S3-koe 7.2.

 Meidän toinen sisäkolmonen ja taas jäi huono fiilis. Tällä kertaa en voinut kyllä syyttää ketään muuta kuin itseäni, mikä tietysti on kaikkein ärsyttävintä. Mulla nimittäin oli samalle illalle teatteriliput, ja kun koe alkoi vasta "puolenpäivän jälkeen", niin olisi pitänyt tajuta valita nollakoirailu osallistumisen sijaan. Ois varmasti ollut mielekkäämpää.

Monta harmittavaa juttua:

• Etsinnät tehtiin 1+3, eli ehdittiin vain yhteen etsintään
• Jäi vartista kiinni, etten ehtinyt toiselle kierrokselle
• Oltiin numerolla 4; numerolla 2 olisin ihan kevyesti ehtinyt toisen kierroksen
• 2. kierroksella oli yhdellä alueella 1 tila / 3 kätköä eli maksimit ja olin vielä arvannut kahden summittaiset sijainnit - ois ollut niin kiva päästä kokeilemaan tämä alue!
• Siinä ainoassa etsinnässä vedin Justin pois hajupilveltä ja sanoi valmiin toisen hajupilven kohdalla 🙈

1. alueella oli 3 tilaa, aikaa 13 min.  Lupasin itselleni, koiralle ja kavereille, että ei varmasti käytetä kaikkea aikaa. Alue alkoi loistavasti, kun Just otti lähikätkön! 😍 Lähetin sen etsimään tuulikaapin puolelta, se tuli käytävälle, sai heti hajun, oli itsekin hämmästynyt ja mietti hetken, kunnes ilmaisi varmasti maahanmenolla. Eka löytö siis sekunneissa!!! Ekasta tilasta saatiin toinenkin löytö, joka oli lokerikkokaapin lukossa; Just nousi hienosti takajaloille ja ilmaisi istumisella. Kahdessa minuutissa oli siis jo kaksi kätköä plakkarissa. Sitten Just hölkkäsi perimmäiseen ryhmätyötilaan, jossa isot reaktiot. Pöydän päällä olevasta viivottimesta saatiin löytö taas istumisilmaisulla. 

Tän jälkeen alkoi ongelmat. Ryhmätyötilassa oli myös kaappi, jota Just hinkkasi joka puolelta. Sen vieressä oli lavuaari ja käsipaperiteline, joiden alla maahan kaadettuna harja ja kihveli, eli ei ollut turvallista nousta. Käytettiin varmaan minuutti tähän saamarin kaappiin mutta ei tuu ilmaisua. Yritin avata Justille tietä ajatellen, että jospa siel ois häiriö. Mutta oikea kätkö se oli ja vieläpä sama rullakaappi, joka missattiin viime sisäkolmosessa. Alueella oli kyllä kaksi lihapullahäiriötä; Just ei yhtään reagoinut toiseen, toiseen reagoi mutta jatkoi matkaa. 

 

Puolet ajasta oli mennyt ja iso kemianluokka vielä kokonaan käymättä. Just oli kyllä käynyt siellä ovella mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. No se olikin tyhjä tila! Siellä oli kyllä toinen lihapullakätkö kaapissa, joka oli teipattu kiinni. Bongasin tämän teipin sen jälkeen, kun Just oli tehnyt selkeän täyskäännösreaktion sen kohdalla. Mutta tosiaan Just ei jäänyt tarkentamaan eli haistoi "nam lihapullaa mut eihän tota ilmaista". 

Kemianluokan ovensuussa kyllä vähän reagoi johonkin. Tässä kohtaa mun itselle asettamani 10 minuutin raja oli jo mennyt ja yritin vain keksiä sopivaa hetkeä sanoa "valmis". No ei jotenkin yhtään ollut sellaista, kun Justilla kiehui päässä ratkaisematon arvoitus. Lopulta Just tuli käytävän puolelle ja haisteli penkkiä, josta sanoin valmis. No voi jumankekka - siinä penkissä oli kätkö! Eli lopetin etsinnän sanomalla valmiin kesken hajupilveä!

Etsinnän jälkeen mietin, että ehkä ne kaksi hajupilveä oli häiriöitä. Mutta ei - Just oli kiinnostunut vain oikeista hajuista. Kaikkialla muualla oli "ei kiinnosta" -fiiliksellä. Oon aina ollut sitä mieltä, että kolmosessa ei lotota, kun siitä voi pahimmillaan menettää satasen, mutta näiden kokemusten jälkeen alan vähän kyseenalaistaa käsitystäni. Jos Just ei oo kiinnostunut alueella mistään muusta kuin muutamasta tietystä paikasta, vois ehkä harkita (ja harjoitella) sellaista, että ennen ajan loppumista palaisi vielä sinne, missä oli reagoinut ja sitten ilmoittaa löydön sieltä. Jos se on oikein, niin sillähän pelastaa pisteet kotiin. Jos se taas on väärin epätarkan kohdennuksen takia, niin ne yhtä lailla ne pisteet menettää silläkin, että ei ilmoita löytöä.

Tuntui kyllä taas ihan mahdottomalta tuo kolmosluokka. Ikinä ei löydy tasapainoa. Joko mä hilloan tai sit mä vedän koiran hajupilveltä. Harmitti olla niin surkea ohjaaja. Ihan kuin en osaisi lukea koiraa yhtään.  Jos tähän asiaan saisin joskus jotain järkeä, niin voisi tulla aika iso harppaus eteenpäin sekä ohjaajana että kouluttajana.

Epätoivoinen yritys keriä menneitä treenejä, osa 4

 Helmikuun ekalla viikolla oli Kompan ekat rokotukset, jotka meni tosi hienosti kaikin puolin. 

3.2. oli mun ryhmän nosetreenit Uraputkessa. Teemana oli korkeat kätköt ja häiriöt, joiden treenaamiseen kyseisessä tilassa onkin erinomainen määrä sopivia härpäkkeitä.  Päädyn johtoputkikätkön haju oli tarttunut voimakkaasti tiililaatikkoon ja muovilaatikkoon. Verkkoaidan takana oli herkkuhäiriö. Nalan vuorolta muistiin, että jos koira on jo kolmesti etsinyt todella tarkasti koko alueen matalalta, niin sitten on aika nostaa katseet ylöspäin. 

Ohjureilla, mustekaloilla ja hyppynaruilla on ihan super tehdä siirtyvän korkeuden treeniä - jos muistaisi. Tää ohjuri oli ehkä 135 cm, hyppynaru 120 ja mustekala 110 cm. 
Lavan päällä oli pumpperitelineessä korkea kätkö. Lavan alla oli nakkikätkö, mikä aiheutti koirissa jumittamista. Mutta hyvin kaikki löysi kätkön heti, kun malttoivat nostaa nenänsä irti nakkituoksuista.

Keinun nuppi oli kaikille helppo mutta maan tasolla oleva kätkö heijastinvaljaissa jakoi porukkaa. Esim. Helvi ja Ringa ei meinannut ilmaista tätä millään mutta sitten taas Alma nappasi hienosti, vaikka olin tän laittanut juuri Almaa ajatellen tarkkuustreeniksi.

Ja sitten oli vielä tuolin alapinnalla kätkö, jonka vieressä pennun takkeja häiriönä.

Kaiken kaikkiaan ihan kivasti onnistuneet treenit, etenkin Ringalla näkyi edistyminen jo yhden treenin aikana!

Lauantaina Justilla oli S3-koe, josta tulee erillinen postaus. Sitä ennen oli ohjelmassa pennunväsytystä: käytiin shoppailemassa pitkän kaavan mukaan: Mustissa & Mirrissä, Murren Murkinassa, Motonetissa ja Hesyn puodissa. Reissun riemastuttavin hetki oli Murressa, josta Kompa löysi nosehyllyn! Ehkä siitä tulee nosekoira!

Epätoivoinen yritys keriä menneitä treenejä osa 3

Tammikuun kolmannella viikolla tajusin, että Kompan lapsikontaktien määrä on ollut 0, joten seuraavana viikonloppuna priorisoitiin lapsikohtaamisia. Onneksi mulla on ihania ystäviä, joilla on ihania eläinrakkaita lapsia 💖 niin saatiin neljä uutta pientä ihmiskaveria ikähaarukalla 1-8 v. Kompa oli kyllä tosi kivasti kaikkien kanssa!

26.1. Kompa kävi tutustumassa eläinlääkäriasemaan Jokun Librelan yhteydessä. Kompalla oli myös pentutreffit cockerisisarusten kanssa: tiistaina treffailtiin Moxin kanssa Savelassa, lauantaina vierailtiin Risin luona Sipoossa, minkä jälkeen Kompa pääsi vielä tallille. 

Sunnuntaina sitten Justin valiobileet osa 4. Oli siinä leipominen! Nää treenit oli valkun porukan kimppatreenit; tällä kertaa oltiin Hannan työpaikalla toimistorakennuksessa Pitskussa. Tilat oli ihan loputtomat!!! 😍 Eikä edes kaikkia ehditty käydä. 

Toiveeksi olin antanut tuon, että käydään alue läpi mutta ei hillota. Sanna auttoi mua jäsentelemään tätä: isot tilat, ei hirveää määrää kätköä, ei ihan lähekkäisiä kätköjä. Lisäksi toimistohuoneissa tyhjä vai kätkö -peli. 

Aula oli aika vaikea, hajut käyttäytyivät ihan ihmeellisesti. Ylimmän kuvan tila jätettiin lopulta muilta pois, kun haju oli levinnyt tuonne korkealle seinälle niin vahvasti, että sekä Just että Leino kiipeili sohvalla aivan selkein reaktioin. Eli siellä oli jokin poistoilmaventtiili tms. 

Toimistohuoneissa 1,5 min aikaa todeta tyhjäksi. Aika hyvin onnistuin: 5/6 oikeaa vastausta. Ainoastaan viimeisen huoneen arvasin tyhjäksi, vaikka siellä oli kätkö. No sekin löytyi kyllä. Yhdellä kätköllä tuli todella törkeä nuolaisu sekä Justilta että Itulta.

Viimeisenä tehtiin auditorio, jossa 3 kätköä. Kätköt oli ehtineet levitä 3,5 tuntia ja ne oli uusittu hetki sitten. Tää oli todella silmiä avaava treeni. Ensimmäisen kätkön Just haistoi alimmalta riviltä. Haisteli tosi tarkkaan molemmat puolet, ei ilmaisua. No mä tajusin, että katotaan penkkirivin toiselta puolelta - ei ollut sielläkään. Tässä vaiheessa Just yhtäkkiä päätti, että en mä tähän jää, hölkkäsi toiselle puolelle aluetta seinustalle ja nosti sieltä kätkön!!! Sitten palattiin ekaan hajupilveen ja nyt Just kipitteli itse penkkirivejä ympäri, kunnes löysi kätkön neljänneltä riviltä!!! Eli siis niin voimakkaasti oli haju levinnyt, että ekalta riviltä löytyi pilvi mutta kätkö oli neljän rivin päässä. 

Kolmas kätkö oli toisen puolen penkkiriveillä. Tässä oli vähän samaa efektiä mutta Just osasi jo ratkoa tätä paremmin. Mulla oli tässä vaiheessa jo pää räjähdyspisteessä, kun kotoa oli tullut vähän ikävää viestiä aikatauluihin liittyen ja mun piti lähteä heti tän etsinnän jälkeen pois treeneistä. Mutta kivat treenit oli kaiken kaikkiaan ja hajun kulkeutuminen audiotoriotilassa oli niin mielenkiintoinen.

Epätoivoinen yritys keriä menneitä treenejä osa 2

 Tammikuun tokalla viikolla Kompa kävi tallilla, tutustui agiryhmään, treffasi samanikäisen Seela-labbiksen kanssa ja kyläili työkaverini Marian ja hänen Luna-corginsa luona.

19.1. nosen kimppatreenit Munkkiniemen ala-asteella. Mä ja Marika oltiin kätköntekovuorossa. Mulla oli mukana Just treenaamassa ja Kompa tutustumassa uuteen paikkaan ja ryhmään. 

Olin vähän yrittänyt teemaa "lähdön lähellä olevat kätköt". Käytävällä kahden kätkön alue, kätköt molemmin puolin ihan alussa. Vasemmanpuoleista ei kuitenkaan saanut lähdön puolelta vaan haju kulkeutui käytävän takaosaan.

Ruokalan 1. tilassa oli 3 kätköä, myös molemmin puolin lähtöä ja sitten ruokalinjaston toisessa päädyssä.

2. tilassa oli kaksi kätköä, joihin pääsi kiipeämällä sohvalle, mutta nämä levisivät aika mystisesti tai siis olivat tosi vaikeita paikantaa.

Marika oli tehnyt kässänluokkaan eri korkuisia kätköjä 5 kpl (kätkömäärä tiedossa). Korkeimpien kätköjen alla oli liukuestematot meidän seniorikoiria ajatellen 💖

Just otti erityisen hyvin tuon oikeanpuoleisen pöytätason kätkön, vaikka se oli juuri sellainen hankala korkeus, johon ei yltä maasta mutta vasten noussen on liian matala. Muut kolme kätköä meni myös hyvin; kaikkein korkeimman (160 cm) ilmaisi ihan hyvin mutta mä jouduin vähän varmistelemaan Marikalta, oliko oikea pointtaus.

Toiseksi korkeimman pointtasi hienosti ja ilmaisi nopeasti.

Kompa sai kulkea mukana laittamassa kätköjä, hengaili mukana ja etsi vähän nameja. Lopuksi oli sen verran sippi, että nukahti kiltisti lentoboksiinsa.

Sillä viikolla ei tainnut olla muita pentutreffejä kuin samanikäisen labbis-Popin kanssa.

Perjantaina Mervin valkku, jossa Justin valiobileet osa 3, joten Just yksin mukana. Keskusteltiin ensin alueen tehokkaasta läpikäynnistä. Mervihän tekee Viiman kanssa aluetta ohjaten paljon enemmän. Hän ei esim uskonut siihen, että koira pystyy 5 sekunnissa toteamaan tilan tyhjäksi, mutta ainakin Kira pystyy! 

No eihän se tehokas läpikäyminen onnistunut ollenkaan. Just tarttui tosi hienosti kaikkiin hajupilviin mutta mä jäin yhden kätkön alueella hilloamaan ihan tolkuttomasti 🙈 Eli taas tuli se hajupilven jättämisen pelko mieleen. 

Tää iso 3-tilainen etsintä meni vielä ihan kohtuullisesti, vaikkakin "yksi kohta jossa on kätkö" meinasi taas jäädä käymättä. Tyhjässä tilassa Just kuitenkin teki niin isot reaktiot, että mä olin ihan varma, että siellä on kätkö! Vietettiin siellä aivan liikaa aikaa. Etenkin siihen nähden, kuin nipsnaps Just poimi kätköjä, kun vain mentiin niiden lähelle!

Tällä alueella ei ollut aikaa, tarkoituksena vain käydä läpi. Niin sit me hillottiin ja hillottiin ja hillottiin 🙈 Katotaan vielä toi kohta ja toi kohta ja toi kohta. Just oli jo ihan kyllästyneen näköinen. Jäi kyllä omasta toiminnasta tosi huono fiilis ja sitä piti sit miettiä vielä seuraavana yönäkin. Mitä ihmeen järkeä on hillota tässä vaiheessa koiran uraa??!!!

Epätoivoinen yritys keriä menneitä treenejä osa 1

 Maanantaina 12.1. toteutettiin mun ja Sannan pitkäaikainen suunnitelma treenitreffeistä Uraputkessa. Muusa treenasi leikkimistä, Kompa leikkimistä ja hengailua, Just & Leino nosea. Nää toimikin meidän viimeistelytreeneinä ennen L3-koetta. 

Kompan kanssa leikittiin alueiden laiton lomassa ja se sai hyvin treenattua ihmishäiriötä, kun Sanna kulki laittelemassa kätköjä. Sen sijaan häkissä odottaminen ei käynyt ollenkaan lahjuksista huolimatta eikä edes Sannan seura kelvannut🙈 niin lopuksi Kompa sai katsoa nosetreenejä sylistä.

Mä olin tehnyt sisäkätköjä teemalla 70-90 cm korkeat kätköt eli Leino yletti maasta, Justin piti vähän nousta vasten. Nää toimi kaikki tosi hyvin.

Sanna oli tehnyt meille aivan upean 3-osaisen laatikkoalueen, jossa jokaisessa osassa oli 0-3 kätköä ja mulla oli 1,5 minuuttia aikaa per osio. Toiveideni mukaisesti kaikki kätköt oli erilaisissa kohteissa. Sanna oli tuonut myös muutaman laukun eli erihajuisia kuin hallin kohteet.

1. osio oli tyhjä, minkä onnistuin sanomaan reilun minuutin jälkeen. 

2. osiossa oli yksi kätkö ja siinä kävi aivan mahtava juttu: 

Just ilmaisi ja Sanna sanoi vahingossa "väärin". Just ilmaisi uudestaan, vielä painokkaammin ja mä kysyin Sannalta, että ootko varma. Sanna oli sekoillut - kyllä kätkö oli siinä! Eli mä uskoin ennemmin koiraa kuin "tuomaria"! Ja pääsin palkkaamaan Justin tästä! Aivan loistava, autenttinen tilanne!

3. osiossa oli kolme kätköä ja pyyntöni mukaisesti Sanna seisoi yhden niistä edessä, vieläpä pentu sylissä. Sellainen häiriötreeni! Just kyllä suoritti tän niin pokkana, että ei ois parempaa viimeistelyä voitu saada. 

Samana iltana isoilla koirilla oli fyssari, joten seuraavana päivänä niillä oli lepopäivä. Noora oli käynyt fascia level 3 -koulutuksen ja kokeili sitä Jokuun. Kuuden vuoden pomputtelun jälkeen Joku oli tuon hoidon jälkeen 6 viikkoa oireilematta!!! Tai siis ei pomputellut, reaktiivista käytöstä on ollut kyllä. Toki siitä osa johtunee pennun puolustamisesta.

Tiistaina sitten Kompis mukaan nosea kouluttamaan. Ihana ryhmäni huolehti treenin ajan pennusta, niin mä sain keskittyä kouluttamiseen. 
Kompis osallistuikin tosi ahkerasti alueiden laittoon. Laatikkoalueesta ei tullut kunnon kuvaa, ainoastaan pikkuapparista. Koko pikkuhuoneiden sokkelo oli yhtä aluetta, kätköjä oli yhteensä 2: yksi pöydän alla pahvilaatikossa, toinen Löytö-pussukassa kulman takana isojen laatikoiden ympäröimänä.

Toimistossa nelitilainen kolmosen sisäetsintä, jossa 5 kätköä, yksi tila oli tyhjä. Käytännössä sama treeni kuin valkun kimppatreeneissä 27.12., mutta kaksi kätköä jätin pois.

Eka kätkö korkea, mutta kuvasta poiketen vaaka oli enemmän vasemmalla, että pikkukoirat sai nostettua. Tää oli levinnyt todella voimakkaasti ja oli osalle koirista vaikea paikannettava.

Toimiston treeni oli sillee silmiäavaava, että lähes kaikki koirat viettivät esimmäiset 2 minuuttia surffaillen. Poikkeuksena tähän Chili, joka oli löytänyt samassa ajassa jo 2 kätköä 🦜 

Keskusteltiin aiheesta Mervinkin kanssa ja sitten mietin sitä vielä puoli yötä 🤣 

Iskikö koirille vain huvipuistofiilis, kun oli niin valtavan iso tila, jossa loputtomasti etsittävää? Että eivät sitten malttaneet jäädä työstämään hajupilviä

En tosiaan tiedä, mitä asiasta ajattelisin. Liinalla rajaaminen ei lisää motivaatiota. Ja sitten ohjaajina se fiilis, että "jätitkö sä nyt kätkön" on epäluottamusta ja tie tuhoon. 

Jos koira tekis katalogin alueesta ja sitten napsis kätköt zupzup vaan, niin eihän se ois ongelma. Mutta ohjaajana kyllä kuumottaa, kun on useampi minuutti menty aluetta ympäri ja reaktioita on mutta ei ilmaisua. Ja jotenkin tämä tuntuu tulevan vasta 3. luokan etsinnöissä, kun on isoja tiloja ja paljon kätköjä. Kerron heti, kun keksin ratkaisun tähän!

Kun viimeinen koira lopetti klo 21.45 ja tulin toimistosta aulaan, siellä mua odotti yllättävä näky: Kompa nukkui keskellä aulaa omalla viltillään ihan autuaana! Ympärillä oli kuitenkin 7 ohjaajaa purkamassa 10 koiran häkkejä. Aika ihana pentu 💖

Agilitypäivitys

 Nyt on blogin päivitys jäänyt niin monelta viikolta, että pitää vähän niputtaa.

Torstaisin ollaan käyty treenaamassa agilitya, vuoroviikoin lisäkoirana Just ja Kompa. 15.1. oli estetreenit. Jokun kanssa tehtiin edistyneempiä hyppytekniikkaharjoituksia: ympyrää erikoishypyillä, taipumista tiukalla valssilla. Nää on oikeesti tosi makeita ja motivoivia! 

Kompa oli mukana ja sai tulla geriatriakerhon vuorolle leikkimään ja syömään nameja. Tällä kertaa myös häkkiin nukahtaminen onnistui!

22.1. oli tällainen rata; Joku aloitti putkelta 4. Vähän mietitytti, miten ehtiä hallin toiseen päähän takaakiertoon esteelle nro 13 mutta eipä siinä ollut ongelmaa - lähetti koiran kaukaa putkeen, juoksi ja lähetti taas kauempaa takaakiertoon. 4-5-välin ohjaus vaati vähän hienosäätöä, että oma rytmitys toimi eikä koira mennyt putkeen. Liikesuunnan ja ajoituksen turvin saatiin onnistumaan. Tällä viikolla Kompa mukana; sai leikkiä Jokun kanssa radanrakennuksen ajan.

Koska Joku treenaa vain tässä ryhmässä, todettiin Hannan kanssa, että jos Joku ei osaa jotain juttua, ei olla sitä ryhmälle teetetty. Siispä ohjelmistoon esteen ohitukset. 29.1. oli täsmätreeni siitä aiheesta lyhyillä pätkillä. Täähän oli Jokulle ihan uusi konsepti mutta aika kivasti se lähti sujumaan. 

 

5.2. sitten tämä uusi taito hyötykäyttöön eli rata, joka sisälsi esteiden ohituksia. Ja kuten Jokun oppimisprosessi yleensä: 1. treenissä esitellään uusi asia, 2. treenissä sovelletaan sitä eri tilanteissa, 3. treenissä se on ratavalmis. Ihan pokkana Jokunen ohitti hypyn matkallaan putkesta putkeen 6-7 jne, ihan kuin oltais aina näitä tehty. Tällä viikolla myös Kompa mukana, kun nyt pääsi rinkassa mukaan junamatkan!

12.2. oli estetreeni. Tehtiin taas hyppytekniikkaa, tällä kertaa laukanvaihtoharjoitusta poikittaishypyillä. Joku oli ihana, kun siitä näki, kuinka joutui miettimään, mutta teki kyllä tosi hienosti ja sai askeleet sovitettua. Lopuksi tehtiin puomia, mutta sillä ei saatu mitään järkevää.

Näissä treeneissä oli Just mukana, ja tehtiin vähän ilmaisutreeniä laatikoilla.

Just FI NW-L

 17.1. osallistuttiin Justin kanssa #atdjärkkää laatikkokolmosiin Pitskussa. Tuomarina Lasse, kaikilla alueilla 4 min maksimiaika.

Team Shetlanninporohondje halinois

Tulospaineet oli aivan jäätävät, mutta toisaalta itsevarmuus oli aivan ennennäkemättömällä tasolla. Mulla ei oo koskaan ollut niin luottavainen olo kokeeseen mennessä. Koko ajan oli se fiilis, että tänään se valiotulos tulee. Treenit oli menneet jopa pelottavan hyvin. Vähän meinasi viimeinen lähtönumero (9.) dropata tunnelmaa eilen, mutta päätin, etten anna sen vaikuttaa omaan suoritukseen.

Ekalla alueella oli Nutrolin-laatikoita kahdessa ringissä. Yksi kätkö, jonka Just löysi n. 20 sekunnissa. Sitten jatkettiin ja kahden minuutin kohdalla Just alkoi olla sitä mieltä, että ei täällä oo enempää. No, käytettiin siinä vielä minuutin verran tarkistuskierrokseen toiseen suuntaan mutta hyvillä mielin sain valmiin sanottua 3 minuutin jälkeen. Yksi ketsuppikätkö siellä oli ollut, ja joku oli sen ilmaissutkin, mutta Just pienen reaktion jälkeen jatkoi sujuvasti matkaa.

Tokalla alueella varastolaatikoita käytävällä. 2 kätköä syvennyksen kulmissa kaappien välissä. Haju oli levinnyt jonkin verran, koska Just ensin surffaili alueen takaosassa ja keskellä, kunnes bongasi molemmat kätköt itsenäisesti ja teki kummallekin maahanmenoilmaisut. Tarkistettiin vielä keskirivit, ja sanoin valmiin samalla, kun tuli 30 sek varoitus. Ekan kierroksen jälkeen uskoin kyllä, että kaikki oli löytynyt.

Toka kierros alkoi loistavasti, kun 3. alueelta (laukkuja) löytyi 3 kätköä ajassa 1:37. Ekalle kätkölle selkeä katsomisilmaisu seisten, jatkamisen jälkeen Just hölkkäsi kohti alueen keskiosaa ja bongasi sieltä tokan kätkön - maahanmenoilmaisu. Kolmatta armeijan reppua haisteli ensin mutta ei ollut tyytyväinen vaan siirtyi analysoimaan viereisiä. Mä bongasin ilmaraon ja vinkkasin siitä Justille. Siitä sitten sai nenäänsä riittävän molekyylimäärän ja ilmaisi varmasti.

4. alueella ei sitten hermo enää pitänytkään eikä mun itsevarmuus riittänyt. Ekaan kahteen minuuttiin ei yhtään ilmaisua, pari reaktiota kyllä. Sitten yksi löytö vasemmasta takanurkasta ja taas minuutin verran pyörimistä, kunnes Just tuli toisesta suunnasta reagoimalleen ämpärille (oikea takanurkka) ja ilmaisi sen varmasti. Nämä molemmat oli aiemmin etsinnässä ohittanut useampaan kertaan. Aika lailla kuumotti, kun oli enää 40 sekuntia aikaa ja mietin, että vieläkö täällä olisi jotain löydettävää... 30 sekunnin varoituksen jälkeen käytiin vielä muutama, kunnes Just käväisi ulko-ovella. 2 vaihtoehtoa: joko täällä ei oo enempää tai sitten siellä on siirtymähajua. Ohjasin tarkistamaan vielä lähimmän ämpärin - ei reaktioita, joten ilmoitin valmiin ajassa 3:52. Siinä oli useammallakin talkoolaisella ollut hengityksessä pidättelemistä! Lasse oli ajatellut, että mä vielä viime sekunneilla painostan sen valeeseen, mutta Just kyllä tietää, ettei painostuksia ilmaista! 

Palkintojenjaossa Lassen kertoessa viimeisellä alueella olleen 2 kätköä kaikki padot murtui😭 Ultimaattinen tavoite / haave saatiin saavutettua Justin ollessa vielä kisakunnossa 12,5-vuotiaana. Kaikista hienointa oli saada tämä valiosatanen oman seuran #atdjärkkää kokeessa omien tiimikavereiden ja koulutettavien ympäröimänä. Tämä oli vieläpä aika historiallinen tapaus, koska Suomen ensimmäinen laatikkovalio ja samalla yek-valio, ensimmäinen nosevalio lappalaiskoirissa ja ensimmäinen ATD:läinen nosevalio (ja ATD:n kokeesta valioitunut koira).

Hänen majesteettinsa kuningatar Justilla onkin nyt komea tittelirimpsu: FI AVA FI MVA FI NW-L FI RTVA TK2 Poroporvarin Juhannusraketti 🥳

Pitää varmaan jatkossakin kehittää vastaavanlaiset tulospaineet ja lupailla kakkuja satasista, kun nyt jo kahdesti on strategia tuonut huipputulokset! 💯