Kempeleen valkkuleiri - lauantain treenit

 Viikko sitten perjantaina hypättiin Justin kanssa junaan ja ajettiin Kempeleeseen tämän vuoden viimeiselle Lappalaiskoirien valmennusringin leirille. Alkuperäisen kouluttajan jouduttua perumaan tilalle oli saatu melko nopealla varoitusajalla Eija Heinonen. Ihan ei löydetty hänen kanssaan yhteistä säveltä tai ainakaan samoilla sanoilla viikonlopun aikana, vaikka hyviä vinkkejä saatiinkin.

Tällä kertaa viikonlopun aloitti ratatreeni. Tässä oli tullut jokin väärinkäsitys, kun Eijalla ei ollutkaan ratapiirrosta suunniteltuna! Siinä sitten otettiin nopeasti improvisoituna SM:in mestarin karsintarata, jota oltiin jo tehty Caritan treeneissä. No seuraava yllätys oli sitten se, että hallilta puuttui muutama kyltti, joten improvisoitiin sitten vielä vähän lisää. Mun oli tarkoitus tehdä rataa ja yllätyspalkata Just jostain sopivasta kohtaa. Eija ei ymmärtänyt tätä yhtään, mutta nyt en muista, mikä perustelu oli. Hän kertoi tekevänsä ratatreenissä radan kahteen kertaan: Ensin on kisakierros, josta palkka tulee vasta ihan lopussa, kun koira on kytketty. Toisella kierroksella hän tykittää namia jokaisesta väliseuraamisesta. Ihan mielenkiintoinen ajatus tämäkin! Hän puhui myös paljon palkkaussuunnitelmasta, jossa mietitään treenin pääteemat, mitä halutaan erityisesti vahvistaa ja keskitytään palkkaamisessa niihin. Tästä tuli ensimmäisenä mieleen, että sitä pitää olla valmis muuttamaan 😁

Lähtöhaasteista puhuttiin myös, ja siihen Eijalla oli tosi hyvältä kuulostava vinkki. Kehän reunalle voi tehdä lähestymistreenejä ihan kuin mille tahansa muullekin jännittävälle kohteelle. Eli kävellään kohti kehää, palkataan koiran seuratessa vielä hyvin, mennään poispäin ja sitten uudestaan kohti, koko ajan vähän lähemmäs ja lähemmäs, kunnes tullaan kehään asti ja sieltä iso palkka. Yksi ihan tajunnanräjäyttävä vinkki tuli tässä kohtaa: kehään voi mennä myös koira oikealla! Jos esim. koiralla on parempi seuruu oikealla kuin vasemmalla tai jos tuloaukko on ahdas ja koira oikealla mahtuu paremmin valmistelemaan. Tuli taas fiilis: miksei mulle ole tullut tämä mieleen?!

Justin ratatreeni ei mennyt kovin hyvin. Heti merkillä se ei ekalla yrityksellä löytänyt oikeaa törppöä. Sitten oikealle pyörähdyksessä ei meinannut millään lähteä suorittamaan vaan jäi ihan jumittamaan kyltillä. No sitten saatiin parempi pätkä ja tällä suoralla sitten annoin loppupalkan hyvästä liikkeellelähdöstä oikealla puolella. Otettiin sitten Eijan ohjeiden mukaan rata toiseen kertaan läpi nyt tykittäen namia joka välissä. No yllätys yllätys tää kierros sujui paremmin, kun oltiin mukavuusalueella mutta tästä aika hyvät ajatukset, mitä pitää tehdä viikonlopun muissa treeneissä.

Vähän erikoisempi pujottelu

Iltapäivätreeniin otettiin jokaisen haasteita. Koska monelle oli ollut vaikea seuraaminen kohti peiliä ja toisaalta kohti yleisöä, otettiin ne molemmat. Sitten alettiin ahnehtia ja lisätä häiriötä radalle, esim. kylteille leluja. Pujottelussa oli tasapainotyyny, tötsässä ankkalelu, puolipallo ja tuoli, jolla istui ihminen. Ehkä siis vähän meni idea meidän täsmätreenistä, kun yritettiin haalia siihen kaikki: peilit, häiriöt ja tekniikka. Rata alkoi pyörähdyksellä, joka oli kuvan alareunassa eli suoraan tasapainotyynyn vieressä. Just lähti suorittamaan kieppiä, sitten bongasi tyynyn ja harkitsi menevänsä sinne mutta viime hetkellä korjasi ja palasi seuraamaan. 

Tässä treenissä harjoiteltiin erityisesti persjättökäännöstä eli molemmat oikeaan täyskäännös koira vasemmalla. Eijalla oli tähän sellainen jalkavinkki, että ohjaaja astuu toinen jalka eteen ja sitten tekee käännökseen paikallaan pyörähtäen. Tää onnistui muutaman kerran kivasti mutta mulla oli vaikeuksia ajoituksen kanssa ja saada jalat oikeaan paikkaan.

Sarjahypyn päällä oli lehmänraato.

Lisäksi keskityttiin taas kerran pujotteluun. Kun Eija kysyi, onko mulla käskyä ulkokaaren käännöksiin, sanoin heti, että "nopee". Hieman Eija kohotti kulmiaan mutta puhuttiin kuitenkin ihan samasta asiasta. Eija ajatteli pujottelun mutkien ja suorien yhdistelmänä ja kehotti palkkaamaan aina niillä "suorilla" mutkien välissä, kun koira tekee perusseuraamista. Tässä meidän houkutuspujottelussa tällä tavalla oli se huono puoli, että kun koirat saivat tötsien välissä namin, ne usein harhautuivat tsekkaamaan houkutukset, vaikka seuratessa olivat luopuneet niistä hienosti. Mutta tämä oli ehkä poikkeustapaus.

 Hän ohjeisti siirtämään koiranpuoleista vetokättä vähän kauemmaksi sivusuunnasta. Tää oli erinomainen vinkki, koska jos mun käsi oli lähempänä jalkaa, Just jotenkin luopui siitä enemmän. Kun käsi oli ulompana, Justkin pääsi liikkumaan vapaammin "kiertoradalla". Tää oli myös itselle helpompi hahmottaa kuin Kiteen leirillä harjoiteltu vastakäsi. Tähän vielä lisäyksenä, että käskyllä "nopee" Just saa tulla käteen kiinni. Tein sillee, että mulla oli nami kädessä kämmen koiraa kohti ja sitten kun koira kiihdytti ja saavutti, käänsin käden paljastaen namin saataville. Tällä voisi vahvistaa sanallista käskyä. Ja sitten vielä lisävinkkinä voisi pyytää apparia naksuttamaan, kun Just lähtee voimakkaasti jahtaamaan kättä siellä kaarteessa, niin saisi parhaiten vahvistettua sen oma-aloitteista kiihdytystä. 

Vetokäsi kauempana, koira on kiihdyttänyt, 
joten käsi kääntynyt ja auennut.

Tämän jälkeen pää surrasi tyhjää ja oli aika pizzan ja illan mentaaliluennon!

Viikkotreenit

Tällä viikolla oli ensimmäinen maanantai tänä syksynä ilman ohjattuja treenejä, joten otettiin Annikan kanssa kaveritreenit pitkästä aikaa Ogelissa. Mulla oli mukana Joku ja Just. Aluksi kentällä oli melkoinen härdelli, ja Joku sai hyvät häiriötreenit. Sitten jumpparit ja leikkivät lapset lähtivät kotiin ja me saatiin olla loppuaika rauhassa. Joku teki vähän kaikkea, mitä pidin turvallisena: noutoa, kapulanpitoa, peruutusta, merkkiä, kaukovaihtoja ja jääviä. Se oli ihan superinnoissaan hommissa eikä ilmeessä käynyt mitään varjontapaistakaan. Onnistuin myös lopettamaan ajoissa!

Juusto-Sämpylä teki pientä rallypätkää, jossa elementtejä viime maanantain Caritan treeneistä sekä merkki, jota Selman piti erityisesti treenata. Saatiin myös hauska houkutustreeni samalla, kun navakan tuulen takia ei voitu laittaa kylttitelineitä ja niiden sijaan kylttejä pitelivät juomapullo, noutokapula ja Jokun lelut. Sinänsä hupaisaa, että jos nämä tavarat oltaisiin laitettu kylttien päälle tarkoituksella, olisin itse kiinnittänyt niihin ihan varmasti huomiota enemmän. Mutta nyt ne eivät toimineet houkutuksina vaan kyltinpitelijöinä, joten en ajatellut niitä ollenkaan.

Aloitettiin treeni kuitenkin vähän tokomaisemmin kahdella vauhdikkaalla luoksarilla sekä sivulletulon tarjoamisella. Luoksarissa Justilla tuli vähän väärinymmärrys, kun lelu oli mun kädessä alhaalla ja se oletti sen lentävän taaksepäin, joten tuli sellaisella vauhdilla, että sivulletulo venyi piiiiitkäksi. Ens kerralla siis pidän lelua selvemmin ylhäällä, esim. kainalossa. Sivulletulon tarjoamista aloittaessa Just seisoi taas katsoen kulmat kurtussa mutta sitten sanoin sen nimen aina liikkuessani ja näin haki sivulle joka kerta tosi varman ja iloisen näköisenä. Tässä ei siis kyse ole välttämättä osaamattomuudesta vaan jostain epävarmuudesta Justin mielessä.

Rallyrata meni näin: lähtö; puolenvaihto edestä; askelkäännös vasempaan; istu-käännös oikeaan-istu; 270 oikeaan; molemmat vasempaan täyskäännös; merkki; kutsu; sivulla peruutus; maali. Justin kanssa keskityttiin erityisesti noihin käännöksiin. Eka kierros aloitettiin suoraan tuon tokojohdannon perään. Askelkäännöksessä Just ei taaskaan meinannut pysyä! Treenattiin sitä erityisesti ja tein kaikkea hassua palkaten pysymisestä. Alkoi sujua ja kyllä Just sitten tuli myös oikealle kutsusta. Annika mietti, sekoittiko sitä, kun oltiin suoraan alle tehty sivulletulon tarjoamista ja nyt ei saanutkaan tulla, mutta toisaalta sanoin sille kyllä joka kerta "odota", joten ei olisi pitänyt sekoittaa. Muut käännökset olivat täsmällisiä ja myös pysähtyminen oikealle sivulle kyltin edessä sujui paremmin kuin edellisviikolla. 

Tauon jälkeen pyysin Annikaa laskemaan 60:een, ja me harjoiteltiin viivästynyttä lähtöä. Tultiin kehään laskemisen alkaessa ja otin Justin kanssa lähtötemput alle. Sitten lähtökyltille, jossa jouduttiin odottamaan vielä puolisen minuuttia. Tuntui ihan helevetin pitkältä! Tätä pitää nyt treenata tosi paljon, että alkaisi tuntumaan vähemmän kamalalta. Annika seisoi myös suoraan lähdön linjalla mutta siitä Just ei ottanut häiriötä, kuten en olettanutkaan tutun treenikaverin ollessa tuijottajana. Vihdoin saatiin lähtölupa, lähdettiin liikkeelle ja siitä annoin heti superpalkan, kun Just oli jaksanut niin hienosti olla skarppina ja lähti hyvin seuraamaan odottamisen jälkeen. Sitten mentiin rata kisamaisesti läpi. Merkkiä ei oltu tehty ekalla kierroksella, koska halusin, että Just ei ole harjoitellut sitä alle, mutta se meni oikein hienosti. Toki Just oli nähnyt, kun Selma teki sitä. Otettiin loppuun kutsu + peruutus + siitä seuraaminen, mistä loppupalkka. Oli oikein hyvät "pikkutreenit", tunnissa treenattiin neljä koiraa, kaikki tekivät täsmäjuttuja eikä kenenkään kanssa ahnehdittu.

Torstaina Joku sai laatuaikaa agitreenien merkeissä; Just huilasi Kumpulassa ennen leiriviikonloppua. Tehtiin radasta 1-11, teemana oli valssit. Alku sujui oikein näppärästi, kunnes pituuden Joku ohitti ekalla kerralla. Tokalla yrityksellä palkattuna meni ja sen jälkeen ei epäröinyt yhtään vaan oikein kiihdytti sille, eli ilmeisesti vain oli unohtanut, mikä este pituus on. Takaakierron 8-hypyllä Joku teki kyllä hienosti mutta mä en siirtynyt tarpeeksi pitkälle alta pois, jolloin linjani päästi Jokun suoraan edessä olevalle hypylle. Toisella yrityksellä Joku meni täysin varmasti oikeaan putkeen (9) eli kyse oli ihan yhdestä askeleesta ja rintamalinjan avaamisesta oikeaan suuntaan. Pikkuisen juomatauon jälkeen otettiin vielä koko pätkä 1-11 eikä se yllättäen ollut ahnehtimista! Tää tuntui ihan agilitylta ja helpolta jopa, Joku tuli ohjauksiin ja irtosi lähetyksiin ja huonon ohjauksen takaakiertoon korjasi itse!  Nyt syksyn aikana on alkanut löytyä sen kanssa taas fiilis ja motivaatio agilityyn, ja tavoite yhteisestä hauskanpidosta on täyttynyt joka kerta!

Nosekoe 13.11.

 Viime lauantaina osallistuttiin nose workin ulkoetsintäkokeeseen Espoossa. Tuomarina oli Miira Hellsten ja paikkana Rudus-turvapuisto Ämmässuolla. Kuvat alueista otti Ansku Nuuhkuista.

Meillä oli heti eka suoritusvuoro. Alueet tehtiin kaksi kerrallaan. Eka oli pienehkö alue, joka näytti helpolta ja oli myös sitä - lähes kaikki löysivät ja suurin osa nopeasti. Just käveli melko suoraviivaisesti tuonne työmaakontin seinän luokse, jossa tarkensi rautaportaikon kulmaan ja ilmaisi siitä. Ilmoitin löydön ajassa 0:10.6 ja siitä tuli meidän koehistorian nopein löytö! Tämän alueen nopein koira löysi yhdeksässä sekunnissa ja Just oli 3. Maksimiaika oli 1:30.

Lupaavasti alkanut koe tyssäsikin heti toiselle alueelle. Just aloitti sinisen työmaakopin kauemmasta nurkasta ja veti alareunaa pitkin alueen ulkopuolelle kohti näkösuojana ollutta autoa. Jatkettiin siitä muu alue, josta ei juurikaan reaktioita. Maksimiaika oli tässäkin 1:30 ja puolen minuutin varoitus tuli aivan liian aikaisin. Ohjasin Justin haistamaan vielä nuo kaikki maassa olleet kamat sekä oikealla olevan työmaa-aidan molemmin puolin. Just kuuliaisesti haistoi kaikkialta, mistä pyysin, mutta mistään se ei ollut yhtään kiinnostunut. Multa loppui aivotoiminta ja samaan aikaan loppui myös aika. Kätkö oli työmaakopin Ramirent-kyltin alareunassa. Ei siis kovin korkealla (ehkä 50 cm), mutta koiran olisi pitänyt kuitenkin nostaa nenä ylös paikantaakseen sen. Annoin Justin löytää kätkö itse, ohjasin vaan haistamaan seinää, kuten olin ohjannut haistamaan muitakin paikkoja. Tämä osoittautui kokeen vaikeimmaksi alueeksi; vain neljä koiraa sekä nollakoira selvittivät tämän. 

Tämä oli aika lailla Lohjan kokeen viimeisen alueen toisinto, joskin siellä oli paljon isompi alue. Taas Justilla tuli jostain kohtaa reaktio, ja 30 sek varoituksen kohdalla olisi kannattanut mennä sinne ja pyytää etsimään ylempää. En taaskaan ollut ajatellut tuota mahdollisena kätköpaikkana, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna oli ihan selkeä. Kuinkahan monta koetta vielä menee, että opin?!

Tauon jälkeen 3. alue, jossa maksimiaika 2 minuuttia. Just aloitti tuo nukkeheebon kohdalta, sitten sai jonkun tosi hyvän hajun telineiden alta ja kiipesi sinne - epäilen pupunpapanaa... Tuomari sanoi, ettei sinne tarvitse mennä ja kutsuin Justin pois. Melkein heti sen jälkeen se osuikin hajupilveen ja tarkensi telineiden kulmaan, mistä ilmaisu ajassa 40.3 sekuntia! Tämän kätkön löysivät myös melkein kaikki ja Justin aika oli 7. nopein. Tässä ilmaisussa Just käytti kieltä ulkona, mistä saatiin huomautus, mutta ykkösluokassa ei vielä virhettä.

Viimeinen alue aiheutti tutustumisessa epätoivoa - noin iso alue, paljon etsittävää mutta aikaa vain 1,5 minuuttia! Kysyin ennen etsintää, että mitä jos koira ilmaisisi putken suulle ja kätkö olisikin toisessa päässä, hyväksyttäisiinkö. Miira vastasi, että kyllä hyväksyttäisiin, koirahan tekisi ihan oikein. Siellä kätkö ei kuitenkaan ollut, mutta hyödyllinen tieto jatkoa ajatellen.

