Keskiviikkona 8.6. alkoi ATD:n kahden kerran kurssi Korrien treenejä. Me oltiin nyt ekalla kerralla Pekan ryhmässä ja tehtiin erilaisia ohjelmatreenejä. Olisi pitänyt aloittaa Justin kanssa vähän aikaisemmin, koska se ei ollut ihan heti parhaassa työskentelyvireessä. Oikeastaan paransi joka kierroksella, mikä oli toisaalta hieno nähdä! Mutta vahvistaa sitä, että sille optimi ei ole suoraan autosta /häkistä / tolpasta. Ekalla kierroksella kehääntulo + hyppynouto + siirtymä + luoksari ja siirtymästä palkka. Hyppynouto ei mennyt kuin Römssöössä, kun Just meni kapulalle, sitten harhautui johonkin vieressä olevaan namiin ja vasta mun "heeei, tuo!" -huomautuksesta muisti, mitä oli tekemässä. Tämä vähän ärsytti, kun olin mennyt mainostamaan, että hyppynouto on Justin lemppari 🙈 Pekkapa ei jää tuollaiseen kiinni, huomautti vaan siitä, että mun "heeei" oli ylimääräinen käsky, pelkällä toisella "tuo"-käskyllä ois voinut saada vielä kasin.
Tässä kohtaa puhuttiin vähän kehääntuloista. Ensimmäisenä Pekka kehui sitä, kuinka hienosti Just lähti kehään harhailevasta fokuksesta täydelliseen keskittymiseen yhdestä "sivu"-käskystä! Sanoin, että ollaan kyllä treenattu paljon kehääntuloja ja aloituksia sekä tokossa että rallyssa. Pekka heitti tähän vinkin, että voisin "ottaa etumatkaa" kehääntulossa eli pyytää Justia odottamaan, ottaa itse kaksi askelta ja sitten kutsua sen mukaan. Hämärästi muistelen, että oon joskus tällaista tehnyt, mutta on kyllä autuaasti unohtunut! Pekka painotti kehääntulon tärkeyttä sanoen, että tuomarit saavat siitä ensivaikutelman. Kun mä sitten totesin, että mulle tärkeämpää on se, että itselle tulee hyvä fiilis heti aluksi, Pekka sanoitti upean ajatuksen, jota mä en ole koskaan tullut ajatelleeksi: "Kun koira tulee tarpeeksi hyvällä asenteella kehään, koira kannattelee sinua." Tää oli musta ihan mahtavasti sanottu - niinhän se todella on! Kun kehääntulo ja ekan liikkeen / radan aloitus menee hyvässä kontaktissa ja vireessä, tulee itselle heti varma fiilis, joka taas välittyy koiralle ja tästä tulee positiivinen kierre, joka kantaa toivottavasti suorituksen läpi. Tämän jälkeen tämä ajatus on tullut mua vastaan monella saralla ja ollaan puhuttu tästä usean kaverin kanssa sovellettuna monen lajin treeneihin.
Otin Pekan kanssa puheeksi sen ajatukseni samanlaisesta jatkamisvihjeestä tokossa liikkeiden välissä kuin mitä nosessa on kahden kätkön alueilla. Pekan mielestä olisi todella hyvä, jos tähän olisi erillinen sana, ja sitä voisi sitten käyttää sekä kehääntuloissa että siirtymissä ("vau" on meillä sosiaalisen palkan sana). Ensin Pekka ehdotti "sivua", kun se toimi niin hienosti kehääntulossa, mutta kun sanoin, että se on meidän seuraamiskäsky, Pekka totesi, että ei se sit käy. Kokeiltiin ensin "tehään lisää" mutta se ei toiminut alkuunkaan, Just pudotti kontaktin joka kerta, kun sanoin tämän! Vaihdoin sitten sanaa ja sanoin "mennään yhessä" ja nyt tuli halutunlaista tekemistä. Mietin treenin jälkeen, mikä "tehään lisää" -sanaparissa oli vialla ja keksin, että "lisää" kuulostaa samalta kuin "missä", joka on meidän bongaus- ja etsintäkäsky (esim. missä ruutu, missä nami).
Tässä kohtaa otettiin kehääntulo + liikkeen aloitus + siirtymä + kierto + siirtymä + liikkeen aloitus + siirtymästä palkka. Tuntuu kyllä aina niin hämmentävältä, kun saa positiivista palautetta 😂 Pekka kiinnitti huomiota ensinnäkin siihen, että mun reipas kävelyvauhti on tosi luonteva Justin ravata ja kehotti pitämään sen. Paljastin, että se on mun turvaliike... mutta se ei kuulemma ole huono asia! Lisäksi Pekka kehui Justin sosiaaliseen palkkaan vastaamista upeaksi... ja minä kun aina mietin, että ei se voi riittää... Just kyllä hyppi ainakin metrin korkeuteen joka vapautuksesta!
Viimeiseksi otettiin vielä kehääntulo + seuraamiseen lähtö. Tässä vaiheessa Just alkoi vasta olla parhaimmillaan! Teki koko kehääntulon täydellisessä kontaktissa ja sivu-käskystä lähti seuraamaan koko naama hymyssä. Pekka hehkutti Justin kestävyyttä ja vielä sitä, että vaikka Just oli niin korkeassa vireessä, se ei painanut yhtään seuratessaan. Sanoin, että ei se kyllä yleensä juuri paina, ääntelee vaan, jos tarpeeksi korkealle nousee. Tässä kohtaa meidän 20 min treeniaika oli lopussa ja kentältä kävellessä Pekka kysyi, koska aion kisata Justin kanssa. Kerroin, että olen ottanut haasteekseni saada sen vireen kestämään palkaton kisasuoritus iloisesti, ja jos me ei saada ääntelyn takia yhtään pistettä, niin ei voi mitään. Pekka totesi jotenkin kauheen sympaattisesti, että tuollaiset tavoitteet on hyviä, koska arvostelukriteerit ei aina kohtaa ohjaajan omia kriteerejä 😂 Tosin Just ei kyllä näissä treeneissä hirveästi äännellyt, joten Pekan oli hieman vaikea uskoa, että meidät heitettäisiin ulos kehästä ääntelyn takia.
Treenin jälkeen ei muuten saatu paikkisseuraa, mutta Kati tuli Swiitin kanssa hengailemaan viereen ja palkkailemaan Swiitiä kontaktista Justin paikkiksen ajan. Paikkikset yksin on menneet tosi hienosti... mutta heti, kun toinen koira oli ja sai namia vieressä, niin vanha ongelma palasi eli Just meinasi mennä maahan. Ehti kuitenkin vain puoliväliin, kun nousi takaisin istumaan mun käsimerkistä! Eli voisiko toivoa, että se olisi ymmärtänyt/ymmärtämässä, mitä siltä halutaan?! Pidän tätä hyvänä merkkinä, mutta täytyy nyt muistaa treenata paljon toisten koirien vieressä. Onkohan tääkin joku korona-ajan jälkimaininki, että Justin luottamus toisiin koiriin on huonontunut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti