sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Ratatreeniä

Viime viikon tiistaina Joku treenasi putken takaaleikkauksia ekaa kertaa. Tehtiin ensin pelkkää putkea tarjoamisen kautta, sitten oli tarkoitus lisätä siihen hyppy. Aluksi meni hienosti, mut sit alkoi pelleily. Onneksi Tarulla pelasi aivot ja sanoi, että taitaa olla tauon paikka. Tauon jälkeen tehtiin sitten samaa kolmella esteellä: suora putki - hyppy - putki takaaleikaten. Ja meni upeasti jokainen toisto! Loistava estefokus eikä mitään kyselyjä 😍 Pentutreenit on kyllä niin ihania, kun kaikkia perusjuttuja tehdään ekaa kertaa, niin valtavia onnistumisen tunteita tulee ihan parilla esteellä!

Justilla keskiviikkona tällainen ratatreeni. Tehtiin ihan kokonaisena ilman välipalkkauksia pitkästä aikaa ja päästiinkin 17 estettä nollilla! Huomasi kyllä, että ratatreenikunto on huono - jossain 13. esteen kohdalla Maiju ihan huusi mulle, et "tsemppaa loppuun asti" 🙈 Kepeille vienti tuotti päänvaivaa. Ensin vedin liikaa ja Just aloitti väärästä välistä. Sitten saatoin liikaa ja työnsin koiran putkeen. Tasapainon löytäminen oli aika vaikeaa! Saatiin kuitenkin onnistumaankin muutamaan kertaan ja juostiin koko ratakin vielä läpi. Erikseen treenattiin kauempaa lähetyksiä esteelle 12 ja takaakiertoihin - ne sujui hyvin, Justilla on kyllä kiva estelukitus olemassa!

Perjantaina alkoi meidän uusin ryhmä eli lappalaisvalkku. Kun aluevalkkuryhmä vähän hiljeni, niin perustettiin muutaman kaverin kanssa oma ryhmä, johon otettiin vain lappalaisia. Kouluttajana on samainen Nina Manner. Nyt ekalla kerralla oltiin JAU areenalla ja lajina agility. Jaoin aikani Justille ja Jokulle, mikä ei välttämättä ollut kovin hyvä idea, kun treeniaikaa jäi vain n. 7-8 minuuttia per koira... Tehtiin ensin Jokun kanssa, teemana palkasta luopuminen. Arvasin, että oon taas tehnyt aina samalla tavalla ja Ninalla on jotain ihan muita ideoita. Ja eihän Joku yhtään sitten tarjonnut vinohyppyä, jonka takaa Nina ois palkannut. Ja sit itsekin sijoituin minne sattuu ja sitten pentu alkoikin olla väsynyt... Joku sai kehuja leikkimisestään ja vauhdistaan. Tästä lyhyestäkin setistä Nina keksi pari hyvää vinkkiä jatkoon: Ensinnäkin tauotus. Eli ei tarvitsisi vetää sitä 6-7 minuutin pätkää niin intensiivisesti koko ajan tehden / leikkien. Voisi tehdä vaikka intensiivisesti minuutin, sitten puolen minuutin hengähdys. Tällä tavalla sitten pidentää keskittymiskyvyn kestoa. Toiseksi luopumisen ja hypyn tarjoamisen yhdistäminen. Voisi olla vaikka putki + korostetun vinossa oleva hyppy, jonka tarjoamalla pääsee palkalle. Eli vähän sellainen rautalankamalli, että pitää ajatellakin eikä vain juosta päättömästi suoraan.

Just teki taas oman ratansa kokonaan ja päästiinkin nollalla läpi, joskin vähän piti taistella... Ekan kierroksen jälkeen katsottiin linjoja ja sieltähän löytyi erinomaisia huomioita. Kepeille viennissä blokkasin koiran linjan ja yhdessä pyörityskohdassa pyöritin sellaisen metrin verran ylimääräistä. Kun menin hakemaan Justin putkelta ja liikuin suoraan kohti hyppyä, niin koiran linja oli niin paljon suorempi, että Nina sanoi eroa olleen varmaan lähemmäs sekunti 🙈 Enkä tuotakaan kohtaa ollut nähnyt tutustumisessa yhtään! Mutta nyt on kyllä niin, että noita pitää ruveta näkemään! Noin muuten Just ei ollut kyllä parhaassa vauhdissaan.




tiistai 25. joulukuuta 2018

Agilitya tuplana

Toissaviikolla tiistaina Jokulla omat agilitytreenit, sitten keskiviikkona mulla oli ylimääräinen vuoro eli molemmat nuorisosta pääsi treenaamaan. Tiistaina myös Jokun työpäivä meni superhienosti, mutta keskiviikkona se teki kaikki mahdolliset tuhmuudet... Vissiin kaksi työpäivää putkeen on liikaa, ei kierrokset pääse laskemaan. Tiistaina Joku teki vähän etenemistä vinolinjoilla ja sitten oli tarkoitus mennä putken pimeää kulmaa leijeröiden. Tästä on videoitakin! Ekassa videossa näkyy, miten Joku tarjoaa. Sitten siinä näkyy myös hauskasti mun "apuapua"-ohjaus, kun Joku tulee ihan jalkoihin. Toisessa setissä Joku alkoi ihan yllättäen mörköillä yhtä putkea yhdestä suunnasta. Olisikohan jotenkin törmännyt siellä tai jotain?




