TK1 Just

Tapaninpäivänä lähdin kolmen mamman kanssa baanalle, kun oltiin Hannan kanssa ilmoitettu Just & Vire tokokokeeseen Agimestaan. Tuomarina oli Mari Väänänen, joka oli kyllä tosi mukava uusi tuttavuus. Alo oli iltapäivän viimeinen luokka ja Just neljäntenä vuorossa. Otin sen kanssa vähän kontaktia ja maahanmenoja halliin tultua, sitten laitoin hetkeksi häkkiin. Kerrankin otin häkistä sopivaan aikaan, eikä tullut liikaa odottelua. Just oli viimeisenä rivissä ja muut koirat vaativat useamman painokkaan maahan-käskyn ja Just malttoi silti odottaa omaa käskyä! Jes, vihdoin tää on mennyt läpi! Makuuryhmä oli ihanan rauhallinen eikä Just tainnut edes vinkua, kun saatiin 10. Ylösnostamisessa kääntyi katsomaan liikkuria ja odotin kontaktia, ennen kuin annoin käskyn. Tuomari huomautti, että antaa nyt kympin, mutta ylemmissä luokissa tuo ei mene enää läpi. Totesin iloisesti, että harjoitellaan lisää liikkurin tulemista eteen 😊

Palkkauksen jälkeen hengattiin hetki ja sitten Just takaisin häkkiin. Nro 2 keskeytti ja siinä kohtaa otin Justin ulos. Yritin nostattaa virettä "sopivasti", ettei alkaisi kuitenkaan vinkua. Oli tarkoitus viedä kehään ilman hihnaa mutta hannasin ja mentiin hihnassa. Kerrankin alokkaassa oli sekoitettu liikejärjestys, piristävää! Alkoi kivasti hypyllä. Kehääntulo oli aika huono, mutta en hermostunut siitä vaan annoin Justille aikaa kattoa ympäristö. Liikkeen alkaessa olikin jo kivassa kontaktissa. Hyppääminen meni hyvin mutta loppuperusasennon otti vähän hitaasti: 9,5.

Tästä palkkautui sosiaalisesti hyvin ja siirtymä iloinen. Vielä kun muistaisin kääntyä lähtöpaikkaan koira ulkokaarella, etten yhtäkkiä hylkää sitä. Liikkeestä maahanmenossa hyvä valmisteleva seuruu, nopea maahanmeno (ilman apuja!) ja ekasta käskystä sivulle: 10. Siirtymä luoksetuloon ok. Ilmeisesti maanantain vauhtiluoksaritreeni oli mielessä, kun Just vinkui ja haukahti odottaessaan kutsua. Matkalla ehti vilkaista liikkuria ja sivulle tultuaan unohti istua. Onneksi toisesta käskystä korjasi itsensä hyvään perusasentoon, joten pelastettiin arvosanaksi 7. Seuraamiskaavio vaikutti itsestä vaikealta etukäteen, mutta eipä siinä mitään erityistä ongelmaa ollut. Justiin ei vaikuta seinää kohti meneminen 😂 Hitaan kävelyn aikana vierestä katsomosta kuului kimeä haukahdus, jota Just jäi kuuntelemaan, mutta sopivasti tähän kohtaan tuli vauhdinmuutos, ja uudesta käskystä Just jatkoi taas hienosti seuraamista loppuun asti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Just ei pudottanut kontaktia vasemmalle käännöksestä eikä välittänyt lattian teipeistä. Arvosana 9.

Seuraavaksi ainainen jännitysmomentti eli kaukot. Ekasta käskystä hyvin maahan, sitten käänsi päätä katsomosta kuulunutta rominaa kohti mutta ei häiriintynyt sen enempää. Videolta näkyy hyvin, kun mun suu kääntyy hyvin, kun Just nousee ekasta käskystä istumaan 😁 Maahan hyvin, mutta sitten nytkähdin itse ennakoiden liikkurin käskyä ja Just meinasi nousta toisenkin kerran. Maltoin mieleni ja Just painui takaisin alas. Sivulle tarvittiin sitten kaksi käskyä, joten tästä 9. 

Viimeisenä liikkeenä kapulanpito. Otti ja piti hyvin, joskin vähän suu liikkui. Saatiin kuitenkin kymppi. Liikkeen jälkeen olin antamassa kapulaa takaisin liikkurille, mutta hän sanoi, että saan pitää sen. Toistin lauseen Justille, ja siitäkös Just innostui 😂 Saatiin siis erinomainen sosiaalinen palkkaus vielä ihan loppuun. Kokonaisvaikutuksesta saatiin ysi. Tuomari sanoi, että saan olla tarkka ääntelyn kanssa. Vastasin, että ikuista tasapainoilua, että virettä olisi tarpeeksi mutta ei niin paljon, että tulee ääntä. Tuomari sanoi ymmärtävänsä 😁 Yhteispisteet oli 183, jolla saatiin myös KP ja 2. sija. Hanna ja Vire tulivat kolmanneksi myös ykköstuloksella, joten oli oikein onnistunut kisapäivä.

Olen oikein tyytyväinen kokonaisuuteen. Kajaanin fiilis ja kupla olivat paremmat mutta toisaalta siellä oli myös paljon enemmän verkkatilaa ja näin helpompi valmistautua omaan vuoroon. Hauskasti loppupisteet oli samat mutta liikepisteet eri. Liikkeestä maahanmenosta tuli Kajaanista seiska, nyt kymppi. Luoksarista Kajaanissa kymppi, nyt seiska. Ehkä pitää jatkossa pitää mielessä, että viimeistelytreeneissä palkkaisi paljon perusasennoista, ettei ne sitten niin unohtuisi. Seuraamisen onnistuminen jälleen lämmitti kovasti mieltä. Just ei vastannut sosiaaliseen palkkaan niin hyvin kuin treeneissä (ei pomppinut kuin kahdessa välissä) mutta tuli siirtymät hyvillä mielin häntä heiluen, joten kaipa tästä voi ajatella: "Riittävän hyvä riittää."

Joulunalusviikko

Maanantaina 16.12. temppukurssi, jonne otin Justin ja Jokun. Kolme temppua: kieriminen, etutassut ohjaajan jalkojen päällä käveleminen ja kohteen kiertäminen. Joku oppi kierimään käsituen kanssa. Just oli vielä tässä kohtaa liikaa kiinni namissa eikä ois millään malttanut edes käydä kyljelleen. Molemmat oppi laittamaan etutassut mun jalkojen päälle niin, että vähän liikutin jo jalkoja. Joku teki pituuden tolpan kiertämistä kaukaa, Just harjoitteli useampaa kierrosta ympäri. Tuota pitäisi muistaa tehdä Lyytinkin kanssa! Mukava ilta!

Lauantaina vuoden viimeinen kimpparally. Treenattiin oikein koko rahan edestä, kun varasin vielä vapaavuoron ennen kimpparyhmää. Vapaavuorolla otettiin Justin kanssa toiseksi viimeinen tokotreeni ennen koetta. Seuraaminen oli huonoa, keskittyminen hukassa ja nenäkin kävi välillä maassa. Oli tarkoitus palkata isosti heti hyvästä, mutta kun siinä kesti kauan, että tuli hyväksi, niin tuli tehtyä suunniteltua pidempi pätkä. Tämän jälkeen kuitenkin vire löytyi, ja loput jutut Just teki superhienosti. Tehtiin liikkeestä maahanmeno, hyppy ja kaukot ja palkka aina suoraan tekemisestä, ei kokonaisista liikkeistä. Kaukot oli erityisen hienot: Just oli kuin jousilla ja pomppasi istumaan heti käskystä.

Joku teki ekassa setissä merkinkiertoa. Tarjoaa sitä jo hienosti matkastakin, luulisin, että ollaan n. viidessä metrissä nyt. Matkaa pitää kuitenkin lisätä maltillisesti, ettei epävarmuus iske. Toisena juttuna ekaa kertaa tokohyppyä. Aloitin ajattelematta sen kummemmin ja jätin sen pokkana istumaan. Toiselle puolelle päästyäni tuli mieleen, että tää onkin sille aika vaikea odottamistilanne ja heitin pallon saman tien. Onnistunut yllätyspalkkaus! Toisella yrityksellä pysyi edelleen, Joku sai kyllä jonkin ajatuksen kesken kaiken mutta ei noussut vaan muisti alkuperäisen tehtävän! Tästä kutsuin "jes"-sanalla eli tuli hypyn yli suoraan leluun. Aika kiva eka hyppytreeni!

Sitten kimpparally. Teemana oli eteentulot ja takaakierrot, joiden lisäksi toiselle puolelle laitettiin sarjahyppy, merkki ja sivulla peruutus. 

Joku aloitti ensimmäisellä varsinaisella rallytreenillään! Oltiin edellisenä torstaina harjoiteltu ekaa kertaa eteentuloa ja nyt se teki sitä hallilla ihan suvereenisti. Se ei myöskään juurikaan ottanut häiriötä kylteistä, vaikka tää oli eka kerta "radalla". On vissiin kattonut mallia isoista koirista! Tein ensin vähän erikseen seuraamista, sitten kylteillä. Takaakierrot tehdään lelulla, niin siitä tuli aina vapautus. Muutaman kerran taisi tarjota kyltin kiertoa, että sitä piti vähän hioa. Muuten se teki ihan tosi pätevästi ja seuraaminenkin onnistui molemmin puolin kylteistä huolimatta. Aina se jaksaa yllättää! Ja tämän tokan treenin jälkeen oli vihdoin väsynyt, ekan jälkeen vielä höyrysi...

Lyyti saa erityismaininnan, kun erotteli niin hienosti edessä peruutuksen ja eteen istumisen! Ei pienintäkään epäröintiä! Myös takaakierrot sujuivat hyvin, joskin vasemmalla paremmin. Sarjahyppyä tehtiin moneen suuntaan ja se oli ihan ok. Myös merkki onnistui ekalla yrityksellä, ja kutsu-peruutus-yhdistelmä myös, vaikka haastava onkin.

Just teki vasemman puolen radan hienosti. Oikealla puolella eteentulot ja niistä takaakierrot onnistuu, mutta saksalainen ja ohjaajan ympäripyöriminen on vaikeita. Taisin taas sortua tekemään liian haastavaa. Nyt pitäisi muistaa maltti ja tehdä vaikeita juttuja pienissä palasissa, ettei Justille tule epävarmuutta. Lopuksi tehtiin vähän oikean puolen käännöksiä. Just on oppinut käyttämään takapäätä oikealla mutta nyt tekee paikallakäännöksetkin "yli", kun osaa niin hienosti heittää peppua...

Aatonaattona perinteiset ulkotreenit Annikan kanssa Ogelissa. Yllättäen ei oltu ainoita: kaksi poikaa pelasi futista ja leikkipuistossa oli tosi äänekkäitä lapsia. Otettiin Joku ensin, koska sen kanssa oli helppo tehdä kontaktiharjoituksia liinassa turvallisesti. Joku on vähän huvittava, kun sen tekisi mieli pöhistä häiriöille, mutta jos tehdään hommia, niin keskittyy ihan kybällä! Kuinkahan paljon haukkumisesta on tylsistymistä ja huomionhakua... Pääsin jopa seuraamisessa sen verran eteenpäin, että pidin käsiä normaalisti! Oikealla puolella on hyvässä paikassakin, vasemmalla ehkä vähän edistää? Jossain vaiheessa lapset olivat lähteneet, ja Jokun toisessa setissä oli huomattavasti vähemmän häiriöitä. Tehtiin luoksaria. Ensin palkkasin paikallaodottamisesta ja silloin pysyi hienosti. Mutta joka kerta, kun aioin kutsua, lähti paikaltaan! Eli ilmeisesti teen jotain eri tavalla. Otettiin sitten kutsua erikseen niin, että Annika piti lähdössä kiinni, ja sillee saatiin kivat luoksarit. Huomaa, ettei olla vielä treenattu loppuperusasentoa; Joku latasee ihan täysillä koko matkan ja suoraan leluun. Vikana juttuna tehtiin kapulanpito, joka alkaa olla aika lähellä koesuoritusta!

Just aloitti koemaisella luoksarilla. Tuli kyllä laukalla, mutta aika huono ilme ja keskittyminen. Just haistoi jotain ilmassa matkalla mutta valitsi kuitenkin loppuun asti tulemisen ja sai siitä palkan. Toisena otettiin pitkältä matkalta vauhtiluoksari, jossa sai myös käydä suoraan leluun kiinni ilman loppuperusasentoa. Sitten vielä kapulanpito, ja tästäkin lelupalkka. Eli tässä setissä sai riehua! Toisessa setissä siirtymäketju eli aina liikkeen aloitus, sosiaalinen palkka, siirtymä, uusi aloitus. Tää meni tosi hienosti, Just palkkaantui sosiaalisesti superhyvin ja teki hyppypusuja ja kieputuksia ja kaaputuksia väleissä. Yhden kerran nenä kävi maassa mutta nousi yhdestä käskystä ja jatko taas hyvä. Mietin, miksi sekä tää eka luoksari että edelliskerran eka seuraaminen oli niin huonoja. Ratkaisu oli kanafile. Se pitää näyttää ennen hommia, niin sit on hyvä 😁 Palkkapurkkia taas on parempi olla näyttämättä, koska siitä vire nousee niin paljon, että tulee ääntä.

Rallykisat 15.12.19

Joulukuussa ei oikein päästy muihin rallykisoihin, niin ajeltiin Annikan kanssa Lietoon tupliin. Ekalla radalla uusi tuomarituttavuus Fiia-Maria Kivioja. Olikin oikein mukava tuomari ja rata. Videota ei valitettavasti saatu, mutta yritän kuvailla sanallisesti. Liikkeellelähtö ja liikkeestä seiso hyvät. 2. kyltille ei tullut kunnon perusasentoa, kun Lyyti vähän steppaili peruuttamista ehdottaessaan -1 tvä. Puolenvaihdosta edessä tuli -3 OV kulkulinjasta. Kahdeksikko ok, eteentulo hyvä, tuplasaksalaisen eka puoli oli tosi hieno mut toka ei, joten -3 tvä (eriaikaisuus). Seuraava virhe -1 tvä tuli sarjahypyn jälkeisestä perusasennosta, jossa Lyyti taas steppasi. Eteentuloperuutuksesta eka oli niin hieno, että kehuin reilummin. Lyyti innostui tästä niin paljon, että päästi haukun, mutta tästä ei virhettä. -1 tvä tuli varmaankin lopun sivulletulosta. Edessä peruutuksessa sen sijaan Lyytille iski joku epävarmuus ja tarvitsi useamman käskyn. Virheitä saatiin -3 tvä (useampi pysähdys). Yhteispisteet oli 88 ja aika ihana tuomarinkommentti: "Iloista yhteistyötä, ihanasti kannustettu, hyvät liikkeestäjätöt ja selkeät askelet."

Toisen radan tuomaroi Tiia Hämäläinen. Lyyti tuntui ennen rataa olevan aika sopivassa vireessä, teki tarkasti kiehumatta. Kehään tuli hyvin, mutta ensimmäisellä radalla hienosti onnistunut liikkeestä istuminen vaati nyt kaksi käskyä ja käsimerkkiä (-3 tvä). Epävarmuus tässä heijastui myös kutsuun, jossa tuli ravilla. Yllättäen tätä seurannut peruutus sivulla onnistui kuitenkin! Ja siitä Lyyti lähti taas seuraamaan innokkaammin. Houkutus on mennyt viime aikoina treeneissä loistavasti, mutta nyt Lyyti katseli houkutuksia taas. Sain kuitenkin tempon säilytettyä eikä saatu virheitä. Sitten muutama kyltti ihan nätisti, joskin vaisusti. Askel oikealle -kyltistä saatiin -1 vino. Tuota ei kyllä oo juurikaan harjoiteltu ajatuksen kanssa... Tuplasaksalaisesta -1 tvä ja 270 vasempaan -käännöksestä -1 vino. Muita virheitä ei sitten tullutkaan. Meno ei tuntunut niin hyvältä kuin esim. ekalla radalla. Radan jälkeen mietiskelin, että onko tuplakisat sille liikaa varsinkin noin pitkän ajomatkan päässä. Tulkisen, että väsymys näkyy siinä, että Lyyti ottaa enemmän häiriötä tötsistä, yleisöstä ym. ja sen takia kontakti on huonompi. Videolta ei näytä niin pahalta, onhan se vaisu mutta ei sillee totaalisesti hyydy missään kohtaa ja tsemppaa niin kovasti häntä heiluen 😍 Että ei se nyt tainnut kuitenkaan kärsiä tuosta...

Pisteet 94 nähtyäni oli tosi ristiriitaiset fiilikset. Tuon ylläolevan väsymyspohdinnan jälkeen katsoin tilastotietoa meidän tuplakisoista ja tänä vuonna joka kerta tokalla radalla pisteet ovat olleet vähintään 92. Eli Lyytistä tulee väsyessään tarkempi. Ehkä taidan siis kokeilla tuplakisoja täällä pk-seudulla alkuvuodesta, kun sellaisia on hyvin tarjolla.

Ei ennen olla saatu 94 pistettä. Aika jäätävää, että noin hienot pisteet käyvät väkisinkin harmittamaan. Tähän kulminoituu valiopisteiden saavuttamisen vaikeus ja raakuus. Jokainen noista ykkösen virheistä oli ratkaiseva. Riittävän hyvä ei enää riitä, nyt pitäisi olla about perfect eli hioa jokainen kyltti niin hyväksi, ettei niistä tulisi edes ykkösen virhettä...

Agilitytauko

Treenataan siis tokoa ja rallya. Maanantaina 9.12. tokotreenit. Olin taas ostanut lisäpaikan kimppatokosta, johon otin Jokun. Nyt se teki seuraamispätkiään jo ihan pokkana kaikkien muiden keskellä! Eipä se montaa kertaa tarvinnut, että tottui ryhmätreeneihin. Lopuksi otettiin vielä paikkis Justin kanssa. Tällä kertaa meni ihan nappiin sekä vuorotellen käskytys että itse makuu. Sain myös hyvin palkattua, kun ei reagoinut muiden käskyihin.

Ohjatulle vuorolle otin Justin. Aloitettiin ruudusta. Tein tyhmästi "testimielessä", ei kovin reilua koiraa kohtaan, kun viimeksi tyyliin huhtikuussa on treenattu. Just bongasi ruudun hyvin ja lähti sinne mutta ei löytänyt keskikohtaa. Parin yrityksen jälkeen otettiin leluruutu. Eli nyt palataan vähän taaksepäin ja etsitään oikea paikka uudestaan. Sitten kapulanpitoa, jonka onnistuin rikkomaan, kun ilmoitin Justin kokeeseen... Tämä uusi ongelma oli siis se, että Just ei halunnut ottaa kapulaa ekalla käskyllä. Otti kyllä mutta hetken mietittyään. Päivi arvaili, että sitä on varmaan sattunut hampaaseen jollain kerralla ja siksi aristelee. Kuulostaa aika todennäköiseltä selitykseltä. Otin muutaman naksautuksen suun avaamisesta ja ihan parissa toistossa tuli edistystä. Sitten harjoittelin itse sitä, että ojennan kapulan koiran ulottuville mutta en anna suuhun asti. Eli ideana, että Just ottaa kapulan multa. No Justhan innostui tästä niin, että rupesi oikein hyppäämään kapulaan. Korjasin omaa toimintaa vielä niin, että ojensin kapulan Justin tasolle asti, ettei tarvitsisi hypätä. Ja tällä yhdellä treenillä saatiin ongelma korjattua! Ratkeispa aina kaikki näin helposti!

Viimeisenä juttuna seuraamisen käännöksiä. Näytin ensin pienen pätkän ja tulikin todella tyypillinen esitys, eli Just jätätti vasemmalle käännöksen jälkeen. Kokeiltiin, että astuisin käännöksessä askeleen taakse mutta se ei oikein tuntunut luontevalta. Näytin sitten Päiville, miten Just tekee rallyssa lisäkäskyllä "vasen" takapäänkäyttökäännöstä ja onhan se ihan eri näköinen. Päivi siinä sitten sanoi jotenkin osuvasti, että kun Just ei tiedä, mitä halutaan, siitä tulee sen näköinen, et tää on ihan paskaa. Eli lamaannu eikä koomaile, mutta on "kulmat kurtussa" ja turhautuneen näköinen. Sama oli ruudussa ja tässä. Kokeiltiin sitten sanoa käännöksessä hiljaa "vasss" ja näytti ja tuntui niin paljon paremmalta! Yritän siis tässä seuraavassa kokeessakin sanoa sen, ja jos tulee miinusta, niin sitten tulee, koiran fiiliksen säilyminen on sen arvoista.

Torstaina lappalaisvalkku Agimestalla. Päivän varsinainen laji oli rally, mutta säästin ajastani muutaman minuutin, että tekisin Justin kanssa kehäänmenon. Halliin tulo oli aika jäätävä katastrofi, kun kylttejä ei löytynyt kuin muutama!!! Onneksi Nina on hyvä soveltamaan ja laitettiin näiden löytyneiden lisäksi houkutus, pujottelu eestaas, hyppy ja muutama käännös ja puolenvaihto. Agimesta on ollut Lyytille aina vaikea paikka, mutta nyt ei ollut haasteista tietoakaan! Palkkailin kyllä aika paljon, mutta pujottelu kohti seinää ei aiheuttanut minkäänlaista kontaktin herpaantumista eikä myöskään perusasento pylvään vieressä. Ollaan siis aika hyvin päästy yli seinäkammosta. Tai siis Lyyti on päässyt jo aikaisemmin, mulla kesti vähän kauemmin. Houkutus oli erityisen hieno!

Saksalaisessa täyskäännöksessä Lyyti tarjosi valkovuokkoa. Hiottiin tätä sitten niin, että annoin ajoissa käskyn ja ohjauksen ennen kuin lähdin kääntymään, ettei ottaisi vihjettä yläkropasta. Toinen viilattava oli oikean puolen perusasennot. Niissä pitäisi itse olla tarkempi, että palkkaisin vain hyvät, vaikka en huomauttaisikaan huonoista. Kokonaisuutena Lyytillä oli erinomainen treeni ja niin ihana vire! 😍

Just sai hengailla "odotusalueella", koska virallisessa kokeessakin tulee yleensä yllättävän paljon odottelua. Treenattiin myös sivussa Viivin & Rovan kanssa paikkiksen vuorotellen käskytystä, jossa tuli vain yksi stiplu. Varsinainen treeni oli kehäänmeno ja seuraamaan lähtö. Itselle tuli taas jotenkin epävarma olo, mutta saatiin hyvä onnistuminen ja Justille kunnon palkkaus. Otettiin sitten vielä yksi liikkeen aloitus, jossa pyysin Justin maahan ja sekin oli super, joten siihen lopetettiin. Sanoisin, että aika arvokas treeni, kun tuleva koe on samassa hallissa!

Agikisat 7.12.

Lauantaina Justilla kauden viimeiset agilitykisat JAU Areenalla. Tuomarina oli norjalainen Kjetil Harms, ja eka rata oli aivan mahtava, taas oikein "meidän rata". Alussa tein sen kauempaa ohjatun lähdön, jota harjoiteltiin silloin syksyllä slalomissa. Aika hyvin osui rytmitykset kohilleen oikeastaan koko radalta. Erityisen tyytyväinen olin kepeillemenoon; tuli oikein kunnon kilpajuoksukiihdytys, jonka päässä oikein sisään. Loppukiemuroissa tein kaksi japanilaista peräkkäin ja nekin onnistui! Puomin kontakti ei ollut kyllä pysäriä nähnytkään, mutta selkeästi Just sen kuitenkin otti. Tulostaulu näytti myös mukavalta: -5,17 ja 2. sija. Erityisesti mieltä lämmitti meidän uusi etenemäennätys 3-luokan agilityradalla 4,39 m/s!

Tokalla radalla tuli sellainen historiallinen juttu kuin yliaikanolla, joka ei harmittanut! Rata oli nimittäin sellainen, että siinä pääsin testaamaan kaikkia juttuja, joita ollaan nyt syksyn aikana harjoiteltu. Heti alkuun välistäveto japanilaisella, sitten keppien päällejuoksu, keskellä pyöritys jne. Keppien lopussa meni hetki aikaa, kun Just hetkellisesti pysähtyi miettimään, suorittaako kepit loppuun vai lähteäkö liikkeen mukana - mutta valitsi loppuun suorittamisen! Okserilta kääntyi hyvin. Pyörityksessä liike pysyi mut mun olisi pitänyt vaihtaa kättä aiemmin. Nyt hetkellisesti ohjasin väärään suuntaan. Yliaikaa tuli 1,50.

Vikalla radalla Just tuntui taas väsyneemmältä. Uskon, että tässä asiassa ruokinnalla on vaikutusta; dieettieväillä vaan kerta kaikkiaan jossain kohtaa energia loppuu. Ihan sama virhe kuin edellisten kisojen 3. radallakin: Just ei tullut japanilaiseen ja hypyltä kielto. Toki tietysti videolta voi saivarrella, että olisin voinut ohjata paremminkin mutta koska ei ole tarkoitus varmistella ja vääntää rautalangasta, niin olisihan sen pitänyt ko. hyppy ottaa. Sen sijaan tällä radalla takaakierrot meni mun mielestä aika hyvin, en ainakaan jäänyt niihin munimaan tai peruuttelemaan.

Tilasin siis lokakuussa Justille Carnin-ravitsemusneuvonnan. Tavoitepaino saavutettiin joulukuun puolivälissä, ja olin niin tyytyväinen, että ostin sitten Messari-tarjouksesta agilitykoiran 6 kk ravitsemusvalmennuksen. Eli katsotaan, jos saataisiin vielä tuota kolmannen radan vauhtia ja keskittymistä parannettua ruokinnan avulla.

Messariviikonloppu

Itsenäisyyspäivänä rally/tokotreenit Hannan kanssa. Jokun kanssa testattiin leikkitreeniä, jonka Hanna selitti mulle jo syyskuussa, mutta olin unohtanut, miten se toimii. Pointti oli se, että koira menee lelulle eikä lähde liikkeen mukana. Tehtiin toistoja vaikeuttaen ja joka kerta onnistui! Lopuksi tehtiin vielä sellainen, että lähetin namikupille, liikuin ite samaan aikaan ja kutsuin leluun, kun Joku oli syönyt namit. Sitten tehtiin vielä vähän seuraamista, joka on kyllä lähtenyt lupaavasti käyntiin, Joku tekee kyllä ihanalla ilmeellä ja paikastakin alkaa olla jotain hajua. Viimeisenä juttuna asentopeliä ja sitten lopetettiin.

Justin kanssa kisamainen treeni, jossa osa alon ja osa avon liikkeitä: seuraaminen (avo), liikkeestä maahanmeno (avo), luoksetulo (avo), nouto (avo), hyppy (alo) ja kaukojen (alo) eka nousu. Meni oikeastaan aika hienosti! Seuraamisessa tuli muutama sählinki, ainakin yksi ylimääräinen kieppi 😁 Nouto oli ihan paras: Just meni laukalla kapulalle, ärisi sille vähän, toi laukalla ja ihan suoraan perusasentoon! Muutama vinku tuli joissain kohdassa mutta ei mitään järkyttävää ääntelyä tai kuumenemista.

Mummojen rallyvuorolla oli merkki, valkovuokko, lyhyt väli liikkeestä maahanmenoon, 360 oikealle, ohjaajan ympäri, edessä peruutus, putki, houkutus. Lyytikin oli pätevä 😍 Ekalla kierroksella oli vähän sähläystä ja yliyrittämistä, mutta sitten lähti täsmenemään. Tehtiin aika pienissä pätkissä.

Lauantaina agikisat, joista oma päivitys. Sunnuntaina Messari, johon olin ilmoittanut Lyytin ja Jokun. Molemmat sai EH:n mutta unohdin hakea Lyytin arvostelun 🙈 Jokun arvostelu: "Musta merkein. Hyvä koko. Oikeat mittasuhteet. Hieman sirolinjainen pää. Pieni painautuma selässä, muuten hyvä runko ja voimakkuusaste. Kevyehkö raajaluusto. Riittävät kulmaukset. Normaali peitinkarva. Hyvä pitkä askel."

Molemmilla koirilla oli oikein kivaa kehän laidalla. Joku löi mut tällä kertaa ällikällä. Tuomari oli odotettua nopeampi ja kun tulin Jokun kanssa kehän laidalle, niin siellä oli menossa jo veteraaniurokset! Siinä sitten hieman paniikissa takki pois, koiralle panta, numerolappu kiinni namit valmiiksi jne jne... mutta Joku oli heti valmis hommiin! Onhan se ollut paljon kaikissa paikoissa mutta ei ikinä tuollaisessa koiraväenpaljoudessa ja näyttelyitäkin on takana vain yksi. Ja siellä se ihan pokkana vain seisoi kontaktissa, että tää on tää juttu, täällä kuuluu tällee seistä.

On se helevetin rasittava, mutta joskus se yllättää olemalla käsittämättömän pätevä!

Kauden päätös

Aloitettiin joulukuu treenaamalla Annikan kanssa reippaasti ulkona. Oli vähän huonosti suunnitellut treenit eikä mitään hirveen hyödyllistä tullut tehtyä mutta tulipahan käytyä. Joku teki vähän seuraamista ja kapulanpitoa, Just oikean puolen seuraamista ja liikkeestä seisomista ja Lyyti vähän kaikkea. Oli vähän jäistä, mutta laitettiin kyltit pitävälle hiekkapohjalle. Just oli ihan lentoon lähdössä, heitteli vaan omia voltteja väliin, esim. esitti perusasento-pyörähdys-perusasento ilman mitään ohjausta 😂 Oikean puolen seuraaminen näytti hyvältä, etenkin aluksi. Sitten kyllä taas vähän liikaa eli olisi pitänyt lopettaa ja palkata aiemmin. Liikkeestä seisominen lähti sujumaan oikein mukavasti! Lyytin treeneistä jäi mieleen, että edessä peruutus oli vaikeampaa kuin yleensä ja sitten yhteen täyskäännökseen vein sen liian lähelle maassa olevaa kylttiä ja se liukastui siihen.

 Vuoden viimeisissä agilitytreeneissä mun suunnittelema ratatreeni valssiteemalla. Jokun kanssa punaisten numeroiden möllirataa, jonka vaikeustaso oli kerrankin onnistunut. Halusin testata ja otin Jokun kanssa saman tien koko radan! Kakkoselle pakkovalssi, meni vähän pitkäksi mutta en antanut sen haitata. Vitoselta olisin voinut lähteä paremmin liikkeelle, mutta meni ihan ok. Ysin käännös hieno. 13 meni vielä hyvin mutta sen jälkeen Jokun työehtosopimus tuli täyteen ja olisi pitänyt saada jo palkkaa 😂 Mutta aika makeeta, että pystyttiin tekemään ihan kunnon pitkä rata! Sorruttiin taas helppoon ratkaisuun eli palkat oli mulla. Siispä vauhti ei ollut parhaimmillaan, mutta en ota siitä nyt painetta. Nyt treenattiin keskittymistä ja kyllä se taas valeraskauden loputtua saa energiansa takaisin, liiaksikin asti.
Kisaavien radasta taas tuli aika vaikee... Taisi olla ihan AVA-tasoa, kun ainoastaan tuore agilityvaliomme selvisi siitä yhdellä hyllyllä. Ennen keppejä Just meni hypyn nro 10, koska mun linja oli huono. Otettiin eka palkka 13:lta ja sit uudestaan koko rata palkaten puomilta. Toi kutosen takaakierto oli melkoista vääntöä ja sitten jollain kierroksella Just meni puomia alimmaisen putken jälkeen. Pituuden ja muurin käännöt oli erityisen hienot! Lisäksi saatiin yksi aivan mahtava puomin kontakti niin, että Mia palkkasi sermin takaa odotusalueelta.

Vähän tuntui väännöltä viikonlopun isojen ja vauhdikkaiden ratojen jälkeen mutta on tuo koira aika epeli, kun selviää lähes mistä tahansa!

FI AVA Just

Viime lauantaina kolmen startin kisat Ojangossa. Molemmat tuomarit uusia tuttavuuksia; ensin oli Markku Kaukisen hyppäri ja agirata, sitten Jessi Landenin agirata. Kaikilla radoilla rimat 50 cm ja oltiin lähtövuorossa viimeisinä. Eka rata tuntui tutustumisessa hyvältä, joskin oli vähän haastavaa valita sopivat ohjaukset. Hyvä rata siis, kun on paljon vaihtoehtoja. Ei ollut selkeitä riskinottopaikkoja, joten keskityin oikea-aikaisiin ja oikein suuntautuneisiin ohjauksiin. Alkuun olisin ehkä voinut tehdä valssin, kun persjätöllä Just hyppäsi aika pitkälle. Pyörityksessä onnistuin kohtuullisen hyvin. Putki-hyppy-putki-kohdassa olin tutustumisessa tarkkaan miettinyt, että ei saa peruuttaa valssissa vaan pitää liikkua kohti seuraavaa estettä. Tämä onnistuikin mutta sen sijaan seuraavassa takaakierrossa tein jotain ihmeellisiä askelkuvioita, jotka ei onneksi haitanneet menoa. Kepit ok, sen jälkeinen kuvio meni Just nappiin ja sitten olikin enää loppusuora jäljellä ja niistähän me tykätään! Luokka tosiaan loppui siihen, joten hetken päästä sain kuulla, että aika oli riittänyt voittoon! Tässä vaiheessa rupesin jo pillittämään, että Justista tuli AVA, kunnes mua muistutettiin, että tämä tosiaan oli hyppäri 😂 Eli ensimmäinen hyppysertihän sieltä napsahti. Tulos oli -3,93 ja etenemä 4,38 m/s. Varmasti yksi meidän parhaita ratoja. Linjat viimeisen päälle, ei mitään ylimääräistä ja vauhti pysyi hyvänä.

Tokana agilityrata. Alussa tiukka valssi onnistui kohtuullisesti ja pituudelta Just kääntyi tosi hienosti! Sitten onnistunut japanilainen ja puomilta nopea vapautus. Kepit myös hyvät, mutta niiden jälkeisellä putkella mulle tuli ajoitusvirhe. Oli tarkoitus ottaa askel Justia päin, kun se on putkessa, ja sitten lähteä jyrkästi kiihdyttämään toiseen suuntaan, mutta se ehtikin jo ulostulolle, jolloin mun yksi askel vei sitä väärään suuntaan. Sain kuitenkin pelastettua oikealle esteelle, mutta huomasin siinä mennessäkin, kuinka sekunnit kuluivat. Ehdin jo ajatella, että nyt ei varmaan ehditä aikaan, mutta toisin kävi! Aika oli -1,71 ja etenemä tasan 4 m/s. Hetken päästä tulostaulu päivittyi ja siellä Justin nimi komeili ykkösenä. Onneksi en ollut katsonut, miten muilla menee - jos olisin tiennyt, ettei muita nollia ole, ois iskenyt taas hirveät tulospaineet ja nehän ei mulle sovi. Niin siinä sitten kävi, että Justista tuli Suomen Agilityvalio vielä tänä vuonna. Toka serti saatiin helmikuussa, joten on se sillee ollut vain ajan kysymys, mutta kun tähän on mahtunut väliin katastrofikisoja, saikku, varmisteluja ja kaikenlaista, niin on tullut todettua, että viimeisen metsästys on melkoinen homma.

Valiojuhlahuuruissa kolmannen radan tutustumiseen. Alkoi lupaavasti: huomasin kisaa katsoessani, että olen tutustunut väärin ja unohtanut hypyn nro 17 välistä. Tämäkin rata oli ihanan vauhdikas. Just tuntui alkusuoralla hitaammalta mutta videolta katsottuna ei näytä siltä. Loikkaa puomin kontaktin ja mä sanon vapautussanan 🙈 Sitten hyvä pätkä, kunnes Just ei oikein tuu japanilaiseen. Saadaan se kuitenkin pelastettua, mutta sitten hetken päästä tuli keppivirhe, kun Just oli menossa takana olevaan putkeen. Varmaan meinas, että kun ollaan treenattu putki-kepit-erottelua, niin tässä kuitenkin pitää mennä putkeen 😂 Keppien jälkeen onnistunut päällejuoksu/persjättö! Vitsit se on makeeta! Tältä radalta Just otti myös uransa ensimmäisen A:n kontaktivirheen. Loppurata meni kuitenkin hyvin. Tulokseksi 18,01 etenemällä 3,72 m/s. Tää on nyt jännä efekti, kun vauhti oli suunnilleen samanlainen tälläkin radalla mutta Just ei enää tuu niin hyvin ohjauksiin eli ei enää keskity yhtä hyvin vikalla radalla. Ollaan kyllä joskus tehty onnistuneita kolmansia ratoja, joten uskon, että kyllä nekin alkaa sujua, kun kisataan vaan.

AVA-arvon saavuttaminen merkitsee kyllä mulle tosi paljon. Sunnyn ja Lyytin kanssa isojen maksien aikaan en siitä uskaltanut edes haaveilla. Kun pikkumaksiluokka tuli, AVAsta tuli unelma. Ekan sertin myötä siitä tuli tavoite, joka toteutui 20 kk myöhemmin. Se, että Just on mun oma kasvatti, lisää vielä saavutuksen tunnearvoa. Justin keväinen saikku oli mulle tosi kova paikka. Koska Lyyti oli joutunut lopettamaan agilityn pentujen jälkeen, ajattelin, että sama toistuu Justinkin kohdalla. Myös avoimeksi jäänyt diagnoosi turhautti. Mutta ei - kyllä munkin koiralla voi olla ihan "tavallinen venähdys", josta sen saa taas kuntoutettua, ei kaikki ole aina lopullista ja toivotonta. Mikään ei himmennä SM-kullan arvoa, mutta jotenkin mahtavaa, että ollaan edetty sen jälkeenkin niin paljon ja löydetty se fiilis, jota olen hakenut. Ja astuttu aimo harppaus varmistelun vähentämisessä.

Temppuiluja ja valssaamista

Viime viikon maanantaina tempputreenit. Otin taas pelkän Jokun, koska ajattelin isojen koirien hyötyvän enemmän fyssarin jälkeisestä totaalilepopäivästä. Tämän kertaiset temput olivat sivuttainkävely ("pohkeenväistö"), ohjaajan kiertäminen ja tassutemppu. Sivuttaiskävely oli ihan uusi temppu meille, mutta Joku tajusi ihan samantien! Ja teki jopa hienompaa ja pidempää kuin mun isot koirat. Ohjaajan kiertämisessä kysyin Sailalta palkkauksesta, kun palkkaan lelulla mutta Joku kiertää silti aika hitaasti. Leikitin, jätin lelun käteen, pyysin luopumista ja sitten kiertämään. Sailan mielestä Joku joutui keskittymään luopumiseen niin paljon, että sen takia hidastelee. Siirrettiin lelu pois sen näkyviltä, ylös kainaloon tms, niin alkoi kyllä nopeutua 😊 Tassutempuista tehtiin ensin kurrea, mutta ei viittitty tehdä sitä kauan, kun on Jokulle vielä aika vaikeaa. Kysyin Sailalta, miten erottelisin sille tassunantoa ("tassu"), nenäkosketusta ("käsi") ja kuonon pitämistä kämmenellä ("kuono"). Sailan mielestä hyvin voi olla vain käsky ja käsi eri asennossa. Tassun antaminen ei kyllä ollut ihan tyylipuhdas suoritus, kun loppujen lopuksi Joku aina seisoi molemmilla etutassuilla mun kämmenellä 😂

Tiistaina ohjaustreeni, jonka teemana valssit: kakkosella pakkovalssi, 4-5-6 kaksi liikkuvaa valssia peräkkäin, ysillä tiuka kääntävä valssi, 13:lla takaakiertovalssi ja 14-15 välistävetovalssi. Jokulla rimat 30 paitsi ykkönen oli 35. Joku ei oo montaa kertaa tehnyt pakkovalssia mutta se sujui kyllä ihan kivasti. Erityisen tyytyväinen olin kuitenkin pätkään 3-7; se tuli kumpaankin valssiin ja suoritti esteet varmasti! Vielä neljä kuukautta sitten valitin, että se ei tule mihinkään ohjauksiin. Ysin tiukka valssi meni myös hyvin ja 13:n takaakierto ekalla kerralla, mutta sitten totesi, että 35 cm hyppy takaakiertona on liikaa. Laskettiin se ja saatiin vielä onnistumaan. Palkat tuli tällä kertaa vain multa ja kyllä se ehkä vähän hidasti koiraa... Tässä treenissä oli perusteltua palkata ohjaajalta mutta ylipäätään vaihteleva palkkaus olisi meidän juttu...

Justilla rimat 35-50 cm. Toi kakkonen oli 50 ja Just joutui kyllä tekemään kovasti töitä, kun tuli niin jyrkässä kulmassa pakkovalssissa. Suoritui hyvin mutta yhden toiston jälkeen laskettiin rimaa. Toi 3-7 oli Justin kanssa aivan unelma tehdä, kun se ottaa varmasti hypyt ja itse voin keskittyä valssin ajoituksiin 😍  Otettiin vähän pidempi pätkä, kun Just vilkuili Hannaa mennessään ja sitten otettiin vielä palkkaukset noista käännöksistä. Testattiin, kuinka kaukaa lähtis ysille: menin hakemaan putkelta ja lähetin muurin kohdalta, aivan täysin suvereenisti kävi tekemässä ysin, kääntyi tiukasti ja kiihdytti leluun 😍  Takaakiertovalssi oli helppo. Välistäveto ei ole helppo mutta sekin onnistui hyvin ja otettiin pari palkkaa siitä. Lopuksi Hanna ehdotti, että olisin ottanut vielä kertaalleen koko radan. Olin tosi järkevä (!) ja kieltäydyin, koska a) koira oli jo väsynyt, b) kisat vkl, c) fyssari toissapäivänä ja d) ensi viikolla ratatreeni samasta aiheesta. Otettiin sit vain keppejä avokulmasta ja ne menikin ihan persiilleen 😂 Just jäi taas vähän luuppaamaan virhettä eli oli selvästi väsynyt. Eli taas kerran: ois vaan pitänyt lopettaa aikaisemmin. Huonot toistot ei vie eteenpäin.
Hanna oli ihan harmissaan, että jos kisoissa nyt sit on tuollainen avokulma, niin mulla on epävarma olo. Mutta koska mä olin edelleen niin järkevä, niin totesin rauhallisesti: "Eikä ole. Kyllä mä tiedän, että Just osaa. Ei tää mitään rikkonut."

Eikä tosiaan rikkonut. Ks. seuraava päivitys.

Estetreeni 19.11.

Marraskuun kolmannella viikolla oli vain yhdet varsinaiset treenit monen sattuman summana.
Ei määrä vaan laatu - tiistain estetreeni oli erinomainen. Just aloitti A-rengas-muuri-puomi (kuvasta poiketen tuota oik. yläkulman hyppyä ei ollut. Aivan jäätävä vauhti! Ja hyvät kontaktit. Sitten taidettiin tehdä sama keinulle, sekin meni ihan ok. Tästä siirryttiin harjoittelemaan erikoishyppy-ympyrää. Halusin etenkin treenata tiukkaa valssia pituudelta. Se oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen treeni: Joka kerta, kun ohjasin hyvin, Just suoritti pituuden varmasti ja kääntyi heti tiukasti. Sen kerran, kun ohjasin (tahallani) huonosti, se meinasi kompastua viimeiseen palikkaan! Eli nyt voidaan hyvin tehdä kisoissakin tiukkoja käännöksiä pituudella, Just kyllä osaa, kun ohjaan hyvin!

Loppuun vähän kepit-putki-erottelua. Muistaakseni teki yhden keppivirheen, mutta muuten pujotteli hyvin. Sitten sellainen jyräohjaus putkeen, josta namipallo palkaksi. Sen jälkeen oikein kunnon hetsaus rinnuksista kiinni pitäen "Meetkö putkeen? MEETKÖ?" ja annoin Justin rimpuilla itsensä irti mun otteesta. Kylä lähti! Ja vielä viimeisenä kerran samasta paikasta lähetettynä kepit eikä mitään epäröintejä. Ollaan suunniteltu jo putkiteemaa ensi kauden alkuun.

Lauantai-iltana vähän hömpöteltiin keskenämme. Joku teki juoksarialustaa namimaatille, ihan hyviä mut toistoja pitäis tehdä vähemmän. Lisäksi seuraamista, jossa mun pitäisi miettiä tarkasti opetusvaiheet, kun nyt meinasin siirtyä suoraan kontaktikävelystä siihen, että sen pitäisi pitää kontaktia namikäden ohi... Justin kanssa seuraamispeliä, josta se kuumui liikaa, sitä pitää seuruuttaa rauhallisemmin. Sitten kokeiltiin vähän avoimen liikkeitä pitkästä aikaa: nouto, luoksari ja kierto. Just upeasti! Hitto se muistaa ne hyvin, vaikka kiertoakaan ei olla ikiaikoihin tehty. Lyytin kanssa vähän sitä ja tätä, sillä ei ehkä ollut kovin hyödylliset treenit.

Sunnuntaina kaikilla koirilla fyssari. Justin eka normaali huoltoväli saikun jälkeen! Kovin positiivista, että oli vain "normaaleja jumeja" 😍

Agikisat 16.11.

Viime lauantaina kisat Justin kanssa Ojangossa. Ekaa kertaa saikun jälkeen otettiin kolme starttia. Tuomarina oli Esa Muotka ja rimat 50 cm. Yritin pitää tulostavoitteet pois mielestä (vaikeaa) ja keskittyä vain siihen, että en varmistelisi. Onnistuin kahdella radalla kolmesta.

Ekana oli agirata ja voi jestas, mikä flow! Oli varmasti yksi meidän parhaista radoista! Heti kakkosella onnistunut pyörityskäännös ja siitä hyvä kiihdytys. Käännös ennen puomia myös tiukka, mutta puomilla tuli kontaktivirhe (Justin uran toinen). 10-putkesta olisi pitänyt mennä putkeen, mutta kiirehdin persjättöön ja Just tuli mun liikkeen mukana hypyn yli. Eli putken lukittaminen tarvitsee lisävahvistusta. En antanut virheiden haitata vaan jatkettiin ihan samalla tavalla. Radalla oli ilahduttava takaakierto/putki-erottelu, joka onnistui loistavasti! Lopussa olin ajatellut, että jos Just tekee hitaan keinun, teen renkaan jälkeen persjätön, jos nopean, niin viskileikkauksen tokavikalle hypylle. No ei Just jäänyt keinulle munimaan vaan suoritus oli jopa vähän riskirajalla, joten leikkasin hypylle. Se olikin erittäin onnistunut ohjausvalinta; persjätöllä olisi varmaan tullut vähän pidempi kaarros ennen loppua, kun oma liike olisi vienyt liikaa eteenpäin. Videolta kellotettuna aika olisi ollut jotain -5 ja etenemä jopa 4,3 m/s!!! Toki puomin kontaktiloikka ja 11-putken oikaiseminen säästi vähän aikaa mutta silti, aika makeeta!

Toisen radan videointi valitettavasti epäonnistui mutta yritän kuvailla sanallisesti. Rata sai mut aivan tiloihin, suunnittelin siihen neljä (!) japanilaista sekä keppien päällejuoksun. Nyt jos koskaan pääsen kokeilemaan riskillä ohjaamista! Ainoa kohta, jossa annoin itselleni luvan varmistella, oli pituuden kääntö, kun sitä ollaan treenattu vain kerran. Siinä olikin parannettavaa: tuntui, että kun valssi ei ollut ajoissa, niin Justia ärsytti ja teki sellaisen keinuheppalaukkakaarteen. Kolmoselta neloselle japanilaisella ja nelosella valssi. Keppien sisäänmeno onnistui hyvin ja se päällejuoksu onnistui!!! 😍 Olin suunnitellut persjättöä 9-10-väliin ja lähdin hurjana kiihdyttämään, kun Just meni 8-putkeen. Kun käännyin katsomaan, se oli hyppäämässä 14-hyppyä 😂 Hetken tuijotin häkeltyneenä, kunnes tajusin huutaa perään "HIENO TYTTÖ!"  😂 En ollut tutustumisessa voinut kuvitellakaan, että se tuonne olisi irronnut. Jatkettiin renkaalta. 13-14 meni myös sujuvasti japanilaisella. 18-putkelle leikkasin takaa ja 19:lle taas japanilainen. Ai että sujui hyvin! Ihan voittajafiilis tämän toisenkin nollaradan jälkeen!

Kolmas rata tuntui tutustumisessa "niin meidän radalta". Siinä ei ollut niin selkeitä riskinottopaikkoja vaan tuntui, että tää selvitetään ihan meidän perusosaamisella. Tämä oli ehkä vähän vaarallinen ajatus, koska sertiruusuke alkoi taas kummitella mielessä, ja sehän aiheuttaa helposti varmistelua. Alun valssi meni hyvin, samoin puomin kontakti. Vitosella mahdollisesti vähän yliohjasin, samoin keppien lopussa olin liian edellä = koiran linjalla. Sen jälkeen kuitenkin hieno kiihdytys putki-pituus-A ja sen jälkeinen tiukka käännös hypyllä. Putken jälkeinen hyppy meni huonosti: Just olisi halunnut mennä kepit ja mun valssi oli peruuttelua enemmän kuin liikettä. Sain kuitenkin pelastettua oikean esteen eikä alkanut ärsyttää vaan jatkettiin hyvällä kiihdytyksellä taas eteenpäin. Putkesta-putkeen pieni epäröinti, koska toinenkin putki oli tarjolla. En leijeröinyt muuria, koska ajattelin, että mun liike hyödyttää enemmän. Renkaalle ohjasin erityistarkasti, koska siinä oli moni koira mennyt ohi. Loppuun vielä yksi japanilainen ja nollilla maalissa. Koiraa palkatessani kuulutettiin, että meni yliajan puolelle ja tuloslistasta näin, että peräti 4 sekuntia!!! Vaadittu etenemä 3,9 m/s, meillä oli 3,67 m/s. Aivan jäätävä pettymys iski tässä kohtaa, ihan kuin kylmä suihku. Vahvoja tunteita on vaikea hillitä, mutta tuollaista ei saisi tapahtua koiran nähden. Muistetaan, että Just oli SM:in jälkeen monta viikkoa hyvällä tuulella; ei tarvii paljon miettiä, miten voimakas pettymys vaikuttaa siihen. Sijoituttiin kakkoseksi ja palkintojenjaon jälkeen ajeltiin tallille jäähkäilemään. Pettymys ei siis kohdistunut koiraan vaan siihen, että musta tuntui, että ohjasin "vanhaan tyyliin" varmistellen ja siitä rankaistiin heti noin isolla yliajalla.

Kotona sitten videotarkistus, ja totesin, että tuohon putken jälkeiseen valssiin tuhraantui ainakin kolme sekuntia. Ja kun vertasin A-rataan, niin pettymys haihtui: sillä vauhdilla oltaisiin ehditty aikaan C-radallakin. Enkä mä nyt niiiiin pahasti varmistellut, ehkä vähän kahdessa kohtaa. Olen katsonut A-radan videon aika monta kertaa ja en voisi tyytyväisempi olla. Vauhti näyttää samalta kuin ennen pentuja mutta taitoa on tullut lisää. Eniten ihmetyttää, että oikeesti jo marraskuussa pystyin ohjaamaan 2/3 rataa ilman varmisteluja, vaikka varmistelun lopettaminen oli kauden päätavoite, jonka oletin sen toteutuvan joskus loppukeväästä. Näihin fiiliksiin kun pystyis jäämään kiinni! Ja vetämään samalla draivilla myös niillä "meidän radoilla". Hirmuinen kisakuume nousi myös, ja Hannan luvalla otetaan vielä kahdet kisat ennen lepokautta.

Erittäin mielenkiintoinen huomio palkkaamisesta. Treeneissähän Just ei irtoa yhtään, jos palkat on mulla. Lähiohjaustehtävät sujuu hyvin. Nyt ekalla ja vikalla radalla leikitin Justia ennen rataa, heitin palkkapurkin maaliin sen huomaamatta ja lelun taskuun. Ekalla radalla se oli lähiohjauksessa kiinni mutta muuten eteni hyvin. Tokalla radalla tuntui alussa vähän nihkeämmältä mutta sitten taas irtosi tosi kauas. Hmmm... tätä pitää tutkia ja testailla tarkemmin!

Oona, Hanna, Nina

Kaikki parhaat valkut osui samalle viikolle 😍 Maanantaina Lyytillä Oonan treeni. Radan alussa oli heti superhoukutus: varmaan 6 lelua ja 2 namipurkkia ympäriinsä, myös tötsien vieressä. Bonuksena seuraava kyltti tuplasaksalainen, joka tehtiin houkutuksen suoritusalueella eli käytännössä tuplahoukutus. Sanoin, että voitais tehdä houkutusta ensin vähän erikseen palkkaillen vaikka vain läpi kävellen. Oona ehdotti, että tehtäisiin vain lähestymisiä eli seuruutan kohti houkutusta ja naksutan, kun koira vielä on herkeämättömässä kontaktissa. Tää olikin hyvä idea! En vaan osannut toimia ohjeiden mukaan, jos koira vilkaisi houkutuksia; olisi pitänyt kääntyä pois ja ottaa uusiksi mutta jatkoin vain kävelyä ja palkkasin sitten. Saatiin kuitenkin todella hienoja toistoja, joilla Lyytistä näki, että teki mieli vilkaista houkutuksia mutta hillitsi itsensä ja piti kontaktia!

Sitten lähdettiin tekemään rataa ja tuplasaksalainen houkutusalueella sujui heti ekasta loistavasti! Lyyti oli aika lailla täydellisessä mielentilassa: innostunut, tarkka, kuulolla, äänetön. Radassa oli myös liikkeestä kutsu hypyn ohi ja sekin onnistui kerrasta. Lopuksi katottiin vielä sivulla peruutusta. Kerroin, mitä viime viikolla oltiin treenattu ja että kerran ainakin kävi niin, että Lyyti lähti kääntymään poikittain, koska tarjosi edessä peruutusta. Oona kuunteli mun käskyjä "pakki-sivu-pakki" ja näytti miettiväiseltä... kunnes sanoi: "Mä oon kerran ennenkin kyseenalaistanut tän ja silloin onnistuit perustelemaan kantasi niin, että se meni läpi. Nyt jätät kyllä sen pakki-käskyn pois, kun se noin selvästi sotkee Lyytiä." Sitten otettiin peruutus pelkällä sivu-käskyllä ja oli loistava heti ekasta 😂 Tällä jatketaan!

Tiistaina agissa Hannan suunnittelema ratatreeni, jonka teemana takaakierrot. Koska Joku ei ollut teeman ohjaustreenissä, sen kanssa ei yritettykään tehdä rataa vaan treenattiin takaakiertotapauksia pienissä pätkissä. Rimat oli 25 cm.  Ensin kokeiltiin ekaa kertaa backlapia esteillä 2-3, valmis palkka nelosen takana. Joku omaksui asian heti ja onnistui heti ekasta yrityksestä!  Sen sijaan ehti kyllä tarjota miljoona hyppyä ennen kuin sain sen aloittamaan haluamallani tavalla (1. kiertona eikä lähtöjättönä). Tää häröily pitää jatkossa keskeyttää, koska Joku kuluttaa ihan turhaan parasta energiaansa siihen. Sitten aivan upea pätkä 2-6. Pääsin niin paljon irti (Joku lukitti nelosen varmasti), että ehdin persjättöön suoran putken jälkeen ja Joku kiersi sujuvaa ja kaunista linjaa 😍 Sitten otettiin 8-9 ja palkkasin itse hyvästä kiihdytyksestä käännöksen jälkeen. Tällaisissa pitää muistaa pitää varpaat jo uuteen menosuuntaan. Vielä treenattiin 10-11-kohtaa. Jokullahan on ollut tapana lähteä näissä liikkeen mukana mutta nyt parin toiston jälkeen jäi suorittamaan 11:tä niin hyvin, että pääsin irtoamaan jo pari metriä! Lopuksi vielä uudestaan 2-5, niin että palkka tuli Hannalta. Joku oli jo aika väsynyt mutta jaksoi kuitenkin tehdä vielä yhden hyvän kiihdytyksen ja tähän oli hyvä lopettaa.

Justin kanssa ensin rata läpi "kisakierroksena". Nelonen jäi välistä ja 16-17 meni sekoiluksi, mutta jatkoin yhdessä osassa virheistä huolimatta. Puomin kontakti oli niin hieno, että se olisi pitänyt palkata ratatreenistä huolimatta. Kokeiltiin alkua backlapilla ja japanilaisella, mutta backlap oli ehdottomasti parempi tähän kohtaan! Sitten vahvistettiin vähän nelosen ottamista kauempaa lähetettynä. Pyöritys nro 11 oli niin hieno 😍 Olin tehnyt 16-17 japanilaisella, kuten nykyään teen muutenkin välistävedot, mutta nyt todettiin, että tämä kulma ei sovi japanilaiselle vaan valssi oli parempi. Että ei saa innostua liikaa yhdestä ohjauksesta ja tunkea sitä joka kohtaan! Loppuradalla Just kävi pari kertaa putkessa hypyn 20 sijaan. Viimeiseksi otettiin vielä puomin kontaktia, joka nyt oli tosi huono - Just oikein etsi Hannaa. No, ei saanut palkkaa siitä ja seuraava oli vähän parempi. Mutta kisakierroksen puomi oli ehdottomasti paras eli ens kerralla ratatreenissä pitää olla valmis palkkaamaan siitä.

Torstaina Ninan valkku Agilitya Akatemialla. Mietin, kumman koiran otan mutta päädyin Jokuun, koska Justilla lauantaina kisat ja se varmasti hyötyy enemmän levosta kuin toisesta ratatreenistä. Ja onneksi päädyin Jokuun - sillä oli varmaan elämänsä parhaat agilitytreenit.
Rimat oli 30 cm. Aloitettiin lähtöjätöllä. Ensin heitin lelun ykkösen toiselle puolelle ja vapautin. Sitten heitin lelun Jokulle paikalleen ja kolmannella lähdettiin radalle 1-5. Olin oikein ajatellut, että mun pitää liikkua tossa 4-5-välissä, koska Joku tulee vain liikkuviin ohjauksiin, mutta olin sitten kuitenkin liian suorilla jaloilla eikä onnistunut ekasta. Lähetin uudestaan putkeen ja nyt liikuin ja heti onnistui.

Sitten rengasta erikseen. Oli kehyksellinen rengas, jota Joku ei ole tehnyt ja lisäksi laitettiin se minikorkeuteen, eli tyylikkäästi vaikeutettiin kahta asiaa kerralla huomaamatta. Joku rupesi tarjoamaan rengasta tosi nopeasti eikä tehnyt ainuttakaan virhettä!!! Sitten otettiin 7-10 ja meni loistavasti. Seuraavalle toistolle Nina lisäksi haastetta: otettiin 7-12 ja Nina seisoi renkaan vieressä. Mä sanoin heti, että ei tule onnistumaan, tietysti Joku tulee kysymään palkkaa Ninalta, koska äskenkin sai. Nina ei kuunnellut mun mutinoita vaan käski mennä vaan. Ja mitä tekee Joku? Juoksee koko pätkän kuin äänetön musta salama vilkaisemattakaan Ninaan!!!!!!! Tästä superbileet ja tauolle.

Toka setti aloitettiin pätkällä 7-14. Suora meni yhtä hienosti kuin äsken ja sen lisäksi Joku tuli 13-14 valssin ihan suvereenisti! Hitto se on makee, kun se keskittyy! Sitten 12-17 ja tääkin onnistui kerrasta. Loppua muokattiin sen verran, että mentiin 17 jälkeen putkeen, siitä 22 ja loput. 24 esteen kohdalla mulle tuli varmaan ekaa kertaa Jokun kanssa ihmeellisen varma olo, että tuo takaakierto kyllä onnistuu. Ja niinhän se onnistui. Lopuksi vielä hiottiin vähän tuota estettä 22, kun mun valssi oli milloin myöhässä, milloin etuajassa ja milloin palkkasin väärällä kädellä. Joku oli kuulemma joka toistolla kympin tyttö, mutta mä sain vaan "ihan kiva 8½! 😂

Joku oli kyllä aivan ihmeellinen. Ei jäänyt kertaakaan palkkaan kiinni vaan tuli kaikkiin ohjauksiin ja sitten sai palkan optimaalistesta paikasta. Ei se ollut nopeimmillaan, kuten ei voi odottaakaan heti juoksujen jälkeen, mutta tuollaista keskittymistä en ole nähnyt montaa kertaa, jos koskaan. Eikä kuitenkaan hölkytellyt vaan esitteli jäätäviä kiihdytyksiään, kun tilanne aukesi. Nina sanoi: "Se on edistynyt ihan hirmuisen paljon. Se teki noi kaikki jutut niin varmasti, että ois esteitä vaille kisavalmis."

Tuplalauantai

Lauantaina 9.11. kahdet treenit: päivällä Lyytillä rallykimppa, illalla nuorisolla hyppytekniikkatreenit. Rallyssa mun suunnittelema rata, jonka teemana käännökset. Lisäksi laitettiin toiseen päähän mestaripätkä: sivulla peruutus, puolenvaihto edestä, putki, 2xoikea täyskäännös, spiraali vasemmalle, puolenvaihto jalkojen välistä, sivulla peruutus.

Lyyti oli ihan kohtuullisessa vireessä. Pari kylttiväliä käännöstreenissä hidasti mutta toisaalta perusasennot ja takapäänkäyttö sujui hyvin molemmin puolin. Askelkäännöksessä haluaisin edelleen sen tulevan reippaammin, mutta en ole vielä keksinyt, miten treenata sitä. Lyyti sai myös demonstroida lisäkäskyjään (nopeenopee, vasen/cee).  Tehtiin tuo mestaripätkä ensin palkkaillen vähän kaikesta ja lopuksi otettiin vielä koko pätkä yhteen syssyyn ja palkka tuli toisesta sivulla peruutuksesta. Meni aivan loistavasti! Nopeenopeet sujui erityisen hienosti tällä kerralla - Lyyti oikein laukkasi spiraalissa ulkokaarteessa!

Illalla Hannan kanssa hallille treenaamaan hyppytekniikkaa. Justin kanssa kokeiltiin pitkää sarjaa, jonka välit oli 12-15-12-18. Viimeksi ollaan kokeiltu n. 3 v sitten ja mieleen jäi vain, että vaikea oli. Noh, niin oli nytkin. Joka toistolla tömisi ihan hirveästi eikä rimojen laskeminen juurikaan auttanut. Etenkin nuo 12 välit on tosi hankalia Justille. Todettiin tämä siis liian vaikeaksi ennen kuin alastulot on paremmassa kunnossa. Toisena kasvava sarja, joka on aina ollut Justin lemppari ja bravuuri. En sitten tiedä, oliko käyttänyt jo paljonkin paukkuja vai onko jossain muualla vika, mutta viimeinen eli 9 jalan väli oli selvästi hankala. Mietittiin sitten Hannan kanssa, että Justille vois seuraavalla kerralla tehdä kasvavaa pienemmillä lyhennyksillä tai aloittaa 5 jalasta. Ei sen takia, että se ois jotenkin huonontunut vaan siksi, että pikkumakseilla pitäisi olla pikkumaksien välit. Lisäksi ens treeneihin prioriteettiykkösenä alastulotreeni!

Jokulle ekana korkeudenarviointi. Se on kyllä "äänetön musta salama" myös hyppytreeneissä. Alemmat korkeudet 25 ja 30 meni niin helposti, että nostettiin vielä 35:een ja 40:een! Vasta tuo viimeinen korkeus jännitti vähän, 35 meni hyvällä itsevarmuudella. Jee, kehitys kehittyy! Toisena Jokullekin kasvava sarja. Ekalla toistolla vähän hätkähti piteneviä välejä ja tuli vähän pupuloikkia. Toka toisto oli jo paljon helpompi ja meni matalampana. Otettiin vielä kolmas ja kerrankin se kannatti, tää oli paras. Vasta loppuneista juoksuista huolimatta joku keskittyi tosi hienosti koko treenin ja itse tarjosi palkasta luopumista joka toistolla 😍

Superviikonlopusta toipumista

Maaanantaina 4.11. Joku pääsi tokotreeneihin ja isot koirat porukoille huilimaan. Jokulla oli edelleen juoksut ja joutui käyttämään kidutusvälinettä eli pöksyjä. Meinasin, että oltais aloitettu merkinkierrosta mutta eihän siitä tullut mitään, kun koira ei halunnut liikkua. Luovutettiin ja jätettiin seuraavaan kertaan. Sen sijaan seuraamisessa löydettiin meille sopiva tapa! Näytin ensin perusasentoja eikä niistäkään ensin meinannut tulla mitään, mutta sitten Joku rentoutui ja rupesi tarjoamaan normaalisti. Sitten näytin kontaktikävelyä, ja sen jälkeen lähdettiin kokeilemaan seuruutusta nami kädessä (ei imuttaen kuitenkaan). Näytti ihan lupaavalta, kunnes yhtäkkiä spontaanisti Joku teki sen aktiivisuuspomput, laskin käden ja saatiin muutamat askeleet aivan mahtavaa seuraamista ihanalla ilmeellä 😍 Tällä jatketaan, tää on ihan Jokun tapa!

Olin alunperin perunut tiistain treenit, mutta koska Just ei näyttänyt yhtään väsyneeltä (!) viikonlopun jäljiltä, mentiin omiin treeneihin kuitenkin. Vuorossa oli estetreeni tällaisella pohjalla:
Kuvasta poiketen este nro 1 oli muuri ja keinu oli esteen 12 tilalla. Ekana tuo erikoishyppysuora, jonka päässä oli valmis palkka salaa vietynä. Mun oli tarkoitus hölkytellä, että koira treenaisi eteenmenoa, mut juostiin sit molemmat täysii. Sitten tehtiin persjättöä renkaan jälkeen eikä mua edes jännittänyt se 😎 Sitten numeroitua rataa. Ekalla kerralla en jarruttanut tarpeeksi pituudella ja Just irtosi okserille asti. Putkelle 5 kääntö keppien toiselta puolelta sujui hyvin, samoin itsenäinen suljettu kulma. Muurin takaakierto meni hyvin, mutta valssikääntö pituudelta aiheutti palikoiden kaatumisen ekalla yrityksellä. Persjättö 10-11-väliin meni suvereenisti. Vaikeuksia tuotti kepit nro 6. Justin mielestä se olisi työehtosopimuksen mukaan ansainnut palkan keppien jälkeen, ja koska tessiä näin räikeästi rikottiin, se esitti eriävän mielipiteensä. Ensin jätti pari kertaa kesken ja sitten tuli rytmirikkoja keppien keskellä. Vaihdettiin sitten palkka Hannalta mulle ja saatiin yksi onnistuminen. Tässä mun mielestä lopulta huomasi, että olihan se väsynyt. Yleensä se palkan menetyksestä muuttaa välittömästi toimintaansa. Tuollainen virheen luuppaaminen ei ole yhtään Justin tapaista.

Taas kerran treenit meni 90-prosenttisesti hyvin ja mieleen jäi vain se epäonnistunut 10 %...

Superviikonloppu!

Vuoden odotetuin tapahtuma eli Lappalaiskoirien superviikonloppu Kuopion Koiramekassa oli viikko sitten. Saatiin matkaseuraksi Maija & Humu ja Napsu ja majoituttiin Rauhalahdessa talvimökissä. Joku piti tosiaan jättää kotiin, kun sen tärpit osui viikonlopulle, joten vaihdoin yhden agilityryhmän rallyyn ja mummokoira pääsi tuuraamaan.

Lauantaiaamu alkoi Justin rallytokotreeneillä. Rata oli alo-avo-tasoinen, mutta harjoiteltiin oikean puolen seuraamista. Aloitettiin n. neljän kyltin avoimen luokan pätkällä noin niin kuin muistutellakseni Justille, mitä ollaan tekemässä. Just ei kyllä paljon muistutteluja tarvinnut - oli aika lailla täydellinen! Erinomainen seuraaminen, nopea maahanmeno pelkällä käskyllä ja kaikki muutkin temput tuli tehtyä nopeasti ja täsmällisesti. Ainoa huomio, että eteentuloissa vinkui. Tähän pitää kiinnittää jatkossa huomiota, josko tähän löytyisi järjellinen selitys (epävarmuus? kuumuminen?). Sitten itse asiaan eli oikean puolen seuraamiseen. Näytin ensin sivulletulon ja liikkeellelähdön, ne meni näppärästi. Sitten lähdettiin tekemään kaartelua pujottelussa ja spiraalissa. Tästä sanoin heti, että Just ei osaa mutta se olikin yllättävän hyvä! Tosi hienosti tsemppasi pitääkseen paikan ja kontaktin. Naksuttelin aika lyhyistä pätkistä mutta nami ei ollut kädessä. Liikkeestä seisomistakin tehtiin pari toistoa. Ensin annoin liian napakan käskyn ja Just meni maahan. Tarkemmalla äänensävyllä seisoi ja myös pysyi asennossa hyvin. Lopuksi vielä pieni pätkä, jossa pyörähdys oikealla, puolenvaihto jalkojen välistä ja molemmat oikeaan täyskäännös. Välistä vaihto ei onnistunut ekalla, olin lähtenyt kävelemään liian reippaasti ja Justilla lähti lapasesta. Sen kanssa pitäisi muistaa rauhallisempi kävelyvauhti etenkin oikealla! Viimeinen pätkä oli hieno ja siihen lopetettiin. Juteltiin vielä kouluttaja Annemarin kanssa käännöksistä oikealla ja hän kysyi, ollaanko tehty vatitreeniä. Tunsin itseni hieman hölmöksi - sillähän Justille opetettiin takapäänkäyttö vasemmalla! Kantsisko ehkä treenata samaa oikealla 😂

Seuraava treeni oli myös Justille: ekaa kertaa noseworkia. Tehtiin kaksi lyhyttä settiä. Ekalla Justille naksuteltiin, kun vei nenää hajupurkille. Tää oli Justin mielestä helppo homma ja onnistumisprosentti oli aika lähellä sataa. Sitten pidettiin tauko ja kouluttaja Anita nosti hajupurkin pöydälle. Just hyppäsi tassut pöytää vasten ja laittoi nenänsä purkille 😂 Tämä tietysti palkattiin ja sitten mentiin tauolle. Toisessa setissä hajupurkki vietiin koiran nähden kauemmas ja sitten sen annettiin mennä sinne. Tässäkin onnistumiset oli 100 %. Sama pöytäepisodi toistui tämän setin tauolla! Homma oli Justin mielestä niin siistiä, että ei meinannut millään lähteä treenitilasta pois ja kiskoi sinnepäin aina, kun mentiin ohi. Anita kehui kovasti Justin täydellistä keskittymistä ja motivoituneisuutta ja kannusti kovasti jatkamaan tätä. Ja mä kun olen yrittänyt kovasti, etten vaan innostuisi tästäkin, kun meillä on nyt jo liikaa harrastuksia... Juteltiin myös lopussa hetki ilmaisusta ja todettiin, että Justille paras voisi olla istuminen tai maahanmeno, kun se muissa etsinnöissä joko tuo esineen mulle tai räplää sitä tassulla.

Lyyti pääsi lounastauon jälkeen rallyhommiin. Tämän ryhmän rata oli voittajan tasoinen. Lyyti ei ollut ihan niin korkeassa vireessä kuin on viime aikoina omissa treeneissä ollut. Teki ihan ok mutta ei sillee "liekeissä". Huomasi myös, että Koiramekka on aika paljon lämpimämpi kuin esim Agitokola; Lyyti alkoi läähättää aika pian. Pikkutauko ja kanafileet esiin, niin jo alko Lyyti taas kirjottaa. Loppuajalla toivoin, että katsottaisiin sivulla peruutusta, kun se yleensä menee täydellisesti ja sitten taas joskus ei enkä ole keksinyt, mistä kiikastaa. Otettiin se tokalla kyltillä, keskityin ja meni täydellisesti. Siinä sitten hetki asiaa pohdittiin, ja Annemari heitti idean, että voisiko sillä olla merkitystä, onko se radan alussa vai lopussa. Totesin, että en ole ajatellut asiaa tuolta kannalta - ehkä vois! Eli meidän kannattaisi treenata sitä monta kertaa saman radan aikana vaikka niin, että peruutus olisi ensin alussa, siitä kehut, sitten muita kylttejä väliin ja uudestaan peruutus. Jos tämä toinen menisi sitten yhtä hyvin, niin siitä ruhtinaallinen palkka. Tää oli hyvä!

Justin päivän viimeinen treeni oli doboa. Sehän on sen bravuurinumero ja osasikin kaikki temput ihan suveerenisti. Kouluttaja Suvi keksi meille kuitenkin muutaman uuden tempun: kaikki tassut puolipalloilla mutta yksi pallo ylösalaisin sekä takajalat tasapainotyynyllä ja etujalat pyörii ympäri. Lisäksi uutena juttuna Justille oli pallomeri. Se olikin sen mielestä mahtava juttu ja olisi mielellään antanut mun jumppailla ihan yksinäni, jos pallomeressä ois ollut tarpeeksi nameja 😂

Päivä päättyi Lyytin tokotreeneillä, joissa kouluttajana Hertta. Jostain vuosi sitten käydystä facekeskustelusta oli jäänyt mieleen Hertan lause: "että koira tarjoaa oikeaa tunnetilaa" ja sitä halusin treenata. Käytännössä siis opettelin tunnistamaan, miltä Lyyti näyttää, kun sillä on oikea tunnetila ja palkkasin siitä. Tehtiin kontaktin ja sivulletulon tarjoamista ja aktiivisuutta liikkeessä. Lyytin sivulletuloasennot olivat kyllä aivan jossain muualla kuin yleensä mutta se oli nyt toissijaista. Lopuksi otettiin leluruutu, jonne pääsyä odotellessaan Lyyti vinkui aika paljon. Tääkin oli hyvä huomio itselle, että ylenpalttinen kuumentaminen ei ole "hyvä tunnetila" vaan Lyytin piti antaa tasaantua ja sitten vasta antaa käsky. Ja silti se meni reipasta laukkaa...

Tokoryhmien välissä oli paikkikset, jonne otin Justin. Tehtiin ihan alon paikkamakuu. Rivi oli aika pitkä ja Just keskellä, mikä oli hyvä, koska pääsin palkkaamaan vain oman käskyn tottelemisesta. Just oli about perfect mutta itse sain noottia (muutaman muun kanssa), että ei pitäisi seistä niin kierossa 😂

Paikkisrivi. Ai miten niin seison kierossa?! Kuva: Tiia Eskelinen

Sunnuntaiaamuna oltiin Maijan kanssa reippaina ensimmäisinä hallilla tokoilemassa molempien koirien kanssa. Tätä "ryhmää" koulutti Keinäsen Minna. Just aloitti kisamaisella kehääntulolla ja seuraamisen alulla, palkkasin tokasta käännöksestä. Tosi hienosti oli keskittyneenä kontaktissa kehääntullessa ja lähti heti ekasta askeleesta seuraamaan hyvin. Eka käännös oikealle ei ollut vielä niin hyvä, että olisin halunnut palkata mutta täyskäännös oli. Toisena juttuna asentopeli. Minnalta tuli hyvä idea treenata käskyerottelua selin koiraan. Tällöin sen on pakko kuunnella, mikä käsky tulee, eikä voi lukea ohjaajan eleistä. Ensin Just ei tajunnut, mutta kun sai hommasta kiinni, niin rupesi tekemään oikeita asentoja hyvällä prosentilla. Sitten tehtiin liikkeestä maahanmenon alku liikkuroituna niin, että en antanut mitään käsiapua ja palkkasin heti maahanmenosta. Oli nopea ja varma ja nyt kyllä seuraavassa kokeessa jätän käsiavun pois! Seuraavana halusin kokeilla hyppynoutoa, jonka pitäisi tulla seuraavassa sääntömuutoksessa avoimeen. Ainoana helpotuksena en ottanut loppusivulletuloa vaan vapautin heti paluuhypystä. Just teki täydellisesti ilman mitään avustuksia! Tää on sille kyllä tosi kiva ja motivoiva liike. Aikaa oli vielä hetki, joten tehtiin kaukojen alku liikkuroituna. Eka istuminen oli varma ja napakka ja siitä sai loppupalkan. Olipa huikea treeni, kun kaikki onnistui noin upeasti!

Lyyti sai tehdä mummojen mielenvirkistystokoa. Ensin leluruutu, jossa lähetys oli tasaisempi kuin edellisenä päivänä (tiesin, missä kohdassa antaa käskyn). Sitten Lyytillekin hyppynouto. Ekalla yrityksellä sai huonon otteen kapulasta ja oli vähän vaikea hypätä. Otettiin sitten vielä tasamaalla vauhtinouto, että tulisi hyvä mieli. Lyyti juoksi kapulalle, sai siitä hyvän otteen - ja kävi kiertämässä esteen kautta, vaikka se oli metritolkulla linjalta! 😍 Ja oli kauhean tyytyväinen itseensä, kun nyt oli helppo hypätä, kun kapula oli kunnolla suussa. Lisäksi tehtiin jäävien erottelua ja lopuksi seuraaminen liikkuroituna kuten tokossa mutta kehuen kuten rallyssa. Lyyti lähti seuraamaan vähän varovaisesti, ilmeisesti odotti jättökäskyä. Mutta kun aloin kehua, nousi ja itsevarmuus kasvoi ja esitti upeinta seuraamistaan vielä näin ihan treenin lopuksi! Vire pysyi tässä treenissä tosi hyvin, oli selvästi kivaa, kun oli vaihtelevia tehtäviä ja ylipäätään tokoilua pitkästä aikaa.

Seuraava treeni oli Justin agility. Sanoin heti kättelyssä kouluttajalle, että mun ongelma on varmistelu ja hänen pitäisi patistella mua riskinottoon. Tämän alkutunnustuksen jälkeen olikin helppo ohjata rohkeammin 😂 Ja oli loistava treeni siitä, että mulle kirkastui, miten voin treenata riskillä ohjaamista (ks. edellinen kirjoitus). Radassa oli monta kohtaa, joihin sopi japanilainen, ja se on hyvä ohjaus myös siitä, että siinä on pakko luottaa koiraan. Teen nykyään aika paljon saksalaisia mutta radassa oli kaksikin kohtaa, joissa japski oli parempi. Just on todella varma estelukituksissa: sen saattoi hyvin jättää sivusuunnassa tekemään estettä ja itse lähteä tekemään jo seuraavaa persjättöä. Myös välistäveto japanilaisella toimi niin hienosti heti ekalla, että kouluttaja Sini vaikuttuneena palkkasi saman tien! Yhden kerran Just odotti palkkaa eri kohdasta kuin Sini meinasi. Just suunnilleen pysähtyi esteen päällä ja jäi siihen seisomaan Siniä katsoen. Tämän jälkeen sama lelu ei kelvannut, eli aina jos näin käy, niin seuraavalle toistolle kannattaa ottaa namipallo. Treenin jälkeen Sini sanoi: "Et sä kyllä mitenkään pahasti varmistellut..." Otan ton aika suurena kehuna!

Viikonlopun viimeinen treeni oli seniorijumppaa eli Lyytin dobo. Lyytille ei otettu dobopalloa mutta se sai tehä ekaa kertaa fitbonella, joka olikin sille sopiva väline. Tasapainotyynyistä huomasi, että meidän kotona oleva on tosi paljon napakampi; nää oli Lyytille selvästi vaikeammat. Muuten teki kyllä reippaasti ja kehonhallintahan sillä on hieno, vaikka ei olekaan niin kovin notkea. Kouluttaja Suvi antoi erityiskehut takajalkojen hallinnasta; ne kun toimii täysin itsenäisinä. Ja muutenkin Suvi oli tyytyväinen Lyytin jaksamiseen ja kropan käyttöön ikä huomioon ottaen.

Tämän jälkeen oli jäljellä reissun tylsin osuus eli kotimatka mutta siitäkin selvittiin. Olipahan superviikonloppu!

Joku temppuilee ja Just agiliitää

Juoksuinen Joku pääsi viime maanantaina yksinään temppukurssille. Se olikin tosi hyvä, koska alla laatuaikapäivä + yksinään tehty tunnin lenkki, juoksupöksyjen sieto ja ryhmätreeni = monta hyödyllistä asiaa. Saila osasi tapansa mukaan mahtavasti keksiä variaatioita ja koulutusvaiheita tutuista tempuista. Aloitettiin jalkojen välistä meno, joka on Jokulle uusi temppu. Oppi tarjoamaan sitä tosi nopeasti, mutta korjattiin mun palkkausta: palkkasin ensin heittämällä namin eteenpäin mutta parempi oli kuitenkin antaa Jokun napata se kädestä, koska silloin oli oikeassa paikassa, mistä pystyisi jatkamaan. Toisena peruutus. Senhän Joku osaa tosi hienosti, mutta mä palkkaan aina samasta matkasta. Nyt tehtiin niin, että jos Joku pysähtyi sinne tiettyyn matkaan, niin odotettiin, josko ottaisi vielä vaikka yhden peruutusaskeleen ja tästä palkattiin. Ohjeeksi saatiin kotona ottaa ohjaajalle jokin kohde (esim. matonreuna), johon asti koiran pitäisi peruuttaa. Koiran taas voisi opettaa peruuttamaan takajalkatargetille asti, niin sillä saisi varmuutta, että kannattaa jatkaa taaksepäin. Kolmantena pyörähdys. Joku pyörii hyvin oikealle mutta vasemmalle on hakusessa. Tutkittiin vähän asiaa ja todettiin, että teen käsimerkin ihan eri tavalla vasemmalla kädellä - huitaisen vaan. Jos taas liikutan kättä tosi hitaasti, niin Joku luulee, että tehdään venytyksiä. Lähti tosi hienosti parantamaan treenin aikana ja lopuksi pyöri jo ihan kohtuullisesti vasemmallekin, joten ei varmaan tarvitsis paljoakaan treeniä.

Tiistaina agilitytreenit, jossa nyt pelkästään Just, koska Joku saa taukoilla loppujuoksut. Olin tilannut Hannalta teemaksi takaakierrot, ja Hanna oli onnistunut ratasuunnittelussa aika lailla täydellisesti: 13 esteessä kaikki takaakiertotapaukset. Erityishuomio meille tuossa esteen nro 7 pyörityksessä. Ensin 1-7, joka meni kerrasta hyvin. Otettiin muutamia toistoja, joilla palkan paikkaa vaihdeltiin, ja Just jäi kyllä upeasti suorittamaan kiertoa, vaikka jatkoinkin matkaa. En tiennyt, että se osaa sitä noin varmasti! Samoin toimi kympin saksalainen - pystyin etenemään monta metriä ja koira uskollisesti suorittamaan sitä. Myös lopun backlap toimi varmasti kerrasta.

Näillä treeneillä oli valtava merkitys fiilisasioihin ja tavoitteeseen lopettaa varmistelu. Nimittäin tuon pätkän 3-6 Just meni kuin automaatiolla: tuntui niin helpolta, mun ei tarvinnut yhtään katsoa koiraa tai esteitä, se vaan meni. Autossa Hanna sanoi, että kun mun tavoite on lopettaa varmistelu kisoissa, niin se on aika iso asia, se pitäisi pilkkoa pienempiin osatavoitteisiin. Yksi huomio oli se, että kun olen kerran tehnyt jonkin pätkän onnistuneesti, niin sitten luotan ja annan mennä. MUTTA munhan pitäisi pystyä luottamaan ja antaa mennä ekalla yrityksellä, koska kisoissa on vain yksi yritys. Tämän kuultuani olin hetken hiljaa ja sitten sain sanottua, että ei helvetti, niinhän se on.
Lisäksi Hanna sanoi, että pitäisi kisoissa hakea tunnetta jostain edellisestä konkreettisesta onnistumisesta. Nyt tämän radan 3-6 ja viime ratatreenien kaukaa ohjattu slalom olisi sellaisia: kun tuntuu niin helpolta, että naurattaa. Mun koira on Just niin luotettava, että se on hauskaa.

Tätä ajasta pohdiskelin ja pyörittelin enemmän ja vähemmän koko viikon. Sunnuntaina keksin lisää osatavoitteita varmistelun lopettamiseen:

• etsiä sellaisia ohjauksia, jotka vaativat luottamista, esim. japanilainen ja keppien päällejuoksu
• katsoa jokaisesta radasta pari kohtaa, jotka voisi vetää riskillä ja toteuttaa niillä kuvioilla
• omassa ratasuunnittelussa laittaa jokaiseen rataan pari kohtaa, joissa olisi "riskivaihtoehto"
• jos jokaisissa treeneissä keskityn ennen kaikkea riskillä vetämiseen ekalla yrityksellä, niin kyllä se jossain vaiheessa siirtyy kisaradallekin 

Rallykisat 27.10.

Viime sunnuntaina Lyytillä oli rallykisat Ojangossa. Tuomarina oli uusi tuttavuus Maria Riski. En saanut itselleni sitä samaa varmaa ja rauhallista mielentilaa kuin viimeksi. Suoraan sanottuna en osannut keskittyä siihen ennen rataa. Taas tuli sellaista ihme tutinaa ja hermoilua ja kehu oli hetkittäin mekaanista eikä vilpitöntä. Ehkä osittain tästä johtuen suoritus oli epätasainen. Alkurata oli tosi hyvä. Lyyti oli heti kehään tullessa valmiina kontaktissa ja eka kyltti edessä peruutus oli aivan mahtava! Toistin tosin käskyä liikaa mutta Lyyti meni niin hienosti. Toinen erityisen hieno kohta oli täyskäännöksen jälkeinen pyörähdys, joka oli ahtaassa kylttivälissä ja hypyn vieressä. Ei minkäänlaista epäröintiä! Liikkeestä maahanmenossa Lyyti haisteli maata mutta ei saatu virhettä. Askel vasemmalle -kyltillä Lyyti ei ottanut heti ekaa perusasentoa, joten siitä tuli -1 TVÄ. Sitten tuli vähän huonompaa seuraamista, joka korostui spiraalissa: välillä Lyyti oli kuin lentoon lähdössä ja sitten välillä jätätti. Vähän ääntäkin tuli, samoin kuin seuraavassa eteentulossa. Sivulla peruutuksesta tulikin sitten kympin virhe, kun Lyyti kääntyi viimeisellä askeleella. Nuo peruutushaasteet on vähän ihmeellisiä, kun Lyyti on tehnyt urallaan lukemattomia täydellisiä peruutuksia ja sit yhtäkkiä joskus menee pieleen. Valkovuokko oli radan kohokohta: Lyyti vissiin luki sen kyltistä, koska lähti tekemään sitä ennen käskyä! Mä yritin epätoivoisesti mukaan eikä virhettä tullut. Hypylle lähetin heti, kun Lyyti alkoi sitä katsoa ja iloisesti maaliin. 2 miinusta saatiin vielä ääntelystä, joten yhteistulos oli 87 pistettä. Tuomarinkommentti: "Iloista yhteistyötä!" Oikein hyvä mieli jäi, vaikka omassa mielentilassa olikin parannettavaa.

Tiistain ratatreenit

Joku urpo tosiaan meni aloittamaan juoksunsa, mutta sain vielä tämän kerran järjestettyä sen agilitytreeneihin. Ei nyt ihan mennyt nappiin, koska laitoin sen enempää ajattelematta uudet juoksupöksyt sille tuolla päälle ja oletin, että se toimisi, kuten normaalisti. No eipä toiminut vaan oli sitä mieltä, että pöksyt vähintään syö takapuolen ellei koko koiraa ja ovat ainakin kidutusväline. Hanna kysyi, olenko pitänyt niitä sillä ennen tätä ja hävetti vastata, että enpä ole. Kokeiltiin mennä vähän putkea ja leikkiä ja aina hetkellisesti teki ja sit taas rupesi nykertämään housuja. Sanoin jo, että ei tästä taida tulla mitään, parempi varmaan lopettaa treeni, mutta Hanna sanoi, että annetaan sen hetki olla ja kokeillaan sitten uudestaan. Näin tehtiin ja lopulta Joku kyllästyi kriiseilyyn ja innostui namiheittelystä. Sen jälkeen leikkiminenkin maistui ja sitten kokeiltiin punaisten numerojen pätkä 8-13 (keppien toinen puoli oli sivussa, että pääsi putkesta putkeen). Tästä leikkipalkka ja uudestaan sama pätkä. Enempää ei treenattu mutta leikittiin pidemmän kaavan kautta lopuksi eikä varmaan viiteen viimeiseen minuuttiin Joku nykertänyt pöksyjä ollenkaan. Eli olipahan taas melkoinen opetus itselle: koiran voisi totuttaa uusiin varusteisiin eikä saa luovuttaa heti vaan sille pitää antaa aikaa.

