Helsingin valkkuleiri - sunnuntain treenit

Sunnuntaina treenattiin kokonaan kahviossa ja ei-sokkona. Teemana siirtymähajut: ohjaajat harjoitteli tunnistamaan, miltä koirat näyttää siirtymähajulla ja koirat harjoitteli siirtymähajulta etenemistä seuraavalle kohteelle. Aivot meinasi räjähtää, kun Päivillä oli mukana tuuletin, jolla teki siirtymähajut!!! 😲 Miksen mä ole tätä keksinyt? Nyt saatiin haju siirtymään just sinne, minne oli tarkoituskin eikä ties minne tarvitsematta odottaa tuntikausia. Tää menee välittömästi käyttöön omalle ryhmälle.

Ensimmäinen treeni oli tosi simppeli: kaksi tuolia, joista taimmaisessa kätkö, joka oli levinnyt etummaiseen tuoliin. Tätä sitten varioitiin muuttamalla asetelmaa. Tehtiin tällä kertaa niin, että jaettiin ryhmä kolmikoihin, jolloin saatiin nopeita kierroksia, ihan siis muutama toisto ja pienet tauot väliin. Tää toimi tosi hyvin - jatkoon! 

Tavoitteena ei siis ollut tehdä mahdollisimman nopeita löytöjä, mitä pitää muistuttaa itselleen uudelleen ja uudelleen. Koira oli vapaana, mutta jos se lähti tosi kauas, se ohjattiin takaisin alkuun. Just ei oikein kiinnittynyt tuoleihin vaan etsi paljon laajempaa tilaa. 

Treeniaiheeseen päästiin kuitenkin täydellisesti kiinni: Just haisteli siirtymähajutuolin aina neliösentin tarkkuudella. Eli tämä on nyt tärkein ohje siirtymähajujen tunnistamiseen. Jos Just haistelee jonkin kohteen tosi tarkasti mutta ei ilmaise, siirrytään seuraavaan kohteeseen tai lähellä olevalle seinälle ym. 

Ekalla kierroksella Justilla meni tosi pitkään ennen kuin löysi. Haistoi aina siirtymähajutuolin tarkasti, sitten harhautui muualle. Kun lopulta löysi, oli itsekin ihan hämmästyneen näköinen: "Tässäkö se oli koko ajan?!" Oli mielenkiintoista nähdä, että Just ei erityisemmin fiksoitunut tuoleihin toistojen myötä, kuten ryhmästä esim. Tylli. Just vähän niin kun teki joka kerta etsintää eikä toistoja.

Viimeinen setti tehtiin niin, että haju oli levitetty nurkkaan ja muihin tuoleihin. Ekalla toistolla Just haisteli ensin nurkat ja muut tuolit, sitten otti siirtymähajutuolin ja sieltä suunnalta nappasi kätkön oikeasta tuolista. Ilmaisi tosi kätevästi tuolin alta 😂

Halusin ottaa tähän vielä toiston ja nyt ohjasin Justin nurkkiin toivoen, että se sieltä tajuaisi kääntää pään ja napata kätkön. Onnistui! Tällaisen treenien kopioin omalle ryhmälle vielä tällä kaudella. MUTTA Päiviltä tuli tähän sellainen vinkki, että ei ehkä kannata tehdä ihan samanlaisella asetelmalla toistoa, kuten mä tässä tein. Kannattaa mieluummin tehdä vaikka ihan pienikin muutos alueeseen, esim. kääntää tuoleja toisin päin tai lähettää koiran toisesta suunnasta. Tämä selkiyttää sitä, että voi mennä jo löydetylle kätkölle. Perustelin ratkaisuani sillä, etten käyttänyt "jatketaan"-vihjettä. Mutta silti, onhan tuo nyt vaan järkevää muuttaa asetelmaa vähäsen, kun se olisi ihan helppo ja nopea homma tehdä. Saisi "samalla rahalla" toisen toiston vähän kuin eri harjoituksena.

Tämän kierroksen jälkeen todettiin, että koirat saa nyt huilata ja keräännyttiin loppupalaveriin. Rotumestisten suunnittelun lisäksi käytiin läpi leirin antia ja mietityttämään jääneitä asioita. Kokoan tähän nyt yksittäisiä koko viikonlopun ajalta vinkkejä tai oivalluksia, jotka eivät varsinaisesti kuulu mihinkään tiettyyn treeniin:

• Keskusteltiin siitä, palkkaisiko koiraa  (tai avaisi oven seuraavaan tilaan) tyhjässä tilassa siitä, kun se vielä työskentelee aktiivisesti vai kun se ilmaisee tyhjää. Tähän ei ollut suoraa vastausta, joten tultiin sellaiseen lopputulokseen, että molempia voisi käyttää joustavasti. 
• Jos koira ehtii ilmaista tyhjän, voi siitä palkata pienesti tai avata oven.
• Jos ehtii kiilaamaan ennen turhautumisen merkkejä, voi palkata pienesti tai avata oven, kun koira vielä työskentelee aktiivisesti.
• Erittäin palkkaorientoituneilla koirilla on olemassa vaara, että ne oppivat ilmaisemaan tyhjää päästäkseen nopeammin palkalle. Tällaisilla koirilla ei kannata palkata tyhjää treeneissä vaan tehdä löytämisestä kaikkein motivoivin asia.
• Satu muistutti tuolitreenissä Rovaniemen leirin Nooran huomiosta, että Justin pitää antaa syödä nami loppuun ennen uutta kohdennusta. Nyt tuossa tuolitreenissä Just kerran nuolaisi kätköä sen takia, että mussutti vielä edellistä namia kohdentaessaan uudelleen.
• Just tarvii lähikätkötreenejä vapaana etsiessään. Sehän tekee tosi hienosti töitä vapaana MUTTA usein lähtee hölkkäämään tilaa ensin ympäri. Lähikätkökuuri voisi olla hyödyllinen muistuttamaan, että pitää olla tarkkana jo ovella. Ja sitten itselle muistutus tähän, että lähikätkön bongaamisesta tulee superpalkka ja sen jälkeen Just saa vielä etsiä muun tilan.
• Aihkilla on kuonokosketusilmaisu. Kun se ilmaisee oikeaa kohdetta, se oikein lyttää nenänsä kätköön ja on kiinnittynyt siihen kokonaisvaltaisesti. Valeilmaisussa taas sen silmät on kääntyneenä vähän ohjaajaan päin, vähän kuin vilkuilisi alta kulmain tai ehdottaisi, että tässä ehkä voisi olla jotain. 

Olipahan siinä taas oppia yhdelle viikonlopulle! Omille koirille ja omalle ryhmälle on niin paljon treeni-ideoita, että saa nähdä, riittääkö koko kausikaan tähän 😂
 

Helsingin valkkuleiri - la iltapäivätreenit

 Lauantaina keskipäivällä otettiin vielä toinen kierros kahviota.  Tämä osoittautuikin kaikille koirille vaikeaksi ja kukaan ei tainnut löytää useampaa kätköä kahden minuutin ajan sisällä. Oli oikein klassinen "pikainen kierros" 😂 Me ei löydetty yhtään mitään kahteen minuuttiin, sen jälkeen löydettiin yksi tuolikätkö ja lopetin siihen. Pohdiskeltiin loppupalaverissa mahdollisia syitä, miksi tämä oli niin vaikea. Vaikka aamun kahviotreenistä oli kulunut jo useampi tunti, voi olla, että siitä oli vähän henkistä taakkaa, "ei täältä kuitenkaan löydy mitään". Jos tämä etsintä olisi tehty ensin, voi spekuloida, olisiko lopputulos ollut erilainen. 

Tässä välissä kävin viemässä Justin pariksi tunniksi kotiin lepäämään. Sieltä tullessa iski vähän stressi, kun olin tehnyt virhearvion aikataulu- ja kenttäsuunitelmassa, mikä on tietysti aikataulu-Agopovin painajainen. Väliaitoja ei ollut tarpeeksi meidän erottamiseen rallytokokentästä. Hetken aikaa mietittiin vaihtoehtoja (haetaan väliaidat ulkoa, tehdään laatikkoetsintä ulkona tai parvella), kunnes päädyttiin hakemaan väliaidat ulkoa. Ne oli verkkoaitaa eli niihin tarvittiin lisäksi näköesteet. Näin hieno tilataideteos tuli, kun kaikki hakivat autoistaan peittoja 😂

Tällä kierroksella Just oli viimeisenä, että ehdin hakea sen takaisin kotoa. Vähän meni ajeluksi, mutta sen sijaan koira sai 2 tuntia laadukasta lepoaikaa kotona. Laatikkoetsintää ei kukaan tehnyt sokkona, mikä oli ihan hyvä, niin saatiin varmasti Päivin ideat hyödynnettyä. Laatikot olivat L:n muodoissa. 

Ensimmäisessä tehtävässä kätkö oli aina ekassa laatikossa. Tää oli todella hyvä treeni Justille, koska se lähti aika vauhdilla ja olisi saattanut ohittaa ekan kätkön, jos olisin dyykannut perään. Mutta jäin paikalleni ja jarrutin vähän, jolloin Just saikin hajun ja jäi tarkentamaan. Seuraava L oli muovilaatikoita. Lähtöpaikalle mennessä Just jäi haistelemaan hallin pohjaa; siellä oli varmaan namimuru. Jyväskylän treenistä reipastuneena sanoin sille saman tien "jätä", ja se oli välittömästi taas työmoodissa. Tämä täytyy nyt muistaa ja ottaa rutiiniksi. Jos koira haistelee maata sellaisessa kohdassa, jossa ei mitenkään voi olla kätköä, sanon "jätä" ja ohjaan sen lähimmälle kohteelle. Maassa voi olla häiriöhajun lisäksi siirtymähajua (esim. ulkona kasveissa), joten ei kannata lähteä siitä kovin kauas kuitenkaan. Sitten jatkettiin. Ja kylläpä Just oppii nopeasti! 😍 Jokaisella toistolla tämän jälkeen jäi tosi tarkasti haistelemaan ekaa laatikkoa / kohdetta eikä meinannutkaan rynniä ohi. Kohteina oli alusta lukien: pahvilaatikot, muovilaatikot, pahvilaatikot, reput + ämpärit, muovilaatikot. Repulla Justilla kesti tarkentaminen pidempään mutta silläkin ankkuroitui heti siihen. 

Tämä oli enimmäkseen koiran treeni - ja tulokset olivat erinomaiset, oppimista tapahtui selkeästi. Itselle tästä muistiin se, että odotan rauhassa, että koira menee alueelle ja itse hiippailen perään vasta liinanmitan päästä. Jos itse lähtee liikkeelle koiran kanssa yhtaikaa, sitä helposti blokkaa ensimmäisen laatikon, ellei koira ole todella itsevarma siihen jäämiseen. Sitten oli mielenkiintoinen ero mun suunnittelemiin treeneihin, että jos itse tekisin laatikkoekstraa, siinä olisi yksi kutakin piilotyyppiä, esim. yksi lähikätkö, yksi nurkkakätkö, yksi keskellä jne. Mutta tällaisella toistotreenillä saatiin koirille odotusarvoa siihen, että heti lähdöstä kannattaa olla tosi tarkkana.

Toisessa treenissä kätkö oli aina kulmassa. Edellinen treeni näkyi siinä, että Just haisteli erinomaisesti ekat laatikot. Ekalla kerralla niiasi jo vähän eli harkitsi ilmaisua mutta sitten teki itse ratkaisun jatkaa matkaa - super! Kulmakätköt löytyivät hyvin yhtä lukuun ottamatta. Tällä yhdellä laatikko oli aavistuksen ulompana muuta rivistöä eli ei ihan suorassa kulmassa. Tämä muistiin treeni-ideaksi. Otettiin uudestaan alusta tämä kuvio ja nyt Just liikkui loppuun asti. Tästä myös sellainen ajatus, että jos mahdollista, mun kannattaisi liikkua rivin ulkokaarta, se tukisi Justin etsintää. Vähän kuin agilityssa loppusuoralla magneettitasapaino. Nyt tarkoituksella liikuin koko ajan, etten vihjaisi sille kätköpaikkaa omalla liikkeelläni, kun kerran tiesin kätköt. Just  pysähtyi hienosti heti, kun sai hajun ja jäi tarkentamaan eikä lähtenyt mun liikkeeseen mukaan. Just oli vissiin ainoa, jota ei väsyttänyt ympäristön ärsyketulva; sille oli ihan samantekevää, mitä muut koirat tekivät väliaitojen takana. On kyllä jännä, että se kestää nosessa lähes mitä vaan, mitä muissa lajeissa pitäisi harjoitella erikseen. 

Helsingin valkkuleiri - la aamutreenit

 

Viime viikonloppuna oli odotettu Helsingin valkkuleiri, jota koulutti "meidän oma" Päivi Kokko, joka kisaa lapinkoiransa Keron kanssa nosessa kolmosissa. Päivi on vienyt suunnitelmallisuuden ihan uudelle tasolle ja tekee aina taiteelliset muistiinpanot niin treeneistä kuin luennoistakin. Ennen leiriä pidettiin etäpalaveri, jossa käytiin läpi toivomuksia ja tavoitteita leirin suhteen. Saatiin myös ennakkotehtävä, josta on varmasti hyötyä jatkossakin. Täytyy laittaa se tulostettuna vakiovarusteisiin!

Lauantaina aloitettiin aamu kahviosta. Oltiin Justin kanssa ekana vuorossa. Tämä oli ohjaajille erittäin hermoja raastava ja samalla opettavainen treeni. Aikaa oli 4 minuuttia, kätköjen määrä ei tiedossa. Etsittiin ja etsittiin eikä mitään löytynyt... aika kului loppuun ja yritin keksiä, mitä ois vielä käymättä... mistään ei ollut tullut reaktioita... Pää sauhuten otettiin aikalisä, jolloin Päivi sanoi: "Palkkaa koira, se on tehnyt tosi hienoa työtä, alue on tyhjä." Tuijotin Päiviä muutaman sekunnin monttu auki, kunnes repesin ihan totaalisesti nauramaan 😂 Oli kyllä kunnon källi! Oman vuoron jälkeen oli ihan parasta viihdettä seurata muiden ohjaajien ilmeitä samassa tilanteessa! Koirille tää oli ehkä vähän raskas treeni heti viikonlopun aluksi, mutta saatiin kyllä tosi tärkeää informaatiota. Videolta näkyy, että: Ensimmäisen kerran Just vingahtaa 1,5 minuutin kohdalla. Tällöin ei vielä katso mua. Kahden minuutin jälkeen aletaan olla käyty koko tila päällisin puolin läpi ilman reaktiota. Sen jälkeen vingahdukset lisääntyy. Tällä kertaa Just ei kuitenkaan ravistellut. Kolmen minuutin jälkeen ohjailen vielä Justia tarkkuusetsintätyylisestä käymään esim. tuolien välikköjä läpi. Neljän minuutin jälkeen mun aivot sauhuaa ihan hulluna ja olen ihan hiessä... Nyt Just alkaa jo vähän väliä vinkua ja katsella mua. Aina kuuliaisesti menee tarkistamaan, mihin ohjaan. Viiden minuutin jälkeen olen jo itsekin luovuttamassa ja Just tulee viimeisen tarkistuksen jälkeen katsomaan mua vinkuen. Tässä kohtaa otan aikalisän ja Päivi kertoo, että alue on tyhjä. 

Tällä alueella ei tietenkään ollut siirtymähajua, kun ei ollut kätköäkään. Häiriöhajuja sen sijaan oli reilusti: ruokakassi, korppupussi, teetä ja kahvia, käsidesiä, jääkaappi ym. Just kyllä kiinnostui näistä kaikista mutta kiinnostus oli hetkellistä. Eli tsekkasi, totesi vääräksi hajuksi ja jatkoi matkaa. Jos ohjasin takaisin sinne, mihin oli reagoinut, Just ei jäänyt tarkentamaan vaan etsi häiriön ympäriltä. Ihan sama näkyi Jyväskylän KEK1-treenissä sisäalueella. Siirtymähajua Just olisi jäänyt hinkkaamaan neliösentin tarkkuudella ilmaisematta ja kohdehajua olisi jäänyt tarkentamaan, kunnes ilmaisee. Jos taas kätkö olisi saavuttamaton, Justilla olisi pyrkimys johonkin suuntaan. Siispä tästä treenistä kaksi tärkeää koiranlukuoppia: tyhjän tilan kommunikointi ja häiriöhajuihin reagointi.

Sitten jatkettiin ulkoetsintään. Tässä haastetta osalle koirista tuotti se, että ulkoetsintäalue alkoi suoraan hallin ovelta eli koirat eivät ehtineet "kalibroida" itseään sisätilasta ulkotilaan. Tämä myös treenilistalle. Mä ohjasin Justin aloittamaan sisäpuolelta, että ottaisi alueen etunurkan tarkasti. No, Just ei ollut tippaakaan kiinnostunut siitä eivätkä itse asiassa muutkaan olleet. Ohjaajia tämä vähän turhautti, kun yritettiin niin kovasti ottaa alku tarkasti. Mutta eipä siellä kätköäkään ollut, joten koirat olivat taas kerran oikeassa. 

Me tehtiin tää kolmosluokan alueena eli en tiennyt kätköjen määrää. Aamulla oli satanut, ja tuuli vähän vaihteli suuntaa. Ensimmäinen kätkö oli seinien kulmassa. Just käy siinä kerran mutta kätkö oli aika vaikeasti tarkennettava ja osui nenään vain tietystä suunnasta, mikä selittää sen, ettei Just ankkuroitunut siihen. Sitten jatkettiin seinusta alueen rajalle asti, josta käänsin Justin takaisin palkintopalleille. Se hyppäsikin reteesti pronssipallille ja ilmaisi siihen! Tähän oli mennyt noin minuutti. Sitten käytiin kahvion ovensuu ja kohteet läpi, aidanvierustaa takaisin. Pöytäryhmän Just haisteli tosi tarkkaan mutta ei ilmaissut: siirtymähajua. Videolta oikein näkyy, kun mä käännyn ympäri ja katson, mitä takana on sellaista, johon voisi Justin ohjata. Ohjaan sen kulmalla olevalle rännille, mikä oli ihan oikea ratkaisu: sieltä alkaa pikkuhiljaa tulla reaktiota. Haju oli selvästi noussut ylöspäin, kun Just hyppäsi muutaman kerran seinälle parin metrin säteellä kätköstä. Upeasti kuitenkin ratkaisi kuumenee-kylmenee -tyylillä, mistä haju tulee ja ilmaisi oikeaan paikkaan melko tarkalleen kolmen minuutin kohdalla. Palkkasin molemmat löydöt, koska takana tyhjän etsintä. 

Päivin piirtämä kaaviokuva hajun kulkeutumisesta

Sitten oli vielä n. 45 sekuntia aikaa. Just reagoi selkeästi ylöspäin ja hyppi vielä muutaman kerran seinälle ikkunalautojen kohdalla. Mutta ei ilmaissut. Mutisin siinä, että tässä jossain voisi olla korkea... mutta kun kello näytti 3:55, täräytin "valmis" enkä ilmoittanut löytöjä, koska koira ei ilmaissut. Ja tämä oli ihan oikein! Haju, johon Just oli reagoinut, oli siirtymähajua. Tämä taas vahvistaa meidän diiliä siitä, että Justin vastuulla on ilmaisu ja mä ilmoitan löydön vasta, kun se ilmaisee. Tästä siis meidän kannattaa pitää kiinni, koska muuten löytäisin alueelta varmasti enemmän kätköjä kuin mitä niitä onkaan. Nimittäin tälläkin kertaa kätköjä oli alueella vain meidän löytämät 2 eli täydet pisteet tuli! 

Keskiviikkotreenit + Päivin toko

 Loman jälkeen torstaina koirilla oli fyssari, joten torstain agit jäi väliin. Sen sijaan käytiin keskiviikkona treenailemassa Annikan kanssa, kun he valmistautuivat ekaan kokeeseen Elsin kanssa. Katri sattui myös paikalle shelttiensä kanssa, joten saatiin hyvät treenit aikaiseksi. Joku sai tehdä ensin paikkiksen Elsin ja Eenin kanssa. Muuten meni hyvin, paitsi että kun liikkuroin sivullenousut muille ja Annika sanoi Elsille "up", niin Joku kävi pöllimässä etupalkkansa 😂 noh, kyllähän se kuulostaa vähän samalta kuin "vapaa"... 😇 Muuten Jokun kanssa tehtiin ihan perusjuttuja. Palkkailin odottamisesta ja luoksetulosta, sitten mentiin putkeen ja sellaista.

Just sai Agitokomaalla tehdä kiertohässäkkää namipurkillepalkalla. Ai että tää toimii! Vitsit mikä voittajafiilis, kun vuoden etsinnän jälkeen ollaan löydetty toimiva palkkaus! Yhden kerran pitkästä matkasta Justin itsehillintä petti ja se oikaisi suoraan namipurkille. Mutta eihän siinä mitään, purkki on kiinni, joten vahvistetta ei tullut. Seuraavalla toistolla kiersi varmasti. Parasta oli se, että millään toistolla se ei harkinnut hyppäävänsä! Se kyllä juoksi aavistuksen kiemurrellen eli katsoi hyppyä, luopui siitä, katsoi purkkia, luopui siitäkin ja kiersi. Mutta tämähän vain tarkoittaa, että se oikeesti ajattelee eikä vain juokse sokeasti.

Sitten siirryttiin Sirkuskentälle, jossa oli Sirken treenit tuurauspaikalla. Tehtiin ensin tunnaria, josta ei tullut yhtään mitään... Pari hyvää ideaa ja pointtia saatiin kuitenkin: Hyvä yleismuistutus oli, että jos koira tekee virheitä, todennäköisesti joko se ei osaa tai motivaatio ei ole tarpeeksi hyvä. Voi myös olla, että tehtävä on liian tylsä, jolloin kannattaa kokeilla lisätä haastetta. Voisin kokeilla tunnaria nosen laatikkoetsinnän tyylisesti eli pitkä jono tunnarikapuloita ja etsitään hihnassa järjestelmällisesti. Jos koira tuo väärän, Sirke menee itse kapuloiden lähelle "etsimään" - tämä ei myöskään toiminut Justille yhtään, sitä ärsytti, kun sen työtilaan tultiin. Eli Justille parempi, että kapulat on kauempana. Kun koira tuo oikean, sitä voisi kehua ja hyvitellä, kun kapula on vielä suussa eikä kiirehtiä ottamaan sitä siltä. Kapulat ja muut esineet ei tuntuneet sopivan Justille. Sitten totesin, että olen tainnut jättää yhden välivaiheen väliin, kun olen treenannut metsässä lojuneilla kapuloilla ja sitten teen uusilla kapuloilla kentällä. Siispä nyt ottamaan uusia kapuloita lenkille mukaan ja laitetaan niitä metsässä lojuneiden sekaan; toisaalta metsässä lojuneet voisi vaihtaa ja tehdä niillä tunnaria kentillä. Samoin liikkurin käyttö pitää laskea välivaiheeksi eli kapulat mukaan kaverilenkeille tai treenien ohessa täytyy pyytää kaveri tekemään tunnari hallin lähimetsään.