Keskiviikkona sitten ensin Just vuoroon. Palkkasin ekan kerran keinulta, koska se oli upea! 3-5 kokeiltiin kahdella tavalla: ensin takaaleikkaus vitoselle, sitten persjättö nelosella. Kumpikin toimi. 11-13 kohtaan en nähnyt tutustumisessa yhtään, miten se pitäisi ohjata. No en kai, kun se oli in-in-kohta. Jenna Caloanderin Sporttirakki-luennon + Maijun tämän kertaisen perustelun jälkeen taitaa olla niin, että meidänkin täytyy kyseinen ohjaus opetella 😉 Tehtiin ko. kohta kerran myös lähettämällä 11:lle ja kipittämällä persjättöön 12:n jälkeen. Aika hasardilta tuntui tämäkin, vaikka Maiju sanoi, että se on mulle tuttu ja turvallinen...

Jokun vuorolle oli kaksi toivomusta: hypyn tarjoamisen ja takaakierron päivitys sekä tiistaina hankaluuksia tuottanut putki nro 9. Aloitettiin tuosta putkesta ja pienen hetken mietittyään Joku lähti tarjoamaan sitä taas ihan normaalisti. Eli ehkä se oli tiistaina vain väsynyt lopputreenistä, niin mörköily iski.

Sitten hyppyhommat. Näytin ensin, miten hypyn tarjoaminen sujuu, ja sehän sujui, koska Maiju totesi: "Niin missä tässä on se ongelma?" 😂 Ei siinä siis ollutkaan, tarvitsin vain jatko-ohjeet. Eli nyt voi alkaa tehdä erottelua (pannasta kiinnipito, käsky ja sijaintivihje) sekä ohjaajan liikehäiriötä eli heti, kun Joku on lukinnut esteen, voin itse lähteä juoksemaan päinvastaiseen suuntaan.  Viimeiseksi tehtiin etupalkalle irtoamista. Tuli samalla palkasta luopuminen, kun Joku kävi Maijun luona tsekkaamassa, sitten tuli kutsusta mun luo ja meni pätkänsä tosi hienosti sekä Maijun ollessa paikallaan että liikkuessa.

lauantai 15. joulukuuta 2018

Viime viikon agilitytreenit

Tiistaina Joku tokaa kertaa yksin mukana töissä. Ihanaa, kun se on jo niin iso tyttö, että jaksaa olla koko työpäivän ja kävelee reippaasti keskustan läpi ilman mallikoiriakin 😍 Agilitytreeneissä tehtiin ekaa kertaa pimeitä putkikulmia. Joku tajusi ne ihan älyttömän nopeasti! Heti ekasta kerrasta meni loivasta kulmasta ja parissa toistossa päästiin jo lähestyminen toisesta putkesta ja täysin pimeästä kulmasta! Toisessa setissä tehtiin hypyn tarjoamista, mikä meni tosi jännästi. Joku tarjosi kyllä hypylle menemistä ihan superhienosti mutta muutaman kerran kehuin liian nopeasti ja silloin se livahtikin siivekkeen ohi!? Ei ihan tajuttu sen logiikkaa, mutta ongelma korjaantui, kun olin maltillisempi palkkauksen kanssa.

Keskiviikkona Justin agilitytreenit pitkästä aikaa yskätauon jälkeen.  Ensin palkkaus 6-hypyn pyörityksen jälkeen. Kakkosella varmistelin vähän liikaa, Just luki sen jo kaukaa. 3-4-väliin hieno backlap. Toisella yrityksellä sokea luotto koiraan kakkosella ja meni kuulemma upeasti. Myös kepeille meno leijeröiden meni ihan nappiin.
Ongelmakohdaksi muodostui toinen kepeille meno eli 14. Sitä ei meinattu millään saada toimimaan - Just meni koko ajan kakkosväliin, vaikka tein mitä. Sit lopulta sitä alkoi jo ärsyttää... Otettiin viimeisenä tuo ihan loppu 15-18 etupalkalla. Just kiero AY-nainen ehti putkien välillä vilkaista Maijun sijoittumista (!) ja sitten vasta kiihdytti vauhtia 😂

Sunnuntaina hyppytekniikan kimppatreenit. Just aloitti etäisyyden arvioinnilla 9-12-15-18 -väleillä. Ensimmäiseen 15 jalan väliin ei ottanut askelta, silloin tuli Batman-loikka. Toisella yrityksellä askel löytyi ja oli paljon järkevämmän näköinen. Muistutuksena jatkoon: siirtyvän hypyn pitäisi olla vähän korkeampi kuin valmistelevat! Toisena harjoituksena taipuminen, jossa vasemmalle selkeästi heikompi. Tehtiin yhdeltä putkelta ja todettiin, että kahdelta putkelta olisi helpompi.

