Viime viikon puuhat

Viime viikko on jäänyt päivittämättä, joten aloitetaan siitä. Keskiviikkona taas Helin ja Jymyn kanssa hyppyjä Kumpulassa. Tehtiin lyhenevää sarjaa (8-7-6) ja taipumista. Lyyti oli tosi paljon epätasaisempi kuin yleensä, paljon enemmän huonoja toistoja. Toivottavasti vika oli olosuhteissa eli pimeässä (katulamppujen ja pihalamppujen valoilla mentiin) ja pohja huononi kerta kerralla.

Perjantaina oli aluevalmennus ja kyllä oli taas kivaa :-) Rata näytti suunnilleen tältä (oma piirros ;-))

Rata: Nina Manner

Tarkoitus oli ottaa ensin omasta mielestä radan vaikein kohta ja sitten vasta tehdä rataa alusta loppuun. Mä valitsin lopun eli 19-24. Se meni kuitenkin ihan hyvin, joten jatkettiin itse rataan. Ensin pätkä 1-9, jonka jälkeen Nina palkkasi. Olin suunnitellut ottaa 7-8 esteet ulkokautta, sitten saksalainen 8-9-väliin. 1-4 meni hyvin, vitoselle tökkäsin huonosti mutta Lyyti paikkasi, sitten unohdin suunnitelmani ja vaihdoin kutosen jälkeen puolta, joten loppu oli vähän sähläystä, vaikka oikein menikin. Kepit nopeat. Toisella yrityksellä kasille asti hienosti mutta taas tein vähän liian leveesti saksalaisen kasilla ja nyt kepit oli hitaammat.

Ongelmaksi muodostui esteet 12-13 - Lyyti meni kaksi kertaa puomille, kun yritin vetää vastaisella sen mukaani ja sitten tehdä persjätön. Ratkaisu oli olla käyttämättä vastaista ollenkaan ja ottaa se persjätöllä oikealla kädellä yli kolmentoista. Loppuun tuli persjättöä persjätön perään (13-14, 14-15) ja jopa kokeiltiin persjättöä renkaan jälkeen, koska vetämällä päädyin puoleenväliin parkkista kuvan vasemmassa reunassa. Lyyti toimi tosi hienosti koko treenin ajan. Lopuksi juteltiin vielä Ninan kanssa palkkauksesta ja siitä, että maalia kohti Lyyti menee kovempaa ;-) Nyt sitten pitäisi päästä treenaamaan sillee, että palkkaajia on kaksi, toinen "maalissa" ja toinen toisessa päädyssä kenttää yllärinä. Ja sitten jos on vain yksi palkkaaja maalissa, niin voidaan tehdä ihan lyhyttäkin pätkää, tyyliin 2-3 estettä poispäin ja sitten maaliin. Nyt vaan pitäis päästä treenaamaan kavereiden kanssa...

Sunnuntaina oli vuoden viimeiset kisat Kotkassa. Kolme starttia, tuomarina Pertti Siimes. Tuloksena yliaikanolla 1,62; hylly ja nolla. Ekalla radalla oli hitaat kepit ja puomi. Hyppäri meni alusta asti pipariks, kun jätin ohjaamatta kakkoshypyn. Sen jälkeen puoli rataa meni säätäen mutta viimeiset 5-6 estettä meni lisävaihteella ;-) Nollaradallakin kepit oli hitaat mutta puomi oli vähän parempi. Lähtö oli tosi makee, sain jätettyä kauas ja otettua kunnon hiipivän lähdön. Aika meni tiukille mutta oikealle puolelle ihanneaikaa jäätiin yksi kymmenys oli tulos oli -0,10 :D Neljäs SM-nolla siis plakkarissa. Oon ihan tyytyväinen homman kulkemiseen ja Lyytin etenemiseen mutta noi hitaat kepit ja kontaktit toi taas ihan liikaa sekunteja lopputulokseen. Hienoa oli kuitenkin se, että Lyytin vauhti ei yhtään hiipunut vikalle radalle, joten kolme starttia päivässä on jo ihan ok!

Hyppytreenit, kontaktitreenit ja kisat

Viime maanantaina treenattiin Helin ja Jymyn kanssa Kumpulassa hyppytekniikkaa. Tehtiin perussarjaa sekä suoraan että takaakiertoina, ihan ok. Sitten korkeudenarviointia mutta vain 55 cm asti, koska Kumpulan pohja on, mitä on. Viimeinen kerta oli huippu! Torstaina koulutuksen jälkeen otettiin vielä kontakti- ja keppitreeniä. Aivan loistavia suorituksia kaikki. Eka pujottelu ja muutama putkeenmeno oli sellaisia, että oikeen kylmät väreet meni, kun sitä vauhtia katsoi. Ja kaikki kontaktisuoritukset tosi varmoja.

Perjantaina sitten auton nokka kohti Korpilahtea ja vuoden viimeistä mökkiviikonloppua. Lauantaina ajeltiin aamusta Jyväskylään kisoihin, tarjolla 2 agirataa, tuomarina Henri Luomala. Videot:
http://www.youtube.com/watch?v=CRqPFQwTQA4 
Eka rata oli aika epätasainen, mukana tosi hyviä pätkiä ja sitten töksähdyksiä, ilman virheitä kuitenkin selvittiin ja tulokseksi tuli -0,35, etenemä 3,45 m/s ja sij. 6/41. Toisella radalla saatiin pitkästä aikaa alku toimimaan (varsinkin Maalahdella ratojen alut tökki) ja sitten puomilla kulki todella hyvin - ja niin hyvin että loikkasi komeasti kontaktin! Mun kiltti pikkukoira! Mä keskityin niin paljon tsemppaamiseen, että unohdin kontaktikäskyn enkä sitten tajunnut myöskään lopettaa siihen. No, sitten koiran pujotellessa mulle iski totaalinen black out, pitikö valssata vai ei ja sillä aikaa Lyyti ehti käydä hyppäämässä yhden ylimääräisen esteen. Loppurata meni taas ihan kivasti ja oltais päästy aikaan ton ylimääräisen esteenkin kanssa!

Pikkuhiljaa alkaa kulkea paremmin ja paremmin. Lyytissä on todella yritystä mennä eteenpäin, harmi vaan, että mä seison sen edessä monessa kohdassa, esim. saksalaisissa väistän siivekettä niin leveästi, että Lyyti joutuu suorastaan kiertämään mut. Kontaktien suoritusajat alkoi jo olla hyvät mutta sitten taas puomilla tuli yksi virhe ja toinenkin puomi oli ihan hilkulla. Eli nyt pitää alkaa olla tarkempana noissa kontaktisuorituksissa.

Rotumestaruudet

Viime viikolla treenattiin maanantaina ja torstaina. Ma Iidan kanssa hallilla erilaisia kiemuroita avustajapalkalla. Lyyti toimi tosi näpsäkästi. Yksi renkaan sivusta meno, yksi väärä keppien sisäänmeno ja kerran hukkasin koiran, muuten kaikki pätkät just eikä melkein. Torstaina koulutettavieni jälkeen vedettiin kontaktit läpi, puomilla yksi loikka, muuten ok.

Lauantaina matkattiin Maalahdelle rotumestaruuksiin. Kaksi agirataa, tuomarina Salme Mujunen. Videot:
http://www.youtube.com/watch?v=X_6xiC1rv6o  Hallissa ei oikein ois avustajan käyttö onnistunut, joten jätin lelun maaliin. Alkurata lähti vähän haparoiden liikkeelle molemmilla, en oikeen saanut käännöstä tehtyä kunnolla. Kepit meni taas aika hitaasti. Sitten sujui ihan mukavasti, joskin putkesta putkeen vedin ihan liikaa, ois pitäny vaan antaa mennä. Keinu hidas, loppu ok. Tulos -1,36, sij. 7/23 ja etenemä 3,11 m/s.

Tokalla radalla aika samat jutut, alku tuntui vaikeelta, kepit ja keinu aika hitaat mutta A:n jälkeen lähti!!! A:lta putkeen tuntui oikein, kuin Lyyti ois työntänyt mua pois tieltä :D Loppuradalla koiran toiminta oli kympin arvoista, mä vähän varmistelin liikaa. Tulos -3,79, sij. 5/23 ja etenemä 3,28 m/s. Tuplanolla siis! Rotumestaruuksissa tämä yhteistulos riittä kolmanteen sijaan :-)

Aika hikiset etenemät kyllä, ei ois useimmilla tuomareilla riittänyt ihanneaikaan. Profiilitkaan ei kyllä olleet kovin vauhdikkaat. En kyllä yhtään valita siitä tuplanollasta ;) Ja olihan nää meidän ekat kolmosluokan nollat, täytyy ottaa asia kerrallaan. Melko samoilla sekuntiluvuilla mentiin muiden lappalaisten kanssa. Kepit vaan ei tunnu kisoissa toimivan, vaikka treeneissä menee tosi vikkelään. Keinulla luulen olevan vain toistojen puutetta, ollaan sitä tosi vähän tehty viime viikkoina. Oma ohjaus tuntuu aika haparoinnilta tällä hetkellä, siitä puuttuu kaikki selkeys.

Päivän sana: "myöhässä"

Nyt on hallinkunnostusviikko, joten on treenattu ulkona. Maanantaina vedettiin naapurin Annan & Gemman kanssa hyppytreenit Kumpulassa porukoilla juuri viimestellyillä esteillä :-) Hyvin toimi ja tilaakin oli just riittävästi normisarjoihin. Lyytin kanssa aloitettiin kolmen hypyn taipumisella, jota ei ollakaan tehty moneen kuukauteen. Lyyti vähän ajautui ulkokaarelle mutta hyvin selvisi kuitenkin pompuilla ilman turhaa säätöä /askeleita. Toisena treeninä tehtiin etäisyyden arviointi niin, että viimeiselle hypylle väli oli 9-12-15-18-13. Yllättäen Lyyti meni jopa 15 jalan välin ilman askelta! Vain 18 jalan väliin otti askeleen. Mikään väleistä ei näyttänyt vaikeelta, vaan kaikki meni yhtä kevyesti ja itsevarmasti. Edistystä, jee!

Rata: Nina Manner

Tänään oli aluevalmennus, mutta Nina oli kipeänä, joten meillä oli kahden tunnin omatoimitreenit, jotka videoitiin. Tehtiin ensin yo. rataa. Alma oli palkkaajana ja yritettiin jakaa järkeviin pätkiin. Video: http://www.youtube.com/watch?v=hD14mAjbxLs
Ensin 1-3 valssilla. Vähän meni pitkäks, kuten kaikilla muillakin ;-) Sitten 1-6 niin, että siirsin valssia vähän eri paikkaan - tulos suunnilleen sama. Kutosella en ohjannut yhtään ja Lyyti livahti takaa. Otettiin sitten kerran sama paitsi että vaihdettiin alku tehtäväksi vekillä ja vedolla. Tää ehkä näyttää sujuvammalta mutta valssi oli sittenkin nopeampi! Kutosella kävi taas sama juttu. Sit jatkettiin 3-9 ja nyt vedin kunnolla ennen kutosta ja saatinhan se oikeinpäin, vaikkakin myöhässä taas, aina ja ikuisesti... Pituuden toiselle puolelle ei saanut mennä ja mähän en osaa himmata ajoissa, joten säntäsin pituudelle asti ja pysähdyin siihen, jolloin koirakin kääntyi kysymään lisäohjeita. Ja kun ohje oli vaan että "putkeen", niin sehän löysi väärän pään. Vähän nauratti kyllä :D Sitten 6-13, nyt menin putkelle askeleen pidemmälle ja Lyyti meni hyvin. Sen sijaan persjättö 11-12-väliin oli kuitenkin myöhässä ja Lyyti teki ihmepelastuksen, jolla kaatoi esteen.

Seuraava pätkä oli 6-15, loppuun tarkoitus tehdä tiukkaleikkaus. Nyt persjättö oli oikeassa ajassa mutta leikkaus ei ollut tiukkaa nähnytkään. Käytiin sitten vähän aikaa keskustelua siitä, että Lyytille vois olla jokin toinen ohjaus tohon parempi. Sehän on selvää, vaan kun mä halusin treenata tiukkaa leikkausta. Aika alkoi olla lopussa, joten yritettiin vielä tehdä loppurata, mutta mua alkoi sattua reiteen niin paljon, etten pystynyt enää juoksemaan, joten jätettiin siihen. Taisi jokin lihas venähtää eilen, kun oltiin aika vauhdikkaalla juoksulenkillä ja jäätävässä alamäessä Lyyti lähti kiskomaan, kun näki koiria. Mutta treeniin palatakseni avustajapalkka toimi taas tosi hienosti. Tää oli eka kerta, kun näin videolta tällaista treeniä ja kyllä - se  menee enemmän eteen- kuin ylöspäin, ei ota viittä laukka-askelta joka väliin ja jaksaa yhtä innokkaasti paljon pidemmät treenit. Vielä toimimaan kisoihin niin a vot!

Illan lopuksi kellotettiin vielä A-suoritukset. Lyytin ensimmäinen suoritus meni vähän loikan puolelle, vaikka kaverit sanoi, että etutassut osui kontaktin puolelle. Njoo, muut sijoittautumiset meni ihan hyvin paitsi taaksejääminen ei onnistunut, kun mä en vaan koskaan malta sellaista harjoitella ;-)

Viikonloppumeiningit

Ei oo kyllä tekemisen puutetta tässä taloudessa. Lauantai vietettiin ATD:n toimintapäivässä. Kaikin tavoin onnistunut päivä: uusien lajien kokeilua, paljon kavereita ja hyvää ruokaa :-) Lyytin kanssa osallistuin canicrossiin. Se olikin vähän hurjempaa menoa kuin meidän hölkkäilyt - vauhti oli täyttä vetoa. Lyyti syttyi niin, että jouduin lähdössä pitämään sitä kaksin käsin kiinni kun se oli menossa ja kun ei päässyt, kiljui kuin viimeistä päivää. Ja herranjestas sitä vedon määrää, hyvä että pysyin pystyssä. Oli kyllä tosi hauskaa, mutta eiköhän me jatketa meidän hölkkälenkkejä. En kuitenkaan jaksais tota kyytiä juosta kauan ja toisaalta tykkään lähteä juoksemaan kotiovelta ja sillä metodilla matkalle tulee pari pissataukoa eikä tarvii sillee lämmitellä erikseen jne.

Santeri pääsi kokeilemaan koirakeilausta. Keilan kaataminen oli sille ihan luonnollista, koska se on aina tykännyt lätkiä tassulla (myös ruutumerkkejä ym). Sain sen kaatamaan yhden keilan ihan sieltä täydestä 10 metrin matkasta. Haasteena oli useamman keilan kaataminen, se kun alkoi räkyttää mulle kaadettuaan yhden. Mutta toisaalta tunnin treeniaika oli järjettömän pitkä, varsinkin uuden opetteluun, että kaipa mä hankin jostain keilat ja rupeen ite treenaamaan :-)

Me ei kauan huilattu - Hanna tuli hakemaan meidät su klo 10.30 ja ei kun treenaamaan. Hallissa oli rata, josta sain U:n muotoisen kaaren, jonka keskellä sai tehtyä mutkia. Hyvinhän se menee ja sikanopeasti mutta vähän tuntuu vieläkin olevan kysymysmerkkiä tuo palkkaus. Tehtiin "maali" ja "lähtö" ja Hanna oli palkkaamassa aina maalissa. Palkkaajan ohittaminen ja poispäin olevien esteiden suorittaminen ei oo enää mikään juttu! Lähtö ja maali tietysti palvelee kisatilannetta mutta olisiko silti parempi, että palkkaajan paikkaa vaihdeltais? Eli että se ois välillä maalissa ja välillä keskellä rataa, toisessa päässä ym? Jossain vaiheessa huomattiin, että palkkahan tuli aina loppusuorasta. Onko tää taas paluu vanhaan eli pitäisikö mutkat olla palkkaajan lähellä jne. Yksi sellainen hämyloppusuora tehtiin, että tokavikalta esteeltä piti kääntyä 90 astetta ja mennä hyppy whiskey-leikkauksella ja sitten maaliin, se toimi ihan ongelmitta. Suoran treenaaminen tietysti vahvistaa etenemistä (missä meillä on puutteita) mutta niitä oon vahvistanut ennenkin. Niin kuin kaikessa muussakin, tuntuu että kaiken vahvistaminen oikeassa suhteessa on tosi vaikeeta ellei mahdotonta... Mutta perjantaina on valkkutreenit - josko saatais Ninalta taas hyviä vinkkejä :-)

Fiilis, se fiilis

Viime sunnuntaina oli piirinmestikset Purinalla, tuomarina Heidi Viitaniemi. Olipahan varmaan vaikeimmat radat, jolla me ollaan oltu ja rimat ekaa kertaa meidän uralla 65 cm. Oltiin Hannan kanssa päätetty kokeilla maalipalkkaa ja Hanna ehti just sen tehdäkin ennen omaa vuoroa. Eka oli agirata ja voi luoja mitä säätöä. Jostain syystä mua jännitti ihan hirveesti eikä hommasta tullut mitään. Vaikka koira oli hidas (meni enemmän ylöspäin kuin eteenpäin), mä onnistuin silti olemaan myöhässä ja väärässä paikassa väärään aikaan. Töksähtelyillä ja pelasteluilla onnistuttiin kuitenkin pääsemään vähän yli puolenvälin, jonka jälkeen sekosin askeleissa ja Lyyti meni puomille. HYL siis eikä kovin paljon hyvää voi tosta keksiä.Hyppäri oli vähän samantyylistä menoa mutta vähän lievemmin ja siellä oli jo joku sujuvakin pätkä. Yhdellä esteellä oli niin pal väärässä paikassa, että Lyyti ohitti sen, tulokseksi siis 5 + yliaikaa.

Vikana oli joukkuerata (agi) ulkokentällä. Oltiin ankkureina lähdössä, joukkueella alla 5 + 5 + HYL eli pakkotulos oli tehtävänä. Tämä tieto ei mua kuitenkaan yhtään hermostuttanut, päinvastoin oli oikein hyvä ja semmonen iloinen fiilis. Ja johan koirakin kulki paremmin - tuloksena nolla :-) Jonkin verran oli tainnut molempia ahdistaa noi ekat radat, koska joukkueradan jälkeen oltiin molemmat kovin vapautuneita, leikittiin varmaan 10 minuuttia. <3 No, kotiin tultua näin tulokset ja meidän aika oli peräti 15 sekuntia huonompi kuin nopeimman eli hidas rata siis oli. Se vain tuntui niin hyvältä surkeiden ekojen ratojen jälkeen. Positiivista oli ainakin se, että päivän kolmas rata oli paras - aikaisemmin toka on voinut olla paras mutta kolmannella on ollut jo jotain säätöä.

Ekoilla radoilla Lyyti ei oikeen hokannut maalipalkkaa, vikalla vähän paremmin. Ois ollut ihme, jos homma olis nyt jo toiminut, näin vähillä toistomäärillä. No, tämän jälkeen Hanna ylipuhui mut lähtemään keskiviikkona epiksiin Ojankoon. Osallistuttiin mölliradalle, joka oli hyppäri ja otettiin kaksi rundia. Hanna ei päässyt palkkaamaan, koska oli Sysin kanssa ihan samaan aikaan kisaavien radalla mutta sain Marin ja Katjan värvätyksi. Eka rata meni aikalailla normivauhtia. Vaan tokalla radalla olin aivan eri koiran kanssa liikenteessä! Se suorastaan hävisi näpeistä. Erityisesti tämä tuntui putkiin irtoamisena - mä olin hädin tuskin saanut valssini tehtyä, kun koira oli jo mennyt mun ohi putkeen. Yhtään ei tarvinnut ootella tai viedä - se eteni ja mä yritin näyttää, minne pitäis. Rataa ei ole videolla, koska satoi ja etenemää en ole vielä nähnyt mutta se tuntui kyllä niiiiin hyvältä, että jos saisin tämän vauhdin virallisiin kisoihin, niin oisin kyllä onnellinen!

The importance of being Ernest

Maanantaiaamuna avasin silmät ja mietin, että jos en nyt treenaa, niin tulee viikon treenitauko. Siitä sitten vaan ilmoitusta töihin ja hallille ihan kahdestaan. Aloitettiin kepeillä ja nyt tuntuu, että oon ratkaissut vauhtiongelman. Treenattiin nimittäin vaikeita kulmia (90 astetta avo, 90 astetta umpi ja siihen takaaleikkaus) ja kun Lyyti meni oikein sisään, multa pääsi vilpittömän onnellinen kehu ja kannustus. Ja voi luoja, mikä pujotteluvauhti joka kerta! Kyse ei siis ole siitä, että mun pitäisi kimittää kimityksen vuoksi vaan siitä, että mun pitää kehua aidosti ja olla todella onnellinen sen pujottelusta! Juomatauon jälkeen hyppytekniikan kasvavaa sarjaa takaakiertoina, ihan ok, kivan nopeesti pääsi tasapainoon takaakierron jälkeen. Sitten taas vähän pidempi juomatauko, jonka jälkeen kontakteja. Aloitin A:sta, kun se oli viime viikolla vähän niin ja näin. Kun lähdettiin viime talvena siirtymään läpijuoksuun, piti Lyytille sanoa vapautus "jesjes" jo A:n harjalla, että sen sai lähtemään liikkeelle sieltä. Mutta loogisesti ajateltuna mähän vapautan sen jo harjalta, eli periaatteessa se saa sen jälkeen loikata. Nyt sitten käskytin kuten puomilla eli kontaktikäsky "kii" tuli harjalla ja "jes" vasta kontaktilla. Tulos: no problems! :D Jotkut asiat vaan menee niin helposti ton koiran kanssa. Muutkin kontaktit vedettiin läpi, ihan ok kaikki.

Keskiviikkoaamuna Sunnylla oli fyssari, nyt toista kertaa Kirstin käsittelyssä. Eikä kyllä ollut mitään ongelmia, ihan kuin Santeri ois aina Kirstillä käynytkin. Ei yhtään murahdusta eikä hampaiden vilauttelua. Jes. Kirsti sanoi, että se tuntuikin aika hyvältä, varsinkin selässä oli selvästi vähemmän triggereitä kuin yleensä. Päiväksi koirat meni porukoille ja illalla tehtiin sitten vielä pihalla keppejä Lyytin kanssa. Erilaisia kulmia silloinkin ja kyllä ne vaan alkaa sujua. Vain yksi virhe ja sekin tilanteessa, jossa mä ohjasin väärällä kädellä.

Eilen illalla käytiin vielä Hannan kanssa ottamassa kenraalit piirinmestiksiin. Ja kyllä oli taas kivaa - onni on hyvä treenikaveri :-) Ratana oli Hannan torstairyhmän ympyrärata, jossa reunoilla hyppyjä ja keskellä vierekkäin kaksi putkea. Aloitettiin ekalla viidellä eli suoralla hyppy-muuri-pituus, sitten kaksi hyppyä kääntäen Hannasta poispäin ja sitten palkalle. Siitä sitten aina lisättiin rataan pituutta ja Hanna palkkasi aina samasta paikasta. Kivasti meni, vaikka kerran unohdin radan ;) Erityisen makeeta oli se, että alun ekat kolme estettä Lyyti meni samoilla askelmäärillä kuin Sysi! Tauon jälkeen otettiin "kisatreeniä" eli Hanna oli "maalissa" eli sivusuunnassa lähdöstä. Lyytin piti aina kerran ohittaa Hanna, käydä tekemässä vielä yksi kierros ja sitten sai mennä palkalle. Vaikka se alkoi olla jo väsynyt, niin jaksoi ihan mukavasti tsempata. Koska se ei yrittänyt koko treenin aikana karata Hannan luo kertaakaan eikä muutenkaan juurikaan häiriintynyt siitä, päätettiin kokeilla tätä palkkausta sunnuntain kisoissa. Jos se onnistuu, niin upeeta, jos ei, niin sitten ollaan vaan treenattu liian vähän aikaa. Tosi vähän aikaahan me ollaan treenattu, mutta toisaalta Lyyti on omaksunut sen niin varmasti, että pieniä toiveita onnistumisesta on... :-)