Päivän sana: "myöhässä"

Nyt on hallinkunnostusviikko, joten on treenattu ulkona. Maanantaina vedettiin naapurin Annan & Gemman kanssa hyppytreenit Kumpulassa porukoilla juuri viimestellyillä esteillä :-) Hyvin toimi ja tilaakin oli just riittävästi normisarjoihin. Lyytin kanssa aloitettiin kolmen hypyn taipumisella, jota ei ollakaan tehty moneen kuukauteen. Lyyti vähän ajautui ulkokaarelle mutta hyvin selvisi kuitenkin pompuilla ilman turhaa säätöä /askeleita. Toisena treeninä tehtiin etäisyyden arviointi niin, että viimeiselle hypylle väli oli 9-12-15-18-13. Yllättäen Lyyti meni jopa 15 jalan välin ilman askelta! Vain 18 jalan väliin otti askeleen. Mikään väleistä ei näyttänyt vaikeelta, vaan kaikki meni yhtä kevyesti ja itsevarmasti. Edistystä, jee!

Rata: Nina Manner

Tänään oli aluevalmennus, mutta Nina oli kipeänä, joten meillä oli kahden tunnin omatoimitreenit, jotka videoitiin. Tehtiin ensin yo. rataa. Alma oli palkkaajana ja yritettiin jakaa järkeviin pätkiin. Video: http://www.youtube.com/watch?v=hD14mAjbxLs
Ensin 1-3 valssilla. Vähän meni pitkäks, kuten kaikilla muillakin ;-) Sitten 1-6 niin, että siirsin valssia vähän eri paikkaan - tulos suunnilleen sama. Kutosella en ohjannut yhtään ja Lyyti livahti takaa. Otettiin sitten kerran sama paitsi että vaihdettiin alku tehtäväksi vekillä ja vedolla. Tää ehkä näyttää sujuvammalta mutta valssi oli sittenkin nopeampi! Kutosella kävi taas sama juttu. Sit jatkettiin 3-9 ja nyt vedin kunnolla ennen kutosta ja saatinhan se oikeinpäin, vaikkakin myöhässä taas, aina ja ikuisesti... Pituuden toiselle puolelle ei saanut mennä ja mähän en osaa himmata ajoissa, joten säntäsin pituudelle asti ja pysähdyin siihen, jolloin koirakin kääntyi kysymään lisäohjeita. Ja kun ohje oli vaan että "putkeen", niin sehän löysi väärän pään. Vähän nauratti kyllä :D Sitten 6-13, nyt menin putkelle askeleen pidemmälle ja Lyyti meni hyvin. Sen sijaan persjättö 11-12-väliin oli kuitenkin myöhässä ja Lyyti teki ihmepelastuksen, jolla kaatoi esteen.

Seuraava pätkä oli 6-15, loppuun tarkoitus tehdä tiukkaleikkaus. Nyt persjättö oli oikeassa ajassa mutta leikkaus ei ollut tiukkaa nähnytkään. Käytiin sitten vähän aikaa keskustelua siitä, että Lyytille vois olla jokin toinen ohjaus tohon parempi. Sehän on selvää, vaan kun mä halusin treenata tiukkaa leikkausta. Aika alkoi olla lopussa, joten yritettiin vielä tehdä loppurata, mutta mua alkoi sattua reiteen niin paljon, etten pystynyt enää juoksemaan, joten jätettiin siihen. Taisi jokin lihas venähtää eilen, kun oltiin aika vauhdikkaalla juoksulenkillä ja jäätävässä alamäessä Lyyti lähti kiskomaan, kun näki koiria. Mutta treeniin palatakseni avustajapalkka toimi taas tosi hienosti. Tää oli eka kerta, kun näin videolta tällaista treeniä ja kyllä - se  menee enemmän eteen- kuin ylöspäin, ei ota viittä laukka-askelta joka väliin ja jaksaa yhtä innokkaasti paljon pidemmät treenit. Vielä toimimaan kisoihin niin a vot!

Illan lopuksi kellotettiin vielä A-suoritukset. Lyytin ensimmäinen suoritus meni vähän loikan puolelle, vaikka kaverit sanoi, että etutassut osui kontaktin puolelle. Njoo, muut sijoittautumiset meni ihan hyvin paitsi taaksejääminen ei onnistunut, kun mä en vaan koskaan malta sellaista harjoitella ;-)

Viikonloppumeiningit

Ei oo kyllä tekemisen puutetta tässä taloudessa. Lauantai vietettiin ATD:n toimintapäivässä. Kaikin tavoin onnistunut päivä: uusien lajien kokeilua, paljon kavereita ja hyvää ruokaa :-) Lyytin kanssa osallistuin canicrossiin. Se olikin vähän hurjempaa menoa kuin meidän hölkkäilyt - vauhti oli täyttä vetoa. Lyyti syttyi niin, että jouduin lähdössä pitämään sitä kaksin käsin kiinni kun se oli menossa ja kun ei päässyt, kiljui kuin viimeistä päivää. Ja herranjestas sitä vedon määrää, hyvä että pysyin pystyssä. Oli kyllä tosi hauskaa, mutta eiköhän me jatketa meidän hölkkälenkkejä. En kuitenkaan jaksais tota kyytiä juosta kauan ja toisaalta tykkään lähteä juoksemaan kotiovelta ja sillä metodilla matkalle tulee pari pissataukoa eikä tarvii sillee lämmitellä erikseen jne.

Santeri pääsi kokeilemaan koirakeilausta. Keilan kaataminen oli sille ihan luonnollista, koska se on aina tykännyt lätkiä tassulla (myös ruutumerkkejä ym). Sain sen kaatamaan yhden keilan ihan sieltä täydestä 10 metrin matkasta. Haasteena oli useamman keilan kaataminen, se kun alkoi räkyttää mulle kaadettuaan yhden. Mutta toisaalta tunnin treeniaika oli järjettömän pitkä, varsinkin uuden opetteluun, että kaipa mä hankin jostain keilat ja rupeen ite treenaamaan :-)

Me ei kauan huilattu - Hanna tuli hakemaan meidät su klo 10.30 ja ei kun treenaamaan. Hallissa oli rata, josta sain U:n muotoisen kaaren, jonka keskellä sai tehtyä mutkia. Hyvinhän se menee ja sikanopeasti mutta vähän tuntuu vieläkin olevan kysymysmerkkiä tuo palkkaus. Tehtiin "maali" ja "lähtö" ja Hanna oli palkkaamassa aina maalissa. Palkkaajan ohittaminen ja poispäin olevien esteiden suorittaminen ei oo enää mikään juttu! Lähtö ja maali tietysti palvelee kisatilannetta mutta olisiko silti parempi, että palkkaajan paikkaa vaihdeltais? Eli että se ois välillä maalissa ja välillä keskellä rataa, toisessa päässä ym? Jossain vaiheessa huomattiin, että palkkahan tuli aina loppusuorasta. Onko tää taas paluu vanhaan eli pitäisikö mutkat olla palkkaajan lähellä jne. Yksi sellainen hämyloppusuora tehtiin, että tokavikalta esteeltä piti kääntyä 90 astetta ja mennä hyppy whiskey-leikkauksella ja sitten maaliin, se toimi ihan ongelmitta. Suoran treenaaminen tietysti vahvistaa etenemistä (missä meillä on puutteita) mutta niitä oon vahvistanut ennenkin. Niin kuin kaikessa muussakin, tuntuu että kaiken vahvistaminen oikeassa suhteessa on tosi vaikeeta ellei mahdotonta... Mutta perjantaina on valkkutreenit - josko saatais Ninalta taas hyviä vinkkejä :-)

Fiilis, se fiilis

Viime sunnuntaina oli piirinmestikset Purinalla, tuomarina Heidi Viitaniemi. Olipahan varmaan vaikeimmat radat, jolla me ollaan oltu ja rimat ekaa kertaa meidän uralla 65 cm. Oltiin Hannan kanssa päätetty kokeilla maalipalkkaa ja Hanna ehti just sen tehdäkin ennen omaa vuoroa. Eka oli agirata ja voi luoja mitä säätöä. Jostain syystä mua jännitti ihan hirveesti eikä hommasta tullut mitään. Vaikka koira oli hidas (meni enemmän ylöspäin kuin eteenpäin), mä onnistuin silti olemaan myöhässä ja väärässä paikassa väärään aikaan. Töksähtelyillä ja pelasteluilla onnistuttiin kuitenkin pääsemään vähän yli puolenvälin, jonka jälkeen sekosin askeleissa ja Lyyti meni puomille. HYL siis eikä kovin paljon hyvää voi tosta keksiä.Hyppäri oli vähän samantyylistä menoa mutta vähän lievemmin ja siellä oli jo joku sujuvakin pätkä. Yhdellä esteellä oli niin pal väärässä paikassa, että Lyyti ohitti sen, tulokseksi siis 5 + yliaikaa.

Vikana oli joukkuerata (agi) ulkokentällä. Oltiin ankkureina lähdössä, joukkueella alla 5 + 5 + HYL eli pakkotulos oli tehtävänä. Tämä tieto ei mua kuitenkaan yhtään hermostuttanut, päinvastoin oli oikein hyvä ja semmonen iloinen fiilis. Ja johan koirakin kulki paremmin - tuloksena nolla :-) Jonkin verran oli tainnut molempia ahdistaa noi ekat radat, koska joukkueradan jälkeen oltiin molemmat kovin vapautuneita, leikittiin varmaan 10 minuuttia. <3 No, kotiin tultua näin tulokset ja meidän aika oli peräti 15 sekuntia huonompi kuin nopeimman eli hidas rata siis oli. Se vain tuntui niin hyvältä surkeiden ekojen ratojen jälkeen. Positiivista oli ainakin se, että päivän kolmas rata oli paras - aikaisemmin toka on voinut olla paras mutta kolmannella on ollut jo jotain säätöä.

Ekoilla radoilla Lyyti ei oikeen hokannut maalipalkkaa, vikalla vähän paremmin. Ois ollut ihme, jos homma olis nyt jo toiminut, näin vähillä toistomäärillä. No, tämän jälkeen Hanna ylipuhui mut lähtemään keskiviikkona epiksiin Ojankoon. Osallistuttiin mölliradalle, joka oli hyppäri ja otettiin kaksi rundia. Hanna ei päässyt palkkaamaan, koska oli Sysin kanssa ihan samaan aikaan kisaavien radalla mutta sain Marin ja Katjan värvätyksi. Eka rata meni aikalailla normivauhtia. Vaan tokalla radalla olin aivan eri koiran kanssa liikenteessä! Se suorastaan hävisi näpeistä. Erityisesti tämä tuntui putkiin irtoamisena - mä olin hädin tuskin saanut valssini tehtyä, kun koira oli jo mennyt mun ohi putkeen. Yhtään ei tarvinnut ootella tai viedä - se eteni ja mä yritin näyttää, minne pitäis. Rataa ei ole videolla, koska satoi ja etenemää en ole vielä nähnyt mutta se tuntui kyllä niiiiin hyvältä, että jos saisin tämän vauhdin virallisiin kisoihin, niin oisin kyllä onnellinen!

