Lomarallyja

 Yksi reissu tehtiin vielä Jyväskylään, kun olin ostanut peruutuspaikan Heli Tuomisen rallyvalkkuun 1.8. Poissaolojen takia meitä oli vain 2 koirakkoa tuntiin, niin saatiin yksilöllistä opetusta monessa setissä. Just näytti kyllä parastaan ja oli sitä mieltä, että koko ajan olisi pitänyt olla sen vuoro!

Heliltä tuli muutama tekninen vinkki ja sitten sain muutaman uuden idean kouluttamiseen ja ratasuunnitteluun. Ensimmäinen tuli jo rataantutustumisessa: radassa ei ollut maalia vaan se loppui tyhjään! Heli sanoi, että kokeneet koirat oppii tunnistamaan maalikyltin, joten hän usein ei laita maalia radalle ollenkaan tai sitten sen kohdalla pitää suorittaa jokin toinen tehtävä. Tää menee heti testiin! Toinen idea liittyi kyltteihin: Oltiin pikkukentällä (15x15m) ja Helillä oli kaksi eri rataa. Hän oli laittanut kyltit valmiiksi telineisiin ja siitä pinosta suoraan latoi telineet radaksi. Näin saatiin rata vaihdettua ihan parissa minuutissa. Lisäksi radalta poistumiseen Justin kanssa voisi kokeilla peruuttamista; tällöin Justin huomio pysyisi radalta poistumisenkin ajan paremmin minussa eikä ajattelisi vain palkkaa.

Lähtö meni joka kerta hyvin ja pääsin palkkaamaan. Teknisistä huomioista ensimmäinen liittyi 360 vasemmalle käännökseen. Heli kysyi, teenkö sen tahallani keskikohta paikallaan ja joutui ihan näyttämään variaatiot, että tajusin, mitä hän tarkoittaa. Vastasin, että tarkoitus on pyöriä tukijalan ympäri! Ja koira kyllä osaa sen eli ihan mun omaa sähläystä. Tehtiin se pari kertaa ja kun oikein keskityin, vasen jalka pysyi paikallaan. Seuraava huomio liittyi sivuaskeleeseen. Oli kiva kuulla, että se on Helinkin mielestä rallyn vaikein tehtävä. Heli neuvoi mua askeleen jälkeen kopauttamaan toisella jalalla nilkkaan eikä astumaan sillä maahan, ettei vain tuomareille tule epäselvyyttä, pysähdyinkö.

Merkille lähetyksessä Just kiersi viereisen kyltin. Jouduin ihan käymään näyttämässä, ja sitten kun tehtiin uusintalähetys, Just kiersi ensin sen viereisen kyltin ja sitten meni merkille 😂 Aina kaikki pitää tehdä omalla tyylillä. Kutsun jälkeen oli molemmat oikeaan täyskäännös. Se meni aika hienosti ottaen huomioon hankalan paikan! (kutsun jälkeen nurkassa, sermin toisella puolella tottistreenit) Mutta olisin voinut linjata itseni kyltin oikeaan reunaan, koska nyt tuli tosi hankala tie seuraavalle kyltille. Tässä radassa oli myös oikealla hidas kävely sekä pujottelu juosten. Olipa hyvä, koska näitä tulee treenattua liian vähän. Nämä onnistui yhtenä pötkönä tehtynä, mutta kerran palkkasin hitaasta ja sitten meni ihan rytmi sekaisin juoksuun eikä pujottelusta tullut yhtikäs mittään.

Lopuksi katottiin vielä pyörähdyksiä ja ohjaajan ympärikiertoja. No ne meni tietysti täydellisesti... mikä taas vahvistaa sitä, että ongelma olisi fyysinen. Asiaa miettineenä alan tulla siihen tulokseen, että Carita on ihan oikeilla jäljillä, ja Just ajattelee pyörähdyksen puolikkaana eli molemmat täyskäännöksenä. Tuolla Helin treeneissä pohdittiin, että jos edellinen kyltti on pysäyttävä, pystyisinkö kävelemään pyörähdykseen aavistuksen hitaammin ilman että kävelytahdin ero näkyisi ulospäin. Tätä täytyy testata!

Perjantaina lähtö Hartolaan kolmannelle valkkuleirille. Koska leirikeskus oli meidän käytössä koko viikonlopun, pidin rallyn etkotreenit perjantai-iltana. Sinne tulikin monta innostunutta, joten Just sai odotella häkissä aika kauan. Kävi aika kuumana, kun pääsi hommiin! Olin toivonut ihmishäiriöitä ja niitä myös sain. Pujottelun tilalla meillä oli neljä tuolia, joista kolmella istui joku. Lisäksi molemmat oikeaan täyskäännöksen suoraan takana seisoi vielä yksi ihminen. Muut koirat olivat kuvan yläreunan puolella ja siellä oli myös kaksi leikkivää pentua. Viereisellä radalla toinen rinkiläinen teki alo-rataa.

Yksi kesäinen kuvakin saatiin 

Rata itsessään sujui hyvin, vaikka toki ääntelyä tuli jonkin verran ylivireestä johtuen. Teknisesti ainoa huonompi kylttisuoritus oli ohjaajan ympäri vastapäivään mutta sekin onnistui toisella yrityksellä. Tän treenin kaikkein mielenkiintoisin asia olikin nuo ihmishäiriöt. Olin ajatellut, että alkusuora suoraan kohti ensimmäistä tuolia olisi hankala, mutta siinä Just ei yhtään jäänyt kiinni istujiin. Pujottelu tuolien ympäri oli kyllä vaikea mutta ihan eri syystä kuin oletin - se oli nimittäin mulle vaikea! Piti mallata kaarteet ihan eri tavalla kuin tötsillä. Opettavaisin hetki oli se, kun itse vilkaisin ensimmäistä tuolia ja silloin Justinkin keskittyminen herpaantui. Eli siis Just pystyi täysin sulkemaan häiriöt niin kauan, kuin mä keskityin sataprosenttisesti koiraan! 

Olin myös olettanut, että  molemmat oikeaan täyskäännös olisi tosi vaikea suoraan tuijottavan ihmisen edessä. Kahdesti tämä tehtiin täydellisesti, ei mitään ongelmaa. Kolmannella kerralla Just vähän vilkaisi Mirkkua, suoritti kyllä tehtävän mutta keskittyminen rakosi. Tän analysoin olleen vireasia. Kun alkutreenissä Just oli ollut niin sfääreissään, niin ei ehtinyt bongailla mitään ylimääräistä, niin treenin loppupuolella vasta huomasi, että täällähän on joku ylimääräinen tyyppi. 

Hyvät treenit ja sanoisin, että treenien tavoite tuli saavutettua!