Rallypäivitys

Sain 9.8. kuulla, että jäätiin rally-SM:ien pisterajasta vain puoli pistettä. Tämä tietenkin herätti ajatuksen, ettei peruutuspaikalta mukaan pääseminen ole mikään mahdottomuus. Siispä treenattiin ihan täysillä viimeinen viikko samalla, kun valmensin ihanaa joukkuettani. 13.8. käytiin rallyepiksissä I-hahilla. Ollaan kerran aiemmin oltu Hakkilan hallissa ja silloin lähdössä kesti yli 2 minuuttia, ja oli hirveä säätö ja radan alku meni aika plörinäksi. Sikälikin ihan huippua, että pääsin nyt sinne palkkaamaan kisatilanteesta. 

Itse kehääntulo ei ollut ihan viimeisen päälle mutta lähtö sujui kuitenkin hyvin. Sanoin "jes" ja palkkasin sit eteentuloon. Siitä vähän jähmeästi sivulle, mutta sen jälkeen sujui taas. Palkkasin muistaakseni seuraavan kerran askeljäävien istumisesta. Houkutuksessa oli lelu ja tyhjä muovipurkki; se meni ihan jees. Siitä oli haastava linja puolenvaihtoon edessä, mutta selvittiin. Istu- käännös oikeaan -istu oli suoraan kohti buffanurkkaa, joten oikein keskityin siihen, etten ajaisi koiraa päin kylttiä. No, en ajanut ja palkkasinkin Justin hienosta kontaktinpidosta, mutta sen sijaan ansaitsin meille -10 pistettä suorituspaikkavirhettä! 

Seuraava suora meni aika kivasti, vain ympäripyörimisissä tuli vähän vinkua. Myös liikkeestä kutsu + takapäänkäyttö -yhdistelmä onnistui hyvin. Tokavika kyltti oli pyörähdys oikealla ahtaassa kylttivälissä ja sen onnistuttua sanoin "jes" ja mentiin viimeinen käännös palkanodotuksella. Ei ehkä ihan oikeaoppista, mutta mun mielestä ihan toimi tällä kertaa. Jatkoa varten tuli mieleen, että voisin epiksissä antaa loppupalkaksi lelun, niin voitaisiin poistua kehästä leikkien. Nyt kokeilin Helin vinkkaamaa poistumista koira peruuttaen ja se toimi kyllä kivasti, Justin huomio pysyi minussa eikä tullut mitään palkalle juoksemisajatuksia. Muita virheitä ei tullutkaan, joten tuolla suorituspaikkakympillä sekä palkkauskympillä saatiin 80 p, yllätyksekseni sijoituttiin kolmanneksi tässä kisassa ja lisäksi myös kokonaiskilpailussa! Tuomarinkommentti: "Erittäin hienoa yhteistyötä, upea kontakti."

Viikolla sitten kahdet joukkuetreenit. Maanantaina hallissa. Houkutuksessa ei ollut putkea; tehtiin se ensin kahdeksikkona, sitten erikseen houkutusta, jossa namipallo ja reikäpurkissa herkkuja. Rata oli alo-avo-tasoa, koska Kati ei ollut paikalla, joten tein itselleni hc-treenin vetäen mes-kyltit ulkomuistista! Oli kyllä melkoisen keskittymistä vaativa tehtävä! Mutta treenit meni tosi hienosti, muistaakseni ei ollut mitään isompia virheitä. Tein yhden kierroksen ihan kisamaisesti ilman välipalkkaa ja lopetin vähän ennen maalia. Näinä päivinä keksin vihdoin, mikä meidän ohjaajan ympärikiertoa vaivaa. No se, että Just pelkää mun jyräävän sen, siksi kiertää kauempaa. Kun pysähdyn kunnolla takakenoon ja odotan varmasti koiran kiertävän, se tekee paljon pienemmän kierroksen. Aika makeeta, kun yksi toisensa jälkeen ongelmat ratkeavat!

Tiistaina sain tietää olevani kuudennella varasijalla. Keskiviikkona ulkotreenit. Nyt Katikin oli mukana, joten voittajan kyltit radalla. Lisäsin vielä merkin kyltiltä nro 14. Merkin takana oli ylimääräinen hyppy hämäyksenä.  Tässä treenissä palkkasin paljon ja muutenkin biletettiin. Kyltillä nro 3 tein puolenvaihdon edestä ja olin piirtänyt itselleni maahan viivan, että pysyisin linjalla. Pysyin! Pujottelu juosten koira oikealla tuotti haasteita; siihen pitää keksiä jotain. Persjättökäännös oli hyvä ja pyörähdys vasemmalla erinomainen. Merkillä Just kiersi myös yhden kylttitelineen matkalla; tuosta pitää selvittää, onko se virhe. Kutsu hyvä ja maalin sijaan tehtiin peruutus sivulla, sekin ok. Loppuajalla kerrattiin vähän nopeenopeeta, peruutusta oikealla ja kaikkea mahdollista muuta, mikä tuli mieleen. Tosi hyvillä mielin jäätiin odottamaan mahdollista koepaikkaa...

Kuva: Marisa Köngäs

Odotus oli kuitenkin turhaa. Vain yksi peruutus tuli eli jäätiin muutaman sijan päähän kisapaikasta. Pääsin kuitenkin itse SM-radalle Katin avustajana (kylttien lukijana), joka oli myös superjännä pesti. Mutta hienosti meni - koko joukkue sai tulokset! Ja onnittelin itseäni hyvin tehdyistä kotiläksyistä: oltiin onnistuttu kertaamaan kaikki SM-radoilla olleet kyltit!

Tehokas torstai + Jokun tokat ja vikat agiepikset

 Keskiviikkona 10.8. palattiin kaupunkiin ja torstaina heti työpäivä ja agitreenit hallilla. Oli ratatreenipäivä, ja tällä kertaa rata oli aika epäonnistunut. Pohjaan ei saanut mitään järkevää ennakolta suunniteltua ja paikan päälläkin Hannan kanssa kahdestaan pähkäiltiin ja pähkäiltiin, ennen kuin saatiin ees suoritettavissa oleva rata. Sekin oli loppujen lopuksi aivan liian vaikea ryhmälle, mutta toivottavasti ollaan ens kerralla viisaampia. Kuvaa ei ole, mutta radalla oli kaksi leijeröintikohtaa ja yksi in-in. Ei tosiaan saatu rataa nollalla läpi, vaikka paljon onnistumistakin mahtui. Lyhyesti sanottuna kaikki tehtävät onnistuivat erikseen mutta yhdistelmänä oli liian haastava.

Just teki illan aikana kolme pientä treeniä. Olin töissä pakannut suurasiakkaalle meneviä kirjalaatikoita ja jätin ne aulaan ennen lastaamista lavalle, joten tilaisuuttahan ei voinut jättää käyttämättä. Kätkö oli tuo Jokun haistelema, suoraan sisäänkäynnistä. Just reagoi siihen kyllä mutta ei ilmaissut ekalla kierroksella. Kävi tunnollisesti jokaisen laatikon läpi ja sit tokalla kierroksella ilmaisi kätkön varmasti. Miikan purkkiratatreenin "paluuta ei ole" -ajatus luo vähän uutta näkökulmaa näihin tarkistuskierroksiin, mutta toistaiseksi hyväksyn tämän laatikoilla, koska niillä vasta alkaa löytyä varmuutta aiemman valeilmaisuongelman jälkeen enkä halua liikaa puuttua.

Jokun jäähkälenkillä pysähdyttiin Sirkuskentälle tekemään minitokot. Tehtiin yksi luoksari, joka oli aika lailla täydellinen. Sitten vielä seuraaminen kokonaisena liikkeenä mutta ilman liikkuria. Meni muuten hyvin, mutta yksi haistelukatkos tuli, kun pupunhajut leijailivat sopivasti nenään. Tästä itselle muikkari, että oikea huomautuskäsky tähän on "jätä"!

Kouluttamisen jälkeen vielä pikkutokot hallilla Justin kanssa, kun Mikaela jäi ystävällisesti avustamaan. Otettiin ensin maassa pysymistä, kun liikkuri sanoo "käsky". Ei yhtään stiplua! Sitten kaukopeli hypyn kanssa eli esim. istu - pakki - maahan - istu - hyppy jne, tääkin oli superkivaa! Kolmantena juttuna oli tarkoitus tehdä jäävät läpi ilman että katson koiraa. Tästä ei tullut yhtään mitään! Vain seisominen onnistui. Just meni myös aika epävarmaksi, joten tätä pitää miettiä.