Joku teki perussarjaa, jossa osasi jo hienosti loikata 2 hyppyä kerralla 🙈 Toistojen myötä askeleet löytyivät. Mutta erityisen hieno sillä oli taipuminen. Lähti heti tarjoamaan oikeaa suoritusta eli lukemaan sarjaa! Ei kertaakaan yrittänyt oikaista palkalle jne. Ihan kuin ois aina tehnyt tuota!

torstai 6. joulukuuta 2018

Pentutreenejä ja mummorallya

Justin kennelyskäkaranteeni on ohi mutta se reppana loukkasi vielä tassunsa lenkillä, joten piti vielä viime viikon taukoa. Muut koirat pääsivät viime viikosta jo hommiin. Viikko sitten tiistaina Jokun agilitytreenit, joissa kouluttajana Piia. Tehtiin ensin etupalkalla "vinosuoraa" ekaa kertaa; tätä ennen suorat on olleet suoria eli esteet linjassa. Tää meni aika kivasti - kahdesti kävi niin, että yksi esteistä jäi välistä, mutta kun palkkaa ei tullut, Joku palasi takaisin mun luo ja heti korjasi virheensä. Tehtiin tätä myös ottamalla U-putki alle. Tässä vähän näkyi, että pitäisi panostaa palkasta luopumiseen, kun oli vaikeaa lähteä päinvastaiseen suuntaan, kun palkka oli selän takana!

Tauon jälkeen otettiin myös toisinpäin eli suora alle ja putki loppuun. Tässä tuli Joku jännitys ja Joku olisi mieluummin valinnut putken toisen pään. Otettiin sitten pieni aikalisä ja annettiin Jokun tarjota putkeen menoa ja kun oli kahdesti mennyt, toimi myös suoran jälkeen. Lopuksi otettiin vielä takaakiertoja, joita Joku lähti tarjoamaan tosi kivasti! Pyöri tosin paremmin myötäpäivään eli ekalla kerralla, kun olisi pitänyt kiertää oikea siiveke, meni hypyn edestä. Sitten sekin lähti toimimaan ja viimeisten leikkien jälkeen alkoi olla pennun aivokapasiteetti käytetty 😊

Lauantaina Jokun tokotreenit, joita ennen Lyytille vapaavuorolla rallya. Tehtiin puolella hallilla J:n tapainen rata, jossa 270 käännöksiä, tuplasaksalaisia, pujottelu, vanhan- ja uudenmallinen puolenvaihto takaa ja sitten se uusi ohjaajan ympäripyöriminen. Naksuttelua taas reippaasta seuraamisesta ja lisäpalkkauksia erityisen onnistuneista tempuista. Uudet temput sujuikin jo kivasti! Pujottelussa kokeilin sitä laajojen kaarteiden käyttämistä ja se näyttikin aika lupaavalta, tosin välillä vedin käännöksen vähän "yli". Lähdin ottamaan toista kierrosta oikealla seuraten ja taas Lyytin fiilis laski tässä kohtaa! Tuntuu tapahtuvan aina, kun mennään uudestaan lähtöön. Eli nyt varmaan täytyy vähän muuttaa tätä eli jos otetaan uusi kierros, niin jatketaan lennosta tai jos otetaan uusi lähtö, niin siitä heti superpalkka.

Tokotreeneissä aloitettiin merkinkierron tarjoamisella. Sehän sujui aika hienosti ottaen huomioon, et ollaan aiemmin tehty sitä vain pari kertaa kotona. Joku jännästi vielä vaihteli kiertosuuntaansa. Kokeiltiin sitten ottaa vähän etäisyyttä ja todettiin, että noin kolmen metrin päästä menee vielä varmasti ja vauhdilla, sitä pidemmälle ei kannata vielä mennä. Vaan se on aika pitkältä pennun ikään ja toistomäärään nähden! Sitten valitin Liinalle, että mua ärsyttää, kun Joku jää pellolle syömään jäniksenpapanoita 😂 että voitaisko harjoitella jotain "jätä"-käskyä. Tehtiin niin, että Liina istui maassa nameja kädessä ja itse olin kauempana, vapautin Jokun Liinan luo ja sitten huusin "Joku jätä" ja palkkasin luotani ruhtinaallisesti. Joku lähti vastaamaan tähän superhienosti, mutta tällä kertaa tehtiin vielä niin, että se ei saanut Liinalta namia. Seuraavalla kerralla pitää varmaan antaa apparilta "yksi pieni nami" ja sitten multa reilumpi palkka, koska syömällä papanoita se palkkaa koko ajan itseään...

Kolmantena juttuna noutokapulahommia. Jokulla oli superihana kapulamotivaatio ja se tuo kapulan mulle syliin asti 😍 mutta mälvää jonkin verran. Kokeiltiin isommalla vauhdilla, mälväsi edelleen. Sovittiin, että tehdään nyt, mikä tehdään niin metallikapulalla, kun se sitäkin kantaa mielellään. Treenin lopuksi otettiin ryhmäpaikkis, jossa pennutkin sai olla rivissä. Palkkasin tietysti koko ajan ensin ollen istuen Jokun edessä. Tässä Liina kiinnitti huomiota siihen, että Joku käy lonkalle pötköttämään. Hetken funtsittuani totesin, että sehän on meidän "käy siihen" -asento, jossa esim. leikkaan kynnet kotona. Saatiin tämä korjattua niin, että käskin maahan seisten ja itse seisoin koko ajan, otettiin lyhyempi aika ja vapautus, sitten uudestaan. Jouduin palkkaamaan kumartuen mutta se ei haitannut. Kivat treenit! En tiedä, tuleeko tästä ikinä tokokoiraa mutta joka tapauksessa Joku on vähän ihana pentu 😍

Maanantaina Joku hoitoon Anssille ja Naavalle ja mummokoiran kanssa laatuaikaa rallytreenien merkeissä. Tämä siis toinen kerta sitä Oona Mäen kurssia. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että olen ikionnellinen tuosta ryhmäpaikasta. Ihan huikeaa, kun osui kouluttaja, joka näki heti, millainen koira Lyyti on ja millaista treeniä sille pitäisi tehdä JA on mun kanssa samoilla linjoilla asioista. Suurimpana asiana kävelyvauhti. Jotkut kouluttajat / muut kisaajat ovat yrittäneet mulle sanoa, että mun pitäisi kävellä hitaammin, että tehtävät eivät tulisi niin nopeaa tahtia vastaan. Oona taas kiinnitti heti huomiota siihen, että koiralla on hyvä ja itsevarma fiilis, kun me kävellään reippaasti. Sanoin, että osuit asian ytimeen ja haasteena on se, ettei kaikkia kylttejä pysty kävelemään niin reippaasti. Tähän ihana Oona sanoi, että kyllä pystyy! On kuulemma oman koiransa kanssa vetänyt jopa SM-radan vauhdilla läpi. Kokeiltiin sitten reippaammin kävellen radan pätkä valkovuokko - askel vasemmalle (koira oikealla) - liikkeestä seiso, kierrä koira, joka aiemmalla kierroksella oli mennyt epävarmasti ja heti tuntui paremmalta! Tosin liikkeestä seisomisessa Lyyti lähti kääntymään mukaan, vaikka tuo on sillä periaatteessa tosi varma liike, että mikälie aivopieru.

Seuraava pointti ulkokulmat (esim. 270 oikealle koira vasemmalla ja toisinpäin). Oona kiinnitti huomiota samaan, mitä olen itse tuskastellut, eli Lyyti ei "jahtaa" mua tarpeeksi voimalla, joten jää helposti vähän hitaaksi ja taakse noissa. Vinkkinä oli vastakäden opettaminen tähän eli palkka vastaisessa kädessä ja sillä pyöritän koiraa. Jatkossa tätä voi käyttää käsimerkkinä kisoissakin.
Kolmas juttu edessä peruutus, jonka Lyyti tekee askel kerrallaan ja joudun sanomaan niin monta käskyä, että happi loppuu. Ehdin juuri kysyä, miten sitä voisi nopeuttaa, kun Oona sanoi, että oli juuri ottamassa puheeksi. En muistanut, miten oli alunperin opetettu mutta luultavasti itse olin peruuttanut kohti, koska nytkin oon etukenossa ja se vähän painostaa koiraa. Parempi olisi, että koira peruuttaisi yhdellä käskyllä vaikka 4-5 askelta tai mieluiten lopettaisi peruuttamisen vasta vapautuksesta / uudesta käskystä. Tässä meidän jutellessa Lyyti oli alkanut tarjota pitkää peruutusta! Eli nyt napataan nuo Lyytin omat tarjoilut uuteen käskyyn. Neljäntenä kotiläksynä oikean puolen perusasennon paikkaa tarkemmaksi. Tähän kiinnitin huomiota siellä Porvoon kokeessa. Ihan huiput treenit ja hurjasti inspiraatiota ja motivaatiota jatkotreeneihin! 😍


sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Superpäivä!

