Hellehuippu!

Viime viikon keskiviikkona Justus (P. Just Huippu Asenne) tuli meille yökylään. Se on kyllä ihan hirmuisen kiva koira. Siinä meni joukon jatkona ja torstaina oli mun ja Jokun kanssa töissä ihan nätisti. Ensimmäinen tehtävä oli opettaa se uimaan ja sehän onnistui! Ei voinut jäädä tyttöjä huonommaksi, ja ihan kuin Joku, kunhan ekan kerran meni uimasyvyyteen, niin ui ihan pitkän kierroksen, ei meinannut edes liina riittää.

Käytiin uimassa myös torstaina ja lauantaina kasvattaen uimisen aikaa, matkaa ja intensiteettiä. Eikä Just laihtunut vieläkään.

Sunnuntaina illalla lämpötila putosi kymmenellä asteella sopivasti, kun oltiin sovittu Maijan kanssa viimeiset treenit ennen lomaa. Treenasin Napsun kanssa vähän rallya ja Jokun & Justin kanssa tokoa. Joku teki viimeksi opitun mukaan kolme lyhyttä settiä ja yhdistellen aktiivisuutta ja liikkeiden tarjoamista. Ekassa setissä aktiivisuus + asentopeliä ekaa kertaa. Aika hyvin pystyi erottelemaan nyt jo, vaikka tosiaan ekaa kertaa tehtiin.

Toisessa setissä merkin kiertoa tarjoamalla. Tehtiin n. kolmesta metristä ja se meni oikein hyvin. Sitten kokeilin perusasennosta käskyllä ja sekin toimi! Tästä superpalkka ja sitten uudestaan. Kuulin nimittäin, että jos aina ottaa uusiksi vain silloin, kun on mennyt pieleen, niin silloinhan se oppii, että toistot on huono juttu, on tullut mokattua. Kuin taas jos pennun / nuoren koiran kanssa ottaa uusiksi onnistumisen ja megapalkan jälkeen, niin silloinhan se oppii, että toisto on ihan huippua.

Kolmannessa setissä luopumista ja sen kautta kapulanpitoa. Onnistui kahdesti tosi hienosti! Sitten "näytetään vielä Maijalle" ja sit meni jo huonommin, ensin puri, sitten ei ottanut kapulaa ja kesti aika kauan ennen kuin saatiin hyvä pito. Mulla kesti kuitenkin hermo ja sitten yhtäkkiä kapula oli tiukasti suussa. Eli jes, saatiin vietyä loppuun onnistumineesti!

Justin kanssa piti vain aloittaa taas toko, kun ollaan koko vuonna treenattu kahdesti ja rotumestikset on parin kuukauden päästä. Otettiin ensin kolmen liikkeen palkaton: luoksari, kapulanpito ja hyppy. Liikkeet meni teknisesti ihan kiitettävästi, mutta Just vinkui aika paljon. Eli mielentilaa pitää saada paremmaksi, mut hommat on hyvin muistissa ja sosiaalinen palkkakin toimi ihan kohtuullisesti. Toisessa setissä kaukoja, ensin temppuina ja peruutuksesta ja lopuksi liikkuroituna alku ekaan istumiseen asti, mikä meni myös hyvin. Tästä se taas lähtee!

Vikat ohjatut treenit ennen lomaa

Maanantaina Lyytillä Oonan rally. Kertailtiin vähän vanhoja juttuja ja yritettiin löytää syitä, miksi epävarmuus välillä iskee. Saatiin kotiläksyksi vahvistaa tosi paljon oikean puolen liikkeellelähtöjä. Sitten voisi tehdä "lätkäjonon" eli kosketusaslustoja peräkkäin ja jokaisella niistä tehdään oikean puolen perusasento. Mietittiin myös jännitettä. Jos teen hidasta kävelyä, niin Lyyti seuraa hyvin mutta jos hidastan muusta syystä, niin silloin ei. Eli hitaammat kohdat pitäisi tehdä kunnon jännitteellä ja sitten taas "rentouttaa" kohdissa, joissa voidaan kävellä reippaasti. 

Maanantaiaamuna selvisi, että mun täytyy ottaa SM:iin myös lainakoira alokkaaseen, Maijan Napsu. Otettiin pikatreenit Napsun kanssa Oonan treenien jälkeen ja ihan kivasti se toimi mun kanssa.

Tiistaina agilitytreenit, joissa aiheena leijeröinti. Ja nyt täytyy sanoa, että en muista, koska Joku olisi ollut noin hyvä. Osattiin pätkiä rata sille sopivasti ja palkkaukset onnistui vimpan päälle. Ensin palkkailin sitä itse ykkösestä, sitten 1-4 ja heittopalkka Hannalta. Oli vähän katsonut Hannaa (seisoi putken vieressä) mutta korjannut linjan hienosti hypyn yli. Sitten sama, Hanna seisoi edelleen samassa paikassa mutta palkka oli valmiina. Tää meni upeasti. Sitten Hanna siirtyi muualle ja otin 1-5 palkaten itse. Tää oli niiiiiiin magee, joskin putki meni väärästä päästä mutta siitä ei nyt välitetty. Sitten 5-9 niin, että lähetin putkelta Jokun hypyn ja muurin yli ja itse tulin puomin toista puolta takaaleikaten ysin. Tähän saman lailla palkkaus eli eka palkka Hannalta, sitten valmiiksi maasta. Tämän onnistuttua sataprosenttisesti otettiin juomatauko ja sitten vielä 13-16 (putkeen). Mun piti pysyä aika paikallani 14:n edessä, niin sitten onnistui (ekalla kiikasti tästä). Meinattiin kokeilla vielä 5-9 toista puolta ohjaten, mutta tässä vaiheessa Joku oli niin väsynyt, että toisti vain saman kuin äsken (13-16), että todettiin, ettei nyt aleta enää hinkkaamaan, kun se on ollut niin loistava.

Justin kanssa otettiin rata Pätkis, mutta aina pidentäen. Eli ensin 1-4, sitten 1-9, sitten kepeille 16 menoa ja sitten koko homma. 1-9 meni aivan suvereenisti, mutta Just onkin aina tykännyt leijeröinnistä. Putki 15 oli kuvasta poiketen vähän suoremmassa linjassa ja kepit suoraan siitä avokulmassa. Aloitettiin niin, että lähetin putkeen ja tulin keppien puolelle leikkaamaan. Sitten siirryin puomin taakse putken yläpuolelle ja sen onnistuttua putken alapuolelle. Tätä jouduttiin hinkkaamaan aika monta kertaa ja kerran jouduin ihan sanomaan Justille, että hei nyt keskity. Sitten kun se ymmärsi, ettei lintsaamalla saa ihanaista namipalloa, se rupesi tekemään 100 % oikeaa suoritusta ja oli kyllä ihan jäätävän magee. Juomatauon jälkeen koko rata ja se oli varista vaille nolla. Nimittäin Just kun tuli putkesta 13, niin varis lensi suoraan nenän edestä, niin hetkeksi huomio harhautui 😂

Lyytin heinäkuun rallykisat

Viimeksi jäi Lyytin heinäkuun alun rallykisat päivittämättä, joten kirjoitanpa molemmista kerralla. 3.7. oli Porvoossa iltakisat, joissa tuomarina Tiia Hämäläinen. Rata tuntui ihan mukavalta tutustumisessa ja sääkin oli Lyytille sopiva, paitsi hyppy ekana aiheuttaa kontaktin putoamista. Valmistautuminen ei kyllä sujunut ihan kaavan mukaan, kun olin jotenkin laskenut väärin edellisten koirakkojen määrän ja yhtäkkiä oltiinkin jo seuraavana vuorossa.  Liikkeestä istuminen ei taaskaan mennyt ekasta käskystä, mutta siitä saatiin vain -1 tvä. Kutsun Lyyti tuli laukalla ja seuraava puolenvaihtokin onnistui oikealla paikalla. Toinen suora meni vähän jähmeästi mutta ok kuitenkin, käännöskyltille hidastin ja käännös oli vähän epätarkka - siitä -1 as ja -1 tempo. 360 oikealle kyltillä Lyyti veti puoli kierrosta mahtavaa nopeenopeeta! Ja sen jälkeen seurasi kivasti. Olen aina unelmoinut siitä, että koira tekisi kurretempun kisakehässä ja se tällä kertaa toteutui, koska istu-maahan-istu -kyltillä Lyyti nousi ensin istumaan ja siitä kurreen! Tästä -1 as. Kahdeksikkoon tullessa oli hyvä seuraaminen, mutta sitten tuli vähän väärinymmärrys, kun kehuin liikaa enkä kertonut koiralle, että käännytään ja se luuli menevänsä putkeen. Siinä sitten vähän törmättiin ja Lyyti vähän pahoitti mielensä eikä löydetty yhteistä rytmiä enää. Tästä -1 tempo ja -1 tvä. Sitten jatkui taas parempi seuraaminen ja 90 asteen käännökset meni paremmin kuin edellisillä kerroilla. Loppuun vielä oma typerä virhe eli liikkeestä maahanmenossa kiersin koiran liian kaukaa! (-1 as) Antais olla viimeinen kerta, kun teen tuon mokan! Yhteispisteiksi saatiin 93 ja lisäksi TP tsemppaamisesta. Tuomarinkommentti: "Hieno rata ja ohjaus." Huomasi kyllä, että itseä painoi edelliset epäonnistumiset eikä radalla ollut sellaista rentoa tekemisen riemua kuten kevään kisoissa. Kuitenkin huomattavasti parempi kuin Inkoon koe, ja Lyyti yritti kyllä parhaansa mukaan.

