Ensimmäisellä toistolla haju oli aina ekassa purkissa, mikä testasi, onko nenä auki heti alussa. Jos koira nappasi tämän, palkattiin isosti. Jos ei, niin paluuta ei ollut ja palkka jäi saamatta. Ekalla kierroksella muistaakseni 3/7 koiraa ilmaisi ekan purkin, kaikki kokeneita.
Sitten lähdettiin tekemään tyhjiä. Jos koira teki kahdesti puhtaan suorituksen eli haistoi jokaista purkkia mutta ei ilmaissut, seuraavalla kerralla radalle tuli taas kätkö, nyt radan keskivaiheille. Viimeiseen purkkiin ei koskaan laiteta kätköä. Jos koira teki valeilmaisuja, jatkettiin aina tyhjällä. Eli kätkölle ja palkalle pääsi vain puhtaista suorituksista. Puhtaista tyhjistä radoista olisi voinut palkata pienesti mutta tämä selvisi meille vasta sunnuntaina loppupalaverissa, joten kehuilla mentiin.
Purkkirata on erinomainen väline treenaamaan ilmaisua ja sen puhtautta. Roskakäytöksiin ei reagoida mitenkään eli jos koira nuolee tai raapii tai rupeaa riehumaan purkkien kanssa, niin sen annetaan tehdä niin, mutta palkkaa siitä ei tule. Sitten kun koira malttaa tehdä kriteerien mukaisen ilmaisun, palkataan hyvin. Palkkauksella voi tietysti myös vaikuttaa vireeseen. Jo namin antavan käden nopeus tai hitaus voi nostaa / laskee virettä puhumattakaan lelu- tai riehutuspalkasta. Purkkiradalle voi laittaa häiriöhajuja, kuten ruokaa, kun tätä kaavio sujuu virheittä, mutta meidän koirat eivät olleet vielä sillä tasolla. Purkkiradalla tulee myös treenattua sitä, että ohjaaja näyttää haisteltavia kohteita mutta koira ei ilmaise niitä, jos niissä ei ole kohdehajua.
Just nappasi hienosti ekalla toistolla kätkön ekasta purkista. Sitten alkoivat ongelmat: Just päätteli loogisesti, että kun kätkö ei ole ensimmäisessä neljässä purkissa, sen on pakko olla viimeisessä, ja ilmaisi viimeistä purkkia tosi sinnikkäästi. Sillä meni suorastaan hermot, kun palkkaa ei tullut! Melkein minuutin se tuossa makaa ja vinkuu, kattoo mua ja välillä Miikkaa valittaen, että mitä sinäkin siinä seisot muina miehinä etkä naksuta, ihan turha jätkä! 😂 Ei tullut sieltä pois edes, kun lähdin liikkeelle! Kyllä oli naurussa pitelemistä!
Tässä kohtaa Miikka kysyi, ollaanko me treenattu purkkirataa. Vastasin, että ollaan tehty purkkirataa, mutta tosi vähän eikä tyhjiä kuin ehkä kerran. Miikka tuhahti jotain että "no niin". 😂Tässä meillä oli ihan selkeä puute / virhe aiemmassa harjoittelussa. Mutta oli hyvä, että saatiin nyt noin selkeät ja systemaattiset ohjeet purkkiradan harjoitteluun, että tiedän sitten jatkossa, miten toimia.
Parin toiston jälkeen saatiin Just tyhjistä ohi ilmaisematta. Tästä sitten kehut ja toinen tyhjä, kehut, ja sitten viimeisellä toistolla oli kätkö, johon tuli ilmaisu. Selvästi kyllä huomasi tyhjien aiheuttavan turhautumista: Justin fokus kääntyi muuhun huoneeseen, esim. rupesi haistelemaan seiniä ja huonekaluja, josko niistä löytyisi kätkö, kun nää purkit on ihan turhia! Tästä tuli mieleen, että tyhjistä varmaan olisi hyvä palkata edes pienesti, että koira ymmärtäisi tekevänsä ihan oikein.
Just teki tämän harjoituksen viimeisenä ja oli mulla siinä hengailemassa kanatikun syömisen jälkeen, kun käytiin treeniä läpi. Kun toinen kierros alkoi, multa kysyttiin, haluanko aloittaa, kun koira on tässä. Sanoin, että voidaan varmaan, kun Just on tossa ottanut nokoset. Tämä oli virhe. Vaikka Just oli näennäisesti nukkunut siinä huoneen lattialla, eihän tuo ole palauttavaa lepoa tässä vaiheessa päivää. Olisi ehdottomasti pitänyt mennä ulos, juottaa Just ja kävellä vähäsen, että se olisi saanut aivohiet karistettua. Toisessa setissä tuli tosi huonoja toistoja, Just haisteli kaikkea muuta huoneessa ja purkkien alareunoja, ohitti purkkeja ja rupesi jopa vimmatusti kaivamaan yhtä purkkia! Jouduttiin vähän vääntämään rautalangasta (Miikka osoitti jokaista purkkia), kehumaan vuolaasti tyhjistä ja siirryttiin aika nopeasti viimeiseen toistoon, josta kätkö onneksi nousi hienosti. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Just jää väsyneenä luuppaamaan ja suorittamaan huonosti. Tää olisi pitänyt jo osata ja muistaa! Toivottavasti oli viimeinen kerta, kun teen tän virheen!
Sunnuntaina tehtiin vielä yksi lyhyt setti purkkirataa aamupäivällä päivän toisena harjoituksena. Nyt huomasi, ettei Just kokenut purkkirataa kovin motivoivana vaan haisteli muuta huonetta ja purkkien alareunoja mieluummin. Kerran myös tällä tavalla skippasi kätkön. MUTTA ei valeilmaissut kertaakaan tyhjää rataa, joten oppimista oli tapahtunut! Tehtiin sitten niin, että rampattiin nopeassa tahdissa tyhjää rataa useamman kerran ja minä tai Miikka ohjasi Justin haistamaan jokaista purkkia. Kun näin saatiin muutama onnistunut tyhjä, Miikka laittoi kätkön tokaan purkkiin ja Justhan nappasi sen! Tähän sitten lopetettiin.
Kysyin vielä purkkiratatreenin yhteydessä lähtöhajusta koepaikalla. Justhan tekee joskus niin, että kohdehajun haistettuaan alkaa mennä maahan ilmaisemaan mutta maaten käydessään haistaa vielä viereistä purkkia. Tää on ollut mulle tosi hämmentävää; pitäiskö tästä palkata vai ei, kun ei jää kohdepurkille? Miikka oli ensin vähän hämmentynyt, että onko ne purkit tosiaan niin lähekkäin, mutta sitten muiden ryhmäläisten vahvistettua mietti asiaa ja antoi tällaiset ohjeet: Ekaa kertaa lähtöhajulle tullessa ohjaaja blokkaa muut purkit ja antaa koiran haistaa vain hajupurkkia. Ilmaisusta palkka. Sitten käydään kierros ja tullaan uudestaan koko radalle, nyt vaaditaan hajuerottelu ja vain hyvästä ilmaisusta palkataan. Tätä kokeilen seuraavalla kerralla!
Tässä vaiheessa myös Miikka alkoi puhua, että me kaikki palkataan namilla ja loppupalkkana leikki voisi olla parempi. Vissiin oltiin ujosteltu tässäkin asiassa, ja kummasti rupesi ryhmäläisiltä löytymään leluja kassista. Mäkin palkkasin Justia namipallolla viimeisistä toistoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti