Valkkuleiri - luento ja la aamutreeni

 Lauantaina sitten päästiin itse asiaan eli nosetreeneihin. Kouluttajana meillä oli tällä kertaa poliisin erikoiskoiranohjaaja Miikka Ounila. Oli kyllä aika erilainen koulutus kuin muut! Huomasi, että Miikka tekee tätä työkseen ja kouluttaa tietynlaisille koirille hyödyllisiä asioita kuin taas me noseharrastajat koulutetaan ihan kaikenlaisille koirille täysin hyödytöntä asiaa rajatuilla spekseillä rajatuissa tiloissa. Poliisikoira on perheenjäsenen lisäksi kuitenkin työväline, jonka koulutus maksaa, joten jo pennun valinta on tärkeää ja pennun pitää esim. olla rohkea ja varma alustoilla, sinnikäs, taistelutahtoinen jne. 

Nuorimman kuuntelijan mielestä luento oli aika nukuttava.

Luennolla puhuttiin paljon siitä, että koulutuksen tulee olla suunnitelmallista ja tavoitteellista. Tää heti lämmitti mun mieltä! Tosin olisin toivonut, että Miikka olisi jakanut tavoitteet myös meidän kanssa; nyt ne alkoivat valjeta vasta sunnuntain loppupalaverissa. Miikka painotti, että pitää olla treenisuunnitelma, etsintäsuunnitelma ja koulutussuunnitelma. Parempi rakentaa alusta asti oikein kuin joutua korjailemaan. Tärkeää on hyvän etsinnän ja löytöjen tasapaino. Hyvällä etsinnällä ei tee mitään, jos koira ei tee löytyjä ja toisinpäin, löytöjä ei tule, jos koira ei osaa etsiä. Tässä tuli hyvä esimerkki Sallalta. Hänen vanhempi koiransa oli pelastuskoira ennen noseuraa ja näin ollen etsintätekniikka oli jo helppoa; piti vain opettaa uusi kohdehaju. Nuoremmalle koiralle taas aloitettiin eucalyptuksesta ja nyt koiran ollessa parivuotias huomattiin, että eihän sillä ole etsintätekniikkaa, kun pohjataitoja ei ole tehty. Pentukoiran kanssa Miikka tekee paljon namietsintää eri paikoissa, ja näissä pidetään huoli, että tehdään paljon kätköjä esim. nurkkiin ja sellaisiin, mitkä usein tulee skipattua.

Ajankäyttöön etsinnässä Miikalla oli paljon vinkkejä. Esim. jos on useamman huoneen etsintä, niin etsintäaika jaetaan huoneiden kesken, vaikka pieneen huoneeseen 45 sek, isoon 1min30sek jne. Lisäksi voi tehdä kaikenlaisia aikapelejä, kuten vaikka sellainen, että käytävän varrella on monta pientä huonetta ja jokaiseen on 15 sekuntia aikaa sanoa, onko siellä kätkö vai ei. Ei siis tarvitse löytää kätköä tuossa ajassa mutta tällä voi harjoitella koiranlukua tyhjässä tilassa vs. kätkötilassa.

Luennolta jäi vielä mieleen se, että jos koiralle opetetaan passiivista ilmaisua eli että koira ei koske hajulähteeseen, voi treenata niin, että kohde kaatuu tai putoaa, jos koira koskee - tästä ei tule palkkaa. Sitten annetaan koiran yrittää uudelleen ja jos nyt kohde ei kaadu, koira palkataan. Lisäksi Miikka kertoi, että jos hän saa uuden idea treeniin, hän ei kerro sitä kaverille/kollegalle vaan pyytää tämän treenaamaan ja näyttää sen treenissä! 

Myös pari hupaisaa hetkeä koettiin luennolla. Miikka sanoi: "Tänä viikonloppuna naksutinta käytän minä. Ja kun mä naksutan, sä palkkaat. Tämä on käsky." Tässä vaiheessa kaikki istuivat hetken hiljaa kuin alokkaat ja sitten teki mieli laittaa käsi lippaan ja sanoa "kyllä, herra". Sen sijaan purskahdettiin nauramaan.  Toinen juttu, josta tuli viikonlopun yleinen vitsi, oli kun mä kysyin, että saako ohjaajan järkevästä toiminnasta suklaata. Miikka meni aivan sanattomaksi! Jenni sanoi jotain hauskaa ja kaikki repesivät nauramaan sillä aikaa, kun Miikka keräili itseään ja mietti, mihin hulluun porukkaan on lupautunut 😂 Naurunremakan laannuttua Miikka mietiskeli, että motivaatio on kyllä tärkeintä ja koiran motivaation lisäksi myös ohjaajan motivaatio... Lauantai meni vielä tutustuessa mutta sunnuntaina Miikka käytti muhun palkkakiristystä jo ihan kybällä!

Kaikki etsinnät tehtiin sokkona, kätköjen määrää ei kerrottu eikä etsintäalueisiin tutustuttu etukäteen. Miikka ei myöskään kysynyt mitään ennakkotietoja koirakoista, koska kokemuksensa mukaan ohjaajien kertoma taso ei yleensä vastaa todellisuutta 😂 Lauantain ekassa treenissä vähän hirvitti, kun ei yhtään tiennyt, mitä odottaa, mutta muut treenit olivatkin sitten jo helpompia. Aamutreeni oli leirikeskuksen kellaritilassa: aula, pukuhuone ja suihkutilat, aikaa 10 minuuttia. Tässä vaiheessa jännitti vielä aika paljon uusi tilanne ja kouluttaja, enkä osannut ajatella yhtään, sekkariakaan ei tajunnut laittaa päälle, päästiin vain Justin etsimään. Aika kauan hillottiin pukuhuonetta löytämättä mitään. Pesuhuoneesta Just nappasi hyvin seinäviemärissä olevan kätkön. Aulatilasta löytyi portaasta toinen kätkö. Seinäviemärin kätkön Miikka oli laittanut "takakautta" eli ritilässä ei ollut kätkönteon hajua. Ekalla kätköllä käytiin läpi Justin ilmaisu. Miikka sanoi, että voidaan muokata sitä niin, että katsoisi kätköä. Mutta sen verran sain sanottua, että mulle on ok, että Just katsoo kohdennustökkäyksen ja maahanmenon jälkeen mua, niin että sillä jatketaan.

Ajan vähetessä palattiin pukkariin hilloamaan vähän lisää, kunnes aika loppui. Sanoin siinä, että Just reagoi pukkarin penkkeihin niin voimakkaasti, että siksi palasin sinne ajan käydessä vähiin. Miikka sanoi, että arvasikin mun tekevän niin, mutta koira ei voinut sieltä löytää mitään, kun siellä ei ollut kätköä. Miikka oli kuitenkin sitä mieltä, ettei tässä olisi niinkään kyse hajusiirtymästä kuin siitä, että jo ensimmäiset koirat olivat jääneet siihen hilloamaan ohjaajan painostuksesta ja sitä kautta siihen oli tullut paljon koiran nenänjälkiä. Puu huokoisena materiaalina imee paljon hajua, niin sitten muutkin koirat olivat penkeistä kiinnostuneita, kun niitä oli nuohottu. Tämä oli taas osoitus siitä, että Just ilmaisee vasta, kun löytää kohdehajun eikä valeilmaise muiden koirien tökkimiä paikkoja. Voin siis olla kohtuullisen turvallisin mielin - eihän Just mennyt lauantain kokeessa valeilmaisukierteeseen, johon niin monen koiran etsintä kompastui!

Kätköjä oli yhteensä 5, joten meiltä jäi kolme nappaamatta. Näistä yksi oli lattialuukussa; tätä yksikään koira ei ilmaissut, sen sijaan suurin osa ohjaajista blokkasi tämän. Tästä ensimmäinen treenivinkki jatkoon: tunkeeko koira tarkentamaan, jos ohjaaja seisoo seinäkätkön edessä tai lattiakätkön päällä? Kaksi kätköä oli kulkuväylällä, ensimmäinen avoimen oven lukkopesässä, toinen lattialistassa. Näistä heti toinen treenivinkki: koirat ja ohjaajat ohittavat kulkuväylät yleensä nopeasti ja siellä olevat kätköt jäävät helposti. Joten kulkuväylille kannattaa tehdä kätköjä paljon. Mulla tuli tästä mieleen kesäkuiset treenit Jennin autotallissa, jossa meillä myös jäi kulkuväyläkätkö nappaamatta.

Tästä treenistä jäi vielä fiilis, ettei osattu mitään, mutta se oli ehkä tarkoituskin, kun tää oli vähän tasotesti. Kyllähän se taso sieltä lähti sitten viikonlopun kuluessa nousemaan, tai sitten Miikka helpotti kätköjä... Mielenkiintoista oli kyllä ja aika hurjaa, kun vaadittu taso oli niin paljon meidän osaamisen yläpuolella. Olisin kaivannut heti siinä tilanteessa enemmän analyysiä, miksi mikäkin kätkö jäi ottamatta mutta tätä saatiin sitten mukavasti sunnuntain loppupalaverissa, ja sitä tarkemmin, mitä enemmän kysyi, joten näin jälkeenpäin on hyvä fiilis!