Vasemmalla näkyvä peräkärry ei kuulunut alueeseen. Just meni lähdöstä sinne ja edettiin sitten ensimmäinen kierros reunoja pitkin ilman muita reaktioita. Sinisen kontin kohdalla muhun iski jo lannistunut ajatus - aika loppuu ihan varmasti. Lähdettiin sitten uudelle kierrokselle ja Just sai hajun tuosta kuvan etualalla näkyvästi keltaisesta metallijutusta, tarkensi ja ilmaisi. Häkeltyneenä ilmoitin löydön ajassa 53 sekuntia eli edes varoitusta ei ehtinyt tulla. Tässä Justin aika oli hyvää keskitasoa. Tää oli erinomainen opetus sille, ettei pidä tuomita etukäteen mitään aluetta liian vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Kätkö voi kuitenkin olla ihan tehtävissä tai jopa helpohko.

Yhteissaldo siis 75 pistettä. Sanoin ennen koetta Justille: "Otetaanko sellainen työnjako, että sä teet parhaasi ja mä mokaan?" ja niinhän se meni 😂 Se jäi harmittamaan, että toistin ihan saman virheen kuin viime kerralla. Nyt on ihan pakko jo oppia tästä! Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin nopeimpiin etsintöihin ikinä kokeissa! Mehän ollaan vähän haettu nopeutta, että Just jäisi heti tarkentamaan, kun pääsee hajupilveen, ja nyt se onnistui joka kerta. Tämä olisi kyllä pitänyt huomioida palkkauksessa ja siitä 1. alueen rakettietsinnästä antaa superpalkka. 

Vaikka kesällä tuntui, ettei ikinä päästä yhteenkään kokeeseen, niin loppujen lopuksi ollaan syksyn aikana päästy peräti viiteen kokeeseen. Kokonaissaldona 100 p (kek), 100 p (ajoneuvot), 75 p (kek) ja 2x75 p (ulkoetsinnät). Mun mielestä aika hyvä saldo, kun vasta ollaan tää harrastus aloitettu!

Rallya ja noseviimeistelyt

 Viime maanantaina Caritan rallytreenit. Kuten olin uumoillutkin, tehtiin SM-karsinnan rataa, joka mahtui yllättävän hyvin meidän halliin. Lähdössä Just ihan hirmuisesti luopui putkesta, niin seuraaminen ei ollut mitenkään erityisen hyvää. Olisin ehkä voinut ottaa vielä uudestaan ja palkata hyvästä seuraamisesta, kun nyt palkkasin perusasennosta putken edessä, mikä vahvisti luopumista entisestään. Merkki oli tosi hieno ja siitä heitin narupallopalkan. Kutsu + sivulla peruutus on kyllä vaikea yhdistelmä. Nyt ekalla yrityksellä Just ainakin ehti istua viimeisellä askeleella ja tulikohan siinä jotain muutakin säätöä.

Hyppy - valkovuokko - oikealla pyörähdys -yhdistelmä meni aivan upeasti! Erityisesti oikealla pyörähdys oli niin varma ja näppärä, että palkkasin siitä kahdesti. Istumasta seisomaan -nousuun Just tarvitsi pari käskyä mutta muu liike ok. Kun tultiin päädyn istu - täyskäännös oikeaan - istu -kyltille, Just istui tosi vinoon. Todettiin Caritan kanssa, että nämä pysäyttävät käännöskyltit pitäisi valmistella paremmin. Eli ei ajeta koiraa päin kylttiä vaan selkeä hidastus ennen kylttiä ja mahdollisesti myös lisäkäsky "sivu/väärä". 270 oikealle -kyltillä Just ehkä ehti istua? Tässä pitäisi itsellä olla tasaisempi liike, niin koiran ei tarvitsisi arvailla. Seuraava kiekura meni mukavasti. 

Pujottelua katsottiin taas kerran ja sitä vetokättä. Tällä kertaa vastainen käsi toimi paremmin kuin koiranpuoleinen mutta toki Just vähän alkoi keulia ja sitten sisäkaarteessa piti olla tarkkana, ettei törmätty. Askelkäännös oli hupaisa esitys - Just ennakoi sivulletulon joka kerta, vaikka tähän asti on aina pysynyt! Nää on taas sarjassamme: Koskahan oon palkannut sitä odottamisesta? Osaahan se odottaa, kun mä sanon "odota"! Eipähän odottanut tällä kertaa vaan tuli viimeistään pään käännöstä. Tähän nyt sitten treenattiin pään kääntämistä ja siitä palkkaamaan palaamista. Carita myös sanoi, että tähän voisi yhdistellä kuuntelutehtävää, esim. pyytää Justin maahan sivulletulon sijaan. Eli siis taas ollaan kangistuttu kaavoihin.

Maalisuora meni mukavasti, eikä Just harkinnutkaan menevänsä putkeen. Kokonaisuus oli tosi kiva. Just malttoi suurimman osan odotusajasta pysytellä mun kanssa kontaktissa eikä mennyt saalistamaan ruokaa hallin lattialta. Ääntä ei tullut kuin ihan parissa kohtaa ja nekin sain nollattua. Musta on yhtäkkiä alkanut tuntua, että tuo äänenkäytönhallinta on parantunut tosi paljon. Tai siis jos ääntä alkaa tulla, Just ymmärtää sen itsekin ja ymmärtää myös, ettei se ole toivottavaa, ja yhä useammin tarjoaa itse oikeaa mielentilaa. Tämä on ihan valtava asia ja toivottavasti kehitys pysyy samanlaisena!

Muita treenejä ei viikolla ollutkaan. Torstaina agin jälkeen käytiin Saaran & koikkereiden kanssa etsimässä muutama kätkö heidän taloyhtiön pihalta. Ensimmäinen alue oli tosi vaikea! Tuuli tuolta takaoikealta ja haju oli levinnyt voimakkaasti etenkin pöydänjalkoihin. Joidenkin minuuttien jälkeen oltiin mun mielestä käyty jo koko alue läpi eikä aavistustakaan, mistä vielä etsityttäisin. Ikkunalaudoilta, penkin ja pöydän päältä oli etsitty, samoin oikealla olevat tolpat ja pallogrillit takavasemmalla. Just oli kiinnostunut alueen takana olevasta pimeästä tilasta ja työntyi myös kätköseinän ja takaseinän väliseen koloon mutta haju oli tosi vaikea paikallistaa. 