The importance of being Ernest

Maanantaiaamuna avasin silmät ja mietin, että jos en nyt treenaa, niin tulee viikon treenitauko. Siitä sitten vaan ilmoitusta töihin ja hallille ihan kahdestaan. Aloitettiin kepeillä ja nyt tuntuu, että oon ratkaissut vauhtiongelman. Treenattiin nimittäin vaikeita kulmia (90 astetta avo, 90 astetta umpi ja siihen takaaleikkaus) ja kun Lyyti meni oikein sisään, multa pääsi vilpittömän onnellinen kehu ja kannustus. Ja voi luoja, mikä pujotteluvauhti joka kerta! Kyse ei siis ole siitä, että mun pitäisi kimittää kimityksen vuoksi vaan siitä, että mun pitää kehua aidosti ja olla todella onnellinen sen pujottelusta! Juomatauon jälkeen hyppytekniikan kasvavaa sarjaa takaakiertoina, ihan ok, kivan nopeesti pääsi tasapainoon takaakierron jälkeen. Sitten taas vähän pidempi juomatauko, jonka jälkeen kontakteja. Aloitin A:sta, kun se oli viime viikolla vähän niin ja näin. Kun lähdettiin viime talvena siirtymään läpijuoksuun, piti Lyytille sanoa vapautus "jesjes" jo A:n harjalla, että sen sai lähtemään liikkeelle sieltä. Mutta loogisesti ajateltuna mähän vapautan sen jo harjalta, eli periaatteessa se saa sen jälkeen loikata. Nyt sitten käskytin kuten puomilla eli kontaktikäsky "kii" tuli harjalla ja "jes" vasta kontaktilla. Tulos: no problems! :D Jotkut asiat vaan menee niin helposti ton koiran kanssa. Muutkin kontaktit vedettiin läpi, ihan ok kaikki.

Keskiviikkoaamuna Sunnylla oli fyssari, nyt toista kertaa Kirstin käsittelyssä. Eikä kyllä ollut mitään ongelmia, ihan kuin Santeri ois aina Kirstillä käynytkin. Ei yhtään murahdusta eikä hampaiden vilauttelua. Jes. Kirsti sanoi, että se tuntuikin aika hyvältä, varsinkin selässä oli selvästi vähemmän triggereitä kuin yleensä. Päiväksi koirat meni porukoille ja illalla tehtiin sitten vielä pihalla keppejä Lyytin kanssa. Erilaisia kulmia silloinkin ja kyllä ne vaan alkaa sujua. Vain yksi virhe ja sekin tilanteessa, jossa mä ohjasin väärällä kädellä.

Eilen illalla käytiin vielä Hannan kanssa ottamassa kenraalit piirinmestiksiin. Ja kyllä oli taas kivaa - onni on hyvä treenikaveri :-) Ratana oli Hannan torstairyhmän ympyrärata, jossa reunoilla hyppyjä ja keskellä vierekkäin kaksi putkea. Aloitettiin ekalla viidellä eli suoralla hyppy-muuri-pituus, sitten kaksi hyppyä kääntäen Hannasta poispäin ja sitten palkalle. Siitä sitten aina lisättiin rataan pituutta ja Hanna palkkasi aina samasta paikasta. Kivasti meni, vaikka kerran unohdin radan ;) Erityisen makeeta oli se, että alun ekat kolme estettä Lyyti meni samoilla askelmäärillä kuin Sysi! Tauon jälkeen otettiin "kisatreeniä" eli Hanna oli "maalissa" eli sivusuunnassa lähdöstä. Lyytin piti aina kerran ohittaa Hanna, käydä tekemässä vielä yksi kierros ja sitten sai mennä palkalle. Vaikka se alkoi olla jo väsynyt, niin jaksoi ihan mukavasti tsempata. Koska se ei yrittänyt koko treenin aikana karata Hannan luo kertaakaan eikä muutenkaan juurikaan häiriintynyt siitä, päätettiin kokeilla tätä palkkausta sunnuntain kisoissa. Jos se onnistuu, niin upeeta, jos ei, niin sitten ollaan vaan treenattu liian vähän aikaa. Tosi vähän aikaahan me ollaan treenattu, mutta toisaalta Lyyti on omaksunut sen niin varmasti, että pieniä toiveita onnistumisesta on... :-)