Ellin yksäri 24.8.

Kinnusen Elli oli laittanut niin mahtavan yksäritarjouksen, että olin ihan mainoksen uhri ja varasin meille yksärisetin 24.8. iltapäivällä. Aloitettiin Justin kanssa nosejutuista. Olin laittanut toiveeksi meidän haasteen, johon en itse ole saanut juuri mitään edistystä: lähekkäiset kätköt / risteävät hajupilvet. Muutaman kerran näitä on mökillä treenattu ja osa on mennyt ihan hyvinkin, mutta välillä Justille on iskenyt hirveä turhauma. Selitin Ellille ensin, että ollaan kolme kertaa missattu lähekkäinen kätkö kokeessa. Ongelma on toki osittain minun; oon jatkanut pois pienestä tilasta liian vauhdikkaasti löydön jälkeen. Koska koira kuitenkin oppii helpommin kuin ihminen, haluaisin, että Just itse osaisi suunnistaa risteävissä hajupilvissä.

Elli oli tehnyt kolmen rakennuksen ulkoseinustoille ja kuisteille kolme pientä ulkoetsintää, jokaisessa 2 vierekkäistä kätköä, joilla oli alle metri väliä mutta jotka olivat eri hydrolaattia. Suorituksessa oli muutama yhteneväinen piirre edellisviikonlopun epäonnistuneen Lohjan treenin kanssa: otin Justin autosta päiväunilta vain hyvin pienellä virittelyllä ja oltiin toisten koirien reviirillä. Ellin omat koirat olivat autossa kauemmalla parkkiksella näkö- ja kuuloyhteyden ulkopuolella, mutta Just oli selvästi hieman varuillaan, tuleekohan jostain nurkan takaa malinois. Sitten esim. heitin namin nurmelle, johon joku toinen koira oli pissannut, niin eihän sitä namia voinut hakea. 

Näiden asioiden seurauksena vire oli aika matala ekassa ja tokassa etsinnässä. Jos ei nyt suorastaan "hoh hoijaa" -mielentila, niin aika lähellä sitä. Taas korkealla kätköllä (n. 100-110 cm) Just kävi piippaamassa alla, enkä ohjannut, kun oltiin treeneissä. Ei ollut mulla liinan päässä kovin päämäärätietoinen nenä, vaan homma oli vähän taivaanrannanmaalailua. Tokalla alueella oli saavuttamaton kätkö, jota Just ei myöskään heti ilmaissut vaan vinkui menemään arkun ympärillä ja sen jälkeen oli tosi vaikea jatkaa. 

Näiden kahden alueen jälkeen otettiin pieni tuumaustauko. Elli esitti kysymyksen, mikä on mullakin ollut alitajunnassa: onko Justin motivaatio ja löydönnälkä laskenut? Esim. tässä etsinnässä ja Lohjalla ei ollut sellaista päämäärätietoista tohinaa, joka yleensä Justilla on nosessa. Kokeessahan se on yleensä parhaimmillaan, ja mietittiinkin, mikä eroaa. Ainakin se, että Just näkee toisten koirien pääsevän etsimään ennen sitä, ja odottelu muutenkin nostaa virettä (jos se ei kestä 7 tuntia). Toki kokeessa on, tai ainakin pitäisi olla, superpalkat.

Mun pitäisi huomattavasti enemmän kiinnittää huomiota siihen, missä mielentilassa Just on ennen etsintää; kirjoitinkin tämän mun muistilistan ensimmäiseksi joka etsintämuodon kohdalle. Jos se on ollut päiväunilla, niin tarvitsee ihan erilaisen herättelyn ja virittelyn, kuin jos on muurahaiset pöksyissä odottamassa vuoroaan. Siis niin itsestäänselvä perusasia!!! Oon ihan sokeutunut sille, että Just on "aina motivoitunut" ja "aina innokas etsimään". Vaikka olisi kuinka kokenut ja etsinnästä tykkäävä koira, niin totta helvetissä sekin tarvitsee motivointia ja virittelyä!!!  Oon myös yliarvioinut Justin häiriönsiedon tai tuudittautunut siihen, että koirahäiriöt ei oo sille mikään juttu. Vaikka sille on ihan normaalia, että useampi koira nosettaa yhtaikaa esim. hallissa, se osaa ohittaa pissahäiriöt ym, niin on silti eri asia olla toisen lauman reviirillä.

Mietin myös mun lähtörutiinia tältä kantilta. Oon nyt viime kuukausina pyytänyt Justin "käy siihen" ennen lähtöä. Keksin sen ihan sattumalta, kun oli joku koe, jossa sai etsityttää koira vapaana ja tarvitsin muutaman sekunnin, että sain hihnan taskuun ja muut jutut järjestykseen. Se on toiminut tosi hyvin... MUTTA jos koira on valmiiksi matalassa vireessä, niin toi laskee entisestään. Tai jos seisaallaan on jo kiinni hajupilvestä, niin lisäkäsky "käy siihen" varmasti vain ärsyttää. Tää tuli mieleen Lohjan treenin ekasta sisääntulosta. Oon liikaa taas ajatellut keskittymistä sen sijaan, että tunnustelisin koiran sen hetkistä virettä. Joskus voisi olla parempi antaa sen juosta alueelle eikä pyytää keskittymistä ennen lähtöä. Antaa sen nostaa vähän virettä ennen alueelle menoa, antaa mennä vaan ja sitten palata takaisin alkuun myöhemmin.

