti tärkeää. Leiri on kuitenkin kokonaisuus, ja mun mielestä parhaissa leireissä on ollut tasapainoisesti etsintää, koiran treenejä ja ohjaajan treenejä. 

Kolmas alue oli tosi iso puutyöpaja, johon aikaa 15 min. Lounaan päättyessä sanoin sitten, että en halua tehdä kolmatta treeniä tuohon tyyliin. Tehtiin sitten niin, että Miikka vinkkasi meidät eteenpäin, jos meinattiin jäädä liian pitkäksi aikaa hilloamaan häiriöhajuja. Myös strategia- ja ajankäyttösuunnitelmaa piti miettiä, mutta mun päässä ei ollut kapasiteettia siihen, kun olin niin tiloissa. Lisäksi hydrolaatti vaihdettiin. Lopetettiin myös aikaisemmin, reilun 10 minuutin kohdalla, kun Just oikein taisteli itsensä kätkölle, joka oli kuvassa näkyvässä nurkassa ritilän alla. 

Tää menikin paremmin. Tai siis taas löydettiin alle puolet kätköistä mutta ei harmittanut. Aika vaikea löytää, jos ei käy sielläpäinkään 🙃 tai jos juoksee ohi. Just sai myös extrapitkän palkkauksen, kun sai hakea namipalloa sata kertaa meidän palaverin aikana.

Viimeisenä tehtiin sitten pikakierros yhtä kätköä, joka oli kuvassa näkyvän taulun takana korkea. Just reagoi todella voimakkaasti punaiseen pömpeliin ja etenkin sen astinlautaan. Käytiin läpi tosi tarkkaan sen ympäristö ja seinusta, osasin myös ohjata Justin taulun alla oleville työkalupakeille. Mutta kätkölle päästäkseen olisi pitänyt kiivetä pakkien päälle, mihin Just ei lähtenyt ja mitä itse pidin vähän riskaabelina, joten annettiin sen olla. Tätä ei ollut kukaan löytänyt. Käännyttiin ympäri ja lähdettiin pöydän reunoja pitkin kohti kuvanottopaikkaa, josta Just nappasi välittömästi matalan kätkön kipon alta.

Yksi tärkeä lauantaina tapahtunut asia oli oma hajoaminen lounasaikaan. Olin tosiaan kuukauden verran valmistautunut sanomaan vastaan, sitten keräsin puoli tuntia rohkeutta sanoakseni sen, minkä jälkeen pari tuntia keräilin itseäni. Kävin ensin 45 minuuttia kävelemässä metsässä, sitten marisin kavereille, lopulta kävelin yksin parkkipaikalla pää sauhuten. Se, mikä mut veti pinnalle, oli Justin kysyvä katse. Ymmärsin, että en voi ottaa Justia autosta tällaisessa mielentilassa. Ei ole Justin syytä, Just ei saa joutua kokemaan painetta tästä. Sitten kun otin Justin autosta, ja mentiin lämppäalueelle, koiran iloinen tekeminen sai mut taas järkiini. Kuunteluoppilas-Sanna sanoi jopa, että musta ei yhtään näkynyt, että olin parikymmentä minuuttia aiemmin ollut täysin pois tolaltani. Eli aika hyvin pystyin ulospäin esittämään olevani ihan toiminta-alueella. 

On kyllä hämmentävää, miten oma mieli toimii. Ja kun tässähän ei ollut kyse mistään muusta kuin siitä, että en saanut koiralleni hyvää treeniä, vahvistettiin ihan vääriä asioita. Veti vertoja Pornaisten kokeen väärän löydön aiheuttamaan aivomyrskyyn.  En pysty yhtään käsittelemään sitä, että koen olleeni epäreilu koiralleni. 

SM-viimeistelyt

 Lahden leiri oli henkisesti sen verran rankka, että teen siitä erillisen postauksen analyyseineen vähän myöhemmin. Nimittäin nyt pitää hehkuttaa SM-kisoihin menoa!!

Maanantaina Justin & Jokun huolto Mahtitassujen Jaanan käsissä. Keskiviikkona sitten Justille viimeistelytreenit Kumpulassa. Hydrolaattina Opellan laakeri. Yritin suunnitella sellaista, että Justilla olisi tekemistä, sopivasti haastetta, mutta olisi hyvät mahikset onnistumisiin. Meni ihan täydellisesti!! 

Aloitettiin saunaneteisestä, jossa 2 kätköä: kiivettävä ja saavuttamaton. Kiivettävä oli ikkunalaudalla olevan ruukun alla ja sen Just sai käytännössä heti, kun hyppäsi penkille. Kaappikätkö olikin haastavampi, ja oli upeaa katsoa, kuinka Just yli minuutin miettii, mitä kautta pääsisi lähimmäksi. Lopulta painoi nenällä kaapin oven lyttyyn, että pääsi vielä pari senttiä lähemmäs, kunnes ilmaisi 😍 Hauskasti myös kävi välillä huoneen ulkopuolella ja sieltä sai selvästi myös ajatusta kohdennukseen.

