Korrien koulutuspäivä 28.5.

 Mökiltä tullessa jäätiin Justin kanssa kyydistä Asikkalassa, jossa ohjelmassa Riitan ja Pekan koulutuspäivä Lappalaiskoirille. Kummallekin valmentajalle oli aikaa 20 minuuttia ja lisäksi lopussa vielä yhteistreeniaikaa. Just ei ollut kovin hyvässä vireessä, tuntui suoraan päiväunilta herätetyltä. Täytyy kyllä sanoa, että itselläkin oli ihan pöllämystynyt olo, eli ihan ei ollut optimaalista tulla valkkupäivään suoraan mökiltä. Mutta en antanut tahmeuden haitata ja saatiinkin ainakin neljä hyvää ideaa!

Meillä oli eka vuoro Riitalle, ja tehtiin - yllätys yllätys - kiertohässäkkää ja tunnaria. Kerroin Riitalle, että kierto onnistuu hyvin aina, kun käyn ensin kävelemässä itse malliksi tai jos heitän namin sinne hyppyjen ohi, ja että nyt haluaisin edetä seuraavaan vaiheeseen. Riitta sanoi, että voitaisiin ottaa viive kävelyn ja lähetyksen välissä, eli esim. pieni seuraamispätkä. Tehtiin nyt sitten niin, että kävelin kierroksen, tehtiin vähän seuraamista ja sitten uudestaan aloituspaikalle ja lähetys. No, Justilla oli tällä kertaa uusi ajatus kierrosta: se kävi tekemässä oikeanpuoleisen esteen takaakiertona! Tätä ei ollakaan kovin usein nähty, mutta agilitytaustan perusteella sinänsä ihan looginen ajatus. Tässä oli ihan paras, kun pysäytin Justin linjalle ja yritin lähettää kiertoon ja se meni taas hypylle ja taas pysäytin, niin seuraavasta lähetyksestä se käveli ruutuun erittäin mielenosoituksellisesti 😂

Tässä vaiheessa Riitta hieroi leukaansa ja varovaisesti ehdotti, että onkohan kyse kuitenkin motivaation puutteesta kiertoa kohtaan. Myönsin, että parantamisen varaa on. Laitettiin sitten namipallo kierron jälkeen linjalle ja Riitta seisoi palkkavahtina. Tätähän ollaan tehty niin, että pallo on apparilla / koutsilla eli Justilla ei ole mahista oikaista palkalle. No, nyt se ekalla yrityksellä oikaisi, ei saanut palkkaa, yritti jotain muuta, ei saanut vieläkään eikä vieläkään eikä vieläkään, kunnes otin apuaskeleen kohti kiertoa ja sit sai mennä palkalle. Seuraavalla yrityksellä lähti heti kiertoon eikä yhtään häiriintynyt, vaikka verkkoaidan takana meni juuri toinen koira! Tätä ajatusta kehittelin vielä sen verran, että seuraavaksi kokeilen laittaa palkan kannelliseen rasiaan, joka sitten riennetään avaamaan oikeasta suorituksesta. Tämä on kuitenkin huomattavasti pienempi apu kuin linjalla seisova ihminen! Eikä sillä pitäisi tulla vääriä vahvistuksia. Ja aina kun koira lähtee väärään suuntaan, se pysäytetään ja lähetetään siitä paikasta uudelleen. Tätä ollaan kyllä noudatettukin ilman sen suurempaa edistystä...

Sitten siirryttiin tunnariin. Näytin ensin Riitalle videon maanantailta ja hehkutin, että kun tein ohjeiden mukaan, niin näin hienosti on lähtenyt sujumaan. Tehtiin sitten ensin siinä maneesissa yksi, jossa Just teki ihan superhienosti töitä mutta toi sitten kuitenkin viereisen 🙈 Tän jälkeen meni vähän epävarmaksi ja seuraavalla yrityksellä toi vain jonkin. Siirryttiin sitten pihalle ja tehtiin nurmelle ensin niin, että itse vein kapulan. Just lähti "jo muinaiset roomalaiset" -tyyliin ja etsi varmaan jotain 50 sekuntia, kauempaakin mutta toi hienosti oman. Sitten Riitta vei ja nyt oli jo tosi muinaiset roomalaiset, kun Justilla kesti yli minuutti, se surffaili monen metrin säteellä. Tässä vaiheessa taas Riitta hieroi leukaansa ja sitten sanoi ääneen sen, mikä mullakin on alitajunnassa kolkutellut mutta en ole uskaltanut sanoa ääneen: Pitäiskö Justin olla korkeammassa vireessä?!

Otettiin sitten namipallo esille ja vielä yksi toisto, jolla Just löysi oman 3-4 kertaa lyhyemmässä ajassa kuin aiemmilla toistoilla. Olen selvästi liikaa pelännyt vireen nousua tunnarissa ja ajattellut, että tämä liike pitää tehdä tosi rauhallisessa mielentilassa. Ojasta allikkoon - oon sitten sortunut rauhoittamaan Justia liikaakiin ja sen mielestä on vähän tylsää, jolloin ei ole kiire mihinkään. Ollaan nyt jo ehditty pari toistoa kokeilla lähipöpelikössä aavistuksen korkeammassa vireessä ja nopeus on kasvanut. Enkä nyt nopeudella tarkoita mitään "sinkoa kapuloille - löydä oma sekunnissa - sinkoa takaisin" vaan sitä, että Just menee laukalla, etsii määrätietoisesti ilman turhia surffailuja ja palauttaa myös laukalla heti oikean löydettyään. Ollaan nyt ehditty kahdesti kokeilla tätä lähipöpelikössä ja heti näkyi eri positiiviseen suuntaan! On tää tunnari kyllä melkoinen projekti kaikkine tasapainoiluineen.

Sitten reilun tunnin tauko ennen Pekan treenejä. Pekan kanssa olin suunnitellut pureutuvani kaukojen haasteeseen koekehässä. Edellinen koirakko lopettikin hieman etuajassa, niin mun ajoitus ei ollut ihan täydellinen, mutta selostin Pekalle ongelmaa siinä samalla kun keräilin palkkoja taskuun. Ja heti tuli ehdotus, jota en ollut kokeillut! Pekka nimittäin kysyi, olenko tehnyt sellaisia ohjelmia, että pari liikettä alle + kaukot ja vauhdikas palkkaus, sitten toiset pari liikettä + kaukot ja vauhdikas palkkaus jne, niin että kaukoista tulisi tosi arvokas liike. Vastaus oli tietysti "en"... Joten kokeiltiin tätä.

Onneksi Pekka sanoi, että älä välitä, miten muut liikkeet menee: ne nimittäin meni tosi huonosti 😂 Ihan puolivillainen seuraaminen, luoksarissa hämmennystä lopussa, kierto oli sitä ja tätä jne. No, yritin kestää. Itse kaukoissa Just kuitenkin nousi hienosti istumaan heti ekalla yrityksellä mutta sitten ei lähtenyt peruuttamaan, vaikka yleensä innostuu siitä suorastaan kuumumiseen asti. En kuitenkaan luovuttanut vaan menin lähemmäs ja pyysin uudestaan, kunnes lähti peruuttamaan ja siitä palkkaus. Toisessa setissä otettiin istu-maahan-istu ja siitä palkkaus. 

Sitten katsottiin vielä loppuperusasentoa. Pekka suositteli käyttämään siinä apuna käsikosketusta, että saa koiran varmasti nousemaan ylös asti. Pekka onnistui myös hämmentämään mua ihan viimeisen päälle käyttämällä vihjesanaa "koske", niin unohdin ihan totaalisesti meidän vihjesanan ("käsi") 😂 No tulihan se sieltä, ja Just vastasi ihan ok. Kaukotreeni onnistui siis tosi kivasti, joskin jälkikäteen tuli mieleen, että voi hemmetti, munhan piti pyytää ihmishäiriötä siihen... Se sitten unohtui ihan kokonaan.

Aikaa oli vielä, joten valitin Pekalle siitä, että Just on huonolla ilmeellä ja vinkuu, kun kävelen sitä kohti, esim. kaukojen ja ruudun lopussa. Pekalla oli tähänkin välitön helmivinkki: jätin namipallon maahan ja lähdin kävelemään koiraa kohti ja kesken kohtikävelyn vapautin palkalle. Tää toimi superhyvin! Just oli koko ajan korvat ylhäällä eikä yhtään rauhoitellut kattellen muualle. Tässä oli myös hauska, kun tosiaan muut liikkeet oli menneet niin hienosti ja olin harmitellut, että kun Justilla on niin hieno ruutu, niin ärsyttää menettää pisteitä vinkumisesta lopussa, niin sitten ruutuun lähetys meni ihan oikeasti täydellisesti! Ja Pekkakin sanoi, että onpa sillä tosiaan hieno ruutu! Että jotain sentään onnistui. Tähän lisättiin vielä vaikeustasoa niin, että otettiin loppuperusasentoon asti ennen kuin vapautin palkalle. Ekalla kerralla stiplu - Just ei noussut sivulle ekasta käskystä, kun jäi kiinni palkkaan. Ei muuta kuin sakkokierros ja uudestaan - nyt nousi ja heti vapautus. Tää on varmaan ihan tosi hyvä metodi meille. Pekka sanoi myös, että vaikeuttaa myös kävelemällä itse kohti uhkaavan näköisenä, mistä koira oppii, ettei tarvii välittää, jos ohjaaja näyttää vähän kummalta, oma tehtävä on olla skarppina ja siitä saa palkkaa.

Yhteistreeniajalla tehtiin paikkikset. Just teki yhden istumisen, jossa palkkailin, koska muutenkin oli trafiikkia (palkkailua). Lisäksi evl-koiran kanssa tehtiin niin, että palkkasin Justia, kun se ei reagoinut vieruskaverin käskyihin. Paikkamakuussa Pekan kävellessä takaa Just käytti kerran korvat takana eli ihan varma se ei ole, että takaa kävely on ok. Tätäkin pitää muistaa vahvistaa. Paikkisten lisäksi palkkailin Justia siitä, että se piti kontaktia sivulla ja seuratessa, vaikka ympärillä oli 6 vierasta koiraa. Hyvä setti kaiken kaikkiaan!

Muuta kuin tokoa

 Loma alkoi ja kruisailtiin saman tien mökille. Piti olla bisneksiä Jyväskylässä, joten ostin pari tuurauspaikkaa Motivaatiolle. No, bisnekset ei onnistuneet ja kaupassakin ärsytti, mutta hauskaa, että vaikka kuinka menis kaupassa hermot, niin heti päivä kirkastuu, kun pääsee Justin kanssa treenaamaan 😍

Ensin Emmi Saleniuksen nosetreenit. Sattumalta (?!) teemana oli 2-luokka, ja kaikkia etsintämuotoja tehtiin. Ajoneuvoilla juteltiin etsintäsuunnitelman teosta ja Emmi vahvisti mun omia ajatuksia, eli koiran ilmavainuunkin pitää luottaa. Mutta kyllä on hemmetin vaikea jakaa aikaa, kun aina jää hilloamaan johonkin! Lähtö oli kuvanottopäädystä. Nytkin Just valitsi hienosti heti auton, jossa oli kätkö! Se oli tuo vasemmalla oleva Opel. Kipitti vähän liian nopeasti oikean kyljen ja sit hillosi auton etuosaa. En taas tajunnut, mistä ihmeestä tähän olisi voinut tulla hajusiirtymää, koska tuuli selän takaa! Sit käytiin tarkasti auton vasen kylki ja tsekattiin vielä perä, ei löytöjä. Sitten oikeanpuoleiselle Toyotalle, josta eturekkarista löytö, joskin ilmaisu aavistuksen kyseenalainen, joten odotin, että sain nätimmän. Sit siirryttiin takana olevalle Caddylle, josta reaktio vasemmasta sivusaumasta. Tässä vaiheessa tuli 30 sekunnin varoitus ja sanoin, että reaktioita on tullut tästä ja Opelin keulasta. Palattiin sinne ja kätkö oli oikean etulokarin takana sivusaumassa! Pari sekuntia meni aika yli, mutta kokeessa olisin ehkä lotonnut löytö-ilmoituksen jo kohdennuksesta. Mutta voi hemmetti näitä ajoneuvon hajusiirtymiä! Nyt Emmi selitti, että saumasta haju leviää auton sisään ja sitten voi tulla ulos käytännössä mistä vaan tuuletusaukosta 🙈 Ihan mahdotonta tuollaistakin päätellä. Ja mä kun olin ajatellut, että Opelia hillottiin ihan urakalla, mutta eipä oltu sitten hillottu oikeaa saumaa. Voi hyvänen aika.

