Tehokas ke-ilta

Joku oli toisena vuorossa agitreeneissään, joten ehdittiin vielä tokoilla Justin kanssa Sirkuskentällä ennen kuin Hanna tuli kouluttamasta. Aloitettiin perinteisesti kepeistä, joita otettiin tällä kertaa 2 porttia mutta laitettiin niitä aika pienelle. Tuli vähän enemmän stipluja kyllä, etenkin loiva kiertokulma oli hankala. Jyrkkä kiertokulma ja avokulma meni hyvin. Muistin myös itse liikkua, tosin nopeus on vielä vähän hakusessa... Toisena juttuna tehtiin keinua. Se etenee nyt hurjaa vauhtia! Joku pamauttelee sitä jo niin reippaasti, ettei uskoisi, että kesällä vielä ei melkein uskaltanut koskeakaan. Aluksi se meni kontaktille aina "väärinpäin" eli kiipesi ensin kontaktille ja sitten kääntyi ympäri. Muutaman toiston jälkeen pyysin sitä istumaan ja menin itse "johtimeksi", jolloin se hyppäsi keinulle suoraan oikeinpäin. Tää on kyllä niin oikea metodi meille.

Tokoillessa treenikaverina oli Katri ja tarkoituksena tehdä 5 liikkeen kisamainen. Katria agista odotellessamme tehtiin Justin kanssa pari liikkeestä istumista sekä kiertoa. Kierrossa tein oikein kovasti töitä hiljaisen vireen saamiseksi: Otettiin läheltä liikkeestä lähetettynä ja pallopalkka hiljaisesta kierrosta. Sitten läheltä sivulta lähetettynä ja namitettuna - tällä kertaa tuli kuitenkin haukku. Tehtiin uudestaan kuuntelutemppujen JA namien kanssa ja taas pallopalkka hiljaisesta kierrosta. Yksi 10-metrinen hiljainen kierto saatiin ja on se kyllä hieno onnistuessaan!

Luulisi, että Just olisi saanut pahimmat höyryt purettua juostessaan pallon kanssa ympäriinsä. Mutta ei - Katrin ja Exen treenin aikana se oli kerännyt uudet kierrokset ja vire oli tapissaan taas kisamaisen aikana! Avara Sirkuskenttä ja tuulinen sää tuntuvat vielä villitsevän Justia entisestään.  Aloitettiin luoksarilla, jossa taisi tulla ainakin 3 haukkua. Sitten kaukot, joissa käännyin yllättäen heti metrin käveltyäni ja tein siitä. Nää oli hienot! Kierto tehtiin eri paikassa kuin aikaisemmalla kierroksella ja voi hyvää päivää! Taas tuli sekä haukkua että pelleilyä - Just lähti 20 metriä takaviistossa olevalle pikkutörpölle ja sääti kaikkea muutakin matkalla. Toisella yrityksellä kiersi oikean törpön. Tätä täytyy taas katsoa ohjatuissa treeneissä; musta tuntuu, että pelleilyssä on jotain muutakin takana, esim. Justin mielestä liian helppo tehtävä. Neljäntenä liikkeenä nouto, joka muuten hyvä mutta nosto ei kovin siisti ja oiskohan ollut aavistuksen vino loppuasento. Viimeisenä liikkeestä istuminen, jossa heti pepun osuttua maahan ilmestyi kissanruoka nenän eteen. Palkat ainakin kohillaan! Vauhtiliikkeisiin vire oli nyt aivan liian korkea mutta positiivista oli aivan mahtavat liikkeenvälit! Just teki jokaisesta sosiaalisesta palkkauksesta hyppypusun ja siirtymät meni herkeämättömässä kontaktissa, vaikka Katri ohjaili meitä tahallaan vähän pidemmästi ja "sinnetänne", että jouduttiin korjailemaan aloituspaikkoja. 

Alkaa olla aika mielenkiintoisia nämä "kisavireet". Kun vire on rauhallisiin liikkeisiin sopiva, se on vauhtiliikkeisiin liian korkea. Kun vire on vauhtiliikkeisiin sopiva, se on rauhallisiin liikkeisiin liian matala... Tämän kertaisen esityksen jälkeen mietin, kuinkahan paljon mun ylipäätään pitäisi puuttua haukkumiseen kisamaisissa treeneissä. Tekniikkatreeneissä ja yksittäisiä liikkeitä treenatessa kyllä, mutta entäs tällaisissa viiden tai enemmän liikkeen palkattomissa? Me ei olla sillä tasolla, että kisavire olisi samanlainen kuin treenivire; voisinko luottaa siihen, että kisavire on kuitenkin vähän matalampi? Jos luotan, tuleeko ääntely räjähtämään käsiin kisoissakin jossain vaiheessa? Asikkalan kokeessahan Just oli ihan hiljaa oikeastaan läpi suorituksen - mutta sitten taas kaukoihin vire oli aivan liian matala.

Kisamaisen jälkeen otettiin vielä pari ruutua. Katri oli hienosti piirtänyt hiekkaan "kriteerineliön", jonka sisälle Just löysikin heti ekalla yrityksellä. Toinen toisto eri suunnasta, tosi pitkästä matkasta ja valmille palkalle (namipallo), jolle Katri oli kaivanut vallihaudan, ettei se näkynyt kaukaa tullessa. Just sellaiset toistot kuin olin halunnutkin!

Lokakuun valkku

Lokakuun valkku oli Ojangossa agilitya Jokun kanssa. Tehtiin samoja juttuja kuin omissa treeneissä eli keppejä ja juoksaripuomia. Aloitettiin kepeillä ja näytin ensin, miten ollaan tehty kahdella portilla. Joku tosi hienosti yleisti välittömästi ja teki ihan yhtä hienosti kuin omalla hallillakin! Parin toiston jälkeen Nina laittoi kolmannenkin portin. Se ei itsessään tuottanut ongelmia, mutta lopputreenistä Jokun väsyessä tuli muutamia stipluja, kun tehtiin vaikeammista kulmista. Viimeiseksi otettiin vielä suorasta lähestymisestä, että saatiin onnistuminen. Kepeille tällaiset jatko-ohjeet:

• kolmas portti mukaan jatkossakin
• ohjaajan liike mukaan tässä vaiheessa
• portteja voi alkaa sulkea asteittain mutta ihan rohkeasti
• tässä vaiheessa ei enää juoksuteta molempiin suuntiin eli käyn hakemassa palkkaajan luota
• muistetaan edelleen kulmat joka treenissä

Juoma- ja leikkitauon jälkeen puomia. Tällä kertaa alastulo piti laittaa aavistuksen koholle (toinen pää putkenpainon päällä) mutta Joku meni ihan yhtä reippaasti kuin kotihallillakin 💖 Kyllä pentuna tehty työ eri halleilla käymisestä on kannattanut eikä yleistämisessä ole mitään ongelmaa!  Sitten otettiin pari juoksutusta niin, että Nina naksutti ja mä palkkasin. Ensin Nina kysyi, mikä mulla on osuman kriteeri enkä osannut vastata 🙈 Ihan parin toiston jälkeen todettiin molemmat, että Joku kattoo mua ihan liikaa, joten pyydettiin Kati namimaatiksi. Se oli ensin liian kova magneetti ja ensin Joku yritti puomin ohittamista, sitten tuli muutama komia kontaktiloikka. Otettiin sitten hitaammasta vauhdista ja saatiin hidas mutta varma osuma. Viimeinen osuma olikin aivan super! Jatko-ohjeet:

• Kriteeri pitää olla omassa mielessä selvä. Nyt tuli aika selkeästi joko loikka tai hyvä osuma, vain kerran huono osuma. Mutta jos en itse tiedä, mitä haluan, niin koirakaan ei voi tietää.
• Ehdottomasti etupalkka, ettei Joku kato mua. Jos namimaatti ei oo tarpeeksi vetävä, niin sitten appari kehiin.
• Puomin lankku on hyvä, sillä voidaan jatkaa
• Kulmat olisi hyvä ottaa mukaan mahdollisimman pian. Niitä taas voisi harjoitella ilman puomia eli pelkällä matolla. Namimaatti tai appari sivusuunnassa matosta ja lähetyssuunnasta katsoen.

Olipas antoisa treeni! Ja ihana päästä Töppä-Nenänkin kanssa välillä valkkuihin 💖

Pikatokot ja kisamainen rally

 Keskiviikkona mulla koulutusvuoro, jonka jälkeen pikaiset tokoilut Justin kanssa Sirkuskentällä raikkaassa tihkusateessa. Aloitettiin koemaisella seuraamisella. Fiilis oli hyvä, käännökset ok, mutta ihan loppuvaiheessa musta tuntui, että kontakti ja asenne huononi. Liikkeen lopun jälkeen otin ensin sosiaalisen palkan, ja kun Just vastasi siihen tosi hienosti, sai kanatikun palkaksi. Hanna sanoi, ettei Justin seuraaminen huonontunut loppua kohti, itse muutin vain kävelyäni, kun tultiin reunaa kohti ja siksi tuntui, että koira jäi. Oli kuitenkin pysynyt oikealla paikalla. Pitäisi varmaan ottaa pari sellaista treeniä, joissa oikeesti mua seurautetaan kentältä ulos ja yritän pitää saman Shrek-kävelyn pientareen yli ja palkata koiran, jos/kun se ei häiriinny alustan vaihdosta!

Sitten tehtiin kaksi liikkeestä istumista. Harjoittelin "keskivauhtista" kävelyä, joka maanantaina löydettiin ja tadaa! Molemmat toistot onnistuivat superhyvin! Valmisteleva seuraaminen pidettiin nyt siellä kymmenessä metrissä eikä laistettu yhtään. Seuraavaksi kokeiltiin Ninan syyskuussa vinkkaamaa luoksaripeliä takaakierroin. Eli Hannalla oli namia n. 20 metrin päässä musta. Kutsuin Justin, pyysin kiertämään mun takaa jommaltakummalta puolelta ja vapautin hakemaan Hannalta palkan. Justin mielestä aivan mahtava treeni - se oli ihan liekeissä! Ensin tein oikealta vasemmalle, kerran kunnon käsimerkillä, kerran ihan pienellä ja kerran pelkällä käskyllä, sitten vasemmalta oikealle samalla kaavalla. Tosi hienosti meni molemmat puolet. Erottelu ei ois varmaan vielä toiminut, mutta en kerrankin ahnehtinut. Seuraava vaikeutus voisi olla niin, että seisoisin selin, jolloin Just kiertäisi puoli kierrosta mun editse, sitä seuraava voisi olla siitä 1,5 kierrosta ympäri. Viimeisenä vielä kaukovaihdot, nyt 10-12 metristä ja nääkin meni hienosti, joten tähän oli hyvä lopettaa.

Lauantaina kisamaiset rallytreenit, joihin taas superyllättäen ratasuunnittelu oli mun käsialaa. Olin suunnitellut, että teen ihan kisamaisesti ja vain loppupalkka eli ei välipalkkoja. Justin rata meni kyllä aika huonosti. Syyllinen löytyi tälläkin kertaa peilistä: Oletin, että kun se SM:issakin pystyi tekemään hyvän fiiliksen radan, niin totta kai se tekisi kotihallilla yhtä hyvin. Ensinnäkin en tehnyt kunnon virittelyjä, vaan autosta tulon jälkeen tehtiin vain pienessä tilassa pari perusasentoa ja temppua. Toiseksi ollaan nyt tehty kuurina liikkeestä istumista. Ihan tyhmää suunnittelua itseltä, että oletin liikkeestä seisomisen onnistuvan ihan kylmiltään. Olisi pitänyt vaan tehdä se istuminen radan vastaisesti, treeneissähän me oltiin. Tällä pohjustuksella voitte varmaan arvata, kuinka hienosti se istui ekalla kyltillä. Uusin ja nyt seisoi, mutta ehkä aavistuksen fiilis laski... Puolenvaihdon jälkeen oikealla seuraaminen oli aivan surkeaa! Nenä kävi maassa vähän väliä ja seuraamispaikasta ei ollut tietoakaan. Enkä taaskaan osannut reagoida tilanteeseen, että olisin palkannut parantamisesta. Esim. hypyn jälkeinen 270 vasempaan oli varmaan Justin hienoin nopeenopee kautta aikain, siitä ois todellakin pitänyt palkata, koska sen jälkeen huononi taas. Lisäksi jälkeenpäin muistin / huomasin, että Just olisi tässä tarvinnut vähän rauhallisempaa kävelyvauhtia. SM:issahan se seurasi hyvin oikealla reippaassakin tahdissa, mutta nyt "vapautti itsensä" reippaasta tahdista; hitaammassa olisi pysynyt seuraamassa. Lisäksi videolta huomasin, että sanoi nkerran palkkasanan palkkaamatta - epäreilua! Onneksi loppua kohti meni jo vähän paremmin, että loppupalkka tuli "ansaittua". Olin moneen kertaan hokenut, että peruutuksessa pitää muistaa käyttää paino takana, mutta enpä taaskaan käyttänyt. 