Seuraavaksi vaja, jossa oli tarkoitus olla labyrintti, mutta ilmeisesti Just sai liikaa vinkkiä mun jäljistä, kun käveli melkein suoraan kätkölle 😂 joten tää oli sit ahtaassa paikassa ilmaisu -harjoitus.

Kolmantena korkea kätkö, n. 115 cm. Ajattelinkin, että haju saattaisi levitä ton ritilän läpi vasemmalle, ja niin kävikin. Ihan niin näppärä Just ei ollut, että olisi tajunnut kiertää sisäänkäynnin portaisiin, joten sen verran vinkkasin. Hajun paikannuksen hoiti kokonaan itse ihan viimeisen päälle.

Yksi lähikätkökin oli, ja sen pelasin taktisesti niin, ettei tehty sitä ekana alueena. Se oli kasvihuoneessa, tuossa luudassa. Ei mitään ongelmaa, Just ei harkinnutkaan mitään muuta kuin ottaa suoraan ovelta ja ilmaista kerralla 👌

Viimeinen tehtävä vierekkäiset kätköt sosiaalisella välipalkalla. Nää oli tarkoituksella tosi tosi simppelit ja ilmiselvät, koska nyt ekaa kertaa treenattiin tätä uutta systeemiä jatkamiseen: sosiaalinen palkka jo etsityllä alueella tai sitten tyhjällä maalla, jatkamisvihjeen jälkeen ohjaus heti seuraavalle kohteelle. No, Just nappasi ekan kätkön leikkitraktorista heti hiekkalaatikon tasolle osuttuaan ja ilmaisi välittömästi. Tuli kivasti sosiaaliseen palkkaukseen pöydän ali, mutta sitten mä törmäsin tukikeppiin ja omppuja putoili puusta 😂 Ei onneksi koiraa päähän! 

Lähikätkö

Hieman meinasi tulla säätöä jatkamiseen ja Just ehti hypätä hiekkalaatikon päällekin, kunnes sain ohjattua puutarhakeinulle ja pöydälle, josta Just nappasikin välittömästi kätkön ja ilmaisi hetkeäkään harkitsematta! Tästä sit loppupalkka ja tämän myötä viikonlopun turhaumat käsitelty! Toki oli helppo ympäristö, kun ei ollut muiden koirien hajuja yms, mutta niin oli tarkoituskin!

Torstaina kauden tokavikat agitreenit Jokun kanssa. Just huilasi torstain. Ensin paikkikset Katin & Swiitin sekä Annikan & Elsin kanssa. Joku on kyllä hämmentävän varma paikkiskoira ottaen huomioon, kuinka vähän se on tehnyt.

Agissa fokus inneissä. Ensimmäiset kaksi oikealla kädellä onnistui täydellisesti. Sitten toiseen suuntaan. Ekalla virhe, yritettiin vähän ylianalysoida, kunnes kylmästi kokeiltiin uudelleen ja nyt onnistui. Mun toiveesta lähdettiin vielä kokeilemaan vähän eri kuviota mutta nää ei onnistuneetkaan enää ollenkaan. Siispä jatkossa max 2 inni-harjoitusta yhteen suuntaan ja sitten pitää jo siirtyä muihin kuvioihin!

Noseryhmä + torstaiagi

 Maanantaina mun ryhmän nosetreenit työpaikalla. Hydrolaatteina Opellan euca ja laakeri. Sisällä oli kolmen tilan sisäetsintä, joista yhdessä tilassa oli ainakin kahdeksan tyhjää siirrännäistä mutta ei kätköä. Ulkona kahden tilan ulkoalueen teemalla alueen läpikäynti. Lastauslaituri oli yksi tila ja sen edusta toinen. Edustalla oli toi "hissi", jolla ryhmä oli edelliskerralla treenannut koiran nostamista. Siinä oli nyt kätkö metallisessa rampissa. Yksi ohjaaja seisoi kätkön edessä, yksi koira ei ymmärtänyt tätä etsittäväksi alueeksi ja yksi koira ei olisi heti viitsinyt ilmaista. Toinen kätkö 135 cm korkea. Se oli levinnyt voimakkaasti alaspäin, mutta koirat ei kovin hyvin itsenäisesti lähteneet hakemaan ylöspäin (paitsi Kira 3-lk). 