Justin kanssa musta rata. Kuvasta poiketen keinun paikalla oli A. Alkuslalom meni loistavasti kauempaakin ohjattuna mutta vitoselta Just olisi väenvängällä halunnut mennä kepit. 7-kepeillemeno onnistui joskaan ei kovin sulavasti. Kasin takaakiertoon Just lähti hienosti mutta jostain syystä ei lähtenyt ohjaukseen siinä kohtaa vaan haki 14-hyppyä ja homma meni kalasteluksi. 13-keppien avokulma tuotti taas vaihteeksi haastetta. Oltiin puhuttu, että voisin ottaa 17 toisinpäin ja lopettaa putkeen. Otin 16-hypyn radan sisäpuolelta mutta sitten menin ihan sekaisin, mitä piti tehdä ja lopetin ohjauksen. Se oli vähän ärsyttävää, koska Justin vire laski selvästi, kun ei tiennyt tarkalleen, oliko hyvä vai ei.

Olikin aika paljon hiottavaa, niin koko loppuaika meni siihen. Slalom meni joka kerta loistavasti; vikalla kerralla kutsuin nelosen kohdalta. 5-6-putkellemenossa Just tarjosi edelleen joka kerta keppejä. Hanna kuitenkin palkkasi putken jälkeen ja siitä vähän parani. Tämä pitäisi muistaa, että jos koira jää luuppaamaan jotain, niin kehänkiertämisen voi katkaista palkalla. Ja muutenkin Justia pitäis muistaa palkata välillä myös putkista. Sitten keppien avokulma (13) ja tässä tuli edelleen aika monta virhettä. Taas korjattiin palkalla. Tähän muistutuksena, että tarkoituksena ei ole, että mä teen ihmeellisiä temppuja saadakseni koiran tekemään oikein vaan koiran taitoja pitää saada parannettua eli palkkakiristystä peliin. Viimeisenä juttuna tehtiin vitosta niin, että palkkasin itse kädestä. Kivat treenit!

Agikisat 19.10.

En alunperin ollut katsellut JAU:n kisoja sillä silmällä, koska rallytreenit oli samana päivänä. Mutta kun selvisi, että maksit on illalla ja startteja on yli 500, ajattelin, että taidan sittenkin ehtiä kahteen viimeiseen starttiin. No eipä tehnyt tiukkaakaan, kun eka tutustuminen oli aikataulun mukaan klo 19.50 ja kisat tunnin myöhässä 😂

Osallistuttiin yhdelle hyppärille sekä agiradalle. Tuomarina oli Henri Luomala ja rimat 45 cm. Eka rata ei tutustuessa tuntunut mitenkään päin hyvältä. Liikaa pyörityksiä, jotka on meidän heikkous. Myös in-inin osaamisesta olisi ollut hyötyä. Alussa tein 2-putkesta takaakierron eri tavalla kuin kaikki muut ihan kiusallani. Kökköhän se oli mutta toisaalta jatkolinja parempi. Keskiradalla oli ärsyttävää pyöritystä, mutta lopussa päästiin vauhtiin ja loppukiemurat oli jo pätevää menoa. Vaikka yritin olla tekemättä nollaa, niin ei sille mitään voi, kun ei tule virheitä. Tulos siis -2,71 etenemällä 4,15 m/s. Sijoitus oli puolenvälin tienoilla.

Toista rataa ei tullut omalle kameralle, mutta sen voi katsoa livestreamista kohdasta 8:40:00. Startti oli klo 23 aikaan. Vaikka olen iltaihminen ja treenit on usein klo 22 asti, niin jopa mua väsytti jo vähän tuossa kohtaa. Pyöritykset eivät yllättäen edelleenkään sujuneet. Keskikohdassa rataa peruutin koiran tehdessä takaakiertoa 🙈 ja johtuiko siitä, unohdinko koiran vai eikö Just ollut tarkkana mutta seuraavana olleesta muurista tuli kielto. Jatkettiin siitä ja loppurata meni hyvin, joskin puomi oli melkoinen juoksari... Tulokseksi vitonen ja yliaikaa. Nollalla olisi kyllä ehditty aikaan, mikä on aina positiivista.

Kokonaisuutena jäi hyvä mieli ja 4. SM-nolla on tietysti iloinen asia. Pyörityksistä en tykkää edelleenkään 😂

Valkku + kimpparally

Torstaina lokakuun valkku Agility Akatemialla. Jatkoin samaa teemaa "varmistelusta eroonpääseminen" ja yritin suunnitella rohkeita ohjausvaihtoehtoja. Ekalla kerralla Just vähän karkasi lähdöstä, oma sijoittuminen meni pieleen ja 2-3-kaarteesta tuli hiiiirmuisen pitkä. Sitten vitoselta lähetin johonkin ja Just luki ihan oikein esteen 20 ennen kuin palasi oikealle radalle. Lisäksi vielä kepeille meni oikein sisään mutta ei taittanut 2. väliin. Onnistui kai kolmannesta kerrasta mutta sitten tein sen persjätön keppien jälkeen ja siitä olikin palkka ansaittu! Toisella yrityksellä alku meni jo paremmin mutta edelleen vitoselta ei meinattu löytää kutoselle. Nina sanoi, että ajaudun vitosella liian pitkälle, joten korjattiin tilanne sillä, että hain lähempää nelosta ja nyt onnistui. Kepit persjätöllä onnistui kolmesti! 😍 Aika makeeta toiselta treenikerralta!

Puomille Just ei löytänyt ekalla yrityksellä. Tokalla menin hakemaan liian läheltä eli taas iski tää "kaikki tai ei mitään". Kolmannella yritin kultaista keskitietä ja se oli jo kelvollinen. Lopussa kokeilin leijeröintiä 20-22 ja Just teki hyvin, mutta oli vähän turhaa kikkailua. Sain kuitenkin siitä positiivista palautetta, että kokeilin 😁 ja muutenkin kuulemma hyvät ja rohkeat ohjaukset. 14-putkella vielä nopeampi liikkeellelähtö merkkauksen jälkeen, koska muuten merkkaus hidastaa liikaa. Sain tehtäväksi mennä kisoihin ja yrittää olla tekemättä nollaa!

Lauantaina eka kerta kimpparallyryhmää. Koulutan sen jälkeen eli mun suunnittelemat treenit. Kolme lyhyttä pätkää: mes, voi ja alo (jonka pystyi tekemään myös oikealta puolelta). Aloitettiin mes-pätkästä. Liikkeestä istu meni upeasti mutta valkovuokko ei onnistunut ekasta, oli varmaan liian lähellä seinää / A-estettä. Sen sijaan uusinnat meni nyt erinomaisella ilmeellä! Ja kun sain kerran pyöräytettyä valkovuokon, niin sitten se sujui ja oikealla pyörähdys myös.
Voi-pätkä meni kerrasta oikein! Temppuiltiin siinä vielä hetki ja sit tauolle.

Toisessa setissä alo-pätkää mutta ekalla kyltillä tehtiin askeljäävät. Tää pätkä meni myös tosi hyvin! Viimeiseksi sama oikealta puolelta. Erinomaiset perusasennot 1. kyltillä! Muuten tällä pätkällä tuli enemmän ääntelyä, koska olin ottanut palkkapurkin taskuun ajatellen, että Lyyti on ehkä jo väsynyt. Lyytin kanssa on kyllä parempi pitää palkkapurkki omalla paikallaan eli piilossa repussa. Kivat treenit ja ihana mummokoira 😍

Lauantain huonoihin uutisiin tuli Jokun juoksut. Ensinnäkin jouduin perumaan superviikonlopun sen osalta ja toiseksi väli oli vain 5 kuukautta. Toivottavasti pidentyisi vielä tuosta...

Oonan treeni + estetreeni

Maanantaina alkoi talvikauden Oonan treenit. "Liekeissä" eri riitä kuvailemaan Lyytin mielentilaa - se oli hullu. Hyppi ja pomppi ja huusi ja riehui. Oona katteli touhua hetken ja sanoi: "On se ennenkin ollut innokas mut en mä sitä koskaan tollasena oo nähny..."

Alussa oli edessä peruutus kohti hyppyä ja se onnistui hyvin. Myös hypylle oli ideaali kontakti ja irtoaminen. Puolenvaihdossa edestä toisella suoralla tuli ensimmäinen virhe enkä ole itse asiassa edes varma, mitä kävi. Hetken aikaa siinä ihmettelin, kunnes lähdettiin uusimaan. Tästä ensimmäinen huomio. Lyytin vire laski kuin porokoiran häntä, kun itsellä meni pasmat sekaisin. Kerroin Oonalle, että viime kisoissa onnistuin uusimaan ilman, että fiilis laski ja näytin, miten sen tein. Tästä pitäisi vaan aina pitää kiinni! Vaikka tilanteessa toimiminen on vaikeaa, niin silti ei saisi unohtaa koiraa ja häipyä vain äkkiä edelliselle kyltille. Radassa oli kolme houkutusta, joissa kontakti rakoili mutta oltiin kuitenkin samalla radalla. Yksi oli tosi lähellä seinää ja mun teki mieli alkaa himmailla mutta sain kuin sainkin rytmin pidettyä ja tästä sitten lelupalkka. Lyyti kuitenkin vähän liukastui lelun perään singottuaan ja mahdollisesti sen takia seuraava perusasento ei meinannut löytyä millään. Sitä seuraava tuli taas normaalisti, että tuskin mitään isompaa vahinkoa pääsi onneksi käymään. Merkki onnistui heti ekasta yrityksestä 😍 ja loppuradan liikkeestä seiso -kierrä koira ja liikkeestä maahan - kierrä koira peräkkäin. Sivulla peruutus oli kelvollinen mutta parempikin on ollut, samoin 360 vasemmalle. Täytyy nyt olla tarkkana noissa takapäänkäyttöä vaativissa liikkeissä, ne tarvii varmaan aika paljon ylläpitotreeniä, kun koira vanhenee. Lyytin vire oli edelleen superhyvä mutta näytti alkavan väsyä. Juteltiin sitten, että ei varmaan kannata enää erityisesti tähdätä tuplakisoihin, kun Lyyti on ollut viime kisoissa aina niin "kaikkensa antanut" yhdenkin radan jälkeen. Voihan sitä vielä kokeilla, mutta saattaa olla, että yhden startin kisat alkaa olla mummokoiralle ihan tarpeeksi.

Tiistaina estetreeni. Jokulle juoksarimattoa + keppejä. Matolla namimaatti ja Joku oli heti mukana tehtävässä. Sitten lisättiin mun liike ja alkoi tulla hutejakin. Välillä kuitenkin aivan loistavia toistoja. Jossain vaiheessa Jokulla alkoi vähän kiehua aivoissa ja oli mennyt A:n taakse ryömimään 😂 Ihan selvää paineen purkua. Sen jälkeen saatiin taas muutamia hyviä toistoja ja pari hutia. Ensi kerralla heti liikehäiriö mukaan ja mielellään pienempi toistomäärä. Kepeillä todettiin, että ei ole hyvä, että itse heitän palkan, koska Joku ehtii kääntyä takaisinpäin ekan keppivälin suoritettuaan. Hannan heittämä nami oli hyvä palkkaus tähän. Aloitettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin eli eka keppiväli oikealta. Sitten siirryin vasemmalle puolelle ja ensin Joku tarjosi väärältä puolelta sisäänmenoa. Sitten otin suoralta linjalta ja nyt rupesi sujumaan ja ihan parissa toistossa umpikulmakin toimi loistavasti. Tässä kohtaa kokeiltiin toisen "portin" lisäämistä, mutta sitä Joku ei tajunnut ollenkaan. Lopulta päätyi kieriskelemään Hannan eteen, jos siitä lentäisi namia 😂  Eli selvä edistys kulmissa ja palkkauksessa mutta vielä ei päästy lisäämään toista väliä. Ja juoksarimatolla iso edistysaskel oli tuo liikehäiriön mukaanotto eli kehitys kehittyy!

Justin kanssa aloitettiin tällä keppikuviolla (11-12-13). Ensin ihan vain putki ja kepit ilman puolenvaihtoa, sitten takaaleikkaus, kutsu toiselta puolelta, valssi ja viimeisenä päällejuoksu / persjättö. Takaaleikkauksessa avain oli pyöristää koiran linja ennen keppejä, etten nyt sentään juoksisi ihan päinvastaiseen suuntaan sen takana. Eli rauhallinen liike, ei ryntäilyjä. Kutsu toiselta puolelta onnistui mut tuntui kököltä eli selvästi ei meille niin sopiva ohjaus. Valssi toimi hyvin. Persjättö tässä on tosi makee, kun koiran pitää pujotella loppuun asti, vaikka ohjaaja tulee koiran linjan yli! Vitsi, mitkä bileet, kun tää onnistui!

Toisena juttuna Justille puomia. Tehtiin samalla tavalla kuin viimeksi eli Hanna meni aina eri paikkaan palkan kanssa piiloon ja heitti pallon vapautussanasta. Ja kyllä vaan näyttää, että läpimurto olisi tapahtunut, koska Just fokusoi täydellisesti omaan tehtäväänsä etsimättä palkan paikkaa ja yllättyi palkan sijainnista. Just mahtavaa!