Lyyti (päivitetty 6/17)


Lyyti on maailman kiltein ja helpoin koira. Sillä on ilmiömäinen kyky tietää, miten missäkin pitää olla. Lyyti ei ole lukenut, että porokoiran kuuluu olla itsenäinen ja pidättyväinen. Sen voi huoletta päästää kenen tahansa ihmisen luo ja yleensä se käyttääkin rapsutustilaisuudet hyväkseen. Itseään vanhemmille koirille se ei uhittele, mutta nuorempien ei anna hyppiä silmille. Sitä on helppo pitää vapaana, koska se ei juuri koskaan lähde 50 metriä kauemmas. Se on jahdannut riistaa elämässään ihan muutamia kertoja ja nekin on olleet pyrähdyksiä. No, tässä on tietysti varjopuolensa: eipä se poropaimennuksessakaan irronnut 30-40 metriä enempää. Eikä porojen paimennus onnistu niin lähellä ohjaajaa. Ensimmäisellä yrityksellä 1-vuotiaana Lyyti ei tajunnut koko hommasta mitään, toisella yrityksellä 3-vuotiaana ajoi aina sen muutaman kymmenen metriä mutta sitten pysähtyi odottamaan minua. Metsälajeissa kuitenkin siitä kuoriutuu ihan eri koira eikä esim. hakumetsällä irtoamisongelmasta ole tietoakaan.


Kuva: Noora Törnqvist
Lyyti kasvoi Sunnyn tiukassa kurissa ja meni aina seiniä pitkin, kun Sunny vähän mulkaisi sinnepäin. Siilikin sai syödä Lyytin raksut, ja se vain katsoo vierestä. Tämä kuitenkin muuttui pentujen ja sterkkauksen myötä ja nykyään Lyyti osaa puolustaa resurssejaan. Ja lapsiaan, aina :D Lyytin kiltteys vaatii tietysti sen, että se on saanut tarpeeksi toimintaa. Aliaktivoituna saattaa räksyttää pihalla ohikulkijoille, nuorempana tuhosikin kaikenlaista pientä. Muuten se ei juuri räkytä turhaan; sisällä on melko ääneti mutta ulkona leikkiessä ja agilityradalla haukkuu. Piippaamista esiintyy odottavissa tunnelmissa.
Lyyti katselee, kun siili syö sen raksuja. Kuva: Andreas Agopov

Harrastuksissa vahvuutena on todella hyvä vireenhallinta ja keskittymiskyky. Sille ei koskaan jää mikään "päälle" ja se on erittäin harvoin sellaisilla kierroksilla, ettei sitä saisi takaisin toiminta-alueelle. Palkkaan Lyytiä vaihtelevasti sekä nameilla että lelulla. Treeneissä Lyyti on innokas ja miellyttämishaluinen, omaksuu uudet kuviot nopeasti eikä ”sikaile”, vanhemmiten kyllä soveltaa enenevissä määrin. Toinen haaste on ohjaajapehmeys – Lyyti ei siis kestä minulta painetta kovin hyvin. Sille on turha esittää iloista, jos ei ole vilpittömästi tyytyväinen, se kyllä tietää totuuden. Tämäkin on kyllä tasoittunut iän myötä, eikä Lyyti kuitenkaan ole nöyrä mielisteleväisyyteen asti, kyllä sillä omakin mielipide asioista on. Jos sitä komentaa huonosta käytöksestä, se kyllä ottaa palautteen vastaan, mutta ei jää murehtimaan sitä vaan ravistelee ja jatkaa elämäänsä (tämä näkyy hyvin myös luonnetestivideossa). Lyyti harrasti nuorempana agilitya, mutta se jätettiin, kun selkä ei kestänyt. Nykyään harrastaa tokoa ja rallytokoa, joissa molemmissa kilpailee voittajaluokassa, sekä omaksi iloksi jälkeä ja hakua muutaman kerran kesässä.

Kuva: Aino Vakkilainen


Hankaluuksia arjessa tuottaa liukkaiden lattioiden pelko. Lyyti inhoaa liukastelua ja suhtautuu kaikkiin liukkaisiin lattioihin epäluuloisesti. Tulee kyllä, kunhan on hetken ensin kerännyt rohkeutta. Tutuissa paikoissa menee ihan reippaasti eikä ulkona esim. jäätiköllä ongelmaa ole lainkaan. Tämäkin asia on helpottunut iän myötä.

Linkit:
Lyytin viimeisimmät agitulokset: www.agi.fi/ranking/koirakko/ANNA%20AGOPOV/LYYTI
Lyytin ratoja ja luonnetesti videolla: www.youtube.com/user/ajopuu87?feature=mhee

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti