Agikisat 16.11.

Viime lauantaina kisat Justin kanssa Ojangossa. Ekaa kertaa saikun jälkeen otettiin kolme starttia. Tuomarina oli Esa Muotka ja rimat 50 cm. Yritin pitää tulostavoitteet pois mielestä (vaikeaa) ja keskittyä vain siihen, että en varmistelisi. Onnistuin kahdella radalla kolmesta.

Ekana oli agirata ja voi jestas, mikä flow! Oli varmasti yksi meidän parhaista radoista! Heti kakkosella onnistunut pyörityskäännös ja siitä hyvä kiihdytys. Käännös ennen puomia myös tiukka, mutta puomilla tuli kontaktivirhe (Justin uran toinen). 10-putkesta olisi pitänyt mennä putkeen, mutta kiirehdin persjättöön ja Just tuli mun liikkeen mukana hypyn yli. Eli putken lukittaminen tarvitsee lisävahvistusta. En antanut virheiden haitata vaan jatkettiin ihan samalla tavalla. Radalla oli ilahduttava takaakierto/putki-erottelu, joka onnistui loistavasti! Lopussa olin ajatellut, että jos Just tekee hitaan keinun, teen renkaan jälkeen persjätön, jos nopean, niin viskileikkauksen tokavikalle hypylle. No ei Just jäänyt keinulle munimaan vaan suoritus oli jopa vähän riskirajalla, joten leikkasin hypylle. Se olikin erittäin onnistunut ohjausvalinta; persjätöllä olisi varmaan tullut vähän pidempi kaarros ennen loppua, kun oma liike olisi vienyt liikaa eteenpäin. Videolta kellotettuna aika olisi ollut jotain -5 ja etenemä jopa 4,3 m/s!!! Toki puomin kontaktiloikka ja 11-putken oikaiseminen säästi vähän aikaa mutta silti, aika makeeta!

Toisen radan videointi valitettavasti epäonnistui mutta yritän kuvailla sanallisesti. Rata sai mut aivan tiloihin, suunnittelin siihen neljä (!) japanilaista sekä keppien päällejuoksun. Nyt jos koskaan pääsen kokeilemaan riskillä ohjaamista! Ainoa kohta, jossa annoin itselleni luvan varmistella, oli pituuden kääntö, kun sitä ollaan treenattu vain kerran. Siinä olikin parannettavaa: tuntui, että kun valssi ei ollut ajoissa, niin Justia ärsytti ja teki sellaisen keinuheppalaukkakaarteen. Kolmoselta neloselle japanilaisella ja nelosella valssi. Keppien sisäänmeno onnistui hyvin ja se päällejuoksu onnistui!!! 😍 Olin suunnitellut persjättöä 9-10-väliin ja lähdin hurjana kiihdyttämään, kun Just meni 8-putkeen. Kun käännyin katsomaan, se oli hyppäämässä 14-hyppyä 😂 Hetken tuijotin häkeltyneenä, kunnes tajusin huutaa perään "HIENO TYTTÖ!"  😂 En ollut tutustumisessa voinut kuvitellakaan, että se tuonne olisi irronnut. Jatkettiin renkaalta. 13-14 meni myös sujuvasti japanilaisella. 18-putkelle leikkasin takaa ja 19:lle taas japanilainen. Ai että sujui hyvin! Ihan voittajafiilis tämän toisenkin nollaradan jälkeen!

Kolmas rata tuntui tutustumisessa "niin meidän radalta". Siinä ei ollut niin selkeitä riskinottopaikkoja vaan tuntui, että tää selvitetään ihan meidän perusosaamisella. Tämä oli ehkä vähän vaarallinen ajatus, koska sertiruusuke alkoi taas kummitella mielessä, ja sehän aiheuttaa helposti varmistelua. Alun valssi meni hyvin, samoin puomin kontakti. Vitosella mahdollisesti vähän yliohjasin, samoin keppien lopussa olin liian edellä = koiran linjalla. Sen jälkeen kuitenkin hieno kiihdytys putki-pituus-A ja sen jälkeinen tiukka käännös hypyllä. Putken jälkeinen hyppy meni huonosti: Just olisi halunnut mennä kepit ja mun valssi oli peruuttelua enemmän kuin liikettä. Sain kuitenkin pelastettua oikean esteen eikä alkanut ärsyttää vaan jatkettiin hyvällä kiihdytyksellä taas eteenpäin. Putkesta-putkeen pieni epäröinti, koska toinenkin putki oli tarjolla. En leijeröinyt muuria, koska ajattelin, että mun liike hyödyttää enemmän. Renkaalle ohjasin erityistarkasti, koska siinä oli moni koira mennyt ohi. Loppuun vielä yksi japanilainen ja nollilla maalissa. Koiraa palkatessani kuulutettiin, että meni yliajan puolelle ja tuloslistasta näin, että peräti 4 sekuntia!!! Vaadittu etenemä 3,9 m/s, meillä oli 3,67 m/s. Aivan jäätävä pettymys iski tässä kohtaa, ihan kuin kylmä suihku. Vahvoja tunteita on vaikea hillitä, mutta tuollaista ei saisi tapahtua koiran nähden. Muistetaan, että Just oli SM:in jälkeen monta viikkoa hyvällä tuulella; ei tarvii paljon miettiä, miten voimakas pettymys vaikuttaa siihen. Sijoituttiin kakkoseksi ja palkintojenjaon jälkeen ajeltiin tallille jäähkäilemään. Pettymys ei siis kohdistunut koiraan vaan siihen, että musta tuntui, että ohjasin "vanhaan tyyliin" varmistellen ja siitä rankaistiin heti noin isolla yliajalla.