Lappalaiskoiraharrastajat ovat yllytyshullua porukkaa. Kun yksi laittaa facepäivityksen, että onpa Kuopion uusi Koiramekka mahtava paikka, toinen kommentoi siihen, että järkkääpä tonne monen lajin treenipäivä lappalaiskoirille. Parin kuukauden päästä tämä superpäivä sitten toteutui ja missä mittakaavassa! 114 ilmoittautumista! (siis yhteensä treenipaikkoja, samalla koiralla saattoi olla useampi paikka) Koska minä kuulun näihin yllytyshulluihin, innostuin heti. Pienen säädön jälkeen sain haluamani ryhmäpaikat ja matkaseura & majoituskin järjestyi. Siispä viime viikon perjantaina 12. päivä lähdettiin Vickyn & Urhon (Justin puoliveli) ja Hertan kanssa ajelemaan kohti Savonmuata. Oltiin Varkaudessa yötä ja lauantaina aamulla sitten ajettiin loppumatka Koiramekkaan.

Olin varannut neljä ryhmäpaikkaa: Justille agility ja dobo, Lyytille rally ja Jokulle toko. Päivä alkoi Justin agilitytreeneillä, joita veti Sanna Katainen. Aikaa 15 min kahdessa osassa, rimat 40 cm. Rata oli oikein hauska, haastava mutta virtaava. Siinä oli aika monta paikkaa persjätölle, pari japanilaiselle, pari välistävetoa ja pari keppien avokulmaa. Jäätiin jumiin heti 3. esteelle, kun Just tuli putkesta ulos ja hyppäsi suoraan edessä olevan esteen, vaikka kuinka jarrutin ja kutsuin 😂 Muutaman rautalankaohjauksen jälkeen todettiin, että sillä on nyt niin vahva näkemys radan kulusta, ettei mun ohjauksella ole mitään väliä, joten Sanna meni palkkaamaan sitä putken jälkeen. Tämän uudelleen reitityksen jälkeen Just totesi "joo joo mutsi, kyl mä tiiän, et tästä piti mennä" ja sitten päästiin yhteiselle matkalle. Vielä ennen taukoa ehdin kokeilla japanilaista 270 asteen kulmaan! Toimi muuten ihan sikahyvin!

Tauon jälkeen kulki paremmin, joskin yhdessä välistävetokohdassa Justilla oli taas oma näkemys. Ei se sitä keskimmäistä estettä takaa mennyt, se lähti mun liikkeen mukana ihan toisessa suunnassa olevalle esteelle! Kun tähän kohtaan saatiin "joo joo mutsi" -asenne, päästiin kunnolla eteenpäinkin. Tässä olikin hauska 2 persjätön + japanilaisen yhdistelmä -kohta, jossa tokan persjätön olisin saanut aloittaa pikkuisen aiemmin mutta japanilaistani Sanna kehui päivän parhaaksi siihen mennessä. Keppien avokulma meni ihan hyvin. Viimeisenä tehtävänä otettiin loppurata puomille asti, josta kanatikkupalkka. Ennen äitiyslomaahan Justilla oli vaihe, että jännitti vieraita puomeja, niin ajattelin pelata varman päälle. Ja puomi menikin tosi hienosti! Sen sijaan itse unohdin yhden valssin ja ohjasin koiran putkeen A:n sijaan, mut se oli ihan ajatusvirhe. Sannan palautteesta jäi erityisesti mieleen se, että japanilaiset sujuu nykyään tosi varman näköisesti, koira lukee ihan optimaalista linjaa. Ei ole pitkä aika, kun se oli yksi mun epämukavuusalueohjauksista. Nyt pitäisi varmaan ruveta käyttämään niitä enemmänkin! Toinen mieleenpainunut lause oli: "Ei oo nenästä vedettävä tää kaveri." Ihan samaa, mitä ollaan Maijunkin kanssa pohdittu alkukauden treeneissä!

Seuraava treeni oli Lyytin rallytoko, jota koulutti Tiina Suuronen. Kehässä oli pystyssä voittajaluokan rata, joka mentiin kyllä läpi, mutta pysähdyttiin myös hiomaan kohtia, joihin kouluttaja kiinnitti huomiota tai jotka mua itseäni oli mietityttänyt. Esim. se, mihin Oonan treeneissä viimeksi jäätiin eli isommat kaaret pujottelussa. Ensimmäisenä naksutettiin 360 astetta oikeaan kyltin käännökseen lähdöstä, kun Lyyti tuli hyvin mukana. Sitten kouluttaja tarttui kuitenkin peruutukseen lähtöön, että en voi harppoa kyltille ja sit lähteä harppomaan samaa vauhtia taaksepäin. Luulen, että opetusvaiheessa tähän kiinnitettiin huomiota, mutta sitten se on unohtunut. Harjoiteltiin sitten niin, että harpoin - lyhensin askelta - lähdin peruuttamaan. Eli sipsutin muutaman viimeisen askeleen ennen pakittamista, niin Lyyti ehti valmistautua siihen, että jotain tapahtuu. Tämä pitäisi muistaa! Sitten jotain pikkujuttuja ennen kuin päästiin asiaan eli pujottelu edestakaisin oikealla puolella. Kokeilin niitä laajempia kaaria ja ne auttoivatkin vähän mutta edelleen en pystynyt kääntymään harppoen. Tehtiin sitten tässä samanlaista sipsutusta eli kävelyrytmi oli sama, askelpituus vain lyhyempi. Tuntui oikein lupaavalta - tätä jatketaan! Yleisesti olen erityisen tyytyväinen siihen, että saatiin samanlaista "appari naksuttaa kaikesta" -treeniä nyt tuolla uudessa paikassa ja uudessa tilanteessa ja Lyyti tekikin hyvää kontaktiseuraamista!

Joku innokas pieni tokoilija
Rallyn jälkeen oli pari hyppytuntia, joiden aikana hengailtiin Lyytin kanssa oleskelutilassa, söin ja käytin koko lauman pidemmällä lenkillä. Neljältä Joku oli tokovuorossa, jota koulutti Hertta Mikkonen. Hertan treeneihin olen jo pitkään halunnut vaikka kaikkien koirieni kanssa, hän kun auttoi mua ja Lyytiä tunnarissa! Hertta kysyi, aloitetaanko aktiivisuudesta ja asenteesta, vastasin, että joo, haluan tehdä Just sitä. Tehtiin sillee, että mä peruuttelin ja aina, kun Joku oli aktiivinen mua kohtaan (esim pomppi tai muuten tuli hyvin kontaktissa), Hertta naksutti ja mä palkkasin. No Ninja olikin nimensä veroinen tässä ja oli suurimman osan ajasta tassut ilmassa 😂 Sitten välillä käännyin menosuuntaan ja Joku teki kontaktikävelyä jommallakummalla puolella ja sitten taas käännyin peruuttamaan. Kontaktikävelyähän ollaan itsekin tehty, mutta tässä tehtiin erilailla tuo peruutus. Itse olisin jäänyt vain etuperin ja pitänyt peruuttamista vaiheena. Hertta sanoi, että tätä voi tehdä aikuisenkin koiran kanssa treeni- tai kisalämppänä. 

Lisäksi treenattiin sivulletulon alkeita, ja Hertta heitti mulle, että voisin opettaa sivulletulon vatitempun kautta. Hahaa! Sanoin, että olen herännyt siihen, että olen tehnyt ihan liian vähän kehonhallintatemppuja, johon Hertta lohdutti, että ei ole liian myöhäistä! En edes kriiseillyt! 😂 
Näytin myös Ninja-maahanmenon, jota Joku näytti nyt oikein hienosti, vissiin oli tarpeeksi pehmeä matto. Sitten halusin tehdä sosiaalista palkkaa. Hertta kysyi, mitä temppuja Joku osaa. Hetken piti miettiä, ennen kuin keksin... Peruutustemppu oli vielä liian vaiheessa toimiakseen hyvin uudessa ympäristössä, joten valittiin tylsästi istuminen ja maahanmeno, väliin sosiaalinen palkkaus ja loppuun lelupalkkaus. Eka kierros meni ihan hyvin, mutta toisella kierroksella Joku katteli jotain muuta aloituksessa. Käsikosketuksen kautta sain sen sitten mukaan, mutta Hertta muistutti, että käsikosketus lasketaan myös tempuksi! Eli käytännössä tein tällä kierroksella 3 temppua... Viimeisenä juttuna tehtiin luoksetulo, jossa Hertta piti kiinni ja mä seisoin "asennossa", kunnes koira oli tullut noin 3/4 matkasta vauhdikkaasti, siitä vapautus leluun. Hertta kommentoi vielä mun kutsua "Jokutuleeeeee", että se voitaisiin tulkita kaksoiskäskyksi, että käviskö "Jokutule". Sanoin, että ei käy, kun sen pitää kuulostaa hauskalta, niin päästiin sitten kompromissiin, että kaksi e-kirjainta riittää 😂 "Jokutulee"

Illan viimeinen treeni oli Justin dobo, jota veti Anita Pesola. Se olikin vähän erilainen dobo kuin Kompassin kurssit: ihan vain muutama ohjaajan lihaskuntoliike ja koira ei tehnyt pallon päällä,  vain tasapainotyynyllä / fitbonella. Kuten arvata saattaa, Just oli ihan elementissään ja teki kaikki tehtävät saman tien vaikeutettuina. "Ällöttävä hikari"!