Sen verran paljon jäi hampaankoloon, että tehtiin vielä vähän oikean puolen seuraamista tauon jälkeen. Ja nyt rupesi näyttämään normaalilta! Tehtiin pujottelukin oikealla ja ohjaajanympäri, ja nyt oli hyvä seuraaminen. Kävelin myös vähän hitaammin. Luulen tosiaan, että eniten huonoon rataan vaikutti puutteellinen virittely. Just tarvitsee vähän enemmän aikaa ja tilaa lämppäämiseen - se ei ole hyvässä vireessä suoraan autosta / häkistä otettuna vaan joko yli- tai alivireessä. 

Koko kisatreenin jälkeen oli edelleen aikaa, joten otin Justin tekemään vielä vähän uusia mestarin juttuja. Ensin tehtiin sitä kuuluisaa liikkeestä istumista, joka sujui nyt ihan käskystäkin yhtä hienosti. Treenasin myös sen jatkoa rallyssa eli liikkeestä kutsu koira. Ekalla kerralla Just tuli mutta hieman mietteliään näköisenä, tokalla tuli jo ihan tosi innokkaasti ja suvereenisti. Sitten tehtiin tuota mes-radan loppua eli puolenvaihto edestä, oikea täyskäännös, 360 oikeaan. Puolenvaihto edestä meni tosi hienosti ottaen huomioon, että tehtiin sitä ekaa kertaa ajatuksen kanssa vasta viimeksi. Takapäänkäyttö oikealla onkin jo tuttu juttu ja se sujui radan osana. Viimeisenä otettiin sarjahyppyä. Tästä pitää kyllä antaa Justille täydet pisteet; ihan täydellisesti meni molemmin puolin! Just irtosi hypyille, piti tahdin maltillisena, että ehdin mukaan ja itse korjasi vielä tokan hypyn jälkeen oikeaan seuraamispaikkaan! Loppujen lopuksi jäi siis hyvä fiilis, vaikka itse rata menikin surkeasti.

Lyyti pääsi tietysti näyttämään mummoenergiaa mes-radalle. Ja se oli aivan ihana! Ei meinannut trikoissaan pysyä, kun oli niin siistiiiiii. Videolta näkyy hyvin, kuinka se välillä meinaa lähteä lentoon, kun häntä on niin hyvä ropelli. Lyytille ois tullut virheet puolenvaihdosta jalkojen välistä, kun ehti mennä liian pitkälle ja peruutuksesta, koska kääntyi viimeisellä askeleella, mutta virheethän ei meitä haittaa. Fiiliksestä Lyyti sai 100 p 😍

Rallykimppa ja omatoimitoko

 Viime lauantaina alkoi rallyn kimpparyhmä, jossa radat suunnittelen yllättäen minä. Ekalla kerralla oli kaksi rataa: toisessa puolenvaihdot ja toinen tavallinen alokkaan rata, jonka sai myös tehdä oikealla puolella. Aloitin Lyytin kanssa puolenvaihdoilla ja yllättäen se ei ollut kovin hyvä! Vähän niin kuin ei olisi ollut ihan hereillä tai vireessä. Sitten tuli taas käsimerkkihaasteita, kun tulkitsi puolenvaihto takaa -käsimerkin maahanmenoksi. No, kyllä se sieltä pikkuhiljaa sitten heräsi ja saatiin tehtyä hyviä pätkiä, mutta "kyllä Lyyti pystyy tän tekemään kokonaisena ratana" oli kyllä turhaa lesoamista.

Justin kanssa tehtiin ensin 1-2-3 askelta oikealla puolella. Meni ihan kohtuullisesti, mutta jonkin verran vinkua. Muistaakseni palkkailin myös 270 käännöstä (nopeenopee) ja ohjaajan ympäri pyörimistä. Sitten puolenvaihtoja yksittäisinä ja pätkissä. Ensin puolenvaihto takaa, jossa ei taas yhtään mitään ongelmaa. Hetken testailtuani asiaa totesin, että Just näköjään vaihtaa paremmin vasemmalta oikealle kuin toisinpäin! Aika yllättävää, mutta näin on! Persjättökäännöstä hiottiin myös ja huomioin, että mun pitäisi ottaa pari askelta sinne käännökseen eikä tehdä "piruettia", niin pysytään paremmin yhdenaikaisena. J-käännös ulospäin toimii periaatteessa hyvin, mutta palkkailin itsevarmasta seuraamisesta lähelle seinää. Mestarin uusista kylteistä tulppaani ja valkovuokko toimivat hyvin! Puolenvaihtoa edestä tehtiin nyt ekaa kertaa ajatuksen kanssa. Tuntui ensin tosi haastavalta, mutta sitten totesin, että nami kädessä haittaa Justia. Kun jätin sen pois, meni paljon paremmin! Tähän sitten taidettiinkin lopettaa, kun pää oli ihan pyörällä.

Maanantaina tieteellinen tutkimus Jokun halliahdistuksesta. Mentiin treenaamaan tokoa eli viikonpäivä ja laji samat, mutta ei tehty ollenkaan perusasentoja eikä seuraamista, vain vauhtijuttuja. Eikä pienintäkään ongelmaa! Joku veti ihan täysillä koko treenin, ei olisi halunnut pois ollenkaan ja toiselle kierrokselle säntäsi ihan yhtä innokkaasti. Tehtiin ensin leluruutua, joka meni hyvin. Kierrossa oli vähän haasteita lisätä vaikeustasoa ilman lähtöasentoa, joten tyydyin tarjoamisiin suhteellisen läheltä. Sitten juostiin ja riehuttiin ympäri hallia ja eka kierros oli siinä. Tokalla kierroksella vauhtinouto, joka meni ekasta hyvin, joten siihen lopetettiin treeni. Lopuksi Joku sai tutustua Annikan Elsi-pentuun ihan ajan kanssa. Niistä tulee niin hyvät kaverit, kunhan Elsi vähän kasvaa 😍

Just oli taas ihan mahdottomalla tuulella. Aloitettiin ruudulla, ja lähtöasennossa se kiehui niin paljon, että pyysin sekä maahan että vaihtamaan puolta takaa ennen lähtölupaa. Oli hauskaa, kun annoin lopulta käskyn, niin Just vaihtoi vielä puolta takaisin vasemmalle ja sitten vasta juoksi ruutuun 😂 Oli pikkuisen keskikohdan etupuolella. Selvästi nyt hallissa on vaikeampi löytää ihannepaikkaa kuin hiekalla; pitänee ottaa hetki vähän enemmän leluruutuja taas. Sitten tehtiin liikkeestä istumista liikkuroituna. Ensin kahdesti kävelin tosi hitaasti ja kummallakin kerralla Just meni maahan. Sitten pohdittiin Annikan kanssa vähän asiaa ja kokeilin kävellä "keskivauhtia" eli hitaampaa ja jäykempää kuin Shrek-kävely mutta ei hidasta. Ja nyt löytyi oikea asento joka kerta! Toi pitäisi siis vakiinnuttaa.

Tämän jälkeen kokeiltiin merkinkiertoa, mutta Just oli edelleen liian villi, ei mennyt hiljaa, vaikka otin läheltä, namin kanssa ja eri lähtöpaikoista. Luovutin ja vaihdettiin tehtävää kaukoihin. Niissä on nyt projektina lisätä vaikeustasoa, että kokeen 5 metriä tuntuisi helpolta. Tehtiin ensin sama, mitä kokeessa tapahtui eli liikkuri laitteli tötsiä edellisessä liikkeenvälissä. Tehtiin luoksari alle; siinä Just vinkui ja vinkui lähtöasennossa ja mä kärsivällisesti odotin sen hiljenemistä, mikä lopulta tapahtuikin! No, Annikan tekemät häiriöt ei kyllä hetkauttaneet Justia yhtään. Selvästi huomaa eron, kun on tuttu liikkuri. Annika käveli ohi, sähläsi tötsien kanssa, kaatui, heilui jne. ja Just teki jokaisen vaihdon. Pidensin matkaa 10 metriin ja edelleen tuli pelkkiä onnistumisia. Hyvä näin!

Sitten otin paikkaistumisen. Taas sorruin ajattelemaan, että kun se kokeessa onnistui, niin tietysti onnistuu treeneissäkin. No eipä onnistunut - Just meni kahdesti maahan. Olin tyhmästi jättänyt suorilta etupalkan pois. Tähän tarviin nyt neuvoa, miten tehdä etupalkka ja sen puute reiluksi koiralle, ettei aina treeneissä ole eikä koskaan kisoissa. Tämän jälkeen Justin vire oli laskenut sen verran, että se pystyi tekemään merkinkierron, josta saikin sitten loppupalkan. 

Katastrofaaliset maanantaitreenit ja mukavat keskiviikot

 Viime viikon maanantaina eka kerta Päivin tokoa + Nellin nosea. Otin Jokun tokoilemaan ja aloitettiin seuraamisella. Joku oli iloinen ja pomppivainen mutta sivuetäisyyttä liikaa. Otettiin namia käteen ja palkkasin, kun se oli tiiviisti. Mun mielestä lähti jo vähän parantamaan, mutta sitten tapahtui jotain, Jokun ilme muuttui ahdistuneeksi eikä se halunnut tehdä. Otin lelun taskusta ja se vähän kuin innostui uudestaan. Ei tehty enää seuraamista vaan leluruutua. Kyllä Joku sinne juoksi mutta sellaista hölkyttelylaukkaa, ei normaalia rakettivauhtia. Jotain ihan selvästi vialla. Pidettiin tauko, käytiin ulkona, Joku kävi pissalla ja liikkui ihan puhtaasti. Tultiin uudestaan halliin, se taas vähän niin kuin innostui mutta sitten oli niin ahdistunut, että halusi pois kentältä. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut; halli on aina ollut sen suosikkipaikka eikä se ikinä ole tullut omasta aloitteestaan pois kentältä. 

Huolestuneella fiiliksellä Justin nosetreeneihin. Nekin meni ihan surkeasti. Ekalla kierroksella (haju ämpärin kahvassa maan tasossa) Just teki ensin valeilmaisuja, jotka ilmoitinkin vielä, eli lähdin itse ihan liikaa "soitellen sotaan". Toiselle kierrokselle (haju tuolissa) otin askeleen taaksepäin ja odotin vahvempaa ilmaisua, jonka sainkin. Ja olihan se ihan erinäköinen kuin ekan kierroksen ilmaisut. Nelli vaihtoi vielä piilon paikkaa ja tuolien järjestystä. Saatiin hyvät naurut, kun Just oli menossa ilmaisemaan samaa kohtaa, jossa äsken oli ollut haju, ja sitten se ihan silmät pyöreinä haisteli ja haisteli, että mihin ihmeeseen se haju hävisi. Tässä jouduttiin aika pitkään työstämään, että haju löytyi mutta löytyihän se viimein ja ilmaisukin oli hyvä. 

Piti kyllä oikein mennä kunnolla itseeni näiden treenien jälkeen. Ensinnäkin liiallinen itsevarmuus kostautui. Olin ajatellut, että totta kai Just etsii yhtä hyvin näissä treeneissä kuin kesällä Marin treeneissä, mutta nythän etsinnät oli ekaa kertaa hallissa, jossa ollaan aina tehty vain muita lajeja; tietysti se on Justille uusi tilanne! Myös ekaa kertaa uuden kouluttajan eteen mennessä on tietynlainen paine "näyttää oma tasonsa", joten sekin varmaan vaikutti sekä myös mun huono fiilis Jokun takia. Lisäksi pitää muistaa, että Justilla oli sitä edellisenä päivänä ollut tokokoe ja edellisenä päivänä rally-SM-viimeistelyt, että ihan oikeesti sillä oli varmaan aivokapasiteetti ollut aika lailla käytetty. Ensi kerralle täytyy lähteä huomattavasti alemmilla odotuksilla.

Keskiviikkona Jokun agitreenit, jonne mennessä aika paljon jännitti, toistuuko maanantain ahdistus. Ei toistunut! 15 minuutin treeniaika, Joku teki koko ajan tosi innostuneesti eikä olisi halunnut lopettaa ollenkaan 💖 Tehtiin keppejä kahdella portilla, jotka meni ihan ok, mutta muutama virhekin tuli. Lisäksi tehtiin keinua, jonka toisen pään alle Hanna laittoi tuolin. Tää tuntui toimivan tosi hyvin ja Just tarjosi keinun alastuloa tosi aktiivisesti ja innokkaasti.

Tän viikon maanantaina Caritan rally, jonne otin Jokun, koska Just huilasi SM:in jälkeen. Ehdittiin ehkä treenata 2 minuuttia, kun taas ahdistus iski ja Joku hiippaili ulos kentältä hallin ovelle 😢 Kun ei päässyt ulos, meni yksin häkkiin makaamaan. Tässä vaiheessa oli mieli matalalla; ei se olisi selvemmin voinut osoittaa, ettei halua treenata. Pari ideaa kuitenkin näistäkin treeneistä tarttui ja kirjaan ne tähän: Kun teen yhden askeleen seuraamisia, voisin tehdä niitä vähän oikealle etuviistoon, niin Joku ajattelisi enemmän, että pitää tulla lähelle. Toinen idea tuli Jennyn ja Messin treenistä (pitkä ohjaaja, pieni koira). Koiraa voisi palkata perusasennossa siitä, että se katsoo ylöspäin, vaikka se ei näkisikään ohjaajan kasvoja. Tätä kannattaa harjoitella kaverin tai peilin kanssa. Koiralla pitäisi olla varma olo siitä, että ylöspäin katsominen on se tavoite, vaikka kasvoja ei näkisikään. Pieni koira helposti valuu eteen ja ulos tavoitellessaan täydellistä katsekontaktia.

Tiistaiaamuna kriisipuhelu Hannalle, että pitäisikö Joku jättää kaikista treeneistä tauolle joksikin aikaa vai ottaa kuitenkin ke agilityyn. Hanna oli sitä mieltä, että katsotaan keskiviikon treeni ja ystävällisesti luovutti meille Pikan vuoron. Kun tultiin lämppälenkiltä, Joku karkasi kentälle, vaikka siellä oli vielä edellinen koira vuorossa. Sitten oman vuoron tultua se ryntäsi kentälle taas ihan normaaliin tapaan ja boing boing oli ihan liekeissä hommiin. Tehtiin taas keppejä ja nyt molempia portteja oli käännetty jo jonkin verran ja tehtiin kaikista kulmista. Ei yhtään virhettä! Sitten ehdotin, että harjoiteltaisiin maassa olevan puomin alastulolla kävelemistä. Ihan että se lankku tulisi Jokulle tutuksi, kun sehän joskus vähän jännittää alustoja. Sillä aikaa, kun Hanna viritti lankkua, Jokun ilmeessä käväisi häivähdys epävarmuutta, mutta heti kun sanoin, että jatketaan, niin ahdistuksesta ei ollut tietoakaan. En ehtinyt tehdä mitään, kun Joku jo kiipesi lankulle ja meni sitä pitkin. Parin toiston jälkeen ei enää jännittänyt yhtään ja otettiin vauhtikin mukaan. Hannan mielestä näytti niin reippaalta ja varmalta, että laitettiin mattokin sinne. Ja meni tosi hienosti! Oiskohan tyyliin yksi stiplu tullut. Olin tosi iloinen tästä, kun namimaatin kanssa on tuntunut, että junnataan ihan paikallaan, eikä Joku oo ollut mitenkään erityisen liekeissä siitä. Nyt samalla kertaa nostettiin reilusti vaikeustasoa ja intoakin tuli yhtä paljon lisää. 

Taaskaan Joku ei olisi halunnut lopettaa 15 minuutin treeniajan jälkeen. Taas teki mieli itkeä, tällä kertaa onnesta, mutta kyllä tuo on mysteeri tuo koira. Miten maanantaisin ahdistaa mutta keskiviikkoisin ei? Oon miettinyt pääni puhki, mikä ahdistuksen voisi laukaista, mikä treeneissä eroaa niin paljon. Ainoa, minkä keksin, on sivulla istuminen ylöspäin katsoen. Ja toinen juttu, josta en usko, että voisi vaikuttaa niin paljon, on edellinen yö ilman back on trackia. Huomenna mennään näillä näkymin hallille kaveritreeneihin tekemään tokoa ilman perusasentoja, niin katsotaan, onko eroa. Toivottavasti en enää ikinä joudu näkemään, kun pentuni hiippailee mieluummin yksin häkkiin nukkumaan kuin treenaa. 💔

Rallytoko-SM

 Viime lauantaina odotettu ja jännittävä päivä. Tuntui uskomattomalta olla paikalla. Koronavuonna kaikki melkein muut arvokisat on peruttu ja loppuun asti epäilytti, pamahtaako jotain uusia kokoontumisrajoituksia. Osallistujalla ei saanut olla pieniäkään tavallisen flunssan oireita, joten omakin terveenä pysyminen jännitti. Ja sitten tietysti Justin kisakunto, ettei selkä vaan kipeytyisi uudestaan.

Mutta niin vaan kisat järjestettiin, joukkue muodostui, ohjaajat oli terveinä ja koirat kunnossa. Oltiin heti ensimmäisessä ryhmässä, joten eläinlääkärintarkastus oli kello 7.50. Kuuden aikaan startattiin matkaan ja ehdittiin ajoissa perille. Just varasti shown eläinlääkärintarkastuksessa ryömimällä menemään tekonurmella. Sirun ja rokotusten tarkistajien olisi pitänyt mennä ulos tarkastamaan seuraavaa koiraa mutta jäivät nauramaan Justin esitykselle ja lääkärillä oli myös hauskaa, kun liikkeet esitettiin ryömien 😂 No suostui se sitten ravaamaankin ja lopputarkastus meni ok. 

Rata tuntui tutustuessa ihan ok:lta. Ei mitään järjettömän vaikeita kylttiyhdistelmiä ja sellainen selkeä pohja. Oltiin neljäntenä lähtövuorossa, mikä oli hyvä; ehdin katsoa ensimmäisen radan ja lopun aikaa tein Justin kanssa kuivaharjoittelua hyvillä palkoilla. Viime kerrasta viisastuneena tarjosin sille myös useamman kerran vettä ja se yllättäen joikin joka tarjoamisella. Radalle mennessä vire ja ilme näyttivät todella lupaavilta.

Ja hienostihan se lähtikin liikkeelle! Ensimmäiset kyltit tuntui tosi varmalta menolta. Sivulla Just peruutti upeasti ja ihan suoraan! Valitettavasti itsellä jäi viimeinen painonsiirto tekemättä ja saatiin tästä aivan typerä kympin virhe. Puolenvaihto takaa ja eteentulo sujuivat hyvin. -1 käännöksestä oikeaan, kun suorituspaikka oli väärä. Puolenvaihdossa jalkojen välistä omat askeleet sekosivat mutta selvittiin virheittä. Houkutus meni taas hyvin, vain pienellä vilkaisulla. Pujottelussa pienet kontaktikatkot mutta ei haitannut. Ohjaajan ympäri vastapäivään meni paremmin kuin ennen, mutta molemmat vasempaan täyskäännöksestä saatiin eriaikaisuuskymppi, vaikka sitä ollaan niin ahkerasti harjoiteltu. Loppupisteet 79 ja tästä saatiin koulari RTK3.

Radan jälkeen melkein itkin ja autossa kotimatkalla itkin ihan oikeasti. Onnesta. Meidän uran huonoimmat pisteet mutta tuo fiilis 💖 Tunne, kun oot arvokisoissa, joukkueessa; jännitys, paineet ja häiriöt on ihan toista kuin taviskisoissa, sanot koiralle lähdössä "sivu" ja se lähtee häntä heiluen tekemään hommia ihan kuin missä tahansa. Olen aina ajatellut, ettei Just ole niin innostunut rallysta. Se on ihan ok sivulaji mutta vain agility on intohimo. No ei rally vieläkään agilityn tasolle yllä, mutta kyllä meillä selvästi oli kivaa tuolla kehänauhojen sisäpuolellakin. Pienet virheet kävivät kalliiksi, ja toki olisin voinut käyttää painoa takana kolmannella peruutusaskeleella ja kääntyä itse aavistuksen hitaammin täyskäännöksessä, niin pistesaldo olisi ollut aika erilainen. Uskallan väittää, että tuolla oli vähän tiukempi arvostelu kuin taviskisoissa, mutta niin pitää ollakin, SM:it on SM:it. Mutta tulos saatiin kuitenkin ja joukkuekin sai tuloksen ja sehän on tärkeintä. Aika hassua ajatella, että kuukausi sitten oltiin vasta menossa voittajaan ja nyt Justilla on jo koulari! 

Ollaan treenattu ahkerasti eteentuloja, ohjaajankiertoja, peruutusta ja J-täykkäreitä. Näistä neljästä kahdesta saatiin kympit, mutta silti olen sitä mieltä, että ollaan edistytty näissä kaikissa; virheet oli ihan (jännityksen aiheuttamaa) huolimattomuutta. 

Nyt sitten katse kohti mestariluokkaa. Paljon osataan jo, mutta paljon on vielä treenattavaakin. Tarkoitus oli nyt välissä käydä pari koetta tokoa, mutta tällä hetkellä on tosi ristiriitaiset ajatukset sen suhteen. Vähän "koeväsymystä" ilmassa, kun viimeiset 2 kk ollaan koko ajan oltu valmistautumassa johonkin. Sellainen rento treenailu ja uuden opettelu tuntuisi ihan kivalta vaihtelulta...

Rallyviimeistelyt SM:iä varten

 Viime lauantain SM:ia ennen kahdet valmistelutreenit. Ensin sunnuntaina 4.10. ratatreeni tällaisella pohjalla. Lisättiin tuohon sivulla peruutuksen jälkeen vielä eteentuloperuutus ja paluumatkalla oikealta puolelta askeljäävät. Spiraalin sijaan tehtiin houkutus vasemmalla seuraten. 

Tokokokeen jälkeisenä päivänä ei ollut syytä tehdä palkattomuustreeniä, joten palkkailin ruhtinaallisesti ja vähän kaikesta. Olin tyytyväinen itseeni, että muistin palkata myös kylttienväliseuraamisesta ja liikkeellelähdöistä kesken radan. Yhden kerran tuli huono lähtö, mutta siinäkin olin tarkkana ja puutuin asiaan. Otettiin uudestaan ja nyt Just oli hyvässä kontaktissa. Eteentuloperuutus oli monelta joukkueen koiralta unohtunut, mutta Just teki sen hyvin eikä juuri vinkunutkaan. Sivulla peruutuskin onnistui! Houkutukset jäätävän vaikeet eli tosi haiseva märkäruoka puoliksi avonaisessa rasiassa kylttitelineen takana ja namipallo. Tehtiin tosiaan vasemmalla enkä ottanut heti kokonaista kahdeksikkoa. Pätkiminen kannatti ja Just teki hienosti! Käytännössä houkutus tuli ohitettua kolmesti; ensin lähdössä, sitten peruutuksissa ja sitten varsinaisena. Se varmaan sopi Justille, kun luopui häiriöistä jo lähtösuoralla. 

Rata oli aika lailla "kaikilla herkuilla". Tosi hyvä fiilis jäi ja sellainen varma, että "vähän kaikki" on käyty läpi. Erityisesti mieltä lämmitti, kun Jenny kehui meidän eteentuloja upeiksi - ihanaa, että treeni näkyy ulkopuolisen silmäänkin!

Keskiviikkona Sirkuskentällä viimeinen silaus. Paljon palkkaa seuraamisesta, liikkeellelähdöistä, eteentuloista, ohjaajankierroista, puolenvaihdoista ym. Parempaa fiilistä saa hakea!

Tokon rotumestaruus

 Viikko sitten lauantaina hartaasti valmisteltu tokokoe Asikkalassa maneesissa. Avoin luokka alkoi klo 10.30, joten heti aamusta lähdettiin ajelemaan. Tuomarina oli Harri Laisi ja meillä lähtönumerona viimeinen. Paikkikseen tuli lähtö vähän nopeasti, kun oletin, että ois 2 ryhmää mutta olikin vain 1. Tämä ei onneksi haitannut ja Just istui kympin arvoisesti. Hiekkaan piilotettu etupalkka treeneissä oli jäänyt Justille niin vahvasti mieleen, että etsi nytkin namia hiekasta vapautuksen jälkeen. En tiedä, onko tämä nyt kuitenkin huono juttu - tuliko pettymys. Ainakin ennen seuraavaa koetta tekonurmella tuosta pitää päästä eroon. Paikkikseen mennessä ja tullessa Just tsekkasi maassa olevat naulauslevykkeet, joita ei olla muistettu harjoitella. Onneksi yksilöliikkeissä ei sitten oikeastaan kertaakaan kiinnittänyt niihin huomiota.

Sitten Just autoon odottelemaan ja itse katselemaan liikepaikkoja ja seuraamiskaaviota. Pari koiraa ennen otin Justin "lämppäämään". Tehtiin pihalla liikkeellelähtöjä, liikkeestä seisominen, istuminen ja merkinkierto läheltä. Vire tuntui tosi hyvältä koekehään mennessä. Suoritus alkoi mukavasti hypyllä, josta saatiin 10. Just lähti mukavasti sosiaaliseen palkkaan mutta siirtymässä lipesi tsekkaamaan seinässä olevan laudanreiän - siellä on varmasti hiiriä 😂 Tuli kuitenkin kutsusta. Seuraavana liikkeestä seisominen, joka muuten okei mutta loppuperusasentoon kaksoiskäsky: 9. Ruutu oli muuten hyvä, mutta pieni viive maahanmenossa: 9½. 

Aika lähellä Shrekiä vai mitä?

Siitä taas iloinen siirtymä seuraamiseen ja muistin tehdä takapäänkäyttökäännöksen ennen lähtöpaikalle asettumista. Seuraaminen oli meidän tasolle aika hyvä! Hoin vain koko ajan mielessäni "muista Shrek, muista Shrek" ja mielestäni onnistuin aika hyvin  😂 Ensimmäisen oikealle käännöksen jälkeen Just vähän jätätti mutta korjasi sitten itse. Muut käännökset ihan ok. Liikkuri ohjasi meidät vahingossa juoksun jälkeen hitaaseen, joten siinä oli vähän säätöä, kun nopeus vaihtui kahdesti parin metrin aikana, mutta ei annettu sen haitata. Peruutus oli huono; nostin ehkä polvea sanomatta käskyä? 8½ saatiin tästä.

Sitten luoksari, jossa ei moittimista: 10. Just ensin näytti lähtevän sosiaaliseen palkkaukseen mutta sitten ihan yhtäkkiä jäi jumiin liikkuriin, joka laittoi kaukotötsiä. Virekin siinä laski ja kaukot oli ihan katastrofi, Just katteli vaan muualle ja nousi istumaan ehkä 5. käskyllä. Nollillehan se meni eikä sosiaaliseenkaan palkkaan vastannut. Onneksi tämän jälkeen oli kiva nouto, josta vire nousi taas. Tuomarikin tykkäsi ja antoi kympin. Tästä lähdettiin taas iloiseen siirtymään kohti liikkeestä istumista. Pyysin Justin istumaan pari kertaa ennen lähtöpaikalle asettumista ja toimi hyvin. Mun pitäisi kuitenkin tässä kävellä valmistelevassa osuudessa vähän hitaammin eikä siihen hermot pitäneet. Lähdin kävelemään Shrek-kävelyä, ja Just seurasi kyllä edelleen tosi hienosti mutta ei sitten meinannutkaan istua vaan seisoi. 0 siis tästä.

Viimeisenä oli merkinkierto, jossa itse tein tosi tyhmästi asettuessani lähtötötsän oikealle puolelle. Just kiersi ihan ok, joskin osan matkasta ravissa, mutta paluumatkalla jäi tsekkaamaan lähtötötsän, ennen kuin asetteli itsensä sen ja mun väliin. Tästä saatiin kasi, ja ihan oma, typerä virhe! Kokonaisvaikutus 8 ja yhteispisteet 251, II-tulos ja 3. sija.

Kokonaisuudesta jäi hyvä fiilis. Varmoista liikkeistä saatiin kymppiä ja 9½, seuraaminen ei tuntunut kamalalta eikä muutenkaan kehässä tuntunut kamalalta (harvinaista 😂). Justin vire oli suurimmaksi osaksi ihan hyvä, paitsi kaukojen notkahdus, mutta senkin jälkeen nousi uudestaan. Ääntä ei tullut oikeastaan ollenkaan! Mutta kyllä tuo nykyinen avoin luokka on pitkä, siitä ei mihinkään pääse.

Pienestä jäi kiinni ykköstulos, mutta ei tarvitse jossitella, koska parannettavaakin jäi niin paljon. Liikkeestä istumista pitää nyt ottaa oikein kuuri ja huomioida se, että valmisteleva seuraaminen on tosiaan 10 metriä eikä 2-5. Kaukot taas pitäisi saada toimimaan huonommassakin vireessä; niiden epäonnistumista pidän aikalailla virekysymyksenä. Ja sitten pitää treenata tuota, että liikkuri laittelee tötsiä suorituksen aikana! Onhan meillä ollut tötsiä, mutta ne on suurimmaksi osaksi olleet samoilla paikoilla.

Kuvat: Outi Uusitalo

Tokoviimeistelyt

 Kahdet viimeistelytreenit tokokoetta varten tälle viikolle. Maanantaina Annikan kanssa Ogelissa. Kun tultiin klo 20, siellä oli yllättäen lapinkoirien treenit loppumassa! Odoteltiin siinä sitten vähän aikaa kentän tyhjenemistä ja aloitin Jokun kanssa häiriönsietohommilla, kun härdelli oli edelleen melkoinen. Se teki muuten tosi hienosti, mutta noudosta ei tullut mitään. Luulen, että aivokapasiteetti oli tullut täyteen, kun se tekee niin suurella intensiteetillä ja joutui hirveästi keskittymään, kun oli niin paljon häiriötä, extrana vielä Annikan ihana Elsie-pentu 😍 Lyytin kanssa tein myös ihan suunnittelematonta rallya, ihan kivaa sillä oli, vaikkei tuollaisessa mitään järkeä olekaan. 

Justin kanssa aloitettiin paikkaistumisella, Selma teki makuuta vieressä. Etupalkka taas hiekkaan kaivettuna. Puolen minuutin jälkeen Sky ja Joku alkoivat haukkua ohikulkijalle ihan hirveästi ja n. 50 sek kohdalla mun hermo ei enää pitänyt, vaan menin palkkaamaan Justia. No, tulipahan ainakin hurjat häiriöt, vaikka aika ei mennytkään täyteen. 

Tauon jälkeen aloitettiin liikkeestä seisomisella tarkoituksena palkata jokaisesta liikkeen osasta. Pysähtyminen valui, joten siitä en palkannut, mutta palkkasin kohti kävelystä, koiran ympärikierrosta, sivulla seisomisesta, ennakoimattomuudesta ja perusasennosta. Sitten vielä uudestaan stoppi, että sain palkattua. Ei edelleenkään ollut lukkojarrutus, jonka Just periaatteessa osaa, mutta en ruvennut nillittämään. Toisena liikkeenä ruutu, jonka rakentamista Just ei ollut nähnyt. Annika oli piirtänyt mun pyynnöstä hiekkaan ruudun keskelle 2x2 ruudun auttamaan mua paikkakriteerissä. Just oli lähtöpaikalla ihan jousilla, joten käskinkin maahan. Totteli, namipalkka, pyysin uudestaan sivulle, taas namipalkka ja sitten lähtökäsky. Ja oli kyllä niin täydellinen ruutu kuin vain mahdollista. Just meni haukkumatta geometriseen keskipisteeseen, "jes"istä pysähtyi katse muhun päin ja onnistuin vielä heittämään lelunkin oikeaan paikkaan!?! Otettiin myös loppuosa erikseen eli kaukana seis-maahan, koiran sivulle, palkkaus maahan ja käskystä napakasti perusasentoon. 

Sitten luoksari, jossa namipalkka alun maahanmenosta ja namipallo loppuperusasennosta. Noudossa namipalkka luvan odottamisesta ja namipallo loppuperusasennosta. Nää oli kumpikin aika lähellä täydellistä, ei edes ääntä! Hypyssä palkkasin myös namipallolla eli näissä kaikissa tuli loppuperusasento vahvistettua. Viimeisenä seuraaminen, jossa mukana peruutus ja juoksuosuus, josta saikin kesken kaiken loppupalkan. Se ei mitenkään kiehunut kiertyneenä mun jalan ympärille mutta tuli hyvällä ilmeellä ja paikka pysyi, mikä oli oikein hyvä taso näin treenin lopuksi.

Keskiviikkona kouluttamisen jälkeen vielä viimeinen silaus Sirkuskentällä Hannan kanssa. Aloitettiin taas paikkaistumisella, Vire makasi vieressä. Taas tuli yllättävä häiriö, kun kesken kaiken poikajoukko pyöräili kentän läpi ja varmaan 10 m päästä koiria, ei onneksi "päälle". Kävin palkkaamassa tästä ja sitten otettiin vielä minuutti. Sitten Hanna vei Viren autoon, minkä aikana tein "virevalmisteluja", joita pystyisin tekemään koepaikallakin.

Tällä kertaa aloitettiin liikkeestä maahanmenosta, jossa samat palkkauskohdat kuin ma seisomisessa. Sitten merkinkierto, joka ei sitten ollutkaan "kerrasta purkkiin" vaan Just pelleili taas. Otin sen takaisin sivulle kylmän viileästi ja mentiin tekemään muuta välillä. Sitten uusi yritys eri suunnasta ja nyt oli täydellinen! Tästä namipallo palkaksi. Treenin jälkeen analysoin, että se ainoa kerta, kun ei ole pelleillyt ekalla yrityksellä, oli silloin 1,5 vko sitten lauantaina Agitokomaalla, kun tein ensin omalla törpöllä kiertoa lyhyestä matkasta kentän laidalla. Otan nyt sit kokeeseen oman tötsän mukaan ja teen sillä ennen koesuoritusta. Katsotaan, onko vaikutusta!

Seuraavaksi palkkailin siirtymiä ja liikkeenaloituksia. Loppuun vielä mentiin kentältä pois, tultiin takaisin ja tehtiin "siirtymäketju" eli kehääntulo, liikkeenaloitus, sos. palkka jne jne. Tästä ei kyllä kaivelemallakaan löydy moitteen sanaa. Just oli koko ajan kontaktissa ja iloisella ilmeellä, teki kaikki palkkatemput, tuli siirtymät innokkaana, oli joka aloituksessa skarppina eikä äännellyt yhtään.

Näillä eväillä huomiseen kokeeseen. Ei ainakaan tule mieleen, mitä oltais unohdettu treenata; tuloksen näkee huomenna! Mitä tahansa voi tapahtua ja vire voi olla mitä vaan laaman ja kiljuvan kuumakallen väliltä mutta ainakin on valmistauduttu monipuolisin treenein.

Kesäkauden päätös

 Syyskuun viimeisenä maanantaina viimeinen rallykoulutus + kimppatreenit. Tehtiin mun suunnittelemaa rataa. Tällä kertaa Just oli taas tosi korkeassa vireessä ja vinkui aika paljon. En kuitenkaan huomannut tätä ajoissa, vaan tein virittelynäkin vauhdikkaita temppuja, palkkailin ohjaajankierrosta ja ulkokaarteesta jne. Alkusuora meni ihan hyvin, paitsi että askel vasemmalle -kyltissä oli hieman ajoitusongelmia enkä saanut kunnon ristiaskelta tehtyä. Toisella suoralla oikealla puolella taas alkoi kiehua ihan huolella. Olin tyhmästi laittanut suoran päähän istu-käännös oikeaan-istu, olisi pitänyt laittaa tavallinen 90 asteen käännös. Viisi oikean puolen perusasentoa nimittäin oli Justille liikaa. Kuumui ja kuumui, kunnes käännöskyltillä ei enää malttanut keskittyä perusasentoon vaan kiersi mut kokonaan. Koska meillä oli kisatreeni, uusin ihan kisamaisesti kylmän viileästi ja nyt saatiin perusasennot tehtyä kunnialla. Kahdeksikko ja 270 käännös menivät ihan jees, mutta kolmen istumisen eteentulo kuumensi taas tunteita. Muistaakseni uusin kuitenkin maahanmenon, kun Just ei oikein keskittynyt siinä eikä käsky mennyt läpi. Uusinnalla onnistui hienosti. Puolenvaihto ja spiraali menivät hienosti ja kun vielä peruutus onnistui suoraan radalla, niin siinä olikin loppupalkan paikka. Lopuksi tehtiin vielä hyppy ja jotain muuta pientä, ja sitten meidän vuoro loppuikin. Sinänsä mielenkiintoista, että juuri nuo oikeanpuolen perusasennot aiheuttaa eniten vinkumista, kun niitä tehdään monta peräkkäin. 

Tiistaina oli isojen koirien fyssari ja tällä kertaa ei jouduttu lähtemään päivystykseen ksylitolimyrkytyksen takia... Muita treenejä ei tällä viikolla sitten ollut. Ollaan tehty joka päivä paikkaistuminen eri paikoissa mutta ei kylläkään koiraseurassa. Kaikki on menneet hyvin. Muuten ollaan vaan tehty ihan pikkujuttuja kotona olkkarissa ja mökillä pihalla; eteentuloja, ohjaajankiertoja, noudon loppuasentoa, peruutusta jne. Nyt vielä tokoviimeistelyt ja sen jälkeen suoritus on enää päivän fiiliksestä kiinni!