Toisena juttuna ajattelin, että otan härkää sarvista, ja aletaan treenata yskähäiriötä. Sirkellä on nimittäin juuri sellainen kamalan kuuloinen tupakkayskä, jota Just pelkää. Sirkellä oli idea, että tehtäisiin meidän luoksaripeliä yskähäiriöllä ja se kuulosti tosi hyvältä, koska se on Justin suosikkipeli. Mutta lopputulos oli ihan katastrofaalinen. Parin keuhkoyskäisyn jälkeen Just ei halunnut mennä hakemaan Sirkeltä namia, koska olisi joutunut yksin menemään suoraan kohti pelottavaa kohdetta. Justin ilme rupesi menemään vääränlaiseksi, joten vihelsin pelin poikki, kun oltiin jo siinä rajalla, että vahvistetaan väärää mielentilaa. Joten ei, tähän ei saatu mitään käyttökelpoista vinkkiä. Sen sijaan rupesin saamaan näkemystä siitä, että oikea ratkaisu tähän on vahvistaa meidän kuplaa. Tuli mieleen Noora Heikkisen Rovaniemen leirillä heittämä malli "Häiriöihin suhtautumisessa on kaksi yleistä tapaa: joko siedättää koiraa niihin tai sitten opettaa niin vahvan kuplan, ettei koira ehdi huomata häiriötä." Otan tämän asian puheeksi vielä jossain tulevassa valmennuksessa, jossa on valmentaja, joka osaa vähän paremmin toimia arkuuksien kanssa ja lukea tällaista koiraa.

Viikonloppuna oli valkkuleiri, josta teen omat postaukset. Maanantaina Just jäi huilimaan (=mököttämään) ja otin Jokun Päivin treeneihin. Treenit oli tällä kertaa hallissa, mikä oli mukavaa, kun heti treenien alkuun tuli hirveä kaatosade. Halusin tehdä Jokun kanssa tällä kertaa ihan tokojuttuja, vähän tyyliin kaikki läpi, koska en ikinä tiedä, mitä sen kanssa treenata, vaikka se osaa paljon kaikenlaista. Tehtiin sitten ruutua, kiertoa, kierto + paluuhyppy, nouto, kapulanpito, jäävät, alo-hyppy jne. Osaahan se! Pidettiin sitten tauko ja tauon jälkeen vielä vähän seuraamista, jossa kysyin Päiviltä, miten saisin Jokulle itsevarmuutta käännöksiin. Usein, kun tehdään käännöksiä, se katoaa ihan täysin, vaihtaa puolta tai päätyy mun jalkojen väliin 😂 Tehtiin sitten niin, että ennen käännöstä muistutin "Joku, sivu" ja sitten heti käännöksestä palkkasin namilla. Joku tapansa mukaan vastasi heti tähän ja ilmekin kirkastui, kun se tajusi, mitä sen on tarkoitus tehdä. On kyllä hauskaa, miten se osaa niin paljon, vaikkei sen kanssa ole treenattu!? 

Loma loppu, yhyy

Fiilikset, kun sanoin, että loma on loppu

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, myös loma. Viimeisen päivän kunniaksi ajeltiin Jyväskylään Motivaatiolle Poppareiden ilmaiselle vapaavuorolle. Paikalla oli kolme muuta ohjaajaa, ja koska kaikki halusivat tokoilla, tehtiin kaksi tokokehää. Me saatiin pariksi Marika & Rhona-belgi, joiden kanssa hommat pelasivat hyvin yhteen. Liikkuroin ensin heille, sitten tein Jokun kanssa perusjuttuja. Sillä ei ole kyllä mitään vaikeuksia tehdä vieraassa hallissa vieraiden koirien häiriössä, vaikka möllikisat on olleet sille liikaa. Eli jotain tilannejännitystä siinä on, kun tällaisessa rennossa tilanteessa on iloinen ja vapautunut.

Justin kanssa aloitettiin kisamaisella pätkällä kierto - putkeen - ruutu - putkeen - kaukot - putkeen. Kierto oli hauska, kun Just lähti vähän keinuheppalaukkaa, hidasti taas vilkaistakseen, onko palkkaa siellä mutta teki päätöksen lähteä kiertää ja lähteä takaisinpäin, mistä vapautin putkeen. Ruutu oli ihan täydellinen. Putki välissä tuo mukavasti lisää virettä eikä välinepalkkaa tule yhtään ikävä, mutta huono puoli siinä on se, että kirvoittaa haukkua tosi paljon. Tän tokan putken jälkeen Just haukkui jo tosi paljon, kun yritin virittää sitä kaukoihin, ja sitten kun käskin olla hiljaa, sille tuli paha mieli eikä noussut kaukojen ekaa vaihtoa. Otin riskin ja kävin huomauttamassa, että hei, sun piti istua, ja sitten otettiin uudestaan. Nyt istui, wuhuu! Taisin ottaa kaksi vaihtoa eli i-m-i ja toisesta istumisesta vapautus putkeen, minkä jälkeen kunnon leikkipalkka. Voisin kyllä kuvitella meneväni Motivaatiolle kokeeseen, kun Just on siellä näin hyvällä mielellä, vaikka oli ihan täysin vieras liikkurikin.

Tauon jälkeen otettiin vähän kehäänmenoa ja perusasentojen tarjoamista. Sitten kiertohässäkkää taas suljettu namipurkki palkkana. Otin ensin n. kolmesta metristä mutta Justilla oli vähän konflikti mielessä eikä oikein saanut lähdettyä ollenkaan. Eli siis pitää vielä aloittaa pelkästään lennosta kierto + purkki. Ekan palkkauksen jälkeen toimi jokainen toisto ja lopulta ihan kisamatkasta! Tää viimeinen oli hieno, kun Just mennessään katsoi hyppyä ja katsoi purkkia ja silti kiersi! 😍 Ihan huikeeta, kun on vihdoin löytynyt oikea palkkausmetodi tälle liikkeelle. Ja tätä tehdessä Rhona touhuili omia juttujaan meidän takana eikä Just häiriintynyt yhtään.

Lopuksi vielä paikkaistuminen Rhonan kanssa. En palkannut välissä mutta kehuin. Viimeisenä juttuna tein kehäänmenon toiseen kehään mutta Just alkoi olla jo vähän väsynyt ja kuumissaan, joten mitään superlaadukasta ei saatu aikaan.

Illalla vielä vähän nosea, hajuna edelleen uusi laventeli. Ensin tallipihalla kaksi ajoneuvokätköä. Eka heppatraikkuun, se löytyi helposti ja jatkettiin pelkällä sosiaalisella palkalla. Toisena kokeilin Noora Heikkisen ovelaa Skodan lokarikätköä, josta mulla jäi traumat Askolan kokeesta. Jujuna siis se, että auton rengas on kääntyneenä vasemmalle, jolloin se blokkaa tuulen. No, nyt ei tuullut, joten sikäli ei sama tilanne. Kierrettiin auto vastapäivään eli Just tuli keulastapäin kätkölle. Ohitti jo kätkön ja oli lähdössä haistelemaan saumaa, kun teki aivan oppikirjamaisen nenäankkurin ja kääntyi ympäri tarkentamaan ja siihen nätti ilmaisu.

Hämärtyvään iltaan vielä pihatreeneinä yksi tunnari. Oltiin aiemmin viikolla tehty yksi, jossa oma oli ollut jonon loppupäässä. Nyt se oli ihan alussa toisin kuin Just oletti. Just aloitti lopusta ihan henkselit paukkuen ja meinasi jo ottaa yhden suuhun. Sitten laittoi silminnähden kulmat kurttuun ja rupesi etsimään. Joutui jopa tekemään hetken töitä, ennen kuin löysi oman kasvin juuresta. Super!

Sitten neljä ulkokätköä. Ensin kaksi seinustalla. Aloitettiin etsimällä koko kuvasta vasemmalla oleva seinusta. Kulman kohdalla Just harhautui, ja otin sen "valssilla" takaisin pari metriä. Siitä jatkoi ja nyt löytyi kulmakätkö hienosti. Tästä sosiaalisella palkalla jatkettiin. Toinen kätkö ihan maantasossa tikkaiden alla. Just löysi hajupilven, mutta tarkennuksessa oli haastetta. Haisteli ensin tikkaita ylempää ja sitten tsekkasi vieressä olevat kohteet, ennen kuin sai kohdennettua kätkön oikeaan paikkaan. 

Kolmas kätkö n. 115 cm korkea. Sain siis pidettyä kiinni siitä, että joka toinen korkea on saavutettava. Tää oli mielenkiintoinen! Just sai hajun kulman toiselta puolelta eli kiipesi tohon ovitasanteelle ja yritti sieltä kautta ilmaista kuten saavuttamatonta. Oli itsekin vähän hämmentyneen näköinen ja epäröi lukita vastausta. Ohjasin sen sitten maan tasolle ja toiselle seinustalle, josta nopeasti pääsi kiinni hajupilveen, hyppäsi seinustalle ja sai tarkennettua ihan tismalleen. 

Viimeinen oli kuormalavojen keskellä. Tän oli tarkoitus olla saavuttamaton mutta Just olikin niin näppärä, että kiersi lavat ojan puolelta ja sieltä käsin kätkö olikin saavutettava! Mutta niin viistoon maahan ei saanut tehtyä normaalia ilmaisua, joten teki vain katsomisilmaisun. Palkkasin siitä ja kutsuin sitten pihan puolelle, josta Just kiipesi lavojen päälle ja teki erittäin huolellisen kohdennuksen eri suunnasta, kunnes istui lavan päälle. Yllättävän hyvät kätköt sain tehtyä, näissähän oli ihan ideaa!

Jokukin sai etsiä ekat 2 kätköä ja kyllä tää uusi tyyli leikkipalkkauksineen vaan näyttää lupaavalta!

Lomanosea

 Aika monta päivää meni, ettei huvittanut treenata mitään, mutta nousihan innostus sieltä taas. Keskiviikkona kävin hyödyntämässä Korpilahden Harrastushaukkujen jäsenetuani ilmaisten nosetreenien merkeissä Nelospirtillä. Siellä oli 1-luokan tasoisia kätköjä ja tehtiin sokkona. Otin taas tavoitteeksi saada koiralle hyviä onnistumisia ja perusetsintää ilman hirmuista aivokapasiteettia, itselleni koiran lukemisen treenausta.

Ensimmäinen tehtävä oli ajoneuvoetsintä koirakärrystä. En muista, että koskaan oltaisiin tällaisella tehty! Tässä oli kaksi haastetta: paljon liian korkeaa haisteltavaa ja penkit seinustalla tosi lähellä. Aika monta kertaa pyörittiin kärry ympäri, ennen kuin Just bongasi kätkön ihan kulmassa ja ilmaisi melko väkivaltaisesti. Otettiin sitten ilmaisu uudelleen ja saatiin nätti. Tästä muistiin kulmat! Harvoin ajoneuvoilla on suoria kulmia, joten sellaista ei ole tullut treenattua.

Toinen rasti oli vene kumollaan. Eipä olla koskaan veneestäkään etsitty! Tästä Justille suoraan lähdöstä hieno löytö, täydellinen lähikätkön nappaaminen.

"Laatikkoetsintä" oli ämpäreillä. Kätkö oli ämpärin ulkopuolella sangassa. En tiedä, hämäsikö se Justia ja muutamaa muutakin koiraa, koska Just kävi melkein heti haistamassa oikean ämpärin kannen rakoa mutta sitten tarkisti vielä muutaman muunkin ämpärin ennen kuin palasi ilmaisemaan. Tästä pohdintaan, että jos laatikkoetsinnän treenikätkö on saavutettava, pitäisikö vaatia koiralta ilmaisua tarkasta kohdasta vai pelkästään oikealta laatikolta. 