Kotona sitten videotarkistus, ja totesin, että tuohon putken jälkeiseen valssiin tuhraantui ainakin kolme sekuntia. Ja kun vertasin A-rataan, niin pettymys haihtui: sillä vauhdilla oltaisiin ehditty aikaan C-radallakin. Enkä mä nyt niiiiin pahasti varmistellut, ehkä vähän kahdessa kohtaa. Olen katsonut A-radan videon aika monta kertaa ja en voisi tyytyväisempi olla. Vauhti näyttää samalta kuin ennen pentuja mutta taitoa on tullut lisää. Eniten ihmetyttää, että oikeesti jo marraskuussa pystyin ohjaamaan 2/3 rataa ilman varmisteluja, vaikka varmistelun lopettaminen oli kauden päätavoite, jonka oletin sen toteutuvan joskus loppukeväästä. Näihin fiiliksiin kun pystyis jäämään kiinni! Ja vetämään samalla draivilla myös niillä "meidän radoilla". Hirmuinen kisakuume nousi myös, ja Hannan luvalla otetaan vielä kahdet kisat ennen lepokautta.

Erittäin mielenkiintoinen huomio palkkaamisesta. Treeneissähän Just ei irtoa yhtään, jos palkat on mulla. Lähiohjaustehtävät sujuu hyvin. Nyt ekalla ja vikalla radalla leikitin Justia ennen rataa, heitin palkkapurkin maaliin sen huomaamatta ja lelun taskuun. Ekalla radalla se oli lähiohjauksessa kiinni mutta muuten eteni hyvin. Tokalla radalla tuntui alussa vähän nihkeämmältä mutta sitten taas irtosi tosi kauas. Hmmm... tätä pitää tutkia ja testailla tarkemmin!

Oona, Hanna, Nina

Kaikki parhaat valkut osui samalle viikolle 😍 Maanantaina Lyytillä Oonan treeni. Radan alussa oli heti superhoukutus: varmaan 6 lelua ja 2 namipurkkia ympäriinsä, myös tötsien vieressä. Bonuksena seuraava kyltti tuplasaksalainen, joka tehtiin houkutuksen suoritusalueella eli käytännössä tuplahoukutus. Sanoin, että voitais tehdä houkutusta ensin vähän erikseen palkkaillen vaikka vain läpi kävellen. Oona ehdotti, että tehtäisiin vain lähestymisiä eli seuruutan kohti houkutusta ja naksutan, kun koira vielä on herkeämättömässä kontaktissa. Tää olikin hyvä idea! En vaan osannut toimia ohjeiden mukaan, jos koira vilkaisi houkutuksia; olisi pitänyt kääntyä pois ja ottaa uusiksi mutta jatkoin vain kävelyä ja palkkasin sitten. Saatiin kuitenkin todella hienoja toistoja, joilla Lyytistä näki, että teki mieli vilkaista houkutuksia mutta hillitsi itsensä ja piti kontaktia!

Sitten lähdettiin tekemään rataa ja tuplasaksalainen houkutusalueella sujui heti ekasta loistavasti! Lyyti oli aika lailla täydellisessä mielentilassa: innostunut, tarkka, kuulolla, äänetön. Radassa oli myös liikkeestä kutsu hypyn ohi ja sekin onnistui kerrasta. Lopuksi katottiin vielä sivulla peruutusta. Kerroin, mitä viime viikolla oltiin treenattu ja että kerran ainakin kävi niin, että Lyyti lähti kääntymään poikittain, koska tarjosi edessä peruutusta. Oona kuunteli mun käskyjä "pakki-sivu-pakki" ja näytti miettiväiseltä... kunnes sanoi: "Mä oon kerran ennenkin kyseenalaistanut tän ja silloin onnistuit perustelemaan kantasi niin, että se meni läpi. Nyt jätät kyllä sen pakki-käskyn pois, kun se noin selvästi sotkee Lyytiä." Sitten otettiin peruutus pelkällä sivu-käskyllä ja oli loistava heti ekasta 😂 Tällä jatketaan!

Tiistaina agissa Hannan suunnittelema ratatreeni, jonka teemana takaakierrot. Koska Joku ei ollut teeman ohjaustreenissä, sen kanssa ei yritettykään tehdä rataa vaan treenattiin takaakiertotapauksia pienissä pätkissä. Rimat oli 25 cm.  Ensin kokeiltiin ekaa kertaa backlapia esteillä 2-3, valmis palkka nelosen takana. Joku omaksui asian heti ja onnistui heti ekasta yrityksestä!  Sen sijaan ehti kyllä tarjota miljoona hyppyä ennen kuin sain sen aloittamaan haluamallani tavalla (1. kiertona eikä lähtöjättönä). Tää häröily pitää jatkossa keskeyttää, koska Joku kuluttaa ihan turhaan parasta energiaansa siihen. Sitten aivan upea pätkä 2-6. Pääsin niin paljon irti (Joku lukitti nelosen varmasti), että ehdin persjättöön suoran putken jälkeen ja Joku kiersi sujuvaa ja kaunista linjaa 😍 Sitten otettiin 8-9 ja palkkasin itse hyvästä kiihdytyksestä käännöksen jälkeen. Tällaisissa pitää muistaa pitää varpaat jo uuteen menosuuntaan. Vielä treenattiin 10-11-kohtaa. Jokullahan on ollut tapana lähteä näissä liikkeen mukana mutta nyt parin toiston jälkeen jäi suorittamaan 11:tä niin hyvin, että pääsin irtoamaan jo pari metriä! Lopuksi vielä uudestaan 2-5, niin että palkka tuli Hannalta. Joku oli jo aika väsynyt mutta jaksoi kuitenkin tehdä vielä yhden hyvän kiihdytyksen ja tähän oli hyvä lopettaa.

Justin kanssa ensin rata läpi "kisakierroksena". Nelonen jäi välistä ja 16-17 meni sekoiluksi, mutta jatkoin yhdessä osassa virheistä huolimatta. Puomin kontakti oli niin hieno, että se olisi pitänyt palkata ratatreenistä huolimatta. Kokeiltiin alkua backlapilla ja japanilaisella, mutta backlap oli ehdottomasti parempi tähän kohtaan! Sitten vahvistettiin vähän nelosen ottamista kauempaa lähetettynä. Pyöritys nro 11 oli niin hieno 😍 Olin tehnyt 16-17 japanilaisella, kuten nykyään teen muutenkin välistävedot, mutta nyt todettiin, että tämä kulma ei sovi japanilaiselle vaan valssi oli parempi. Että ei saa innostua liikaa yhdestä ohjauksesta ja tunkea sitä joka kohtaan! Loppuradalla Just kävi pari kertaa putkessa hypyn 20 sijaan. Viimeiseksi otettiin vielä puomin kontaktia, joka nyt oli tosi huono - Just oikein etsi Hannaa. No, ei saanut palkkaa siitä ja seuraava oli vähän parempi. Mutta kisakierroksen puomi oli ehdottomasti paras eli ens kerralla ratatreenissä pitää olla valmis palkkaamaan siitä.

Torstaina Ninan valkku Agilitya Akatemialla. Mietin, kumman koiran otan mutta päädyin Jokuun, koska Justilla lauantaina kisat ja se varmasti hyötyy enemmän levosta kuin toisesta ratatreenistä. Ja onneksi päädyin Jokuun - sillä oli varmaan elämänsä parhaat agilitytreenit.
Rimat oli 30 cm. Aloitettiin lähtöjätöllä. Ensin heitin lelun ykkösen toiselle puolelle ja vapautin. Sitten heitin lelun Jokulle paikalleen ja kolmannella lähdettiin radalle 1-5. Olin oikein ajatellut, että mun pitää liikkua tossa 4-5-välissä, koska Joku tulee vain liikkuviin ohjauksiin, mutta olin sitten kuitenkin liian suorilla jaloilla eikä onnistunut ekasta. Lähetin uudestaan putkeen ja nyt liikuin ja heti onnistui.

Sitten rengasta erikseen. Oli kehyksellinen rengas, jota Joku ei ole tehnyt ja lisäksi laitettiin se minikorkeuteen, eli tyylikkäästi vaikeutettiin kahta asiaa kerralla huomaamatta. Joku rupesi tarjoamaan rengasta tosi nopeasti eikä tehnyt ainuttakaan virhettä!!! Sitten otettiin 7-10 ja meni loistavasti. Seuraavalle toistolle Nina lisäksi haastetta: otettiin 7-12 ja Nina seisoi renkaan vieressä. Mä sanoin heti, että ei tule onnistumaan, tietysti Joku tulee kysymään palkkaa Ninalta, koska äskenkin sai. Nina ei kuunnellut mun mutinoita vaan käski mennä vaan. Ja mitä tekee Joku? Juoksee koko pätkän kuin äänetön musta salama vilkaisemattakaan Ninaan!!!!!!! Tästä superbileet ja tauolle.

Toka setti aloitettiin pätkällä 7-14. Suora meni yhtä hienosti kuin äsken ja sen lisäksi Joku tuli 13-14 valssin ihan suvereenisti! Hitto se on makee, kun se keskittyy! Sitten 12-17 ja tääkin onnistui kerrasta. Loppua muokattiin sen verran, että mentiin 17 jälkeen putkeen, siitä 22 ja loput. 24 esteen kohdalla mulle tuli varmaan ekaa kertaa Jokun kanssa ihmeellisen varma olo, että tuo takaakierto kyllä onnistuu. Ja niinhän se onnistui. Lopuksi vielä hiottiin vähän tuota estettä 22, kun mun valssi oli milloin myöhässä, milloin etuajassa ja milloin palkkasin väärällä kädellä. Joku oli kuulemma joka toistolla kympin tyttö, mutta mä sain vaan "ihan kiva 8½! 😂

Joku oli kyllä aivan ihmeellinen. Ei jäänyt kertaakaan palkkaan kiinni vaan tuli kaikkiin ohjauksiin ja sitten sai palkan optimaalistesta paikasta. Ei se ollut nopeimmillaan, kuten ei voi odottaakaan heti juoksujen jälkeen, mutta tuollaista keskittymistä en ole nähnyt montaa kertaa, jos koskaan. Eikä kuitenkaan hölkytellyt vaan esitteli jäätäviä kiihdytyksiään, kun tilanne aukesi. Nina sanoi: "Se on edistynyt ihan hirmuisen paljon. Se teki noi kaikki jutut niin varmasti, että ois esteitä vaille kisavalmis."

Tuplalauantai

Lauantaina 9.11. kahdet treenit: päivällä Lyytillä rallykimppa, illalla nuorisolla hyppytekniikkatreenit. Rallyssa mun suunnittelema rata, jonka teemana käännökset. Lisäksi laitettiin toiseen päähän mestaripätkä: sivulla peruutus, puolenvaihto edestä, putki, 2xoikea täyskäännös, spiraali vasemmalle, puolenvaihto jalkojen välistä, sivulla peruutus.

Lyyti oli ihan kohtuullisessa vireessä. Pari kylttiväliä käännöstreenissä hidasti mutta toisaalta perusasennot ja takapäänkäyttö sujui hyvin molemmin puolin. Askelkäännöksessä haluaisin edelleen sen tulevan reippaammin, mutta en ole vielä keksinyt, miten treenata sitä. Lyyti sai myös demonstroida lisäkäskyjään (nopeenopee, vasen/cee).  Tehtiin tuo mestaripätkä ensin palkkaillen vähän kaikesta ja lopuksi otettiin vielä koko pätkä yhteen syssyyn ja palkka tuli toisesta sivulla peruutuksesta. Meni aivan loistavasti! Nopeenopeet sujui erityisen hienosti tällä kerralla - Lyyti oikein laukkasi spiraalissa ulkokaarteessa!

Illalla Hannan kanssa hallille treenaamaan hyppytekniikkaa. Justin kanssa kokeiltiin pitkää sarjaa, jonka välit oli 12-15-12-18. Viimeksi ollaan kokeiltu n. 3 v sitten ja mieleen jäi vain, että vaikea oli. Noh, niin oli nytkin. Joka toistolla tömisi ihan hirveästi eikä rimojen laskeminen juurikaan auttanut. Etenkin nuo 12 välit on tosi hankalia Justille. Todettiin tämä siis liian vaikeaksi ennen kuin alastulot on paremmassa kunnossa. Toisena kasvava sarja, joka on aina ollut Justin lemppari ja bravuuri. En sitten tiedä, oliko käyttänyt jo paljonkin paukkuja vai onko jossain muualla vika, mutta viimeinen eli 9 jalan väli oli selvästi hankala. Mietittiin sitten Hannan kanssa, että Justille vois seuraavalla kerralla tehdä kasvavaa pienemmillä lyhennyksillä tai aloittaa 5 jalasta. Ei sen takia, että se ois jotenkin huonontunut vaan siksi, että pikkumakseilla pitäisi olla pikkumaksien välit. Lisäksi ens treeneihin prioriteettiykkösenä alastulotreeni!

Jokulle ekana korkeudenarviointi. Se on kyllä "äänetön musta salama" myös hyppytreeneissä. Alemmat korkeudet 25 ja 30 meni niin helposti, että nostettiin vielä 35:een ja 40:een! Vasta tuo viimeinen korkeus jännitti vähän, 35 meni hyvällä itsevarmuudella. Jee, kehitys kehittyy! Toisena Jokullekin kasvava sarja. Ekalla toistolla vähän hätkähti piteneviä välejä ja tuli vähän pupuloikkia. Toka toisto oli jo paljon helpompi ja meni matalampana. Otettiin vielä kolmas ja kerrankin se kannatti, tää oli paras. Vasta loppuneista juoksuista huolimatta joku keskittyi tosi hienosti koko treenin ja itse tarjosi palkasta luopumista joka toistolla 😍

Superviikonlopusta toipumista

Maaanantaina 4.11. Joku pääsi tokotreeneihin ja isot koirat porukoille huilimaan. Jokulla oli edelleen juoksut ja joutui käyttämään kidutusvälinettä eli pöksyjä. Meinasin, että oltais aloitettu merkinkierrosta mutta eihän siitä tullut mitään, kun koira ei halunnut liikkua. Luovutettiin ja jätettiin seuraavaan kertaan. Sen sijaan seuraamisessa löydettiin meille sopiva tapa! Näytin ensin perusasentoja eikä niistäkään ensin meinannut tulla mitään, mutta sitten Joku rentoutui ja rupesi tarjoamaan normaalisti. Sitten näytin kontaktikävelyä, ja sen jälkeen lähdettiin kokeilemaan seuruutusta nami kädessä (ei imuttaen kuitenkaan). Näytti ihan lupaavalta, kunnes yhtäkkiä spontaanisti Joku teki sen aktiivisuuspomput, laskin käden ja saatiin muutamat askeleet aivan mahtavaa seuraamista ihanalla ilmeellä 😍 Tällä jatketaan, tää on ihan Jokun tapa!

Olin alunperin perunut tiistain treenit, mutta koska Just ei näyttänyt yhtään väsyneeltä (!) viikonlopun jäljiltä, mentiin omiin treeneihin kuitenkin. Vuorossa oli estetreeni tällaisella pohjalla:
Kuvasta poiketen este nro 1 oli muuri ja keinu oli esteen 12 tilalla. Ekana tuo erikoishyppysuora, jonka päässä oli valmis palkka salaa vietynä. Mun oli tarkoitus hölkytellä, että koira treenaisi eteenmenoa, mut juostiin sit molemmat täysii. Sitten tehtiin persjättöä renkaan jälkeen eikä mua edes jännittänyt se 😎 Sitten numeroitua rataa. Ekalla kerralla en jarruttanut tarpeeksi pituudella ja Just irtosi okserille asti. Putkelle 5 kääntö keppien toiselta puolelta sujui hyvin, samoin itsenäinen suljettu kulma. Muurin takaakierto meni hyvin, mutta valssikääntö pituudelta aiheutti palikoiden kaatumisen ekalla yrityksellä. Persjättö 10-11-väliin meni suvereenisti. Vaikeuksia tuotti kepit nro 6. Justin mielestä se olisi työehtosopimuksen mukaan ansainnut palkan keppien jälkeen, ja koska tessiä näin räikeästi rikottiin, se esitti eriävän mielipiteensä. Ensin jätti pari kertaa kesken ja sitten tuli rytmirikkoja keppien keskellä. Vaihdettiin sitten palkka Hannalta mulle ja saatiin yksi onnistuminen. Tässä mun mielestä lopulta huomasi, että olihan se väsynyt. Yleensä se palkan menetyksestä muuttaa välittömästi toimintaansa. Tuollainen virheen luuppaaminen ei ole yhtään Justin tapaista.

Taas kerran treenit meni 90-prosenttisesti hyvin ja mieleen jäi vain se epäonnistunut 10 %...

Superviikonloppu!

Vuoden odotetuin tapahtuma eli Lappalaiskoirien superviikonloppu Kuopion Koiramekassa oli viikko sitten. Saatiin matkaseuraksi Maija & Humu ja Napsu ja majoituttiin Rauhalahdessa talvimökissä. Joku piti tosiaan jättää kotiin, kun sen tärpit osui viikonlopulle, joten vaihdoin yhden agilityryhmän rallyyn ja mummokoira pääsi tuuraamaan.

Lauantaiaamu alkoi Justin rallytokotreeneillä. Rata oli alo-avo-tasoinen, mutta harjoiteltiin oikean puolen seuraamista. Aloitettiin n. neljän kyltin avoimen luokan pätkällä noin niin kuin muistutellakseni Justille, mitä ollaan tekemässä. Just ei kyllä paljon muistutteluja tarvinnut - oli aika lailla täydellinen! Erinomainen seuraaminen, nopea maahanmeno pelkällä käskyllä ja kaikki muutkin temput tuli tehtyä nopeasti ja täsmällisesti. Ainoa huomio, että eteentuloissa vinkui. Tähän pitää kiinnittää jatkossa huomiota, josko tähän löytyisi järjellinen selitys (epävarmuus? kuumuminen?). Sitten itse asiaan eli oikean puolen seuraamiseen. Näytin ensin sivulletulon ja liikkeellelähdön, ne meni näppärästi. Sitten lähdettiin tekemään kaartelua pujottelussa ja spiraalissa. Tästä sanoin heti, että Just ei osaa mutta se olikin yllättävän hyvä! Tosi hienosti tsemppasi pitääkseen paikan ja kontaktin. Naksuttelin aika lyhyistä pätkistä mutta nami ei ollut kädessä. Liikkeestä seisomistakin tehtiin pari toistoa. Ensin annoin liian napakan käskyn ja Just meni maahan. Tarkemmalla äänensävyllä seisoi ja myös pysyi asennossa hyvin. Lopuksi vielä pieni pätkä, jossa pyörähdys oikealla, puolenvaihto jalkojen välistä ja molemmat oikeaan täyskäännös. Välistä vaihto ei onnistunut ekalla, olin lähtenyt kävelemään liian reippaasti ja Justilla lähti lapasesta. Sen kanssa pitäisi muistaa rauhallisempi kävelyvauhti etenkin oikealla! Viimeinen pätkä oli hieno ja siihen lopetettiin. Juteltiin vielä kouluttaja Annemarin kanssa käännöksistä oikealla ja hän kysyi, ollaanko tehty vatitreeniä. Tunsin itseni hieman hölmöksi - sillähän Justille opetettiin takapäänkäyttö vasemmalla! Kantsisko ehkä treenata samaa oikealla 😂

Seuraava treeni oli myös Justille: ekaa kertaa noseworkia. Tehtiin kaksi lyhyttä settiä. Ekalla Justille naksuteltiin, kun vei nenää hajupurkille. Tää oli Justin mielestä helppo homma ja onnistumisprosentti oli aika lähellä sataa. Sitten pidettiin tauko ja kouluttaja Anita nosti hajupurkin pöydälle. Just hyppäsi tassut pöytää vasten ja laittoi nenänsä purkille 😂 Tämä tietysti palkattiin ja sitten mentiin tauolle. Toisessa setissä hajupurkki vietiin koiran nähden kauemmas ja sitten sen annettiin mennä sinne. Tässäkin onnistumiset oli 100 %. Sama pöytäepisodi toistui tämän setin tauolla! Homma oli Justin mielestä niin siistiä, että ei meinannut millään lähteä treenitilasta pois ja kiskoi sinnepäin aina, kun mentiin ohi. Anita kehui kovasti Justin täydellistä keskittymistä ja motivoituneisuutta ja kannusti kovasti jatkamaan tätä. Ja mä kun olen yrittänyt kovasti, etten vaan innostuisi tästäkin, kun meillä on nyt jo liikaa harrastuksia... Juteltiin myös lopussa hetki ilmaisusta ja todettiin, että Justille paras voisi olla istuminen tai maahanmeno, kun se muissa etsinnöissä joko tuo esineen mulle tai räplää sitä tassulla.

Lyyti pääsi lounastauon jälkeen rallyhommiin. Tämän ryhmän rata oli voittajan tasoinen. Lyyti ei ollut ihan niin korkeassa vireessä kuin on viime aikoina omissa treeneissä ollut. Teki ihan ok mutta ei sillee "liekeissä". Huomasi myös, että Koiramekka on aika paljon lämpimämpi kuin esim Agitokola; Lyyti alkoi läähättää aika pian. Pikkutauko ja kanafileet esiin, niin jo alko Lyyti taas kirjottaa. Loppuajalla toivoin, että katsottaisiin sivulla peruutusta, kun se yleensä menee täydellisesti ja sitten taas joskus ei enkä ole keksinyt, mistä kiikastaa. Otettiin se tokalla kyltillä, keskityin ja meni täydellisesti. Siinä sitten hetki asiaa pohdittiin, ja Annemari heitti idean, että voisiko sillä olla merkitystä, onko se radan alussa vai lopussa. Totesin, että en ole ajatellut asiaa tuolta kannalta - ehkä vois! Eli meidän kannattaisi treenata sitä monta kertaa saman radan aikana vaikka niin, että peruutus olisi ensin alussa, siitä kehut, sitten muita kylttejä väliin ja uudestaan peruutus. Jos tämä toinen menisi sitten yhtä hyvin, niin siitä ruhtinaallinen palkka. Tää oli hyvä!

Justin päivän viimeinen treeni oli doboa. Sehän on sen bravuurinumero ja osasikin kaikki temput ihan suveerenisti. Kouluttaja Suvi keksi meille kuitenkin muutaman uuden tempun: kaikki tassut puolipalloilla mutta yksi pallo ylösalaisin sekä takajalat tasapainotyynyllä ja etujalat pyörii ympäri. Lisäksi uutena juttuna Justille oli pallomeri. Se olikin sen mielestä mahtava juttu ja olisi mielellään antanut mun jumppailla ihan yksinäni, jos pallomeressä ois ollut tarpeeksi nameja 😂

Päivä päättyi Lyytin tokotreeneillä, joissa kouluttajana Hertta. Jostain vuosi sitten käydystä facekeskustelusta oli jäänyt mieleen Hertan lause: "että koira tarjoaa oikeaa tunnetilaa" ja sitä halusin treenata. Käytännössä siis opettelin tunnistamaan, miltä Lyyti näyttää, kun sillä on oikea tunnetila ja palkkasin siitä. Tehtiin kontaktin ja sivulletulon tarjoamista ja aktiivisuutta liikkeessä. Lyytin sivulletuloasennot olivat kyllä aivan jossain muualla kuin yleensä mutta se oli nyt toissijaista. Lopuksi otettiin leluruutu, jonne pääsyä odotellessaan Lyyti vinkui aika paljon. Tääkin oli hyvä huomio itselle, että ylenpalttinen kuumentaminen ei ole "hyvä tunnetila" vaan Lyytin piti antaa tasaantua ja sitten vasta antaa käsky. Ja silti se meni reipasta laukkaa...

Tokoryhmien välissä oli paikkikset, jonne otin Justin. Tehtiin ihan alon paikkamakuu. Rivi oli aika pitkä ja Just keskellä, mikä oli hyvä, koska pääsin palkkaamaan vain oman käskyn tottelemisesta. Just oli about perfect mutta itse sain noottia (muutaman muun kanssa), että ei pitäisi seistä niin kierossa 😂

Paikkisrivi. Ai miten niin seison kierossa?! Kuva: Tiia Eskelinen

Sunnuntaiaamuna oltiin Maijan kanssa reippaina ensimmäisinä hallilla tokoilemassa molempien koirien kanssa. Tätä "ryhmää" koulutti Keinäsen Minna. Just aloitti kisamaisella kehääntulolla ja seuraamisen alulla, palkkasin tokasta käännöksestä. Tosi hienosti oli keskittyneenä kontaktissa kehääntullessa ja lähti heti ekasta askeleesta seuraamaan hyvin. Eka käännös oikealle ei ollut vielä niin hyvä, että olisin halunnut palkata mutta täyskäännös oli. Toisena juttuna asentopeli. Minnalta tuli hyvä idea treenata käskyerottelua selin koiraan. Tällöin sen on pakko kuunnella, mikä käsky tulee, eikä voi lukea ohjaajan eleistä. Ensin Just ei tajunnut, mutta kun sai hommasta kiinni, niin rupesi tekemään oikeita asentoja hyvällä prosentilla. Sitten tehtiin liikkeestä maahanmenon alku liikkuroituna niin, että en antanut mitään käsiapua ja palkkasin heti maahanmenosta. Oli nopea ja varma ja nyt kyllä seuraavassa kokeessa jätän käsiavun pois! Seuraavana halusin kokeilla hyppynoutoa, jonka pitäisi tulla seuraavassa sääntömuutoksessa avoimeen. Ainoana helpotuksena en ottanut loppusivulletuloa vaan vapautin heti paluuhypystä. Just teki täydellisesti ilman mitään avustuksia! Tää on sille kyllä tosi kiva ja motivoiva liike. Aikaa oli vielä hetki, joten tehtiin kaukojen alku liikkuroituna. Eka istuminen oli varma ja napakka ja siitä sai loppupalkan. Olipa huikea treeni, kun kaikki onnistui noin upeasti!

Lyyti sai tehdä mummojen mielenvirkistystokoa. Ensin leluruutu, jossa lähetys oli tasaisempi kuin edellisenä päivänä (tiesin, missä kohdassa antaa käskyn). Sitten Lyytillekin hyppynouto. Ekalla yrityksellä sai huonon otteen kapulasta ja oli vähän vaikea hypätä. Otettiin sitten vielä tasamaalla vauhtinouto, että tulisi hyvä mieli. Lyyti juoksi kapulalle, sai siitä hyvän otteen - ja kävi kiertämässä esteen kautta, vaikka se oli metritolkulla linjalta! 😍 Ja oli kauhean tyytyväinen itseensä, kun nyt oli helppo hypätä, kun kapula oli kunnolla suussa. Lisäksi tehtiin jäävien erottelua ja lopuksi seuraaminen liikkuroituna kuten tokossa mutta kehuen kuten rallyssa. Lyyti lähti seuraamaan vähän varovaisesti, ilmeisesti odotti jättökäskyä. Mutta kun aloin kehua, nousi ja itsevarmuus kasvoi ja esitti upeinta seuraamistaan vielä näin ihan treenin lopuksi! Vire pysyi tässä treenissä tosi hyvin, oli selvästi kivaa, kun oli vaihtelevia tehtäviä ja ylipäätään tokoilua pitkästä aikaa.

Seuraava treeni oli Justin agility. Sanoin heti kättelyssä kouluttajalle, että mun ongelma on varmistelu ja hänen pitäisi patistella mua riskinottoon. Tämän alkutunnustuksen jälkeen olikin helppo ohjata rohkeammin 😂 Ja oli loistava treeni siitä, että mulle kirkastui, miten voin treenata riskillä ohjaamista (ks. edellinen kirjoitus). Radassa oli monta kohtaa, joihin sopi japanilainen, ja se on hyvä ohjaus myös siitä, että siinä on pakko luottaa koiraan. Teen nykyään aika paljon saksalaisia mutta radassa oli kaksikin kohtaa, joissa japski oli parempi. Just on todella varma estelukituksissa: sen saattoi hyvin jättää sivusuunnassa tekemään estettä ja itse lähteä tekemään jo seuraavaa persjättöä. Myös välistäveto japanilaisella toimi niin hienosti heti ekalla, että kouluttaja Sini vaikuttuneena palkkasi saman tien! Yhden kerran Just odotti palkkaa eri kohdasta kuin Sini meinasi. Just suunnilleen pysähtyi esteen päällä ja jäi siihen seisomaan Siniä katsoen. Tämän jälkeen sama lelu ei kelvannut, eli aina jos näin käy, niin seuraavalle toistolle kannattaa ottaa namipallo. Treenin jälkeen Sini sanoi: "Et sä kyllä mitenkään pahasti varmistellut..." Otan ton aika suurena kehuna!

Viikonlopun viimeinen treeni oli seniorijumppaa eli Lyytin dobo. Lyytille ei otettu dobopalloa mutta se sai tehä ekaa kertaa fitbonella, joka olikin sille sopiva väline. Tasapainotyynyistä huomasi, että meidän kotona oleva on tosi paljon napakampi; nää oli Lyytille selvästi vaikeammat. Muuten teki kyllä reippaasti ja kehonhallintahan sillä on hieno, vaikka ei olekaan niin kovin notkea. Kouluttaja Suvi antoi erityiskehut takajalkojen hallinnasta; ne kun toimii täysin itsenäisinä. Ja muutenkin Suvi oli tyytyväinen Lyytin jaksamiseen ja kropan käyttöön ikä huomioon ottaen.

Tämän jälkeen oli jäljellä reissun tylsin osuus eli kotimatka mutta siitäkin selvittiin. Olipahan superviikonloppu!

Joku temppuilee ja Just agiliitää

Juoksuinen Joku pääsi viime maanantaina yksinään temppukurssille. Se olikin tosi hyvä, koska alla laatuaikapäivä + yksinään tehty tunnin lenkki, juoksupöksyjen sieto ja ryhmätreeni = monta hyödyllistä asiaa. Saila osasi tapansa mukaan mahtavasti keksiä variaatioita ja koulutusvaiheita tutuista tempuista. Aloitettiin jalkojen välistä meno, joka on Jokulle uusi temppu. Oppi tarjoamaan sitä tosi nopeasti, mutta korjattiin mun palkkausta: palkkasin ensin heittämällä namin eteenpäin mutta parempi oli kuitenkin antaa Jokun napata se kädestä, koska silloin oli oikeassa paikassa, mistä pystyisi jatkamaan. Toisena peruutus. Senhän Joku osaa tosi hienosti, mutta mä palkkaan aina samasta matkasta. Nyt tehtiin niin, että jos Joku pysähtyi sinne tiettyyn matkaan, niin odotettiin, josko ottaisi vielä vaikka yhden peruutusaskeleen ja tästä palkattiin. Ohjeeksi saatiin kotona ottaa ohjaajalle jokin kohde (esim. matonreuna), johon asti koiran pitäisi peruuttaa. Koiran taas voisi opettaa peruuttamaan takajalkatargetille asti, niin sillä saisi varmuutta, että kannattaa jatkaa taaksepäin. Kolmantena pyörähdys. Joku pyörii hyvin oikealle mutta vasemmalle on hakusessa. Tutkittiin vähän asiaa ja todettiin, että teen käsimerkin ihan eri tavalla vasemmalla kädellä - huitaisen vaan. Jos taas liikutan kättä tosi hitaasti, niin Joku luulee, että tehdään venytyksiä. Lähti tosi hienosti parantamaan treenin aikana ja lopuksi pyöri jo ihan kohtuullisesti vasemmallekin, joten ei varmaan tarvitsis paljoakaan treeniä.

Tiistaina agilitytreenit, jossa nyt pelkästään Just, koska Joku saa taukoilla loppujuoksut. Olin tilannut Hannalta teemaksi takaakierrot, ja Hanna oli onnistunut ratasuunnittelussa aika lailla täydellisesti: 13 esteessä kaikki takaakiertotapaukset. Erityishuomio meille tuossa esteen nro 7 pyörityksessä. Ensin 1-7, joka meni kerrasta hyvin. Otettiin muutamia toistoja, joilla palkan paikkaa vaihdeltiin, ja Just jäi kyllä upeasti suorittamaan kiertoa, vaikka jatkoinkin matkaa. En tiennyt, että se osaa sitä noin varmasti! Samoin toimi kympin saksalainen - pystyin etenemään monta metriä ja koira uskollisesti suorittamaan sitä. Myös lopun backlap toimi varmasti kerrasta.

Näillä treeneillä oli valtava merkitys fiilisasioihin ja tavoitteeseen lopettaa varmistelu. Nimittäin tuon pätkän 3-6 Just meni kuin automaatiolla: tuntui niin helpolta, mun ei tarvinnut yhtään katsoa koiraa tai esteitä, se vaan meni. Autossa Hanna sanoi, että kun mun tavoite on lopettaa varmistelu kisoissa, niin se on aika iso asia, se pitäisi pilkkoa pienempiin osatavoitteisiin. Yksi huomio oli se, että kun olen kerran tehnyt jonkin pätkän onnistuneesti, niin sitten luotan ja annan mennä. MUTTA munhan pitäisi pystyä luottamaan ja antaa mennä ekalla yrityksellä, koska kisoissa on vain yksi yritys. Tämän kuultuani olin hetken hiljaa ja sitten sain sanottua, että ei helvetti, niinhän se on.
Lisäksi Hanna sanoi, että pitäisi kisoissa hakea tunnetta jostain edellisestä konkreettisesta onnistumisesta. Nyt tämän radan 3-6 ja viime ratatreenien kaukaa ohjattu slalom olisi sellaisia: kun tuntuu niin helpolta, että naurattaa. Mun koira on Just niin luotettava, että se on hauskaa.

Tätä ajasta pohdiskelin ja pyörittelin enemmän ja vähemmän koko viikon. Sunnuntaina keksin lisää osatavoitteita varmistelun lopettamiseen:

• etsiä sellaisia ohjauksia, jotka vaativat luottamista, esim. japanilainen ja keppien päällejuoksu
• katsoa jokaisesta radasta pari kohtaa, jotka voisi vetää riskillä ja toteuttaa niillä kuvioilla
• omassa ratasuunnittelussa laittaa jokaiseen rataan pari kohtaa, joissa olisi "riskivaihtoehto"
• jos jokaisissa treeneissä keskityn ennen kaikkea riskillä vetämiseen ekalla yrityksellä, niin kyllä se jossain vaiheessa siirtyy kisaradallekin 

Rallykisat 27.10.

Viime sunnuntaina Lyytillä oli rallykisat Ojangossa. Tuomarina oli uusi tuttavuus Maria Riski. En saanut itselleni sitä samaa varmaa ja rauhallista mielentilaa kuin viimeksi. Suoraan sanottuna en osannut keskittyä siihen ennen rataa. Taas tuli sellaista ihme tutinaa ja hermoilua ja kehu oli hetkittäin mekaanista eikä vilpitöntä. Ehkä osittain tästä johtuen suoritus oli epätasainen. Alkurata oli tosi hyvä. Lyyti oli heti kehään tullessa valmiina kontaktissa ja eka kyltti edessä peruutus oli aivan mahtava! Toistin tosin käskyä liikaa mutta Lyyti meni niin hienosti. Toinen erityisen hieno kohta oli täyskäännöksen jälkeinen pyörähdys, joka oli ahtaassa kylttivälissä ja hypyn vieressä. Ei minkäänlaista epäröintiä! Liikkeestä maahanmenossa Lyyti haisteli maata mutta ei saatu virhettä. Askel vasemmalle -kyltillä Lyyti ei ottanut heti ekaa perusasentoa, joten siitä tuli -1 TVÄ. Sitten tuli vähän huonompaa seuraamista, joka korostui spiraalissa: välillä Lyyti oli kuin lentoon lähdössä ja sitten välillä jätätti. Vähän ääntäkin tuli, samoin kuin seuraavassa eteentulossa. Sivulla peruutuksesta tulikin sitten kympin virhe, kun Lyyti kääntyi viimeisellä askeleella. Nuo peruutushaasteet on vähän ihmeellisiä, kun Lyyti on tehnyt urallaan lukemattomia täydellisiä peruutuksia ja sit yhtäkkiä joskus menee pieleen. Valkovuokko oli radan kohokohta: Lyyti vissiin luki sen kyltistä, koska lähti tekemään sitä ennen käskyä! Mä yritin epätoivoisesti mukaan eikä virhettä tullut. Hypylle lähetin heti, kun Lyyti alkoi sitä katsoa ja iloisesti maaliin. 2 miinusta saatiin vielä ääntelystä, joten yhteistulos oli 87 pistettä. Tuomarinkommentti: "Iloista yhteistyötä!" Oikein hyvä mieli jäi, vaikka omassa mielentilassa olikin parannettavaa.