Toinen alue oli seinä + mattoteline. Just etsi ensin seinän, josta ei mainittavia reaktioita. Sitten siirryttiin mattotelineeseen, jonka takanurkalta tosi makee hajun seuraaminen toiselle puolelle, siitä tarkennus ja ilmaisu. Viimeinen alue oli ovenedusta, jossa portaat ja metalliramppi. Just käveli ensin alueen läpi reagoiden vähän metallirampin alkuun. Alueen vasemmassa reunassa siitä näki, että täällä ei todellakaan ole mitään kiinnostavaa. Palattiin takaisin ja nyt tarkensi ja ilmaisi portaiden ja rampin väliseen metalliin. Tästä nopeasta löydöstä superpalkka.

Joku sai myös etsiä kaikki nämä, mutta ykkösalue helpotettuna. Se hyppäsi kuitenkin tosi rohkeasti seinää vasten! Muut alueet löytyivät nopeasti, mutta onhan se ihan eri tilanne, kun itse tiedän, missä kätkö on. Mikähän kerta saisin kokeiltua sen kanssa sokkoja...

Kimppanoseiluja

 Viime viikonloppuna kahdet kimppatreenit, lauantaina Katrin kanssa (mukana Just ja Lyyti), sunnuntaina ATD:n ryhmätreeni (mukana Just ja Joku). Lauantaina oltiin Kumpulanmäellä yliopiston pihalla, joka olikin hyvä paikka. Ekat kolme kätköä mun tekemät. Tässä näkyy eka kätkö, mutta alue oli tuo pömpeli ympäri ja vastakkainen rautaseinä. Tämä ei löytynyt kovin nopeasti; tuuli tuntui pyörittävän hajua ja Just kulki vähän harhaillen. Löytöön meni jotain 2.5 min. Lyytin kanssa ei tehty tätä, kun sille ois ollut liian korkea.

Toka kätkö pyörätelineen alareunassa. Tässä Just etsi ensin vähän korkeammalta, kun äskenkin oli korkea kätkö. Sitten tosi hauskasti meinasi ilmaista saman pyörätelineen toisesta päästä, jonne ilmeisesti haju kulkeutui onttoa putkea pitkin. Ei kuitenkaan ihan ilmaissut vaan tarkensi vielä ja löysi tarkan kohdan n. minuutissa. Lyyti löysi tämän myös hienosti ja ilmaisu oli upea!

Kolmannesta alueesta ei ole kuvaa, kun se oli niin pimeä, mutta siinä oli seinä, pyörätelineet ja aurausvehkeitä. Tässä varsinainen rakettilöytö: Just käveli suoraan alueen takareunaan, tarkensi lapioon ja ilmaisi 15 sekunnissa! Tästä superpalkka. Lyyti selvästi jäljesti kätköpaikalle, jossa hieno tarkennus eikä silläkään löytöön mennyt juuri 20 sekuntia enempää.

Sitten Katrin tekemät kätköt, joista eka korkea. Surffattiin tuota aluetta läpi 2.5 minuuttia, kunnes Katrilla välähti: lähtöhaju oli unohtunut! Otettiin  lähtöhaju välissä ja sitten toinen yritys. Ekan kierroksen jälkeen mulla oli aavistus, että joko kätkö on vasemmalla kiviseinässä tai sitten se on korkealla, josta se on kulkeutunut kiviseinään; sen verran vahvasti Just oli merkannut kiveä. Joten kun se oli haistellut kiviseinän tarkasti, ohjasin sen etsimään ylempää ja sitten se upeasti tarkensi ja löysi korkean kätkön seinästä.

Toinen alue oli mahtava källi Katrilta. Kontin heti etureunassa oli tyhjä magneettipurkki sen verran lähellä, että mä näin sen. Kätkö oli myös magneettipurkissa, mutta kontin takareunassa ja näkymättömissä. Just haistoi ekaa purkkia, kurtisti vähän kulmiaan ja jatkoi matkaa suoraviivaisesti kätkölle, josta välitön tarkennus ja ilmaisu. Mullahan on henkinen ongelma, että jos näen kätkön, mua alkaa ärsyttää. Tämä oli siis erinomainen treeni mulle myös olla huomioimatta mahdollista kätköä. Ja Justille toki myös; viimeksihän se ilmaisi Katrin koskemaa seinää. 

Viimeinen alue tuo metallipömpeli, kätkö sen toisella puolella saranassa. Tässä Just toimi kuin unelma: haisteli järjestelmällisesti reunaa pitkin, reagoi kätköön, meinasi jatkaa matkaa mutta valitsi itse pysähtyä ja ilmaista! Tästä tietysti superbileet ja tähän oli hyvä lopettaa.

Lyyti oli ihan supermummo näillä kahdella viimeisellä alueella. Se liikkui rauhallisen järjestelmällisesti seinää pitkin tekemättä mitään ylimääräistä ja välittömästi hajupilveen päästyään jäi siihen tarkentamaan. Viimeisellä alueella istumisilmaisu oli loistava, mutta tuolla valkoisella kontilla saatiin hyvät naurut. Lyyti nimittäin välittömästi löydettyään käveli suu auki mun kättä päin! Ei aina ehdi ja muista ilmaista, kun pitäis saada namia tänne heti! 😂

Sunnuntaina oli purkkirata ja uusi purkkihyrrä, jotka sujuivat sekä Justilta että Jokulta moitteettomasti. Just aloitti sisäetsinnästä, jossa kätkö pujottelukeppien raudan alla. Hajun kulkeutuminen hallissa on kyllä aina yksi mysteeri. Nytkin tästä matalasta haju oli noussut (!) tuohon nosto-oven reunaan, vaikka oli kylmä ilma. No, kun Just ei löytänyt ovesta mitään ja jatkoi etsintää, kätkö löytyi hyvin.

Joku teki myös tässä hienoa työtä, mutta mä olisin voinut palkata jo sen ensimmäisen löydön, vaikka ilmaisu olikin vähän sekunda. Meni nimittäin vähän epävarmaksi sen jälkeen ja hetken haahusi, ennen kuin palasi kätkölle ja ilmaisi kunnolla.

Sitten laatikot, joilla 2 kätköä. Just teki niin hienoa työtä 💖 Molemmat kätköt löytyivät, ei valeilmaisuja eikä laatikoiden kaltoinkohtelua. Joku sen sijaan ilmaisi makaamalla laatikon päällä, mutta sillä ei olekaan niin väliä, kun ainoa tavoite on, että sillä olisi rennosti hauskaa. Sekin kuitenkin löysi ihan oikeat laatikot ja ilmaisi ne, vaikkakin painokkaasti 😎

Ämpäriviidakossa kätkö tuon vihreän vadin pohjassa sisäpuolella. Just ei yrittänyt valeilmaista mitään muuta, mutta kun paikallisti kätkön, meni maahan nuuhkaisten viereistä oranssia tötsää. Halusin olla varma, joten pyysin näyttämään. Nyt Just työnsi nenällään vatia metrin verran, sitten meni maahan katsoen mua: "Saakelin ämmä, et sä nyt tajuu" 😂 Halusin varmuutta ja sitä sain...

Joku teki tässä upeaa työtä, etsi innokkaasti ja ilmaisi selkästi!

Numerokylteillä kätkö numerossa 1. Tässä oli hauska, kun mun molemmat koirat tekivät saman jutun löytäessään: käänsivät nenällään kyltin ylösalaisin ja siinä sitten ilmaisivat suoraan hajutäppää 😂 Eipä tarvinnut paljon miettiä, onko oikein vai ei.

Viimeisenä ulkoetsintä, jossa 3 (!) edellistä koiraa oli pissannut suoraan kätköpaikan vieressä oleviin kasveihin. En tehnyt tätä Jokun kanssa ollenkaan, kun se olisi varmaan myös merkannut. Justille tuli siis kunnon häiriötreeni. Se paikallisti kätkön aika nopeasti mutta ei halunnut ilmaista, koska ällöö... Kävi sitten muun alueen läpi, josko kätkö olisi voinut olla jossain kivemmassa paikassa! Mutta kun ei löytänyt parempia vaihtoehtoja, palasi kätkölle ja hampaita kiristellen ilmaisi. Tästä superpalkka epämiellyttävän työn lisänä 😁

Tokojatkoilla

  Viime maanantaina taas Maiju Ojamiehen tokotreenit. Jatkettiin siitä, mitä tehtiin leirillä Pekan kanssa. Kerroin kaikesta, mikä mua ahdistaa 😂 Maijulla on kyllä hyvä asenne, että ei ole mitään syytä ahdistella, sitä pitää vain treenata lisää.

Tällä kertaa kehääntulo meni ihan täydellisesti. Tehtiin sitten vähän siirtymiä, joissa palkkasin esim. seuraavasta aloituspaikasta. Maiju kiinnitti huomiota, että mun käsi menee taskuun aika nopeasti, mikä ei vahvista koiran pitempiaikaista fokusta aloituksessa. Maiju analysoi ihan oikein, että namit taskussa tai naksutin kädessä on mulle tosi iso turva . Onkohan tässä taustalla joku ikivanha trauma siitä, ettei koiraa kiinnosta tehdä mun kanssa? Että mun täytyy koko ajan olla valmis motivoimaan sitä, että se pysyisi mun kanssa? 

Sitten kokeiltiin sellaista, että mun piti tyhjentää kaikki lelut ja namit taskusta (apua!!!) ja sitten tehtiin liikkeenalkuja sosiaalisella palkalla. Sain hillua ihan niin paljon kuin halusin. Jäin vähän jumiin siihen, että tein samalla tavalla kuin muutenkin teen siirtymätreeniä ja ainakin osa kehuista oli vähän väkisin väännettyjä. Hirveän vaikeaa siis olla luonteva! Mun pitää ehkä uusia tää treeni sillee, että olen yksin jossain tutulla kentällä, jossa Just on valmiiksi räjähdyspisteessä innosta, ja oikeesti keskittyä vain sosiaaliseen palkkaamiseen, ei siirtymiin. Tässä maanantain treenissä Just alkoi n. viidennessä siirtymässä rauhoitella, haukotteli eikä lähtenyt seuraamaan. Eli aikalailla noi 4.-6. liikkeen aloitukset tuntuvat olevan kriittisiä - siinä kohtaa Justin mielestä ollaan tehty jo tarpeeksi. Mä olin sitä mieltä, että jumitus oli paineistumista, Maijun mielestä vain harjoituksenpuutetta.

Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, että Just saisi paremmin tarjota perusasentoon tuloa siirtymän jälkeen. Tää tuntuu olevan ikuinen ongelma, jota pitäisi varmaan vahvistaa hirveät määrät. Otettiin tässä loppujuttelun aikana sitten perusasennon tarjoamista, joka nyt meni kyllä oikein hyvin.

Lopuksi Maiju vielä huomautti, että seison tosi kenossa koiraa katsoen. Vähän kulmat koholla myönsin asian. Joo-o, Justiahan on alunperin seurautettu eteenpäin katsoen, mutta rallytokon myötä olen taas luisunut koiran tuijottamiseen. Rallysta tulee kyllä helposti huonoja (tai ainakin tokoon sopimattomia) tapoja! Täytyy yrittää kiinnittää tuohon taas huomiota. Koiran pitäisi hakea kontaktia minuun eikä toisinpäin.

Torstaina tein Justin kanssa Sirkuskentällä vähän luoksareita ja sivulletulon tarjoamista. Luoksarissa tavoitteena oli vauhti ja voima loppuun asti. Tein lelu kädessä ja voi jumankauta millä voimalla Just tuli! Nyt vaan pitäisi muistaa, että jos haluaa treenata maksimaalista vauhtia ja voimaa, niin toistoja ei kannata tehdä montaa!!!! Nytkin kolmannen jälkeen alkoi huonontua. Eli mieluummin 2 toistoa usein kuin kerralla 5.

Perusasennon tarjoaminen ei sujunut kovin hyvin. Tätäkin kannattaisi tehdä varmaan ekana juttuna tai ei ainakaan niin, että Just on 7 minuuttia juossut pallon kanssa. Tästä treenistä kuitenkin mielenkiintoinen huomio: Joskus Just jää vähän odottamaan ja kyselemään lupaa tulla sivulle. Jos häivyn sen sivulta, se katsoo aina vähän hämmentyneenä kuin ottaisi virheen merkkinä sen, että "hylkään" sen. Tuotahan on tehty, jos se on haksahtanut häiriöön - mutta pitää olla tarkkana, etten tee sitä muissa kohdissa, esim. siirtymissä.

Superrallylauantai

 Viime lauantaina ensin Justilla rallykisat, sitten oli rallykimppa, johon otin Lyytin, ja näiden jälkeen vielä koulutin. Sieltä ajoin Tuusulaan Jokun Librela-pistokseen ja viiden aikaan kotiin tultua olinkin valmis nukkumaan 😂

Kisat oli I-Hahilla Hakkilan hallissa, jossa ei ennen olla käyty, tuomarina Iiris Harju. Radalla oli muutama melkoisen haastavan näköinen erottelutehtävä, esim. pujotteluun meno ihan hypyn vierestä ja merkki suoraan kohti hyppyä. Päätin, etten jännitä niitä erikseen, vaan keskityn ohjaamaan oikealle tehtävälle.

Oltiin neljäntenä suoritusvuorossa. Halliin sai tulla kaksi koiraa odottamaan vuoroaan, yksi lähtökarsinaan, yksi aulaan. Olin päättänyt tehdä, kuten viime kokeessakin eli ottaa pari temppua kehän sisäpuolella ja siitä itsevarmana kehään. No ei mennyt kuten Römssöössä. Tuomarin piti selvitellä jotain juttua toimitsijoiden kanssa ja ehdittiin videolta laskettuna olla kehässä yli kaksi minuuttia (!) ennen lähtölupaa. Just teki minuutin verran ihan iloisesti mutta sitten vire alkoi selvästi laskea ja epävarmuus nousta. Yritin vielä sitä, että pyydän sen maahan ja jännitteestä vapautan, mutta siinä vaiheessa vire oli jo sen verran alhaalla, että sain pitää jännitettä ihan yksinäni. Kun tuomari sitten vihdoin tuli kehään, pyysin Justin sivulle. Se tuli, mutta jäi katsomaan tuomaria, joka tuli takaviistosta etukautta meidän eteen. Just jäi aika pahasti tuijottamaan tuomaria ja lähti tosi nihkeästi ekaan tehtävään. Tässä on nyt kaksi isoa harjoiteltavaa asiaa: 1. Miten toimia, jos aloitus viivästyy tai tapahtuu jotain muuta yllättävää, 2. tuijottava tuomari suoraan edessä tai etuviistossa. Laitoin nämä seuraavan valkkuleirin toiveisiin; luulisi, että siellä on hyvä treenata tätä, koska on paljon Justille vieraita ihmisiä paikalla. 

Lähtö meni siis huonosti: Just pudotti heti kontaktin ja laahusti ekan kylttivälin. Eka tehtävä oli 270 vasemmalle, joka meni ok ja sen jälkeen Just vähän piristyi ja seurasi paremmin. Tästä merkintä "hieno". Sitten oli molemmat täyskäännös vasempaan, ja vaikka Just lähtee ok, käännös venähtää joksikin ihmeelliseksi kiekuraksi ja jouduin kalastelemaan Justin mukaan seuraamaan. Tästä -1 as ja -3 tvä. Sama jumitus jatkoi liikkeestä istu -kyltillä, jossa hidastin voimakkaasti, että sain Justin istumaan: -3 ov. Kutsusta Just vähän innostui ja tuli seuraamaan laukalla mutta aika kauas, mistä virheeksi -1 as. Tällä suoralla käveltiin tuomarin ohi ja kuulin, kuinka hän pajatti miinuksia korvanappiin. Tässä vaiheessa alkoi itsellä olla jo aika epätoivoinen olo, kun koiraa piti kalastella ja virheitä sateli. Vielä seuraavasta käännöksestä -1 vino. 

Sitten oli molemmat oikeaan täyskäännös, joka meni kohtuullisesti (tuomarin mukaan "hieno!") ja sitten PING! Yhtäkkiä oltiin taas yhteisellä matkalla ja spiraalissa vasemmalle Just alkoi seurata hienosti!  Seuraavan askelkäännöksen jälkeen vähän taas hidasteli ja merkille piti antaa tuplakäsky "tötsä - mene" mutta sillä Just lähti upeasti merkille eikä harkinnutkaan hyppyä! Sekä merkistä että askelkäännöksestä "hieno"-merkinnät. Tulppaanista -1 tvä. Sitten oli suuri virstanpylväs: oikealla peruutus virheittä "hieno!"-merkinnällä!!! Tässä vaiheessa vire oli noussut jonkin verran; muutama inahdus tuli mutta seuraaminen alkoi näyttää siltä, miltä sen pitäisi näyttää. Sekä pujottelussa että 270 vasemmalle Just selvästi innostui "nopeenopee"-ohjauksesta, mikä on myös iso edistys; lisäplussana Just ei harkinnutkaan karkaavansa viereiselle hypylle. Sarjahyppy meni suorastaan tylsästi tasaista ravivauhtia. Istu-seiso-vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä mutta muuten hyvä. Viimeisenä oli maahan-kyltti, josta vielä yksi "hieno!"

 Radan jälkeen monet kävivät onnittelemassa, että olipa teillä hieno rata. Itse vain hoin, että alku meni ihan surkeesti, mutta kyllä se siitä sitten lähti rullaamaan. Yllätys oli melkoinen, kun tulospalvelu kertoi meidän saaneen 90 pistettä, mikä on meidän paras tulos tähän mennessä mestarissa! Olin ihan varma, että ainakin ekasta molemmat täyskäännöksestä ois tullut kympin virhe - ehkä vähän tuomarikohtainen juttu? Sijoituttiin vieläpä toisiksi. Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi: Olen iloinen ensimmäisestä ysillä alkavasta tuloksesta ja siitä, että pystyttiin niin huonon alun jälkeen tsemppaamaan ja vetämään loppurata hyvällä fiiliksellä. Mahtavaa oli myös se, että itse temput, kuten merkki, peruutus ja nopeenopee sekä toisaalta spiraalin seuraaminen nostivat Justin virettä kesken radan! Toisaalta harmitti, että luin tilannetta niin huonosti, että änkesin kehään ennen kuin tuomari oli valmiina omalla paikallaan, ja että niin lupaavalta näyttänyt uusi aloitusrutiini ei toiminutkaan tällä kertaa. No, ei auta muu kuin treenata noita yllättäviä tilanteita. Päällimmäisenä opetuksena kuitenkin se, että ei saa luovuttaa, vaikka alku menisikin pieleen. Viiden enemmän tai vähemmän epäonnistuneen kyltin jälkeen on vielä 13 muuta, joilla voi saada hyvän fiiliksen.

Lyytin kanssa rallytreeneistä ei ihmeempiä kerrottavia... ihanasti se kyllä teki, mutta voi kun se väsyy nopeasti 💖 Ihan erilailla pitää muistaa tauottaa kuin nuoremmilla. Lisäksi sille iski dementia eikä muistanut, että sivulle kuuluu istua pysähtyessä 😂

Joku sai iltapäivällä kolmannen Librela-pistoksen, nyt hoitajakäyntinä. Sen eläinlääkärikäynnit on kyllä edistyneet tosi paljon. Nyt ekaa kertaa ei yrittänyt tauotta paeta ovelle vaan pystyi tekemään temppuja koko ajan. Pistoksen jälkeen hyppäsi suoraan mua vasten, että nyt äkkiä sitä palkkaa tänne! Ja mun maksaessa se jätysti purutikkua kassan vieressä ihan tyytyväisenä eikä ollut yhtään kiire ulos 💖

Nellin nose ja rallyviimeistelyjä

Viikko sitten maanantaina Nellin vetämä nose. Teemana oli ilmavirta-asiat. Aluksi oli ajoneuvoetsintä, jossa mietittiin, mihin haju kerääntyy tällä tuulella. Just teki hyvän etsinnän, tsekkasi auton molemmat puolet mutta ei ollut yhtään kiinnostunut takaosasta. Kätkö löytyi auton oikean etuvalon alta. Sisällä hallissa tehtiin kolme etsintää, joissa yhdessä oli tuoleja ja seinäpinta. Just haistoi kahta tuolia ja sitten siirtyi reippaasti kohti varauloskäyntiä, josta hieno löytö. Tämä oli aika nopea. Toisella alueella oli aivan rakettitiedettä hajun kulkeutuminen. Kätkö oli ihan maanrajassa, mutta Just hyppäsi muutaman kerran seinääkin vasten, ihan kuin olisi korkea kätkö, vaikka lämmintähän ei ollut. Nelli selitti, että poistoilma hallissa menee ylöspäin! Viimeisellä alueella Just taas etsi matalalta, vaikka kätkö oli ylempänä seinässä olevassa raossa. En kyllä mitenkään osannut lukea alueesta tai koirasta, että oli korkeampi kätkö. Kivat treenit oli, mutta itelle jäi fiilis, että ilmavirrat on ihan hepreaa, ja jos koira ei syystä tai toisesta paikallista kätköä riittävän nopeasti, niin en kyllä osaa auttaakaan.

Torstaina mulla oli Just mukana kouluttamassa ja treenattiin agin jälkeen Sirkuskentällä ihan tyhjällä kentällä rallyjuttuja läpikäyntityyliin lauantain koetta ajatellen. Lista oli pitkä, mutta tehtiin kaikkea vain pari toistoa: oikealla pysäyttävät kyltit, pyörähdyksiä molemmin puolin, heti lähdöstä seuraava kyltti puolta vaihtava täyskäännös, molemmat täyskäännös, liikkeestä istu + kutsu ja siitä peruutus sivulla, askelkäännös, sivuaskel istumisten kautta ja ohjaajanympärikierto paloina.

Just oli tosi korkeassa vireessä, suorastaan keuli, ja sitä piti ohjata tosi rauhallisesti.  Yhdessä kohtaa se hukkasi heitetyn namin ja siihen jäi sitten vähän kiinni, kun eihän ruokaa saa heittää hukkaan!  Muuten teki 110-prosenttisesti. "Persjättökäännöksessä" on kriteerin pito / palkkaus haastavaa, kun ei näe, miten koira tekee. Tässä varmaan ois paras, että appari / kouluttaja tietäisi kriteerin ja voisi vaikka naksuttaa superhyvistä toistoista. Kutsun jälkeinen peruutus on haastava mutta kyllä se onnistui ainakin pienellä säädöllä. Ohjaajanympärikierrossa tein niin, että mulla oli namia molemmissa käsissä ja palkkasin aina, kun Just meni puoli kierrosta ääneti. Ja kyllähän se toimi! Eli taas tuli muistutus siitä, että jos joku juttu ei suju, niin pitää ensimmäiseksi miettiä, 1. voiko palkkausta muuttaa, 2. voiko sitä pilkkoa. Kuten herra Einsteinkin sanoi: "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia."