Nosetreenit 11.7. ja viimeiset joukkuetreenit

 11.7. oli mun ryhmän nosetreenit, tällä kertaa oltiin hallilla. Aiheena oli ilmaisutreenit, mutta ihan ei kätköt toimineet, kuten mä olisin halunnut. Joku sai testata kätköt nollakoirana ja Just sai treenata sitten ryhmän jälkeen.

Ekana harjoituksena oli kaksi riviä siivekkeitä. Kuvassa kauimmaisella oli lähikätkö heti ekassa siivekkeessä ja ajattelin, että haju tulisi tosi hyvin koirien nenään, kun ilmavirtalähde oli takana. No, vain yksi koira nappasi tän lähikätkön... Lisäksi huopatassujen liima oli jo niin huonoa, että tarrat putosivat ja loppujen lopuksi kaikissa siivekkeissä oli kätkö samassa kohdassa 🙈

Ilmaisutreenin lisäksi tässä oli mahdollisuus treenata ohjaajahäiriötä eli että ohjaaja yrittää esim. vetää koiraa jo eteenpäin. Tätä me treenattiin pikaisesti Justin kanssa, mutta tein vedon lievemmin kuin leirillä, että saatiin onnistumaan. Ja vielä toinen treeniaihe oli "näytä"- ja "jatka" -vihjeiden erottelu, joka sujui kaikilta hyvin.

Toisena harjoituksena oli labyrintti, jossa kätkö ihan tuolla lähimpänä varauloskäyntiä olevassa siivekkeessä. Tässä oli tarkoitus, että haju olisi tullut koirien nenään kauempaa mutta eipä se sitten kuitenkaan oikein tullut. Plääh. Lisäksi treenattiin liinankäyttöä, jossa kaikki ohjaajat pärjäsivät loistavasti.

Just teki tässä piiiitkästä aikaa valeilmaisun kohtaan, jota muut koirat olivat hillonneet. Olin vielä mennyt sanomaan valeilmaisuvaiheessa olevalle ryhmäläiselle, että ei hätää, tää on vaihe ja se menee yleensä ohi, Justillakin oli tuo vaihe eikä se ole ikuisuuksiin tehnyt valeilmaisuja. No nytpä teki! Tästä sellainen tärkeä informaatio, että noin kuumassa mielentilassa parin tunnin odottelun jälkeen se saattaa hutiloida eli jättää tarkimman analyysin pois. Tein etsinnän vapaana ja musta näytti siltä, että Just vaan jossain vaiheessa totesi, että tää on tarpeeksi hyvä, ilmaisen tähän. En reagoinut mitenkään ja se nousikin saman tien ja jatkoi etsintää. Oikealla kätköllä tein sitten saman eli odotin ja nyt se tarkensi uudelleen ja jäi maahan hyvin päättäväisesti. Toivotaan siis, että oppi jotain!

Keskiviikkona viimeiset SM-joukkuetreenit Sirkuskentällä. Maltoin pitäytyä suunnitelmassa eli tehdä vain kehääntuloja, siirtymiä, aloituksia ja fiilistä sekä yhden ruudun. Treenit meni hyvin mutta ei ehkä mitenkään loisteliaasti. Varmalla fiiliksellä ja luotolla omaan tekemiseen kuitenkin SM:iin lähdettiin.

Agipäivitys

 Onkin näköjään jäänyt kokonaan päivittämättä Jokun agitreenit kuukauden ajalta!

22.6. meillä on ollut estetreenit, mutta en kuollaksenikaan muista enää, mitä tehtiin 🙈 Olin varmaan jo henkisesti matkalla Rovaniemelle...

29.6. oli aiheena takaaleikkaukset ja pitkä loppusuora. Tää treeni meni ihan huikean hyvin! Joku osasi kaikki kuviot ihan suvereenisti. Tehtiin neloselle poispäinkääntö, sitten 6:lle ja 7:lle tavalliset takaaleikkaukset ja 11:lle viskileikkaus. Nää sujui muistaakseni kaikki jo ekalla yrityksellä. Poikkaria vähän hiottiin paremmaksi. Loppusuoralla irtoaminen ei ollut ongelma mutta muurin nro 13 Joku ohitti muutaman kerran, koska kääntyi heti putkesta mun perään. Eli siihen tarvittiin pieni tökkäys.

On kyllä hienoa, kun on opettanut koiralle pentuna jotain perustaitoja ja sitten neljä vuotta myöhemmin se osaa kaiken ihan sujuvasti, vaikka esim. viskileikkaustakaan ei olla tehty ikiaikoihin.

6.7. treenit oli hallissa ja takaaleikkauksia sovellettiin radalla. Ohjeena oli, että jokaisen pitää tehdä radalla vähintään yksi takaaleikkaus, muuten sai valita ohjauskuvionsa itse.

Keppien sijasta sai tehdä 17-18 ja siitä jatkaa kutoselle. Joku oli ekalla vedolla tosi vauhdikas ja tuli putkesta ulos toooosi pitkälle, vaikka olin ihan ajoissa valssaamassa. Sain kuitenkin taisteltua sen oikealle esteelle. Keinu meni hienosti joka kerta. 8-hyppyä piti varmistaa, mutta se ei haitannut, koska kympille saatiin tehtyä hyvä takaaleikkaus. Putkelle 13 sain irrotettua sen verran kaukaa, että ehdin juosta 14-15 kuvassa alapuolta. Radan kompastuskiveksi meillä muodostui hyppy nro 19, jonka Joku lukitsi edestä, vaikka mitä tein. Ilman vauhtia poikkari siihen onnistui hyvin mutta vauhdin kanssa ei mitään saumaa. Hanna ihanasti totesi, että on mennyt estelukitustreenit perille! 😁 Ja sehän on tietysti hyvä asia, että Joku lukee rataa eikä kysele liikoja.

Poikkarit siis treenilistan kärkeen seuraavalle kerralle 13.7., joka oli sopivasti toivekerta. Tuuli koulutti tällä kertaa Hannan lomaillessa. Laitoin poikkarikohdan mahdollisimman helppoon kuvioon: kaksi hyppyä suoralla ja päädyssä hyppy poikittain. Tätä tehtiin molemmin päin eli poikkari sekä vasemmalle että oikealle kädelle. Saatiin oikein hienoja onnistumisia! Tässä suurin oivallus oli se, että Joku piti päästää hypylle jo paljon aiemmin kuin luulin eli jäin vetämään liian pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi vaadittava veto olikin tosi pieni! Toinen huomio oli se, että Joku teki käännöksen paljon sujuvammin oikealle. Vasemmalta tullessa se teki ihmeellisen mutkan kropastaan. 

Toinen poikkarikohta tällä radalla oli mutkaputken jälkeen hyppy ja sekin oli tosi luonteva. Tehtiin myös nämä kaksi peräkkäin, eli hyppy-hyppy-poikkari-putki-poikkari-hyppy ja hyvin meni. On se mahtavaa, kuinka pienellä treenillä jokin haastavalta tuntuva ohjaus saadaan tuntumaan luontevalta! Lisäksi tehtiin keinua kovasta vauhdista, meni ihan superisti. Puomiakin yritettiin, mutta ei saatu sitä mitenkään laitettua niin, ettei se heiluisi, joten luovutettiin sen suhteen.

Tän viikon torstaina kaivoin naftaliinista vanhan leijeröintitreenin. Ai että oli hauskaa! Kyllä tuo on vain makeeta, ei voi mitään! Otettiin ensin pätkä 1-5 niin, että kutsuin 2-putken jälkeen. Kutsu meni hyvin mutta putkelle nro 5 vedin aivan liian pitkälle ja Joku ei tiennyt, mihin oltiin menossa. Tämä kävi aika monelle koirakolle. Toisella kertaa meni vähän paremmin mutta edelleen tein liikaa. Sitten juoksin itse puomin oikeaa puolta ja koutsi palkkasi muurin jälkeen. 

Seuraavaksi siirryttiin pätkään 5-9. Suunnittelin ehtiväni persjättöön esteen 7 jälkeen mutta ensin ei mitään toivoakaan, kun jäin munimaan koiran ollessa putkella nro 5. Sitten tsemppasin tosi paljon, lähetin koiran kauempaa, lähdin heti juoksemaan kovaa ja näin ehdin ihan sujuvasti. Joku irtosi upeasti hypylle 9 ja sai siitä palkan. Sitten yhdistettiin nämä kaksi pätkää eli tehtiin 1-12. Alun ohjasin puomin oikeaa puolta ja se meni hyvin, nyt 5-putkelle menokin oli sujuva. MUTTA saatoin aivan liian pitkälle, ja vaikka kuinka lähdin juoksemaan ihan täysillä, niin en silti olisi ehtinyt persjättöön. Siispä tein nopean päätöksen ja päästin koiran menemään putkeen ensin tehden itse takaaleikaten. Tää sujui aika hyvin; vähän Joku himmasi putken jälkeen mutta sain kuitenkin lähetettyä ysille. 10-11 välissä sain mukavasti etumatkaa ja ehdin persjättöön ennen putkea nro 12, minkä jälkeen palkka.

Lopuksi kokeiltiin vielä pätkää 5-8 niin, että olisin puomin oikealla puolella, mutta sitä ei enää saatu onnistumaan; Joku nappasi aina muurin jälkeen ekan putken. Haastava kohta saada koiran linja suoristettua liikkuen itse niin kauas sivulle. Lopetettiin etupalkalle juoksemiseen esteelle nro 7 ja sillee onnistui.
 

SM-joukkuetreenit nro 2&3

Palattiin tiistaiaamuna Rovaniemeltä ja tiistaipäivän + keskiviikon iltaan asti Just sai ihan huilia. Keskiviikkona SM-joukkueen iltatreenit Sirkuskentällä. Tehtiin 2 koirakkoa kerrallaan ja lisäksi toisella puolella kenttää oli toiset tokotreenit sekä nurtsilla jotkin toisen porukan treenit. Just oli mulla yksin mukana, kun Joku oli jo ollut päivän tallilla. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli todella kovaa.

Aloitettiin kierrolla. Ensin yhdellä tötsällä menokierto ja heti kierron jälkeen vapautus leluun. Toiselle toistolle Sami toi lisää kartioita ja otettiin koko liike. Tosi hienosti meni!!! Upeasti Just oikein kiihdytti paluussa! Sitten kaukot niin, että Nina oli liikkurina meidän välissä ja pyöritteli tosi isoa istuinalustaa ja Sami seisoi Justin takana. Palkkasin ensin ekasta vaihdosta, sitten tokasta vaihdosta. Oikein iloiset vaihdot!

Sitten hyppynouto. Siinä kävi kaksikin odottamatonta juttua. Ekalla toistolla Just ei heti löytänyt kapulaa ja jouduin antamaan uuden käskyn. Sitten kun löysi, vieressä tolpassa kiinni oleva flatti nousi seisomaan. Just lähti kuitenkin tuomaan kapulaa ja palkkasin suoraan vauhdista. Toisella toistolla itse nouto meni hyvin mutta Justin hypätessä takaisin koko hyppy kaatui tuulessa! Just toi kapulan sivulle mutta pudotti sen. No niin. Käännettiin sitten hyppy vielä tuulen suuntaiseksi ja otettiin vielä kolmas toisto, ja nyt saatiin kokonainen liike onnistumaan.

Viimeisenä isompana juttuna jäävät läpi. Ensin asentopelinä, sitten jokainen erikseen. Palkkasin kaikki osat. Ainoa stiplu seisomisessa Just kääntyi vähän mun kiertäessä. Eli jos kokeessa sattuu seisominen asennoksi, niin otetaan pikainen luopumisen kautta muistuttelu vakaasta seisomisesta. Lisäksi yhdessä kohdassa Just lähti huonosti seuraamaan, mutta tämä saatiin korjattua. Sitten Justille tauko, jonka jälkeen paikkis. Osa koirista makasi, ja palkkasin Justin, kun se ei reagoinut muiden maahan-käskyihin, mutta itse paikkiksen aikana en välipalkannut. Hyvin meni. 

Paikkiksen jälkeen palkkailin Justia vielä sivulta maahan ja maasta sivulle -nousuista samalla, kun Saila teki flattinsa kanssa samoja juttuja eri tahtiin vieressä. Just ei mennyt lankaan. Ihan viimeisenä juttuna vielä yksi luoksari. Tein ensin pari takaakiertämistä naminheitoista ja sivulta. Luoksari oli nyt ihan testinä sille, kuuleeko / kuunteleeko Just käskyn pitkästä matkasta kovassa tuulessa. Ja kyllä kuunteli! Tähän sitten lopetettiin; kaikki tuli tehtyä ja kaikesta palkkailtua.

Torstaina sitten päästiin käyttämään upeaa mahdollisuutta eli treenaamaan Tuomarinkartanoon SM:ien koepaikalle isossa häiriössä. Oli varmaan 40 muuta koirakkoa samaan aikaan treenaamassa! Nyt saatiin sadekelin treeni eli nyt on treenattu helteessä, kovassa tuulessa ja sateessa.

Justin kanssa aloitettiin ruudulla. Ensin meno + stop, josta leikkipalkka. Sitten jätin Justin seisomaan ja menin itse takaisin lähetyspaikkaan, sieltä sitten loppuosa. Muistaakseni meni oikein mainiosti. Toisena liikkeenä seuraamista. Palkkailin vähän kaikesta. Just oli tosi hyvällä ilmeellä mukana ja keskittyi välittämättä yhtään mistään häiriöistä.

Tässä kohtaa Nina huomautti, että voisin kyllä enemmän palkata sosiaalisesti ennen kuin taion namin taskusta. Tämä oli erinomainen pointti, koska miksi en käyttäisi jokaista tai melkein jokaista palkkaustilannetta hyväkseni vahvistamaan sosiaalista palkkaa. Samoin kuin käytän jokaisen siirtymän treenissä hyväkseni vahvistaakseni siirtymiä. Viimeisenä juttuna luoksarin jättö, ja kun Just oli skarppina heitin selkäni taakse namipallon. Tauon jälkeen vielä paikkis, jossa tällä kertaa välipalkkasin muutaman kerran.  Oli kyllä hienot treenit ja Just oli ihan 💖

Illalla vielä agitreenien jälkeen tehtiin hallilla hyppytekniikkaa kapula suussa. Ja todettiin, että joo-o, on se aika vaikeeta. Ilman kapulaa Just meni hyppysarjat ihan kuin ennenkin, loikkasi jopa kaksi viimeistä estettä yhdellä loikalla. Eikä tarvinnut mitään lyhyempiä välejä. Mutta kapulan kanssa painopiste muuttuu niin paljon, että ylöspäin ponnistaminen on vaikeaa. 30 cm meni hyvin mutta 40 on jo tosi korkea. Toivotaan siis, että kokeissa saadaan este 30-35 senttiin.

Rovaniemen valkkuleiri - laatikkoetsintä sekä muut vinkit

 Leirin viimeinen rasti oli iso laatikkoetsintä. Tehtiin tämä sokkona ja keräsin kaiken jäljelle jääneen aivokapasiteettini tätä varten. Tehtiin ihan etsintänä tietämättä kätköjen määrää mutta palkkasin kaikki ja olin sanonut Nooralle, että jos rupeaa menemään ihan hölmöilyks, niin sitten aikalisä ja aivot mukaan. Alueella oli 5 isoa muovilaatikkoa, joissa sisällä muiden lajien välineitä, 13 isoa valkoista pahvilaatikkoa, 2 matalaa laukkua, 18 pikkuämpäriä ja 12 pienempää pahvilaatikkoa eli n. 50 kohdetta yhteensä. Näiden erilaisten kohteiden mukaan jaoin alueen sektoreihin.

Halusin tehdä koira vapaana, koska halusin katsoa sen reaktioita ja yrittää pysyä kärryillä, mitä on vielä haistelematta. Ja olikin tosi mielenkiintoista ja opettavaa! Jälkeenpäin kyllä pohdittiin, että vapaana etsiminen taitaa toimia parhaiten pienemmillä ja ahtaammilla alueilla - tämmöisille jättialueille voisi kuitenkin olla parempi tehdä koira hihnassa järjestelmällisemmin.

Just aloitti alueen ulkoreunaa, joskin skippasi kolme reunimmaista purkkia. Takanurkasta löytö laukusta reilun 20 sek jälkeen. Just teki tähän ensin katsomisilmaisun, mutta odottelin rauhassa ja se teki uuden kohdennuksen ja maahanmenon. Tästä jatkettiin ja nyt Just hölkkäsi alueen ulkoreunaa pitkin toiseenpäin, jossa harhautui haistelemaan A-estettä ja vaneriboksia, jossa oli eilen ollut haju. Näissä oli todenäköisesti siirtymähajua eli muistilistan kohta "jos koira harhautuu sisäetsintään, ohjaa takaisin siihen, mistä harhautui". Tässä mun olisi pitänyt tulla lähemmäs ohjaamaan, koska Just tuli nyt mun luo ja haisteli aika randomisti alueen keskiosaa osumatta kätköille.

Sitten teki selkeän reaktion pikkulaatikoiden päädyssä ainoaan ruskeaan laatikkoon. Tähän kohtaan olisi taas tarvittu ohjausta, koska "jos koira tekee reaktion ilmaisematta, tarkistakaa viereiset laatikot". Näin ei tehty ja Just juoksi taas läpi ne samat ulkoreunan laatikot ja sitten harhautui taas A-esteelle. Vihjeestä palasi laatikoille ja nyt löytyi kätkö nro 2 toisesta laatikosta A-esteeltä päin noin minuutin päässä ekasta. 

Seuraavaan löytöön meni vain 15 sekuntia: kätkö oli pikkulaatikoiden toisella reunalla, sen ruskean laatikon vieressä, johon Just oli reagoinut jo minuutin aiemmin. Tästä ohjasin haistelemaan muovilaatikoiden sektoria, mikä palkittiin löydöllä 20 sekunnin päästä. Sitten Just hillosi vajaan minuutin isoja valkoisia laatikoita. Ihan selkeitä reaktioita mutta kulki koko ajan keskellä olevan kätkölaatikon ohi! Muistin, että reunimmaiset muoviämpärit oli vielä etsimättä ja lähdin ohjaamaan sinnepäin. Just kävi ensin eka löytämällään laukulla mutta jätti sen sitten mun kutsusta. Muoviämpäreitä pitkin eteni viimeiseen nurkkaan, mistä viides löytö! 

Yhteisaika tässä vaiheessa siis vajaa 4 minuuttia. Olin niin tyytyväinen, että ehdotin, että voitais jättää tähän. Noora huikkasi, että yksi kätkö olisi vielä, johon minä, että joo mutta voitais silti lopettaa tähän. Vastaus oli tyrmäävä! 😂 "Ettekä varmasti jätä!!!!" Tää oli juuri sitä sopivaa perseelle potkimista ja ohjaajan tuuppaamista, jota mä tarvitsen. Noora kysyi, mihin Just on reagoinut ja osasin heti sanoa, että isoihin valkoisiin. No niin, mennäänpä sinne (tätä ei ole enää videolla). Ja sieltä löytyi se yksi laatikko, joka oltiin missattu 5 kertaa. 

Tässä etsinnässä korostui hyvin ohjaajan rooli isoilla alueilla. Paremmalla ohjauksella etsintäaika olisi varmaan vähentynyt ainakin kolmasosalla. Nyt olen selvästi jo siinä vaiheessa, että tiedän nämä asiat (muistilista) ja osaan analysoida jälkikäteen mutta en pysty tekemään tarvittavia ohjauksia siinä tilanteessa. Tää pitää nyt laittaa ihan täsmätreeniin. Voihan se olla, että kun opin paremmin omaa rooliani, niin täsmäohjaukset alkaa tuntua luontevilta.

Tähän kokoan vielä ajatuksia, jotka eivät liittyneet mihinkään tiettyyn treeniin, vaan joista puhuttiin yleisellä tasolla tai muiden koirakoiden treeneissä:

• Mielentila-asiat olivat vahvasti keskiössä. Esim. vilkasta Hyydettä häiritsi autosta tullessa lentävät ötökät. Noora puuttui tähän heti, vaikka ryhmäläiset olivatkin hetken ihan kuutamolla, että mitä tässä oikeastaan treenataan. Noora kiteytti, että häiriöihin suhtautumisessa on kaksi yleistä tapaa: joko siedättää koiraa niihin tai sitten opettaa niin vahvan kuplan, ettei koira ehdi huomata häiriötä. Hyyteen kanssa lähdettiin purkamaan asiaa niin, että ohjaaja otti koiran jo autosta leikkien ja halliin tulo tehtiin "kehääntulona" kuten tokossa. Sitten etsinnästä taas leikkipalkka. Tää toimi aivan mahtavasti ja jo viikonlopun aikana Hyyde oli jo autolta alkanut tarjota lelun ottamista suuhun ja intensiteetti oli ihan erilainen  myös etsinnässä. 
• Muutamalla koiralla oli lauantaiaamun ekassa treenissä ulkona vaikea suoriutua omalla tasollaan. Harjoitusta kokeiltiin muokata nopeasti, mutta jos koira ei vastannut siihen parilla toistolla, kokeiltiin uudelleen eri kontekstissa. Esim. nämä koirat olivat iltapäivän hallitreenissä jo ihan liekeissä, ihan kuin eri koiria. 
• Motivaatiosta puhuttiin myös usean koiran kohdalla. Motivaation lisäämiseksi käytettiin esim. takapalkkaa eli namipallo tai palkkarasia jätettiin alueen reunalle, ja löydöstä sai juosta sille. 
• Motivaatioasioissa näkyi myös vähän Nooran toinen harrastus pk-lajit ja sieltä tuttu tapa tehdä lyhyt treeni ja koira autoon. Tästä muutama ajatus:
• Koiran pitää todella tykätä autoon menosta, ettei se toimi rangaistuksena kaiken kivan loputtua.
• Esim. Nooralla on vielä yksi palkkapurkki aina autossa. Mähän jätän myös Justille jonkin herkkutikun autoon etsintöihin mennessä, että autoon meno olisi vielä yksi palkka.
• Jos on useampi koira, voi käyttää motivointiin perinteistä kateuskorttia eli toinen koira pääsee ensin tekemään ja toinen saa kerätä intoa sillä aikaa.
• Toisaalta taas tässä sama kuin autoon menossa eli treenin loppuminen ei saisi olla rangaistus, kun koira joutuu pois ja toinen koira pääsee treenaamaan. Tämä ainakin meillä on joskus haasteena toteuttaa.
• Kakkosluokassa kahden kätkön alueella ekan löydön jälkeen Noora sanoi lähtevänsä eri puolelle aluetta. Kolmosluokassa tämä ei taida tällaisenaan toimia.
• Jatkamisen treenaamisen Noora on aloittanut kahdella viereisellä alueella, joista ensin löydetään yksi kätkö, palkataan, sitten toinen, palkataan ja sitten aletaan ottaa näille jo löydetyille kätköille toistoja, joiden välissä tulee sosiaalinen palkka ja jatkamisvihje ilman välinepalkkaa.
  
• Sektoritreeni: 30 sek aikaa sanoa, onko alueella kätkö vai ei ts. reagoiko koira. Tämä olisi suoraan toiminut sunnuntain laatikkotreeniin.
• Askolan legendaarisessa missatussa Skodan lokarikätkössä oli sellainen juju, että auton rengas oli käännettynä eli blokkasi varmaan aika tehokkaasti ilmavirran toisesta suunnasta tullessa. Tää pitää ehdottomasti toistaa meidän autolla omissa treeneissä.

Jotenkin tuntuu, että paranee vain tää leirien konsepti! Vaikka olisi toisaalta kivaa, että olisi samojakin kouluttajia, että tulisi jatkumoa, niin kyllä eri kouluttajilta saa tosi hyvin erilaisia näkemyksiä, joita sitten soveltaa omaan treeniin. Ja on mahtavaa nähdä nosetuspaikkoja eri puolilla Suomea! Ja porukka vaan hitsautuu hitsautumistaan leiri leiriltä.

Sunnuntaina palattiin hallilta majoitukseen päiväunille ja käytiin vielä myöhäisellä iltalenkillä Ounasvaaralla. Maanantaina vietettiin retkipäivää: aamulla taas Ounasvaaran lenkki, jotka ihmeellisesti aina venyvät 1-1,5 tunnin mittaisiksi... Sitten vielä pariksi tunniksi huilimaan majoitukseen, josta Sanna haki meidät ja vei Kuninkaanlaavun retkeilyalueelle. Siitä tulikin kunnon seikkailu, kun en viitsinyt kävellä tietä pitkin vaan lähdin seuraamaan ihanaa leveää metsäpolkua, joka pieneni ja pieneni ja lopulta päätyi suolle, hakkuuaukealle, ryteikköön ja valtavalle suolle... Niin viiden kilsan lenkki venyi lähes 9 kilometriin. Sellainen kevyt palauttelupäivä 😂 Yöjunaan noustuamme Just nukkui jo oikoisenaan ennen kuin juna oli edes lähtenyt liikkeelle 😂

Näkymä Kuninkaanlaavulta. Kiitos Rovaniemi!

Rovaniemen valkkuleiri - sunnuntain aamutreeni

 Sunnuntaina aamulla treenattiin tarkkuutta. Joissain koirissa alkoi väsymys näkyä lämppäradalla niiden säätäessä kaikkea mahdollista. Esim. Malla nuoli kaikkia purkkeja 🙈 Tähän sellainen huomio, että jos koira on tuollaisessa mielentilassa, ei kannata jäädä hinkkaamaan purkkirataa, jos parin rauhoittumishetken jälkeenkin pelleily jatkuu. Muuten todennäköisesti vain vahvistetaan väärää käytöstä. Just kävi tosi kuumana purkkiradalla ja esitti tassunkäyttöä, liian nopeita ilmaisuja ja tökkäämisen ja maahanmenon epäsynkkaa. Siispä otettiin sen kanssa vain nopea palkkaus ja siirryttiin asiaan. Nämä kaksi treeniä ei olleet mulle sokkoja; olin katsonut edeltävät koirakot.

Ensimmäisenä tehtävänä ylösalaisin käännetyt limsakorit. Tässä odotettiin koirilta ihan tarkan kohdan ilmaisua eli ei hyväksytty yhtään oikomista. Kokemattomammat koirat tekivät tähän toistoja ja itsevarmuutta, Justille vaihdettiin kätkökorin paikkaa joka toistolle ja oltiin myös tarkkana, ettei nuolisi kätköä. Ai että mä olen ylpeä sen suorituksesta!!! Ensinnäkin se, että purkkiradan kiihkoilun jälkeen kykeni niin rauhalliseen ja keskittyneeseen etsintään. Toiseksi siitä, että vielä vuosi sitten sillä olisi mennyt ihan totaalisesti hermot tuollaisesta vaihtuvasta kätköpaikasta. Nyt ei tullut yhtään stiplua eli ei ilmaissut kertaakaan kohtaa, jossa kätkö oli edellisellä toistolla ollut! 

Ekalla toistolla nuolaisi kätköä. Odotin rauhassa passiivisena, ja Just tekikin siistin ilmaisun päälle. Tokalla toistolla veti itsensä irti kätköstä ja nuoli huuliaan vasta maahan mentyään. Tähän saatiin erittäin mielenkiintoinen huomio. Pienenkin naminosan jääminen hampaankoloon provosoi nuolemista. Itsehän olen joskus todennut, että nuoltava palkka kätköjen välissä nostaa nuolemisriskiä seuraavassa etsinnässä. Mutta tällä kertaa Just vielä kaiveli namia hampaankolostaan, kun lähetin sen tokalle toistolle ja suu oli "rauhaton". Viimeiselle toistolle jouduttiin vähän odottamaan, että Noora sai kätkökorin vaihdettua haluamalleen paikalle, ja Just tarjosi tosi hienosti rauhoittumista ja oli oikein keskittyneessä mielentilassa ennen kolmatta toistoa. Ja tällä toistolla se tarkisti kohdat, joissa kätkö oli äsken ollut, löysi uuden kätköpaikan ja ilmaisi supernätisti! Hah! En kyllä ollut tuollaiseenkaan asiaan koskaan kiinnittänyt huomiota!

Aamun toinen rasti oli labyrintti. Jotkut ohjaajat treenasivat tässä liinan käyttöä, jotkut tarkkuutta. Mä kysyin, että voidaanko me treenata tässä ohjaajahäiriötä eli että Just jäisi kätkölle, vaikka mä ohjaan poispäin. Ai että mitä mannaa eka kierros! Just tarkensi aivan superhuolellisesti (kätkö oli tässä vaiheessa jo levinnyt ja muut koirat haistelleet viereisiä lavoja) samalla, kun mä liikuin koko ajan lavojen välissä liina pitkällä. Se aivan sulki kaiken ulkopuolelleen, kun oli tarkentamassa. Siis ihan täydellinen suoritus!

Sitten lähdettiin lisäämään käsihäiriötä. Lähetin Justin "näytä"-vihjeellä. Ekalla yrityksellä tein käsiohjauksen, kun se vielä tarkensi ja se lähti mukaan. Kävi vähän tsekkaamassa muita lavoja ja ravistikin siinä. Sitten tultiin uudestaan ja Nooran ohjeen mukaan annoin Justin ilmaista maahan asti ennen kuin tein käsiohjauksen. Ja tein sen aivan liian pitkään! Käsiohjaus oli päällä kolmisen sekuntia. Olisi pitänyt ehdottomasti palkata jo sekunnin kohdalla tai viimeistään kahden sekunnin kohdalla. Taas Just lähti mukaan. Tämän jälkeen se kävi etsimässä vielä muut kuormalavat läpi tarkistaakseen, ettei varmasti missään muualla ollut kätköä. Tässä kohtaa Noora sanoi, että nyt ei enää tehdä sille häiriötä, nyt palkataan heti löydöstä ja näin tehtiinkin. Onneksi Nooralla on niin paljon kokemusta, että osaa viheltää pelin poikki ennen kuin koira menee epävarmaksi.

Ei siis saatu sellaista toistoa, mitä haettiin mutta tärkeää tietoa kuitenkin. Itse jäin miettimään, ajatteliko Just jatkamista eli että samaa kätköä ei ole tarkoitus ilmaista toista kertaa. Noora oli sitä mieltä, että ei ajattele mutta eihän sitä koskaan varmaksi tiedä. Tämän treenin jälkeen rupesin miettimään, että Justille pitäisi varmaan olla selkeämpi "näytä"- ja "jatketaan" -vihjeiden ero. Lisäksi voisi treenata jollain superhelpolla kätköllä huonoa ohjausta, aluksi ilman kättä.

Tässä treenissä tuli jotenkin hienosti ilmi se, että Just on yhdistelmä itsenäisyyttä ja ohjaajapehmeyttä. Tiedän, että siinä on tarpeeksi itsenäisyyttä, että se pystyisi "vastustamaan" ohjausta ja jäämään härkäpäisesti kätkölle, jos tällaista saataisiin sille vahvistettua sopivin askelin. Mutta kuitenkin pitää muistaa, että sillä on taustalla 10 vuotta ohjaajavetoisten lajien harrastamista eli yhteistyötä on taottu päähän vuosia.

Rovaniemen valkkuleiri - lauantain iltapäivätreeni

 Lauantaina iltapäivällä oli ilmaisutreenit. Sai valita, tekeekö samoilla kätköillä ulkona kuin aamupäivällä vai sisälle tehtyjä uusia kätköjä. Me valittiin sisäalueet. Ensimmäisenä "lämmittelynä" oli saavuttamaton kätkö keittiön hyllyköistä. Kokemattomammat palkkasi tässä jo reaktiosta, mutta tiesin, että Just osaa jo tämän (Jyväskylän leiriltä opittuna), joten annoin sen itse selvittää. Se tekikin taas ihan oppikirjamaisen suorituksen eli yritti kätkölle joka suunnasta ja kun totesi, ettei pääse lähemmäs, lukitsi vastauksen ja ilmaisi. Osa koirakoista treenasi tässä myös ohjaajahäiriötä. Tähän sellainen ajatus, jonka otan välittömästi käyttöön: omatekemillä kätköillä voisi ottaa lähes aina lisäksi jonkin ohjaajahäiriön mukaan ellei kätköllä ole jokin muu erityinen harjoituksenkohde. Esim. Lupon ohjaaja teki haarahyppyjä koiran tarkentaessa 😂 koska Luppo helposti lähtee ohjaajan liikkeeseen mukaan eikä jää paikalleen katsomisilmaisuunsa.

Sitten siirryttiin varsinaiseen aiheeseen eli korkeisiin kätköihin. Kätköt taisivat olla meille tähän vaiheeseen kuitenkin liian korkeita (140 ja vähän yli 160), joten jouduttiin vähän muuttamaan tehtävää. Saatiin kuitenkin ohjeita, joilla voin jatkossa tehdä korkeutta portaittain ja ekaa kätköä madallettiinkin niin, että päästiin palkkaamaan oikeasta asiasta. Eka kätkö oli hallin ovessa ohjelapun alla. Tää oli hankala siitä, että ovi oli niin liukas, ettei koira saanut tassuilla mitään tukea siitä. Ensin Just sai itse hakea hajua ja kuten muutkin koirat, haki noista kohteista eli vaahtosammuttimesta ja oven seinäraudoista. Tällaiseen paikkaan korkean kätkön laittaminen voisi olla yksi keino auttaa koiraa onnistumaan. Kun kehuin Justia nousemisesta, se vähän hämmentyneenä katsoi mua ja odotti jo palkkaa. 

Treenattiin sitten sitä, että Just ottaisi mun kädestä tukea ja nousisi sitä vasten. Kuten kuvasta näkyy, tää oli melkoista taiteilua 😂 Ensin Just tuumasi, että "Me too me too!" ja oli selkeästi sitä mieltä, ettei mun kuuluisi olla niin lähellä. Sitten kokeiltiin sellaista, että annoin namit Nooralle ja hän palkkaa Justia mun keskittyessä tukemiseen. Tästä ei tullut yhtään mitään: Justilla tilttas aivot ihan totaalisesti, kun nameja oli näkyvissä 😂 Joten todettiin, että tämä palkkaustapa ei sovi Justille tähän.

Seuraavaksi madallettiin kätköä 120:een. Tähän saatiin ensin yksi toisto, jossa Just itse nousi seinää vasten ja sai palkan heti tarkennuksesta, joskin oli hienosti jo menossa istumaan! Seuraavaan toistoon annoin sitten tukikäden. Just hyppäsi ja katsoi ensin mua, että temppu hoidettu, saisko namia. Tähän lisättiin etsintävihje "piilo" ja kun Just tassut mun käsivarrella tarkensi kätkön, kuitattiin jessillä välittömästi ja palkattiin. Noora totesi: "Tää pitää aloittaa helpommalla, se ei nyt ymmärrä sinun merkitystä tässä" 😂 Saatiin vielä toinen samanlainen onnistunut toisto tähän. Tässä kohtaa tajusin ottaa Justille juomatauon, joka olikin erittäin paikallaan. Pitäisi aina seurata päähän tulevia ajatuksia!

Sitten siirryttiin seuraavaan tehtävään, jossa kätkö oli hyllyllä tosi tosi korkealla. Tässä tavoitteena vain saada koira reagoimaan. Ensin Just etsi varmaan yli minuutin kaikkia matalalla olevia kohteita. Tästä tuli mieleen, että pitäisi varmaan nostaa vähän koiran odotusarvoja korkeisiin kätköihin, että se ei käyttäisi niin paljon aikaa matalalle. Toisaalta tämä samoin kuin aamutreenin kontti lisäsi mun muistilistaan kohdan: Jos koira hinkkaa matalaa löytämättä, ohjaa myös korkealle. 

Treenissä otettiin yksi palkkaus heti, kun Just nosti nenänsä tismalleen oikeaan suuntaan. Tässä olin jes-kuittauksen kanssa niin nopea, että sanoin sen jopa ennen kuin Noora sanoi "nyt" 😎 Palkkaus osui ilmeisesti oikeaan, koska vahvisti ylöspäin yrittämistä; tämän jälkeen Just lähti heti nousemaan hyllyä vasten ja haistelemaan ylöspäin. Toinen palkkaus tuli taas oikeaan suuntaan haistelusta. Viimeinen toisto (videolla) oli mahtava: Just meinasi jo istua mutta sitten päättikin vielä tarkentaa ja kiipesi vielä vähän ylemmäs tarkentamaan. Tämä olikin pizzan arvoinen suoritus! 

Just oli selvästi joutunut miettimään, koska silmistä näkyi sen olevan aika väsynyt. Otettiin sitten viimeinen sisäkätkö (n. 60 cm korkea) "palauttelevana treeninä", ja se toimikin Just niin kuin piti, oli Justille tarpeeksi helppo ja nopea löytö.

Ajatuksia ja treenivinkkejä korkeisiin kätköihin:

• Tukikäden treenaaminen namietsinnällä. Tällöin palkka tulee suoraan kohteelta, ei ihmisen kädestä eli Justin fokus ei hajoa kirjaimellisesti käsiin.
• En halua tehdä namietsintää korkealta kotona, koska koirat tietää, ettei hyllyjen päällä olevat namit ole vapaata riistaa. Sen sijaan tätä voisi tehdä ulkona! Esim. porukoilla on omenapuu, jonka oksa on melkein vaakasuorassa n. 120 cm korkeudessa. Tähän voisi lisätä ilmaisun eli jos koira ei ylety itse, se ilmaisee ja saa palkan. 
• Purkkirataa voisi kokeilla korkeammalla eli koira joutuu nousemaan vasten ylettyäkseen purkeille.
• Ollaan joskus tehty roikkuvia purkkeja; näillä voisi myös tehdä samaa treeniä eli ensin ovat esim. koiran nenän yläpuolella, sitten vaikka metrin korkeudessa ja sitten korkeammalla
• Ja sitten kaikki kiipeilytehtävät eli esim. tuolilta etsintä.
•  Kätkön laittaminen selkeään kohteeseen.
• Seinä, jota vasten nousta, on pitävä ja mukava tassujen alla.

Rovaniemen valkkuleiri - lauantain aamutreeni

 Leiri numero 2 ohi. Tultiin Rovaniemelle yöjunalla perjantaiaamuna ja majoituttiin mukavassa mökissä Ounasvaaran juurella. Lenkkimaastoja riitti kyllä kolmeksi päiväksi! Valmentajana leirillä oli Noora Heikkinen Vuokatista. Oltiin lähetetty Nooralle esittelyt ja toiveet jo etukäteen, joten lauantaiaamuna aloitettiin Nooran johtoajatuksilla noseworkin treenaamisesta sekä mentaalivalmennuksella. Harjoiteltiin muun muassa pään tyhjentämistä sekä paikka-ankkureita. Noora myös painotti, että tykkää tehdä nosessa täsmätreeniä ja tekniikkaa eikä vain paukuttaa etsintöjä. Opetetaan koirille asiat kunnolla, palasteltuna, kuten muissakin lajeissa tehdään. Mielentila oli ihan ykkösasemassa: jos koira tai ohjaaja on huonossa mielentilassa, kannattaa jättää koko harjoitus tai tehdä sovellettuna niin, että onnistuminen on mahdollista. Muuten todennäköisesti vain vahvistetaan vääriä asioita. "Make every train count!" eli jokaisen harjoituksen pitäisi tähdätä johonkin, sen pitää hyödyttää juuri tätä koirakkoa.

Tällä kertaa konsepti oli sellainen, että lauantaina aamulla tehtiin sokkoetsintää kahtena eri alueena; puolet ryhmästä teki yhtä ja puolet toista, joten kaikki saivat katsoa muiden suorituksia. Iltapäivällä oli ilmaisutreeniä, jota ei tehty sokkona. Sunnuntaina tehtiin lisää tekniikkaa tarkkuustreenin muodossa sekä laatikkoetsintää - näistä sai myös valita, tekeekö sokkona vai ei. Tää oli tosi hyvä, koska nyt tuli katsottua muiden treenejä paljon enemmän kuin Jyväskylässä.

Me aloitettiin reteesti 3-luokkaan valmistavassa alueessa. Jaottelin alueen mielesäni kolmeen osaan: hallin seinä ja kontin etureuna, kontin sivuseinä ja sen viereinen osuus sekä portaiden takana oleva kapea käytävä.

Tää jaottelu oli ihan toimiva. Aikaa saatiin 8 minuuttia ja sekin riitti ihan hyvin. Täydellistä etsintää ei kuitenkaan saatu aikaan, vaan haastekohdat tuli hyvin esille. 

Ensin hillottiin minuutin verran kontin etureunaa. Just ei ollut yhtään kiinnostunut hallin seinästä, kun yritin pari kertaa ohjata sinne, eikä siellä tosiaan ollutkaan kätköä. Mulla jossain kohtaa kävi mielessä, että Just oli etsinyt kontin seinästä vain alhaalta mutta en sitten ohjannut ylöspäin! Vähän yli minuutin jälkeen Just veti määrätietoisesti tikkailla ja niiden toisesta päästä napattiinkin kätkö hienon tarkennuksen tuloksena.

Jatkaminen meni vähän sähläykseksi ja Just haukahtikin turhautuneena. Jatkettiin sitten portaiden ympärille ja sen metallireunuksista Just oli tosi kiinnostunut mutta vailla suuntaa eli siirtymähajua. En ollut kysynyt, kuuluuko portaiden alapuoli alueeseen, joten en ohjannut sinne, mutta onneksi Just ratkaisi asian itse ja tunkeutui sinne. Toka löytö tuli vähän ennen kolmea minuuttia. Tämän Just ilmaisi katsomalla, koska maahanmeno ei onnistunut kyseiseen kohteeseen. Palkkasin tämän.

Sitten etsittiin portaiden ja hallin välinen käytävä tarkkaan ja Just nousi myös korkeammalle, joten totesin, ettei siellä ole enempää. Tässä vaiheessa oli puolet ajasta käytetty. Tultiin takaisin etupuolelle, jossa vähän varovaista reaktiota, kunnes Just raapaisi itsensä metalliputken reunaan ja kiljaisi aivan sydäntäsärkevästi! Siinä sitten hetki katseltiin, että eihän satuttanut itseään oikeasti ja todettiin kolauksen olleen henkinen. Sitten Just hetken aikaa etsi vähän puolivillaisesti ja tuli pyytämään multa lisätukea. Annoin sitä parhaani mukaan ja se lähti taas etsimään vähän intensiivisemmin nousten sen saman metalliputken päälle - joka nyt meinasi livetä jalkojen alta! Nyt kyllästyin koko kohtaan ja vein Justin pois sieltä määrätietoisesti... ja samalla pois kätköltä 🙈

Palattiin kontin etupuolelle, mikä oli ihan oikea ratkaisu. Nyt Just nappasi kontin kulmasaumasta hajun, nousi vasten ja ilmaisi n. 110 cm korkean kätkön kuuden minuutin kohdalla. Tästä kunnon palkkaus. 6:30 kohdalla totesin, että ollaan käyty jo alue läpi ja Noora kysyi, haluanko jeesiä. Tässä kohtaa olisi pitänyt ottaa aikalisä, tulla vähän kauemmas ja miettiä, miten koira on toiminut missäkin. Kun en tätä tajunnut sanoa, niin Noora ohjasi meidät suoraan kätkölle. Se oli siis siinä, mistä olin vetänyt Justin pois. Nyt tein niin, että menin itse seisomaan sen pahamaineisen metalliputken päälle, ettei se heiluisi koiran jalkojen alla. Tässä tuli vielä se haaste, ettei kohteeseen voinut tehdä maahanmenoilmaisua eli käytännössä Just ilmaisi sen peruuttamalla, mikä hämäsi mua. Pyysin uudelleennäyttöä, jonka jälkeen Just tarkensi uudelleen, peruutti 2 askelta, katsoi mua ja vinkui. Eli tällainen kertova ilmaisu saatiin tähän.

Hyvin tässä treenissä tuli ilmi meidän kehityskohteet. Näihin sitten otettiinkin jo vähän täsmätreeniä viikonlopun muissa harjoituksissa:

• korkeat kätköt
• vaikeasti ilmaistavat kätköt
• hajupilvelle jääminen, vaikka ohjaaja vetäisi muualle

Vaikeasti ilmaistavista kohteista mietittiin kaksiosaisen ilmaisun, kuten maahanmenon (tökkää - mene maahan) hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia on ainakin varmuus ja yksiselitteisyys - kun Just menee maahan, voin saman tien ilmoittaa löydön. Esim. katsomisilmaisussa on paljon enemmän tulkinnanvaraa. Tällaisissa kiipeiltävissä kohteissa taas tuli hyvin ilmi kyseisen ilmaisutavan huonot puolet; koira ei tiedä, mihin itsensä asettaisi, että saisi ilmaisun tehtyä. Tätä haastetta ei ollut koirilla, jotka löydettyään vain katsovat ohjaajaa, kuten Lupolla. 

Noora sanoi, että kun ilmaisu on varma, voi sen toisen osan kuten maahanmenon jättää poiskin myös helposti ilmaistavilla kätköillä. Mielenkiintoinen ajatus! Mietin tätä asiaa mutta päädyin kuitenkin siihen, että Just saa tehdä normaaleissa paikoissa jatkossakin maahanmenon tai istumisen, koska se on niin ihanan selkeä! Koiran vastuulla on lukita vastaus. Mutta kuten räntäsadekoe osoitti, äkkiä Just alkaa oikoa, jos joustan kriteerissä: silloinhan kun hyväksyin märässä kohteessa katsomisilmaisun, niin seuraavassa sisätilassa Just tarjosi jo samaa. Eli joustetaan kriteeristä vain hankalissa paikoissa tai jos kokeessa on sekunteja aikaa, niin sitten voin ilmoittaa löydön suoraan tarkennuksesta.