Kolmas kätkö oli roskiksen takarenkaassa. Tää levisi voimakkaasti roskiksen alta. Kaikki ohjaajat olivat hienosti kartalla ja osasivat ohjata koirat roskiksen taakse, josta koirat nappasivat kätkön. Muut tiesivät kätköjen määrän; Kiran kanssa lopetettiin löytöön korkealta kätköltä, kun suoritus oli niin upea.

Justilla oli motivaatiokuurina palkkana nakkeja. Just treenasi ennen ryhmää aulassa tiukkaan teipattuja vientilaatikoita. Ekalla Just epäröi ilmaisussa ja tarkisti ensin muut. Nakkipalkan jälkeen päästin sen toiselle alueelle ja siellä ilmaisu tuli aivan välittömästi oikean laatikon kohdalla. Ulkona Just antoi mun nostaa itsensä tuohon hissin päälle, joten sain rastitettua treenilistalta noston ja roskikset. Viimeisenä illalla ryhmän jälkeen Just tsekkasi vielä huoneen, jossa oli tyhjät siirrännäiset. Mä en prässännyt niille eikä ollut tarkoituskaan, eikä Just harkinnut yhteenkään ilmaisua vaan jatkoi itsenäisesti toiseen tilaan. 

Tämän poistumisen seurauksena jäi kyllä lähikätkö jakkaran takajalassa nappaamatta, vaikka ryhmäläiseni tarkemmalla lähetyksellä olivat siihen hienosti kiinnittyneet. Toinen kätkö oli helposti ohitettava kätkö avonaisen oven alla ja viimeinen tyhjällä seinällä oleva täppä, josta olin varoittanut, että tällaista ei kokeessa voisi olla. On kyllä kivaa, kun on kunnolla leviävä hydrolaatti ja voi tehdä vaikeusastetta kätköillä, kun haaste ei tule siitä, ettei hajua tule. Nytkin jakkarakätkö oli ihan seinän vieressä matalalla eli sinne piti todella tunkeutua. Vieläpä viimeksi ihan samalla asetelmalla kätkö oli ollut korkea, paloletkupömpelin alareunassa. Kaikki koirat tekivät kuitenkin upeasti työn kerrasta loppuun asti. Ihan huiput treenit ja isoja onnistumisia kaikilla koirakoilla.

Torstaina agitreenit, joissa taas leijeröintiteemainen rata. Jokohan ens viikolla ois jotain muuta 😂 Jokun kanssa meni kyllä aikamoiseksi soveltamiseksi, kun yritettiin keksiä kepeille vaihtoehto. 1-4 meni ihan superhienosti. 7-7-9-pätkällä oli vähän haasteita ja siitä alkoi säätö. Helvetin kovaa me kyllä juostiin, vaikka vähän sinnetänne! 😂

Tän säätökierroksen jälkeen tehtiin suunnitelman muutos ja otettiin keppien sijaan oikealta putki, sitten 3-putki toiseen suuntaan ja siitä jatkettiin 11:lle ja keskityttiin hetkeksi tähän pätkään. Ensin en ehtinyt ohjaamaan takaakiertoon mutta sitten irrotin oikeesti ja lähdin heti liikkeelle, niin ehdin ihan helposti. Hannan sanoin: "Tärkeintä ehtimisessä on päättää ehtivänsä." Kun oltiin päästy vauhtiin, tehtiin vielä tarkka suunnitelma loppuradalle ja otettiin 11-19. Mä juoksin paljain jaloin nilkkahaavan takia, ja oli ilmeisen hyvä pito, kun sain hienot kiihdytykset aikaan. Ainoa virhe oli esteen 18 ohitus. Otettiin siihen kerran etupalkka ja lopuksi vielä ilman etupalkkaa. Kun tääkin meni täydellisesti, lopetettiin tähän.

Just oli myös mukana. Se oli keskiviikkoaamuna ontunut kökköä varpaanvälissä, joten olin aika hysteerinen sen voinnista enkä uskaltanut treenata mitään vauhdikasta. Ennen agia Team Mustat Timantit paikkisteli Uraputkessa. Eka menikin ihan nappiin - Just oli ainoa, joka pysyi 😂 Tulipahan treeni sille, että kaverit häipyy. Korjauskierros menikin kaikilta täydellisesti. Otettiin vielä sitten vielä uusi, lyhyt paikkis, jossa käytännössä vain jättö ja paluu.

Agin jälkeen tunnari hallissa. Kaadoin koko tunnariboksini hallin lattialle. Just hetken tasasi itseään kapuloilla, kunnes aloitti hienosti etsimisen ja toi oman varmasti. Annika keräsi kapulat takaisin boksiin, joten nyt niitä on toinen ihminen käsitellytkin. Toisena juttuna kaukot, ihan perusok, ja kolmantena vielä vasemmalle kääntymistä, kuten Milkan semmassa.