Sitten ulkoalue. Just meni suoraan lähdöstä tuohon etualalla olevalle lavalle, tarkenteli hetken mutta sitten tuhahti ja jatkoi matkaa. Käytiin alue ympäri ja tuolista ilmaisi superhienosti kätkön oikein työntyen tuolin alle tarkentaakseen viimeisen päälle huolellisesti. Sitten jatkettiin ja taas reagoi etualan lavaan mutta ei ilmaissut. Tässä vaiheessa Emmi käski meidät nurkan taakse ja totesi, että siirrännäinen oli pudonnut! Itse olin jo huolestunut, että oliko Just jättänyt kätkön mutta ei se ollut sen vika! Hauskasti tuli mieleen jonkun koulutettavani murjaisu: "Jos Just ei ilmaise, niin kätkössä on jotain vikaa." 😂 No, Emmi laittoi siirrännäisen paikoilleen, tultiin uudestaan ja nyt Just ilmaisi heti, tosin ilmaisu oli aika omalaatuinen, koska se sai vain etupään maahan lavan päällä 😂

Toisella kierroksella tehtiin ensin laatikot yläkerran huoneessa. Annoin Justin etsiä vapaana harjoituksen vuoksi. Täytyy kyllä sanoa, että se käy aika hyvin kaikki laatikot läpi ohjaamattakin! Eka kätkö löytyi keskeltä pahvilaatikosta melko pian. Sitten tuntui, että oltiin jo käyty ihan kaikki läpi, kunnes nurkasta löytyi vielä yksi kassi. Tää oli hauska tilanne, koska kun näin kassin, niin tiesin, että kätkö on siinä ennen kuin koira ilmaisi. Oliko mun tieto sitten peräisin koiran reaktiosta vai oletuksesta, sitä en osaa sanoa 😂 Tähän nurkkalaukulle vähän ruma ilmaisu, kunnon raapaisu, mihin en edes älynnyt odottaa parempaa. Ens kerralla tarkempana tässä.

Sisäetsintä oli aivan huikea. Siinä oli kaksi tilaa, ja Just oli jo lähdössä ihan hippulat vinkuen syöksymässä alueelle. Se vielä lipesi mun sormista vähän eri hetkellä kuin mitä olin ajatellut päästää, mutta se suorastaan rynnisti 1,5 metriä ovelta olevalle pikkulaatikostolle, kiersi sen, tarkensi ja ilmaisi!!! Tästä palkkasin ruhtinaallisesti, vaikka muut alueet olin vetänyt ilman välipalkkoja. Sitten jatkettiin ja Just kävi tarkistamassa toisen huoneen. Hyvin ylimalkaisen kierroksen jälkeen palasi ekaan huoneeseen, jonka takaseinästä reaktio ylöspäin. Olin Emmiltä kysynyt ennen etsintää, onko yli 120 korkeita, joihin ei pääse kiipeämällä ja hän oli sanonut, että ei ole. Just reagoi ihanan selkeästi ylöspäin nokkaansa nostellen, että ehdotin sille viereiselle tuolille hyppäämistä. Se hetken päästä hyppäsikin, mutta sitten näytti vähän hämmentyneeltä, kun oli kääntyneenä muhun päin. Ensin katsoin, että hyppääkö se heti alas, mutta se haistoikin tuolin reunan, kunnes sai käännyttyä ympäri ja lähti haistelemaan seinälle, josta paikansikin kätkön seinän reiästä ehkä n. 130 cm korkeudesta ja ilmaisi istuen tuolille. 😍 Ai vitsit mikä herkku tää etsintä! Ensinnäkin napattiin lähikätkö, sain palkattua siitä ja sitten vielä Just pääsi etsimään muun alueen läpi ja sain luettua siitä toisen kätkön olevan korkealla! Tästä vielä treenilistalle tuolilta etsiminen - tätä vois tehdä seuraavissa hallitreeneissä.

Nosesta kipitettiin portaat alas ison hallin puolelle, jossa Oona Tuormaa-Soikkelin rallytreenit. Olin ensin vähän "uusi tyttö luokalla" -fiiliksellä, mutta ryhmäläiset olivat ihan supermukavia ja ottivat heti porukkaan. Ehdin tutustua rataan pikaisesti ja sitten käydä Justin kanssa kävelemässä, kun otin viimeisen vuoron. Tehtiin kukin kaksi kierrosta, joista ekalla rata läpi ja tokalla tekniikkaa. Ihan makeeta tehdä rataa melkein 2 kk tauon jälkeen! Kehääntulo meni taas hienosti, vaikka tilaa oli tosi vähän! Aika kivaa, että tuolla hallilla ei yhtään jännitä ahdaskaan sisääntulo. Kylttivälit oli aika lyhyitä, mikä oli treenin kannalta hyvä. Eka kyltti oli hitaasti, ja palkkasin jo siitä, kun Just seurasi hyvällä fiiliksellä. Sitten ihan perusmenoa, kunnes eteentulossa pientä sählinkiä ja siitä tuli vinkua, samoin kuin seuraavasta ohjaajan ympäri vastapäivään. Takapäädyssä oli lyhyillä kylttiväleillä monta paikallakäännöstä peräkkäin ja niistä palkkasin jokaisen, jolla Just oli hyvällä ilmeellä. Loppurata meni oikein sujuvasti, paitsi että luulin eksyneeni houkutuksessa, vaikka loppujen lopuksi olin tehnytkin sen oikein 😂

Ensin tuntui, ettei Oona sano oikein mitään, mutta sitten pling! Saatiin aivan timanttinen huomio. Oona kehui ensin, että selkeästi meillä on oma tyyli ja se sopii Justille, ja esim. noissa paikallakäännöksissä saan hyvin tuettua koiraa. Hän oli myös samaa mieltä mun kanssa palkan paikoista, ja että parhaiten tuottaa, kun koiraa palkkaa sen ollessa spontaanisti hyvä. Sitten hän kiinnitti huomiota siihen, että vinkumiset tuli nimenomaan eteentulossa ja ympärikierrossa. No tämähän on ollut tiedossa jo pitkään. Tauon jälkeen toiseen settiin tullessa muistin jo, että meillähän on ennakoivat vihjeet ja kun näytin eteentulon ennakoituna, koira oli täysin itsevarma ja hiljainen. No niin. Sitten näytin ympäri kiertämisen vihjeen ja Oona sanoi, että Just sotkee sen eteentuloon! Ei hemmetti, tästäkö se on ollut kiinni! Mähän tajusin joskus viimeisissä treeneissä ennen taukoa, että Just sotkee kiertämisen ja puolenvaihdon edestä, ja vaihdoin jälkimmäiseen käsimerkin, minkä jälkeen - yllätys yllätys - Just ei oo enää sotkenut niitä. Nyt sitten menee ympäri kiertämisen käsimerkki vaihtoon, kun kerran sillä on noin iso merkitys. On jännä, miten sitä aattelee, että olisi helpompaa, kun on vähemmän eri käskyjä ja käsimerkkejä, mutta loppupeleissä asia voikin olla päinvastoin ja se on koiralle epäselvää ja sekavaa.

Kysehän ei ole siitä, että tässä pelättäisiin vinkumisen aiheuttamia pistemenetyksiä. Oonakin sanoi, että Justin korvat kävi takana siinä kohtaa eli selkeästi siinä on pieni epämukavuus. Toki Just on fyysisestikin kömpelömpi tuohon suuntaan mutta se vaan vahvistaa sitä, että ainakin sen pitäisi olla satavarma tehtävästä. Mä haluan, että sillä on ihan jokaisessa tehtävässä varma olo, sellainen "jes tää juttu, tän mä osaan". Tätä painotin Oonallekin, että ei oo väliä, tuleeko hyvät pisteet, jos koiran fiilis on satasen arvoinen. Tähän Oona totesi: "Justin osaaminen on kyllä niin korkealla tasolla, että jos nää viimeiset silaukset saa vahvistettua, niin alkaa satasia tippua."

 Kuten Oonakin sanoi, jos radalla on vaikka vain 1-2 epävarmaa tehtävää, niin ne heijastuu kokonaisuuteen tai ainakin seuraavaan kylttiin, ja vire ja fiilis ovat epätasaiset. Oona painotti, että tosi herkille koirille pitää olla erityisen selkeä ja niiden pitää osata vähän paremmin kuin "huithapelikoirien". Kun loppupeleissä nää tällaiset kympin tytöt vain haluaa tehdä varmasti oikein! Oli ihana, kun Oona kysyi jossain sivulausessa, minkä ikäinen Just on. Kun vastasin, että täyttää kohta 10, Oonalta tuli ihan sydämestä: "Joo, no on sillä sitten vielä ainakin pari vuotta aikaa!" 

Hyvä treeni ja huono treeni

 9.5. alkoi mun vetämä nosekurssi. Oltiin nyt ensimmäisellä kerralla mun työpaikalla, ja Just sai tehdä nollakoirana mun tekemät kätköt. Teemana oli oikealle vai vasemmalle eli tavoitteena oli, että koira ottaisi lähdöstä hajun ja päättäisi, kumpaan suuntaan lähdetään. Just onnistui tässä aika hyvin! Sisällä oli 4 pikkuhuonetta, joista kolmessa oli mahdollisuus ottaa heti lähdöstä haju ja saatiin Justin kanssa nopeat löydöt. Yksi oli vaikeammin tarkennettava tuolikätkö, ja tässä Just teki tarkkaa työtä. Yksi kätkö oli korkeampi ja sitä Just ei saanut ollenkaan. Kävin laittamassa vielä uuden siirrännäisen, mutta sitäkään Just ei saanut tarkennettua, joten vaihdoin kätköpaikan koulutettavia varten. Laatikoilla Just otti superisti mun tekemän lähikätkön, ja myöhemmin illalla teki täysin itsenäisen etsinnän Janinan laittamalle kätkölle. Kaikki sisä- ja laatikkoalueet tehtiin ilman hihnaa. Ulkona ja ajoneuvoilla oli perushyvät etsinnät. 

18.5. mentiin Miiran valkkuun tuurauspaikalle. Treenit olikin sopivasti Viikissä. Priorisoin alueista 3-luokan ajoneuvoetsinnän. Meni aika huonosti 😂 Tai siis viidessä minuutissa oltiin löydetty vain yksi kätkö ja tiesin, ettei olla valmiita. Ois pitänyt varmaan kolmen minuutin kohdalla ottaa aikalisä ja miettiä, mikä tässä nyt menee niin pahasti pieleen. Miira kysyi, ohjaanko aina niin vähän. Hän huomioi, että Just etsii välillä liian ylhäältä ja sen takia saattaa missata jonkin matalan kätkön. Lisäksi meillä oli jäänyt kahdesta ajoneuvosta osa etsimättä. Miiran selittäessä tuijotin aluetta ja sitten leikkasi! Peräkärryn yksi kylki ja yhden pakun takaosa etsimättä. Miiraa hymyilytti, että Just niin, menkääs tsekkaamaan ne. Nyt kokeiltiin niin, että lähdin itse peruuttaen ja huolehdin, että Just etsi tarpeeksi matalalta. Just löysi kyllä, kun oltiin oikeilla huudeilla. Meidän koko ohjattu treeniaika meni tähän, joten otettiin toinen alue itsenäisesti, mutta se ei mennyt kovin hyvin - Just olisi tarvinnut pidemmän tauon. Ajoneuvoetsinnän ohjaus menee nyt isosti mietintämyssyyn - täytyy testailla eri vaihtoehtoja. Ykkösluokassa pärjättiin vallan mainiosti tällä tyylillä, mutta kolmosia ajatellen en kyllä pysy enää kärryillä, mitä on etsimättä esim. viidestä ajoneuvosta.

Perjantaina 19.5. Mervin treenit. Meillä oli 3 ulkoaluetta, joista kahdella saavuttamattomia kätköjä ja yhdellä korkea. Just selvitti ekan alueen ihan oppikirjasta; kokeili päästä kätkölle joka suunnasta, kunnes lukitsi vastauksen. Tosi helppo oli lukea! Tokalla alueella (kuvassa) kävi ensin haistelemassa koko höskän, myös vastakkaisen päädyn, mutta kätkön kohdalla ilmaisi ihan hyvin. Saatiin vielä treeni kysymykseen "tarkentaisitko". Viimeisellä alueella kätkö oli n. 110 cm korkeudessa. Tässä Just toimi ihan superisti: lähti melkein heti nostelemaan nenäänsä, mistä oli helppo tulkita, että kätkö on ylhäällä. Muutaman metrin sisällä etsi hajua maan tasolta, kunnes hyppäsi seinää vasten, tarkensi ja ilmaisi. Ensi kerralle laitettiin toivomus korkeista kätköistä, ja kerroin Merville ajatuksesta, että Justilla olisi korkeille saavuttamattomille vähän erilainen ilmaisu.

Näiden kahden peräkkäisen valkkupäivän jälkeen oli tosi ristiriitaiset fiilikset. Torstain jälkeen oli sellainen olo, että voi hyvänen aika, miten huonosti meni ja kaikki treeniaikakin käytettiin vain yhteen etsintään ja onko meidän ajoneuvoetsintä nyt sitten ihan surkeaa. Perjantain treeneistä taas tulin kotiin ihan silmät loistaen. Tästä sitten lähti syvällinen pohdinta siitä, millainen on hyvä treeni ja mikä on huono treeni etenkin näin koiraharrastus- ja noseworkkontekstissa. Jos Just on erinomaisessa vireessä ja löytää kaikki kätköt täydellisesti, niin onko ne hyvät treenit, vaikka sieltä ei saataisi mitään maailmaa mullistavia ajatuksia? Jos taas kätköt ei meinaa löytyä millään ja joudutaan syväanalyysiin, niin onko ne huonot treenit? Vai onko asia tismalleen päinvastoin eli vaikeista treeneistä pitäisi olla tyytyväinen, koska haasteet tuli siellä esiin eikä kisoissa? On se vaan niin, että vaikka kuinka yritän opetella ajattelemaan, että virheet on informaatiota, niin silti huomaan turhautuvani tosi helposti, jos "omalla tyylillä" ei tuu odotettua tulosta. On myös vähän hämmentävää, että Just on ainakin tähän mennessä ollut Mervin treeneissä ihan stara. Sen sijaan Miiran treeneissä on aina ollut tosi vaikeeta, vaikka sitten taas Miiran kätköt kokeissa on meillä menneet aina tosi hyvin. Ehkä mun pitäisi noissa valmennuksissa pyytää, että tehtäisiin vähemmän kokeenomaista ja enemmän tekniikkatreeniä, niin löydöt eivät olisi alitajuisena tavoitteena vaan oppiminen ja taitojen parantaminen. Tätä vois varmaan verrata agilityn ja rallytokon ratatreeniin, joka on myös tärkeää mutta se ei saisi olla ainoa treenimuoto.

Maanantaina 22.5. kauden eka nosekimppa. Joku sai tehdä sokkona Katrin tekemiä alueita. Se teki upeaa työtä! Helpot kätköt meni tosi varmasti. Yhdellä kolmesta aitakätköstä tuli vähän haastetta, kun Jocke-aussie käveli ohi, mutta siihenkin kun vaan rauhassa jäätiin, niin hetken päästä Joku malttoi tarkentaa loppuun. Jokun paras oli kuitenkin kuvassa näkyvä kontin lähikätkö. Jokua jännitti mennä konttiin ja se haisteli varovasti ovelta samalla, kun mä kurkistelin konttiin katsoen, mitä alueeseen kuuluu. Sitten Joku ilmaisikin! Kyllä meitä Katrin kanssa nauratti! Kerrankin jännittämisestä ja varovaisuudesta uusia paikkoja kohtaan oli hyötyä!

Justin kanssa tutkittiin ajoneuvoetsintää. Enpä pystynyt ohjaamaan edeltä, kun Just kiilasi mun eteen heti 🙈 Katrin autolla lokarikätkö löytyi hyvin. Stellan autolla Just kiersi kerran ympäri, ennen kuin sai tarkennettua renkaan merkistä. Saaran autolla taas tuli ihan täydellinen suoritus, jossa Just meni auton taakse ilmavainulla. Nyt mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset tän ajoneuvoetsintäasian suhteen. Just kuitenkin aika usein onnistuu seuraamaan ilmavainua, enkä haluaisi sitä estää siinä - sehän paremmin tietää, mistä haju tulee. Jos ohjaan sitä jääräpäisesti johonkin, niin pahimmassa tapauksessa vedän sen pois hajulta, kuten Askolan kokeessa kävi. Joten tän perusteella en nyt kyllä radikaalisti lähde muuttamaan ohjausta vielä 2-luokassa. Täytyy vaan olla tarkempi siitä, mitä tasoa koira haistelee eikä vaan mennä narun päässä aivosumussa. Ja sitten pitää alkaa ottaa noita kolmosluokan tyylisiä ajoneuvoetsintöjä, ja niillä sitten harjoitella jokaisen ajoneuvon läpikäymistä kerralla.

Muut alueet Justilla meni ihan perushyvin. Aitakätköt tein ilman välipalkkaa, kävelin vain sellaisen kehukierroksen löytöjen välillä. Tää toimii ihan hyvin väljillä alueilla, joilla on hyvä pohja. Kolmas kätkö oli sateesta liuennut ja se oli vaikea tarkentaa, mutta löytyi lopulta.

Laatikot ei menneet kovin hyvin; tehtiin ne ekana ja Just kävi aika kuumana, kun Joku oli saanut tehdä ensin. Pahvilaatikosta ei tullut haju kunnolla ulos, ja sitä raotin enemmän muille koirakoille. Etualalla olevasta kangaskassista sai hajun vasta kohdalla. Tuleekohan siitä 1 vp vai enemmän, jos koira tekee maahanmenoilmaisun kassin päälle? 😂

Nosekoe 13.5.

 13.5. kokeiltiin taas onneamme KEK2-kokeessa Anjalassa. Tuomarina oli Tapio Vuorenmaa ja harjoittelijana Lasse Myllylä. Olikin kesän siihen asti kuumin päivä, 23,6 astetta virallisen mittauksen mukaan. Onneksi sisätila oli tosi viileä, mutta ulkona ja ajoneuvoilla oli kyllä aika lämmin keli. Meille osui taas loppupään vuoro, 18., joten taas jouduttiin odottelemaan. Onneksi koepaikan läheisyydessä oli ihan mahtavat lenkkimaastot, joita oltaisiin hyödynnetty enemmänkin, jos olisi ollut viileämpi sää. Vähän epäilytti kyllä, kuinka paljon hajuista olisi enää jäljellä meidän vuoron koittaessa. Tää oli hyvä oppi siihen, että koskaan ei saa luovuttaa ennen suoritusta. Jos kuumalla kelillä koira ei löydä, niin ei voi mitään, mutta yrittäminen kannattaa aina.

Ensimmäisenä oli ulkoetsintä. 2 kätköä, aikaa 3 minuuttia. Niin täydellinen lähtö 😍  Alue oikein kutsui aloittamaan etsintä kauempaa, kun vain oikea seinusta kuului mukaan. Lähetin siis Justin etsimään jo ennen lähtölinjaa ja se lähti rauhallisesti ja tarkasti. Heti ensimmäinen reaktio tuli lähtölinjan kohdalla olevaan ikkunalautaan, sitten oveen ja toiseen ikkunalautaan, kunnes n. 20 sekunnin kohdalla Just alkoi hinkata ovisaumaa ylös-alas. Haju oli varmaan noussut ylös ja/tai sitten Justilla oli vahvat oletusarvot korkeasta kätköstä, kun se nousi pitkälle ylös ennen kuin lukitsi vastauksen n. 70 cm korkeuteen ajassa 0:33. Sosiaalinen palkka ei tällä kertaa aiheuttanut juuri yhtään ilahtumista.

Sitten jatkettiin ja Just tarkisti talon nurkan, mutta puutarhakalusteet ohitti tosi nopeasti. Painoin tämän mieleen, mutta menin perässä, kun Just veti tosi itsevarmasti kohti toista ovipäätyä. Siellä sitten hillottiin minuutin verran, mutta kun mun mielestä Just oli tarkistanut jo kaikki paikat, ohjasin sen takaisin päin ikkunalautojen kautta puutarhakalusteille, joiden tuolista saatiinkin toinen löytö ajassa 2:19. Olisin voinut ostaa jo Justin ensimmäisen ilmaisun, mutta jotenkin se mun mielestä näytti puolivillaiselta, joten odotin ja se tekikin uuden kohdennuksen, mistä ilmoitin löydön. Oon ihan älyttömän tyytyväinen tähän etsintään kokonaisuudessaan: loistava lähtö, ekalla kätköllä tarkennus viimeisen päälle, multa hyvä alueenluku ja oikea päätös jättää hilloaminen ja mennä eteenpäin. Yhteistyö oli kohillaan tällä alueella! Tästä vielä muistiin tärkeä tuomaripalaute ovella hilloamisesta. Hajut painuvat nurkkiin, mutta jos reaktioilla ei ole mitään suuntaa, niin todennäköisesti kyse on siirtymähajusta eli silloin jossain kohtaa vaan rohkeasti päätös jatkaa matkaa. Sain kehuja siitä, että ohjatessanikin annan koiralle tilaa enkä painosta sitä valeilmaisuun, mitä onneksi harvoin enää käy. Palkintojenjaossa tuomari vielä mainitsi, että parhaiten ekan löydön saivat ne, jotka tajusivat lähettää koiran etsimään jo ennen lähtöä 😎 Ainoa miinus tuo sosiaalisen palkan toimimattomuus.

Toisena ajoneuvoetsintä, jossa 1 kätkö, 3 henkilöautoa, aikaa 3 min. Ekana katsoin, minkä merkkisiä autoja ja onko lokareita 😂 Tuomari sanoi palkintojenjaossa, että taisi olla luokkatietoisia koiria, kun kaikki hinkkasi eniten Mersua, sitten Fordia ja vähiten Toyotaa, jossa kätkö oli. Just lähti lähdöstä hienosti oikeaan suuntaan mutta harhautui Toyotan keulalta talon seinälle. Noissa tilanteissa mun pitäisi muistaa aina ohjata se heti takaisin siitä, mistä kohtaa harhautui - tuossakin todennäköisesti oli ilmavirtaa / hajusiirtymää. Vähän sillee harmittaa, että eksyttiin tuossa kohtaa, kun nopea löytö oli tarjolla. Painoin kuitenkin mieleen, että Toyotan keula jäi tutkimatta. Sitten jatkettiin, Fordin Just haisteli hyvin, Mersulla alkoi läähätys aiheuttaa katkoja nuuskutukseen. Mersun vasemmalta kyljeltä tuli selkeitä reaktioita mutta ei ilmaisuja - siinä oli ollut muiden koirien hajuja. Parin minuutin jälkeen palattiin Toyotan keulalle toisesta suunnasta ja nyt tuli heti löytö ajassa 2:16. Tästä muistiin, että jos koira harhautuu pois autolta, niin ohjaan sen takaisin samaan paikkaan.

Laatikkoetsinnän oikea puoli

Iltapäivä oli pitkällä, kun päästiin sisäalueille, joilla tosiaan oli mukavan viileää, ja koiran intensiivisyyskin sitä myötä ihan toista luokkaa. Kummankin sisäalueista sai tehdä koira vapaana, joten päätin ottaa riskin, vaikka oltiin treenattu vapaana etsimistä vain pari kertaa. Kannatti! Laatikkoetsinnässä 2 kätköä, aikaa 2,5 minuuttia, etsittäviä kohteita n. 30. Huone oli pienehkö, sen oikealla puolella oli 15 pahvilaatikkoa ja vasemmalla puolella suunnilleen saman verran laukkuja ja kasseja. Just aloitti kuvan oikeaa reunaa mutta ei reagoinut kätkölaatikkoon ohittaessaan sen oikealta puolelta yläreunasta. Kierroksen jälkeen tuli reunariville vasemmalta ja sieltä kautta sai hajun. Ilmeisesti laatikko oli teipattu aika tiukkaan, kun Just taas työnsi laatikkoa tarkentaessaan. Tapio V. ei kuitenkaan tunnu olevan kovin tiukka tässä asiassa, joten ei saatu virheitä. 

Tälläkään alueella ei paljon päästy iloitsemaan sosiaalisesti, kun lattia oli liukas. Jatkettiin ja Just ei nytkään reagoinut mitenkään kätköreppuun ekalla kerralla ohi mennessään. Sen sijaan haisteli kuvan etureunan matkalaukkua supertarkasti joka puolelta mutta ei ilmaissut. Seuraavan kerran seinustaa mennessään nosti kätkörepun kohdalla nenän ja vaihtoi sisäetsintään. Olin juuri edellisellä viikolla selittänyt Stellalle, että jos koira vaihtaa laatikoilta sisäetsintään, se ei välttämättä tee sitä, koska sisäetsintä olisi mielekkäämpää, vaan kyse voi olla hajusiirtymästä. Enpä sitten itse tajunnut ohjata Justia lähimpänä hyllyä oleville kohteille 🙈 Lopulta Just selvitti tehtävän ihan itse eikä musta ollut mitään hyötyä. Aikaa meillä meni 01:43.

Sisäetsinnässä päästiin "asiaan" eli tällä kertaa tiloja oli 2, joiden välillä n. metrin siirtymäosuus käytävällä. Kätköjä oli 2 ja aikaa 3 minuuttia. Tehtiin tämäkin koira vapaana, koska luotin Justin hallintaan siirtymäosuudella. Annoin Justin valita suunnan ja se meni ekana vasemmanpuolimmaiseen huoneeseen. Siellä pieni reaktio oikeaan kaapistoon, mutta selkeä reaktio päätyseinään. Siellä sitten hillottiin oikein urakalla, ja mietin jo, voisiko siellä olla korkea kätkö. Sitten Just tuhahti, kääntyi ja jatkoi huoneen ovea kohti vasenta lipastoa pitkin. Sieltä sitten välitön reaktio ja alkoi sahata pöytälaatikkoa eestaas, kunnes ilmaisi. Tämä oli siis syvä kätkö, ja oon tosi iloinen, kuinka itsevarmasti Just lukitsi vastauksen siihen! Tuomari olisi hyväksynyt löydön isommaltakin alueelta, mutta Just ilmaisi tarkasti laatikon reunasta.

Taas hillitty kehu liukkaan lattian takia, ja ohjasin Justin oikeanpuoleiselle kaapistolle. Se vinkui turhautuneena, joten sanoin jotain: "Okei, haluutko sä jatkaa toiseen huoneeseen?" ja se lähti määrätietoisesti kohti ovea. Ohjasin toiseen huoneeseen, ja mun muistikuvien mukaan tässä ei hillottu yhtään vaan Just meni melko suoraviivaisesti huoneen takaosan kaapistolle, ja ilmaisi lipaston ja sen päällä olevan pahvilaatikon nurkkaan ajassa 2:07. Tästä etsinnästä tuomarit kommentoivat, että Just ilmaisi tilan vinkumalla ekan löydön jälkeen, ettei tilassa ole enää mitään.  Tulkitsin sitä siis ihan oikein tällä kertaa, mutta toki pitää muistaa, että viime kokeessa se yritti ilmaista korkeaa kätköä vinkumalla, joten tätä pitää vielä tutkia ja vahvistaa lisää. Joka tapauksessa jonkinlaista turhaumaa se piippaamalla ilmaisee. 

Palkkausalueella sitten muhun iski, että hei, mehän saatiin täydet pisteet! 9/20 koiraa sai satasen tästä kokeesta.  Joka alueella oli eri koirakko nopein, ja kokeen voitti vielä viides eri koirakko eli mielestäni aika onnistunut koe vaikeustasoltaan. Kaikilla alueilla meillä jäi n. 40-50 sekuntia aikaa, ja kokeen voittaja oli monta minuuttia nopeampi kuin Just, vaikka suoritti meidän jälkeen. 30 sekunnin varoitusta ei millään alueella ehtinyt tulla, että sikäli ajat riitti ihan hyvin, vaikka hillottiinkin. Tässä lajissa ei toki sijoitukset merkitse, mutta vahvistaa sen, että helpolla ei tää satanen tullut, jouduttiin ihan kunnolla tekemään töitä. Hauskaa tässä on se, että me ollaan edelleen saatu jokaisesta Tapion kokeesta satanen! Ilmeisesti Tapio tekee Just meille sopivia kätköjä 😂 Vapaana etsintä toimi sisäetsinnässä ihan loistavasti. Laatikoilla en ole ihan vielä vakuuttunut; tuntuu vielä vaikeammalta pitää huolta, että ollaan käyty kaikkialla. Toisaalta koira pääsee tekemään niin itsenäistä työtä, että ehtii kiertää alueen nopeammin kuin hihnassa.

Tokokuu osa 3: kahdet treenit ja tunnaripäivitys

 8.5. Päivin treenit. Treeniaikaa oli hulppeat 28 min / koira, koska meitä oli ryhmässä vain 2 paikalla. Aloitettiin parilla toistolla kiertohässäkkää, jossa ensin yritin naminheittoa, mutta koska tötsät oli kisaetäisyyden päässä, niin eihän se nami lentänyt tarpeeksi pitkälle. "Kierrä"-käskystä Just tuli hypyn yli takaisin 🙈 Vaihdoin sitten heitettävää asiaa namipalloon ja sen sain heitettyä lähes tötsille asti, jolloin "pallo" - "stop" - "kierrä" -kaava sujui täydellisesti. Oli aika kivaa, kun Päivi sanoi, että homma on lähtenyt aukeemaan - Päivi kun on nähnyt myös ne treenit, joissa Just ei kerta kaikkiaan suostunut ohittamaan hyppyä, vaikka se peitettiin ja lähetin tötsien puolelta ja mitä vielä.

Toisena juttuna ohjattua. Vasen puoli meni ihan hyvin mutta oikealle Just lähti vähän "hohhoijaa"-meiningillä. Kokeilen toisella kertaa oikeaa puolta ekana. Sitten kaukojen päivitys. Seiso-istu -vaihdon Just on jo jokseenkin hoksannut. Nyt todettiin, että se ei tee seiso-maahan -vaihtoa hissinä, vaikka se liikerata on jumppatempuista tuttu. Ihmettelin vähän, miksi näin, vaikka vihjesana on eri kuin perusmaahanmenon. Sitten tajusin, että jumpatessa oon aina polvillani ja sen takia tilanne on Justin mielestä ihan erilainen. Nytkin saatiin muutama hissimaahanmeno, kun itse olin alhaalla. Eli nyt otetaan kotona tehtäväksi puolipalloilla hissimaahanmenot niin, että itse seison. Tässä oltiinkin jo saatu treeniaika käytettyä. Ens kerraksi jäi ruututreeni, jossa koira vapautetaan palkalle yllättävistä kohdista, esim. kesken kohtikävelyn.

Jokun kanssa tehtiin parkkispäädyssä luoksaria ja paikkista Vildan ollessa suoritusvuorossa eli sopivassa pienessä häiriössä.

Tunnarikapulat pöpelikössä

Meidän tunnariprojekti on edistynyt niin pitkälle, että omassa lähimetsässä olen laittanut tunnareita muodostelmaan, ensin ympyrään ja sitten riviin. Onnistumisprosentti on ollut aika pitkään 100. Toukokuun tokalla viikolla laitoin kolme tunnarijemmaa hallin ja ulkokentän lähistölle, että niitä voisin sitten tehdä aina treenipäivinä. Ihan ekalla toistolla näistä Just toi väärän, mutta sen jälkeen lähti tulemaan aina oma.

17.5. treenattiin Annikan kanssa Itä-Pakilassa. Näytti tulevan sadekelin treenit, mutta sade loppuikin, kun me aloiteltiin treeniä. Justilla aiheena "1 toisto kaikkea" -treenit. Aloitettiin ohjatulla, jossa tällä kertaa noudettiin ekana oikeaa kapulaa. No Just lähti kohti ruutua ekalla yrityksellä 🙈 Tokalla yrityksellä onnistui ihan hyvin, mutta tästä jäin nyt miettimään, pitäisikö kuitenkin ottaa ohjattu vähän syyniin. Mun ohjaushan on pelkkä "tuo" ja käsimerkki, mikä periaatteessa toimii, mutta onhan se aika epämääräinen. Eli jos Just tietää, missä kapula on, niin tuo sen kyllä. Mutta jos ei ole katsonut kapuloiden vientiä, kapula ei erotu kunnolla taustasta tai samassa suunnassa on ruutu, niin ei kyllä päädy kapulalle asti. Pitäisiköhän sittenkin ottaa tähän eri käskyt, joissa olisi myös suunnat mukana? Eli tietystä vihjesanasta koira tietäisi lähteä takaviistoon vasemmalle tai oikealle eikä suoraan vasemmalle tai oikealle kuten käsimerkistäni voisi päätellä.

Kierto meni oikein mukavasti. Sitten tehtiin tunnari ekaa kertaa liikkuroituna (!), jossa taas kiersi ensin kierroksen, vähän siirsi jotain väärää, mutta toi oman. Sen jälkeen otettiin liikkeestä maahanmeno + siirtymä + kaukot. Kaukoissa nyt treenattiin sekoilevaa liikkuria, joka käveli Justin eteen meidän jo ollessa asemissa, viivytteli hermostuttavan kauan, pyöritteli kädessään olevaa näyttötaulun korviketta jne. Sanoisin, että kyllä tää vaikutti Justiin, etenkin tuo viivyttely ja edestä kävely, eli tärkeä treeni. Kuitenkin Just teki ihan jokaisen vaihdon ja latistumisen sijaan kävi päinvastoin, eli Just alkoi kuumua ja jopa haukahti, mikä on kaukoissa tosi harvinaista. Viimeisenä juttuna luoksaripeliä, jossa mukana takaakiertoja sekä stoppeja. Käytin nyt kutsuna "Justkuukuu", kuten oltiin Marin kanssa juteltu. Seuraavaksi pitää lisätä peliin se, että Annika pyytää Justin maahan naminsyönnin jälkeen, että tulee vähän odotusta ennen kutsua. Olipas kivat treenit!

Jokun kanssa jatkettiin viime kertaista innovaatiota eli Annika vei sitä namin kanssa kauemmas ja mä kutsuin kesken kaiken. Tällä kertaa tehtiin niin, että Annika nosti toisen käden ylös mulle merkiksi, koska on sopiva aika kutsua. No, ekalla kerralla tuli varsinainen rakettiluoksetulo, kun Joku ennakoi mun kutsun ja kääntyi jo mun avattua suun. 😂 Seuraaville toistoille muutettiin kuviota niin, että Annika syötti useamman namin ja edelleen "vei" Jokua kauemmas, vaikka nostikin kätensä ylös. Näillä kerroilla oli mun mielestä todellisempi tilanne, kun Joku sekunnin kymmenyksen mietti, luopuako nameista vai ei, ja sitten joka kerta kääntyi ja tuli vauhdikkaasti mun luo leikkimään 😍 Tää oli selvästi toimiva systeemi. Sekin on makeeta, että vaikka Jokulla oli selkeästi huonompi päivä tuulisen ja kostean kelin takia, niin treenatessa siitä ei näy mitään! 

Lopuksi vielä odottamista ja paikkista ja autoon kiipeämistä. Se on kumma, että kun treenaamalla treenaan  autoon kiipeämistä, niin Joku änkee sinne koko ajan, mutta silloin, kun pitäisi mennä, niin se hidastelee. Onkohan tää yleistyksen puutetta vai tajuaako se vain, koska treenataan ja koska "pitää mennä"? 

Tän treenin jälkeen ollaan tehty tunnaria liikkuroituna ja sokkona aina, kun on osunut sopiva mahdollisuus. Viimeksi saatiin ihan videolle asti ja se oli niin hieno, että laitan sen tähänkin! Just tekee lähes aina tuollaisen ylimääräisen kiekuran ennen kapuloiden haistelua. Luulen, että se on perua alkutreenistä, jossa oma oli kauempana väärien takana, ja Just käyttää sitä rauhoitteluna tai nenäntyhjennyksenä ennen haistelutyötä. Toistaiseksi tää ei haittaa mua yhtään: kunhan oma nousee ilman väärien pahoinpitelyä!

Kevätkauden ekat agit

 Kolmet agitreenit on ehtineet olla nyt toukokuussa. Ryhmä on pysynyt samana, ,utta kesän tultua siirryttiin ulkokentälle eli Agitokomaalle. Ekalla kerralla oli estetreeni, jonka teemana erikoishypyt, estelukitus niillä ja niiltä kääntyminen. Jokun mielestä taisi olla mahtavaa olla isolla ulkokentällä, kun se oli tosi lähellä hepulia koko ajan 😂 Kun piti kääntyä hyppysuoran päästä, se sanoi vain wwrroooommmm ja lähti omalle kiertoradalleen kuin juoksisi hepulirundia. Kyllä se sieltä aina kääntyikin ja paransi toistojen myötä, mutta ai että meillä oli hauskaa!

Tokalla viikolla ohjaustreeni estelukitusteemalla. 

Tää tehtiin viidessä pätkässä ja saatiin tosi hyviä onnistumisia. Erityisesti keskityttiin hypylle 2 jäämiseen, kun ohjaaja lähti jo kipittämään eteenpäin, liikkuvaan valssiin esteellä 8 ja irtoamiseen putkeen 13, jotta ohjaaja ehtisi persjättöön putken jälkeen. Vaikka itse sanonkin, tykkäsin tästä pohjasta, oli tosi toimiva ja saatiin hienoja onnistumisia kaikille koirakoille. Erityisen makeeta oli, kun saatiin nopeimpienkin koirien ohjaajat ehtimään persjättöön 13-14-väliin, kunhan heidät sai vain ajoissa liikkeelle.

Kolmannella viikolla ratatreeni, jonka möllirata oli lähes sama pohja, toki väkisinkin estepaikat vähän muuttuvat, kun rakennetaan uudelleen. Ajattelin, että Joku ois väsynyt, kun oltiin oltu melkein koko päivä menossa, mutta ei! Ekalla yrityksellä meni ihan superhienosti esteelle nro 11 asti, jonka jälkeen Joku jatkoi lennokkaasti matkaa kohti Hannaa, joka oli kuvaamassa keppien kohdalla. Jokin muukin pikkufiba tässä tuli. Toiselle yritykselle kaikki peliin ja sieltä tulikin nollarata eli suklaakierros! Eikä ollut yhtään sellainen väkisin väännetty vaan ihan meni niin kuin radan tavoitteissa oli mainittu eli koira jää suorittamaan ohjatut esteet ja ohjaaja lähtee ajoissa liikkeelle. Olin erityisen ylpeä omasta valssistani esteellä nro 8, lähdin todellakin liikkeelle uuteen suuntaan jäämättä yhtään peruuttelemaan tai pyllistelemään.

Torstai on kyllä viikon paras päivä näiden treenien ansiosta 😍

Tokokuu osa 2: Mari Leiviskän koulutus

 7.5. päästiin Mari Leiviskän oppiin Lohjalle Lappalaiskoirat ry:n järjestämänä. Paikka oli Lohjan koirakeskuksen tekonurmihalli, joka oli oikein toimiva, joskin aika lämmin. Aloitettiin tekemällä kehääntulo, joka sujui hienosti, joten palkkasin heti siitä. 

Ekana juttuna tehtiin kiertohässäkkää kahdella tavalla, joita ei ole ennen kokeiltu. Ensin kartiot samalla linjalla hyppyjen kanssa, mikä vinkki ollaan kyllä saatu aiemminkin, mutta en ole uskaltanut yksin kokeilla ilman valkkua. Ekalla toistolla aika lyhyt matka, ehkä 4-5 metriä. Just lähti kiertoon hyvin mutta jäi vähän etsimään palloa. Tähän Marilta ohje vaan kuitata nopeasti, ja Just tulikin sitten takaisin, mistä palkkasin pallolla. Leikin jälkeen sillä oli tosi kuuma, joten vaihdoin seuraavalle toistolle namipalloon. Seuraavalla yrityksellä tuli esille vasemman hypyn hakeminen mutta tuli kyllä kutsusta pois. Sitten korjattu + onnistunut toisto, joiden jälkeen Mari siirsi tötsiä vähän kauemmas. Vikalla toistolla Just vilkaisi estettä ja valitsi kierron eli selvästi ajatteli. Mari kuvailikin tätä harjoitusta ajattelupeliksi. 

Sitten kokeiltiin sitä, että heitän namin kohti kartioita. Nyt ne oli ehkä 10 metrin päässä eli ei kisamatkassa mutta selkeästi kauempana. Tämä tapa toiminee parhaiten juuri tekonurmella ja isoilla, näkyvillä nameilla. Ekalla yrityksellä Just lähti jo bongausvihjeestä kohti hyppyä 😂 Mutta sain pysäytettyä. Sitten oikea bongaus, jonka jälkeen naminheitto hyppyjen ohi. Seuraavaksi onnistuin heittämään namin lähes kartioille asti, mistä keksin, että voisinhan kokeilla pysäyttää sen sinne ja siitä pyytää kiertämään. Tää toimi hyvin, joten tällä jatketaan ainakin yhtenä tapana.

Seuraavana juttuna luoksarin loppua. Käytiin ensin Marin kanssa läpi, miten oon tehnyt takaa kiertämistä ja mitä apuja käyttänyt, näytin rallysta tutut käsiohjaukset jne. Sitten tehtiin luoksaripeliä kolme toistoa, joista ekalla Just lähti kohti mun vasenta puolta mutta kesken matkan muisti, mikä käsky tuli, ja käänsi linjansa taakse. Kahdella muulla linja oli suoraan. Pohdiskeltiin sitten, mitä voisin kokeessa tehdä, jos koiralle iskee epävarmuus. Ensimmäinen ajatus oli valmistavana eleenä takaakiertäminen ennen liikkeen alkamista ja aloituspaikalle tuloa, jolloin koiralle muistutettaisiin käsky ja oikea suoritustapa. Mari sanoi, että käsimerkkiäkin voi ihan hyvin käyttää, jos koira näyttää epävarmalta. Mietittiin myös sitä, että mun käsky on tosi tyhmä, "kuu", se toimi rallyssa hyvin, kun koira oli lähellä, mutta kaukaa on tosi vaikea huutaa "Justkuu". Mari mietti sellaista, että voisko käskyä jotenkin muokata, kun se on niin lyhyt, ja päätettiin tuplata se eli "Justkuukuu", koska tuo ei ole niin selkeä käsky, että kuulostaisi tuplakäskyltä kuten vaikka "Justtännetänne". Kokeillaan tätä nyt!

Kolmantena kaukoja. Kerroin historiasta ja mitä kokeessa oli tapahtunut. Sitten näytin meidän kaukopelin, jossa ilmenikin aivan uusi ongelma: Just nousi aina seisomaan, kun pyysin istumista! Peli näytti kuitenkin ylipäätään Marin mielestä kivalta. Tällaisia asioita mietittiin koesuoritusta valmistavaan treeniin:

• Pitkä viive liikkeen alun ja ensimmäinen vaihdon välillä, liikkuri sekoilee jotain
• Liikkuri koiran linjalla, tuomari tosi lähellä takana
• Jotain "tylsää" alle, sitten pari vaihtoa ja sitten alkaa peli
• Monta vaihtoa alle ja sitten alkaa peli
• Koko setti ja loppuperusasento alle ja sitten vasta alkaa peli

Kiva valmennus kaiken kaikkiaan, tykkäsin kyllä Marista valmentajana, ihanan rauhallinen ja mukava, hyvin otti erilaiset koirat huomioon ja osasi nopeasti alkaa soveltaa treenejä koiran mukaan 😍 Osa vinkeistä varmaan unohtuikin, vaikka treeni onkin videolla, koska en saanut videolta puheesta selvää, mutta tässä tuli ainakin tärkeimmät kohdat.

Tokokuu osa 1: valmistelut ja koe!

 Olin ilmoittautunut 5.5. Veikkolaan tokokokeeseen mutta ehdin kerran peruakin ilmon, kun työtilanne näytti siltä, etten ehtisi ajoissa. Huhtikuun vikalla viikolla Annikan kanssa treenatessa tuli kuitenkin sellainen olo, että nyt jos koskaan meidän kannattais mennä kokeeseen, kun kaikki sujuu niin hyvin. Kokeeseen oli jäänyt tilaa ja sain paikan. Koeviikon viimeistelyt oli vähän niin ja näin, kun ei ollut liikkuria mutta jotain pientä touhuttiin hyvällä fiiliksellä, joten ei muuta kuin luottoa koiraan ja kokeeseen.

Kokeessa oli tuomarina vastavalmistunut Eva-Maria Sipilä. Oikein mukava ja rento tuomari, joka ei yhtään rajoittanut liikkeiden välissä hillumista ja antoi laittaa 30 cm hypyn, kun sanoin, että koira täyttää kohta 10 😍 Saatiin vuoronumeroksi viides eli oltiin tokan paikkisryhmän ekoja. Tällä kertaa molemmat ryhmät olivat rauhallisia, joskin Justin vieruskaveri meni maahan. Tällaista me ollaan harjoiteltu, joten Just ei ottanut mallia. Muuten kyllä vähän haisteli ilmaa ja siirteli etutassujaan, mutta saatiin silti 10.

Valmistelut sujuivat aika hyvin. Käytiin lenkillä ja sitten Just oli hetken kiinni tolpassa, kun hankin meille kuvaajan. Edellisen koiran aikana tehtiin virittelytemppuja ja sainkin Justin aika mukavanoloiseen vireeseen, joka palkittiin aivan ihanalla kehäänmenolla! 😍 Ekana liikkeenä oli hyppynouto, joka sujui muuten täydellisesti, mutta Justin pito-ote oli vähän killi. Tästä 9½ ja ihan superhieno vastaaminen sosiaaliseen palkkaan! Liikkeestä istumisen aloituspaikasta liikkurilla ja tuomarilla oli vähän keskustelua, mutta Just pysyi aika hyvin skarppina viiveen. Alun seuraaminen oli hyvä, mutta Just aivasti juuri kun liikkuri sanoi "käsky" 😂 niin mulla oli vähän haasteita käskyn ajoittamisen kanssa. Tunsin oikein, kuinka tein vartaloapua mutta videolta ei onneksi näytä pahalta. Istuessaan Just vähän vinkui, ja saatiin arvosanaksi ysi. Lupaavasti alkoi!

Taas ihan mahtava vastaus sosiaaliseen palkkaan ja jotenkin onnistuin hyppyyttämään Justin vielä niin näppärästi, että se jatkoi hyppäyksen jälkeen seuraamista oikealla ja päästiin tosi sujuvasti luoksarin aloituspaikalle. Just meni hyvin maahan ja lähti hienosti laukalla, mutta sitten pari metriä ennen näin, kun se oikein mietti, että pitikö tässä nyt tulla etukautta vai takakautta... Siinä taisin tehdä jotain käsiapuakin, mutta hidastuksesta huolimatta päätyi loppujen lopuksi hyvään perusasentoon. Tästä saatiin seiska. 

Kehuista Just pomppasi taas!!! 😍 ja lähti ihan kybällä tekemään siirtymää, mutta sitten sekoilin itse, kun muistin, että kaukot on seuraavaksi ja pyysin Justia tekemään valmisteluna peruutuksen. Yllättäen se alkoikin haukkua siitä eli taisi olla yllättävän korkeassa vireessä! Siinä sitten piti vähän hyssytellä, kun asetuttiin kaukojen aloituspaikkaan ja ehdin jo sanoa virittelytkin, kun liikkuri takoi mun päähän, että kierto on seuraavana, kierto, tonne päin... Kun tämä tieto tavoitti mut, hämmennyin vähän, mikä näkyi koirassakin. Pyysin Justin pikaisesti peruuttamaan, että sekoilu unohtuisi, ja vire pysyikin hyvänä, mutta peruutus kirvoitti pari haukkua ennen liikettä ja sitten vielä sivulletullessa Just haukahti yhteensä 5 kertaa. Muuten liike oli about perfect, joten saatiin kasi. 

Sitten olikin vähän ongelma, kun piti saada kaukot viritettyä mutta haukku oli herkässä, joten parin askeleen peruutuksen jälkeen siirtymä meni hyssyttelyksi, mikä on huono juttu ennen kaukoja! Luulin  treenanneeni lähellä linjaa olevaa liikkuria, mutta tätä pitää treenata vielä lisää, koska liikkuri tuli Justin jo maatessa niin lähelle, että hädin tuskin näin koiran ja lisäksi tuomari seisoi pari metriä Justin takana. Eli tällainen "motitus" treenilistalle. Just kuitenkin hienosti nousi ekan istumisen!  Ja näytti siltä, että näitkö miten hyvä olin, tästä tulee varmaan palkka tai vapautus 😎 Tai siis siltä musta ainakin näytti, että kaukoissa Just eniten odotti konkreettista palkkaa, vaikka muut liikkeet meni hyvin sosiaalisella. No, maahanmenot onnistui mutta toiseen istumiseen tarvittiin jo 2 käskyä (joskin ehkä hätiköin tokan kanssa) ja samoin maasta sivulle nousuun, joten pisteet putosi kutoseen. Tässä aika selkeästi mun mielestä näkyi vireen lasku ekan kahden vaihdon jälkeen.

Tästä vähän hillitympi siirtymä, ettei Just haukkuisi enempää ja oon kyllä tosi iloinen siitä, että pystyn noin hyvin kontrolloimaan sekä virettä että haukkumista - nyt mentiin taas niin nätisti kehukävelyllä siirtymä ruudun aloituspaikkaan. Ruutu oli omien standardien mukaan vähintään ysin liike, kun Just meni laukalla ja suoritti kaikki osiot ekasta käskystä ripeästi mutta tuomari oli eri mieltä ja antoi 7½. Jos 2,5 pistettä meni pelkästä vinkumisesta maatessa, niin aika outoa, koska kierrosta saatiin kasi, vaikka Just haukkui.

Viimeisenä liikkeenä oli seuraaminen, jota olin etukäteen miettinyt, että näinköhän vire riittää. Siirtymässä Just oli kuitenkin ihan kybällä mukana ja jopa sain vähän hissutella, ettei haukkuisi enempää kuin pari haukahdusta. Päätin, että pelataan omaa peliä ja Just kyllä hoiti oman tonttinsa 😍 Yksi suora oli suoraan kohti kaukalon uloskäyntiä, jonka takana toiset koirat odottivat, minkä olin ajatellut mahdolliseksi haasteeksi, kun Just ei halua mennä suoraan kohti ketään. Onnistuin mallaamaan linjani niin, että kyseinen suora oli enemmänkin kohti kaukalon seinää. Justilla pysyikin hyvin kontakti paitsi askeleissa eteenpäin jouduin tekemään "korjausliikkeen". Sen sijaan askeleet taaksepäin oli tosi korrektit! Tästä liikkeellelähtö oli myös haastava, kun oltiin niin lähellä seinää, mutta heti käännöksen jälkeen päästiin taas rytmiin. Totesin videolta, että täyskäännöksessä ja oikealle käännöksessä mun koiranpuoleinen käsi halvaantuu, mikä näyttäytyy aika isona apuna - tähän pitää jatkossa kiinnittää huomiota. Ihan minimaalinen kontaktikatko tuli vielä, kun käveltiin suoraan kohti liikkuria mutta muuten Just tsemppasi ihan superhienosti. 7½ saatiin tästä ja kokonaisvaikutuksesta 8 kommenteilla "ihana yhteistyö, pisteitä menee vartalo- ja käsiavuista sekä ääntelystä, kuten piippaus odotuksissa". 

Oon niin onnellinen tästä suorituksesta! Nyt oltiin jo aika lähellä sitä virettä, johon olen kuvitellutkin Justin hyvänä päivänä koetilanteessa pystyvän. En pidä haukkumistakaan pahana asiana, koska hallikokeissahan se ei haukkunut ollessaan selvästi matalammassa vireessä. Ja aika hyvin pystyin haukkumista kuitenkin kontrolloimaan; se räjähti vaan peruutuksissa. Just vastasi sosiaaliseen palkkaan ihan uskomattoman hyvin ja pystyin käyttämään eri strategioita siirtymissä melko sujuvasti. Vire ei lässähtänyt ollenkaan! Tuplakäskyjä tarvittiin vain kaukoissa, ja ruudussa Just nousi maasta istumaan tosi skarppina. Tää oli aika lailla sellainen suoritus, jonka otin tavoitteeksi silloin n. vuosi sitten, kun päätin, että me vielä kokeeseen mennään.

En tietenkään ollut suorituksen aikana katsonut pisteitä, ja jäähkälenkillä mietin, että näin ehjän suorituksen pitäisi riittää ykköseen mutta tuomarin loppupalautteen perusteella voi olla, että tiukille menee... no niinhän se meni ja suorastaan ärsyttävän tiukille: saatiin 255 pistettä eli yhtä pistettä vaille ykköstulos! Yhden pisteen enemmän nyt ois voinut saada ihan mistä vaan. Myönnän kyllä, että harmitti, ettei hyvänäkään päivänä ylletty ykköstulokseen. Mutta pisteet on pisteitä ja tuomarit ihmisiä (ja uudella tuomarilla kova paikka eka tuomarointi), joten ei kun seuraava koe kiikariin. Tämän perusteella rohkenen kyllä väittää, että kuten arvioinkin, ulkokoe illalla sopii Justille!

Valkkuringin sunnuntain treenit

 Sunnuntai alkoi 3-luokan sisäetsinnällä: 1 tila, 1-3 kätköä. Nyt muistin  harjoitella etsintää koira vapaana ja se toimikin ihan superhyvin! Pystyin näkemään Justin reaktiot paljon paremmin, kun olin kauempana. Nyt vähän lisää treeniä vapaana etsintään ja rupeen käyttämään sitä kokeessa aina kun sallitaan! Tilassa oli 3 kätköä ja Just löysi ne kaikki alle kahden minuutin. Eka oli n. metrin korkuinen kätkö seinässä sähköjohdon suojassa. Tässä ihan superhieno hajupilven työstö ja varma ilmaisu ylhäältä. Sitten jatkettiin, ja Just selvitti toisen seinustan lipastokätkön huolellisen kohdennuksen jälkeen. Sitten oli vielä yksi seinusta jäljellä ja sieltä löytyi tuolin alta vielä yksi. Kolmen löydön jälkeen ilmoitin alueen valmiiksi!

Seuraava tehtävä oli lähtötreeni ovensuussa. Tässä harjoiteltiin lähtörutiinia, että ohjaaja pitäisi koiraa valjaista tai pannasta kiinni ja kun koira saa hajun, ohjaaja liu'uttaa liinaa pidemmäksi ja koira pääsee kätkölle. Matalavireiset koirat voi antaa kiskoa kohti alueelle ennakoivat vihjeet jo päällä, mutta kiihkeät kannattaa tuoda rauhallisesti hallinnassa. Jos koira saa heti lähdöstä hajun, voi sen antaa juostakin; tärkeintä, että lähdöstä näkee, että nenä toimii ja mihin suuntaan.

 Justilla meinas ihan mennä kuppi nurin valjaista kiinnipidosta! Se vinkui ihan kiihkeänä, että on se kumma, kun meinataan päästää eikä päästetäkään! Tämä rutiini ei tällaisenaan siis sopinut Justille, mutta idea sinänsä oli erinomainen ja otan sen sovellettuna käyttöön omiin treeneihin. Ekan kätkön löytäminen lähdöstä oikealle hyllyköstä saatiin onnistumaan, mutta tokaan huoneeseen päästäessäni liinaa Just kävi nappaamassa kolmannen huoneen ovenkarmikätkön 😂 Tavallaan toki siinäkin nappasi hajun heti lähdöstä mutta eipä tuo nyt ihan ollut sitä, mitä tarkoitettiin. Otan siis treeniin nyt sellaisen, että kätköjä on ovensuusta tai lähtötötsiltä vasemmalle ja oikealle, ja koetan saada Justin avaamaan nenän ja ottamaan hajun. 

Sanoin Ellille, että joskus on käynyt isolla alueella niin, että Just ottaa lähdöstä hajun mutta ei malta työstää ja ilmaista sitä loppuun asti, kun porhaltaa alueen takaosaan. Tällaisesta toiminnasta Elli käytti ilmaisua "koira katalogoi alueen". Oon itse järkeillyt, että pitäisi tehdä iso alue, jossa vain yksi lähikätkö ja sitten superpalkata, kun koira malttaa työstää sen loppuun. Ellillä oli tähän ehkä ratkaiseva parannusehdotus: löydön jälkeen koiran annetaan etsiä loppualue. Koira, joka tykkää etsiä, voi turhautua siitä, että joutuu heti nopean löydön jälkeen alueelta pois ja toisaalta koira, joka on tehnyt useamman kätkön alueita, voi kuvitella, että tuonne ihanaan isoon tilaan jää vielä monta kätköä!  Tämä nyt ehdottomasti käyttöön omiin treeneihin. 

Pentuaitauksella rajattu kulmaus

Viikonlopun viimeinen treeni oli ehkä paras: saavutettavat ja saavuttamattomat kätköt (videolla kaksi ensimmäistä). Itse jos treenaisin saavuttamattomia, niin tekisin treenin pelkkiä niitä. Mutta Ellillä oli paljon parempi lähestymistapa: samassa treenissä oli sekä saavutettavia että saavuttamattomia kätköjä JA ohjaajan piti sanoa koiran ilmaistessa, kumpi piilotyyppi on kyseessä. Tehtiin samassa tilassa kuin eilen ja Just vapaana. Just nappasi heti lähdöstä ensimmäisen kätkön kaapin alta ja totesin sen saavutettavaksi. Sitten Just meni perähuoneeseen, jossa seilasi hetken ylösalaisin käännetyn pullakorin ympärillä, kunnes lukitsi vastauksen: saavuttamaton kätkö. Seuraavaksi tultiin keskihuoneeseen, josta Just löysi saavutettavan kätkön metallihäkin alareunasta. Huoneen toisessa kulmassa oli pentuaitauksella rajattu tila, jonka seinustaa Just vähän surffaili eestaas vähän vinkuen: siellä oli saavuttamaton kätkö. Hyvällä pyrkimyksellä kehuttiin ja Elli avasi portin, jolloin Just pääsi kätkölle. Viimeinen kätkö oli aulassa hyllykössä, joka oli suljettu kompostiverkolla. Siellä Just toimi kuin oppikirjasta - työnsi nenäänsä verkkojen läpi ja sitten kun totesi, ettei pääse lähemmäs, läväytti maahan. Just on kyllä helppolukuinen, koska saavutettavilla kätköillä se kääntää päätä ja saavuttamattomilla ei, joten sain kaikki oikein. Tällaisia treenejä ei kuitenkaan tehdä liian usein, ettei koira ala jättää tarkennuksia vajaaksi.

Loppupalaverissa juteltiin vielä korkeista kätköistä. Elli näytti, kuinka palkkaa koiraa korkeilta hetsaamalla lelulla tai namilla koiraa tavoittelemaan palkkaa ylhäältä pyrkimällä "hyppimään seinille". Tätä aion teettää koulutettaville. Kysyin sitten, mitä suosittelisi Justin kanssa hyppyjen määrän minimoimiseksi. Elli ehdotti, että Justilla voisi olla korkeille vähän erilainen ilmaisu, esim. tuijotus tai vinkuminen ylöspäin, tai sitten ilmaisisi jo yhdestä pyrkimyksestä ylöspäin. Tää asia menee mietintämyssyyn; yhden idean sainkin mutta se ei alkanut kovin lupaavasti 😂 Lisäksi muistilistaan Elliltä sellainen vinkki, että jos koira kiipeilee jollain kapealla pinnalla, esim. pienen hyllykön päällä, niin ohjaaja varmistaisi siellä takana, ettei koiran tassu vain lipeäisi. Tässä tulisi myös hyvää harjoitusta siihen, että ohjaaja on tosi lähellä.

Vielä mainitsen ohjaukseentulovihjeen, johon saatiin ohje tehdä "heittävä" käsiliike, ei osoittava. Lisäksi Elli kertoi, että käyttää ohjaukseentulovihjettään (kielen naksutus) sekä lenkillä osoittamassa suuntaa että esim. laatikoilla, jos koira meinaa harhautua niiltä pois. Mä en oo niin selkeästi käyttänyt juuri tuota vihjettä, mutta Just vastaa siihen ihan täydellisesti, joten taidan nyt ottaa sen systemaattisempaan käyttöön.

Valkkuleirin lauantain ip-treeni

 Lauantaina päivällä 3-luokan sisäetsintä. Yritin ensin, että voisin tietää kätköjen määrän, mutta Elli  kannusti mua tekemään ihan kolmosluokan tyyliin mutta palkaten koiraa kuitenkin. Ja vitsit että oli makeeta! Oli niin jännää, että etsinnän jälkeen pääsin hädin tuskin portaat alas, kun jalat tärisi niin paljon. Meidän odotellessa vuoroamme alakerrassa tutut kaverit söivät siinä odottelutilassa pizzaa, ja Just tietysti kerjäsi. Koska yksi kaveri jätti reunat syömättä, pyysin saada ne Justille palkaksi. Ja olipahan motivaatio kohillaan!

             

Aikaa oli 7 minuuttia ja tiloja oli neljä, mukana kaikkia kolmea hajua. Ei olla laventelilla tehty pitkään aikaan, mutta eipä siinä ollut mitään ongelmaa, joten nyt vaan rohkeasti ottamaan sitäkin mukaan omiinkin treeneihin. Just nappasi upeasti suoraan lähdöstä hajun ja ilmaisi eteisaulan pyykkikorin ihan sekunneissa. Tästä palkaksi pizzaa, jonka syötyään Just näytti sanovan: "Mä löydän täältä kaikki kätköt!!!" Jatkettiin tästä oikeanpuolimmaiseen huoneeseen, josta takanurkasta löytyi lattialistasta kätkö parissakymmenessä sekunnissa. Sitten seuraavaan nurkkaan, josta reaktiota ylöspäin. Ohjasin Justin etsimään sohvalle, josta se kerran hyppäsi alaskin ennen kuin hyppäsi itse takaisin, etsi ikkunanpielet ja sitten löysi kätkön seinäritilästä ja ilmaisi istumalla sohvalle 😂 Tästä ehkä vähän tyhmästi palkkasin vain sosiaalisesti. Tarkistin Elliltä kätköjen mahdollisen määrän per tila ja vastaus oli 3, joten käytiin vielä huoneen viimeinen nurkka läpi. Pöydän kohdalla Just alkoi heiluttaa häntää mutta mahtavasti jaksoi tarkentaa loppuun asti pöydän vasempaan reunaan, vaikka ensimmäisen hajun sai oikeasta reunasta. Tästä nopea palkkaus ja tämä huone valmis. 

Just oli valmis porhaltamaan toisiin kahteen huoneeseen. Yritin saada sen haistelemaan kulkuväylät matkan varrelta mutta ne ohitettiin melko ylimalkaisesti. Just haistoi keskimmäistä huonetta hyvin nopeasti, kunnes siirtyi perähuoneeseen, josta huolellisen tarkennuksen jälkeen löytö hyvin matalasta kätköstä kerrossängyn jalan alta. 2:40 etsitty ja 5 kätköä löydetty! 

Minuutin verran käytettiin vielä perähuoneeseen. Just reagoi jonkin verran kätkön yläpuolelle sänkyyn ja ikkunoihin, mutta tulkitsin aivan oikein niiden olevan samaa hajupilveä. Seuraavat kaksi minuuttia etsittiin keskihuonetta, josta ei löytynyt mitään - ja ihan oikein, se olikin tyhjä. Justin kiipeillessä hyllyllä saatiin Elliltä hyvä vinkki varmistaa takajalat eli ohjaaja seisoo niin lähellä, että jos koira kääntyy tai nousee, niin takajalka ei varmasti pääse lipeämään tasolta. Kun aikaa alkoi olla enää minuutin verran, ohjasin Justin tarkistamaan vielä perähuoneen etunurkan ja sieltä seinää pitkin takaisin aulaan, jonka toinen puoli oli vielä etsimättä. Just teki edelleen intensiivisesti töitä mutta ei ollut erityisen kiinnostunut mistään, joten sanoin "valmis" ajan sisällä.

Yllätys oli suuri, kun Elli sanoi, että saatiin täydet pisteet eli löydettiin 5/5 kätköä! Oon tosi iloinen, että tämä tuli videolle, koska silmiinpistävää on se, että Just löysi kaikki viisi ajassa 2:40 ja sen jälkeen etsi neljä minuuttia sujuvasti tyhjää. Oon aina pitänyt kolmosluokkaa ammattilaisten hommana ja miettinyt, onko se edes koiralle kovin reilua, mutta tästä kyllä innostuin 😂 Strategiat, koiran päättäväisyys ja ohjaajan koiranlukutaito nousevat kyllä ihan eri sfääreihin ylemmissä luokissa. Tästä tuli myös sellainen ajatus omiin treeneihin, että voihan kolmosluokan juttujakin tehdä paloina: Esim. monta tilaa, joissa x-määrä kätköjä, mutta kätköt ovat helppoja ja koiraa voi palkata vaikka joka löydöstä. Ei kolmosen treenin tarvitse olla x-määrä saavuttamattomia ja 159 cm korkeita kätköjä ilman ainoatakaan välipalkkaa.

Sain Elliltä kehuja ajanhallinnasta - myös viimeinen minuutti käytettiin oikeaan asiaan eli paikkaan, jota ei oltu vielä etsitty. Etsinnän alussa Elli kiinnitti huomiota Justin lipsumiseen liukkaalla lattialla ja suositteli kumitossuja. Laitan tämänkin asian seurantaan ja harkintaan. Just ei kyllä suostu liikkumaan tossut jalassa, mutta saattaisi kyllä unohtaa asian, kun nosesta on kysymys.

Alkuillasta vielä ajoneuvot ja laatikot. Ajoneuvoilla 2 autoa, kummassakin kätköt. Ekasta autosta löytyi saumakätkö helposti ja nopeasti. Tämän kuvassa näkyvän auton kätkö taas tuotti pienimuotoisen aivoräjähdyksen. Kätkö oli auton lohkolämmittimen pistokkeessa rekkarikilven vieressä. Tuuli kuvanottosuunnasta. Just seilasi auton ritilää ja sitten työntyi kaulaa myöten auton alle haistellen. Tässä kohtaa ensimmäinen ajatus oli, että kätkö on auton perässä, mutta sitten tajusin, että tuulihan tulee mun selästä eli haju ei mitenkään voi tulla auton perästä. Tässä oli sellainen juju, että haju oli laskeutunut pistokkeesta noihin ritilöihin, ja koska ne on onttoja, hajua oli myös auton alla! Olipahan taas ihmeellistä!

Tästä löydöstä mulle vielä muistutuksena, että jos näen, että Just ei ilmaise ihan tarkkaa kohtaa, niin ei pitäisi ohjata vaan pitäisi vain odottaa, että koira kohdentaa itse uudelleen. Just kyllä osaa tämän eli mun muistista kiinni.

Illan viimeinen rasti laatikot, joita oli reilu 40 sisältäen pahvilaatikoita, ämpäreitä ja laukkuja. Elli kysyi, haluanko tehdä kolmosen tyyliin vai tietää kätköjen määrät. Sanoin, että tällä kertaa voisin saada tietää määrän, koska Just etsi jo edellisessä sisäetsinnässä tosi pitkään tyhjää ja nyt kyseessä oli kuitenkin illan viimeinen treeni, että väsymystäkin luulisi olevan. Perustelu meni läpi ja Elli sanoi kätköjä olevan kaksi.

 Yksi kätkö oli ämpärissä lähdöstä vasemmalle ja toinen sitten matkalaukussa kuvassa kauimmaisessa nurkassa. Just reagoi lähdössä ja ankkuroiduin siihen, mutta ei päästy tarpeeksi paljon vasemmalle, kun Just kävi edessä olevat laatikot läpi. Joku kansikin putosi ämpäristä, vaikka Just haisteli ihan kohtuullisen nätisti. Jatkettiin sitten lähdöstä oikealle ja sieltä löytyi matkalaukkukätkö mukavasti. Sitten lähdettiin lohkoittain tulemaan kohti kuvanottopäätyä. Sattui niin, että Just ilmaisi laatikon, jolle olin juuri ohjannut, joten nyt muistin odottaa ja Just tekikin hienosti uuden kohdennuksen, josta ilmoitin löydön. Lähimpänä kuvanottopaikkaa olevat laatikot jäivät haistelematta, minkä olin ihan hyvin rekisteröinyt. 

Tästä treenistä erityisenä jäi mieleen termi "ylityölisät". Kun mietin, välipalkkaanko ekalta kätköltä ja päätin palkata, niin Elli sanoi, että se oli hyvä ratkaisu, koska pitkän päivän jälkeen sietää maksaa vähän ylityölisiä. Yhdessä käytiin vielä läpi mahdollisia strategioita isoille laatikkoalueille: järjestyksessä, lohkoittain tai spiraalina. Joku kysyi vaikeasti tarkennettavien laatikoiden (esim. haju tulee vain alakulmasta) treenaamiseen vinkkiä. Elli neuvoi tähän isohkoa aluetta, jolla yksi tällainen kätkö, koira etsii vapaana ja saa ihan vapaasti touhottaa menemään, mutta löytää kätkön vasta, kun rauhoittuu ja alkaa keskittyä ja kiertämään laatikoita tarkasti läpi.

Valkkuleirin lauantain aamutreenit

 Vappuviikonloppuna mökille, josta ajelin valmennusringin ekalle leirille Jyväskylään Koiravalmennus Motivaatioon. Nosea koulutti Elli Kinnunen. Lauantai meni suureksi osaksi tutustumiseen, joskin helmivinkkejäkin saatiin. Sunnuntaina taas oli sellaista uusien ideoiden tykitystä, että meni taas pari päivää, ennen kuin olin saanut muistiinpanot kirjoitettua.

Aloitettiin lauantai 2-luokan ulkoetsinnällä, jossa 2 kätköä eucalyptusta. Koska Justin selkä, oltiin sovittu Ellin kanssa, että hän aina sanoo mulle, jos alueella on korkeaa kätköä ja mietitään, miten saadaan siitä turvallinen. Tälle alueelle Elli sanoi, että kuormalavakasan päälle piti hypätä, joten kun Just oli haistellut maassa olevat kuormalavat ja löytänyt ekan kätkön rappurallista, ohjasin sen kunnon vauhdilla hyppäämään lavakasan päälle. Sen kätkö vaatikin tarkkaa työtä - seinältä roikkuva laukku oiskin ollut liian ilmiselvä kätkö. Piilo löytyi lavakasojen välistä. 

Tein tämän alueen ilman välipalkkaa, ja toisesta löydöstä annoin Justille purkkipalkan. Lavakätköllä sillä oli kieli aika lähellä ja tästä saatiin Elliltä ensimmmäinen idea / ajattelunaihe: Elli kiinnitti huomiota siihen, että mulla on palkkapurkissa nuolumatto. Kun käytös vahvistaa käytöstä, niin palkan nuoleminen voi vahvistaa kätkön nuolemista. Nuolemisongelmaisille koirille hän välttäisi nuoltavaa palkkaa ja suosittelisi mieluummin lelupalkkaa tai kopattavaa namia. Tämä asia menee ehdottomasti seurantaan; Just ei nuole niin usein, että asia olisi iso ongelma, mutta en tietenkään halua asiaa ehdoin tahdoin vahvistaa.

Ringissä oli useammallakin koiralla haasteita ilmaisun ja nuolemisen kanssa. Ohjeena / muistutuksena tähän oli ottaa koira pois kätköltä, pyytää se hetkeksi rauhoittumaan ja sitten kokeilla uudestaan. Jos nyt saadaan nätti ilmaisu, voi superpalkata. Tästä kysyin, että eikö tässä ole ketjuttamisen vaara, (koira nuolee - otetaan pois - nätti ilmaisu - superpalkka), että eikö kannattaisi superpalkata ekalla yrityksellä puhtaita ilmaisuja. Elli vastasi, että ehdottomasti on ketjuttamisen vaara! Tässä pitää katsoa, kuinka vahvana koiralla on nuoleminen eli jos se on iso ongelma, niin silloin superpalkataan ekalla yrityksellä puhtaita ilmaisuja ja sitten jos koira nuolee, niin "jäähyn" aikaa pidennetään. Jos taas koira nuolaisee vain joskus harvoin, tämä toimii yleensä hyvin.

Toisena tehtävänä 1-luokan sisäetsintä keittiössä. Tän piti olla ihan helppo nakki, aikaakin 3 minuuttia, ja lähdin alueelle ilman sen suurempaa ajatusta. Kätkö oli tuossa pöydän kulmassa eli suoraan lähtötötsän yläpuolella. Vain yksi meidän yhdeksästä koirasta löysi tän ajan sisällä. Just haisteli laatikoiden saumoja, mutta epäilin sen olevan reaktiota roskiksen herkullisiin häiriöhajuihin. Väärin tulkittu! Kysyin Elliltä jälkikäteen, mikä tästä kätköstä teki niin vaikean. Isoin ongelma varmaan oli se, etteivät ohjaajat hahmottaneet tuota kulmaa etsittäväksi. Justkin kävi alueen ulkopuolella hajua etsimässä, mutta en mä tajunnut siitä enkä saumojen haistelusta, että pöydässä on missattu jotain. Me aloitettiin etsintä tuosta vastakkaisesta seinästä; ois ehkä pitänyt ajan loputtua kokeilla, mitä olisi tapahtunut, jos oltais aloitettu tuosta pöydänpuoleisesta seinästä.

Tästä treenistä muistiin vielä treeniin apparin tai kouluttajan rooli etsinnässä. Löytö-sana toimii aina jonkinlaisena vahvisteena, joten olisi hyvä, jos ohjaaja ei sanoisi sitä koiran ilmaistessa väärää kohdetta. Jos koira meinaa tehdä valeilmaisun, kouluttaja sanoo "älä usko" tai "odota", jos koira on lähellä. Jos koira on yhdistänyt löytö-sanan palkkasanaksi, siitä pitää opettaa pois, koska se on huono homma, minkä Hyyde ystävällisesti meille demonstroi. Lisäksi tilassa oli vanhoja kätköjä, jotka aina välillä tulevat kummittelemaan, joten jos koira reagoi niihin, Elli sanoi: "Kummitus". Justillakin tuli yksi tällainen reaktio mutta ei se kyllä kyseistä paikkaa ilmaissut.

Nosekoe 22.4.

 Kaksi viikkoa sitten KEK2-nosekoe Askolassa, tuomarina Noora Heikkinen. Koe käytiin yhdessä ryhmässä ja minä onneton arvoin itselleni viimeisen suoritusnumeron eli 19. Odotteluajat venyivät siis tosi pitkiksi ja kätköt olivat 3,5-4 tuntia vanhoja meidän päästessä niille. Ekan kierroksen odotteluajan sain kuitenkin kulumaan ihan mukavasti, mutta toka kierros tuntui kestävän ja kestävän... Yritin kuitenkin olla antamatta asian vaikuttaa! Sää oli onneksi ihana.

Ekana oli ulkoetsintä, 2 kätköä, aikaa 4 minuuttia. Olin jo tutustumisessa katsonut tuota ovensuuta ja portaikkoa, että siellä voisi olla hyviä kätkönpaikkoja, se pitää tsekata tarkasti. Just lähti aika vauhdikkaasti lähdöstä ja kiersi mattotelineen sisäkautta eli talon seinä jäi haistelematta. Just meni portaikon luo, mutta sitten ehkä tuli tuulenpyörre, koska Just näytti siltä, että hukkasi hajun ihan totaalisesti. Sitten meni hetki ihan sählätessä, kun yritin ohjata Justia käymään alueen takaosa läpi. Ihan sattumalta ohjasin sen tarkistamaan myös tolpan jalka, josta suureksi hämmästyksekseni saatiin löytö! Tästä mulle 10 pistettä! 

Sitten jatkettiin aluetta vastapäivään. Just olisi hirveästi halunnut kiivetä kuvan etualan katsomoon ja siinä meni aikaa keskustellessa asiasta. Katsomon päädyssä Just reagoi mutta jatkoi sitten matkaa - siinä oli leppäkerttu! Tässä vaiheessa oli mennyt jo kolmisen minuuttia ja alue suunnilleen käyty läpi, joten ohjasin Justin talon seinää pitkin kohti portaikkoa. Tämä oli aivan oikea strategia, koska nyt Just sai tosi hyvin hajusta kiinni, kiipesi rappuset reippaasti ja alkoi tarkentaa kaiteeseen. Tässä vaiheessa tuli 30 sekunnin varoitus, enkä varmaan ikinä ole suhtautunut siihen niin tyynesti. Seisoin vain rauhallisena narun päässä ja odotin, että koira saa tarkennettua loppuun. Toinen löytö ajassa 3:32. Tällä alueella molemmat kätköt löysi 7 koirakkoa. 

Ekalla kätköllä Just räppäsi tassulla tolppaa, josta saatiin 1 vp. Tuomari esitti etsinnän jälkeen erittäin mielenkiintoisen ajatuksen, että voiko mun sosiaalinen palkka "gimme five" provosoida Justia tassun käyttöön myös kätköllä. En oo aikaisemmin vastaavaa ilmiötä huomannut mutta ehdottomasti menee seurantaan tämäkin asia. Jos rupeaa toistumaan, niin pitää harkita jotain muuta palkkatemppua.

Ajoneuvoilla 1 kätkö ja aikaa 2,5 minuuttia. Tää oli mulle oppimisen paikka tässä kokeessa. Lähdin ajoneuvoetsintään aivan liian itsevarmasti ajatellen, että ajoneuvot on Justin vahvin osa-alue ja ollaan aina saatu niiltä löytö. En muistanut tarkistuslistaani suunnanvaihdosta ja lokareiden tarkistamisesta. Lähtö oli kuvanottopaikasta katsoen vasemmalta ja sieltä suunnasta tuuli. Hajut olivat varmasti levinneet jo tosi laajalle, kun meidän vuoro oli lähes 4 tuntia kätköjen laitosta. Tästä syystä otin strategiaksi, että annan Justin mennä peräkärrylle asti ja lähdetään sieltä vastatuuleen. Vähän tyhmä strategia kuitenkin; oltaishan me voitu käydä läpi edes yhdet kyljet joka ajoneuvosta jo menomatkalla. Nyt Justin oli vähän vaikea sitoutua ajoneuvoihin ja se meinasi harhautua valkoisen auton takana olevalle aidalle, missä näin jälkikäteen ajateltuna on saattanut olla siirtymähajua. Ohjasin Justia päättäväisesti peräkärrylle, mikä sitä taisi vähän ärsyttää, kun ei siellä ollut mitään. Tuhlattiin ihan hirveästi aikaa alueen takaosaan ja kun lähdettiin sieltä ylöspäin, oli enää minuutin verran aikaa jäljellä ja vihreä pikkuauto vielä kokonaan haistelematta. Kun kierrettiin valkoinen auto etukautta, jollain tajunnan tasolla rekisteröin, että Just lähti vetämään kohti Skodan kylkeä. Ohjasin sen sitten haistelemaan vihreää pikkuautoa, jolla aika loppui. Kätkö oli Skodan lokarissa!!! Just sai sen vasta, kun tultiin Skodan kylkeä myötäpäivään. Eli käytännössä se oli lähtenyt vetämään hajupilven kohdalla, mutta olisi pitänyt vaihtaa suuntaa Skodan kyljellä - sen sijaan vedin sen suoraan pois kätköltä! Tää kyllä harmitti paljon, koska mehän ollaan treenattu lokarikätköjä. Eniten jurppi kuitenkin se, että missattiin kätkö SKODASTA! 🙈 Jatkossa ei saa olla liian itsevarma vaan pitää keskittyä! Tämän kätkön löysi 12 koirakkoa.

Iltapäivällä neljän aikaan päästiin taas hommiin. Laatikoilla 2 kätköä, aikaa 2,5 min, joka kuulosti aika vähältä. Alueella ei ollut yhtään pahvilaatikkoa, vain laukkuja + 10 muovilaatikkoa. Just reagoi heti lähdössä, joten ankkuroiduin sinne. Se kiersi hihnanmitan päässä lähialueen laukut, kunnes ilmaisi kuvassa suoraan edessä olevan pikkurepun. Ilmeisesti se oli saanut jo oikeanpuoleisesta kätköstä myös hajun, koska haki narun päässä kaarrattaessaan sinnekin. Löydön jälkeen musta ois ollut tosi kiva käydä alue järjestelmällisesti myötäpäivään läpi, mutta ei siitä meinannut tulla mitään, kun Just tiesi kätkön olevan oikealla seinustalla.  Muovilaatikot oli meidän töistä ja lisäksi kasseista 8 oli meiltä tuotuja, joista yhteen Just reagoi mutta ei ilmaissut tarkankaan haistelun jälkeen. Ankkuroiduin taas hetkeksi sinne, että Just tarkistaisi kaikki viereiset, mutta ei löytöjä. Jatkettiin sitten oikealle seinustalle, kun 30 sekunnin varoitus tuli. Tässä kohtaa alkoi hiki nousta, kun niin paljon oli vielä etsimättä... mutta sitten Just ilmaisikin mustan repun! Löytö-ilmoituksen jälkeen piti vähän vetää henkeä, kun oli mennyt vähän jännäksi 😁 15 sekuntia aikaa jäi kuitenkin jäljelle. Tällä alueella molemmat kätköt löysi 6 koirakkoa.

Viimeisenä alueena sisäetsintä, 2 kätköä, aikaa 4 minuuttia. Lähtö oli kuvan vastakkaisen päädyn ovesta. Just porhalsi heti alueen toiseen päätyyn, jossa oli tosi kiinnostunut valkoisista pöydistä ja seinästä. Viime kokeesta viisastuneena ohjasin Justin kohti mahdollista ilmavirran lähdettä eli ikkunoille. No eipä tää tällä kertaa toiminut; molemmat kätköt oli ikkunattomalla seinustalla. Huoneen toisesta päästä heti ovesta vasemmalle saatiin löytö huolellisen tarkennuksen jälkeen penkin alta. Sitten jatkettiin ja aika kului... Ohjasin Justin vielä etsimään penkin päältä ja sen mielestä olikin hauska kiipeillä; muilta ohjaajilta kuulin, että jotkut koirat olivat kiipeilleet myös pöydillä, eli niillä oli varmasti koirahajuja. Kohdehajua sen sijaan ei löytynyt. Aika alkoi olla vähissä, kun palasin vielä kuvanottopäätyyn lisäreaktioiden toivossa, mutta sitten aika loppuikin. Kysyin tuomarilta, ollaanko me lähelläkään ja oltiin parin metrin päässä. Kätkö oli 135 cm korkea, seinäpaneelissa. Tuomari-Noora sanoi, että Just oli käynyt siinä alla ja sanonut piip! Tän kuullessani pää meinasi räjähtää, koska mulla ei oo mitään muistikuvaa tästä. Nyt kyllä hankin actionkameran, että voin edes jälkikäteen nähdä, mikä kaikki mulla aivosumussa jää huomaamatta.

Kun ohjasin Justin haistelemaan ylös, se seinää raapien kurkotteli, kunnes lukitsi vastauksen ja laskeutui istumaan. Tästä voin ihan rehellisesti sanoa, että taidot ei riittäneet - ei koiran itsevarmuus eikä mun koiranlukutaito. Me ei olla viime aikoina treenattu noin korkeita; Justhan ylettyy hyvin n. 115 senttiin ja sen korkuisia ollaan kyllä tehty. Tää on nyt vähän vaikea asia, kun Justin selän takia en uskalla tehdä korkeita riittävää toistomäärää, että Just olisi asian suhteen tarpeeksi itsevarma. Eli tähän pitää nyt kehitellä jotain apukeinoja, erilainen ilmaisu (esim. tuo vinkuminen), tukikäsi tai jotain muuta.

Sisäalueelta vain 3 koiraa sai molemmat kätköt. Justin yhteispisteet siis 60/1 ja sijoitus oli seitsemäs. Vain yksi koira sai 100 p. Justin etsintävire oli huonompi kuin esim. Laukaassa viimeksi. Voi olla, että oli vähän turhautunut odottelustakin tai jostain muusta, tai sitten se tarvitsisi alle rallykisat tai tallireissun 😂