Lauantaina käytiin I-hahin epiksissä torstairyhmän voimin. Oli tosi kiva päivä ja koulutettavilla meni hyvin! Olin ajatellut, että katsotaan nyt, miten Jokulla menee, kun muistan antaa sille lääkkeet ja möllikisa on ulkona, missä on paljon tilaa. No valitettavasti ei mennyt 😞 Se ei halunnut leikkiä lähdössä eikä maalissa ja pälyili taas radalla ympärilleen epäluuloisena. Radan juoksi kyllä läpi eikä virheitäkään tullut, mutta sitten taas radan jälkeen halusi kentältä pois. Siispä jätin toisen startin väliin ja kyllä tää alkaa olla tässä. Ei oo mitään järkeä käydä sen kanssa noita, kun sitä ahdistaa - on syy siihen mikä tahansa. Tää on vähän surullista, kun ois kiva käydä porukalla jne mutta ei voi mitään. Kun ei Jokusta kuitenkaan kisakoiraa tule, niin ihan turhaa stressata meitä molempia tolla. Omalla hallilla vois toki kokeilla epiksiä, mutta toisaalta pelkään, että mitä jos sitä ahdistais sielläkin, voitaisko me sit enää treenatakaan rennosti?

Valkkuleiri - sunnuntain etsinnät

 Sunnuntain aamutreeni oli ulkoetsintä grillikatoksessa leirikeskuksen pihalla. Tällä kertaa oli siis häiriötkin mukana eli toisella puolella oli agility-, toisella rallytreenit. Onneksi Justia ei kiinnosta, mitä muut tekee, kun hänellä on Tärkeä Työ. Aikaa oli taas 6 minuuttia ja kätköjä oli 5 (määrää ei kerrottu). Tällä kertaa osasin jo vähän paremmin käyttää kelloa!

Just halusi aloittaa katoksen sisältä, joten annoin mennä. Ekana taisi napata tuon alakuvan tuolien alla olevan nurkkakätkön! Tää oli erityisen hieno siksi, että koiran piti todella änkeä itsensä tuolien alle päästäkseen kätkölle ja siksi, että kätkö oli puukepissä, joka oli laitettu "yläkautta" eli alhaalla ei ollut yhtään ihmisen hajua. Tämän jälkeen Just haisteli vähän ylöspäin, ja ehdotin sille penkille hyppäämistä. Korkeampi nurkkakätkö löytyi lähes heti, kun Just oli hypännyt penkille. Nää oli nopeasti hoidettu, joten lähdettiin kiertämään ulkoseiniä, josta heti löytyikin matala kätkö tuosta oikealta seinustalta. 

Takaseinältä ja vasemmalta ei löytynyt mitään ja ihan oikein totesin ne tyhjiksi. Aika alkoi käydä vähiin, mutta pyysin Justin vielä etsimään ovenkarmista oikealta. Vasemmalta en pyytänyt, koska siinä oli nokkospuska, ja siellähän se kätkö oli 🙈 Just halusi mennä vielä sisälle ja alkoi pyöriä grillin ympärillä. Haisteli noita mustia nappuloita mutta ei ilmaisua. Tässä kohtaa loppui aika, mutta Miikka sanoi, että anna vaan tarkentaa loppuun. Kätkö löytyi vähän ylempää, tosta grillikuvun reunasta. Just ihan superhienosti selvitti tämän haasteen ihan ite ja oikein taisteli itsensä kätkölle, joten oli palkkansa ansainnut. Multa taas jäi suklaat saamatta... Plussan puolelle jäätiin kuitenkin tässä suorituksessa! Grillikätköstä sain sellaisen opin jatkoon, että materiaalin muutos pitää huomioida. Kun Just haisteli noita muovisia nuppeja, niin olisi pitänyt ohjata se haistelemaan myös ylempää metallista.

Purkkiradasta kirjoitinkin edellisessä postauksessa. Sen jälkeen viikonlopun viimeinen rutistus, ulkoetsintä koko rakennuksen takaseinusta. Etsittävä pinta-ala oli siis metreissä paljon. Taas oli 6 minuuttia ja 5 kätköä ja sekkarin käyttö kehittyi treeni treeniltä. Just oli ihan väsynyt, silmät vain seisoi päässä ja hetkittäin haisteli kasvillisuuttakin, mutta silti se urhoollisesti teki hommia. Lähtö oli tästä kuvanottopaikalta. Just meni suoraan rännille, oli lähdössä jo eteenpäin, mutta teki klassisen nenäankkurin kääntyen takaisin. Olin itse ennakoinut tämän (!) ajatellen lähikätköjä ja odotin poissa tieltä. Sieltä tulikin nopea ilmaisu ja tuplanaksu! Eli suklaata mulle!!!! 

Tuuli menosuuntaan, joten ajattelin, että annan Justin mennä omaa tahtia sinnepäin ja tullaan sitten tarkasti ohjaten takaisin päin. Menomatkalla nappasi myös oven edustalta maakätkön kumimatosta, jonka päällä en onnistunut seisomaan tällä kertaa. Päädystä ei tullut mitään reaktioita, joten lähdettiin vastatuuleen tulemaan takaisinpäin, kun kaksi minuuttia oli kulunut. Seuraava löytynyt kätkö oli tämän kuvan metalliputken ja seinän välissä. 

Sitten löytyi kätkö vesihanasta. Nää kaksi oli aika simppeleitä, selkeässä kohteessa kuonon korkeudella. Ajattelin, että jossain ikkunalaudassa voisi olla, ja pyysin Justia tarkistamaan ne kaikki, niin kuin se kuuliaisesti tekikin. Yksi kätkö löytyikin - kuinka ollakaan - nokkosen alta. En ollut ainoa, joka nokkosen nähtyään arvasi, että tossa on pakko olla kätkö. Tämä kätkö näkyy samassa kuvassa kuin ränni.

Näiden viiden kätkön löydyttyä oltiin tultu viimeiselle ikkunalle, ja Just hyppäsi tutkimaan ikkunankarmeja, kun aika loppui. Miikka sanoi: "Sehän meni ihan hyvin. Kaikki kätköt löytyi." Olin aivan ällikällä lyöty. Mun rättiväsynyt koirani oli sankarillisesti käynyt ison alueen läpi ja napannut sieltä 5 kätköä, mukaan lukien lähikätkön, maakätkön ja nokkosen alla olevan kätkön. Olin itse osannut käyttää kelloa ja tehdä järkevän etsintäsuunnitelman. Miikka kysyi vielä: "Mitä sun pitää sanoa?" ja mä olin ihan ihmeissäni, että mitä mitä.  Miikka odotti siis mun sanovan "valmis", kuten 3-luokassa, mutta eihän se tullut mulle mieleenkään, kun en edes osannut kuvitella, että voitaisiin löytää kaikki kätköt! Mä taas olin olettanut, että Miikka sanoo viimeisen kätkön kohdalla, jos kaikki sattuis löytymään, joten oletukset meni ristiin.  Kun Just haisteli edelleen keskittyneesti, sanoin palkkasanan ja mentiin palkkaamaan samalla, kun mä edelleen haukoin henkeä tästä yllätysonnistumisesta. Aika makeeta päättää leiri tähän - kirjaimellisesti, nimittäin loppupalaverin vietin suklaata mutustaen! 

Ristiriitaisiakin fiiliksiä leiriltä jäi esim. tehtävien tasosta ja koiran palkkaamisesta. Oppia tuli kuitenkin hirveä määrä ja katsotaan, kuinka hyvin muistan ja osaan tehdä treenejä näiden oppien mukaan. Lauantaiaamusta sunnuntai-iltapäivään oli selkeä kehityskaari, ja paljon ihan uuttakin ideaa ja tietoa tuli. Jostain syystä Just ei tainnut nuolla kätköjä juuri ollenkaan koko viikonloppuna! Joko Miikka oli piilottanut siirrännäiset niin tehokkaasti, että kielenkäyttö ei ollut niin herkässä, tai sitten oikeaa ilmaisua tuli vahvistettua niin paljon ja niin oikea-aikaisesti, ettei kieli ehtinyt mukaan. Toki loppupalkallakin saattaa olla vaikutusta tähän, minkä totesin seuraavassa kotitreenissä.

Valkkuleiri - purkkirata

 Lauantain viimeinen treeni oli purkkirata, joka tehtiin erillisessä rakennuksessa. Miikalla oli purkkirataan ihan systeemi, joka me pikkuhiljaa opittiin. Purkkeja oli viisi ja niiden paikkaa tai kansia vaihdeltiin, lisäksi Miikka pyöräytti niiden kansia aina ohi mennessään (että räpläämisen haju on tuoreena) ja pyyhki puhdistusliinalla esim. kuolat. Jokaisessa purkissa oli sisällä tyhjä muovimuki ja hajulähde oli huopatassu muovimukissa, joka vaihdettiin tyhjän tilalle. Radan sai mennä vain yhteen suuntaan eli jos kätkön skippasi, niin sille ei enää päässyt palaamaan ja palkka jäi saamatta. Poistuminen oli huoneen toista reunaa. Tähän tuli myös sellainen vinkki, että paras olisi tehdä tämä sellaisessa tilassa, jota pääsee kävelemään ympäri, ettei tarvitsisi sujahtaa purkkien ohi poistuessa.

Ensimmäisellä toistolla haju oli aina ekassa purkissa, mikä testasi, onko nenä auki heti alussa. Jos koira nappasi tämän, palkattiin isosti. Jos ei, niin paluuta ei ollut ja palkka jäi saamatta. Ekalla kierroksella muistaakseni 3/7 koiraa ilmaisi ekan purkin, kaikki kokeneita. 

Sitten lähdettiin tekemään tyhjiä. Jos koira teki kahdesti puhtaan suorituksen eli haistoi jokaista purkkia mutta ei ilmaissut, seuraavalla kerralla radalle tuli taas kätkö, nyt radan keskivaiheille. Viimeiseen purkkiin ei koskaan laiteta kätköä. Jos koira teki valeilmaisuja, jatkettiin aina tyhjällä. Eli kätkölle ja palkalle pääsi vain puhtaista suorituksista. Puhtaista tyhjistä radoista olisi voinut palkata pienesti mutta tämä selvisi meille vasta sunnuntaina loppupalaverissa, joten kehuilla mentiin. 

Purkkirata on erinomainen väline treenaamaan ilmaisua ja sen puhtautta. Roskakäytöksiin ei reagoida mitenkään eli jos koira nuolee tai raapii tai rupeaa riehumaan purkkien kanssa, niin sen annetaan tehdä niin, mutta palkkaa siitä ei tule. Sitten kun koira malttaa tehdä kriteerien mukaisen ilmaisun, palkataan hyvin. Palkkauksella voi tietysti myös vaikuttaa vireeseen. Jo namin antavan käden nopeus tai hitaus voi nostaa / laskee virettä puhumattakaan lelu- tai riehutuspalkasta. Purkkiradalle voi laittaa häiriöhajuja, kuten ruokaa, kun tätä kaavio sujuu virheittä, mutta meidän koirat eivät olleet vielä sillä tasolla. Purkkiradalla tulee myös treenattua sitä, että ohjaaja näyttää haisteltavia kohteita mutta koira ei ilmaise niitä, jos niissä ei ole kohdehajua. 

Just nappasi hienosti ekalla toistolla kätkön ekasta purkista. Sitten alkoivat ongelmat: Just päätteli loogisesti, että kun kätkö ei ole ensimmäisessä neljässä purkissa, sen on pakko olla viimeisessä, ja ilmaisi viimeistä purkkia tosi sinnikkäästi. Sillä meni suorastaan hermot, kun palkkaa ei tullut! Melkein minuutin se tuossa makaa ja vinkuu, kattoo mua ja välillä Miikkaa valittaen, että mitä sinäkin siinä seisot muina miehinä etkä naksuta, ihan turha jätkä! 😂 Ei tullut sieltä pois edes, kun lähdin liikkeelle! Kyllä oli naurussa pitelemistä!

Tässä kohtaa Miikka kysyi, ollaanko me treenattu purkkirataa. Vastasin, että ollaan tehty purkkirataa, mutta tosi vähän eikä tyhjiä kuin ehkä kerran.  Miikka tuhahti jotain että "no niin".  😂Tässä meillä oli ihan selkeä puute / virhe aiemmassa harjoittelussa. Mutta oli hyvä, että saatiin nyt noin selkeät ja systemaattiset ohjeet purkkiradan harjoitteluun, että tiedän sitten jatkossa, miten toimia.

Parin toiston jälkeen saatiin Just tyhjistä ohi ilmaisematta. Tästä sitten kehut ja toinen tyhjä, kehut, ja sitten viimeisellä toistolla oli kätkö, johon tuli ilmaisu. Selvästi kyllä huomasi tyhjien aiheuttavan turhautumista: Justin fokus kääntyi muuhun huoneeseen, esim. rupesi haistelemaan seiniä ja huonekaluja, josko niistä löytyisi kätkö, kun nää purkit on ihan turhia! Tästä tuli mieleen, että tyhjistä varmaan olisi hyvä palkata edes pienesti, että koira ymmärtäisi tekevänsä ihan oikein.

Just teki tämän harjoituksen viimeisenä ja oli mulla siinä hengailemassa kanatikun syömisen jälkeen, kun käytiin treeniä läpi. Kun toinen kierros alkoi, multa kysyttiin, haluanko aloittaa, kun koira on tässä. Sanoin, että voidaan varmaan, kun Just on tossa ottanut nokoset. Tämä oli virhe. Vaikka Just oli näennäisesti nukkunut siinä huoneen lattialla, eihän tuo ole palauttavaa lepoa tässä vaiheessa päivää. Olisi ehdottomasti pitänyt mennä ulos, juottaa Just ja kävellä vähäsen, että se olisi saanut aivohiet karistettua. Toisessa setissä tuli tosi huonoja toistoja, Just haisteli kaikkea muuta huoneessa ja purkkien alareunoja, ohitti purkkeja ja rupesi jopa vimmatusti kaivamaan yhtä purkkia! Jouduttiin vähän vääntämään rautalangasta (Miikka osoitti jokaista purkkia), kehumaan vuolaasti tyhjistä ja siirryttiin aika nopeasti viimeiseen toistoon, josta kätkö onneksi nousi hienosti. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Just jää väsyneenä luuppaamaan ja suorittamaan huonosti. Tää olisi pitänyt jo osata ja muistaa! Toivottavasti oli viimeinen kerta, kun teen tän virheen!

Sunnuntaina tehtiin vielä yksi lyhyt setti purkkirataa aamupäivällä päivän toisena harjoituksena. Nyt  huomasi, ettei Just kokenut purkkirataa kovin motivoivana vaan haisteli muuta huonetta ja purkkien alareunoja mieluummin. Kerran myös tällä tavalla skippasi kätkön. MUTTA ei valeilmaissut kertaakaan tyhjää rataa, joten oppimista oli tapahtunut! Tehtiin sitten niin, että rampattiin nopeassa tahdissa tyhjää rataa useamman kerran ja minä tai Miikka ohjasi Justin haistamaan jokaista purkkia. Kun näin saatiin muutama onnistunut tyhjä, Miikka laittoi kätkön tokaan purkkiin ja Justhan nappasi sen! Tähän sitten lopetettiin.

Kysyin vielä purkkiratatreenin yhteydessä lähtöhajusta koepaikalla. Justhan tekee joskus niin, että kohdehajun haistettuaan alkaa mennä maahan ilmaisemaan mutta maaten käydessään haistaa vielä viereistä purkkia. Tää on ollut mulle tosi hämmentävää; pitäiskö tästä palkata vai ei, kun ei jää kohdepurkille? Miikka oli ensin vähän hämmentynyt, että onko ne purkit tosiaan niin lähekkäin, mutta sitten muiden ryhmäläisten vahvistettua mietti asiaa ja antoi tällaiset ohjeet: Ekaa kertaa lähtöhajulle tullessa ohjaaja blokkaa muut purkit ja antaa koiran haistaa vain hajupurkkia. Ilmaisusta palkka. Sitten käydään kierros ja tullaan uudestaan koko radalle, nyt vaaditaan hajuerottelu ja vain hyvästä ilmaisusta palkataan. Tätä kokeilen seuraavalla kerralla!

Tässä vaiheessa myös Miikka alkoi puhua, että me kaikki palkataan namilla ja loppupalkkana leikki voisi olla parempi. Vissiin oltiin ujosteltu tässäkin asiassa, ja kummasti rupesi ryhmäläisiltä löytymään leluja kassista. Mäkin palkkasin Justia namipallolla viimeisistä toistoista.

Valkkuleiri - la ip etsintä

 Lounaan jälkeen seuraava etsintäalue oli yläkerrassa, olotila ja käytävä. Kätköjen määrää ei edelleenkään kerrottu, aikaa oli 6 minuuttia ja tällä kertaa muistin laittaa kellonkin päälle ja käyttää sitä eli olin jo vähän paremmin kartalla! Aloitettiin olotilasta ja Just reagoi sohvaan ilmaisematta kuitenkaan. Siirryttiin eteenpäin ja sieltä nousi nopeasti kätköt kaapista n. metrin korkeudesta ja hyllyn alta. Tässä kohtaa Miikalta tuli supermielenkiintoinen havainto. Jos palkkaan Justia sekä namilla että sosiaalisella palkalla, se lähtee jatkamaan jähmeämmin. Kokeiltiin sitten palkata pelkästään mekaanisesti namilla ilman kehuja ja tällä tavalla Just lähti nopeammin etsimään "jatketaan"-vihjeestä. Analysoin tätä niin, että sosiaalisesta palkasta Justin huomio kiinnittyy enemmän minuun (kuten muissakin lajeissa), että sitten takaisin itsenäiseen työhön kääntyminen kestää hetken. Pelkkä nami taas pitää fokuksen etsinnässä ja kätköissä.

Poliisikoiria palkataan joka kätköllä sekä tositilanteissa että kokeissa, joten tällä leirillä ei puhuttu palkattomuudesta. Mikä sitten olisi Justille ideaali välikehu ekasta löydöstä, jää testattavaksi eri varianteilla. Olen aina ajatellut, että sosiaalisen palkan pitää olla tosi hyvä, että se kantaa, mutta tämän perusteella se kuitenkin hidastaa jatkamista. Sitten taas jos kävisi niin, että toinen kätkö ei löytyisikään tai sen ilmaisu olisi surkea, niin harmittais kyllä, että ekasta huippulöydöstä ei ole tullut kunnon palkkaa - sosiaalista eikä välineellistä.

Aamupäivän etsinnän jälkeen puhuttiin palkkauksesta myös toiselta kantilta: ilmaisun toistoista. Mä annoin monta namia yhdestä ilmaisusta, mutta Miikka ohjeisti, että kannattaisi antaa yksi palkka per ilmaisu. Tää voi olla isokin palkka eli ei välttämättä yksi nami. Tai sitten voi antaa yhden namin ja odottaa, että koira tekee uuden ilmaisun ja antaa siitä toinen nami jne, jolloin saadaan ilmaisuun toistoja.

Kahden löydön jälkeen aikaa oli mennyt vasta pari minuuttia, joten lähdettiin käytävälle. Siellä hyvin hämmentävää työtä, kun Just haisteli monta paikkaa tarkasti (esim. meidän huoneen oven) mutta ei sitten kuitenkaan ilmaissut mitään. Siellä oli kätkö, matala käytävän puolivälissä, ja lopultakin mulle jäi vähän epäselväksi, miksi ei napattu sitä. 

Olin kyllä ajatellut, että käytävällä on pakko olla kätkö, mutta toisaalta Miikka olisi saattanut tehdä källin laittamalla olotilaan monta kätköä lähekkäin eikä käytävälle yhtään. Tässä olisi ehkä auttanut vähän parempi etsintäsuunnitelma, esim. toista seinustaa pitkin sinne ja toista takaisin. Nyt surffattiin sinne tänne ja luulin, että oltiin käyty koko alue mutta ilmeisesti ei. No, paluumatkalla löytyi vielä käytävän ja olotilan välioven rakosesta kätkö! Tästä on Sadun kuvaama videokin, joka on musta aika sympaattinen, koska olin ilmeisesti jo luopunut toivosta, että mitään ei löydy, kun koira yhtäkkiä ilmaisikin! En nähnyt kunnolla tarkennusta eikä Miikkakaan vielä naksuttanut, joten pyysin Justia näyttämään uudestaan. Se teki toisen nätin ilmaisun ja ilmoitin löydön, niin sieltähän se naksukin tuli. Videolta näkyy hyvin mun tunneskaala ilmeistä 😁

Miikan ohje ajankäyttöön oli, että tee etsinnän aikana suunnitelma siitä, mihin menet, kun tulee 30 sek varoitus. Ei tule paniikki, kun on suunnitelma. Ovikätkön jälkeen aikaa oli alle minuutti enää, joten palattiin etsimään sohvaa. Tämä oli onnistunut valinta, hyvä minä! Kyseinen piilo oli vaan tosi vaikea tarkennettava, kun oli keskellä sohvaa sen alla. Aika loppui mutta saatiin lupa tarkentaa loppuun asti, kun Just oli ihan selvästi hajulla. Ja niin se sankarillisesti kääntyi kyljelleen ja ryömi puoliksi sohvan alle kohdentamaan, minkä jälkeen tuli pois ja jäi maahan minua katsoen 😍 Eli päästiin lopettamaan tämä etsintä löytöön, jota varten koira oli joutunut tekemään paljon työtä! 

Tosin jos haluaa ajatella negatiivisesti, niin Justhan jätti tän hajupilven heti etsinnän alussa, kun ympärillä oli monta helpompaa kätköä. Tästä keskusteltiin myöhemmin toisen ryhmäläisen kohdalla, joka tekee näin usein. Tähän Miikalla oli tällaisia vinkkejä:

• Kaksi erillistä huonetta, joiden välinen ovi on kiinni. Toiseen huoneeseen pääsee vasta, kun ekan huoneen kätkö on löydetty 
• Samaa tapaa voi käyttää myös tyhjien tilojen harjoitteluun eli eka huone tyhjä ja kun se on hyvin etsitty, avataan ovi ja päästetään koira toiseen huoneeseen
• Jos ohjaaja tietää kätkön sijainnin, ei päästä koiraa surffaamaan aluetta eteenpäin, ennen kuin hajupilvi on työstetty loppuun ja kätkö paikannettu
• Jos tehdään sokkona, appari voi sanoa, että koira on hajupilvessä, älkää edetkö
• Ei kuitenkaan tarvitse jäädä paikoilleen, koska silloin usein tulee painostaneeksi koiraa. Parempi on esim. lähestyä samaa paikkaa eri suunnasta, koska silloin koira voi paremmin saada hajun.
• Kun koira on oppinut, ettei matkaa jatketa vaan tarkentaa haastavan kätkön loppuun asti, niin tästä superpalkka

Nythän toki kätköt olivat niin lähekkäin, että helpompaan kätköön vaihtaminen oli luontevaa.  Nosekokeissa kätköt eivät yleensä ole kovin lähekkäin, joten treeneissä voi kätköjä pitääkin kauempana toisistaan systemaattisen etsinnän ylläpitämiseksi. Ja näissä treeneissä, kun tehtiin aikapaineella, niin joka kätköstä tuli palkattua aika samanlailla paitsi viimeisestä, mutta jatkossa omissa treeneissä sitten palkan laatu voi vaihdella etsinnän ja löydön laadun mukaan.

Valkkuleiri - luento ja la aamutreeni

 Lauantaina sitten päästiin itse asiaan eli nosetreeneihin. Kouluttajana meillä oli tällä kertaa poliisin erikoiskoiranohjaaja Miikka Ounila. Oli kyllä aika erilainen koulutus kuin muut! Huomasi, että Miikka tekee tätä työkseen ja kouluttaa tietynlaisille koirille hyödyllisiä asioita kuin taas me noseharrastajat koulutetaan ihan kaikenlaisille koirille täysin hyödytöntä asiaa rajatuilla spekseillä rajatuissa tiloissa. Poliisikoira on perheenjäsenen lisäksi kuitenkin työväline, jonka koulutus maksaa, joten jo pennun valinta on tärkeää ja pennun pitää esim. olla rohkea ja varma alustoilla, sinnikäs, taistelutahtoinen jne. 

Nuorimman kuuntelijan mielestä luento oli aika nukuttava.