Elli kysyi, onko mulla jokin syy, miksi palkat on niin kuivia. No se on se, että yleensä meen treeneihin suoraan töistä ja kuivaliha säilyy repussa. Mutta voisikohan olla, että Justin hampaat alkaa olla sen verran heikommat, että sen on vähän vaikea syödä esim. kanatikkuja? Oisko kosteammat namit nykytilanteessa mieluisampia? Vaikka muuten palkkaan kätköltä poispäin, niin korkealta kätköltä namit voisi tulla ylhäältäpäin istuvan koiran suuhun. Saavuttamattomalla voisi myös kokeilla kätköltä palkkaamista, koska siinä ei ole nuolemisvaaraa.

Kolmannelle alueelle otin vähän palkankorotusta ja enemmän virittelyä. Just lähti nyt huomattavasti paremmalla tohinalla ja löysi ekan kätkön todella tehokkaasti. Mutta kun sanoin "jatketaan", Justille iski hirveä turhauma ja sekä mun että Ellin mielestä se näytti, kuin olisi halunnut sanoa: "En minä tiedä, mistä jatketaan!" 🤯 Tässä kohtaa päästiin siis päivän treeniaiheeseen kiinni. Risteävät hajupilvet ilmeisesti räjäyttää Justin käsityskyvyn ja sillä menee hermot, kun ei tiedä, mistä jatkaisi etsintää, kun on koko ajan hajupilvessä. Tässä kohtaa Elli sanoi, että muutetaan strategiaa: kun sanon "jatketaan", ohjaan selkeästi johonkin, lähelle löydettyä kätköä mutta kuitenkin liikkuen poispäin siitä. Koira tietää, että jatketaan tästä eikä aikaa ja aivokapasiteettia mene turhautuneeseen sahaamiseen löydetyn kätkön lähellä. Tässä mulle tuli mieleen tämä mökkitreeni, jossa Just meuhkasi ihan samalla tavalla löydettyään ekan kätkön ovenpielestä. Sitten kun mä lähdin ohjaamaan penkkiä toiseen suuntaan, niin Just rentoutui ja alkoi taas nuuskuttaa kunnolla.

Tosi kivaa 2 viikkoa ennen SM:ejä todeta, että koiran motivaatio ei ole normaalilla tasolla... Yritän vain ajatella, että oli tosi tärkeää, että tämä tuli nyt ilmi, koska vielä ehtii tehdä jotain. Treenilista alkaa olla jo aika hyvin läpikäytynä noin muuten, joten hyvin voi tehdä enää pelkästään motivaatiotreenejä. Kuten Elli sanoi: "Palkkaneuvotteluista ei tässä harrastuksessa pääse koskaan kokonaan eroon."

Treenilista alkaa seuraavan maanantaitreenin jälkeen näyttää jo aika hyvältä. Nyt sitten kaikki fokus motivaatioon! Laittelen Ellille vielä viestiä tosta ekan kätkön ilmaisuasiasta. Luulen, että osittain tämäkin on motivaatiokysymys. Jos ilmaisuun olisi korkeampi motivaatio, Just viitsisi kertoa mullekin, kun löytää kätkön. Liinalla rajaaminen ja superpalkkaus lähikätköstä ei mun mielestä ole tuottaneet juurikaan. Vaikka aina ajattelen, että jatketaan vielä löydön jälkeen, niin aina voi kyseenalaistaa, toiminko käytännössä näin?! Vai teenkö huomaamattani niin, että löydön jälkeen vien koiran pois superpalkattavaksi, ja loppualue jää kuitenkin käymättä? Entäs miten sitten kokeessa, jos alueella on vain yksi kätkö?

Syyt, miksi Just on jättänyt ekoja kätköjä:

1. Nopea löytö ekalla alueella, homma loppui siihen.
2. Jos ei ole ollut varma, miten kyseinen kätkö ilmaistaan.
3. Jos on halunnut vielä tehdä vertailevaa tutkimusta, esim. vientilaatikoilla ja repuilla
4. Varovaisuus ilmaisussa ("en pure en pure")

Nyt alkaa myös tuntua, että tää aihe on noussut aivan liian suuriin mittasuhteisiin mun päässä. Että en uskalla enää edetä alueelta koiran reaktiolta, kun epäilen, että se jättää kätkön. Jotain pitää nyt muuttaa tässä ajattelutavassa ja pian.

Justin toisena tehtävänä oli tunnari, jota tehtiin eri paikassa (vaihdettiin autot toisinpäin). Tehtiin ensin yksi, jossa Just lähti tuomaan väärää ja mä reagoin tosi hitaasti. Mietittiin sitten hetki menneitä treenejä; yksin tehtynä kaikki on onnistuneet, Annikan kanssa lähti kerran tuomaan väärää. Mä oon ajatellut, että ongelma on odotusvaiheessa, mutta Elli nosti esille hajukuva-asian: koska viimeksi mun kapuloita on käsitellyt joku muu? Kääk, siitä taitaa olla muutama kuukausi!! Tämä myös korostui tässä treenissä, koska oltiin juuri etsitty nosekätköjä, joissa oli myös Ellin hajua. Muiden ihmisten hajuiset kapulat oli Justille alunperinkin aika vaikea asia, joten ehdottomasti olisi pitänyt muistaa lääpityttää kapuloita tarpeeksi usein. Siitä nyt ykkösprioriteetti. Me ollaan jo kerran tehty tää projekti, pystytään siihen kyllä uudelleenkin!

Tehtiin myöhemmin toinen toisto, siinä Just tuli suoraan omalle ja toi sen. Tästä mieleen tullut toinen pointti oli se, että haastetta voisi olla enemmän, esim. joka toinen kerta perustunnari, joka toinen kerta haastava, esim. tosi pitkä jono. Tässä kohtaa rupesin miettimään, miksi teen kotona partsilla isoa määrää mutta muualla en!? Ne nyt ohjelmistoon.

Elli näytti ja selitti myös muutaman haastetreenin, esim. tunnaritorni, jota en ennen ole koskaan ymmärtänyt, ja "tyhjä rata", jonne ilmestyy oma huolellisen haistelun jälkeen. Ideana tornissa, että koira oppisi siirtämään nenällä väärät pois edestä. Tällaista en edes koskaan ole nähnyt! Kapuloiden viennistä kysyin myös, ja Elli sanoi, että voisin olla katsomatta Justiin. Kokeillaan tätä seuraavaksi.

Nose + nose + agi

 Milkan semman jälkeen ajeltiin 7 km päähän tsekkaamaan yhtä potentiaalista nosekoepaikkaa. Treenattiin siellä saman tien Katrin kanssa. Laitan niistä treeneistä aika lyhyesti, kun oli henkisesti aika rankat treenit. Herätin Justin päiväunilta autosta hommiin aika lyhyillä valmisteluilla.

Tein itse ensin ulkoalueen, jossa tämä ja toinen seinusta, yhteensä 3 kätköä. Lähtö koiratarhan portilta. Sain Justin nappaamaan lähikätkön, jee! Korkean kohdalla se ensin nosti vähän nenää ja piippasi. Koetilanteessa tässä kohtaa kannustaisin sitä hyppäämään seinää vasten, mutta treenitilanteessa vastuutin koiran hoitamaan tonttinsa itse. Justia selvästi turhautti tää kätkö, se oli puulautojen kolossa ja levinnyt ilmeisen laajalle. Saatiin kuitenkin homma maaliin. Toisen seinustan yksi kätkö meni hyvin. 

Sitten sisäetsintä, jossa voisin pelata bingoa, mitä ei pitänyt tehdä ennen SM:ia:

• Virittelyjä ja palkkaneuvotteluja olisi pitänyt käydä enemmän
• En ollut kertonut Katrille, mitä haluan ja mitä en halua etsintään
• en ottanut huomioon häiriötä (oltiin koirakodissa, jossa oli esim. pennun peti ja toinen koira raapi ulko-ovea)
• koiralla oli kuuma
• vedettiin äärirajoille
• turhauma nousi sfääreihin
• etsintä ei edennyt koiravetoisesti

Muutama hyväkin asia oli:

• Just otti ensimmäisenä korkean kätkön!
• Tajusin kolmannen kätkön jälkeen ottaa juomatauon
• Kun viimeinen kätkö ei noussut sisältä, tajusin ottaa uuden lähdön ovensuusta

Ei näin ei näin.

Tiistaina sitten tuurauspaikalla Saana Ojansivun nosevalkussa Tuomarinkartanossa. Ensin tehtiin ulkoetsintä, jossa Just ensin reagoi hienosti lähikätköön mutta sitten kuitenkin jätti sen 🙈 Kyse ei ollut siitä, että olisi vaihtanut helpompaan; näytti vain siltä, ettei viitsi ilmaista tätä. Jäin kuitenkin siihen alkuun, koska olin nähnyt reaktion lähdössä ja nousihan se kätkökin sieltä sitten. Kätkö oli luudassa ovenpielessä (ei kuvassa).

Sitten hillottiin vasenta puolta alueesta, jossa pöytäryhmä, koska olin näkevinäni sieltä reaktioita mutta tein ne itse. Melkein koko aika oli käytetty, kun Just hivuttautui kohti ovensuuta ja nappasi vielä postilaatikosta kätkön, mihin lopetettiin. Puoli aluetta jäi käymättä! 🙈

Pohdittiin vielä Saanan kanssa mahdollisia syitä kätkön jättämiseen. Mun mielestä aika isossa osassa on Justin epäilys siitä, että etsintä loppuu löytöön. Toinen asia on motivaatio. Vaikka olen mielestäni superpalkannut lähikätköjä, niin aina voi kyseenalaistaa, onko mun superpalkka Justille superpalkka. Tätä käytiin läpi vielä Ellin yksärillä lauantaina, joten jatkan juttua seuraavassa postauksessa.

Otettiin vielä ajoneuvoetsintä, jossa kolme traktoria, yksi traktorin peräkärry ja yksi lanantapainen. Olipa kivaa tehdä tällaisilla vaihteeksi! Aikaa 4,5 min.

Lähdössä tapahtui jotain ja Just vingahti kuin olisi astunut johonkin terävään. Maassa ei näkynyt mitään, tassut oli ok, koira ei ontunut ja näytti haluavan aloittaa, joten hetken hengittämisen ja koiran tsekkauksen jälkeen aloitettiin alusta mutta päädyttiin traktorin toiselle puolelle. Ja tää etsintä oli nyt ihan viimeisen päälle! 👌Just ilmaisi kaikki kätköt heti kohdalle osuttuaan. Keskimmäiseltä yhdistelmältä vaihtoi päättäväisesti lanalle, josta nappasi kätkön. Kun oltiin löydetty kätköt reunimmaisista ajoneuvoista, käytiin vielä läpi keskimmäisen yhdistelmän matalat kohdat, totesin ne tyhjäksi ja ilmoitin valmiin jo ajassa 3:47. Tästä onnistumisen lisäksi muistiin vielä se, että jos ajoneuvo on kovin korkea, esim. traktorin peräkärry, jonka laita on 1,5 metrissä, pitää muistaa kysyä tuomarilta, onko sen alta meneminen virhe.

Nyt on meidän strategia ajoneuvoilla selvillä: ohjaan aloittamaan lähimmästä, mutta jos Just haluaa vaihtaa ajoneuvoa, niin menen perässä. Yritän sanoa ääneen, mistä on jo löytynyt, niin en mene ehkä niin helposti sekaisin. 

Torstaina Just lähti jo porukoiden kanssa mökille, joten Jokun kanssa laatuaikaa illalla agitreeneissä. Tehtiin taas leijeröintiä. Mä olin erityisen yllytyshullulla tuulella: peruutin putkeen ja otin alussa 20 metriä etumatkaa 😂 Se oli siistii!

Tehtiin esteelle nro 10 asti vain, koska halusin kokeilla eri tavoilla. Ensin lähetys puomin yläpuolelta 8 ja 9. Yhden kerran Joku meinasi mennä puomille, mutta ymmärsi korjauksen niin hienosti, että seuraavalla kerralla irtosi tosi kevyesti hypylle! Tää oli ihan mahtavaa, koska koirasta näki, että se todella ymmärsi, mistä palaute tuli ja tiesi, mitä tehdä eri lailla. 

Sitten juostiin helevetin kovaa ja tein persjätön 8-9-väliin. Tällöin Hanna palkkasi kympiltä. Ollaan kyllä nyt päästy ihan eri vauhteihin viimeisissä kahdessa treenissä. Oiskohan vauhdikkaammat juoksulenkit Tuomarinkylän ympäri iltahämärässä rusakoiden prime timeen nostaneet vähän kuntoa ja juoksunopeutta?! Viimeisellä toistolla takaaleikkaus ennen ysiä. Sekin onnistui mutta oli selvästi huonoin näistä kolmesta vaihtoehdosta. Tähän sitten lopetettiin.

Milka Taurun workshop

 Sunnuntaina Lohjalla Milka Taurun vetämä fyysiseen harjoitteluun painottuva tokopäivä. Ensin oli reilun tunnin luento, sitten jokaisella koirakolla puoli tuntia yksilötreeniaikaa. Oli kyllä hyvä setti! Milkalla oli ihanan kannustava ja lohduttava näkökulma fyysiseen harjoitteluun: kaikkea voi kehittää; jotain on parempi kuin ei mitään; pitää löytää itseä ja koiraa motivoiva harjoittelumuoto. Koirakoiden kanssa Milka jaksoi selittää ja neuvoa tosi kärsivällisesti juurta jaksaen, mitä tehdään ja miten korjata, jos tuli virhe.

Mulla oli aika paljon mielessä lämppäämiseen liittyvät jutut. Lämppä on mulle itsestäänselvyys agilityn ajoilta, mutta nyt oon ruvennut miettimään, olisiko nykyisiin lajeihin syytä tehdä jotain toisin. Jos lämpän pitäisi simuloida tulevaa suoritusta, niin sitähän reipas kävely ei tee, vaikka onkin tärkeä osa normaalia treenikäytäntöä. Entäs sitten, jos ulkona ei pysty tekemään reipasta lenkkiä esim. jäisen pohjan tai helteen takia? Miten kannattaisi lämpätä ennen pikatreenejä esim. kouluttamisen jälkeen? 

Ensimmäisenä aloitettiin mun viimeisimmästä havainnosta: Just kääntyy ohjatussa niin usein oikean kautta, että kyse ei ole enää sattumasta tai osaamisen puutteesta. Kokeiltiin sitten namikupille menoa kumpaankin suuntaan ja oikealle Just kääntyi tosi näppärästi, kun taas vasemmalle eri lailla "tassutellen". Treenattiin sitten ihan vain namialustalla vasemmalle kääntymistä. Tähän pitäisi nyt saada toistoja, joten varmaan rupeen tekemään esim. ruokakupilla, niin tulee joka päivä edes pari kertaa. Lopuksi kokeiltiin namialustaa suoraan Justin takana ja nyt se kääntyi vasemman kautta, mikä oli toki hyvä, koska sitähän tässä oltiin vahvistettu. Alustat voisivat myös olla esim. puolikaaren muodossa, niin liikerata tulisi simuloitua.

Toisena juttuna katsottiin pienen tilan nopeaa lämppää; jatkoin tätä keskustelua vielä oman fyssarin kanssa seuraavalla viikolla, joten laitan tähän kaikki yhteen: 

• Perusvenytykset, jotka yleensä teen treenin jälkeen, voisi tehdä ennen treeniä, vaikka ihan ekana. 
• Muista istuen ylöskurotukset
• Kaukot voisi tehdä ihan namilla liikeratana rauhallisesti.
• Sen jälkeen vaikka 1-2 maasta istumaan pomppua
• Peruutus + palkkaus eteenpäin heitettyyn namiin on hyvä: siinä tulee sekä peruutus että pikkuspurtti
• Korokkeen ympäripyöriminen molempiin suuntiin 
• Ponnistukset kuten liikkeellelähdössä
• Nosen suhteen pohdiskelin korkeita ja kiivettäviä kätköjä. Oon välttänyt ylöspäin palkkaamista, ettei tulisi turhia nousua. Tämähän on johtanut siihen, ettei olla vahvistettu niitä juurikaan.
• Nooran kanssa pohdiskeltiin, että nousuja voisi tehdä lämppänä matalammalla ja nopeasti.
• Arjessa Justin tulee noustua mua vasten luonnostaan, kun tuun kotiin, ja Just tulee "halimaan"

Kolmantena oli hyppy. 40 cm hyppy alkaa Justille olla aika korkea; toisaalta voittajassahan hyppy tulee vain kerran ja ilman kapulaa. Treenaan käytännössä aina 30 sentillä mutta eihän sekään ole koiralle kovin reilua, jos meinaa kokeeseen joskus. Tehtiin ensin yksi kutsuhyppy reilulta matkalta testiksi. Just lähti hyppyyn vauhdikkaasti, mutta hyppykaari ei enää ole riittävä ja alastulossa "putoaa". Eli ponnistusvoimaa ja takaosan hallintaa alastulossa saisi olla enemmän.

Ensimmäisenä harjoituksena takaosan hallintaan korokkeelle steppi peruuttaen, steppi alas ja palkka ojennuksesta eteenpäin. Justin mielestä oltaisiin voitu peruuttaa 7 askelta, kiivetä kaikki tassut korokkeelle ja esittää kaikki muutkin temput kaupan päälle 😂 

Toisena ponnistusvoimaa lisäävä treeni: kyykky. Eli etutassut korokkeelle, siitä istumaan ja takaisin. Ensimmäistä kertaa sain kuulla Justista: "sen ratkaisu kaikkeen on lisää vauhtia". Kolmannesta toistosta Justin takajalkojen asento leveni ja neljännellä se vähän pyllähti. Siispä aluksi ihan vain pari toistoa. Toistomäärää ei myöskään noudateta orjallisesti, vaan pitää nimenomaan katsoa koiraa ja heti pitää tauko, kun tekniikka kärsii. Just itse ei todennäköisesti sano, koska riittäisi, vaan jatkaisi sen 400 toistoa tekniikasta huolimatta...

Kysyin hypystä vinosta kulmasta myös ja siihen vastaus oli yksinkertainen: kyykky palkaten vähän vinosta. Mutta tämä vasta sitten, kun suora kyykky sujuu. Ja muurinpalikka oli ainakin toistaiseksi liian korkea kohde. Nyt sitten treenataan tätä jumppana. Kiertohässäkässä matala hyppy, vaikka 25 cm. Eli liiketreeni erikseen ja fysiikkatreeni erikseen.

Tämän jälkeen Just näytti siltä, että nyt on lämpätty, joko aloitetaan treenit?! 💖

Torstaitreenit + kotilaatikot

Torstaina olin yksin kouluttamassa, mutta sen sijaan mulla oli itellä kaikki koirat mukana. Lyyti sai osallistua radanrakennukseen ja -tutustumiseen. Olipas rankka treeni! Hirveesti hommaa oli naminkerjäyksessä ja putkissa! Mummokoira olikin ihan poikki tämän rupeaman jälkeen 😍

Jokulla oli ratatreeni. A:n ja keppien vaihtoehtoisena esteenä oli putki. Vaikein kohta radasta meille oli 7-8. En meinannut millään saada rytmitystä kohdilleen, ja Joku kiersi koko esteen. Noin yleisesti ottaen Jokulla oli ihan sokka irti. Olin ajatellut ehtiväni persjättöön ennen kymppiä mutta ei todellakaan ollut mitään mahiksia! Siispä 10-11 meni taas hienolla "toivotaan parasta" -takaaohjauksella. Yksi extraputki tuli myös suoritettua. Muuten meni kyllä ihan super!

Mentiin rata kahdesti, sen jälkeen 4-8 niin, että pääsin palkkaamaan kasin. Sitten vielä inni molempiin suuntiin esteillä 15, 1, 2 ja 17-19. Nää meni aivan uskomattoman sujuvasti! Kuten Hanna viimeksi huomasi, Joku lukitsee hyppypuolen jo edellisellä esteellä. Kun nyt keskityin ohjeistamaan ajoissa, ei ollut mitään ongelmaa, ja Jokulla oli tosi itsevarma ilme.

 Kouluttamisen jälkeen Justille ajoneuvoetsintä. Mikaela laittoi kätköt. Olikin komeasti 5 autoa! Lähdettiin hallin oven suunnasta eli kuvanottopaikasta päinvastaisesta. Just porhalsi heti lähdöstä viereiselle seinälle - se oli siirtymähajureaktio. Ekaa autoa hinkattiin aika kauan. Reaktioita oli mutta mielestäni oltiin jo käyty kaikki. Just oli jo valmis vaihtamaan seuraavalle, ja käytiin tekemässä se välissä. Sieltä rekkarikätkö, jolla Just näytti aivan upeaa itsehillintää: siitä näki, kuinka teki mieli kaivaa hampailla, mutta suu pysyi kiinni! 😍 Ilmeisesti maanantainen resetti todella meni perille.

Jatkettiin takaisin 1. autolle ja sieltä löytyi vaikeasti tarkennettava rengaskätkö. Keskimmäisessä autossa oli saumakätkö. Kaksi viimeistä oli tyhjiä, mutta niissä oli 5 päivän sisällä ollut kätköjä, joiden kohtiin Just vähän reagoi mutta ei harkinnutkaan ilmaisevansa. Valmis! Muuten meni siis superhienosti paitsi eka auto. Ajassa ei kyllä pysytty, mutta ei voi mitään. Mielentila ja keskittyminen oli tällä kertaa aivan huikean hienolla tasolla ja Just pysyi aivan lukittuna autojen pinnassa, teki todella tarkkaa työtä!

Just ei halunnut vielä lopettaa, joten mentiin treeniPihalle jatkoille. Tehtiin yksi ohjattu (oikea kapula) ja yksi L (asennot istu ja seiso). Molemmat meni aika täydellisesti; ohjatussa Just kääntyi vasemman kautta mutta meni kuitenkin siitä suoraan oikealle kapulalle. Olipas kiva ilta!

Perjantaina Just jäi Kumpulaan yöksi, joten lahjoin sen tekemällä yhden treenin ennen lähtöä. Teemana oli laatikoiden erikoistapaukset. Tällä kertaa laitoin kätkö per huone ja väliovet kiinni. Kaikissa hajuna Opellan laakeri ja siirrännäisenä vanulappu laukun pohjalla. Ekassa huoneessa kätkö oli lentolaukun isoimmassa osastossa. Just otti tästä hajun aika erikoisesti: multa oli jäänyt päällystaskun vetskari auki ja Just työnsi siitä nenänsä taskuun ja ilmaisi! Tästä siis nopea löytö. 

Toisessa huoneessa oli kätkö hienossa pullolaukussa. Täältä ei tullut haju yhtään ulos 🙈 ja sitten kun avasin napin, Just avasi koko laukun. Eli tää aika epäonnistunut alue.

Kellarissa kovaa muovia oleva matkalaukku. Tällaista ei juurikaan olla harjoiteltu ennen, joten tavoitteena ihan vain nähdä, miten haju tulee ulos ja miten Just ilmaisee. Aluksi mulla oli sivuklipsit auki ja keskiklipsi kiinni, ja tällöin Just ei vielä uskaltanut lukita vastausta. Otin sit pikkutauon ja uudestaan keskiklipsi auki; nyt Just teki tosi varman ilmaisun. Aika tiivis laukku siis!

Viimeisenä ultimaattinen häiriöhajuharjoitus, jossa häiriölaatikoissa kaikkea tosi mielenkiintoista. Esim. etummaisena näkyvässä keksilaatikossa oli voimakkaan hajuista kalaa, eli todellakin koiraa kiinnostava häiriö. Ideana oli, että ohjaan näille häiriölaatikoille, mutta piilo on tuolla syvennyksessä pöydän ja jääkaapin välissä, eli Justin pitää todella edetä pois häiriöiltä päästäkseen kätkörepulle.

Tää meni tavallaan ihan sikahyvin, mutta sitten kun Just tuli kangaskassille, jonka sisällä oli dentastix, se haukkausi tikun suoraan kassin läpi 😂 Siitä totesin, ettei ole enää reilu ja nostin koko kassin pois. Ohjasin takaisin etualalla oleviin laatikoihin, ja Just alkoi valittaa mulle. Siinä kohtaa lakkasin ohjaamasta ja olemasta tyhmä ohjaaja ja annoin tilaa. Sitten löytyi kätkö 😍

Nyt voin vetää treenilistalta yli kohdat "matkalaukut" ja "häiriölaatikoille ohjaaminen"!

Viimeisen lomapäivän aamutreenit

 Vielä piti hyödyntää viimeinen lomapäivä ennen töiden alkua. Napattiin aamupäivävaraus hallille Annikan kanssa. Laitettiin taas tällainen asetelma eli kiertohässäkkä yhteen suuntaan ja ruutu toiseen suuntaan, myös hyppyjen välistä. 

Aloitettiin kehääntulo + kaukot ihan kisamaisesti ilman targettia. Meni kyllä upeasti! Ainoastaan seis-maahan -vaihdossa tuli ihan pikkuisen eteenpäin.

Hässäkkä tehtiin kerran kummallakin variaatiolla: stop + oikea hyppy sekä maahan + vasen hyppy. Tällä kertaa muistin jopa odottaa liikkurin käskyä! Tokalla toistolla meillä oli Annikan kanssa vähän epäselvää, tehdäänkö käskytettynä vai omaan tahtiin ja tehtiin vähän puoliksi, mutta se ei haitannut. Ilme ja varmuus oli ihan kymppi koko ajan!

Ruutu tehtiin Oonan ohjeilla eli ekalla toistolla vein namipallo ruudun taakse putkenpainon viereen piiloon ja pysäytin vasta takarajalla. Just teki tismalleen ohjeiden mukaan: ruutu - stop - missä pallo. Pysähtyi toki takarajalle, mutta niinhän oli tarkoituskin. Toinen toisto sitten näytöllä ja taas stoppi vasta ruudun takaosassa. Ai että miten hieno! Tästä superpalkkaukset eikä todellakaan tehty enempää.

Tällä kertaa otettiin kehiin myös tunnari, ympyrässä. Muuten kisamaisesti, paitsi että Annika kertoi mulle, että oma on kello kolmessa. Tää oli aika mielenkiintoinen suoritus: Just aloitti klo 11:stä myötäpäivään. Oman kohdalla reagoi mutta ei heti ottanut sitä. Kello 7 kohdalla alkoi turhautua ja klo 9 sitten jo nappasi suuhun. Sanoin "hei hei hei, eihän se nyt se ollut" ja Just vilkaisi mua, pudotti väärän, vaihtoi välittömästi oikeaan ja toi. Annikankin silmään Just tiesi, että oma meni jo ohi ja siksi ei suu enää pysynyt kiinni myöhemmin. Tästä vain pieni palkkaus, ei ollut superpalkan arvoinen suoritus tämä. Selvästi tuo kapuloiden vieminen on vaikea juttu Justille. Se tuntui taas menevän vähän "naminpummausmoodiin" (Ellin termi), joten pitää tästä vielä keskustella Ellin kanssa.

Viimeisenä juttuna suora luoksari hallin päästä päähän. Hetsasin oikein palkkapurkilla ja vire nousikin todella korkealle. Esteet oli laitettu sivuun tässä vaiheessa; mä seisoin kierron ja hallin oikean takakulman välissä. Just lähti juoksemaan oikein sotahuudon saattelemana ja kävi kiertämässä tötsät matkallaan mun sivulle. Eihän tästä voinut kuin revetä nauramaan ja palkata 😂

Jokulle taas poiskutsuja halli+Piha -yhdistelmällä. Tällä kertaa laitettiin Annikalle pikkunamit käteen heti ekasta toistosta alkaen, ja hän säntäsi juoksemaan hallin seinän takaa nosto-oven vierestä. Mulla oli karvalelu. Kylläpä vaan pikkunamitkin vetää Jokua tosi paljon! Huomattavan paljon nousi haastetaso!

Aluksi oli vähän haasteita saada ääni kuulumaan vaihtopenkkiläisten haukun yli ja tuli muutama toisto, jossa Joku ei kääntynyt. Ei palkkaa tietenkään näistä ja uutta yritystä niin, että itse olin n. hallin puolessavälissä, että ääni kuului paremmin. Sit saatiin muutama ihan nappisuoritus, kunnes selvästi mulla ollut lelu koki inflaation ja namit vei voiton. Tässäkin pitää olla tarkkana - hyväkin lelu alkaa kyllästyttää väsymisen myötä. Vaihdoin sitten itselleni kanatikun ja otettiin viimeinen toisto. Kylä kääntyi!! Ens kerralla siis nopeammin ohjaajalle hyvät namit käteen! 

Tää on kyllä niin hauska projekti, kun aina löytyy lisää juttuja, joilla saa nostettua haastetasoa. Ja toisaalta palkkauksen muuttamisen vaikutuksia on tosi mielenkiintoista seurata.

Loma ohi

 Maanantaina matkapäivän aiheuttaman välikuoleman jälkeen myöhäisillan kimppanoset hallin parkkiksella. Aiheena oli ajoneuvoetsintä. Janina olikin tehnyt monipuolisesti erilaisia kätköjä: rekkari, sauma, renkaan alla, rengaskotelossa, peräkärryn aisassa. Ensimmäinen alue meni loistavasti: Just haisteli tyhjän auton, pyöritteli silmiään mulle ("voisitko väistää"), vaihtoi kätkölliseen autoon ja ilmaisi renkaan huolellisen tarkennuksen jälkeen.

Sitten jouduttiin vähän odottamaan, kun ei ollut ihan selvillä, kuka on menossa millekin alueelle. Justille iski ihan jäätävä turhauma!!! Se selvästi suuttui siitä, että sai tehdä vain yhden kätkön. Sitten kun päästiin seuraavalle alueelle, se yritti hampailla kaivaa kätkön rekkarin alta 🙈 Tästä tein välittömän resetin, "hei hei hei, ethän sä noin voi tehdä!" Uudelleenkohdennus oli vähän nätimpi. Otettiin tästä pieni sosiaalinen palkka ja jatkettiin toiselle kätkölliselle autolle. Tässä saumakätköllä taas oli suunkäyttö lähellä. Palkkasin tämän vain pienesti ja vein Justin tauolle.

Tää on sinänsä mielenkiintoinen ajatus, kun usein sanotaan, että kolmosluokan koiralle ykkösluokan etsinnät tekee hyvää, kun pääsee heti palkkaamaan. Justilla kuitenkin tulee turhauma, jos saa etsiä vain yhden kätkön. Sille on ok, jos siirrytään palkkauksen jälkeen toiselle alueelle. Mutta tällainen, että odotellaan vähän epämääräisesti, kun toiset saavat etsiä, saa sen ihan kiehumaan. Tätähän on ollut myös näkyvissä YEK-ykkösissä - viimeisillä alueilla tekee hitaampia löytöjä, ettei hommat loppuisi. Samoin laatikkokakkosessa, kun kahdella ekalla alueella oli vain yhdet kätköt, niin kolmannella ja neljännellä ei ilmaissutkaan heti. Voin toki olla väärässäkin, mutta siltä tää mun mielestä näyttää. Palkka ei voita pakkomiellettä löytää kaikki. Jenni kerran sanoi hauskasti: "Justin voi palkalla ostaa pois alueelta."

Tällä kertaa palaute koiralle meni ihan nappiin! Toisella kierroksella tuossa kuvassa näkyvässä Caddyn saumakätkössä Justista oikein näki, kun sen teki mieli ottaa hampaat käyttöön, mutta sen sijaan se lyttäsi nenänsä saumaan, imppasi silminnähden itseään hilliten ja vetäytyi ilmaisemaan! Tästä bileet. Peräkärrykätköjen paikannusta en oikein muista, mutta ilmaisut olivat siistit. Renkaan altakin kätkö löytyi mutta näitä pitää tehdä lisää.

Joku sai tehdä kolme kätköä. Ei halunnut parkkiksella leikkiä vetolelulla enkä saanut namipurkkia autoon, joten tein tällaisen kaavan: Namit purkkiin Jokun nähden ja namipurkilla pelaamista. Pari heittonamia tai temppuilua nami kädessä. Pomppumielentilassa alueelle. Ilmaisusta ensin namipurkki kätkölle ja sitten vielä namipallo poispäin.

Aivan loistavaa settiä! Kaksi nopeaa löytöä autoista ja hyvä treeniluuppi. Kaikista upein suoritus oli kuitenkin kuvassa näkyvä peräkärryn renkaan alla oleva kätkö. Joku kohdensi tätä tosi pitkään, haisteli renkasta joka puolelta ja peräkärryn koko sivua. Se ei suinkaan näyttänyt siltä, että olisi lannistumassa liian vaikeasta tehtävästä. Oikeastaan päinvastoin näytti siltä, että onpa kiinnostava haaste! Se myös kaikissa näissä kolmessa etsinnässä pysyi 100 % ajoneuvon pinnassa, yhtään ei nenä käynyt maassa. Kerran-pari fokus hieman harhautui peräkärryllä, kun yhden treenikaverin perheen toinen koira tuli isännän kanssa parkkikselle. Joku laski, että he eivät kuulu meidän ryhmään (on tosi tarkka tästä) ja halusi vähän tuijotella peräkärryn takaa. Hienosti jatkoi kuitenkin tästäkin hommia, vaikka oli vaikea tehtävä edessä. Oon aivan häkeltynyt tästä intensiteetin muutoksesta alle kahdessa viikossa. 

Mökkinoset osa 2

Viikonlopuksi oli luvattu sadetta, joten tehtiin torstaina "hyvän sään aikaan" yksi laatikkoetsintä, jossa teemoina lähikätkö sekä kätkö repun pohjalla. Kohteiden määrä oli pieni, koska ideana vain nämä kätkötyypit. Kätkö oli siis heti ekassa laatikossa, joka oli pahvilaatikko; siirrännäinen oli yhden ilma-aukon vieressä. Aijai, kun Just haisteli ekan laatikon tarkkaan, sit vilkaisi mua alta kulmain ja meinasi jatkaa matkaa. Tää oli sen verran törkeä kätkönjättämisyritys, että ihan estin liinalla. Nyt Just palasi takaisin, kiersi laatikkoa vielä pari kierrosta ja ilmaisi. Olisikohan sittenkin siirrännäinen ollut liian monen kerroksen sisällä, vaikka luulin laittaneeni sen mahdollisimman helppoon paikkaan. Toinen kätkö oli mun rinkassa, joka oli ihan viimeisenä rivissä. Kätkö siis rinkan pohjalla vanulapussa. Olin valmiina ohjaamaan rinkkaa ympäri, jos Just reagoi ilmaisematta, mutta yllättäen tää menikin tosi hyvin ja Just reagoi rinkan kankaan läpi eikä suuaukosta.

Jokulle eka laatikko pelkällä lelupalkalla, rinkassa oli myös namikippo sisällä. Joku teki varmaan parhaimman laatikkoetsintänsä ikinä! Kävi jokaisen läpi, ei harhautunut millekään muulle hajulle ja ilmaisi molemmat kätköt heti kohdalle osuttuaan.

Perjantai-lauantai vietettiin parhaan ystäväni Annun + Jokun kanssa Isojärven kansallispuistossa minivaelluksella. Ajattelin, että Jokulle tekee hyvää päästä yksin reissuun ja niin tekikin. Sen sijaan Just oli ollut aivan tyrmistynyt tästä kohtelusta ja mököttänyt 2 päivää 😓 Sunnuntaikin meni vähän pieleen, kun hevonen alkoi ontua ja olin ihan hajalla tästä.

Koska treeneistä saan yleensä aina paremman mielen, tein pihalle vielä muutaman nosealueen viimeisen illan kunniaksi. Ja toimihan se taas, kummasti fiilis nousee, kun koirat on niin ihania! 😍

Ensimmäisenä alueena etupihalla keinotekoinen korkea kätkö retkituolin selkänojassa, joka oli kaivonkannen päällä. Just kävi ensin vasemman seinustan läpi, sitten siirtyi kaivolle, josta pientä reaktiota tuolin toiselle puolelle, mutta sitten Just harhautui haistelemaan autoa. Vinkkasin takaisin kaivolle, ja nyt sai hajupilvestä kiinni ja lähti hienosti kiertämään tuolia, kunnes löysi vahvimman hajun selkänojasta. Muistaakseni Just loppujen lopuksi hyppäsi kaivonkannen päälle ja ilmaisi siitä.

Toisesta alueesta ei kuvaa, koska oli liian pimeää. Siinä ideana lähekkäiset kätköt, olikohan reilu metri vain väliä. Toinen oli tosi matala styroksipalan alla, toinen nenänkorkeudella. Tää meni tosi hienosti ja jatkaminen ekalta löydöltä suoraan tokalle onnistui tosi sujuvasti. Molemmat oli pari senttiä saavuttamattomia.

Aitan portaalla sen sijaan oli haastavampi vastaava tehtävä. Just löysi aika nopeasti tuon ovenkarmikätkön ja ilmaisi sen hienosti. Tästä oli kieltämättä vähän vaikea jatkaa, kun olisi pitänyt kääntyä ympäri ja jatkaa toiseen suuntaan. Jostain syystä Just meni tasoa pitkin koko ajan vain vasemmalta oikealle, ja jouduin toistamaan jatkamisvihjettä aika monta kertaa. Lopulta vinkkasin, että hei tätä voi kulkea myös oikealta vasemmalle ja sitten toinen kätkö löytyi tyyliin heti. Jostain jatkamisvihjeestä turhautuneena Just oli harhautunut vasemmalla näkyvälle kasvillisuudellekin, eli ilmeisesti haju oli levinnyt sinne. Sieltäkään tullessa ei kätkö löytynyt, kun tuon sai vain yhdestä suunnasta. Tämä oli myös sellainen "pari senttiä saavuttamaton".

Viimeisenä lähikätköt saunaneteisestä ja saunasta. Pukuhuoneessa keinotekoinen kätkö pyöräkypärästä, joka oli heti ovesta tullessa suoraan edessä. Tän Just nappasi aivan suvereenisti eikä yhtään harkinnut, viitsisikö ilmaista vai jatkaako matkaa. Saunassa taas "pari senttiä saavuttamaton" halkokorin alimmassa halossa. Myös tämän Just paikansa heti ja ilmaisi varmasti. 

Arvosanat tällä kertaa: Piilot onnistuneet, 4/5, ilmaisuista priimaa 5/5, koiran into olosuhteisiin nähden 5/5, keskittyminen 4/5, treeniaiheiden toteutuminen 4/5. Into oli koko treenin ajan todella hyvä ja ainoastaan aitta-alueella meinasi turhauma iskeä.

Joku sai tehdä 3 kätköä. Tuolin laskin kaivon päältä alas, mikä ei ehkä ollut kovin hyvä, kun hajupilvi leijaili edelleen kaivon yläpuolella. Lisäksi Joku teki takaseinustalta yhden kätkön ja saunaneteisen kypäräkätkön. Tuolilla ei namipurkkia, kypärän alla ainakin oli. Kyllä nyt alkaa olla intensiteetti etsinnässä pysymiseen ihan eri tasolla kuin ennen. Hauska, että Joku selvästi odotti vielä lelua namit syötyään. Saavutetuista eduista ei luovuta!