Näytetään tekstit, joissa on tunniste pennun kanssa liikenteessä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pennun kanssa liikenteessä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. kesäkuuta 2026

Kisaturismia ja Justin vikat rallykisat

 7.6. oli tyhjää kalenterissa, joten lähdettiin Kompan kanssa kannustamaan ryhmäläisiäni agilitykisoihin Haun hallille. Oli sateinen päivä, joten mentiin halliin sisään kovimman kuuron ajaksi. Kompa oli ensin aika hupsistupsispimpelipompeli muista koirista, mutta kun hallissa otin lelun esiin, se ei enää nähnyt mitään muuta. Nyt on sitten leikitty ja menty putkea myös Haun hallissa hiekka-geopat-pohjalla. 

Agirata siirrettiin halliin ja tauon aikana hallissa ei ollut muita koiria kuin Kompa. Sen ajan Kompa hengaili ihan tosi rauhallisesti, istuskeli ja katseli. 

Joku oli myös mukana, joten kisojen jälkeen siirryttiin omalle hallille vapaavuorolle. Joku treenasi taas poiskutsuja ja odottamista mun liikkuessa. Kompa treenasi rallytreenien kotiläksyjä.



Sunnuntaina Justin kanssa omalla hallilla ATD:n historian ensimmäiset rallykisat. Olipa mahtavaa! Toivottavasti ei olleet viimeiset - oispa kiva, jos Kompakin pääsisi joskus starttaamaan omalla hallilla!

Oli taas oikein Aikataulu-Agopovin kisa:

14.45 sain kisapaikalta tiedon, että alo alkaa ihan ajallaan. Olin tällöin tulossa tallilta.

15.00 kotona, ruokaa suuhun, kamat kasaan ja menoks.

15.30 starttasin parkkikselta.

15.45 kurvaan hallin pihaan. Meitä odotelllaan jo.

15.53 rataantutustuminen

16.10 meidän vuoro.

16.25 palkintojenjako. Kisat oli siis ohi alle tunti siitä, kun lähdettiin kotoa!! Onneksi mun hermot kestää nopeaa toimintaa. Eipähän Justille ehtinyt tulla kuuma. Tällä kertaa muistin kuitenkin pukea viilennysloimen jo kotoa lähtiessä.

Rata meni tosi hyvin ja Just oli skarppi; vire oli erinomainen läpi suorituksen, jopa neljällä peräkkäisellä käännöskyltillä. Yhdessä kohtaa vähän törmättiin ja ilmeisesti siitä radan ainoa virhe. Tuloksena siis 97 pistettä, päivän nopein aika, luokkavoitto ja koulari RTK-S. Nyt on Just saavuttanut kaikki realistiset tittelit ja koularit.

Kisojen jälkeen Maija varasti mun koiran ja lähti temppuilemaan 😃 Kyllä Just vielä jotain kuulee, kun jonkin väärän käskyn kohdalla oli ihan kulmat kurtussa!










keskiviikko 13. toukokuuta 2026

Rallykisat 26.4.

26.4. oli aika kaivaa oranssi kisakirja naftaliinista, kun suunnattiin Annikan & Elsin kanssa Kirkkonummelle rallykisoihin. Just oli ilmoitettu yhteen sennuluokan starttiin. Kyllä näytti ja tuntui lyhyeltä ja helpolta rata! Varmaan kävis aika nopeasti tylsäksi mutta tällaisilla tavoitteilla tuntui mukavalta ja rennolta.




Kompa oli mukana ja pääsi ensin halliin, kun menin ilmoittautumaan. Aluksi oli aika ihmeissään, kun ei ole aiemmin tuollaisessa tilanteessa ollut, mutta yhteistyökin löytyi melko nopeasti. Leikki maistui jopa paremmin kuin namit. Myös autoon meno maistui - sen verran oli väsynyt.

Sennuluokan alku vähän viivästyi, niin Just oli mulla vähän turhan kauan narussa kehän laidalla. Ihan kivalla fiiliksellä kuitenkin loppupeleissä päästiin kehään. Lähtökarsina ja uusien sääntöjen lähtö tuntui hyvältä.



270 vasempaan saatiin -3 ja 360 oikeaan -1, joten yhteistulos oli 96 pistettä. Suurimmaksi osaksi Just teki tosi hyvää ja rentoa seuraamista, parissa kohtaa vähän säätöä ja lopussa tuli haukahdus. Maaliin tultaessa oli fiilis, että unohdinkohan jonkun kiekuran, nytkö tää jo loppui? 😂




Justin vuoron jälkeen Kompa pääsi toisen kerran halliin. Oli ilmeisesti saanut autossa levättyä, kun nyt oli ihan kympillä tekemässä yhteistyötä. Olisi vaan pitänyt lopettaa vähän aiemmin, kun hallin ovella tuli rähinä kahdelle urokselle ja Kompa oli vähän hämmentynyt. Joten ens kerralla sitten ei saa ahnehtia! 




sunnuntai 29. maaliskuuta 2026

Rallytreenit ja sitten tauko

 Kuulin, että Lappalaiskoirien rallytokomestaruudet on tänä vuonna toukokuussa Lohjalla. Siitä sainkin idean, että mehän voitais Justin kanssa osallistua senioriluokkaan! Saisin itse vähän tuntumaa uusiin kyltteihin ja tulisi vähän treenattua rallya Mustan Timantin kanssa 💖 Lisäksi Kompa pääsisi tutustumaan vieraisiin halleihin. Laitoin asiasta viestiä Annikalle, joka innostui heti tulevista yhteisistä treeneistä ja kisareissuista (Elsi on menossa avoimeen seuraavaksi). Siispä tuumasta toimeen, sovittiin heti kimppatreenit edellisviikon sunnuntaille. Kompa teki pentutreeniä, Just ja Elsi rallya sekä Elsi myös pari toisto laatikkoetsintää ja toista kertaa ajoneuvoetsintää. Annikan vauva oli myös mukana, joten oli sekä kaksi- että nelijalkaista lapsellista menoa. 


Kompa aloitti taas leikkihommia vauva-, mummokoira-, rallykyltti- ja laatikkohäiriössä 😂 Ei kyllä paljon ihmetellyt, ihan pari kertaa vain kiinnostui muista mutta tuli heti kutsusta takaisin. Oli tarkoitus treenata sosiaalista palkkaa ja muistin jopa treenata sitä. Ekalla yrityksellä tuli aika paljon haukahtelua, mihin vauva taas reagoi itkemällä, joten oli hyvä motivaatio yrittää pitää Kompa hiljaisena. Toinen setti meni jo paremmin. Sen verran hyvin reagoi haukkumisesta huomauttamiseen, että täytyy yrittää olla lipsumatta tuossa.


Kompa alkaa kohta olla sen kokoinen, että mun ei tarvii enää kumartua antamaan sille namia, niin sit voidaan treenata sivulletuloa ja seuraamista   😂 Erityisen hienoa on se, kuinka hyvin se pystyy tekemään korkean vireen juttuja ja seuraavassa hetkessä esim. odottamista jo nyt. Oli tarkoitus treenata myös koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan, mutta Kompalla alkoi jo silmät seistä päässä puolen tunnin puuhailun jälkeen, joten oli aika lopettaa.

Just muisti niiiiin hienosti kaikki rallyjutut 💖 Käännöskäskyt yms meni ihan kuin ei mitään taukoa ois ollutkaan. Uudet kyltitkin on alokasluokassa aika simppelit. Pari ratatreeniä kun sais alle, niin se ois ihan valmis kokeeseen. Lopuksi Just sai testata laatikkoetsinnän ja sehän meni täydellisesti.

Treeni-into loppui kuitenkin lyhyeen, kun alkuviikosta Kompa niiskutteli ja köhi. Olettaen kyseessä olevan kennelyskän tai muun tarttuvan, peruin kaikki treenit parilta viikolta sekä Justin KEK3-kokeet. TYLSÄÄ! Ollaan treenailtu nyt vain kotona. Lisäksi käytiin Pasilan asemalla hengailemassa ja leikkimässä. Ihmeellinen pentu, kun sekä hengailee rauhallisesti että leikkii tuollaisessa väkijoukossa!


Kompa on tehnyt ruoanetsintää kerran työpaikan kellarissa, kerran taloyhtiön pyörä- ja leluvarastoissa sekä kerran Kumpulassa. Ihmeellisin suoritus oli holvietsintä, jossa Kompa istui!!!  Ilmeisesti se vihjailee, että sille voisi tulla istumisilmaisu! Kumpulassa kävi sellainen juttu, että kasvihuoneen lähikätkö leikkilapion alla provosoi Kompaa raapaisemaan lapiota. Mä toimin siinä tyhmästi ja otin lapion pois eli käytännössä Kompa sai palkan raapimalla. Täytyy jatkossa olla tarkkana, ettei noin pääsisi käymään.

Just on tehnyt kaksi nose-etsintää Kumpulassa, molemmilla kerroilla ulko- ja ajoneuvoetsintää. Tässä mielenkiintoisimmat kätköt: 1. Korkea saavuttamaton lintulaudan alapinnalla, alla verkkopöytä. Just pyöri pöytää ympäri ja pyrki selkeästi mutta oli selvästi harmissaan, kun ei päässyt kätkölle. Kehuin pyrkimyksestä ja tulihan se ilmaisukin sieltä!





2. pyykkinarulta roikkuvan mattopiiskan alareunassa eli keskellä tyhjää ilmatilaa. Haju oli levinnyt joka puolelle ympärille. Annoin Justin tehdä ihan itsenäisesti töitä ja vähän turhauduttuaan se sattui vilkaisemaan ylöspäin ja bongaamaan mattopiiskan. Oli hauskannäköistä, kun se nousi haistamaan sitä kerran, toisen ja sitten ilmaisi ihan hölmistyneenä, että tossahan se oli!!!





3. Meillä on uusi auto, hybridi-Volvo, ja olin laittanut kätkön sen saumaan latauksen ollessa päällä.  Kävi ilmi, että siinä on jokin huristus, joka aina välillä menee päälle, ja sehän oli heittänyt kaiken hajun halkotaapeliin. Sain ihan monta kertaa pyytää Justin autolle, kun se vain hinkkasi katosta. Kätkö löytyi kyllä hienosti, kun vain nenä pysyi autossa! En edes Justin vuorolla tätä puhallusjuttua tajunnut, mutta Jokun vuorolla se meni käyntiin ja sitten ymmärsin, minkä takia Just oli hillonnut halkoja.







perjantai 6. maaliskuuta 2026

Epätoivoinen yritys keriä menneitä treenejä osa 5

 16.2. oli nosekimppa, jossa ryhmällä käytössä molemmat hallit. Oltiin taas Marikan kanssa piilontekovuorossa ja saatiinkin kivat treenit aikaiseksi: käytännössä kaikki kätköt toimivat oikuttelematta. Muutamia herkkuhäiriöitäkin oli laitettu. Esim. Agitokolan yhden kätkön laatikkoalueella oli kaksi herkkulaatikkoa. Agitokolassa oli myös 5 sisäpiiloa, joista kahden vieressä oli herkkuhäiriö. Just ohitti oikeastaan nämä kaikki juurikaan kiinnostumatta. "Jaahas, nää on taas näitä."



Sinisillä nuolilla herkkuhäiriöt, punaisilla oikeat kätköt. Keskellä olevat tavarat oli tyhjiä alueita.

Häkkialueen päädyssä oli penkin lautojen välissä kätkö, jonne piti mennä tunkeutumalla penkin ja putken välistä. Tässä nähtiin aika erilaisia suorituksia: Just ryömi penkin alle, Miimi hyppäsi putken päälle, muutama koira ei ollenkaan halunnut mennä noin ahtaaseen paikkaan jne. Otin Justin uudelleenkohdennuksesta kivan videonkin:


Torstaina 19.2. Kompan ekat agitreenit 😍 Ryhmällä oli ratatreeni, jossa tehtiin erityisen kivaa viikkorataa sellaisenaan. Kompis teki leikkimistä ihmishäiriössä, kuolleelle lelulle juoksemista, palkalle juoksemista ohjaajan liikehäiriöstä välittämättä, hypyn (bumperin) suorittamista palkalta palkalle sekä lopuksi aloiteltiin hypyn tarjoamisen treenaamista. Tässä vaiheessa Kompa näytti siltä, että tarvitsee tauon - no olihan me tehty jo 12 minuuttia! Pissatauon jälkeen Kompa oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt vois taas jatkaa ja oli ihan tyrmistynyt, kun otin Jokun kentälle!

Jokun ratatreenikin meni tosi hyvin. Esteen ohitus alkaa olla jo varma nakki, samaten itsenäiset takaakierrot kauempaakin ohjattuna. Esteen nro 14 jätin pois meidän rataversiosta, koska se oli ihan turha. Mentiin keppien sijaan suora putki ja siitä jatkettiin suoraan 15:lle. On kyllä makeeta!

Perjantaina Justilla Mervin treenit ja Kompakin pääsi mukaan tutustumaan tähän ryhmään. Kompa harjoitteli hengailua ja leikkimistä. Harjoitti myös mallioppimista, kun katsoi Eenin treenejä sekä Justin lämppärataa. Kompa on kyllä tosi kiinnostunut kaikista purkkiradoista, kun sellaisille osuu. Lopuksi sai vielä leikkiä Katrin 7 kk Enja-sheltin kanssa. Nää on kyl melkoinen vauhtikaksikko! 

Laatikkoetsinnässä nähtiin harvinainen hetki, kun Just ilmaisi herkkuhäiriön! Käsilaukussa oli kanatikkuja ja ne oli sitten jostain syystä aivan ylitsepääsemätön asia, vaikka kaikki muut häiriöt Just ohitti ihan sujuvasti. Treenilistalle!

Sisäetsinnässä oli 3 tilaa, aikaa 7 min, mutta yritin pärjätä kuudella. Joka tilassa oli 2 piiloa. Nyt oli hyvä fiilis eikä tarvinnut kotimatkalla murehtia, että miksi mä taas hillosin. Etsintä alkoi loistavasti, kun Just nappasi lähikätkön heti ekan huoneen lattialistasta! Tuon toisen hajupilvestä se ilmeisesti sai kiinni, kun haisteli kaappia, mutta ehkä Just ajatteli, että on kuitenkin samaa, kun päätti lähteä huoneesta eteenpäin. Palattiin tänne ajan loputtua enkä mä kyllä yhtään tajunnut, että toisessa ovenkarmissa voisi olla. Just kyllä lopulta teki ihan itsenäisen kohdennustyön.


Taimmaisessa tilassa Just teki aivan urotyön tuon oikeanpuoleisen piilon kanssa, kun oli kuulemma ainoa koira, joka lähti kohdentamaan kätköä ylöspäin häkin taakse. Muut olivat ilmaisseet häkin ympärillä saavuttamattomana ja sitä Justkin haki mutta lukitsi lopulta todellakin mahdollisimman lähelle. Pulkkakätkö oli myös kiva, kun Just sai hajun pulkan toiselta puolelta ja lähti kiertämään pöytää itsenäisesti.



Keskimmäisessä tilassa oli myös kiva kätköidea, kun siirrännäinen olikin seinässä takin alla eikä takissa itsessään. Tätä täytyy teettää joskus ryhmälle!



perjantai 27. helmikuuta 2026

Epätoivoinen yritys keriä menneitä treenejä, osa 4

 Helmikuun ekalla viikolla oli Kompan ekat rokotukset, jotka meni tosi hienosti kaikin puolin. 

3.2. oli mun ryhmän nosetreenit Uraputkessa. Teemana oli korkeat kätköt ja häiriöt, joiden treenaamiseen kyseisessä tilassa onkin erinomainen määrä sopivia härpäkkeitä.  Päädyn johtoputkikätkön haju oli tarttunut voimakkaasti tiililaatikkoon ja muovilaatikkoon. Verkkoaidan takana oli herkkuhäiriö. Nalan vuorolta muistiin, että jos koira on jo kolmesti etsinyt todella tarkasti koko alueen matalalta, niin sitten on aika nostaa katseet ylöspäin. 


Ohjureilla, mustekaloilla ja hyppynaruilla on ihan super tehdä siirtyvän korkeuden treeniä - jos muistaisi. Tää ohjuri oli ehkä 135 cm, hyppynaru 120 ja mustekala 110 cm. 
Lavan päällä oli pumpperitelineessä korkea kätkö. Lavan alla oli nakkikätkö, mikä aiheutti koirissa jumittamista. Mutta hyvin kaikki löysi kätkön heti, kun malttoivat nostaa nenänsä irti nakkituoksuista.


Keinun nuppi oli kaikille helppo mutta maan tasolla oleva kätkö heijastinvaljaissa jakoi porukkaa. Esim. Helvi ja Ringa ei meinannut ilmaista tätä millään mutta sitten taas Alma nappasi hienosti, vaikka olin tän laittanut juuri Almaa ajatellen tarkkuustreeniksi.

Ja sitten oli vielä tuolin alapinnalla kätkö, jonka vieressä pennun takkeja häiriönä.

Kaiken kaikkiaan ihan kivasti onnistuneet treenit, etenkin Ringalla näkyi edistyminen jo yhden treenin aikana!


Lauantaina Justilla oli S3-koe, josta tulee erillinen postaus. Sitä ennen oli ohjelmassa pennunväsytystä: käytiin shoppailemassa pitkän kaavan mukaan: Mustissa & Mirrissä, Murren Murkinassa, Motonetissa ja Hesyn puodissa. Reissun riemastuttavin hetki oli Murressa, josta Kompa löysi nosehyllyn! Ehkä siitä tulee nosekoira!



keskiviikko 25. helmikuuta 2026

Epätoivoinen yritys keriä menneitä treenejä osa 3


Tammikuun kolmannella viikolla tajusin, että Kompan lapsikontaktien määrä on ollut 0, joten seuraavana viikonloppuna priorisoitiin lapsikohtaamisia. Onneksi mulla on ihania ystäviä, joilla on ihania eläinrakkaita lapsia 💖 niin saatiin neljä uutta pientä ihmiskaveria ikähaarukalla 1-8 v. Kompa oli kyllä tosi kivasti kaikkien kanssa!