Luennolla puhuttiin paljon siitä, että koulutuksen tulee olla suunnitelmallista ja tavoitteellista. Tää heti lämmitti mun mieltä! Tosin olisin toivonut, että Miikka olisi jakanut tavoitteet myös meidän kanssa; nyt ne alkoivat valjeta vasta sunnuntain loppupalaverissa. Miikka painotti, että pitää olla treenisuunnitelma, etsintäsuunnitelma ja koulutussuunnitelma. Parempi rakentaa alusta asti oikein kuin joutua korjailemaan. Tärkeää on hyvän etsinnän ja löytöjen tasapaino. Hyvällä etsinnällä ei tee mitään, jos koira ei tee löytyjä ja toisinpäin, löytöjä ei tule, jos koira ei osaa etsiä. Tässä tuli hyvä esimerkki Sallalta. Hänen vanhempi koiransa oli pelastuskoira ennen noseuraa ja näin ollen etsintätekniikka oli jo helppoa; piti vain opettaa uusi kohdehaju. Nuoremmalle koiralle taas aloitettiin eucalyptuksesta ja nyt koiran ollessa parivuotias huomattiin, että eihän sillä ole etsintätekniikkaa, kun pohjataitoja ei ole tehty. Pentukoiran kanssa Miikka tekee paljon namietsintää eri paikoissa, ja näissä pidetään huoli, että tehdään paljon kätköjä esim. nurkkiin ja sellaisiin, mitkä usein tulee skipattua.

Ajankäyttöön etsinnässä Miikalla oli paljon vinkkejä. Esim. jos on useamman huoneen etsintä, niin etsintäaika jaetaan huoneiden kesken, vaikka pieneen huoneeseen 45 sek, isoon 1min30sek jne. Lisäksi voi tehdä kaikenlaisia aikapelejä, kuten vaikka sellainen, että käytävän varrella on monta pientä huonetta ja jokaiseen on 15 sekuntia aikaa sanoa, onko siellä kätkö vai ei. Ei siis tarvitse löytää kätköä tuossa ajassa mutta tällä voi harjoitella koiranlukua tyhjässä tilassa vs. kätkötilassa.

Luennolta jäi vielä mieleen se, että jos koiralle opetetaan passiivista ilmaisua eli että koira ei koske hajulähteeseen, voi treenata niin, että kohde kaatuu tai putoaa, jos koira koskee - tästä ei tule palkkaa. Sitten annetaan koiran yrittää uudelleen ja jos nyt kohde ei kaadu, koira palkataan. Lisäksi Miikka kertoi, että jos hän saa uuden idea treeniin, hän ei kerro sitä kaverille/kollegalle vaan pyytää tämän treenaamaan ja näyttää sen treenissä! 

Myös pari hupaisaa hetkeä koettiin luennolla. Miikka sanoi: "Tänä viikonloppuna naksutinta käytän minä. Ja kun mä naksutan, sä palkkaat. Tämä on käsky." Tässä vaiheessa kaikki istuivat hetken hiljaa kuin alokkaat ja sitten teki mieli laittaa käsi lippaan ja sanoa "kyllä, herra". Sen sijaan purskahdettiin nauramaan.  Toinen juttu, josta tuli viikonlopun yleinen vitsi, oli kun mä kysyin, että saako ohjaajan järkevästä toiminnasta suklaata. Miikka meni aivan sanattomaksi! Jenni sanoi jotain hauskaa ja kaikki repesivät nauramaan sillä aikaa, kun Miikka keräili itseään ja mietti, mihin hulluun porukkaan on lupautunut 😂 Naurunremakan laannuttua Miikka mietiskeli, että motivaatio on kyllä tärkeintä ja koiran motivaation lisäksi myös ohjaajan motivaatio... Lauantai meni vielä tutustuessa mutta sunnuntaina Miikka käytti muhun palkkakiristystä jo ihan kybällä!

Kaikki etsinnät tehtiin sokkona, kätköjen määrää ei kerrottu eikä etsintäalueisiin tutustuttu etukäteen. Miikka ei myöskään kysynyt mitään ennakkotietoja koirakoista, koska kokemuksensa mukaan ohjaajien kertoma taso ei yleensä vastaa todellisuutta 😂 Lauantain ekassa treenissä vähän hirvitti, kun ei yhtään tiennyt, mitä odottaa, mutta muut treenit olivatkin sitten jo helpompia. Aamutreeni oli leirikeskuksen kellaritilassa: aula, pukuhuone ja suihkutilat, aikaa 10 minuuttia. Tässä vaiheessa jännitti vielä aika paljon uusi tilanne ja kouluttaja, enkä osannut ajatella yhtään, sekkariakaan ei tajunnut laittaa päälle, päästiin vain Justin etsimään. Aika kauan hillottiin pukuhuonetta löytämättä mitään. Pesuhuoneesta Just nappasi hyvin seinäviemärissä olevan kätkön. Aulatilasta löytyi portaasta toinen kätkö. Seinäviemärin kätkön Miikka oli laittanut "takakautta" eli ritilässä ei ollut kätkönteon hajua. Ekalla kätköllä käytiin läpi Justin ilmaisu. Miikka sanoi, että voidaan muokata sitä niin, että katsoisi kätköä. Mutta sen verran sain sanottua, että mulle on ok, että Just katsoo kohdennustökkäyksen ja maahanmenon jälkeen mua, niin että sillä jatketaan.

Ajan vähetessä palattiin pukkariin hilloamaan vähän lisää, kunnes aika loppui. Sanoin siinä, että Just reagoi pukkarin penkkeihin niin voimakkaasti, että siksi palasin sinne ajan käydessä vähiin. Miikka sanoi, että arvasikin mun tekevän niin, mutta koira ei voinut sieltä löytää mitään, kun siellä ei ollut kätköä. Miikka oli kuitenkin sitä mieltä, ettei tässä olisi niinkään kyse hajusiirtymästä kuin siitä, että jo ensimmäiset koirat olivat jääneet siihen hilloamaan ohjaajan painostuksesta ja sitä kautta siihen oli tullut paljon koiran nenänjälkiä. Puu huokoisena materiaalina imee paljon hajua, niin sitten muutkin koirat olivat penkeistä kiinnostuneita, kun niitä oli nuohottu. Tämä oli taas osoitus siitä, että Just ilmaisee vasta, kun löytää kohdehajun eikä valeilmaise muiden koirien tökkimiä paikkoja. Voin siis olla kohtuullisen turvallisin mielin - eihän Just mennyt lauantain kokeessa valeilmaisukierteeseen, johon niin monen koiran etsintä kompastui!

Kätköjä oli yhteensä 5, joten meiltä jäi kolme nappaamatta. Näistä yksi oli lattialuukussa; tätä yksikään koira ei ilmaissut, sen sijaan suurin osa ohjaajista blokkasi tämän. Tästä ensimmäinen treenivinkki jatkoon: tunkeeko koira tarkentamaan, jos ohjaaja seisoo seinäkätkön edessä tai lattiakätkön päällä? Kaksi kätköä oli kulkuväylällä, ensimmäinen avoimen oven lukkopesässä, toinen lattialistassa. Näistä heti toinen treenivinkki: koirat ja ohjaajat ohittavat kulkuväylät yleensä nopeasti ja siellä olevat kätköt jäävät helposti. Joten kulkuväylille kannattaa tehdä kätköjä paljon. Mulla tuli tästä mieleen kesäkuiset treenit Jennin autotallissa, jossa meillä myös jäi kulkuväyläkätkö nappaamatta.

Tästä treenistä jäi vielä fiilis, ettei osattu mitään, mutta se oli ehkä tarkoituskin, kun tää oli vähän tasotesti. Kyllähän se taso sieltä lähti sitten viikonlopun kuluessa nousemaan, tai sitten Miikka helpotti kätköjä... Mielenkiintoista oli kyllä ja aika hurjaa, kun vaadittu taso oli niin paljon meidän osaamisen yläpuolella. Olisin kaivannut heti siinä tilanteessa enemmän analyysiä, miksi mikäkin kätkö jäi ottamatta mutta tätä saatiin sitten mukavasti sunnuntain loppupalaverissa, ja sitä tarkemmin, mitä enemmän kysyi, joten näin jälkeenpäin on hyvä fiilis!

Lomarallyja

 Yksi reissu tehtiin vielä Jyväskylään, kun olin ostanut peruutuspaikan Heli Tuomisen rallyvalkkuun 1.8. Poissaolojen takia meitä oli vain 2 koirakkoa tuntiin, niin saatiin yksilöllistä opetusta monessa setissä. Just näytti kyllä parastaan ja oli sitä mieltä, että koko ajan olisi pitänyt olla sen vuoro!

