Lomatreenejä osa 2

 Maanantaiaamuna ajeltiin Halkiaan Jennille&Robinille. Kaikille oli jotain kivaa puuhaa tiedossa: Joku pääsi leikkimään Vilkan kanssa, Just pääsi nosettamaan ja mä pääsin palluttamaan Pessin pentuja. Jokukin oli halunnut palluttaa pentuja ja haukkui ensin aidan takana, että entäs minä entäs minä??!! Tämä olikin loistava koulu Jokulle, kun pennut säikähtivät sen haukkua mutta tulivat moikkaamaan, kun se makasi maassa hiljaa. Siis pennut kouluttivat Jokua!

Justille ja Heksulle neljä etsintäaluetta, joissa hajut vanhentuneet 1-1,5 h, sää oli sateinen. Ensimmäinen mun tekemä ulkoalue irrallisista tavaroista. Lähikätkö oli kastelukannussa, joka oli heti toinen esine lähdöstä. Just oli menossa aika vauhdilla, mutta kun vähän jarrutin hihnasta, se nappasikin hajun ja ilmaisi muistaakseni jossain 10 sekunnissa.

Sisäalue koostui kahdesta tilasta, joissa yhteensä 2 kätköä, autotalli + huone, aikaa 2,5 min, joka ei kyllä riittänyt alkuunkaan 😂. Just kävi tosi kuumana ennen lähtöä, joten lähetin sen etsimään ulkoseinästä alkaen, kuten leirillä opeteltiin. Autotalli oli tosi vaikee; se oli täynnä kamaa ja häiriöhajuja ja siellä oli vaikea pysyä kärryillä, mitä oli jo haisteltu. Kun oltiin mielestäni käyty kaikki paikat, siirryttiin toiseen huoneeseen. Sielläkin oltiin mielestäni käyty kaikki paikat, kun 30 sekunnin varoitus tuli. Vaan eipä ollut - yksi nurkka oli katsomatta. Kun me Jennin kanssa puitiin tätä, Just oli pari kertaa hypännyt vaatekoritornia vasten kahdelta sivulta. Tässä vaiheessa keksin, että haa, nurkka on käymättä ja sitä kautta Just pääsikin kätkölle, joka oli vaatekoritornissa ehkä n 110 sentissä. Sitten Jenni pyysi mua katsomaan vielä autotallia, että mitä sieltä olisi vielä käymättä. Pyysin Justia odottamaan ja menin katsomaan ja miettimään oikein tarkasti, kunnes keksin, että toiseen huoneeseen johtava "käytävä" oli vielä etsimättä. Siellähän se kätkö olikin. Se oli kuitenkin klassinen "luulin, että olin tehnyt helpon kätkön", mutta haju ei ollut levinnyt sieltä mitenkään järkevästi. 

Sitten ajoneuvoetsintä, jossa 3 autoa ja peräkärry, 2 kätköä ja aikaa 4 minuuttia, maksimikorkeus porokoiran nenänkorkeus! Ensimmäinen kätkö löytyi peräkärrystä n. puolessa minuutissa. Tästä otin vain sosiaalisen palkan ja jatkettiin. Tällä kertaa muistin myös itse käyttää sekkaria. Reaktiota tuli reunimmaisesta autosta mutta ei ilmaisua. Pistin tämän mieleeni ja käytiin kaksi muuta autoa läpi. Yhtäkkiä aikaa oli enää minuutti. Mentiin takaisin punaiselle autolle, ja Just tutki tosi tarkkaan takaoven saumaa mutta ei ilmaisua vieläkään. 30 sekunnin varoituksen kohdalla otettiin sovitusti aikalisä ja sanoin, että mielestäni kätkö on punaisessa autossa. Se oli oikein, mutta tässä vaiheessa Jenni totesi, että sade on tainnut liuottaa hajun, koska Just on ollut siinä niin pitkään ilmaisematta. Sama toistui Heksulla, joten näin se varmaan oli. Eli jatkossa ei tehdä sateella saumakätköjä, joihin vesi pääsee valumaan, vaan laitetaan kätkö johonkin, mihin sade ei pääse. Pohdittiin myös, olisinko voinut kokeessa saada tästä pisteet kotiin, ja todettiin, että jos mitään muuta ei löydy, niin ilmoita viime tipassa se, johon koira on painanut nenänsä (autoon jäi ihan jälki).

Viimeinen alue oli mun tekemä korkea kätkö ovessa. Just ei kyllä yhtään lähtenyt tähän. Nosti muutaman kerran nenäänsä rekisteröiden ylhäällä olevan hajun mutta ei viitsinyt hypätä seinää vasten ennen kuin yllytettynä. Tästä nyt sitten johtopäätös, että pidetään taukoa korkeissa kätköissä ennen seuraavaa fyssaria, joka on 6.7.

Tiistaina Justin synttäritreenit! Nyt on jo kaksi kertaa treenattu kesällä ulkokentällä, ooh! Tällä kertaa oltiin Annikan lähikentällä Itä-Pakilassa. Kiva kenttä, mutta tosi paljon häiriötä, kun kenttä on kolmelta sivulta avoin ja tien vieressä; varmaan kaikki Itä-Pakilan koirat olivat yhtaikaa iltalenkillä... Just sai päivänsankarina kunnian aloittaa. Tehtiin kaikenlaisia hassuja palkkauspelejä, mikä oli tosi hauskaa kaikkien osapuolten mielestä. "En mä tiiä miten tää toimii, kokeillaan!" Aloitettiin ruudulla, jonka takana pallo, jonka viemistä Just ei ollut kunnolla nähnyt. Tää oli vähän harmillista, koska Just teki aivan täydellisen ruudun mutta ei tajunnut pallon olemassaoloa. Seuraavalla kerralla, kun tiesi, missä se on, teki hyvän pysähdyksen selkä muhun päin 😂 Seuraavalla toistolla maahan-käsky ei mennytkään läpi ja sen jälkeen alkoi tulla huonompia toistoja. Annika analysoi aika todennäköisen syyn tälle: "Missä pallo" ei ole tarpeeksi vahva vihje takapalkalle lähtöön. Eli sitä pitää vahvistaa seuraavaksi. Tässä vaiheessa treeniä jätin pallon ruutuun vallihautaan odottamaan lopputreeniä.

Tämän jälkeen otettiin luoksaripeliä, kuten Riitta neuvoi eli takakautta. Otettiin ensin kohtuullisen lyhyeltä matkalta. Siis nää meni yllättävän hyvin! Justilla oli aika hyvä ajatus kiertämään lähtöön ja siitä näki kyllä, kumpaa kautta ajatteli tulla. Ihan pari kertaa vain ajatteli vasemman kautta tulemista, kaikki muut meni täydellisesti. Näyttää lupaavalta! 

Seuraavana otettiin Kantoluodon inspiroimaa sivullaistumista ja seuraamista niin, että mulla ja Annikalla oli molemmilla namit: kontaktin palauttamisesta mä palkkasin, kontaktin säilyttämisestä Annika palkkasi mun suunnasta. Just oli aluksi hauska, kun se piti nenää mua kohti mutta silmät kääntyivät kohti Annikaa 😂 Mutta kyllä Just sitten sai idean juonesta kiinni ja lopulta teki tosi hienoa seuraamista 100 % keskittyen! Sitten tehtiin samaa jäävillä, ja Annika pohti sitä, että onko kriteeri iloinen ilme suu auki vai keskittynyt ilme suu kiinni. Erinomainen kysymys, johon en osannut vastata, joten palkattiin molemmista, kunhan pää ei riippunut. Viimeisenä juttuna vielä lähetys ruutuun, jossa siis valmis palkka.

Jokun vuoro oli melkoista säätöä. Tai ensin se teki kivasti mutta mulla ei ollut mitään suunnitelmaa ja homma meni aika sekoiluksi. Sitten se keksi yhtäkkiä, että on jano ja meni juomaan. Siitä se taas huomasi konginsa, jota jäi syömään. En ottanut tästä painetta vaan totesin, että ihan sama, syö vaan kongiasi, me muut treenataan. Ens kerralla laitan kongin reppuun sen vuoron ajaksi, tai mieluummin teen sen kanssa ekana ja sitten annan kongin. Lopuksi vielä paikkis Just + Elsi (joka teki makuuta) ja taas uhkasin, että jos et pysy istumassa, niin Elsi saa sun kanatikun. Yhteensä aikaa meni pari minuuttia, kun ensin olin ihan lähellä ja palkkasin pari kertaa, sitten olin kauempana minuutin verran ja sitten hiippailin jännitettä ylläpitäen hakemaan sen kanatikun, jonka toin sitten Justille ja vapautin paikalta. Hyvältä näyttää!

Rallyn piirinmestaruudet

 Viikko sitten lauantaina kisattiin ekaa kertaa HSKP:n piirinmestaruudesta rallyssa. Kisat oli Ojangossa sisällä, ja hyvä niin, koska koko päivän satoi enemmän ja vähemmän. Tuomarina oli Jaana Karppinen - oikein mukava uusi tuttavuus. Osallistuttiin Justin kanssa siis sekä yksilöihin että joukkuekisaan ATD:n joukkueessa.

Loistofiiliksellä kisaan. Radalla oli alussa kolme puolenvaihtoa peräkkäin ja sitten loppurata olikin oikealla. Sain kuvan piirroksesta jo aamupäivällä ja treenasinkin kuvioita ilman koiraa jo kotona! Mietiskelin, että noi lukuisat perusasennot ja pyörimiset oikealla voivat kirvoittaa Justissa ääntä, joten valmistauduin myös siihen, että Just käy kuumana. Lähtö oli hyvä, heti ekalla kyltillä Just aivasti ja mä sain -3 ov, koska TAAS astuin sivuun koiran vaihdettua puolta. Seuraavilla kahdella kyltillä myös aivastukset, mutta selvittiin virheittä. Sitten 2xoikea täyskäännös, jonka ohjauksen Just tulkitsi taas puolenvaihdoksi edessä, joten uusittiin tää -3.

 

Mulle iski pieni ärsytys, koska typerästi ajattelin, ettei Just kuunnellut. Vaikka en mitenkään radikaalisti turhautunut, niin meidän kupla puhkesi tässä aika pahasti. En myöskään lähtenyt uusintaan niin iloisesti kuin ollaan treenattu, Just jäikin siihen jumittamaan ja jouduin odottamaan viitisen sekuntia (tuntui ikuisuudelta), ennen kuin sain valitsemaani koiraan taas yhteyden ja päästiin jatkamaan. Sitten pari kylttiä meni oikein hienosti. Paikallakäännöksessä Just ei heti istunut toiseen perusasentoon, mutta tästä ei rokotettu. Peruutus oikealla meni 2 askelta ihan suoraan, kolmannella vähän aukesi. Liikkeestä istumiseen Just jäi ensin seisomaan, mutta sain sen kuitenkin toisella käskyllä istumaan hidastaen mutta pysyen itse liikkeessä; tästä -3 ov. Erityisen hienosti meni liikkeestä kutsu ja sain Justin jopa seuraamaan ennen seuraavaa tehtävää 360 oikealle. Sitten tuli taas jumitus istu-täyskäännös oikeaan -istu -kyltin alussa. Tuntui ihan kauhealta kalastelulta!!! Ohjaajan ympäri kierrossa tuntui, että Just teki hirveän laajan kaaren, vaikka ei se videolta siltä näytä. Istu- käännös vasempaan - istu -kyltillä taas vähän kalastelin, mutta ei niin pahaa jumitusta kuin täykkärissä. 

Pyörähdyksen ohjauksen aloitin aivan liian myöhään! Tätäkään en tajunnut itse vaan ärsytti, että koko vuoden täydellisesti sujunut juttu ei onnistunutkaan. Vaan eipä tääkään ollut koiran vika! Uusittiin -3 tämä, ja taas Just jäi tsiigailemaan yleisöä edellisen kyltin suorituspaikalla. Tästä kalastin sen mukaan ja TAAS ohjasin pyörähdyksen liian myöhään... nyt Just kyllä suoritti sen kiltisti mutta varpaat hipoivat kylttiä. Ei näin ei näin. Eteentulo ja spiraali vähän hitaita, ja tein aika teatraaliset nopeenopeet, mistä vire nousi sen verran, että saatiin -3 hau. Viimeiset kyltit menikin jo kivemmalla fiiliksellä. Vielä yksi piste meni ääntelystä, joten loppupisteet oli 84, tuomarinkommenttina: "Hieno koiran huomioiminen, hieno peruutus." 

Käytännössä siis niin kauan kuin pysyttiin liikkeellä, yhteistyö oli hyvää, mutta mun mokailujen jälkeen aina kun pysähdyttiin, Justin huomio herpaantui. Radan jälkeen oli aika huono fiilis, mutta onneksi Janina oli kuvannut ja video paljasti, missä kohtaa kupla puhkesi. Video myös näytti, että oli siellä hyviäkin pätkiä ja moni juttu tuntui huonommalta kuin näytti. Täytyy nyt yrittää päästä taas epiksiin ja muihin kisamaisiin tilanteisiin ja palkkailla etenkin skarppeja perusasentoja ja yleisöä päin menemistä. Sen verran jäi kuitenkin hampaankoloon, että seuraaviin treeneihin on tulossa tän radan alku, lyhyitä kylttivälejä ja uusintoja. Treenilista taas kasvoi!

Lomatreenejä osa 1

  Kaupunkiin palattuamme 15.6. heti Riitta Korrin valkku. Vähän oli pää sekaisin, kun oltiin tultu kotiin vain tunti aiemmin, mutta Just jaksoi keskittyä yllättävän hienosti. Ilahdutin Riittaa kertomalla, kuinka hyvin hänen marraskuiset vinkit ovat toimineet! Halusin jatkaa samoja teemoja eli iloista ilmettä "tylsissä liikkeissä" ja loppuun asti laukkaamista. Näytin ensin liikkeestä seisomisen, mutta Just oli siinä niin iloisen näköinen, ettei edes otettu loppuun asti vaan palkkasin kesken kaiken. Naurettiin siinä vähän Riitan ja treenikaveri-Tiian kanssa, että nyt ei kyllä ollut Justin mielestä tylsä liike! Siis me ollaan treenattu tuota vain kaksi kertaa ja nyt jo asennemuutos on tuottanut tulosta! Todettiin, että selvästi ollaan oikealla tiellä ja tätä pitää ehdottomasti jatkaa. Riitalta tuli vielä lisävinkkejä, että vaihteleva palkkaus on todennäköisesti avaintekijä: siis heittonamien lisäksi voisi käyttää näkyvää etu- tai takapalkkaa ja palkkausta kaverilta.

Tähän liittyen mainitsin myös ruudusta, että namipallovinkki on toiminut tosi hyvin, mutta huomasin treenanneeni sitä vain hallissa. Riitta vinkkasi, että ulkokentällä voisin rakentaa ruudun kohtuullisen reunalle ja sitten laittaa namipallon kentän reunanurmikolle piiloon. Jos tämä ei ole mahdollista eikä kentällä ole muita sopivia kohteita, niin sitten vallihauta pallolle. Näytin myös seis-maahan -käskytystä, kuten ruudussa, mutta ihan tyhjällä kentällä naminheiton jälkeen. Tää sujui nyt aika täydellisesti, mutta tähän samoin kuin jääviin voisi erilaisten palkkausten lisäksi käyttää temppuja eli vaikka kieppi tai peruutus. Mutisin, että ei Just osaa kieppiä pelkällä käskyllä, mutta Riitta sanoi huvittuneena, että saathan sä käyttää temppuihin käsimerkkejä treeneissä!! 🙈 Ja toki vahvempi kieppikäsky olisi hyödyllinen rallyakin ajatellen.

Toisena liikkeenä otettiin luoksari, jossa kerroin, että Just vaihtaa raville ennen kuin tulee sivulle, koska ei mitenkään loikkaa tai peruuta sivulle vaan kiepsahtaminen käy vähän kömpelösti. Hauskaa maksaa valmentajalle siitä, että itse esittää ehdotuksia... mutta ehdotin, että jos vaihtaisin Justin tulemaan takakautta eli mut kiertäen luokse. Takakautta sivulletulohan on tuttu rallysta, mutta en ollut varma, kuinka hyvin se toimii pelkällä käskyllä. Kokeiltiin niin, että kutsuin "tule", sitten kiertokäsky "kuu", kun Just oli lähempänä. Tää meni tosi hienosti ja se tuli laukalla koko matkan. 

Tässä vaiheessa Riitta muistutti, että ennen kuin käsky on varma, niin vauhti saattaa olla hitaampi, koska Justin pitää miettiä matkalla. Riitta myös kysyi, häiritseekö asia mua niin paljon, että olen valmis tekemään sen työn. Näytin sitten yhden tavallisen luoksarin, ja Riitta ymmärsi, mistä puhun, kun Just sekä teki banaanilinjan että siirtyi raviin lopussa. Molemmat oltiin sitä mieltä, että voisihan se laukata koko matkan ja ero takaakiertämiseen oli selkeä. Tässä vaiheessa itseä huvitti, että nyt koiran ollessa lähes 9 vuotta näin vihdoin, mikä hidastamiseen ja kaartamiseen on syynä: Just tulee oikeaa laukkaa. Hämmentävää, että tajusin tän vasta nyt, kun olen noita laukkoja miettinyt jo vuosia, agilityaikoina. Tietysti sen on vaikea kiepsahtaa vasemmalle oikeasta laukasta ja taas toisaalta oikeassa laukassa on helppo pysyä takaakiertäen. Ohjeet homman aloittamiseen:

• Lyhyehköllä matkalla ensin pelkkää "kuu"-käskyä vahvemmaksi
• Voisi aloittaa esim. voittajan luoksarin loppuosasta eli kutsu seisomasta
• Häivytettävää oikeastaan vain "tule"-käsky, käsimerkkiä Just ei tarvitsekaan toisin kuin luulin!

Valkun jälkeen taas paikkis Swiitin kanssa samalla asetelmalla kuin edellisviikolla. Oltiin mökillä iltaruoalla treenattu sitä, että Joku makaa ja Just istuu, ja jos Just kävisi maahan, niin Joku saisi ruokaa mutta Just ei siinä hetkessä. Samaa sovellettiin Swiitin kanssa - jätin takapalkan ja sanoin Justille: "Jos et pysy istumassa, niin Swiiti saa sun herkun." Ja jumalauta se istui varmana ja ryhdikkäänä! Ja tämänkin jälkeen joka kerta, kun ollaan tehty, Just ei ole harkinnutkaan maahanmenoa. Siis pelkkä uhkaus on riittänyt; sitä ei ole tarvinnut toteuttaa kertaakaan. Aikaa on pidennetty kyllä yhteensä 1,5 minuuttiin mutta koemaisesti en seiso koko aikaa.

Torstaina sitten koko illan treenit. Ensin rallyn piirinmestaruusjoukkuetreenit, joihin mä olin suunnitellut radan. Just oli ihan täydellinen! Oikeastaan kaikki sujui - ainoastaan edessä peruutus oli vähän vino, mutta se johtui siitä, etten ottanut Justia eteen tarpeeksi pitkälle. Itse muistin myös palkata 4-6 kyltin välein enkä "kaikki tai ei mitään" -tyylillä. Jopa tuo 19-21 puolenvaihto edestä - pyörähdys oikealla - oikea täyskäännös -yhdistelmä saatiin onnistumaan, vaikka se paljon keskittymistä vaatikin. Ratakierroksen jälkeen treenattiin vähän peruutusta oikealla, joka sujui, kun oikein keskityttiin, edessä peruutuksen suoruutta ja persjättökäännöstä tasapainotyynyllä, josta Just innostui ensin niin paljon, että seuraaminen hävisi. Otettiin sitten lähestymisiä sille, kuten houkutukselle, ja nyt löytyi ärsykekontrolli taas. Tauon jälkeen vielä muutama lähtö, joista viimeinen oli aika vaikea, mutta Just tsemppasi kovasti ja lähti kontaktissa seuraamaan, mistä tietysti palkkasin heti. 

Joukkuetreeneistä Jokun agitreeneihin, joissa mun suunnittelema aika epäonnistunut ratatreeni. Ens kerralla ollaan taas viisaampia suunnittelussa! Ekasta kierroksesta ei tullut yhtään mitään, hirveetä säätöä vain. Tokalla kierroksella edelleen alku vaikea mutta nyt tsemppasin sen jälkeen tosi kovasti ja saatiin taisteltua loppurata nollalla maaliin. En kyllä oikein tykkää tuollaisesta tsempitysohjauksesta mutta tulipahan tehtyä. Lopputreeneistä yritettiin vielä saada tuo 1-3 onnistumaan, mutta Joku olisi vain mennyt puomia. Jatketaan tätä joskus virkeämmällä koiralla. Agitreenit ei siis menneet ihan putkeen, ei suunnittelun eikä oman suorituksen kannalta, mutta rally olikin tällä kertaa pääasia. 