Ulkoalueella kätkö oli n. 95 cm korkeudessa metalliputkessa. Tää oli mielenkiintoinen, koska Just sai hajun kaukaa mutta tarkensi putken vieressä olevaa tuolia. Kun se oli varmasti käyty joka puolelta ja Just oli myös hypännyt sille, ajattelin, että ahaa, varmaan siirtymähaju. Jee, oikea tulkinta! Just käväisi viereisellä ovella ja sieltä sitten bongasi kätkön ja ilmaisi varmasti.

Sisäalue oli myös ihan mielenkiintoinen. Kätkö oli "seisovan pöydän" kahden osan saumassa. Just sai hajun pöydän kauemmasta päästä ja sahasi sitä eestaas hetken. Meinasi käydä muuallakin mutta palasi heti hienosti. Itse osasin tulkita reaktion oikein ja ohjata haistelemaan tarjoilupöytää laajemmalta, jee, toinen oikein jo samassa treenissä!

Joku sai tehdä myös kaikki paitsi sisäalueen. Otin tavoitteeksi mahdollisimman motivoituneen etsinnän, että meillä olisi tosi tosi kivaa. Palkkasin ensin namilla kätköltä ja sitten vielä lelulla. Tää toimi tosi hyvin, ja treenikaverin oli vaikea uskoa, että Jokulla olisi jotain motivaatiohaastetta. Tärkeää oli sen tuomainen alueelle jo korkeammassa vireessä ja yhteistyössä. Tätä lisää!

Aiemmin Just on mökillä tehnyt huonompia etsintöjä kuin muualla. Olen epäillyt, että osasyynä voi olla se, että mulla on yleensä mökillä melko vanha hydrolaatti. Nyt tein testin, että otin lomalle mukaan avaamattoman laventelipullon. Perjantaina illalla otettiin ensimmäinen testi ja huh, miten iso ero! Just etsi ihan supermotivoituneesti ja löydöt oli nopeita! Olipahan taas hyvä muistutus itselle.

Tehtiin kaikki etsinnät koira vapaana. Kuvat on päivältä mutta etsittiin illalla lähes pimeässä. Aluksi kahden kätkön ulkoalue. Ensimmäinen kätkö suppilossa hiekkalaatikossa, toinen pihakeinun alareunassa, koska tällainen kätkö oli ollut kaverilla kokeessa vaikea. Just löysi nää molemmat tyyliin heti eikä palkattomuuskaan aiheuttanut mitään.

Seuraavaksi oli lähikätkö mökin alla tuohien joukossa maan tasossa. Löytyi heti. Sitten testasin kykyäni tehdä mahdollisimman helppo yli 120 cm korkea kätkö. Laitoin sen mökin taakse sähkökaapista lähtevän metalliputken päähän: selkeä kohde, hyvä pohja, hyvä pinta nousta vasten, hajulla mahdollisuus laskeutua, vahva hydrolaatti. Ja kyllä se toimi! Just etsi ensin seinustan alhaalta mutta melko nopeasti lähti nenä nousemaan ylöspäin. Annoin Justin ihan itse ratkaista tehtävän ja odottelin vain passiivisena n. 3 metrin päässä. Se teki aivan oikeaoppisen kohdennuksen ja oikein kurkotti kohti kätköä, kunnes lukitsi vastauksen ja istui. Kätköllä oli korkeutta jotain 125-130 cm.

Viimeisen rastin oli tarkoitus olla labyrintti mutta se olikin häiriöhajutreeni. Tuoreet halot nimittäin tuoksuivat alueella tosi voimakkaasti. Kätkö oli lasten kottarin raudassa ja ajattelin, että Just olisi voinut saada hajun sahapukin oikealta puolelta mutta joutuisi kiertämään kaikki pöntöt päästäkseen kätkölle. No ei se saanut hajua sieltäpäin vaan vasta lähelle osuttuaan. Ilmaisu oli nätti, vaikka siirrännäinen oli ihan pinnassa. Otin vielä muutaman uusintanäytön ihan sillä, että Just kävisi kiertämässä tiensä kätkölle harjoituksen vuoksi. Kivahan mökillä on nosettaa, kun koira löytääkin eikä vain etsi hajuttomia hydrolaatteja...

Jokun kanssa tehtiin myös nää korkeata lukuunottamatta samanlaisella palkkaustyylillä kuin keskiviikkona. Näyttää lupaavalta!

Tuplanoset Motivaatiolla

Kesäloman huipennus: 10 päivän mökkiloma heppa mukana 😍 Tultiin mökille perjantaina. Lauantaina rehu- ja kauppaostosten siivellä ajelin Jyväskylään Motivaatiolle, josta olin ostanut kahdet nosetreenit vetäjänä Selina Saimala. Tykkäsin tosi paljon Selinan tyylistä; ihanasti kaikessa oli päätavoitteena reiluus koiraa kohtaan. Ensin oli KEK1-treenit, joihin otin tavoitteeksi, että itse keskityn alueisiin ja omaan tonttiini, koiralle halusin "ihan tavallisia etsintöjä", kun nyt ollaan jouduttu ajattelemaan niin hurjasti. (Mikä toki on hyvä asia, mutta välillä pitää saada vain paukutella etsintää.)

Aloitettiin ajoneuvoetsinnällä, josta Just nappasi hajun suoraan lähdöstä ja ilmaisi 9 sekunnissa peräkärryn aisan pikkupyörästä. Kohdennus oli vähän erikoinen, kun Just kurkotti kätkölle yläkautta, aisan välistä (kuvanottopuolelta). Hetken mietin, olisiko se pitänyt ohjata näyttämään toiselta puolelta, mutta kuittasin kuitenkin löydön, koska koira teki ihan oikein. Selinakin sanoi, että ihan oikea ratkaisu, keskikokoiset ja isot koirat ovat saaneet löydön yläkautta, vain pienten on täytynyt kiertää toiselle puolelle. Superpalkkasin tämän täydellisestä lähikätköstä.

Sisäetsintä oli hallissa. Kätkö takanurkassa wc-kopin saumassa ehkä 100-110 cm korkeudessa.

Selinan kannustuksesta Just sai etsiä vapaana. Ensin se teki selkeän reaktion wc-kopin viereiseen tuoliin mutta ei saanut kohdennettua. Sitten kiersi muun alueen ympäri ja teki reaktion vasemmassa takanurkassa olevan häkin renkaaseen. Tästä tuhahti ja jatkoi matkaa. Sitten Just etsi keskellä olevat kohteet ja harhautui lähtöalueelle, josta ohjasin vasemmalle seinustalle. Sitten olisin halunnut, että se olisi käynyt häkit ja niiden takana olevan pikkunurkan, mutta Just oli eri mieltä eikä viitsinyt enää turhia tarkistella. Selina totesi tästä, että en ollut sanonut ohjaukseentulovihjettä! Siksi Just oli viisveisannut mun ohjaukset, kun en kerran pidä säännöistä kiinni 😂 Tästä siirryttiin takaisin tuolin lähelle ja nyt Just nappasi wc-kopin saumasta hajupilven, tarkensi ja ilmaisi. Superpalkkasin tämänkin korkean kätkön paikantamisesta. Aikaa meni vähän alle 2 min, ja siellä häkin renkaassa oli siis jokin häiriöhaju.

Ulkoetsinnässä kätkö oli alueen keskivaiheilla luudassa. Tän Just selvitti muistaakseni 17 sekunnissa: meni lähdöltä kuormalavalle, siitä eteni ekalle harjalle, sitten tokalle, tarkisti pikaisesti, tarkensi ja ilmaisi. Tässä Just nuolaisi huuliaan ilmaistessaan, mutta oli jo tullut irti kätköltä. Tästä keskusteltiin Selinan kanssa, että tuollaiseen refleksitoimintaan ei voi oikein puuttua, kun märkää luutaa tarkennettuaan totta kai koira nuolaisee huuliaan. Tämä ei ollut Justilta tahallista toimintaa, se ei nuollut kätköä ja oli jo irti. Tää oli mun mielestä tosi hyvin ja koiralähtöisesti ajateltu!

Laatikot oli hallissa, ihanasti kahdessa rivissä. Tein taas koira vapaana ja aivan ihmeellisesti Just kävi laatikot järjestelmällisesti läpi! Ensin koko vasemman jonon, sitten oikeaa jonoa pitkin kunnes osui oikealle ja ilmaisi. Tässä kyllä tarkennuksessa oli parantamisen varaa: Just yritti työntää kuononsa laatikon sisälle. Palkkasin kuitenkin tosi hyvin, koska olin niin haltioitunut systemaattisesta etsinnästä vapaana. Siispä tehtiin toimintasuunnitelma ei-nättien ilmaisujen varalta laatikkoextraan.

Kokonaisuutena treenin tavoite täyttyi erinomaisesti: Just sai kolme nopeaa löytöä ja yhden korkean kätkön. Ja mulle tuntui varmalta ja helpolta kaikkien 2- ja 3-luokan treenien jälkeen. Kunnon itsevarmuusboosti! Erityismaininta hyvästä mielentilasta ja täydellisistä lähdöistä joka alueella!

1,5 tunnin tauon jälkeen puolen tunnin laatikkoextra, jossa oltiin ryhmän ainoa koira eli saatiin peräti yksityistunti tavallisen treenin hinnalla. Ekalla alueella oli pieniä voidepurkkeja. Just lähti lähdöstä (kuvan vastakkaisella reunalla) suoraan rivistöä, reagoi heti kätköpurkkiin mutta sen verran hämmentyi sitä, että tarkisti viereisen pahvilaatikon, kunnes palasi ilmaisemaan purkkia. Justin tarkentaessa purkki nousi pystyyn ja tarkistin Selinalta, hyväksytäänkö me tää nätiksi ilmaisuksi. Selina sanoi, että joo hyväksytään. Tää ei ollut koiralta tahallista toimintaa, purkki kääntyi haistelun sivuvaikutuksena. Eli taas kriteeri ja rajanveto tahalliseen toimintaan.

Seuraava muodostelma oli kaksi sisäkkäistä ympyrää, ulompana muovilaatikot, sisempänä pahvilaatikot. Just kävi ensin läpi oikean puoliskon pahvilaatikoita, sitten siirtyi ulommalle kehälle. Tässä oli hetki, kun se jäi haistelemaan mattoa, jossa oli varmastikin joku namimuru. Tästä riitti, kun toistin etsimiskäskyn "piilo" ja Just jatkoi heti muovilaatikkojen haistelua. Oikealla seinustalla vaihtoi sisäetsintään ja taas niin makeesti vaihtoi takaisin laatikoille, kun vain naksutin kieltäni. Ja kätkökin löytyi melkein saman tien. Musta on ihan käsittämätöntä, miten Just voi osata vaihtaa laatikoille, kun naksutan kieltäni... ei me olla sitä mitenkään erityisesti harjoiteltu. Etsimättä jäi vasemman puoliskon pahvilaatikot. Tästä myös vinkkinä treenata tietoisesti erilaisia kuvioita laatikoilla.

Viimeinen alue saatiin tehdä kolmosluokan tyyliin - jännää! 1-3 kätköä, 4 minuuttia aikaa. Mun oma sekkari ei toiminut, ja totesin, että tarviin sen kyllä; en yhtään osannut arvioida aikaa enkä ajoittaa sektoreita. Lisäksi mokasin siinä, etten ollut ottanut Justille vesikuppia halliin mukaan - se olisi tarvinnut juomatauon kahden ekan alueen jälkeen. Selitin Selinalle mun haasteesta, että en osaa ohjata tarkoituksenmukaisesti ja että sanoo sitten, jos homma menee ihan pelleilyksi. 

Just aloitti lähdöstä alueen vasenta puolta eli laukkuja. Reagoi vähän heti ekaan matkalaukkuun mutta ei ilmaissut. Siitä sitten eteni haistellen ja käytiin alueen takareuna hyvin läpi. 

Sitten taidettiin käydä keskiosaa ja vasenta reunaa, kunnes päädyttiin pahvilaatikoille, joita käytiin pari riviä ja Just siirtyi taas laukkujen puolelle. Toinenkaan kierros ei tuottanut löytöä. Sitten ohjasin Justin käymään pahvilaatikoiden sektoria kokonaan läpi ja se palkittiin löydöllä takanurkasta. Mutta sen jälkeen tuli jo 30 sek varoitus! Tässä kohtaa Just jumitti taas johonkin namimuruun matossa eikä jatkanut "piilo"-vihjeestä etsintää. Tää olikin hyvä oppi, koska "jätä"-vihjeestä tuli heti. Eli jos näin kävis jatkossa, niin tietäisin, mitä tekisin.

Ohjasin Justin käymään laatikoiden sisimmän rivin ja sitten oltiin siirtymässä takaisin laukuille, koska ainakin yksi sininen reppu oli etsimättä. Ja sitten yhtäkkiä aika loppui! Olin siis aivan totaalisesti menettänyt ajantajuni siinä kohtaa, kun Just oli jäänyt haistelemaan mattoa. Selina sanoi, että siinä oli mennyt 12 sekuntia! 🙈 Eli mä todella tarvitsen sekkarin omaan kaulaan 3-luokan etsintöjä tehdessä, että on edes mahdollisuus sanoa "valmis" oikeaan aikaan. No, meillä tosiaan oli ainakin yksi sininen reppu etsimättä ja siellähän se kätkön pirulainen olikin. Selina sanoi, ettei Just ollut kertaakaan jättänyt kätköä eikä näyttänyt mitenkään väistävänkään sitä - ei vain ollut osunut sille. Ja tän hajulähde oli aika pistemäinen, joten löytyi vasta kohdalla. Ja sitten olikin helppo sanoa valmis. 

Palkatessani Justia mietiskelin ääneen, että olisinko voinut tuon napata koiran reaktioiden perusteella. Selina oli ihana, kun sanoi, että tää oli niitä huonon tuurin missauksia. Totta kai aina voi tehdä paremmin, mutta tässä lajissa tuurillakin on aika iso vaikutus. Joskus kaikki muut laatikot tulee etsittyä mutta yhdestä mennään ohi. Tää oli jotenkin tosi lohdullista. Huomaa, että Selina on 3-luokan ohjaaja ja heillä on tietynlaista fatalismia - joskus ei vain löydy!  

Kokonaisuutena Selina oli sitä mieltä, että Justin kannattaa aina antaa etsiä vapaana, kun siihen on mahdollisuus - niin hienosti se tekee itsenäistä työtä. 3-luokan laatikkoetsinnästä en oo kyl vielä ihan varma 😂 Mutta tähän Selina esitti kysymyksen, että kuinkas monta 3-luokan laatikkoetsintää ootte tehneet? Ööööö, olikohan tää toka? Eli siis kokemusta on vielä liian vähän sekä koiralla että ohjaajalla. Siispä talven kimppatreenikaverit - valmistautukaa isoihin laatikkoalueisiin!

Jokun tuplatorstai

ATD järjesti nosemöllit viime torstaina, ja koska sinne jäi tilaa, päätin osallistua Jokun kanssa. Just sai jäädä Kumpulaan huilimaan aamuisen Teron valkun jälkeen. Etsinnät oli omalla hallilla, joten ajattelin Jokun pärjäävän ihan hyvin. Oli kyllä oikein opettavainen tilaisuus - hyvin tuli esille kaikki se, mitä Joku ei osaa 😁 Ja hyvin demonstroi myös sitä, mitä seuraa siitä, kun koira treenaa vain "siinä sivussa" vailla suunnitelmallisuutta ja näköaloja. Alueet oli aika isot mölliluokaksi.

Ajoneuvot tehtiin erillisenä kierroksena ulkona. Kolme henkilöautoa, aikaa 3 minuuttia. Hillottiin ensin ekaa autoa varmaan puolet ajasta. Joku reagoi selkeästi saumaan mutta ei sitten ilmaissut. Etsintä oli ihan tuskastuttavan hidasta ja Joku myös hetkeksi jäi haistelemaan ekan auton viereen ruohoon tullutta pissaa mutta ei onneksi merkannut päälle. Kätkö löytyi kolmannesta autosta ihan viimeisen puolen minuutin aikana. Olin juuri harkitsemassa Jokun viemistä takaisin sinne, johon se oli reagoinut, kun se yhtäkkiä silminnähden innostui viimeisen auton renkaasta ja siihen länttäsi hienosti ilmaisun! Tämän jälkeen tuli mieleen, että onkohan Joku koskaan etsinyt tyhjiä ajoneuvoja?! En ainakaan muista, että sen kanssa olisi tehty tuollaista, että ensin on kaksi tyhjää ja sitten kolmannessa vasta kätkö. Ainahan mä oon pienentänyt sille alueita jne. Ei ihme, että se oli niin tylsistyneen näköinen etsinnän alussa ja innostui vasta kätkön lähellä.

Loput alueet oli hallissa, koska illaksi oli luvattu kaatosadetta, joka ystävällisesti saapui ajoneuvoetsintäkierroksen jälkeen. Nää loput kolme etsintää tehtiin peräkkäin. Ensin sisäetsintä, jossa aikaa muistaakseni 2,5 min. Jokun kanssa käytiin läpi alue oikealta vasemmalle eli ensin kohteet keskellä, sitten siivekkeet alueen takareunassa, sitten seinusta. Mistään ei löytynyt mitään, kunnes Joku alkoi etsiä nameja tai mitä lie kaiveli mustan mattorullan vasemmassa päädyssä. Ohjasin sen jatkamaan vähän ylempää, ilmoitustaulun kulmasta, johon se ilmaisi välittömästi. Rohkenin epäillä, koska se ilmaisi suoraan siihen, mihin olin ohjannut mutta kun odotin, se ilmaisi uudestaan saman, joten ilmoitin löydön ja se oli oikein. Tässäkin mentiin viimeiselle puolelle minuutille. Tuomari-Saana nauroi, että luota koiraan!

Laatikkoetsinnässä sitten luotin koiraan ja ilmoitin löydön heti, kun se ilmaisi. No se olikin väärä - ja kätkö ihan toisella puolella aluetta. Mulle ei selvinnyt, oliko valeilmaisuun jokin syy, esim. muiden koirien valeilmaisut. Joku on kuitenkin tehnyt laatikoita tosi vähän ja on aika epävarma niissä, joten ei sillä lailla yllätys, että ei onnistunut. Sitten kun ilmaisi oikean ja sanoin "jes", Joku pomppasi niin, että laatikko lensi ja Joku vähän säikähti sitä. Että ihan nappiin meni tää etsintä.

Viimeinen alue oli myös sisäetsintää, aikaa 3 min. Käytiin tämäkin alue kokonaan läpi; Joku reagoi penkkien vasemmassa päädyssä mutta ei osannut itse seurata hajupilveä päättäväisesti enkä mä tajunnut lähteä kiertämään penkkejä kuin vasta ihan lopussa. Aika loppui, kun oltiin tosi lähellä, ja Joku tarkentelikin jo. Ilmaisut oli tosi hienot laatikkoetsinnän valetta lukuun ottamatta. 

Joku ei siis osaa itsenäisesti suunnistaa alueella hajupilviä etsien ja seuraten. Kaikissa etsinnöissä se kyllä ilmaisi, kun osui kohdalle mutta ensin oltiin aina kierretty alue ympäri. Tai no, osaahan se jäljestää kätkölle, mutta tänään se ei auttanut yhtään. Aika tuskastuttavalta tuntui tällainen ohjaustyyli. Tuijottavat ihmiset vähän häiritsi Jokua, se vilkuili niitä muutaman kerran epäilyttävästi. Ja vaikka se on tottunut treenaamaan tuolla hallissa, niin mattohajut vetivät hetkittäin tai lähinnä matossa olleet namit.  

Eniten mua kuitenkin häiritsee Jokun tekemisessä se, ettei se näytä kovin innostuneelta etsintätehtävistä paitsi namietsinnästä. Sama näkyy hevosenkengänetsinnässäkin. Sillä on ihan eri vire treenaamiseen haistelulajeissa kuin kenttälajeissa. Luulen siis, että sen kanssa pitää nyt vaan panostaa motivaatioon tosi paljon ja koettaa saada sitä korkeampaan vireeseen etsintään. Se todella näyttää siltä, että etsiminen on vähän tylsää, vaikka ennen ja jälkeen on tosi kivaa. Tää oli oikeastaan aika hätkähdyttävä huomio, mutta sitäkin tärkeämpi. 

Jokun tulos oli siis 50/2. Yllätyksekseni oltiin tuloslistassa kolmansia! Vain yksi koirakko sai 75 p ja yleisin tulos oli 50; kukaan ei saanut satasta. Eli taisi alueet tosiaan olla vähän vaikeita mölliluokaksi. No, ei siinä mitään, kaikki saivat tärkeää oppia ja meille ainakin tuli tosi paljon ajattelemisenaihetta.

Tokan kierroksen jälkeen lähdin kävelemään kohti Agitokolaa, jossa ohjelmassa vielä illan agilitytreenit. Koko illan sateli enemmän ja vähemmän. Jokun vuorolla kenttä ei vielä ollut järvi mutta ihan tarpeeksi märkä kuitenkin. Meillä oli estetreeni, ja sovellettiin sitä sen mukaan, että olisi turvallista, esim. keinua ei tehty ollenkaan. Taisi myös olla eka kerta, kun tämä ryhmä lopetti etuajassa! 😂 Tosin kaksi koirakkoa oli poissa mutta ei se meitä ennen ole hidastanut. 

Joku vaikutti vähän väsyneeltä nosen jälkeen, joten suunniteltiin sille ihan lyhyet treenit. Vaan olipahan mahtava nähdä, kuinka väsynyt märkä murri syttyy treenaamiseen välittömästi agikentälle päästyään! Eikä sade haitannut yhtään! Tehtiin oikeastaan vain erikoishyppysuoraa, joka alkoi takaakierrosta eli koira joutui mallailemaan linjaansa. Joku juoksi joka kerta ihan varmasti ja osui kaikkiin esteisiin. Viimeisellä toistolla mun oli tarkoitus leijeröidä putki, mutta päädyin aivan väärään paikkaan. Lopputulos: Joku juoksi puoli suoraa ilman mua 😂 Saatiinpahan hyvät naurut! Lopuksi kokeiltiin ottaa vähän saksalaista, mutta tässä vaiheessa totesin, että nyt alkaa Jokussa väsymys näkyä ja on paras lopettaa, kun se on vielä ihan liekeissä tekemässä säästä huolimatta. Niin siistii!