Heliltä tuli muutama tekninen vinkki ja sitten sain muutaman uuden idean kouluttamiseen ja ratasuunnitteluun. Ensimmäinen tuli jo rataantutustumisessa: radassa ei ollut maalia vaan se loppui tyhjään! Heli sanoi, että kokeneet koirat oppii tunnistamaan maalikyltin, joten hän usein ei laita maalia radalle ollenkaan tai sitten sen kohdalla pitää suorittaa jokin toinen tehtävä. Tää menee heti testiin! Toinen idea liittyi kyltteihin: Oltiin pikkukentällä (15x15m) ja Helillä oli kaksi eri rataa. Hän oli laittanut kyltit valmiiksi telineisiin ja siitä pinosta suoraan latoi telineet radaksi. Näin saatiin rata vaihdettua ihan parissa minuutissa. Lisäksi radalta poistumiseen Justin kanssa voisi kokeilla peruuttamista; tällöin Justin huomio pysyisi radalta poistumisenkin ajan paremmin minussa eikä ajattelisi vain palkkaa.

Lähtö meni joka kerta hyvin ja pääsin palkkaamaan. Teknisistä huomioista ensimmäinen liittyi 360 vasemmalle käännökseen. Heli kysyi, teenkö sen tahallani keskikohta paikallaan ja joutui ihan näyttämään variaatiot, että tajusin, mitä hän tarkoittaa. Vastasin, että tarkoitus on pyöriä tukijalan ympäri! Ja koira kyllä osaa sen eli ihan mun omaa sähläystä. Tehtiin se pari kertaa ja kun oikein keskityin, vasen jalka pysyi paikallaan. Seuraava huomio liittyi sivuaskeleeseen. Oli kiva kuulla, että se on Helinkin mielestä rallyn vaikein tehtävä. Heli neuvoi mua askeleen jälkeen kopauttamaan toisella jalalla nilkkaan eikä astumaan sillä maahan, ettei vain tuomareille tule epäselvyyttä, pysähdyinkö.

Merkille lähetyksessä Just kiersi viereisen kyltin. Jouduin ihan käymään näyttämässä, ja sitten kun tehtiin uusintalähetys, Just kiersi ensin sen viereisen kyltin ja sitten meni merkille 😂 Aina kaikki pitää tehdä omalla tyylillä. Kutsun jälkeen oli molemmat oikeaan täyskäännös. Se meni aika hienosti ottaen huomioon hankalan paikan! (kutsun jälkeen nurkassa, sermin toisella puolella tottistreenit) Mutta olisin voinut linjata itseni kyltin oikeaan reunaan, koska nyt tuli tosi hankala tie seuraavalle kyltille. Tässä radassa oli myös oikealla hidas kävely sekä pujottelu juosten. Olipa hyvä, koska näitä tulee treenattua liian vähän. Nämä onnistui yhtenä pötkönä tehtynä, mutta kerran palkkasin hitaasta ja sitten meni ihan rytmi sekaisin juoksuun eikä pujottelusta tullut yhtikäs mittään.

Lopuksi katottiin vielä pyörähdyksiä ja ohjaajan ympärikiertoja. No ne meni tietysti täydellisesti... mikä taas vahvistaa sitä, että ongelma olisi fyysinen. Asiaa miettineenä alan tulla siihen tulokseen, että Carita on ihan oikeilla jäljillä, ja Just ajattelee pyörähdyksen puolikkaana eli molemmat täyskäännöksenä. Tuolla Helin treeneissä pohdittiin, että jos edellinen kyltti on pysäyttävä, pystyisinkö kävelemään pyörähdykseen aavistuksen hitaammin ilman että kävelytahdin ero näkyisi ulospäin. Tätä täytyy testata!

Perjantaina lähtö Hartolaan kolmannelle valkkuleirille. Koska leirikeskus oli meidän käytössä koko viikonlopun, pidin rallyn etkotreenit perjantai-iltana. Sinne tulikin monta innostunutta, joten Just sai odotella häkissä aika kauan. Kävi aika kuumana, kun pääsi hommiin! Olin toivonut ihmishäiriöitä ja niitä myös sain. Pujottelun tilalla meillä oli neljä tuolia, joista kolmella istui joku. Lisäksi molemmat oikeaan täyskäännöksen suoraan takana seisoi vielä yksi ihminen. Muut koirat olivat kuvan yläreunan puolella ja siellä oli myös kaksi leikkivää pentua. Viereisellä radalla toinen rinkiläinen teki alo-rataa.

Yksi kesäinen kuvakin saatiin 

Rata itsessään sujui hyvin, vaikka toki ääntelyä tuli jonkin verran ylivireestä johtuen. Teknisesti ainoa huonompi kylttisuoritus oli ohjaajan ympäri vastapäivään mutta sekin onnistui toisella yrityksellä. Tän treenin kaikkein mielenkiintoisin asia olikin nuo ihmishäiriöt. Olin ajatellut, että alkusuora suoraan kohti ensimmäistä tuolia olisi hankala, mutta siinä Just ei yhtään jäänyt kiinni istujiin. Pujottelu tuolien ympäri oli kyllä vaikea mutta ihan eri syystä kuin oletin - se oli nimittäin mulle vaikea! Piti mallata kaarteet ihan eri tavalla kuin tötsillä. Opettavaisin hetki oli se, kun itse vilkaisin ensimmäistä tuolia ja silloin Justinkin keskittyminen herpaantui. Eli siis Just pystyi täysin sulkemaan häiriöt niin kauan, kuin mä keskityin sataprosenttisesti koiraan! 

Olin myös olettanut, että  molemmat oikeaan täyskäännös olisi tosi vaikea suoraan tuijottavan ihmisen edessä. Kahdesti tämä tehtiin täydellisesti, ei mitään ongelmaa. Kolmannella kerralla Just vähän vilkaisi Mirkkua, suoritti kyllä tehtävän mutta keskittyminen rakosi. Tän analysoin olleen vireasia. Kun alkutreenissä Just oli ollut niin sfääreissään, niin ei ehtinyt bongailla mitään ylimääräistä, niin treenin loppupuolella vasta huomasi, että täällähän on joku ylimääräinen tyyppi. 

Hyvät treenit ja sanoisin, että treenien tavoite tuli saavutettua!

Nosekoe 30.7.

Päivä alkoi ulkoetsinnällä, jossa aika pieni ja simppeli etsintäalue, aikaa 1:30 min. Vasemmalla näkyvät portaat eivät kuuluneet alueeseen, mutta annoin Justin haistaa ne, kun halusi aloittaa sieltä. Edettiin talon seinää pitkin myötäpäivään, kunnes ilmastointiaukon kohdalta tuli selvä reaktio. Siitä riemastuneena Just jatkoi rännille haistellen sen kohtuullisen tarkkaan. Sitten palasi takaisinpäin ja ilmaisi puuseinän helmasta ajassa 0:27, joka oli kolmanneksi nopein aika tällä alueella. Ilmaisuun tuli mukaan myös kieli, joten 1 vp tältä alueelta. Lähes kaikki löysivät tämän kätkön. Vähän kyllä hirvitti, että nuoleeko se nyt joka kätköllä! 100/4 ois kaikkein ärsyttävin tulos.

Ajoneuvoetsintä, aikaa 2 min. Lähtö oli kuvan vastakkaiselta puolelta. Just kiersi punaisen auton kerran ympäri, kunnes auton etuosasta haisteli auton alle. Sitten kipitti reippaasti takaisin auton taakse ja ilmaisi peräkoukun suojuksesta irvistäen mutta nuolematta. Justin aika oli 0:40, puolessavälissä. Lähes kaikki löysivät tämän myös.

Nämä etsinnät menivät tosi nopeasti. Sen sijaan sisäalueilla koirakoilla kesti selvästi pidempään ja jouduttiin odottelemaan ja odottelemaan vuoroa. Justilla meinasi jo vähän kärsivällisyys pettää ja mielentila vaikutti huonolta.

 

Laatikkoetsinnässä aikaa oli 1:45. Näytti simppeliltä mutta oli päivän vaikein osuus: vain 4 koiraa sai löydön tästä Just ollen iltapäiväryhmän ainoa! Just reagoi ensin lähellä lähtöä olleeseen laatikkoon. Sitten surffattiin ja surffattiin aluetta läpi ja 30 sek varoituskin tuli, mutta hillitsin vain hermojani ja annoin koiran tehdä työn. Siirryttiin kuitenkin lähemmäs lähtöä, josko sieltä olisi tullut oikea vastaan. Tämä kannattikin, koska Just ilmaisi ajassa 1:28 eli 17 sekuntia jäi jäljelle! Kätkölaatikko oli tuolla vasemmalla, eka tai toka nurkasta katsottuna. Kaikki neljä löytänyttä käytti yli minuutin tällä alueella. Jälkeenpäin sain kuulla, että tällä alueella oli ollut kunnon valeilmaisukierre, joten olen erityisen ylpeä siitä, ettei Just valeilmaissut muiden koirien kuolaamia laatikoita! Tässä oli ollut muitakin haasteita: jotkut koirat eivät olleet edes ilmaisseet, kun niille oli näytetty oikeaa laatikkoa. Tuomarikin totesi, että laatikkomysteeri.