Kuopion valkkuleiri -sunnuntai

Sunnuntai aloitettiin laatikkoetsinnällä. Tää meni oikeastaan aika hienosti! Kätköjä oli kaksi ja ekan Just nappasi heti lähdöstä, oli tyyliin kolmas kohde lähdöstä, ja tää oli kassi. Tästä olisi pitänyt antaa purkkipalkka, mutta en tajunnut 🙈 Sitten lähdettiin kiertämään kuvassa lähinnä olevaa reunaa pitkin, mutta Just skippasi nurkan, minkä kuitenkin itse pistin mieleen. Tämä kierros kun oltiin käyty ympäri, Just lähestyi taas jo kerran löytämäänsä kätkökassia. Anita antoi tähän sellaisen vinkin, että ohjaaja ennakoisi ENNEN kuin koira ehtii jo kerran ilmaisemalleen kätkölle ohjaten haistelemaan muita kohteita. Teoriassa kätköt voivat olla vierekkäisissäkin laatikoissa, kunhan ne ovat selkeästi erilliset, mutta ainakaan kätkölaatikolle asti ei kannata koiraa päästää, se tuottaa ylimääräistä turhaumaa. Jatkettiin keskikohdan kautta kohti skipattua nurkkaa, ja Just haisteli tosi tarkkaan ison mustan kassin alueen takaosassa ja nahkalaukun (musta möykky lähellä kuvanottopaikkaa). Ei paljon tarvinnut arvailla, että kätkö on se nurkassa olevassa laatikossa ja levinnyt nahkalaukkuun. Aikaa meni yhteensä vain n. 1,5 minuuttia! Yhtä laatikkoa Just aavistuksen siirsi nenällä mutta tassut pysyivät maassa. Sovitusti Anita naksutti jo reaktiosta oikealla laatikolla, että saatiin mahdollinen tassunkäyttö ennaltaehkäistyä.

Sitten autoetsintä, joka oli ihmeellisen vaikea! Just pyöri autoa 2:40 minuuttia ja kävi tuon takarenkaankin monta kertaa läpi. Ajattelin ensin, että haju oli ehtinyt jo hälvetä (Just oli 7. koira ja lämmin päivä) mutta sitten meidän jälkeen tullut Louhi löysi alle 10 sekunnissa saaden hajun suoraan lähtöön. Treenikaverit pohtivat, että tuulella oli vaikutusta, että Justin vuorolla tuuli pyöri. Myöskin edellinen koira oli tökkinyt nenällään moneen paikkaan, joten ehkä Just vähän analysoi niitäkin. Lisäksi taisi tulla yksi nousu takajaloille - toivottavasti meillä ei kokeessa ole lappalaiskoiraharrastajan autoa, koska Just nousee vain niitä vasten!

Tauon jälkeen viimeisenä rastina kahden kätkön ulkoetsintäalue, aikaa 3 tai 3,5 minuuttia (en muista, kumpi). Sovittiin Anitan kanssa, että palkkaan kuitenkin ekasta löydöstäkin. Just vaikutti lämmöstä ja pitkästä viikonlopusta huolimatta reippaalta ja innokkaalta alueelle mennessä. Tällä kertaa muistin katsoa alueen tarkasti ja varmistaa, mikä kuuluu ja mikä ei. Sen sijaan en muistanut ottaa sekkaria käteen, vaikka tämä olisi ollut erinomainen tilanne treenata sitä. En myöskään "lukenut Anitaa" eli ajatellut, että todennäköisesti tässä testataan korkeita ja lähikätköjä, koska niitä ollaan edellispäivänä hinkattu. 

Aika itseensä tyytyväinen tyyppi!

Just meni lähdöstä suoraan haistelemaan tuota maitokärryä,  mutta ei jäänyt työstämään sitä sen enempää, koska sai hajua jo toisesta kätköstä. N. metrin korkea seinäkätkö löytyi upeasti 20 sekunnissa! Tästä superpalkkaus, joka kesti n. 15 sekuntia. Sitten Just lähti etenemään seinää pitkin tuolle penkille, jota hillottiin minuutin verran. Just kävi penkin niin tarkasti läpi, että totesin, että jos kätkö olisi siinä ollut, niin olisihan se sen löytänyt. Kuvan reunalla olleet tolpat oli myös tsekattu, samoin penkin yläpuolella oleva laatikko. Tässä vaiheessa ajattelin, että käydäänpä tarkistamassa vielä maitokärry, koska siihen tuli Justin eka reaktio. Ja sieltähän se lähti toiselta puolelta metalliputkea pitkin tarkentamaan ja kätkö löytyi lähdön puolelta vähän vasemmalta ajassa 2:24. 

Olin ihan hirmuisen tyytyväinen tähän etsintään, vaikka lähikätkö jäikin nappaamatta; Just jotenkin menetti hajun siinä kohtaa tai sitten sai niin vahvasti hajun toisesta kätköstä, että lähti sinne ensin. Aika olisi riittänyt, alue tuli katettua hyvin tehokkaasti, saatiin jatkettua matkaa hilloamispenkiltä ja koiran ensireaktio jäi mulle mieleen. Molemmat ilmaisut siistejä ja varmoja. Ainakin tämän päivän laatikko- ja ulkoalueet olisivat onnistuneet 2-luokassakin. 

Tällä kertaa lopetettiin ihan ajoissa ja aikaa jäi vielä loppupalaveriin. Juteltiin muun muassa siitä, miten itse voisi treenata aikapainetta. Mähän olen valittanut sitä, että treeneissä mulle on ihan sama, loppuuko aika vai ei enkä 30 sekunnin varoituksen kohdalla ala toimia. Jos en sitä harjoittele treeneissä, niin miten ihmeessä pystyisin siihen kisoissa? Tällaisia vinkkejä tuli asiaan:

• Kilpailutilanteet myös treeneissä, näihin jotain palkintoja esim karkkia. 
• Palkitsemisjärjestely myös ohjaajalle. Esim. saat herkkuja, jos toimit tarkoituksenmukaisesti 30 sekunnin varoituksen kohdalla (löytyy kätkö tai ei mutta yrittää pitää).
• Yhteisaika kaikille alueille. Jos hilloilet ekoilla etsinnöillä, et saa tehdä viimeisiä alueita ollenkaan.

Kokonaisuutena olin erittäin tyytyväinen viikonlopun antiin. Nyt tuli todettua, että Just kyllä etsii ja nappaa hienosti korkeatkin kätköt. Jos se on haluton hyppimään seinille, vika on todennäköisesti fyysinen, joten siihen pitää puuttua hoidolla eikä motivoinnilla. Lähikätköihin ja kuumana käymiseen lähdössä saatiin uusi menettelytapa. Tuli tehtyä kaikkia etsintämuotoja ja myös 2-luokan tasoisia alueita. Saatiin vinkkejä helpon kätkön tekemiseen ja aikapaineen treenaamiseen.

Anita sanoi viimeisen alueen jälkeen: "Just on kyllä aikamoinen maratoonari." Sillä hän tarkoitti sitä, että Just jaksoi niin hienosti keskittyä vielä viikonlopun viimeisenkin etsinnän, vaikka päivä oli kuuma. No, etsinnän jälkeen se rupesi oksentamaan ja yrjösi kaiken, mitä oli syönyt päivän aikana. Ensin tietenkin säikähdin, että nyt sillä on lämpöhalvaus!!! Mutta ei, kyse olikin siitä, että se oli nielaissut viimeisenä palkkana saamansa kanatikun kokonaisena... 🙈 Varmuuden vuoksi juottamisen jälkeen laitoin sen häkkiin viilennysalustan päälle märässä froteeloimessa, että jos oli kuuma, niin viilenisi. Just rauhoittuikin aika nopeasti, joten selvittiin säikähdyksellä. Leiristä mulla alkoi loma, joten mentiin suoraan mökille, mikä olikin erinomainen ratkaisu - stressitasot laskivat paljon nopeammin kuin kaupungissa, ja oltiin jo illalla ihan pirteitä. 

Kuopion valkkuleiri - lauantain iltapäivätreeni

Lounaan jälkeen aloitettiin iltapäivätreeni, jonka ensimmäinen teema oli

Lähtötreenin 2. alue yllä, 3. alue alla

lähdöt. Tämä olikin meille ihan täydellinen teema. Anita oli laittanut kolmeen vierekkäiseen huoneeseen lähikätköt. Ensimmäiselle alueelle lähetin, kuten yleensä, ja Just ryntäsi huoneeseen, etsi sen läpi ja sitten joskus aikanaan vasta löysi kätkön tajuamatta varmaankaan yhtään, että se oli oven lähellä. Toiselle alueelle kokeiltiin uutta taktiikkaa eli lähetin Justin etsimään jo huoneen ulkopuolella. Tää toimi ihan huikeen hyvin! Se lähti nuuskuttelemaan ovea huoneen ulkopuolella ja jatkoi samaan tyyliin huoneen sisäpuolella tuohon telineeseen, josta nopeasti saikin hajun ja tarkensi välittömästi. Aikaa meni varmaan maksimissaan 15 sekuntia.

Kolmannelle alueelle tehtiin sama ja taas välitön löytö! Nuuskutellen saumaa pitkin huoneesta sisään ja ilmaisu heti, kun nenä osui kätkön kohdalle. Tässä moni koira oli ilmaissut lattialistan kulmaan. Just ilmaisi ensin oikean kohdan, sitten kulman ja sitten taas oikean kohdan. 

Tätä lähtötaktiikkaa ei tietystikään voi kaikilla alueilla tehdä, ei ainakaan sellaisilla, joissa ei ole etsittävää pintaa heti lähdössä (esim. ajoneuvot ja laatikot). Mutta aika monella sisäalueella varmasti toimii! Erityisesti aion käyttää tätä silloin, kun Just käy kuumana ja vinkuu eikä meinaa rauhoittua. Tällöin se ryntää huoneeseen nenä kiinni ja hirveesti aikaa menee sähläämiseen. Kokeiluun jää vielä, miten Just reagoi, jos sen lähettää etsimään reunoja pitkin, mutta se saisikin hajun toiselta puolelta huonetta - lähteekö nenän perässä vai ei.

Sitten otettiin iso huone, jossa yksi kätkö ja aikaa kolme minuuttia. Tässä taas oma pää ihan jumissa - unohdin kaikki harjoittelunaiheet! En käyttänyt sekkaria, vaikka se olisi ollut taskussa, enkä katsonut, mitä kaikkea etsittävää huoneessa oli! Eikä otettu aikalisää, kun 30 sekunnin varoitus tuli. Tuntui, että oltiin jo käyty koko alue läpi; Just oli reagoinut huoneen takana olevaan metallioveen, minkä luin ihan oikein hajusiirtymäksi. Toiselle puolelle huonetta (kuva alla) ei mitään reaktiota. 