Kaiken kaikkiaan mahtava päivä! Tuolla olisi viihtynyt toisenkin päivän - vielä kolme lajia jäi kokeilematta 😂 Erityisen arvokas kokemus toki pennulle.

Itku pitkästä ilosta - sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Just alkoi yskiä, joten me ollaan nyt sitten treenitauolla vielä ainakin pari viikkoa.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Maijun treenit viime viikolla

7.11. mulla oli Joku pääsi ostopaikalta myös Maijun treeneihin. Kerroin, että ollaan tehty enimmäkseen vain eteenmenoa ja putkia, niin haluaisin nyt tehdä hypyn tarjoamisia / käännöksen alkeita ym. Osaan nimittäin opettaa koiran juoksemaan kovaa loppusuoran, mut oishan se kiva aivopestä pentu siihen, että koko radan voisi juosta yhtä kovaa!

Tehtiin sitten takaakierron ja hypyn tarjoamisen alkeita. Palkkana oli reikäpallo, johon sidottu pentuhihna. Se olikin loistava lelu tähän treeniin, kun sen sai liikkumaan.
Huomioita:
  • pidä pentua pannasta ennen lähetystä, niin siihen saa jännitettä ja on varmasti nenä oikeaan suuntaan
  • kun pentu lähtee kiertämään siivekettä, lähde itse juoksemaan lelu perässä käännöksen jatkumisen suuntaan, niin pentu oppii kokoamisen jälkeen aina kiihdyttämään
  • kokoamiskäskyn voisi opettaa?
Lopuksi otettiin vielä mutkaputki + suora putki -eteenmenoja palkka Maijulla. Joku oli treenin alussa aika villillä tuulella valmiiksi ja uskomattoman hienosti jaksoi keskittyä ja olla vauhdikas koko 12 minuuttia! Tähän astihan on aina tehnyt 2 settiä, joten tämän kertaisen setin pituus oli lähes kaksi kertaa se, mitä yleensä.
Olin luvannut Minnalle ottaa videota meidän treeneistä, joten tällä kertaa Maiju oli kamera kädessä eikä palkkaamassa. Rimat oli 35 cm. Ensin ajatuksena tehdä alun takaakierrot saksalaisella ja palkata keppien jälkeen. Nelosesteellä jäätiin vähän junnaamaan, ja Justilla tuli selvästi taas oma näkemys esille. Lopulta sain mun näkemyksen läpi, ja Just teki takaakierron hyvin. Kepeillemeno meni ihan superhienosti joka kerta! Ohjasin sekä seinän puolelta että sisäpuolelta. Ekalla kerralla Just keskeytti tokavikasta välistä, kun mun käsi meni taskuun. Kokeiltiin neloselle myös backlappia, joka toimi ihan loistavasti, vaikka ei todellakaan ole kyse ohjauksesta, jota usein käyttäisin. Ysille tein sekä vetoa että japanilaista, joka oli näppärä. 11 takaakierto meni hyvin, mutta unohdin tehdä siihen persjätön, joten 12 meni väärältä puolelta. Persjätöllä toimi hyvin. 15-17 suoralle olisin kaivannut lisää vauhtia, mutta keinu meni hyvin.

Mietittiin sitten tuota 15-17 suoraa lopuksi. Maiju sanoi, että Justia taitaa ärsyttää, kun otan etumatkaa 😁 ja taisi osua oikeaan. "Epistä, sä varastit." Tehtiin sitten niin, että odotin putkella koiraa, nappasin sen putken suulta mukaan JA oikaisin sen uudelle linjalle, sitten vasta lähdettiin juoksemaan. Nämä pitäisi aina muistaa. Ei ole aina etu käyttää kaikki aika hyväksi. Kun tuollakaan mulla ei ollut kiire, kun jo 15 metrin päästä käännyttiin takaisinpäin. Ja tästä tuli mieleen Soilen toissakesän treenit, joissa harjoiteltiin linjan tekemistä koiralle. Videolta laskettuna yhdessä juosten -toisto oli puoli sekuntia nopeampi kuin aiemmat toistot! Siis puoli sekuntia neljällä esteellä! Ja ottaen vielä huomioon, että viimeinen toisto tehtiin treenin lopuksi eli koira oli selvästi väsyneempi kuin aiemmilla! Nyt pitää itse tsempata, että näen tuollaiset paikat tutustumisessa.


perjantai 9. marraskuuta 2018

Joku tokoilee, Just agiliitää ja Lyytin rallaa

3.11. lauantaina Jokulla alkoi tokoryhmä, jossa kouluttajana Liina. Ei tehty vielä niin paljon, mutta sen sijaan keksin yhden aika ison asian isojen koirieni kisatokosta. Aloitin jutun sillä, että haluaisin opetella sosiaalista palkkausta nyt heti pienestä asti, kun isoilla koirillani kisatilanteet on aina paineistavia. Liina oli sitä mieltä, että sosiaalinen palkka tulee tekemisen mukana (ainakin labbiksilla) ja oli vähän ihmeissäänkin, koska sanoi tietävänsä, että mä aina kehun ja oon mukana. Loppuleikin aikana se ahaa-elämys sitten tuli, kun Liina touhuani katteltuaan sanoi: "On se kumma, jos sun koirat ei opi sosiaalista palkkausta. " No sehän siinä varmaan sitten on, että treeneissä aika hillun vapautuneesti ja kisoissa sosiaalinen palkkaukseni on väkinäistä ja sehän vasta onkin koirien mielestä outoa käytöstä.

Joku oli treeneissä mukavan aktiivinen mua kohtaan, mutta pidin sen kuitenkin osan ajasta hihnassa, kun toinen ryhmäläinen treenasi samaan aikaan ruutua toisella reunalla. Ninja-maahanmenoja Joku ei oikein näyttänyt, kun jäi jostain syystä aina seisomaan, vaikka sitä ei oikeestaan osaa! Näytettiin myös vähän kontaktikävelyä, ja puhuttiin sitten siitä, onko se hyvä metodi vai ei, oppiiko koira siitä haahuumaan. Sanoin opettaneeni yhden koiran sillä hyväksi seuraajaksi ja toisen huonoksi, että riippuu mistä roikkuu! Mutta en näe syytä, miksi en voisi tehdä esim. perusasennon kautta seuraamista ja kontaktikävelyä rinnakkain - silloinhan kontaktikävelyssä ei ole käskyä ja palkkailen vaan kontaktista. Samaa mieltä oltiin 😊 Perusasentoon houkutellessa Joku jää usein istumaan ihan tosi huonosti. Tehtiin sitten toisinpäin eli Joku istui ja mä siirryin sen sivulle. Palkkaa tuli niin kauan kuin se istui ryhdikkäästi. Tällä jatketaan! Lopuksi vielä Jokun eka ruutuun juoksu lelulle ja siihen oli kiva lopettaa!

Ennen tokoryhmää otettiin Justin kanssa pikatreenit - muutama toisto kaikkea. Keinut superhyviä taas, samoin keppien avokulmat jopa takaaleikaten! Puomin kontaktilla tuli kahdesti yli! Mutta sitten "muisti", mistä on kyse ja loput ok. Lisäksi tehtiin pari takaakierron ja eestä hypyn erottelua (100 % oikein) ja pari japanilaista (alkaa löytyä). Juomatauon jälkeen kanafileet esiin ja koemainen merkinkierto. Ekalla yrityksellä täydellinen! Lopuksi vielä vähän asentopeliä, jossa maahanmenot löytyi huonommin kuin istumiset! Viimeisenä liikkeestä istuminen, jossa tuli hyvä häiriökin, kun Liina teki Bobin kanssa kaukoja toisella reunalla samalla, kun Just istui. Just super!

Sunnuntaina Lyytillä rallykisat Ojangossa. Tuomarina uusi tuttavuus Anna Klingenberg. Heti radan alussa tuli säätöä 3 askelta peruuttaen -kyltillä, kun Lyyti aivasti joka kerta, kun lähdin pakittamaan 😂 Kahdesti uusittiin ennen kuin onnistui eli -3 ja -3 tästä. Houkutuksesta tuli -3 tvä. Olin rataan tutustumisessa kysynyt, kummalta puolelta tunnaritikku pitää kiertää ulos tullessa ja tuomari sanoi, ettei väliä, kunhan ei kävele yli. Taisin sitten tehdä juuri sen! Myös pujottelusta tuli -3 tvä, ja siitä en tiedä syytä. Sitten tuli pari kympin virhettä, ensin puolenvaihdossa edestä (rintamasuunta) ja sitten tuplasaksalaisessa (eriaikaisuus). Noita kymppejä en itse tajunnut ja radalta tullessa ajattelin, että pisteitä olisi jotain 80-90. Vähän nauratti, kun näin saldoksi 68! 😂 Mutta onneksi oltiin ehditty syödä tulospullat jo varmuuden vuoksi! Tuomarin kommenttia ei tällä kertaa ollut valitettavasti.

Fiilis oli vähän vaihteleva. Aina hetkittäin Lyytin kontakti laski ja sitten taas seuraavassa hetkessä seurasi upeasti. Ehkä huonommat pätkät eivät tule niinkään hitaasta kävelystä kuin hidastamisesta...?