 

Sisäetsintä, aikaa 3 min. Ajattelin, että tässä on pakko olla jotain erityishaastetta, kun noin pieni tila ja silti pitkä etsintäaika ja että oiskohan korkea kätkö, kun on noin hyviä sohvia, joille hypätä. Ja olihan se haastava, vain 6 koiraa löysi. Ennen alueelle pääsyä Just kävi tosi kuumana enkä saanut sitä lopettamaan vinkumista. Otettiin sitten käyttöön Kuopion leiriltä opittu lähetys alueen ulkopuolelta eli pyysin Justin aloittamaan haistelu jo edellisestä tilasta. Toimi! Just lähti nenä auki alueelle eikä yhtään sinkoillut.

 

Just reagoi tosi voimakkaasti vasempaan seinustaan ja takanurkkaan. Niitä jäätiin vähän hilloamaan  Sekkarikin oli mukana mutta unohdin laittaa sen päälle, vaikka olin suunnitellut sitä  En kyllä yhtään ymmärrä, miten ihmeessä haju oli kulkeutunut ikkunalle päin eikä tämä oikein muutenkaan käynyt järkeen 
 Just hyppäsi kyllä sohvalle sen vasempaan reunaan ja siitä tsekkasi seinän sohvan yläpuolelta ja haisteli myös valkoisen tuolin ovensuusta ja hyllykön alaosan mutta juuri tuo paikka jäi etsimättä, koska kaikki reaktiot oli tosiaan huoneen vasemmalle puolelle. Seinän oksareiät oli myös jäänyt multa näkemättä tutustumisessa (hyllyn olin todennut liian korkeaksi). Kun 30 sekunnin varoitus tuli, ohjasin Justin tarkistamaan pöytä, koska sitä ei oltu tsekattu ollenkaan - ei reaktioita. Sitten palattiin sinnepäin, jossa reaktioita oli ollut eli takaseinä suoraan kuvanottopaikasta katsoen korkealta. Tässä vaiheessa tosiaan näin oksanreiät ja Just tarkisti ne tosi kuuliaisesti ja varmasti. No sitten loppui aika ja tuomari ohjasi meidät etsimään oikealta seinustalta. Sieltä oksanreiästä sohvan yläpuolelta kätkö sitten löytyikin eli oltiin oikealla tasolla mutta 1,5 metriä väärässä... 

 

Just etsi kyllä koko ajan tosi intensiivisesti, joten olin oikein tyytyväinen etsintään, vaikka pisteet jäivätkin saamatta! Ilmaisukin oli nätti. Itsekin toimin 30 sekunnin varoituksen kohdalla ihan järkevästi enkä panikoinut. MUTTA etsinnän olisi voinut pelastaa ilman ketjureaktiomokaa. Jos olisin laittanut vikalle alueelle sekkarin päälle suunnitelmien mukaan, olisin nähnyt, että nyt ollaan hillottu yhtä nurkkaa ja seinää aivan liian kauan ja kattava etsintä puuttuu. Viimeistään puolessavälissä maksimiaikaa olisi pitänyt liikkua ja tarkistaa muu alue kunnolla. Hajun kulkeutumista en kuitenkaan olisi mitenkään voinut päätellä, se oli sen verran epälooginen. Ja vaikka oletukset onkin vaarallisia, niin toisaalta kiva, että "luin aluetta" ihan oikein!

 

Tuomari Päivi Berg kehui Justia loppupalautteessa tehokkaaksi, intensiiviseksi ja sinnikkääksi työmyyräksi ja sanoi, että jos haluaisi johonkin hommaan etsintäkoiran, niin soittaa sitten mulle. Mihin mä totesin, että ok, soita sitten, kun oot hukannut sun eucalyptukset! Tuli kyllä tosi hyvä mieli tästä palautteesta. Sitä paitsi tää oli "tilastoseiskavitonen", joten ei syytä harmitteluun! Ja aina kiva, kun ei ole ainoa, joka mokaa: Just sijoittui peräti toiseksi 20 koirasta. Yksi koira sai 100 pistettä, kukaan ei saanut 75/0-tulosta, joten Just oli kakkosena 75/1 tuloksellaan. Seuraavilla olikin sitten jo 75/2, joten ei ollut liian helppoa, vaikka ulkoalueiden jälkeen näytti lupaavalta.

 

 

 

 

 

Joukkuetreenejä

 ATD:lle saatiin SM-joukkue ja ehdin vetää kahdet treenit ennen lomalle lähtöä. Ekat Katin kanssa Sporttiksen isolla puolella. Olin suunnitellut tällaisen voittajan tasoisen radan, jossa riitti kyllä tekemistä! Kentällä oli myös kaksi putkea, joita ei menty. Tehtiin "lähtökarsina" pk-hypystä ja hoopers-aidasta nurkkaan, niin saatiin lisäksi kehääntulo. Spiraali-/pujottelutötsinä käytettiin laatikoita ja laukkuja.

Just teki kehääntulon tosi urhoollisesti ja pääsin heti palkkaamaan. Muistaakseni ekalla kerralla pujottelussa vähän vilkaisi laatikoita, mutta sitten otettiin uudestaan ja nyt kontakti pysyi. Aika haastava oli tuo peruutus - hyppy - pyörähdys -yhdistelmä mutta saatiin se onnistumaan jo ekalla kerralla ja hinkattiin sit vielä pari kertaa. Hitaassa kävelyssä mun pitäis vähän miettiä, voisinko hidastaa vähemmän, kun kävelen normaalisti niin kovaa. Nyt ero on tosi radikaali ja hidas on niin hidas, että on Justille vähän epäluonteva kävellä. Eli jokin sellainen välimuoto, että joko kävelen hitaasti normaalipituisia askelia tai kävelen selvästi lyhyemmillä askeleilla. Lopuksi vielä rata pyörähdykseen asti ilman välipalkkoja. Tää meni "aika hyvin" - pujottelussa vähän kontakti katkeili. Olipa kivaa ja inspiroivaa!

Seuraavana tiistaina toiset kimpparallyt Liinan ja Annikan kanssa. Joku sai temppuilla samaan aikaan Skyn kanssa. Onneksi Sky ei hermostu siitä, että yksi Pikku-Töppä kierii lelu suussa sen radalla 😂 Radassa oli paljon sellaisia temppuja, jotka Joku osaa ja loput skipattiin. Lisäksi Joku sai olla demokoirana, kun selitin Liinalle ajoitusjuttuja esim. maahanmenossa.

Just teki viimeisenä ja sen kanssa oli tarkoitus tehdä ratatreeni. Houkutuksessa oli putki ja märkäruokaa, joten nyt taas treenattiin haisevaa houkutusta. Suunnitelmana, että kun siitä selvitään, niin Annika tuo mulle märkäruokapurkin palkaksi olan yli, kuten silloin kerran tokotreeneissä. Haiseva houkutus taas kiihdytti Justia mutta hermo meni vasta houkutuksen jälkeen. Siihen asti pysyttiin hyvässä yhteistyössä eikä ääntelykään mennyt överiksi! Pyysin Liinan "tuomariksi", että oli edes vähän vieraampi ihminen kuin Annika.

Lähtö ja eka kyltti hyvät. Istu-käännös vasempaan -istu -kyltillä Just jäi vähän taakse mutta en uusinut - ei ois ollut virhe. Ohjaajan ympäri pyöriminen sujui hyvin! Valkovuokossa vähän laaja kaari, joka saattoi johtua houkutuksesta vieressä. Sitten aika täydellistä menoa houkutukselle asti, josta Justilla tosiaan meinasi mennä hermot. Teki kyllä mutta desibelit nousi. Seuraaviin kyltteihin pystyi kuitenkin kohtuullisen hyvin keskittymään! Tässä vaiheessa Annika lähti tuomaan palkkapurkkia, mutta en ollut ottanut huomioon eteentulokylttiä eli Justhan kääntyi suoraan sinnepäin Annikan hiippaillessa perässä! Lisäksi olin jostain käsittämättömästä syystä olettanut Annikan heittävän palkkapurkin mun oikean olkapään yli, vaikka tietenkin se tuli vasemmalta, koska koira oli oikealla. Kaiken tän säädön jälkeen en tosiaan oo varma, miten Just tämän koki ja tuliko palkka yhtään yllätyksenä. Ens kerralla pitää suunnitella tarkemmin tää! Ekalla kerralla silloin Ogelissa sujui niin täydellisesti, että nyt ei tullut mietittyä loppuun asti. Jäin taas vähän kiinni tähän ja mietin sitä vielä illalla nukkumaanmennessä... vaikka näin jälkikäteen ajateltuna oli superhyvät ja -kivat treenit.