Tero Väänäsen nosevalkku

 Loman alkaessa mietin, että liian vähän menoja, pitää keksiä enemmän treenejä, että lopetan dopingasiassa vellomisen ja saan kiinni siitä kuuluisasta koiraurheilun ilosta. Sainkin irtopaikan virkakoiraohjaaja Tero Väänäsen nosevalkkuun Heiluville Hännille Porvooseen. Olikin erityisen kiva ryhmä, kun mukana oli ammattivalmentaja ja tuomari Miira, tuomariharjoittelija Lasse sekä yksi tavisharrastaja. Saatiin tosi hyvät ja monipuoliset keskustelut aikaan, kun oli monenlaista näkökulmaa. Tero oli mukava ja huumorintajuinen kouluttaja ja kunnioitti ohjaajan mielipiteitä ja asiantuntijuutta oman koiransa suhteen.

Mä otin teemaksi korkeat kätköt. Esitin taas saman asian eli pitäisikö Justille olla eri ilmaisu yli 120 korkeille kätköille. Sanoin, että haluan sille mahdollisimman pienen toistomäärän hyppyjä ja nousemisia, että voidaan turvallisesti harrastaa vielä, vaikka selkä on mikä on ja ikää tulee lisää. 

Ensin Tero teki pari erilaista kätköä ihan siinä mielessä, että katsottiin, miten Just normaalisti toimii. Ekasta kuononkorkuisesta otti hajun suoraan lähtöstä mutta ilmaisussa tuli kieli, jonka itsekin huomasin. Just tarjosi uuden ilmaisun nätisti ja sitten palkkasin. Toinen kätkö oli hyllykössä ja tää oli varmaan 120 korkea. Just kiipesi ihan superhienosti ja varmasti mutta laskeutuessaan istumaan sotkeutui alemmalla hyllyllä olevaan naruun, joten ei tehnyt istumista loppuun asti. Pelastin sen sitten narusta ja ilmoitin, missä kätkö oli. Kolmas kätkö jäi löytymättä! Tää oli kuulemma matala. Mun mielestä Just oli etsinyt koko alueen tosi hyvin, sekä ylhäältä että alhaalta, enkä keksinyt, mihin sitä olisi vielä ohjannut. Siispä todettiin alue tyhjäksi ja otettiin tauko. Tero totesi tähän, että huomaa Justin olevan kokenut nosekoira: sillä on tietyt odotusarvot siitä, minkälaisista kohdista kätköjä kannattaa etsiä. Tämä on toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta kannattaa välillä laittaa kätköjä esim. tyhjälle seinälle tai sellaiseen paikkaan, että koira todella seuraa nenäänsä eikä tutki vain kohteita yms.

Tokalle kierrokselle Tero oli tehnyt kaksi kätköä viereiseen huoneeseen. Eka oli saavuttamaton kopiokoneen tasolla, korkeutta oli vähän yli metri. Just reagoi hyvin kopiokoneeseen, oikeaoppisesti yritti joka puolelta lähemmäs kätköä ja kun ei ylettynyt, lukitsi vastauksen ja ilmaisi. Tästä purkkipalkka. Toinen kätkö oli hyllykössä ehkä 135 sentissä eli Just ei enää ylettynyt. Se haki kätköä yhtä hyllyä alempaa eli siitä, mihin vielä ylettyi. Ei tehnyt mitään selkeää ylöspäin hyppimistä tai pyrkimistä ennen kuin ilmaisi mutta toisaalta ei myöskään ilmaissut mitään tarkkaa alemman hyllyn kohdetta. En ole ihan varma, olisinko osannut tarkasti sanoa, millä hyllyllä kätkö oli. 

Päivän aikana palattiin perusasioihin: mikä mun kriteeri on. Tero, kuten Ounilan Miikka viime vuonna leirillä, olisi tykännyt enemmän siitä, että kun Just ilmaisee, se olisi jäänyt katsomaan kätköä eikä mua. Sain sanottua ihan reippaasti, että olen tyytyväinen Justin ilmaisuun, mun mielestä se on selkeää, että kun se on tarkentanut loppuun asti, niin se kääntää katseen minuun, vaikka olisi jo mennyt maahan sekunnin aiemmin. Mainitsin myös, että ollaan näin pitkälle koeuraa päästy ilman yhtään väärää löytöä kokeessa. (Tiedostan kyllä, että jonain päivänä tääkin tulee.) Tämän Tero hyväksyi oitis eikä tarvinnut jäädä vääntämään tai puolustelemaan omaa näkemystä.

Kysymys siitä, mitä mä haluan Justin tekevän korkeilla kätköillä, olikin vaikeampi. Periaatteessa kaava on yksinkertainen: Saavutettavilla tarkenna - kohdenna - istu /maahan. Saavuttamattomilla kokeile eri puolilta päästä lähemmäs - kun olet mahdollisimman lähellä istu /maahan. Korkeillahan tämä toimisi periaatteessa samoin eli max 120 korkeilla tarkenna - kohdenna - istu /maahan. Yli 120 korkeilla pyri mahdollisimman lähelle nenä oikeaan suuntaan - kun olet mahdollisimman lähellä istu /maahan. No, koska en halua terveyssyistä Justin pomppivan yhtään ylimääräistä kertaa pyrkiäkseen mahdollisimman lähelle yli 120 korkeaa, niin tämä ei toimi tällaisenaan. Ja kuuluisa totuus: jos en itse tiedä, mitä haluan, niin miten voin selittää koiralle, mitä haluan?

Tässä vaiheessa keskustelu alkoi rönsyillä ja palattiin lähtöruutuun eli siihen, pitäisikö ilmaisua tai treenitapaa korkeilla muuttaa. Jossain kohtaa mulle esitettiin todella hätkähdyttävä kysymys: montako kertaa on kokeessa jäänyt kätkö löytymättä korkeuden takia? Osasin heti vastata, että ainakin siellä Askolassa lähes 140 korkea... mutta entäs muita kertoja??!! Yhden kerran oli 1-luokassa missattu korkea kätkö, mutta sinne olisi päässyt kiipeämällä ja haju oli liikkunut niin käsittämättömällä tavalla, että tätä pidän ihan vain huonona tuurina eikä korkeuden takia missattuna. Tämän sanottuani mietin itsekin, että onko tässä mitään ongelmaa... oonkohan mä vain (taas kerran) suurennellut tätä asiaa omassa päässä ja tehnyt ongelman sellaisesta, joka on ihan marginaalinen juttu, yksi kätkötyyppi muiden joukossa? Eihän meillä oikeasti 2-luokassa ole edes ollut kuin vissiin kerran noin korkea kätkö. Tarkemmin ajateltuna useammin on matala jäänyt löytymättä kuin korkea! Miksi en sitten niistä ole tehnyt numeroa? Vian ei tarvitse olla iso, kun se on päässä. 

Oli myös todella ihanaa ja vapauttavaa kuulla tällaiselta "raadilta" Justin nousevan seiniä vasten tosi rauhallisesti ja tarkoituksenmukaisesti, ei "karmit kaulassa" eikä hypi ylimääräistä. Miira kertoi, ettei voi enää oman vanhimman koiransa tehdä korkeita ollenkaan, kun se käy niin kuumana, ettei yhtään varo. Tässä tuli taas se, että kun niin vähän näkee muita koiria, niin en aina osaa suhteuttaa oman koiran haasteita. Justin tekeminen ei näytä kuulemma yhtään hasardilta!

 Ryhmässä aloittelevat treenasivat tuijotusilmaisua namipallolla, ja mä kysyin, pitäisikö munkin ottaa namipallo palkaksi esim. hyllylle ja ilmaisusta heittää se Justille suoraan sieltä hyllyltä. Olin myös jessannut Justia jo pyrkimyksestä ylöspäin sekä ilmaisupäätöksestä eli siitä, kun se lähti ylhäältä alaspäin kohti istumista. Nämä kaikki etsinnät ja ilmaisut nähtyään Tero sanoi, että älä ota mitään namipalloja. Tehdään koiralle selkeäksi, että riittävän läheltä ilmaisu on palkan arvoinen suoritus. Eli ei muutella kriteerejä ja palkata milloin mistäkin. Tällöin ei koirakaan ala oikoa tai sekoittaa toimintatapaansa. Jos namipalloa olisi alkanut käyttää, sen konsepti etsinnässä olisi kannattanut aloittaa matalammilla peruskätköillä eikä sekoittaa korkeita siihen, ettei muuta kahta asiaa kerralla. 

Mä kyllä tykkään ajatuksesta, että ilmaisu on koiran vastuulla ja mun ei tarvii arvuutella, oliko tuo nyt ilmaisu vai jotain muuta. Tero muistutti asiasta kysymällä, mikä on ilmaisun tarkoitus. Vastasin, että koira kertoo ohjaajalle, missä kätkö on. Johon Tero jatkoi, että sitten ohjaaja kertoo tuomarille, missä kätkö on. Näinhän se on kaikessa yksinkertaisuudessaan. Toki nosessa voi tulla tilanteita ja kätköjä, joissa esim. maahanmenoilmaisu on mahdoton tehdä; näitä nähtiin esim. Rovaniemen leirillä. Sellaisten varalla pitää olla joustava ilmaisu, jonka voi koiralta hyväksyä ilman että koira ahdistuu tai jättää kätkön epävarmuuden takia. Mutta jos kyseessä on kätkö, jonka koira pystyy ilmaisemaan sille opetetulla tavalla, niin silloin palkataan siitä ilmaisuketjun viimeisestä osasta eli Justin tapauksessa istuu/makaa ja on kääntänyt katseensa muhun.

Toimintasuunnitelma: Korkeilla kätköillä ilmaisusta luotan koiraan ja ilmoitan löydön. Jos koira ilmaisee epätarkasti treeneissä, niin peli seis ja mietitään, mikä on syynä, onko piilossa vikaa. Jos Just alkaa välttää nousemista, niin sitten ei tehdä enää yhtään korkeaa ennen seuraavaa fyssarikäyntiä. Sitten kun tulee aika, ettei se halua enää nousta seinille eikä syynä ole hoidettavat jumit, niin sitten tiedetään, että on aika lopettaa korkeiden treenaus ja kisaaminen. Kaikkein vapauttavinta oli kuitenkin ajatus, että jos joskus jää kokeessa kätkö löytymättä korkeuden takia, niin sitten jää. Samoin jos joskus ei tarkkuus riitä eikä tuomari hyväksy löytöä, niin ei voi mitään. Ei niitä tosi korkeita ole kokeissa niin usein 2-luokassakaan. Haluaisin voida tulla kokeesta täysin tyytyväisenä, että tosi hyvin meni, vain yksi kätkö missattiin, se sattui olemaan tänään Justille liian korkea ja se on ihan ok, ei ongelma.

Treeneissä taas pidetään huoli, että pohja hyvä ja taso/seinä, jolle noustaan, on pitävä ja tassujen alla mukava. Terolla oli myös erinomainen pointti siinä, että treenaisi tilassa, jossa tietää, että haju kulkeutuu alaspäin ja on näin ollen koiralle mahdollinen napata ja lähteä tarkentamaan ylöspäin. Kuten saavuttamattomissakin, suhteen pitää olla huomattavasti useammin saavutettavia kuin saavuttamattomia. Käytännössä varmaankin ei kannata laittaa samaan treeniin useampia yli 120 korkeita vaan että koira ylttää lähes kaikkiin. Lisäksi korkeutta olisi hyvä lisätä pikkuhiljaa eli esim. 3-5 senttiä kerrallaan eikä niin, että muuten on aina alle 120 ja sitten yhtäkkiä täräyttää kätkön 140:een, kuten valitettavan monta kertaa on tehty. 🙈 

Ny reenataan!

Kun itse velloo suossa, pitää olla treenikaveri, joka kiskoo ylös sieltä. Annika on ilmoittautunut Elsin kanssa ekaan tokokokeeseen ja motivoi mut treenaamaan maanantaina. Tässä vaiheessa olin jo sisuuntunut dopingasian jälkeen. Töissä oli ollut tosi turhauttava päivä, mutta treenaaminen on parasta lääkettä vitutukseen! Jotkut sanoo, ettei huonolla tuulella saisi treenata, mutta meillä se toimii toisinpäin, treeneissä on aina kivaa ja treenien jälkeen oon yleensä hyvällä tuulella 😍

Joku treenasi ekana hevosenkengänetsintää. Se ei ole kyllä kovin innostunut siitä. Ilmaisee kyllä hienosti löytäessään mutta ei etsi innokkaasti. Aika sama efekti kuin nosessa. Pitänee tutkia etsimismotivaatiota jonkun viisaamman kanssa. Sitten Joku sai esittää edellistä koiraa Elsin tullessa kentälle ja tehtiin kaikenlaisia pikkujuttuja. Viimeisenä Joku teki paikkiksen. On hämmentävää, miten varma ja rauhallinen se siinä on, vaikka on niin vähän tehnyt paikkista. Toki sillä on etupalkka mutta silti. 

Ennen Justin vuoroa tuli ihan järkyttävä sadekuuro, joten pidettiin tauko autossa. Just märkä murri näytti siinä etupenkin jaloissa ihan surkealta ja siltä, että voitte ihan keskenänne mennä tonne kaatosateeseen treenaamaan. No, kuuro kesti vain vartin ja sen jälkeen mentiin takaisin lainehtivalle kentälle. Vettä oli tullut niin paljon, että aidan viereen oli muodostunut joki, jonka mukana meidän tunnarilaatikko oli ajelehtinut 30 metriä, kuvassa takana näkyvän valotolpan juurelle asti!!!

Siirreltiin sitten kartioita ja muita välineitä niin, että pohja oli turvallinen juosta. Ja kun aloitettiin treenit, Just oli ihan innoissaan messissä märästä pohjasta huolimatta! Ekana juttuna kokeiltiin Riitta Korrin treeneissä toukokuun lopussa keksittyä vinkkiä tehdä kiertohyppyä palkkana suljettu namirasia. Demonstroin ensin Justille konseptin eli ihan metristä parista kierto namirasian ohi ja sitten palkkasanasta lähdin avaamaan rasiaa. Just hokasi tän heti eikä kertaakaan yrittänyt varastaa purkille, vaikka pari kertaa vilkaisi sitä kyllä. 

Meillä oli vain yksi hyppy käytössä, joten laitettiin se vasemmalle puolelle. Siirryin aina kauemmas ja kauemmas tötsältä ja viimeinen toisto oli kyllä melko lähellä kisaetäisyyksiä! Ainakin Justin juoksulinjasta hyppyyn oli vain 3 metriä. Ja voitteko uskoa - Just ei hypännyt kertaakaan!!! Namipurkilla sai ihan superhyvin fokuksen suoraan eteenpäin ja ohi hypystä. Tätä lisää!

Toisena juttuna asentopeliä sekä jäävinä että luoksarin stoppeina. Treenasin myös sitä, että antaisin käskyn merkkitötsän kohdalla. Stopit oli ihan ok ja kokonainen luoksari myös. Asennoissa tuli ensin pari stiplua mutta sen jälkeen kaikki oikein ja myös L sujui kokonaisena liikkeenä (välipalkoilla). Pidin huolta, että tehtiin asentoja myös märkään maahan tosi hyvällä palkalla. Sellainen helmihuomio tuli, että mun ei kannattaisi siirtymäseuraamisessa kehua Justia sanalla "mahtava", koska se sekoittaa maahan-käskyä. 

Tunnari meni ihan katastrofaalisesti, Just vain toi lotolla kaikkia. Kokeiltiin kolme yritystä ja sitten kapulat pois ja musta pekka. Tän sijaan tehtiin kaukoja, jotka meni ihan kohtuullisen hyvin! Jopa yllättävän hyvin. Just pikkuisen seilaa eli ei ihan tee kaikkia vaihtoja puhtaalla tekniikalla mutta kokonaisuudessaan ei liiku paljoa. Lopuksi vielä paikkis Selman ja Elsin kanssa, Justkin teki makuun tällä kertaa, kun kerran voittajaa treenataan. Kokonaisuudessaan voittaja näyttää ihan hyvältä, vaikka vielä on kolme tosi epävarmaa liikettä.
 

Nosekimppa ja ratatreenit

 24.7. oli kimppanose, johon otin vain Justin mukaan. Kokeilin uutta ideaani purkkiradasta korkealla. Tämä ei ollut kovin toimiva juttu; vain yksi koira ilmaisi vain oikeat purkit hyvin. Just oli ihan kamalassa mielentilassa! Ilmeisesti lepopäivä alla ei tehnyt hyvää nosevireelle. Se ilmaisi purkkiradalla mitä sattuu ja numerokylteillä myös tyhjät purkit. Toisella kierroksella malttoi ohittaa tyhjät purkit ja ilmaisi vain hajun. Tehtiin numerokylttien jälkeen aidasta roikkuvat kangaskassit, jotka oli yllättävän vaikeet kaikille koirille! Haju oli noussut aidan metalliseen yläosaan ja koirien oli vaikea bongata hajua kassista.

Laitoin Justin seuraavaksi etsimään vähän tyhjää ja siitä se vähän rauhoittui. Jälkeenpäin tuli mieleen, että nuuskumattokin olisi ollut ihan potentiaalinen ratkaisumalli.

Kontissa oli korkea kätkö puomin telineessä, n. 120 korkea. Tiesin, että on korkea kätkö ja tuolla seinustalla, joten pidin kommenttiraitaa päälle ja kertoilin ääneen koko ajan, miten Just reagoi. Näin osasin rohkaista sitä nousemaan tuen päälle, jolloin ulottui kätköön. 

Siisteintä oli 3-luokan ajoneuvoetsintä. Mä saan hirveet kiksit noista! Nyt oli kolme autoa, joissa x-määrä kätköjä, aikaa 3,5 min. Ensin käytiin minuutin verran Katrin autoa, josta olin jo siirtymässä eteenpäin, kun Just yhtäkkiä reagoi etuoven saumaan ja sitten ilmaisi ihan narun päässä!

Jatkettiin iloisesti ilman välipalkkaa ja käytiin pikaisesti Saaran auto. Just reagoi yhteen kohtaan takarenkaan vieressä ilmaisematta. Siirryttiin sitten Janinan autoon, josta liukuoven raossa löytyi toinen kätkö. Palattiin vielä Saaran autolle, jota hinkattiin viimeiseen sekuntiin asti mutta sain sanottua "valmis" ennen ajan loppumista. Ihan oikein! Parasta oli kuitenkin se, että Just ilmaisi kummatkin kätköt, kun olin jo päättänyt siirtyä eteenpäin eli jäi määrätietoisesti tarkentamaan ohjauksesta huolimatta!

Viimeisenä oli kaksi ulkokätköä. Ensimmäinen oli kontissa oikeassa alanurkassa. Tässä oli jotain outoa, koska Just hinkkasi kontin seinää tosi pitkään ja löysikin kätkön mutta ei ilmaissut vaan tuhahti. Epäiltiin, että sade olisi huuhtonut hajua pois siirrännäisesti, koska monet koirat käyttäytyivät samoin. Tässä oli kuitenkin hyvää se, että luin koiraa ihan oikein = kontin ovessa on kätkö, ja tarjosinkin sille mahdollisuutta tulla tuohon nurkkaan toiselta puolelta. 

Toinen kätkö oli kaivonkannessa eli maakätkö. Tämän Just (ja muutkin) löysi aika nopeasti ja tässä oli erityisen hyvää se, että Just kuittasi muun alueen tyhjäksi tosi nopeasti ja mä en esim. seissyt kätkön päällä tai tehnyt muuta typerää. Taisin kyllä odottaa tarkistusnäyttöä, sen verran hämmästyin ilmaisusta maahan.

Sen viikon torstaina oli ratatreeni leijeröintiteemalla. Rata oli eri päin kuin viimeksi ja hieman ahtaampi oikeasta reunasta. Mölliradassa putkelta 14 jatkettiin suoraan putki 11 toisinpäin ja siitä jatkettiin esteelle 17. Ekalla yrityksellä kutsuin 2-putken jälkeen ajatuksena juosta radan ulkoreunaa. Lähdin kuitenkin vain juoksemaan katsomatta koiraa ja ohjaamatta yhtään, joten Joku juoksi kolmosen ja nelosen ohi. Vitosputken jälkeen taas Joku lähti fiiiiuuuu kiertoradalle ja päätyi putkelle 11, jonka jälkeen kasilta oltiin yhteisellä matkalla ja loppurata meni nollilla.

Toiselle yritykselle keskityin ohjaamaan joka esteen ja se palkittiin nollaradalla! Suklaapatukan arvoinen suoritus! Oli kyllä makeeta, miten Joku irtosi esteelle nro 9 joka kerta, piti kaikki estelukitukset, suoritti tarkkaan ohjauksen mukaan jne. Itse myös laitoin jalkani peliin ja pusersin persjätöt ennen putkea nro 8 ja 20. Makeet treenit!

Tällä viikolla muu perhe oli reissussa ja olin kaikkien otusten yksinhuoltaja, joten Lyyti ja Justkin olivat treeneissä mukana. Lyyti sai vain kurreilla ja kerjätä nameja. Just teki jotain pientä odotteluaikana ja sitten treenien jälkeen yhden tunnarin pitkästä aikaa liikkurin kanssa. Ajattelin, että onkohan se liian korkeassa vireessä odoteltuaan tunnin, mutta yllättäen teki aivan täydellisen suorituksen! 

Just kilpailukiellossa

 Tiistaina 18.7. tuli Kennelliitolta ikävää sähköpostia. Tammikuisessa nosekokeessa otettu dopingnäyte oli vihdoin analysoitu ja tulos oli positiivinen. Löydös oli gabapentinia, jota Joku syö. Justille on viimeksi annettu gabapentinia vuonna 2020, eli todennäköisesti Just on saanut lääkejämiä Jokun kuppia nuoltuaan, samasta haarukasta, nuolumatosta tai jostain sellaisesta. Pitoisuus ei selvinnyt analyysistä eikä sitä kerrottu edes erikseen pyytämällä, koska nollatoleranssi. Tätä tuntui kyllä vähän oudolta, koska pitäisihän mun tietää, mistä mua syytetään eli kuinka vakavasat "rikoksesta" on kyse.

Kirjoitin tietysti seikkaperäisen vastineen, jossa kerroin, miten Just on voinut gabapentinia elimistöönsä saada ja miksi en lääkitsisi kisakoiraa gaballa, vaikka dopingsääntöjä ei olisi olemassakaan. Gabapentinin sivuvaikutuksena Just oli rauhallinen jopa passiivisuuteen asti, sinnikkyyttä oli vähän eli Just luovutti helposti. Mitkään näistä ominaisuuksista ei ole sellaisia, joita kisakoiralle toivon. Enkä usko, että Just olisi kyennyt kyseisissä kisoissa 1. seitsemän sekunnin löytöön, 2. 3,5  minuutin sinnikkääseen työhön, jos sillä olisi ollut kunnollinen annostus gabapentinia elimistössään.

Kysyin vielä, kuinka kauan tuomiossa kestää, ja vastaus oli karu: "joitakin kuukausia". Ensimmäiseksi piti perua kaksi nosekoepaikkaa heinäkuun viimeiselle viikonlopulle ja pyyhkiä kalenterista elo-syyskuun tokokokeet. Täytyy kyllä sanoa, että kilpailukielto romahdutti kaiken motivaation joksikin aikaa melko totaalisesti. Taas piti käydä läpi ajatus, että mitä jos tää oli tässä. Toki tämä on huomattavasti parempi syy kilpailutauolle kuin koiran loukkaantuminen (sekin on koettu). Myös olennaiset kysymykset, kuten miksi mä tätä teen, nousi taas mieleen päällimmäiseksi: koiran takiahan mä tätä teen enkä tulosten. Myönnän kyllä, että jurppii, jos meidän kaikki kevään tulokset mitätöitäis. Niitä nimittäin on.

Mutta on se vain fakta, että kun on kalenterissa seuraavat kokeet, niin tulee treenattua määrätietoisemmin, suunnitellummin ja järkevämmin. Tällainen "ootellaan joitakin kuukausia" ei sovi yhtään mun aikataulutetulle elämälle. Suurin ahdistus on kuitenkin se, että jos päätöksessä kestää oikeesti monta kuukautta, niin vaikka se olisi vapauttava, niin kuinka paljon meillä on enää sen jälkeen aikaa kisata, kun koiralla on ikää nyt jo 10 vuotta. Toki aina on sekin mahdollisuus, ettei vastine mene läpi ollenkaan ja kilpailukieltoa jatketaan - no sittenhän Justin voikin laittaa samantien eläkkeelle.

1,5 viikkoa velloin tässä, pahimmalta tuntui kuunnella kavereiden raportteja nosekokeista, joissa meidänkin piti olla. Sitten vitutus muuttui vihdoin sisuuntumiseksi ja päätin, että ne voi estää meitä kisaamasta, mutta ne ei voi estää meitä treenaamasta. Just ei tiedä, että me ollaan kilpailukiellossa mutta kyllä se tietää, jos mua harmittaa ja jos me ei treenata. Tuloksetkin voidaan mitätöidä, mutta ihanat muistot meidän tän vuoden kokeista voi viedä vain Alzheimer. Nyt me sitten treenataan nosen 3-lk ja tokon voittajan juttuja ja käytetään hyväksemme tää aika. Jos kilpailukielto perutaan, niin ainakin ollaan edistytty siitä, missä ollaan nyt. Jos taas kilpailukielto on pysyvä, ainakin ollaan treenattu eikä vellottu. Murehditaan sitä sitten.

Toko-SM

 Avoin luokka oli sunnuntaina 16.7. Meillä kävi ihan supertuuri lähtönumeron kanssa: saatiin numero seiska eli oltiin heti aamulla paikkisten jälkeen. Just oli ihan unessa aamulla eikä ymmärtänyt, miksi hänet herätetään keskellä yötä (7.30) eikä pääse ees tekemään mitään kivaa vaan pitää OOTELLA kiltisti eläinlääkärintarkastusjonossa 🙈 No, tarkastus meni hyvin, läpäistiin ilman huomioita. Sitten käytiin lenkillä peltojen ympäri ja sitten Just hetkeksi häkkiin oottelemaan. Lämpötila tässä vaiheessa oli n. 21 astetta.

Paikkikset tehtiin tosiaan aluksi ja me oltiin tokassa ryhmässä. Meillä meni paikkis oikein oman tasoisesti eli Just vähän siirteli tassuja ja katteli ympärilleen mutta istui varmasti. Saatiin 9 ja tästä kehästä kokonaisvaikutukseksi 9½, joten hyvin alkoi.

Paikkiksen jälkeen en uskaltanut enää lähteä meidän leiriin, kun se oli varjossa vinttikoirakeskuksen ihan laidassa. Olisin kyllä ehtinyt mutta keskityin katsomaan kehää, liikkeen aloituspaikkoja ja systeemejä. Seuraamiskaavio näytti tosi monimutkaiselta, ja se oli vaikea hahmottaa, muuten ihan loogiset siirtymät. Just odotteli tän aikaa Samin kanssa Annikan pitäessä sille varjoa. Meillä oli aivan huippu joukkuehenki + ylimääräisiä ketyjä auttamassa!

Olin tehnyt tosi tarkat suunnitelmat, miten viritän Justin kehään ja miten palkkaan kehien välissä. Erityisherkkuakin oli mukana. No, nää meni ihan pieleen. Ensinnäkin osa palkoista oli jäänyt reppuun Justin häkin viereen, osa taas oli kylmälaukussa, joka oli Samilla. Annika tuli palkkausavustajaksi kehien väliin, mutta en sitten antanut hänelle kaikkia niitä, mitä piti antaa. Lisäksi varjosta huolimatta Justilla alkoi olla aika lämmin, joten olisi pitänyt sittenkin laittaa sille viilennysloimi paikkiksen jälkeen päälle tai käyttää aamulla uimassa. 

Ekassa kehässä tuomarina Kaarina Pirilä ja liikkeet: kaukot, kierto, seuraaminen, hyppynouto. Olin psyykannut itseni, että liikejärjestys on meille ihan täydellinen ja saan Justin suoraan temppuilusta kehään. No ei tääkään onnistunut, kun temppuilusta Justille tuli lähinnä kuuma. Ihan hyvällä mielellä kuitenkin mentiin kehään, vaikka ei kehäänmeno ei onnistunut täydellisesti. Tästä alamäki sitten alkoikin. Ilmeisesti kaukojen alussa Justia pisti jokin ötökkä, kun se katsoi etujalkaansa ja pomppasi siitä sitten metrin ylös. Saatiin uusia, mutta eihän Just enää sinne jäänyt, kun tuli paha mieli. Ainakin yhdelle toiselle koiralle kävi ihan sama juttu vähän meitä ennen.

Kuva: Nina Mälkki

Siinä sitten totesin tuomarille, että jätetään kaukot väliin ja jatketaan... yritin Justia tsempata tassutempuilla jne, mikä oli vähän vireen kaivelemista. Hirveellä kalastelulla sain sen sivulle kierron lähetyspaikkaan ja suureksi ihmeekseni se lähti laukalla kiertämään! Oli oikeastaan aika erikoista ja tavallaan hienoakin, että se pysähtyi tötsien taakse katsomaan, olisiko siellä palkkaa - niin vahva ajatus sillä siis oli, että kun tsemppaa, niin sieltä tulee yllätyspalkka. No, valitettavasti siellä ei palkkaa ollut ja Just lähti mun "sivulle"-käskystä tulemaan takaisin samaa kautta. Annoin uuden "kierrä"-käskyn, josta Just esitti kommenttinsa ja sitten suoritti kierron näin iloisesti! Sivulletulo oli kyllä aika nahkea mutta tuli kuitenkin. Liikaa käskyjä eli liikkeestä 0.

Kuva: Nina Mälkki

Seuraaminen oli niin kamala, etten meinaa kestää katsoa sitä videolta. Oikein sellainen laamailu, mistä näen painajaisia. Saatiin vitonen eikä yhtään enempää olisi siitä mitenkään voinut antaakaan. Onneksi kehän viimeisenä oli hyppynouto ja siihen Just tsemppasi aivan upeasti! Laukalla meno ja paluu, aavistuksen räpsäytti esteeseen ja vähän hidas perusasento toivat pisteiksi kasin. Kapula suussa hyppääminen alkaa kyllä olla Justilla aika rankkaa. Esteellä oli nyt korkeutta 35 cm ja tästäkin hieman keskusteltiin tuomarin kanssa ennen kehän alkua. En alkanut kuitenkaan vääntämään, että huomioni pysyisi koirassa. Kokonaisvaikutus tästä kehästä 6.

Olin aika paineessa kehien välissä, kun kehä oli mennyt tuollaiseen kalasteluun ja överitsemppaamiseen. Annika oli palkkojen ja vesikupin kanssa vastassa ja juotin sekä palkkasin Justia vähän hätäisesti, koska katsoin, että seuraava kehä oli tyhjä ja oletin, että meitä odotellaan jo. Tämä oli väärä tulkinta, tuomari oli teltassa juomatauolla. Liikkuri ihan hämmästyi, että ai te tulitte jo, ja tuomari kampesi itsensä ylös, kun me oltiin jo kehässä. Siis aivan turhaa hermoilua ja hätäilyä multa! Olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kaikki käytettävissä oleva aika rauhoittumiseen ja koiran rentouttamiseen ja mennä kehään vasta kutsusta. 

No,  oli myöhäistä katua ja piti pelata niillä korteilla, jotka olin itselleni jakanut. Toisen kehän tuomarina Harri Laisi ja liikkeet luoksari, liikkestä istuminen, ruutu. Tämä kehä meni huomattavasti paremmin! Vaikka edelleen Just oli aika puolivaloilla liikenteessä ja kaikki meidän vanhat virheet palasi. Luoksarissa muistaakseni Just meni ekasta käskystä maahan. Ei kiertänyt takakautta vaan tuli etukautta sivulle, mutta sitähän tuomari ei voi tietää, joten ei siitä tule virhettäkään. Just juoksi suoraa linjaa ja tuli laukalla melkein loppuun asti ja ilahtuikin kehuista paremmin. Saatiin 8,5. Paranee paranee.

Liikkeestä istumisessa parempi seuruu kuin edellisessä kehässä, joskin vähän puolivillainen tämäkin. Pelasin varman päälle ja annoin pienen vartaloavun, Just istui varmasti. Ihan pari piippiä taisi päästää mun kiertäessä, mutta saatiin silti 9.5. Onneksi viimeisenä liikkeenä oli meidän bravuuri eli ruutu ja oma itsevarmuus kasvoi tässä välissä. Enkä ollut turhaan brassaillut, hyvin meni! Just meni laukalla ruutuun, joskin hidasti ihan viimeiset metrit, stop ja maahan yhdellä käskyllä. Vireen alhaisuudesta kertoi kuitenkin se, ettei noussut ekasta käskystä istumaan, joten tästä 8,5 ja kokonaisvaikutus 9. Näin hienolta näytti kehän viimeinen perusasento Nina M:n ikuistamana! Yhteispisteet jäi 0,17 kolmostuloksen rajan alle eli 191,83 pistettä raavittiin kasaan. Joukkue sen sijaan oli kymmenen parhaan joukossa kolmella ykköstuloksella 😍

Vasta jälkikäteen tajusin juosseeni kummastakin kehästä karkuun kuuntelematta tuomarin kommentteja 🙈 En jotenkin hokannut, että SM:issakin annetaan palaute, oletin että tässä mennään liukuhihnalta. Vähän noloa mutta ei voi mitään. 

Oli kyllä melkoinen antikliimaksi kaiken valmistautumisen jälkeen, että ötökkä pilasi suorituksen. Tämä meni kategoriaan "olosuhteille ei voi mitään" ja oli tuo tiedossa, että tuollainen voisi periaatteessa olla mahdollista. Harmitti se toki silti. Onneksi meni noin päin, että huono kehä oli ensin ja toinen kehä menikin paremmin - olisi ollut vielä paljon kurjempaa jättää huonoon fiilikseen. Oon myös tosi ylpeä Justista, kuinka se pystyi kuitenkin tsemppaamaan ja suorittamaan viimeiset 4 liikettä omalla tasollaan: niistä saatiin kaikista vähintään 8! Kokonaan ei saatu nollattua tilannetta mutta jonkinlaiselle toimintatasolle päästiin. Onneksi Just aukeaa vauhtiliikkeistä! Mutta huomaa kyllä, kuinka mä palaan luontevasta yhteistyöstä kalastavaksi överitsemppaajaksi, kun vaikea tilanne yllättää. Sellaista tää koiraharrastus on: koskaan ei voi tietää, mitä tulee eteen ja sitten pitää vain jotenkin räpiköidä tilanteesta läpi. 

Seuraavat kokeet viileämpänä vuodenaikana oli jo katsottuna, mutta sitten tulikin seuraava paska yllätys, josta vuodatan lisää seuraavassa postauksessa.