Joku temppuilee ja Just agiliitää

Juoksuinen Joku pääsi viime maanantaina yksinään temppukurssille. Se olikin tosi hyvä, koska alla laatuaikapäivä + yksinään tehty tunnin lenkki, juoksupöksyjen sieto ja ryhmätreeni = monta hyödyllistä asiaa. Saila osasi tapansa mukaan mahtavasti keksiä variaatioita ja koulutusvaiheita tutuista tempuista. Aloitettiin jalkojen välistä meno, joka on Jokulle uusi temppu. Oppi tarjoamaan sitä tosi nopeasti, mutta korjattiin mun palkkausta: palkkasin ensin heittämällä namin eteenpäin mutta parempi oli kuitenkin antaa Jokun napata se kädestä, koska silloin oli oikeassa paikassa, mistä pystyisi jatkamaan. Toisena peruutus. Senhän Joku osaa tosi hienosti, mutta mä palkkaan aina samasta matkasta. Nyt tehtiin niin, että jos Joku pysähtyi sinne tiettyyn matkaan, niin odotettiin, josko ottaisi vielä vaikka yhden peruutusaskeleen ja tästä palkattiin. Ohjeeksi saatiin kotona ottaa ohjaajalle jokin kohde (esim. matonreuna), johon asti koiran pitäisi peruuttaa. Koiran taas voisi opettaa peruuttamaan takajalkatargetille asti, niin sillä saisi varmuutta, että kannattaa jatkaa taaksepäin. Kolmantena pyörähdys. Joku pyörii hyvin oikealle mutta vasemmalle on hakusessa. Tutkittiin vähän asiaa ja todettiin, että teen käsimerkin ihan eri tavalla vasemmalla kädellä - huitaisen vaan. Jos taas liikutan kättä tosi hitaasti, niin Joku luulee, että tehdään venytyksiä. Lähti tosi hienosti parantamaan treenin aikana ja lopuksi pyöri jo ihan kohtuullisesti vasemmallekin, joten ei varmaan tarvitsis paljoakaan treeniä.

Tiistaina agilitytreenit, jossa nyt pelkästään Just, koska Joku saa taukoilla loppujuoksut. Olin tilannut Hannalta teemaksi takaakierrot, ja Hanna oli onnistunut ratasuunnittelussa aika lailla täydellisesti: 13 esteessä kaikki takaakiertotapaukset. Erityishuomio meille tuossa esteen nro 7 pyörityksessä. Ensin 1-7, joka meni kerrasta hyvin. Otettiin muutamia toistoja, joilla palkan paikkaa vaihdeltiin, ja Just jäi kyllä upeasti suorittamaan kiertoa, vaikka jatkoinkin matkaa. En tiennyt, että se osaa sitä noin varmasti! Samoin toimi kympin saksalainen - pystyin etenemään monta metriä ja koira uskollisesti suorittamaan sitä. Myös lopun backlap toimi varmasti kerrasta.

Näillä treeneillä oli valtava merkitys fiilisasioihin ja tavoitteeseen lopettaa varmistelu. Nimittäin tuon pätkän 3-6 Just meni kuin automaatiolla: tuntui niin helpolta, mun ei tarvinnut yhtään katsoa koiraa tai esteitä, se vaan meni. Autossa Hanna sanoi, että kun mun tavoite on lopettaa varmistelu kisoissa, niin se on aika iso asia, se pitäisi pilkkoa pienempiin osatavoitteisiin. Yksi huomio oli se, että kun olen kerran tehnyt jonkin pätkän onnistuneesti, niin sitten luotan ja annan mennä. MUTTA munhan pitäisi pystyä luottamaan ja antaa mennä ekalla yrityksellä, koska kisoissa on vain yksi yritys. Tämän kuultuani olin hetken hiljaa ja sitten sain sanottua, että ei helvetti, niinhän se on.
Lisäksi Hanna sanoi, että pitäisi kisoissa hakea tunnetta jostain edellisestä konkreettisesta onnistumisesta. Nyt tämän radan 3-6 ja viime ratatreenien kaukaa ohjattu slalom olisi sellaisia: kun tuntuu niin helpolta, että naurattaa. Mun koira on Just niin luotettava, että se on hauskaa.

Tätä ajasta pohdiskelin ja pyörittelin enemmän ja vähemmän koko viikon. Sunnuntaina keksin lisää osatavoitteita varmistelun lopettamiseen:

• etsiä sellaisia ohjauksia, jotka vaativat luottamista, esim. japanilainen ja keppien päällejuoksu
• katsoa jokaisesta radasta pari kohtaa, jotka voisi vetää riskillä ja toteuttaa niillä kuvioilla
• omassa ratasuunnittelussa laittaa jokaiseen rataan pari kohtaa, joissa olisi "riskivaihtoehto"
• jos jokaisissa treeneissä keskityn ennen kaikkea riskillä vetämiseen ekalla yrityksellä, niin kyllä se jossain vaiheessa siirtyy kisaradallekin