Jäätiin sitten hilloamaan ylemmässä kuvassa olevaan oikeaan seinustaan ja Just teki jopa valeilmaisun listan nurkkaan. Oltiin varmaan säädetty melkein viitisen minuuttia, kun yhtäkkiä tajuan, että huoneen keskellä on verhot! Vastahan olin kolme kertaa kävellyt niiden läpi! Ja sieltähän se kätkö heti löytyikin, verhon alareunassa olevasta metallikiinnikkeestä. Tää oli taas niin hyvä esimerkki oman keskittymisen ja valmistautumisen puutteesta. Nyt oon kirjoittanut itselleni kännykkään muistilistan, jonka käyn läpi, kun lähden treeneissä isommalle sokkoalueelle. Jos haluan näitä taitoja itsessäni kehittää, niin pitää keskittyä eikä surffailla!

Päivi ja Kuutti näyttävät vikan treenin kätköt

Juomatauon jälkeen vika rasti. Illan viimeiselle treenille oli useita vaihtoehtoja. Anita ehdotti meille suihkutilojen aluetta, mutta valitsin käytävän, koska olin käynyt katsomassa Aihkin treeniä suihkutiloissa. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut toimia toisin. Olisi kannattanut kysyä Anitalta etukäteen, mikä olisi meille paras, ja missä mahdollisesti on eniten korkeita kätköjä. Nyt nimittäin käytäväalueella molemmat kätköt oli korkeita ja niinpä Justille tuli turhan monta korkeaa päivän aikana.

Viimeisessä etsinnässä oli kaksi tilaa, ensimmäinen käytävä, toinen portaikko. Just lähti liikkeelle käytävää pitkin ja vähän niin kuin paikallistikin hajupilven mutta ei tarkentanut loppuun. Sitten eteni portaikkotilaan, jonka kävi hienosti ja nopeasti läpi ja löysi kätkön ylimmästä portaasta ilmaisten samasta paikasta kuin Kuutti tässä kuvassa. Sitten palattiin käytävään ja suorilta jatkettiin siitä, mihin oltiin jääty ja nyt tuli kohdennus loppuun asti ja ilmaisu. Enimmäisaikaankin oltaisiin ehditty Just ja just. Anita kehui kovasti, kuinka hienosti Just kasasi edellisen alueen (verhokätkö) pitkän ja epävarman etsinnän jälkeen. Oikeastaan tuo pieni juomatauko riitti palauttamaan aivot toimintavalmiuteen, vaikka pitkä päivä alla. Ja korkeat kätköt sujuu kyllä hienosti - nyt pitää vain muistaa, että jos niissä tulee ongelmaa, niin vika on todennäköisesti fyysinen.

Juteltiin vähän tuosta hajupilven jättämisestä puolitiehen, kuten tässäkin tapahtui. Tällaisia ohjeita saatiin vastaisuuden varalle:

• Vähemmän kahden kätkön alueita hetken aikaa
• superpalkka hajun työstämisestä loppuun asti
• estetään mahdollisuus jatkaa toiselle kätkölle (esim. väliovi kiinni)
• ohjataan etsimään alempaa ja ylempää

Kokeessahan ohjaaja ei voi tietää, onko kyse siirtymähajusta vai ei, joten loppuun asti kohdentamisen pitäisi olla koiran vastuulla. Hilloamaan (viikonlopun suosikkitermi) ei saa kuitenkaan jäädä! Tää varmaan onkin ikuinen ristiriita, että missä vaiheessa toteaa, että tän on pakko olla siirtymähajua ja nyt mennään eteenpäin.

Kuopion valkkuleiri - lauantain aamutreeni

 Kuopion valkkuleirillä kouluttajana oli Anita Pesola, kuten Kempeleessäkin. Päivän ensimmäisenä teemana oli korkeat kätköt. Koska Justin selän takia vältetään turhia toistoja, jätettiin lämmittelyhaju seinää pitkin nostettavalla hajupurkki tekemättä ja otettiin sillä vain lähtöhaju. Nämä treenit olivat koirille, joten me ohjaajat saatiin katsoa kaikki muiden suoritukset eli ei tehty sokkona. Ensimmäinen alue oli käytävä, jossa kätkö ikkunalaudalla, oiskohan ollut jotain 140 cm. Tässä palkattiin koiraa jo reaktiosta hajuun, eli Anita naksutti heti, kun Just nosti nenäänsä ekan kerran. Seuraava naksu tuli hyppäämisestä seinää vasten ja viimeisellä kerralla vaadittiin tarkka suunta kohdistuksessa. Siis klassinen tehtävän pilkkominen osiin! Tämä on kyllä asia, jota me ei olla juurikaan tehty... mikä on aika hullua, kun enhän mä kaikissa muissakaan lajeissa tee aina "kokonaisia liikkeitä" vaan paloja niistä. Mulla on tässä vähän fiilis, että alkaako koira odottaa naksausta liikaa, eikä silloin tee työtään loppuun asti. Ehkei näin kannata aina tehdä, mutta silloin tällöin tehtynähän tämä on tärkeää käytösketjun osien vahvistamista.

Toisella alueella kaksi kätköä, joista ensimmäinen n. 130 cm korkeudella reiässä seinässä. Tähän Just ei enää ihan ylety, joten Anita naksutti siitä, kun Just kurotti alemmasta reiästä ylöspäin. Se meinasi vähän jäädä kiinni siihen alempaan reikään, johon vielä yritti; muuten nappasi kyllä hajun hienosti ja kaukaa, 15 sek vaan kesti. Toinen kätkö oli kaapin takasaumassa, (n 150 cm korkeudella) ja tuohon punaiselle pöydälle oli koiran tarkoitus hypätä mustan tuolin kautta. Odotin, että Just merkkasi ylöspäin ja sitten ehdotin sille, että hyppäisitkö tuolille. No, sepä ponkaisi suoraan lattialta pöydälle 🙈 Ja sitten käveli suoraan kaapille, tarkensi ja ilmaisi. 

Aamupäivätreenien viimeinen alue oli myös kiipeilytehtävä pukuhuoneessa. Anita oli laittanut siihen kaksi penkkiä, joista ylemmältä ylettyi kätkölle. Just taas aikansa pyöri penkkien reunoja, kunnes merkkasi selvästi ylöspäin, mistä pyysin hyppäämään penkille. Sitten kävi niin, että ylempi penkki heilui kaikista pönkistä huolimatta ja Just hyppäsi alas. Otettiin aikalisä ja vekslattiin penkkiä vielä tiiviimmäksi, ja sitten päästin Justin uudestaan, nyt hyppäsi heti ylemmälle penkille ja sieltä paikansi nopeasti kätkön reiästä seinällä n 150 cm korkeudesta tämäkin.

Just kyllä hyvin hyppii seinille, jos selkä ei kinnaa vastaan, mutta noissa tasoissa mun pitää olla tarkkana, että ehdotan sille kiipeämistä, jos merkkailee hajua ylöspäin.

Kysyin kokeneemmilta, voiko kätköstä naksuttaminen heikentää ilmaisua, että koira ei "lukitse vastausta" ennen kuin kuulee naksutuksen. Muiden kokemusten mukaan hyvin harvoilla koirilla käy näin, ja tärkeintä on tietysti vaihtelevuus treeneissä ja palkkauksessa, että välillä palkka tulee kohdennuksesta, välillä ihan tarkasta kohdasta, välillä ilmaisusta.

Jossain vaiheessa päivää keskusteltiin vähän helpoista ja vaikeista kätköistä. Anita sanoi ensin, että kaikille koirille pitäisi joka treenissä olla 1-2 helppoa kätköä, joilla niiden itsevarmuus ja supersankarifiilis palautuu vaikeiden pähkinöiden jälkeen. Mä kysyin tähän, että käykö Anitalla ammattilaisena usein sellaista, että luulee tehneensä helpon kätkön ja koirat ei vain löydä, tai vaikean kätkön, jonka kaikki löytää sekunneissa. Huojentavaa kyllä vastaus oli kyllä! Mutta joitain vinkkejä helpon kätkön tekemiseen Anita osasi antaa:

• Mieti, mikä on juuri tälle koiralle helppo korkeus (Justilla vähän kuonon alapuolella).
• Tee kätkö paikassa, jossa tiedät, miten haju kulkee (meillä voisi olla esim. rappu, kätkö oveen)
• Laita piilo selkeään kohteeseen, johon haju tarttuu, esim. metallisarana puuseinällä
• Ota huomioon olosuhteet eli ei tosi matalaa aurinkoisella seinustalla, sateella siirrännäinen ei saa kastua jne.
• Pienehkö, selkeä tila, jossa vähän etsittäviä kohteita.
• Kätkö helposti saavutettavissa, että koira saa sen nopeasti tarkennettua.

Jatkossa muistan, että teen yhden "vara-alueen", jossa kuuluisa helppo kätkö. Jos viimeinen etsintä menee täydellisesti, lopetan siihen. Jos taas jotain jää hampaankoloon, etsitään vielä tämä vara-alue.

Tokoviikko osa 3: valkkuleirin etkot

Kuopion valmennusleiri oli 11.-12.6. Ihana Hertta veti etkotreenit Kuopio-hallin päätykentällä perjantai-iltana. Olin esittänyt toiveeksi erityishuomion paikkikseen; lisäksi mietittiin treeninaloitusvalmisteluja, joita voisi käyttää koepaikallakin. Tässä linkki instastoryyn, jossa nää treenit heti kahden ekan kuvan jälkeen: https://www.instagram.com/stories/highlights/17950579381923313/ 

Aloitettiin paikkistreenit ensin ilman muita ja etäisyyttä. Olin ehkä metrin päässä Justista, ja Hertta häiriköi vieressä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Kahta häiriötä lukuunottamatta Just pystyi sulkemaan muut täysin suvereenisti pois. Ensimmäiseen hyvin imitoituun "maahan"-käskyyn Just meinasi mennä mutta sitten tajusi huijauksen. Toinen vaikea oli se, kun Hertta kaivoi namit esiin. Just oli jo avaamassa suuta, mutta terävästä "jätä"-käskystä palautti kontaktin minuun. Sitten otettiin ryhmäpaikkis (3 tai 4 koiraa). Kävin välillä palkkailemassa, mutta tää meni tosi hyvin!

Tässä välissä Justille tauko ja liikkuroin muita. Tauon jälkeen valmistelurutiineja, joissa alan oppia, että liike on tärkeä (esim. naminheittely), ja Just tarvitsee jonkin verran "lämmittelyä". 

Sitten aloitettiin ryhmätreenit, oikein sellaiset vanhan ajan rivitreenit, joita ei nykyään enää ikinä tuu tehtyä! Oli kyllä hauskaa ja hyödyllistä! Tällaisia juttuja tehtiin:

• Seuraamista ympyrällä kaikki yhtaikaa eri tempoilla
• Koirat ympyrässä, kaksi koirakkoa pujottelee muita, toiset kaksi pitävät kontaktia ohjaajaan.
• Koirat ympyrässä, toiset tekee paikkista, toiset kaukoja
• Rivissä seuraamista, jokainen tekee eri jäävän asennon
• Rivissä seuraamista, kaksi koirakkoa tekee jäävän, toiset kaksi lähtee juoksemaan
• Rivissä seuraamista, jonka lopussa jokainen tekee vapaavalintaisen tempun
• Luoksetulo "kujan" läpi

Justilla oli näissä ihan huikean hyvä seuraaminen! Se taas kannatteli sekä itseään että minua ja tuntui, kuin oltais voitu seurata Hangosta Utsjoelle tolla fiiliksellä. Toki palkata ja kehua sai ihan vapaasti. Ympyräseuraamisessa eksyin kerran itse, kun kävelin niin paljon nopeammin kuin muut 😂 Just ei muistaakseni mennyt yhteenkään häiriökäskyyn! Yksi stiplu tuli jäävissä, mutta enpä mä myöskään valmistellut sitä, joten ei mee koiran piikkiin. 

Mielenkiintoisin harjoitus oli luoksari kujan läpi (toisella puolella 1 koirakko, toisella puolella 2). En ollut ajatellut, että tämä olisi Justille vaikea mutta kyllä oli - se ei meinannut uskaltaa lähteä tulemaan. Sitten lähti liikkeelle hitaasti pälyillen muita koiria kuin varmistaakseen, että jokainen pysyy omalla paikallaan. Mä kutsuin uudestaan, innostavasti. Kun Just pääsi kujasta ohi, kiihdytti vauhtia ja sitten tuli normaalisti lopun. Analysoitiin tämä niin, että se haluaa välttää konflikteja ja siksi sen mielestä oli epäilyttävää juosta tollee muiden koirakoiden ohi. Tämä oli aika silmiäavaava huomio paikkiksen suhteen. Vaikka Just näyttää niin itsevarmalta kuningattarelta, joka pistää kaikki ruotuun, on siinä kuitenkin epävarmuuttakin toisten koirien seurassa. Ja etenkin halua väistää konfliktit. Joten epäilen, että Pipsan ehdotus rauhoittelusta paikkiksen maahanmenon syyksi voisi hyvinkin pitää paikkaansa. Kun keskiviikkona tehtiin paikkis Swiitin kanssa, Justhan meinasi mennä maahan. Eli jo yhden koiran läsnäolo palautti sille vanhan toimintatavan mieleen. Täytyy toki jatkaa yksin paikkiksen treenaamista, että saadaan paljon onnistumisia, mutta muistaa, että muiden koirien seura ei ole lähtökohtaisesti "ihan sama" vaan iso vaikeutus, jota pitää treenata pikkuhiljaa.

Lopuksi juteltiin vielä siitä, että mitä sitten, jos Just meneekin maahan. Hertta ehdotti treenaamista iltaruoalla, ja jos moka tulee, niin ruoka menee takaisin jääkaappiin ja uusi yritys jonkin ajan päästä. Tästä tuli mieleen edellisenä päivänä agitreeneissä Hannan koirien kanssa tehty treeni, jossa Virettä palkattiin oikein teatraalisesti, kun Pika mokasi sellaista, jonka se osasi mutta ei keskittynyt. (oho Pika, nyt tuli moka, Vire saa namin, Vire oli hieno tyttö, no niin Pika yritäpä uudestaan, jes, nyt onnistui, kaikki palkat Pikalle) Selitin tän Hertalle ja Hertta nauroi, että joo, voisi olla porokoiralle aika tehokasta, ei varmaan montaa kertaa tarttis tehdä 😂 Eli kokeillaan nyt niin, että Joku ja Just paikkikseen, jos Just menee maahan, niin Joku saa ruokaa mutta Just ei! 

Tokoviikko osa 2: Pekka Korrin valkku

Keskiviikkona 8.6. alkoi ATD:n kahden kerran kurssi Korrien treenejä. Me oltiin nyt ekalla kerralla Pekan ryhmässä ja tehtiin erilaisia ohjelmatreenejä. Olisi pitänyt aloittaa Justin kanssa vähän aikaisemmin, koska se ei ollut ihan heti parhaassa työskentelyvireessä. Oikeastaan paransi joka kierroksella, mikä oli toisaalta hieno nähdä! Mutta vahvistaa sitä, että sille optimi ei ole suoraan autosta /häkistä / tolpasta. Ekalla kierroksella kehääntulo + hyppynouto + siirtymä + luoksari ja siirtymästä palkka. Hyppynouto ei mennyt kuin Römssöössä, kun Just meni kapulalle, sitten harhautui johonkin vieressä olevaan namiin ja vasta mun "heeei, tuo!" -huomautuksesta muisti, mitä oli tekemässä. Tämä vähän ärsytti, kun olin mennyt mainostamaan, että hyppynouto on Justin lemppari 🙈 Pekkapa ei jää tuollaiseen kiinni, huomautti vaan siitä, että mun "heeei" oli ylimääräinen käsky, pelkällä toisella "tuo"-käskyllä ois voinut saada vielä kasin.

Tässä kohtaa puhuttiin vähän kehääntuloista. Ensimmäisenä Pekka kehui sitä, kuinka hienosti Just lähti kehään harhailevasta fokuksesta täydelliseen keskittymiseen yhdestä "sivu"-käskystä! Sanoin, että ollaan kyllä treenattu paljon kehääntuloja ja aloituksia sekä tokossa että rallyssa. Pekka heitti tähän vinkin, että voisin "ottaa etumatkaa" kehääntulossa eli pyytää Justia odottamaan, ottaa itse kaksi askelta ja sitten kutsua sen mukaan. Hämärästi muistelen, että oon joskus tällaista tehnyt, mutta on kyllä autuaasti unohtunut! Pekka painotti kehääntulon tärkeyttä sanoen, että tuomarit saavat siitä ensivaikutelman. Kun mä sitten totesin, että mulle tärkeämpää on se, että itselle tulee hyvä fiilis heti aluksi, Pekka sanoitti upean ajatuksen, jota mä en ole koskaan tullut ajatelleeksi: "Kun koira tulee tarpeeksi hyvällä asenteella kehään, koira kannattelee sinua." Tää oli musta ihan mahtavasti sanottu - niinhän se todella on! Kun kehääntulo ja ekan liikkeen / radan aloitus menee hyvässä kontaktissa ja vireessä, tulee itselle heti varma fiilis, joka taas välittyy koiralle ja tästä tulee positiivinen kierre, joka kantaa toivottavasti suorituksen läpi. Tämän jälkeen tämä ajatus on tullut mua vastaan monella saralla ja ollaan puhuttu tästä usean kaverin kanssa sovellettuna monen lajin treeneihin.

Otin Pekan kanssa puheeksi sen ajatukseni samanlaisesta jatkamisvihjeestä tokossa liikkeiden välissä kuin mitä nosessa on kahden kätkön alueilla. Pekan mielestä olisi todella hyvä, jos tähän olisi erillinen sana, ja sitä voisi sitten käyttää sekä kehääntuloissa että siirtymissä ("vau" on meillä sosiaalisen palkan sana). Ensin Pekka ehdotti "sivua", kun se toimi niin hienosti kehääntulossa, mutta kun sanoin, että se on meidän seuraamiskäsky, Pekka totesi, että ei se sit käy. Kokeiltiin ensin "tehään lisää" mutta se ei toiminut alkuunkaan, Just pudotti kontaktin joka kerta, kun sanoin tämän! Vaihdoin sitten sanaa ja sanoin "mennään yhessä" ja nyt tuli halutunlaista tekemistä. Mietin treenin jälkeen, mikä "tehään lisää" -sanaparissa oli vialla ja keksin, että "lisää" kuulostaa samalta kuin "missä", joka on meidän bongaus- ja etsintäkäsky (esim. missä ruutu, missä nami). 

Tässä kohtaa otettiin kehääntulo + liikkeen aloitus + siirtymä + kierto + siirtymä + liikkeen aloitus + siirtymästä palkka. Tuntuu kyllä aina niin hämmentävältä, kun saa positiivista palautetta 😂 Pekka kiinnitti huomiota ensinnäkin siihen, että mun reipas kävelyvauhti on tosi luonteva Justin ravata ja kehotti pitämään sen. Paljastin, että se on mun turvaliike... mutta se ei kuulemma ole huono asia! Lisäksi Pekka kehui Justin sosiaaliseen palkkaan vastaamista upeaksi... ja minä kun aina mietin, että ei se voi riittää... Just kyllä hyppi ainakin metrin korkeuteen joka vapautuksesta!

Viimeiseksi otettiin vielä kehääntulo + seuraamiseen lähtö. Tässä vaiheessa Just alkoi vasta olla parhaimmillaan! Teki koko kehääntulon täydellisessä kontaktissa ja sivu-käskystä lähti seuraamaan koko naama hymyssä. Pekka hehkutti Justin kestävyyttä ja vielä sitä, että vaikka Just oli niin korkeassa vireessä, se ei painanut yhtään seuratessaan. Sanoin, että ei se kyllä yleensä juuri paina, ääntelee vaan, jos tarpeeksi korkealle nousee. Tässä kohtaa meidän 20 min treeniaika oli lopussa ja kentältä kävellessä Pekka kysyi, koska aion kisata Justin kanssa. Kerroin, että olen ottanut haasteekseni saada sen vireen kestämään palkaton kisasuoritus iloisesti, ja jos me ei saada ääntelyn takia yhtään pistettä, niin ei voi mitään. Pekka totesi jotenkin kauheen sympaattisesti, että tuollaiset tavoitteet on hyviä, koska arvostelukriteerit ei aina kohtaa ohjaajan omia kriteerejä 😂 Tosin Just ei kyllä näissä treeneissä hirveästi äännellyt, joten Pekan oli hieman vaikea uskoa, että meidät heitettäisiin ulos kehästä ääntelyn takia.

