Kuopion valkkuleiri - lauantain aamutreeni

 Kuopion valkkuleirillä kouluttajana oli Anita Pesola, kuten Kempeleessäkin. Päivän ensimmäisenä teemana oli korkeat kätköt. Koska Justin selän takia vältetään turhia toistoja, jätettiin lämmittelyhaju seinää pitkin nostettavalla hajupurkki tekemättä ja otettiin sillä vain lähtöhaju. Nämä treenit olivat koirille, joten me ohjaajat saatiin katsoa kaikki muiden suoritukset eli ei tehty sokkona. Ensimmäinen alue oli käytävä, jossa kätkö ikkunalaudalla, oiskohan ollut jotain 140 cm. Tässä palkattiin koiraa jo reaktiosta hajuun, eli Anita naksutti heti, kun Just nosti nenäänsä ekan kerran. Seuraava naksu tuli hyppäämisestä seinää vasten ja viimeisellä kerralla vaadittiin tarkka suunta kohdistuksessa. Siis klassinen tehtävän pilkkominen osiin! Tämä on kyllä asia, jota me ei olla juurikaan tehty... mikä on aika hullua, kun enhän mä kaikissa muissakaan lajeissa tee aina "kokonaisia liikkeitä" vaan paloja niistä. Mulla on tässä vähän fiilis, että alkaako koira odottaa naksausta liikaa, eikä silloin tee työtään loppuun asti. Ehkei näin kannata aina tehdä, mutta silloin tällöin tehtynähän tämä on tärkeää käytösketjun osien vahvistamista.

Toisella alueella kaksi kätköä, joista ensimmäinen n. 130 cm korkeudella reiässä seinässä. Tähän Just ei enää ihan ylety, joten Anita naksutti siitä, kun Just kurotti alemmasta reiästä ylöspäin. Se meinasi vähän jäädä kiinni siihen alempaan reikään, johon vielä yritti; muuten nappasi kyllä hajun hienosti ja kaukaa, 15 sek vaan kesti. Toinen kätkö oli kaapin takasaumassa, (n 150 cm korkeudella) ja tuohon punaiselle pöydälle oli koiran tarkoitus hypätä mustan tuolin kautta. Odotin, että Just merkkasi ylöspäin ja sitten ehdotin sille, että hyppäisitkö tuolille. No, sepä ponkaisi suoraan lattialta pöydälle 🙈 Ja sitten käveli suoraan kaapille, tarkensi ja ilmaisi. 

Aamupäivätreenien viimeinen alue oli myös kiipeilytehtävä pukuhuoneessa. Anita oli laittanut siihen kaksi penkkiä, joista ylemmältä ylettyi kätkölle. Just taas aikansa pyöri penkkien reunoja, kunnes merkkasi selvästi ylöspäin, mistä pyysin hyppäämään penkille. Sitten kävi niin, että ylempi penkki heilui kaikista pönkistä huolimatta ja Just hyppäsi alas. Otettiin aikalisä ja vekslattiin penkkiä vielä tiiviimmäksi, ja sitten päästin Justin uudestaan, nyt hyppäsi heti ylemmälle penkille ja sieltä paikansi nopeasti kätkön reiästä seinällä n 150 cm korkeudesta tämäkin.

Just kyllä hyvin hyppii seinille, jos selkä ei kinnaa vastaan, mutta noissa tasoissa mun pitää olla tarkkana, että ehdotan sille kiipeämistä, jos merkkailee hajua ylöspäin.

Kysyin kokeneemmilta, voiko kätköstä naksuttaminen heikentää ilmaisua, että koira ei "lukitse vastausta" ennen kuin kuulee naksutuksen. Muiden kokemusten mukaan hyvin harvoilla koirilla käy näin, ja tärkeintä on tietysti vaihtelevuus treeneissä ja palkkauksessa, että välillä palkka tulee kohdennuksesta, välillä ihan tarkasta kohdasta, välillä ilmaisusta.

Jossain vaiheessa päivää keskusteltiin vähän helpoista ja vaikeista kätköistä. Anita sanoi ensin, että kaikille koirille pitäisi joka treenissä olla 1-2 helppoa kätköä, joilla niiden itsevarmuus ja supersankarifiilis palautuu vaikeiden pähkinöiden jälkeen. Mä kysyin tähän, että käykö Anitalla ammattilaisena usein sellaista, että luulee tehneensä helpon kätkön ja koirat ei vain löydä, tai vaikean kätkön, jonka kaikki löytää sekunneissa. Huojentavaa kyllä vastaus oli kyllä! Mutta joitain vinkkejä helpon kätkön tekemiseen Anita osasi antaa:

• Mieti, mikä on juuri tälle koiralle helppo korkeus (Justilla vähän kuonon alapuolella).
• Tee kätkö paikassa, jossa tiedät, miten haju kulkee (meillä voisi olla esim. rappu, kätkö oveen)
• Laita piilo selkeään kohteeseen, johon haju tarttuu, esim. metallisarana puuseinällä
• Ota huomioon olosuhteet eli ei tosi matalaa aurinkoisella seinustalla, sateella siirrännäinen ei saa kastua jne.
• Pienehkö, selkeä tila, jossa vähän etsittäviä kohteita.
• Kätkö helposti saavutettavissa, että koira saa sen nopeasti tarkennettua.

Jatkossa muistan, että teen yhden "vara-alueen", jossa kuuluisa helppo kätkö. Jos viimeinen etsintä menee täydellisesti, lopetan siihen. Jos taas jotain jää hampaankoloon, etsitään vielä tämä vara-alue.