Olipas hyvä hermojenhallintaharjoitus! Kyllä se on niin, että pitkiä palkattomia ratoja pitää joskus tehdä treeneissä. On se kuitenkin aika eri asia kuin palkata edes pari kertaa. Palkkaus kuitenkin keskeyttää tekemisen hetkeksi; kokonaisella radalla pitää keskittyä koko ajan eikä juuri ole hengähdystaukoja. Ja näin kotihallissa tuttujen kavereiden kanssa ratatreeni on helppo, kun siitä puuttuu vieraan paikan elementit ja jännitys.

Loppuajalla tehtiin kertaalleen radan loppu ja tutkittiin vielä, miksi Just teki valkovuokon niin laajasti. Nyt teki ihan täydellisesti ja tiukasti, siksi epäiltiin ekan yrityksen johtuneen houkutuksesta. Tyhjä purkki ei aiheuttanut Justissa mitään reaktioita, mutta kun Liina laittoi Justin nähden nakinpaloja purkin päälle, niin jouduttiin taas vähän luopumistreeniin. Liina oli kuitenkin niin kiltti, että toi nakit meille, kun saatiin houkutus tehtyä täydellisesti. Lopuksi Justkin pääsi demokoiraksi, kun esitettiin takapäänkäyttöä yhtaikaisesti, kun se oli ryhmän luppakorville ollut vähän haastavaa.

Torstaihommia

 Kaksi viikkoa sitten torstaina agilityssa oli mun suunnittelema ratatreeni. Olin yrittänyt suunnitella sillee, että juoksemattakin selviäisi (kylki edelleen kipeä) mutta en kuitenkaan selvinnyt. Joku osaa kyllä irrota mutta ei tiedä, mihin suuntaan, jos ei saa liikettäni tueksi. Aloitin radan vasemmassa ylänurkassa olevalta hypyltä lähettämällä poispäin. Tarkoituksena oli, että ehtisin sijoittua sopivasti in-kohtaan 7-hypyllä. No, sain Jokun oikealta puolelta estettä mutta voi jestas, mitä säätöä! Joku-parka joutui tekemään ihan siksak-linjaa yrittäessään ymmärtää, mitähän mä mahdan tarkoittaa. Kun siihen päästiin, niin sitten Joku irtosi hienosti 8-hypylle ja putkeen mutta sen jälkeen ohitti muurin, mitä en viitsinyt korjata. Muille koirakoille käännettiin kuitenkin muuria enemmän linjaa, että olisi reilumpi. Ja ollessaan valmiiksi väärällä linjalla Joku hyppäsi vielä esteen nro 11 väärältä puolelta. 12-15 meni ihan hyvin mutta sitten taas eksyttiin kiertoradalta, kun yritin ohjata kävellen eikä Joku tajunnut. Mikaela otti meidän radan videolle ja kylläpä saatiin hupia!

Ratakierroksen jälkeen treenattiin vähän tuota alkua. Nyt jätin Jokun istumaan lähtöhypyn taakse ja siitä sitten kutsuin sellaisesta paikasta, että sain hyvän sijoittumisen inniä varten. Hanna palkkasi namipallolla. Ja sitten taidettiin ottaa tuo loppu niin, että Hanna oli putken 18 takana palkan kanssa. Näin saatiin hyvä irtoaminen. 

Porukat lähtivät isojen koirien kanssa loppuviikoksi mökille, joten oltiin Jokun kanssa ihan kahdestaan to-la. Se oli tosi vaisu ja huonovointisen oloinen - perjantaina oli melkoinen ripulikin. Syy selvisi lauantaiaamuna: Joku oksensi 7 cm pituisen fleecelelun palasen, jonka oli siis niellyt viikkoa aiemmin! Ei ihme, että olisi ollut useana päivänä ripulilla ja huonovointinen, kun tuollainen on pyörinyt mahassa ja suolistossa... Joku päivä se vielä tappaa itsensä suolitukokseen...

Seuraavalla viikolla joukkuetreenien lisäksi lähinnä huoltojen hoitamista ennen lomaa. Keskiviikkona Jokun Librela-pistos, jonka yhteydessä pikkunoset. Ensin Justille töissä laatikkoetsintä samantyylisellä asetelmalla kuin kesäkuun alussa (kuva) mutta tällä kertaa kätkö oli lähimpänä takaovea vasemmalla. Just kävi ensin läpi koko oikeanpuoleisen rivin haistellen tarkemmin viimeistä laatikkoa (kätkölaatikon viereinen). Sitten tuli takaisin oikeanpuoleisen rivin ja haisteli lähinnä etuovea olevat laatikot. Sitten kävi vielä kerran läpi oikeanpuoleisen rivin ja vähän tuntui jo ihmettelevän, että missä se kätkö oikein on, kunnes bongasi loput laatikot vasemmanpuoleisella rivillä ja löysi heti oikean. Hienosti malttoi eikä turhautunut!

Eläinklinikan kompleksissa sitten kolme ulkoetsintää. Eka oli 120 korkea kätkö seinässä olevassa reiässä talon nurkalla. Olin ensin ajatellut laittaa tikkaisiin, roskikseen tai seinässä olevaan metalliseen tuhkakuppiin, mutta viime hetkellä näin seinässä reiän ja tuuppasin topsipuikon sinne. Haju levisi taas tosi huonosti. Noi betoniseinien reiät on kyllä hankalia! Tässä Justilla kesti tosi kauan ja ehti jo turhautua.  Ehdin jo sättiä itseäni huonosta kätköstä, mutta sitten rauhoittelin itseäni, että tämä on nyt "ohjauksen taso kolmosen" treenaamista eli näytän Justille "etsi tosta, etsi tosta" ja sen pitää ilmaista vasta sitten, kun todellakin osuu hajulle.

Toka piilo helppo lähikätkö roskakatoksen peltiseinän alakulmassa. Tää oli helppo kaikille koirille ja kaikki teki samanlaisen etsinnän: lähtivät keltaiselta kontilta, ohittivat kätkön 10 sentillä ja jyrkällä kuonoankkurilla kääntyivät takaisin. Tästä Justille purkkipalkka.

Viimeinen kätkö oli puisen roskakatoksen seinän raossa. Täältäkin tuli haju tosi huonosti! Lyytille ja Jokulle rajasin alueen 1-2 seinään, Just sai etsiä koko pömpelin ympäri. Nenän piti osua ihan kohdalle, että koira löysi. Joku muistaakseni ei löytänyt tätä ollenkaan, kun hetken aikaa etsittyään luovutti ja otti ohikulkijoista häiriötä.

Kotiin tultua oli vielä energiaa, joten otettiin vielä yksi sisäkätkö rapussa naapurin rollaattorissa. Just etsi ylimalkaisesti rapun läpi ja paikallisti kätkön aika kivasti, mutta nyt tuli selvä nuolaisu. Kun sanoin, että pitäisi näyttää nätisti, se tuijotti mua hetken pöyristyneen näköisenä, että hänen korkeuttaan kehdataan arvostella! Mutta sitten painoi suunsa kiinni ja tökkäsi kuonolla hajua tosi varovaisesti, niin pääsin palkkaamaan.

Torstaina Jokulla ja Justilla jäsenkorjaaja, joten ei treenattu agilitya. Kouluttamisen jälkeen autokätkö meidän auton etulokarin kolosta. Koulutettavieni autot otettiin myös mukaan etsintään, joten saatiin kolmen henkilöauton ajoneuvoetsintä. Meidän auto oli viimeisenä eli lähetin Justin etsimään kaksi muuta ensin. Se kyllä kuittasi ne hyvin nopeasti ja jäi pyörimään omaa autoa ympäri. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko koko ajan hajupilvessä vai arvasiko, että kätkö on omassa autossa! Tarkennus aiheutti kyllä haastetta. Just sai selvästi hajun auton alta toiselta puolelta mutta kätkölle ei meinannut mitenkään osua. Mikaela otti aikaa ja lopullinen aika oli n. 2 minuuttia. Nyt on kaikki etsintämuodot kerrattu onnistuneesti ja näillä eväillä lauantain kokeeseen!