Treenin jälkeen ei muuten saatu paikkisseuraa, mutta Kati tuli Swiitin kanssa hengailemaan viereen ja palkkailemaan Swiitiä kontaktista Justin paikkiksen ajan. Paikkikset yksin on menneet tosi hienosti... mutta heti, kun toinen koira oli ja sai namia vieressä, niin vanha ongelma palasi eli Just meinasi mennä maahan. Ehti kuitenkin vain puoliväliin, kun nousi takaisin istumaan mun käsimerkistä! Eli voisiko toivoa, että se olisi ymmärtänyt/ymmärtämässä, mitä siltä halutaan?! Pidän tätä hyvänä merkkinä, mutta täytyy nyt muistaa treenata paljon toisten koirien vieressä. Onkohan tääkin joku korona-ajan jälkimaininki, että Justin luottamus toisiin koiriin on huonontunut...

Tokoviikko osa 1: kisamainen

6.6. vanhan ajan Ogeli-treenit Annikan kanssa. Joku treenaili Päivin vinkkaamia seisomispelejä, vedettiin kaikki läpi. Nää meni tosi kivasti, ja onneksi otin Jokun jo siihen alkuun, kun myöhemmin illalla rusakko pomppi kentän reunaa ja Jokulla flippasi ihan totaalisesti... 

Justin kanssa tehtiin kisamainen avoin ihan sillä, että olisi kerran tehty läpi. No meni aika kivasti, vaikka ei ihan niin loistokas fiilis kuin viimeksi hallilla. Testattiin kuitenkin uutta palkkaussysteemiä: viimeisen liikkeen jälkeen Annika ojensi Justin palkkapurkin mun olkapään yli. Tää toimi ihan uskomattoman hyvin - Just ei yhtään tajunnut, että purkki tuli Annikalta vaan luuli mun taikoneen sen, ja lisäksi tuli vielä oikeasta suunnasta eli kontaktista. Vähän vaikea muistaa liikejärjestystä näin 2 viikkoa myöhemmin, mutta tällaista jäi mieleen: Kierto oli ihan super, ei tullut edes haukkuja! Jäävä oli liikkeestä maahan.  Seuraamisessa erityisen hyvä fiilis ja jopa käännöksissä pysyi iloisesti mukana! Luoksari oli vika liike ja siinä tuli nyt jo sitten ääntä, varmaan palkanodotus kävi jo liian suureksi. Ruudussa eniten teknistä vikaa; Just meni ihan hyvin, vähän tsiigaili, näkyykö jossain palkkaa ja sitten ei enää kuunnellutkaan käskyjä. Tai pysähtyi vielä ihan hyvin mutta maahan ei mennyt ekasta ja tokasta lähti tulemaan luokse. Selvästi huomaa, että ollaan tehty ruutua takapalkalla vain hallissa ja nyt pitäisi sama yleistää ulkokentille.

Tauon jälkeen halusin vielä kokeilla Justin kanssa "kuunteluneliötä". Laitettiin neljä kohdetta meidän ympärille niin, että klo 12:ssa oli ruutu, klo 3:ssa noutokapula, klo 6:ssa kiertotötsä ja klo 9:ssä hyppy. Aina sai palkaksi namipallon, jos kuunteli oikean tehtävän. Namipallo oli kyllä aika kiihdyttävä palkka ja samoin valintatehtävät meinasivat vähän nostaa kierroksia... Mutta toki pitää muistaa, että tehtiin tätä treeniä ekaa kertaa; voi olla, että kun Just saa pelin ideasta kiinni, niin alkaisi toimia paremmin. Nyt jäi aika pahasti aina kiinni edelliseen tehtävään. Ruutuun meni ihan hyvin. Noutoon lähettäessä olisi tarjonnut ruutua. Todettiin, että kapula ei oikein erotu hiekasta ja otettiin heiton kautta; tää oli helppo. Kiertoon lähettäessä meinasi pari kertaa lähteä hakemaan kapulan. Otin kerran kierron rautalangasta väännettynä pelkillä kehuilla ja sitten uusi yritys - nyt onnistui. Hypylle Just lähti ekalla yrityksellä, joskin ennakoi pallonheittoa. Sitten otin vielä 90 astetta taaksepäin ja lähetin taas kiertoon. Justin kierrettyä hienosti ekalla toistolla käännyin ja lähetin hypylle, jonka jälkeen palkka. Täytyy kokeilla tää treeni uudestaan lähitulevaisuudessa! 

Nosekoe 4.6.

 4.6. osallistuttiin kaikkien etsintämuotojen kokeeseen Askolassa. Olikin yksi meidän parhaita nosekokeita! Justin mielentila oli Just passeli ja saatiin peräti kolme max puolen minuutin löytöä! Koe oli iso, olisikohan lopullinen koiramäärä ollut 38 koiraa, ja porukka oli jaettu kahteen ryhmään, tuomareitakin oli 2.

Oltiin aamuryhmässä, ja suoritusvuoro mukavasti kolmas. Me aloitettiin sisäetsinnästä Miira Hellstenin tuomaroimana. Enimmäisaika 1:45. Lähtö oli kuvanottopaikasta, ja kuvassa ei näy vasen seinusta ja kenkäteline, jotka kuuluivat myös alueeseen. Just lähti huoneen läpi korkealla nenällä selvästi jo hajua seuraten. Haisteli hetken tuolia ja pöytää, kunnes siirtyi tuonne pöydän takanurkalle, josta tarkennus ja ilmaisu ajassa 0:18.88! Eikä vain tuntunut nopealta, vaan tässä Just oli koko kokeen nopein!

Toisena alueena oli laatikkoetsintä, jossa myös enimmäisaika 1:45. Just aloitti haistelemalla kahta lähintä laatikkoa tarkkaan ilmaisematta. Pistin nämä mieleen ja lähdettiin käymään aluetta läpi ihan Justin tahtiin. Ekalla kierroksella aloitti toisesta rivistä vasemmalla, sitten nurkkia käymättä huoneen ympäri. Toisella kierroksella tarkistettiin kaikki nurkissakin olleet laatikot - ei reaktioita. Tässä vaiheessa tuli 30 sekunnin varoitus, ja koska oltiin jo käyty alue läpi, palattiin sinnepäin, mistä oli tullut reaktioita. Ajattelin, että voisin jopa ilmoittaa toisen niistä, jos jokin laatikko pitäisi ilmoittaa, mutta tarkistetaan nyt vielä viereiset varmuuden vuoksi. Ja kätkö olikin ihan huoneen keskimmäinen laatikko, jonka olin omalla sijoittumisella blokannut! Miira sanoi, että ei tosiaan oltu kertaakaan käyty sillä laatikolla ja kehui Justia, että se ilmaisi varmasti heti, kun oikea laatikko vain löytyi. Olin erityisen tyytyväinen siitä, että se ei mun kiinnostuksesta huolimatta ilmaissut niitä viereisiä, joihin reagoi! Aikaa tässä meni 1:23.06 ja lisäksi saatiin 1 virhepiste, koska Just läppäisi laatikkoa teatraalisesti tassulla.

Tauon jälkeen ulkoalueet, joita tuomaroi meille uusi tuttavuus Tapio Vuorenmaa. Enimmäisaika 2:45. Tässä Just oli niin cool odotusaikana, että ei vain odotellut hiljaa ja rauhassa namin toivossa, vaan jopa kävi itsenäisesti nurmelle pötköttelemään! Vielä sopivasti meidät kutsuttiin alueille tästä eli Just sai palkan omaehtoisesta rauhoittumisesta, loistavaa! Ulkoetsintä oli talon seinusta, jatkui vielä kuvasta vasemmalle, jossa oli myös pari tuolia ja jotain tavaroita. Tuuli mukavasti kuvanottosuunnasta, ja Just saikin hajun suoraan lähdöstä. Eteni suoraviivaisesti haistelemaan tuolia ensin toiselta puolelta. Kun sieltä ei löytynyt kätköä, se käväisi pikaisesti maassa olevalla kohteella mutta palasi sitten heti tuolille. Ja sieltä kätkö löytyikin saranasta ajassa 0:31.91! Tässä Justin aika oli 10. nopein. 

Viimeisenä ajoneuvoetsintä, jossa paku ja traileri, enimmäisaika myös 2:45. Lähtö kuvan oikeasta alalaidasta oranssien tötsien välistä, tuuli vastaan. Just lähti ensin vähän harhaillen kuin olisi halunnut etsiä tötsiä. Alku tuntui ihan sähläämiseltä, mutta kun ohjasin autolle, Just oli vienyt mut auton oikealle kyljelle, josta alkoi heti tarkentaa eturengasta. Kun sieltä ei löytynyt mitään, liikkui upeasti saumaa pitkin takarenkaan eteen, josta saman tien tarkennus ja ilmaisu ajassa 0:24.72! Tässä Just oli 6. nopein. Tuomari sanoi palautteeksi, että hyvä, että uskoin koiraa ja tulin sille puolelle autoa. En tosiaan ollut yrittänyt vetää sitä toiselle puolelle, hämmennyin vaan siitä, kun se halusi tarkistella tötsiä. Haju oli varmaan levinnyt kasvillisuuteen, kun tosiaan tuuli tuolta auton takaa. Viimeinen kehu tuomarilta oli: "itsevarma ja päättäväinen koira"

Useammalla alueella Justilla vähän suu aukesi kätköllä, mutta kieli pysyi kyllä sisällä, niin nuolemista ei tullut. En kyllä tiedä, miten tuohon pitäisi suhtautua; onko siinä vaarana, että palkattuna käytös eskaloituu nuolemiseksi?

Kokonaistulos siis 100/1, aika 2:38.6! Kokonaistuloksissa aika oli peräti neljänneksi nopein; toki virhepiste pudotti tuloslistassa, kuten kuuluukin. Olin ihan supertyytyväinen mielentilaan, vireeseen ja keskittymiseen. Erityisesti mieltä lämmitti kolmen hajun nappaamista lähdöstä! Nopeiden löytöjen palkkaaminen on siis kantanut! Nämä oli kyllä myös "koulutuksellisesta näkökulmasta" ideaaleja suorituksia: haju suoraan lähdöstä ja sen työstäminen loppuun asti, kunnes kätkö löytyy. Suurena onnistumisena pidän myös laatikkoetsintää, jossa koira ei tehnyt väärää ilmaisua ja itse osasin toimia 30 sekunnin varoituksen kohdalla, vaikka en ollut yhtään hahmottanut, että ei oltu käyty keskimmäisellä laatikolla ollenkaan.

Kuunvaihde

31.5. rallykimppa, jossa aiheena oikean puolen perusasennot ja käännökset. Alempi rata oli oikeastaan suunnattu takapäänkäyttöön koira vasemmalla, mutta molemmin puolin tehtynä siinä oli kaikenlaisia käännöksiä.

Jokun kanssa en uskalla hirveästi tehdä käännöksiä, joten ei hinkattu mitään, mutta mentiin kerran kumpikin pätkä läpi molemminpuolisella seuraamisella. Vähänkö se osasi hienosti sivuaskeleen! Aina yhtä hämmentävää, kun koira tekee jotain, mitä sille ei ole opetettu. Jokun kanssa molemmat täyskäännökset tehtiin aina koirasta poispäin; ne se osaa aika kivasti. 

Justin kanssa huomasin treenien lopuksi taas palkanneeni kaikesta 🙈 Vastahan Carita mulle muistutti epäsäännöllisen palkkaamisen tärkeydestä. No, Just oli niin hyvä, että teki mieli palkata joka tehtävästä! Aloitettiin persjättökäännöksillä tasapainotyynyllä; kun nää sujui hyvin, jätin tyynyn pois ja edelleen sain sellaisia, joihin olin tyytyväinen. Lisäksi vahvistin takapäänkäyttöä, ulkokaaren käännöksiä, odottamista askelkäännöksessä, hiljaisia istumisia oikealla ja sivuaskelta. Puolenvaihto jalkojenvälistä spiraalin jälkeen oli vähän haastava, kun spiraalissa kävelen tosi reippaasti ja sitten piti sovittaa askeleet niin, että puolenvaihdon ajoitus osui nappiin. Tämäkin onnistui, kun vähän treenasin. Lopuksi sentään otin yhden tuollaisen 6-7 kyltin pätkän ilman välipalkkoja, ja vire pysyi tässäkin tasaisena. Just oli varsinainen työmyyrä ja olisi jaksanut ja jaksanut, vaikka kolmas treenipäivä peräkkäkin. Sekä tekniikka että fiilis oli niin hyvät, että tästä ois voinut suorilta lähteä piirinmestaruuksiin!

Keskiviikkona koirilla oli huoltopäivä, joten Joku ei osallistunut torstain agitreeneihin. Sen sijaan nosetettiin Justin kanssa koeviimeistelyt työpaikalla. Tulikin kaikki etsintämuodot käytyä illan aikana. Aloitettiin kahdella sisäkätköllä toimistossa. Tai oikeastaan Just aloitti löytämällä yhden kätkön heti sisään tultuaan, joten tämä alue piti sitten jättää pois. Nää molemmat varsinaiset etsittävät oli lähikätköjä. Ensimmäinen roskiksen saranassa Justin kuonon korkeudella. Tän se nappasi heti ovelta! Toinen oli pöydänjalan alla eli tosi matala; tässä Just meni ensin huoneen takaosaan (n. metrin päähän) ja sieltä sitten sai hajun, kääntyi takaisin, tarkensi ja ilmaisi.

Laatikkoetsintä tehtiin aulassa 15 laatikolla, joista parissa oli sisällä jotain. Tässä Just ei saanut heti hajua, mikä oli oikeastaan aika hyvä, koska se tarkisti järjestelmällisesti jokaisen laatikon, kunnes tuli hajulaatikolle ja ilmaisi sen huolellisen tarkennuksen jälkeen.

Ulos olin tehnyt 2 aluetta. Ensimmäinen oli iso, koko kuvassa näkyvä alue. Sää oli tuulinen ja sateinen, toki etsinnät oli katoksen alla. Tän alueen Just seilasi pari kertaa edestakaisin, kunnes sai hajun betonin ja puun saumasta, lähti sitä pitkin nousemaan ylös, kunnes löysi n. 110 cm korkeudessa olevan kätkön. 

Toinen ulkokätkö oli ajoportissa matala kätkö (n. 10 cm). Tilanne näytti tältä, kun laitoin kätkön (paitsi että satoi) mutta kun mentiin etsimään, ajoportti oli mennyt jo kiinni. Lähdettiin tuosta kulmalta ja sieltä tuli hirmuinen tuulenpuuska. Just ei kuitenkaan juossut suoraan kätkölle vaan käveli haistellen oikealla olevaa seinustaa ja sitten ajoporttia pitkin tasaisesti, kunnes paikallisti kätkön. Kun ajoportti oli tosiaan siirtynyt, kätkökin oli liikaa näkyvillä ja Just nuolaisi sitä selkeästi. Sanoin: "Näytä nätisti", ja se veti kielen sisään ja varovasti nenällä tökkäsi kätköä. Ai että mä toivon, että nyt on tehty läpimurto nuolemisessa ja oon saanut sen ymmärtämään, ettei se ole suotavaa!

Kouluttamisen jälkeen vielä Hannan tekemä kätkö autossa renkaassa. Tässä Just käveli lähtöpaikalta suoraan kätkölle, tarkensi ja ilmaisi. Hanna nauroi, että tuliko tehtyä liian helppo kätkö, mutta sanoin, että ei kun hyvä, että tuli vielä viimeiseksi ennen koetta vahvistettua ja superpalkattua lähikätkön nappaaminen!

Tehtiin myös illan aikana pari paikkista yksin, ajan lisäyksessä ollaan taas päästy minuuttiin!

Tuplamaanantai, osa 2

 Maanantaina 30.5. ensin Justilla Caritan rally, sitten Joku Päivin tokoon. Ihana Carita Justin maksalaatikkoepisodista kuultuaan oli suunnitellut meille superhoukutusradan, jossa houkutuksen ohi mentiin peräti kolme kertaa. Houkutuspurkeissa oli possunkorvia ja kissanruokaa! Carita oli ajatellut kaikkea ja säästänyt kisuruoasta vähän, joten sain ottaa sitä purkkiin palkaksi. 

Tehtiin oikein kunnon sotasuunnitelma, miten saadaan pilkottua tehtävät järkeviin osiin, että saadaan onnistumisia. Ja siis meni ihan uskomattoman hyvin! Just kyllä kävi vielä vähän kuumempana kuin yleensä, joten varmaan ihanat kisuruokatuoksut vähän nosti kierroksia. Mutta seuraaminen oli kuin malinoissilla, ei tosiaan tarvinnut yhtään innostaa tai motivoida, enemmänkin vain rauhoitella koko ajan. On se makeeta, vaikka mulle vaikeaa! 

Aloitettiin palkkaamalla lähtö, joka oli kohti houkutusta. Pyörähdys ja puolenvaihto edestä menivät hyvin, samoin houkutuksen ohitus tässä. Oikea täyskäännös meni pipariksi; Just haki valkovuokkoa. Täytyy tehdä tuohon nyt vielä selvempi valmistelu, koska nyt ihan useamman kerran Justilla tuli väärinymmärrys. Maahanmeno houkutuksen vieressä muistaakseni ok. Eteentulossa meinasi ihan lähteä lapasesta ja harjoiteltiin sitten namista luopumista siinä. Ei tullut hiljaista toistoa, joten nami jäi antamatta. Käteen jäänyt nami kiihdytti Justia lisää ja sainkin Caritalta noottia, että tuo vähän vesittää luopumisnamin. Kun sanoin, että ei tullut kriteerin mukaista suoritusta, niin siitä ei olisi pitänyt jatkaa vaan vaikka ottaa uusiksi. 

Hypyn jälkeinen peruutus ei mennyt kovin hyvin, en saanut linjattua tarpeeksi hyvin ja Just lähti kolmannella askeleella auraamaan. Täytyy ottaa taas vähän preppausta tuohon, koska kyllähän me se osataan! Takasuora meni muistaakseni ihan hyvin ja tuplasaksalainen onnistui hiljaa! Sitten tuli suurin jännitysmomentti eli merkki suoraan kohti houkutusta. Just oli mahtava: Se bongasi ensin houkutustötsät ja houkutuspurkit. Sanoin, että ei oo se. Sitten Just mietti vähän ja bongasi sitten merkin. Sanoin, että joo, se on se ja lähetin. Ja se meni merkille!!! Tästä tietysti nopealla toimituksella kissanruokapalkka, josta Just yllättyi iloisesti. Siitä sitten kutsu, josta myös palkkasin, kun taas mentiin houkutuksen ohi. Sitten itse houkutus paloiteltuna eli palkkasin ensin läpimenosta, sitten yhdestä kurvista jne. Muutama vilkaisu tuli mutta olin tiukkana ja vaadin kontaktin pysymisen. Carita sanoi hauskasti: "Jos pystyt nillittämään kontaktin pidosta, niin on teidän houkutus sit jo aika hyvällä tasolla!" En ollut itse ajatellut sitä näin, joten aika kiva kuulla! Olin kyllä ihan supertyytyväinen näihin treeneihin!

Sitten reippailtiin kentälle. Jokulle ohjelmassa seisahtuminen mahdollisimman monella tavalla. Tavoitteena saada siitä käskystä niin vahva, että se joskus seisoisi kolme sekuntia paikallaan, ennen kuin sinkoaa jäniksen perään, niin että mulla olisi mahis napata siitä kiinni. Päivillä olikin kivoja pelejä siihen, ja mun mielestä Joku on edistynyt asiassa jo tässä 10 päivässä!

Tehtiin ensin sellaista, että pelattiin lelulla yhdessä, kunnes sanoin STOP ja palkka tuli luopumisen kautta. Sitten heitin pallon pitäen  Jokusta kiinni. Se sai ensin nojata valjaisiin ja pyrkiä pallon perään, mutta kun sanoin STOP, sen piti vähän vetää takakenoon ennen kuin sai vapautuksen. Kolmas peli oli peruutus - tule - peruutus - STOP eli kun koira ajatteli taaksepäin, niin pysäytyskäsky tuli siitä. Kokeiltiin myös namin heitto  ja STOP kohti tulemisesta, mutta sitä Joku ei hokannut eli pitää tehdä vielä suorapalkkausta siihen (namin/lelun heitto sen jalkoihin). Viimeinen tapa, jota olen käyttänyt sen jälkeen lenkilläkin, tuli vähän vahingossa Jokun bongatessa jotain kentän ulkopuolelta ja jäädessä seisomaan ja tuijottamaan. Sanoin STOP aika painokkaalla ja hermostuneella äänellä, kävelin sen luo, nappasin valjaista kiinni ja siitä superpalkka. Tää on niin lähellä aitoa tilannetta kuin lavastamalla saa aikaiseksi! Ja tän Joku on oppinut jo tosi hyvin ja kääntyykin mua kohti siinä kohtaa, kun olen ottamassa valjaista. Katotaan, josko jo kymmenen vuoden päästä sitä voisi pitää vapaana! 🙈

Valkun treenit Asikkalassa 29.5.

 Ihanat Laura ja Marianne oli järkänneet valkkuringille kaikkien lajien kimppatreenit Asikkalan maneesilla kaksi viikkoa sitten. Aamu aloitettiin agilitylla; rata oli mun käsialaa ja mukautettu meidän torstairyhmän viime viikon treeniradasta. Joku antoi taas ekalla kierroksella kaikkensa, joten ei tehty toista kertaa koko rataa. Eka kierros meni kyllä aika hienosti! Ainoastaan yksi ylimääräinen putki tuli suoritettua 6-7-välissä, kun mun kroppa peitti hypyn ja persjättö avasi tien putkeen. 

Tässä radassa mielenkiintoisin kohta olikin tuo 3-7. Muuri oli sen verran sisempänä linjasta, että linjausten kanssa piti olla tarkkana. Jos lähetti koiran vitoselta ulkokautta, ehti ottamaan etumatkaa ja tekemään persjätön 6-7-väliin. Poikkaria seiskalle kokeiltiin myös, homma meni ihan putkeen useamman kerran mutta se onnistui, kun vedin Jokua vain ihan vähän. Jos taas otti etumatkaa 3-putkelta, ehti tekemään persjätön 4-5-väliin ja sitten leveä valssi vitosen jälkeen, mistä ripeästi liikkeelle ja takaakierto seiskalle. 

Alun tein ensin lähettämällä ja takaaleikkauksella putkeen. Lopputreenistä, kun Joku ei enää sinkoillut samalla tavalla, otin pari askelta etumatkaa ja valssasin 2-3-väliin. Tää oli parempi ohjaus, mutta oli kiva kokeilla molempia. 

Agilityn jälkeen rally-toko + toko, josta me tällä kertaa valittiin toko. Tehtiin ensin kisamainen seuraaminen Lauran liikkuroimana. Just olisi vähän enemmän tarvinnut aikaa tsekata ympäristö halliin tultuamme mutta tämä puute aiheutti vain muutaman kontaktikatkon. Kokonaisuus meni tosi hyvin! Täyskäännöksen olisin voinut valmistella paremmin jne mutta aina näiden katkojen jälkeen Just hakeutui itse uudelleen seuraamaan ja jatkoi tekemistä hyvällä ilmeellä. Kaikki liikkeellelähdöt oli ihan super ja viimeinen vasemmalle käännös saatiin onnistumaan, niin palkkasin siitä. 

Toisessa setissä palkattomuustreeni, jossa keskityin tunnetilaan liikkeiden välillä ja palkkasin niitä. Laura valitsi meille tehtäviksi liikkeestä seisomisen, luoksetulon ja merkinkierron. Tää meni oikeastaan kaikkinensa ihan huikean hienosti. Kaikki liikkeet onnistui (paitsi seisomisessa liikahti, kun kehuin) ja seisomisen ilme oli nyt jo parempi kuin ennen. Liikkeidenvälien yhteistyö oli niin ihanaa, että sydän meinasi pakahtua - palkkasin sitä sitten. Oman vuoron jälkeen vielä palkkailin vähän aktiivisuudesta sivulla + liikkeellelähdöistä demonstraationa yhdelle vierailevalle ohjaajalle.

Hallitreenien jälkeen nosettamaan. Yritin olla tosi viisas enkä ahnehtia, ja tein kummankin koiran kanssa vain osan kätköistä. Just aloitti ulkoalue + ajoneuvo valjastuskatoksessa. Tässä kävi vähän hassusti, kun ajoneuvo oli ulkoalueen vieressä ja Just löysi sen kätkön renkaasta heti, vaikka meidän piti etsiä ulkoalue. Marianne sitten sanoi, että kyllä se ajoneuvokätkö on siinä, palkkaa vaan. Ulkokätkö olikin vaikeampi, kun se oli lautaseinän alareunassa ja kätkö oli levinnyt sekä saumaa pitkin että vahvasti ylöspäin aurinkoiseen takaseinään. Tässä kuitenkin se hyvää, että a) tajusin itse, että aurinkoinen seinä nostaa hajua eli kätkö voi olla myös alhaalla ja b) luin Justista, että kätkö ei ole sivulaudoissa. 

Sisällä navetassa oli ensin yksi seinä, jolla Just ei meinannut millään pysyä. Häiriöhajuna oli kuollut lintu 🙈 Itse tarkennus meni hyvin, sitten kun Just keskittyi oikeaan kohteeseen. Sitten takahuone, jossa 2 kätköä. Tässä taas etsintä kesti ikuisuuden. Just oli reagoinut pöytään ja sen vieressä olevaan laatikkoon, joten palattiin sinne, kun muualta ei löytynyt mitään. Yhdessä vaiheessa Just haisteli penkin yli kohti pöytää, joten ehdotin penkille hyppäämistä. Nyt haisteli pöydän reunaa mutta joutui työstämään vielä jonkin aikaa, ennen kuin tajusi, miten kätkölle pääsee - se oli pöydän alla keskellä! Kun sitten lopulta Just päätyi kätkölle, se nuolaisi sitä tosi teatraalisesti. Mä satuin näkemään tämän suoraan ja sanoin: "Hei, ei sun pitänyt nuolla sitä!" Tästä Just katsoi mua hetken pöyristyneenä moitteista, kunnes veti vielä teatraalisemmin kielen sisään ja tökkäsi kätköä supervarovasti nenällä. Tästä tietysti kunnon palkka ja mä niin toivon, että tämä olisi läpimurto nuolemisasiassa! Viimeinen kätkö oli sivuseinällä (ehkä n metrin korkea), ja nyt sitten Just nappasi sen heti, kun vaan vähän lähetin sinnepäin... ei sitten voinut aikaisemmin sitä työstää...

On vähän huono, että kun pyydän kaveria kellottamaan, niin en ota siitä mitään painetta. Kun 30 sek varoitus tulee ja kun aika loppuu, niin ihan sama. Eihän kellottamisesta oikeastaan ole hirveästi hyötyä, jos siihen ei reagoi?!

Joku sai tehdä ulkoalueet. Sekin löysi ajoneuvokätkön heti. Seinäkätköllä se oli nopeampi kuin Just, mutta toisaalta ei voi verrata, kun itse tiesin kätkön paikan. Viimeinen alue tehtiin sokkona ja tämänkin löysi superhienosti! Täytyy kyllä sanoa, että on Jokullakin hyvä nenä - se vaan ei ole niin intensiivinen kuin Just ja jännittää enemmän paikkoja ja alustoja. Oli jotenkin liikuttavaa, että Jokukin olisi vielä halunnut mennä navettaan jatkamaan nosetusta! Olin kuitenkin päättänyt, ettei Joku tee sisäalueita ja pysyin päätöksessäni, mutta silti ihanaa, että sille jäi vielä intoa pitkän päivän jälkeen!

Helatorstai

 Helatorstaina oli tarkoitus mennä halliin treenaamaan kaverin kanssa, sitten ulos treenaamaan kaverin kanssa mutta erinäisten muutosten ja muutosten muutosten jälkeen päädyin hallille treenaamaan yksin. Tein Justin kanssa palkattomuustreenin pitkästä aikaa. Oli tarkoitus tehdä 5 liikettä, mutta en ilmeisesti osannut laskea, kun tehtiin loppujen lopuksi 6 liikettä! Eka hyppynouto, jossa kapula kimposi tosi vinoon, joten annoin lisäkäskyn palautukseen. Just näytti kyllä niin varmalta siinä, että ois varmaan hypännyt ilmankin. Sitten taidettiin tehdä kaukot, jotka meni ihan täydellisesti! Luoksarissa muistaakseni Just ei haukkunut mutta ehkä odottaessaan vinkui vähän. Neljäntenä oli liikkeestä istu, jossa nyt jo parempi ilme, vain yhden asennetreenin jälkeen!!! Seuraavana oli kierto, jossa tuli useampi haukku, mutta teknisesti meni täydellisesti ja itsevarmasti. 

Viimeisenä liikkeenä oli ruutu, jossa vähän epäröin, olisiko pitänyt jättää tekemättä, olisiko tämä se viimeinen toisto, joka pitäisi jättää ottamatta. Oltiin kuitenkin jo lähtöpaikalla ja Just odotti innoissaan lähtölupaa, joten lähetin sen ruutuun kuitenkin. Ja se meni hienosti! Selvästi näkyi, että Just on oppinut takapalkan nimenomaan hallissa, koska meni ruutuun tosi voimakkaasti, pysähtyi kyllä kiltisti käskystä mutta selvästi ajatteli, että missähän pallo mahtaa olla. Pitää siis tehdä vastaavaa treeniä eri paikoissa. Pyysin maahan ja tehtiin loppuosa; tämä on sellainen pala, johon pitäisi lisätä jännitettä ja yllätyksellisyyttä, koska tää oli sellainen potentiaalinen lässähdyskohta. Vapautuksen jälkeen Just taas pomppi vasten ja oli ihan kybällä mun kanssa tekemässä, niin siitä sitten loppupalkka. Olin ihan supertyytyväinen vireeseen ja palkattomuuden kestävyyteen; toki liikkeetkin meni hienosti! Liikkeenvälit sujui niin näppärästi, että en edes huomannut fiilistellä niitä. Jatkossa sitten voisin vielä enemmän keskittyä tunteeseen ja siihen fiilikseen, kun koira vaan tulee mukana silmät loistaen. Oksitosiinit virtaamaan! Että vaikka niitä ei palkkaisi, niin olisi tunteella 100-prosenttisesti mukana. Ja etteivät siirtymät ole vain siirtymistä paikasta toiseen eikä mekaanisesti opetettua sosiaalista palkkaa vaan aitoa tunnetta. 

Hallivuoron jälkeen käveltiin Agitokomaalle Jokun agitreeneihin. Tällä kertaa oli estetreeni. Aloitettiin puomilla, jossa muistaakseni hyviä osumia, sitten yksi loikka, jonka jälkeen Joku oikein ajatteli ja tsemppasi ja teki superhienon osuman, josta triplapalkka JA tällä kertaa ei enempää toistoja. Toisena juttuna keinua, jota Joku tällä kertaa teki täysin itsevarmasti ja jopa vauhdikkaasti! Koska tää meni niin täydellisesti, lopetettiin tähän, vaikka aikaa olisi ollut vielä jäljellä. Eli siitä vielä plussa meille!