26.1. Kompa kävi tutustumassa eläinlääkäriasemaan Jokun Librelan yhteydessä. Kompalla oli myös pentutreffit cockerisisarusten kanssa: tiistaina treffailtiin Moxin kanssa Savelassa, lauantaina vierailtiin Risin luona Sipoossa, minkä jälkeen Kompa pääsi vielä tallille. 



Sunnuntaina sitten Justin valiobileet osa 4. Oli siinä leipominen! Nää treenit oli valkun porukan kimppatreenit; tällä kertaa oltiin Hannan työpaikalla toimistorakennuksessa Pitskussa. Tilat oli ihan loputtomat!!! 😍 Eikä edes kaikkia ehditty käydä. 


Toiveeksi olin antanut tuon, että käydään alue läpi mutta ei hillota. Sanna auttoi mua jäsentelemään tätä: isot tilat, ei hirveää määrää kätköä, ei ihan lähekkäisiä kätköjä. Lisäksi toimistohuoneissa tyhjä vai kätkö -peli. 

Aula oli aika vaikea, hajut käyttäytyivät ihan ihmeellisesti. Ylimmän kuvan tila jätettiin lopulta muilta pois, kun haju oli levinnyt tuonne korkealle seinälle niin vahvasti, että sekä Just että Leino kiipeili sohvalla aivan selkein reaktioin. Eli siellä oli jokin poistoilmaventtiili tms. 

Toimistohuoneissa 1,5 min aikaa todeta tyhjäksi. Aika hyvin onnistuin: 5/6 oikeaa vastausta. Ainoastaan viimeisen huoneen arvasin tyhjäksi, vaikka siellä oli kätkö. No sekin löytyi kyllä. Yhdellä kätköllä tuli todella törkeä nuolaisu sekä Justilta että Itulta.

Viimeisenä tehtiin auditorio, jossa 3 kätköä. Kätköt oli ehtineet levitä 3,5 tuntia ja ne oli uusittu hetki sitten. Tää oli todella silmiä avaava treeni. Ensimmäisen kätkön Just haistoi alimmalta riviltä. Haisteli tosi tarkkaan molemmat puolet, ei ilmaisua. No mä tajusin, että katotaan penkkirivin toiselta puolelta - ei ollut sielläkään. Tässä vaiheessa Just yhtäkkiä päätti, että en mä tähän jää, hölkkäsi toiselle puolelle aluetta seinustalle ja nosti sieltä kätkön!!! Sitten palattiin ekaan hajupilveen ja nyt Just kipitteli itse penkkirivejä ympäri, kunnes löysi kätkön neljänneltä riviltä!!! Eli siis niin voimakkaasti oli haju levinnyt, että ekalta riviltä löytyi pilvi mutta kätkö oli neljän rivin päässä. 

Kolmas kätkö oli toisen puolen penkkiriveillä. Tässä oli vähän samaa efektiä mutta Just osasi jo ratkoa tätä paremmin. Mulla oli tässä vaiheessa jo pää räjähdyspisteessä, kun kotoa oli tullut vähän ikävää viestiä aikatauluihin liittyen ja mun piti lähteä heti tän etsinnän jälkeen pois treeneistä. Mutta kivat treenit oli kaiken kaikkiaan ja hajun kulkeutuminen audiotoriotilassa oli niin mielenkiintoinen.


sunnuntai 22. helmikuuta 2026

Epätoivoinen yritys keriä menneitä treenejä osa 1

 Maanantaina 12.1. toteutettiin mun ja Sannan pitkäaikainen suunnitelma treenitreffeistä Uraputkessa. Muusa treenasi leikkimistä, Kompa leikkimistä ja hengailua, Just & Leino nosea. Nää toimikin meidän viimeistelytreeneinä ennen L3-koetta. 

Kompan kanssa leikittiin alueiden laiton lomassa ja se sai hyvin treenattua ihmishäiriötä, kun Sanna kulki laittelemassa kätköjä. Sen sijaan häkissä odottaminen ei käynyt ollenkaan lahjuksista huolimatta eikä edes Sannan seura kelvannut🙈 niin lopuksi Kompa sai katsoa nosetreenejä sylistä.

Mä olin tehnyt sisäkätköjä teemalla 70-90 cm korkeat kätköt eli Leino yletti maasta, Justin piti vähän nousta vasten. Nää toimi kaikki tosi hyvin.

Sanna oli tehnyt meille aivan upean 3-osaisen laatikkoalueen, jossa jokaisessa osassa oli 0-3 kätköä ja mulla oli 1,5 minuuttia aikaa per osio. Toiveideni mukaisesti kaikki kätköt oli erilaisissa kohteissa. Sanna oli tuonut myös muutaman laukun eli erihajuisia kuin hallin kohteet.

1. osio oli tyhjä, minkä onnistuin sanomaan reilun minuutin jälkeen. 



2. osiossa oli yksi kätkö ja siinä kävi aivan mahtava juttu: 

Just ilmaisi ja Sanna sanoi vahingossa "väärin". Just ilmaisi uudestaan, vielä painokkaammin ja mä kysyin Sannalta, että ootko varma. Sanna oli sekoillut - kyllä kätkö oli siinä! Eli mä uskoin ennemmin koiraa kuin "tuomaria"! Ja pääsin palkkaamaan Justin tästä! Aivan loistava, autenttinen tilanne!



3. osiossa oli kolme kätköä ja pyyntöni mukaisesti Sanna seisoi yhden niistä edessä, vieläpä pentu sylissä. Sellainen häiriötreeni! Just kyllä suoritti tän niin pokkana, että ei ois parempaa viimeistelyä voitu saada. 

Samana iltana isoilla koirilla oli fyssari, joten seuraavana päivänä niillä oli lepopäivä. Noora oli käynyt fascia level 3 -koulutuksen ja kokeili sitä Jokuun. Kuuden vuoden pomputtelun jälkeen Joku oli tuon hoidon jälkeen 6 viikkoa oireilematta!!! Tai siis ei pomputellut, reaktiivista käytöstä on ollut kyllä. Toki siitä osa johtunee pennun puolustamisesta.

Tiistaina sitten Kompis mukaan nosea kouluttamaan. Ihana ryhmäni huolehti treenin ajan pennusta, niin mä sain keskittyä kouluttamiseen. 
Kompis osallistuikin tosi ahkerasti alueiden laittoon. Laatikkoalueesta ei tullut kunnon kuvaa, ainoastaan pikkuapparista. Koko pikkuhuoneiden sokkelo oli yhtä aluetta, kätköjä oli yhteensä 2: yksi pöydän alla pahvilaatikossa, toinen Löytö-pussukassa kulman takana isojen laatikoiden ympäröimänä.




Toimistossa nelitilainen kolmosen sisäetsintä, jossa 5 kätköä, yksi tila oli tyhjä. Käytännössä sama treeni kuin valkun kimppatreeneissä 27.12., mutta kaksi kätköä jätin pois.

Eka kätkö korkea, mutta kuvasta poiketen vaaka oli enemmän vasemmalla, että pikkukoirat sai nostettua. Tää oli levinnyt todella voimakkaasti ja oli osalle koirista vaikea paikannettava.

Toimiston treeni oli sillee silmiäavaava, että lähes kaikki koirat viettivät esimmäiset 2 minuuttia surffaillen. Poikkeuksena tähän Chili, joka oli löytänyt samassa ajassa jo 2 kätköä 🦜 

Keskusteltiin aiheesta Mervinkin kanssa ja sitten mietin sitä vielä puoli yötä 🤣 

Iskikö koirille vain huvipuistofiilis, kun oli niin valtavan iso tila, jossa loputtomasti etsittävää? Että eivät sitten malttaneet jäädä työstämään hajupilviä

En tosiaan tiedä, mitä asiasta ajattelisin. Liinalla rajaaminen ei lisää motivaatiota. Ja sitten ohjaajina se fiilis, että "jätitkö sä nyt kätkön" on epäluottamusta ja tie tuhoon. 



Jos koira tekis katalogin alueesta ja sitten napsis kätköt zupzup vaan, niin eihän se ois ongelma. Mutta ohjaajana kyllä kuumottaa, kun on useampi minuutti menty aluetta ympäri ja reaktioita on mutta ei ilmaisua. Ja jotenkin tämä tuntuu tulevan vasta 3. luokan etsinnöissä, kun on isoja tiloja ja paljon kätköjä. Kerron heti, kun keksin ratkaisun tähän!

Kun viimeinen koira lopetti klo 21.45 ja tulin toimistosta aulaan, siellä mua odotti yllättävä näky: Kompa nukkui keskellä aulaa omalla viltillään ihan autuaana! Ympärillä oli kuitenkin 7 ohjaajaa purkamassa 10 koiran häkkejä. Aika ihana pentu 💖


lauantai 10. tammikuuta 2026

Eka viikko uudella laumalla

Kompa on helpoin pentu, mitä meillä on Lyytin jälkeen ollut. Totta kai se puree ja riehuu, mutta jos se ei sitä tekis, siinä ois jotain vikaa. Oikein sellainen koirakirjojen mystinen "pieni pentu nukkuu paljon ja seuraa omistajaa". Kaiken kaikkiaan ihan tosi kiva pentu ❤

Ekalla viikolla on lähinnä totuteltu uuteen elämäntilanteeseen. Prioriteetti 1 oli tutustua Jokuun ja Justiin, prioriteetti 2 oli mun pystyä tekemään töitä, joten niistä aloitettiin. Kompa on ollut aivan loistava toimistokoira: nukkunut suurimman osan päivästä ja lopun aikaa leikkinyt kiltisti. 

Joku on leikittänyt pentua ihanasti 😍 Tosin nyt alkaa vähän uutuudenviehätys selvästi heiketä, kun Jokukin välillä jo murahtelee, et painu jo helvettiin, mä haluun nukkua. 

Kompa on käynyt kahdesti töissä, ollut vanhemmilla yökylässä sekä veljellä leffaillassa. Hallilla käytiin tänään ja maanantaina on sitten ensimmäiset oikeat treenit. Yksinoloharjoituksetkin on saatu käyntiin. Tallilla käyminen odottaa vielä pakkasen lauhtumista.

Torstaina oli Kompan vuoro jäädä Kumpulaan, ja mä otin isot koirat treeneihin. Jokulla oli ratatreeni, keppien tilalla vinohyppy. Alku meni aika kivasti, mutta 15-23 oli ihan mahdoton muistaa 😂 Aika monta kertaa sekoiltiin sitä, ennen kuin sain tehtyä hypyt oikeinpäin. 9-10 ohjasin leijeröimällä putken toiselta puolelta, mikä ei tuottanut minkäänlaisia haasteita.


Agin jälkeen Uraputkeen treenaamaan laatikoita. Janina oli laittanut kätköt. Tässä oli kaksi aluetta, mutta me tehtiin ne yhtenä eli kätköjen määrä 2-6. 

Just lähti kuvassa oikeaa reunaa ja ilmaisi hyvin nopeasti oikealla viidentenä olevan ämpärin, mistä palkkasin. Sitten palattiin lähtösektorille, jossa muut tuli tarkistettua paitsi vasen alakulma, minkä totesin ääneenkin. 

Tän jälkeen Just hiippaili kohti alueen takaosaa ja pahvilaatikkosektoria.

Jossain vaiheessa Just poikkesi takaisin muovilaatikoille ja ilmaisi viimeisen jätskilaarin. Seuraavaksi ilmaisi pahvilaatikon, ja oltiin käyty takasektori niin hyvin läpi, että uskalsin sanoa, että pahvilaatikoissa ei ole enempää.

Lähdettiin sitten tulemaan vasenta reunaa takaisinpäin ja kappas, siellä vasemmassa alakulmassa oli kätkö. Palkkasin yhteensä kaksi kätköä mutta en nyt tarkkaan muista, mitkä. Kätköjä oli siis yhteensä 4; alakuvan jätskirasia on sama kätkö kuin yläkuvan ylimmäinen nuoli.

Sitten jatkettiin vielä keskiriville, mistä Janina ystävällisesti muistutti, että mitäs te ootte löytäneet. Laskin vain, et 4 piiloo löydetty mutta niinpä - muovilaatikoilta oltiin löydetty täydet 3, pahvilaatikoilta yksi ja olin todennut, että enempää ei ole. Valmis! Justkin antoi jo vähän palautetta aiheesta. 3:38 meni yhteensä eli eipä me hillottu enkä soimaa itseäni laskuissa sekoamisessa, koska ei ollut ihan koesääntöjen mukainen alue. Kyl mä kolmeen osaan laskea 😂 Olipa kivat treenit kaikin puolin! Ja ihanaa lenkkeillä reippaasti aikuisten, järkevien koirien kanssa!

Lauantaina Kompalla ensimmäinen tutustuminen halliin tarkemmin ottaen Uraputkeen. Oli ihan reipas, ei mitään valittamista! Annoin niiden leikkiä Jokun kanssa ihan koska tavoitteena oli väsyttää koirat ennen yksinoloa. Lisäksi leikittiin Kompan kanssa karvalelulla, syötiin vähän nameja ja sitten välillä tehtiin luoksetuloja Jokun kanssa leikkimisen lomassa.

Tässä pikkuvideo leikkimisestä:







lauantai 27. lokakuuta 2018

Viikon agit

Tiistaina Joku sai harjoitella julkisilla matkustamista treeneihin ilman isoja koiria. Oli kyllä vähän jännää, mutta hienosti pärjäsi junassa ja asemilla. Jaksoi odotella häkissä kouluttamisen ajan (oli ainakin jossain vaiheessa täydessä unessa) ja sitten oli vireessä, kun omat treenit alkoi klo 21. Torstaina se oli ensimmäisen 6-tuntisen päivän töissä mukana + mennen tullen julkisilla, ja sekin meni ihan jees, joten ensi tiistaista alkaen saa kokeilla työpäivä + treenit -yhdistelmää. Joku on jo iso tyttö!

Itse treeneissä harjoiteltiin tällä kertaa hyppysuoraa. Joku oli ihan pro! Ensin kolmella hypyllä valmiille lelulle. Taru piti kiinni, mä juoksin vierellä. Sitten otettiin etupalkka mun vastaiseen käteen ja heitin sen, kun koira oli 2-3-välissä. Tauon jälkeen tehtiin kerran sama, sitten lisättiin neljäs este ja toistettiin harjoitusvaiheet. Tasan yksi virhe tuli - Joku oikaisi "maaliin", jossa ei sitten ollutkaan lelua. Heti seuraavalla kerralla kuitenkin korjasi. Aika täydellistä 😍

Keskiviikkona Justin laatuaikapäivä  eli töihin ja treeneihin ilman muuta laumaa. Sillä olikin rankka työilta, kun piti koko ajan kantaa kassia, mursua ja vaikka mitä. Onneksi virtaa jäi vielä treeneihinkin ;) Rimat 30 cm. Saatiin radan alkupuoli kivasti toimimaan, kun heitin kakkoselle ulkokautta ja vitosella sekä 11:llä vedon ja persjätön yhdistelmä, mikä lie nimeltään. 14:lle yritin poikkaria, mutta Just livahti esteen väärinpäin. Maiju sanoi, että ehtisin myös persjättöön, mutta kokeiltiin vielä periaatteen vuoksi poikkarilla. Kun nappasin Justin kiinni 13:lla, poikkari onnistui hienosti. Kokeiltiin myös persjätöllä ja Maijun mukaan poikkari oli paljon parempi!

Otettiin myös kepit yhden kerran, meni ihan ok, mutta vauhtia on ollut enemmänkin. 18:lle tuli superhieno käännös. 20-22 tein ensin niin, että juoksin putkien välistä ja sit leikkaus 22:lle. Kokeiltiin myös putken yläpuolta juoksemista ja kahta leikkausta peräkkäin. Molemmat onnistui. 24:ltä Just kerran livahti putkeen. Sitten kokeilin seistä vähän kauempana ja tehdä koiralle luonnollisen juoksulinjan A:lle. Onnistui mutta jouduin vähän seisoskelemaan. Viimeisellä kerralla kävin vain merkkaamassa hypyn ja sitten lähdin jo liikkeelle - tämä oli vielä parempi. Tähän lopetettiinkin, kun oli saatu kaikki kuviot onnistumaan ja vielä parilla eri tavalla!

lauantai 20. lokakuuta 2018

Erkkariviikonloppu

6.-7.10. oli lappalaisten erikoisnäyttelyviikonloppu Himoksella. Olin ilmoittanut Justin tokoon aloon lauantaille ja Lyytin näyttelyyn sunnuntaille. Oltiin yötä mökillä. Tultiin ihan ajoissa paikalle ja lähtönumerona meillä olikin ykkönen. Paikkamakuussa Just alussa vähän vinkui eikä totellut muiden ohjaajien käskyjä - tosin ei kyllä noussut ekasta omastakaan. Saatiin 8½. Muiden paikkisten aikana virittelin Justia ja se tuntuikin ihan superhyvältä ja innokkaalta. Sitten kävi niin kuin aina eli ei päästykään siitä suorilta kehään vaan tuomarin piti pienen tauon tässä kohtaa. Ei oo ensimmäinen kerta, kun olen todennut, että tätä olisi pitänyt harjoitella. Oli vähän muutakin epäonnea kehässä, kun meidän vuoron aikana kentän läheiseltä mökiltä kuului jotain karjumista ja sitten vielä joku ukko yritti kävellä kehän läpi (onneksi Laura toimi nopeasti ja pysäytti hänet, mulla ois mennyt pasmat sekaisin). Just on aika herkkä tuollaisille vihamielisyyksille ym., kun puolustushalu saattaa lyödä päälle, mutta nyt ei onneksi muuta kuin vähän kurtisti kulmiaan. Ja kyllä, tätäkin pitäisi treenata, jos haluaisi hyvät pisteet tilanteessa kuin tilanteessa.

No, itse suoritukseen. Seuraaminen oli aika vaihteleva. Alussa, vasemmalle käännöksessä ja jossain muussakin liikkeellelähdössä jumitti mutta sitten, kun seurasi, seurasi ihan hienosti tasoonsa nähde. Saatiin 8. Liikkeestä maahanmenossa taas jumitti lähdössä, sitten annoin käsimerkin ja sivullekin tuplakäsky: 6. Luoksetulo, kapulanpito ja hyppy 10. Kaukoissa jäi ihan jumittamaan yleisöön eikä mennyt maahan ennen kuin käsimerkistä ja silloin liike oli jo nollilla. Vaihdot teki kyllä. Kokonaisvaikutuksesta 8 ja loppupisteet 156.

Yllättävän hyvät pisteet siis jumittamiseen nähden. Aika sillee selvää sijaistoimintoa tuo yleisön tuijottelu. Kokonaisfiiliksenä ärsytti toi jumitus, mutta kivaa oli, että hyvistä liikkeistä tuli täysi kymppi. Tuomari oli tosi mukava ja tunnelmahan rotumestiksissä on ihan huikee, joten ei haittaa yhtään, vaikka oltaisiin vielä ensi vuonnakin alossa 😁

Sunnuntaina Lyytillä näyttely. Tuli vähän kiire, kun kehät olikin menneet oletettua nopeammin ja kun tulin paikalle kattelemaan pennun kanssa, siellä olikin jo valionartut kehästä. Ei muuta kuin pentu äkkiä autoon ja Lyyti tilalle. Ehdittiin sitten kuitenkin ihan ok ja hengityskin tasaantui ennen kehää. Veteraaninarttuja oli 7. Harjoiteltiin Lyytin kanssa kehässä käytösruudun seisomista 😁  ja Lyyti seisoikin varmaan paremmin kuin ikinä. Arvostelu oli melkoisen ylistävä:
"9,5 v. Erinomainen tyyppi & mittasuhteet. Erinomainen luusto. Upea turkki & runko. Hyvä kaula & ylälinja. Sopivat kulmaukset. Hyvä liikunta. Erinomainen esiintyjä." 
Arvosanaksi VET ERI2 ja SA. Aika makeeta oli olla siellä palkinnoilla supernäyttelytähtien välissä 😎 Hyvä vuoden ainoa näyttely!

Otin sitten vielä Jokun kattelemaan meininkiä, kun näyttely oli katoksessa, niin se oli vähän kuin halli. Ensin käytiin kuvattavana, jossa Joku ihme kyllä seisoi hienosti paikallaan. Sitten mentiin Jokun tahtia näyttelypaikalle ja löydettiin myyntipisteiden edestä meille sopiva väljempi paikka. Hetken Joku katteli koirapaljoutta mutta aika nopeasti rupesi tarjoamaan kontaktia ja hetken päästä siellä jo pelattiin ja leikittiinkin kuin ei mitään 😍

Loppuun vielä Tiia Eskelisen ottamia kuvia tokosta. Lisää kuvia (Petri Hallbergin ottamia) täällä:
https://lappalaiskoirat.kuvat.fi/kuvat/Erkkari_Himos_2018/TOKO/
Kyllä se hetkittäin seurasi ihan hienosti


Just supersankari trikoissa

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kasvattitapaaminen 23.9.

On taas jäänyt blogin päivittäminen, mutta mennään teema kerrallaan. 23.9. kokoonnuttiin Asikkalaan Okkerin Lauran luo kasvattitapaamisen merkeissä. Mukana oli Juhannuspennuista Just & Naava, Just Huipuista Joku, Jyrki ja Martta. Päivä alkoi todella traagisesti, kun Martta linkkasi ja Kirsti tutkittuaan hetken totesi, että polvilumpio on sijoiltaan. Martta kävi heti seuraavalla päivänä ortopedillä, jossa todettiin patella luksaatio, joka siitä parin päivän päästä operoitiin. Leikkaus meni ihan hyvin, mutta toipumisaikahan on pitkä, joten Martan omistajat joutuvat nyt opettelemaan kaikki mahdolliset aktivointi- ja nenätyöjutut.

No sitten itse treeneihin. Ensin kenttätreenit toko- yms. hommia. Olin pyytänyt Jokulle teemaksi: "Miten voin vahvistaa koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan", kun yleensä olen vähän liian innokas, mikä jossain vaiheessa menee helposti koiran huomion kalasteluksi. No mä otin Jokun autosta, se vilkaisi mua, ja Laura sanoi, että huomasitko, siinä oli jo ensimmäinen kontaktinotto. Tehtiin sitten niin, että annoin Lauralle naksuttimen, Joku oli hihnan päässä ja aina kun se katsoi mua tai tuli mua kohti, naksutettiin. Sisarukset kentän laidalla oli toki aika suuria huomiovarkaita, mutta kävelin sitten aina vähän, niin sain Jokun lähtemään mukaan. Sitten Joku tauolle. Tämä oli myös suuri huomio itselle: yleensä meidän treeneissä kukin koira tekee yhden kierroksen, mutta tämähän on pennun kanssa huono homma! Sen kanssa kannattaisi tehdä mieluummin vaikka kolme ihan lyhyttä kierrosta, niin se jaksaisi olla koko ajan skarppina ja intopiukeena. Toisella ja kolmannella kierroksella haki kontaktia jo paljon nopeammin eli hienosti vastasi treeniin.

Otettiin vielä neljäs kierros, kun valitin Lauralle sitä, että Joku ei osaa pelata kahden lelun leikkiä. Joku siis ei päästä toisesta pallosta irti, kun taas Just pentuna pelasi tätä kuin oppikirjasta. Tehtiin niin, että kun Joku oli hakenut yhden pallon suuhun, lähdin peruuttelemaan toisen pallon kanssa. Lopulta sain sen niin lähelle, että sain suussa olevasta pallosta kiinni. Kun ei edelleen ollut irrottanut, sanoin "kiitos" ja sitten heitin toisen. Tähän Laura totesi, että sehän tuo mulle pallon käteen asti! Sehän on jopa parempaa kuin se, miten Just teki! Ei ehkä kannattaisi valittaa 😁  Näytin myös, miten Joku vie noutokapulan multa. Tähän tehtiin samaa eli peruuttelin poispäin enkä "vienyt" kapulaa pois pennulta, niin sain sen käteen asti. Laura sanoi, että tehkää paljon kahden lelun leikkiä, kapulalla vain joskus.

Lyytin kanssa kysyin sitä, että jos koira "jäätyy", niin miten tilanteen saisi purettua. Tästä ensimmäinen ajatus oli: paras tapa ratkaista ongelmat on ennaltaehkäistä ne. Otettiin sitten asentopeliä, jossa juuri Lyyti on monesti laamannut, jos on tehnyt yhdenkin stiplun. No kun nyt sitten Lyyti ei enää kisaa tokossa, niin sen ei ole pakko erotella jääviä pelkästä käskystä. Tehtiin sitten kaikki jäävät kertaalleen kummaltakin puolelta käsimerkkien kanssa ja kaikki onnistui. Vielä otettiin suora luoksari, jossa Lyyti tuli "odottavaista laukkaa" mutta laukkasi kuitenkin loppuun asti, kun stoppia ei tullut. Lopuksi vielä leluruutu. Koiralla oli kivaa koko treenin! Juteltiin vielä sitten siitä, että jos jäätyminen pääsee tapahtumaan. Laura sanoi tosi lohduttavasti, että armoa itselle, noita huonoja treenejä vain joskus tulee ihan jo siitä syystä, että koiralla on erilaisia päiviä. Mitenkään ei voi osata niin hyvin suunnitella, että aina onnistuisi. Jos jokin liike ei onnistu, niin sitten vain kylmästi jättää sen siltä päivältä ja tekee jotain ihan muuta treenin loppuun, ettei alleviivaa koiran virhettä. Sitten miettii kotona, miten näin kävi ja seuraavissa treeneissä tekee samaa liikettä jollain eri tavalla.

Justin kanssa kysymys: "Mitä kannattaa vielä treenata viikkoa ennen koetta?" Tehtiin kisaliikkeitä läpi, mutta Laura naksutteli vähän kaikesta. Justilla oli aika huono vire; vissiin sitä ei miellytä, kun perhe on kattomassa... Todettiin, että liikkeestä maahanmenossa kannattaa varmuuden vuoksi antaa käsiapu, että Just ei jäisi seuraamiseen kiinni. Luoksari, kapulanpito ja kaukot meni hyvin, mutta seuraaminen oli ihan luokatonta ja hermokin meinas mennä. Laura totesi, että liikkeet on hyvin hallussa, mut nyt tehkää tosi paljon sivulletulon ja perusasennon vahvistamista seuraavat viikot. Laura myös heitti ilmoille ajatuksen, joka jäi kytemään: että perusasento ois se koiran palkkatemppu...

Sitten metsään. Jokulle pentujälki, jota ajoi oikein pätevästi ja keskittyneesti. Ehkä jossain 4/5 kohdalla ennen loppua alkoi vissiin päässä suhista, kun nosti kuonon ja katteli hetken ympärilleen. Tää oli kuitenkin hyvä, koska sitten kun jatkoi, sai melko pian loppupalkan!

Justille hakutreeni, jossa tavoitteena, että se kuuntelisi mun ohjauksia. No, se oli edelleen vähän huonolla tuulella, joten ei irtoillut yhtä hulluna kuin yleensä. Kuunteli kyllä ohjauksia erittäin hyvin, mutta kun ei saanut kakkosakasta hajua, niin hölkytteli sitten vähän sen näköisenä, että etsi ite sit, kun näköjään tiedät paremmin.

Lyytille ilmaisutreeni, jossa ekalla tarvitsi aika reilut avut, mutta jälkimmäisillä haukku irtosi jo reippaasti. Sen sijaan ääni kuulosti sen verran käheältä, että täytyy varmaan lopettaa sillä ilmaisutreenit ja siirtyä takaisin suorapalkkaan 😐

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Paluu normaaliin (?) elämään

Tallin metsässä lenkillä
Viimeinenkin pentunen lähti viikko sitten uuteen kotiin. Perjantaina 10. päivä muutettiin takaisin Savelaan, josta luovutin Martan. Sen jälkeen ollaan totuteltu uuteen elämään ja päiväjärjestykseen. Lomat on lusittu, joten yksinolojakin oli luvassa. Oltiin niitä kyllä vähän harjoiteltu jo Kumpulassa kahden pennun kanssa. Olen tehnyt vähän lyhyempää työpäivää ja lisäksi äiti on käynyt vähän lyhentämässä lisää, joten pisin aika koirilla keskenään on toistaiseksi ollut n. 6 tuntia. Ihan yksin ilman muita koiria Joku on ollut vajaa tunnin pätkiä, kun ollaan Justin kanssa käyty juoksulenkeillä. Viikossa ei vielä ihmeitä ehdi, mutta ollaan käyty tallilla, hallilla, mummilla, Murren Murkinassa ja toki tutustuttu Savelan lenkkimaastoihin. Yksi hoitopäivä Kumpulassakin mahtui viikkoon ja lisäksi veljenpojan 1-v synttärit. Nyt viikonloppu vietettiin mökillä. Uudet koirakaverit on toistaiseksi yhden käden sormin laskettavissa. Toki pitäisi enemmän viedä sitä yksinään ilman äidin / lauman turvaa eikä vain pitää sitä joukon jatkona, mutta en nyt jaksa mitään huonoa omaatuntoa potea.

Aamu- ja iltahepulit on aivan hurjia! Muuten Joku on kyllä ollut tosi kiltti ja sopeutunut meidän (joskus vähän sekopäiseen) elämänmenoon. Käsittämättömintä on sen sisäsiisteys: ekan illan jälkeen ei oo pissannut sisälle muuta kuin yksinollessa! Ja kuuden tunnin työpäivänkin aikana on yleensä vain yhdet pissat. Ei vanhemmilla koirillakaan koskaan mitään ongelmia ollut, mutta ei ne kyllä ennen neljää kuukautta olleet millään lailla sisäsiistejä. Kohta laitan karvalankamatot takaisin lattialle!

Joku & Eppu
En ole oikein keksinyt, mitä sille opettaa ensin (paitsi toki nimi ja luoksetulo), niin ollaan harjoiteltu laumakäytösjuttuja. Eli toisten kupeille ei mennä, namin saa omalla vuorolla, toisten jumppatemppuihin ei saa mennä siihen hyppimään. Eilen harjoiteltiin vähän kontaktia ja samalla luopumista ja naksua. En tiedä, onko sillä mitään "mitattavia ominaisuuksia" mutta ihan sama, mulle se on maailman ihanin pentu.


Mummin ryömintäkoulussa

Joku on pätevä!
Joku valkkaa rataa