27.7. sitten Hyvinkään kisat, joissa tuomarina Hannele Pirttimaa. Tää oli se superhelleviikko, mutta kisat oli onneksi hallissa. Ulkona oli 32 astetta ja hallissa tuntui mukavalta hengailla eli varmaan jotain 22-24 astetta. Rata tuntui taas mukavalta ja Lyyti myös verkassa. Vaikka olin nesteyttänyt etukäteen ja juottanut joka välissä, oli Lyyti silti jo ennen radalle lähtöä ihan kieli pitkällä. Olisi siis pitänyt pitää sitä vielä kylmemmässä odotusajan tai tehdä vähemmän valmistelevia temppuja. Rata alkoi ihan lupaavasti, liikkeellelähtö ja eka kyltti sujui hyvin. Puolenvaihto edestä piti uusia (-3) mutta onnistui tokalla yrityksellä. Sitten n. puoli rataa meni ihan ok, mm. 270 oikealle oikealla meni ilman käsimerkkiä. Puolenvaihdosta takaa sain -1 Ov, sitten 270 vasemmalle -1 tvä ja tuplasaksalaisessa -1 tvä. Sitten liikkeestä maahanmenossa Lyyti hyytyi jotenkin ihan totaalisesti. Meni istumisen kautta, uusin ja sama toistui (-13). Tämän jälkeen oli ihan tervanjuontia. Paikallakäännöksessä Lyyti teki ylimääräisen pyörähdyksen (-10) ja tuplasaksalainen oikealle pahasti eriaikainen (-10). Lisäksi vielä pyörähdyksestä -3 ov ja istu-seiso-kierrä koirasta -1 tvä. Yhteissaldo siis 57 pistettä. Tuomarinkommentti: "Hienoa koiran tsemppausta" ja lappuja antaessaan sanoi vielä, että selvästi väsähti puolessavälissä.

Nyt sitten mietinnässä, onko tää ja Inkoon katastrofit olleet lämmöstä vai onko Lyyti jumissa (tai jotain muuta fyysistä ongelmaa) tai onko meillä jokin uusi paineistumisongelma taas käsillä.

Viime viikko

Maanantaina ostopaikalle Sailan tokotreeneihin Lyytin ja Jokun kanssa. Just vietti huilipäivää ja oli äidin kanssa tallilla. Olikin oikein luksustreenit, kun toinen ryhmäläinen oli poissa ja kaikki aika oli meille. Tehtiin sit molempien koirien kanssa 3 lyhyttä kierrosta, mikä oli aivan erinomainen järjestely, Joku jaksoi keskittyä tosi hienosti! Kentän toisella puolella oli samaan aikaan rallytokotreenit ja aluksi reunalla myös nose work, joten häiriötä riitti.

Kerroin Sailalle, että oon panostanut Jokun kanssa aktiivisuuteen kentällä ja kotona ollaan temppuiltu. Olen tosi tyytyväinen siihen, miten nämä on onnistuneet MUTTA nyt pitäisi alkaa yhdistää niitä, koska pelkän aktiivisuuden treenaaminenkin käy jossain vaiheessa tylsäksi. Ensin Saila pyysi näyttämään, miten teen yleensä kentälle tulon, ja Joku oli heti ihan kybällä messissä ja pomppi mukana koko ajan. Sailakin oli ihan otettu, että onpa se tosiaan hienosti oppinut aktiivisuuteen. Sitten tehtiin perusasentoa lätkällä ja aika paljon Joku taas mupelsi mun passiivista kättä eli otti tukea siitä. Täytyy nyt kotona treenata tota vasen käsi amputoituna.

Toisella kierroksella luoksaria. Joku vielä ihan pysy paikallaan, joten lähdettiin yhdistämään tähän samaa, miten harjoittelen kotona agilityn lähtöä eli palasin ja heitin lelun kopiksi. Ekalla kutsukerralla lähti aavistuksen ennen käskyä eli pitää muistaa myös seistä hetki hiljaa ennen kutsua. Kokeiltiin myös niin, että Sailalla oli Jokun lelu, jolloin ei olisi niin vetoa mun luo. Eli tähän nyt mahdollisimman vaihtelevia aikoja, matkoja ja palkkausta.

Kolmannella kerralla noutoa. Kokeiltiin ensin metallikapulalla, joka hajosi (!) ekasta heitosta mutta Joku toi sen silti. Sitten puulla, jota puree ja puree. Ei lähtenyt vauhtinoudosta heti palauttamaan, koska rupesi ihmettelemään Sailan koiria, joille oli kohonnut teltta kentän nurkkaan. Käytiin kattomassa niitä ja sitten Joku pääsi hienosti yli siitä ja pystyi taas keskittymään. On myös hienoa, että se tuo vauhtinoudossakin mulle kapulan käteen asti edelleen, tosin ei meinannut päästää siitä irti ollenkaan, vaikka kuinka heilutin lelua! Sitten mietittiin pitoa. Viimeksihän Joku rouskas mua sormeen tosi pahasti, joten tätä ei haluttu toistaa. Ihan yhtäkkiä mulla leikkas, että mitä jos kokeiltais luopumisen kautta. Jokulla muuttui hetkessä koko ilme ja mielentila rauhalliseksi ja keskittyneeksi, kun lähti tekemään luopumista. Ensin ei pystynyt samalla ottamaan kapulaa, mutta sitten sain kapulan suuhun ja palkattua. Varmaan kolmannella toistolla piti aivan liikkumatta ja mukeltamatta varmaan sekunnin ihan täydellisesti!!! Toivottavasti tää oli läpimurto! Lopetetttiin kapulahommat tähän, nousin ylös ja Joku alkoi taas pomppia ja tarjoilla kaikkea. Saila sanoi tässä kohtaa ääneen, että huomaatko, miten keskittyneessä mielentilassa se äsken pitotreenissä oli ja silti sen vireen sai välittömästi nostettua takaisin intopinkeeseen heti, kun jatkoin ite liikkumista. Siis aivan huikeat treenit. Opin Jokun vireenhallinnasta varmaan enemmän kuin puoleen vuoteen mistään.

Lyyti teki rally- ja temppuhommia. Ensin Oonan kurssin kotiläksyä eli takapäänkäyttöä oikealla ja nyt olin tarkka käskyistä. 360 oikealle sujui tosi hienosti ja suvereenisti. Sitten alettiin tehdä perusasentojen kautta eli paikallakäännöksiä. Taas hetken Lyyti oli kysymysmerkki pään päällä mutta parin toiston jälkeen istumiset nopeutui ja Lyyti lähti oikein hakemaan perusasentoa. Tehtiin sitten erilaisilla alustoilla käännöksiä ja vauhdin kanssa eli seuraamisesta. Lopulta Lyytin istumiset oli jo niin nopeita, että kerkesi istua ylimääräisen kerran, jos mä olin liian hidas!

Vikalla kierroksella pituudentolpan kiertämistä useamman kerran. Noora on tätä joskus keväällä meille suositellut, kun Lyyti on sen verran jäykkä, mutta kun se on niin jähmee kotona, niin pöydänjalan ympäri en saa sitä innokkaasti kiertämään. No tuolla kentällä mummo innostui oikein kunnolla ja hetken päästä sai ideasta kiinni ja kiersi tolpan aina kahdesti vauhdista. Lopuksi se sai vielä peruutella, ja kun oli ennen treenejä kouluttajapalaverin aikana saanut tehdä kurretemppuja, niin oli onnellinen mummo!

Tiistaina estetreenit. Jokun kanssa keppejä ja keinun pamauttelua. Oon ollut keinun kanssa vähän jumissa, kun Jokua sen verran jännittää keinun liike, ettei lähde pamautusta tarjoamaan. Toisin kuin Just, jonka mielestä oli sen siistimpää, mitä kovempaa rämisi. Hanna osasi pilkkoa vielä pienempään eli tuoli keinun toisen pään alle, ettei heilu ja Hanna palkkasi eli ulkoisti mut. Päästiin selvästi eteenpäin! Kepeillä Joku tarjosi hienosti mutta lähti yhdistämään paikkaa eli sitä väliä, jota oltiin tehty eikä ekaa väliä. Eli nyt pitää olla tarkkana siinä, että tehdään kahta keppiä eri paikoissa ja otetaan suosiolla kaikki  muut kepit pois. Muutama ihan super sisäänmeno tuli!

Justin kanssa halusin tehdä vaikeita keppikulmia ja yhden sarjan hyppytekniikkaa. Sanoin, että haluaisin tehdä molempia täydessä vireessä, kuten treenin aluksi. No, molempia ei voi tehdä yhtaikaa, mutta koiran virepä säilyi yhtä hyvänä! Hyppytekniikassa tehtiin korkeudenarviointisarja, jossa nouseva hyppy oli okseri. Tehtiin vain sellainen virhe, että kun olin sanonut Justille ihanteellisen välin olevan 15 jalkaa, niin en ottanut huomioon okseria. Eli olisi pitänyt laittaa lyhyempi väli, koska este vaatii pidemmän hypyn. Nyt täyskorkeassa hyppykaari ei tullut täydelliseen paikkaan, ja Just joutui kompensoimaan nostamalla päätä. Muuten meni hyvin.

Kepeillä Just oli ihan huikee! Tehtiin kaikkia 90 asteen avokulmia eri lähestymisillä ja takaaleikkauksilla. Just tiesi, että Hanna heittää pallon, mutta tässä treenissä ei palkan yllätyksettömyys haitannut. Ei yhtään sisäänmenovirhettä, yksi kesken jättäminen, joka korjaantui heti seuraavalla toistolla. Lopuksi "kontaktikierros", jossa ensin palkka puomilta, sitten keinulta. En ollut keinun kahteen ensimmäiseen toistoon tyytyväinen, joten otettiin vielä kolmas, jossa palkkasin ite ja nyt oli hyvä.

Heinäkuun toka viikko

Maanantaina Lyytillä Oonan treenit. Meni taas pitkään töissä ja tulin vasta puoleenväliin, mutta sain tutustuttua Selman vuoron loppupalautteen aikana. Radalla oli etenkin peruutuksia ja paikallakäännöksiä. Eka peruutus vasemmalla sujui hyvin, toinen ei. Edessä peruutus oli loistava! Mutta oikealle peruutuksesta ei tuu yhtään mitään, en itse osaa kävellä enkä näin ollen opettaa sitä koirallekaan tai ohjata sitä. Pitäisi varmaan harjoitella ite sellaisella koiralle, jolle oikealle peruutus on helppoa... Oona kiinnitti huomiota, että Lyytin ilme sivulla peruutuksessa ei oo ihan kohillaan. Ihan kuin se laskisi, kun peruutan niin hitaasti vrt. kävely eteenpäin. No, taaksepäin ei pysty kävelemään samaa vauhtia mutta jonkinlaista jännitettä siihen voisi kehittää.

Olin ottanut lätkän mukaan ja tehtiin takapäänkäyttöä oikealle sen päällä. Toimi hyvin! Eikä tarvinnut käsiapua. Sitten samaa paikallakäännöksissä. Ensin Lyyti ei meinannut tajuta, että pitää istua. Hetken päästä lamppu syttyi ja Lyyti alko kirjottaa. Tätä pitää tehdä nyt lisää ja kokeilla lätkää vaikka joka käännöskyltillä että pääsisin käsiavusta eroon. Jälkeenpäin tuli mieleen, että nyt pitää olla tarkkana käskyjen loogisuudessa. Seuraaminen + perusasennot vasemmalla on "sivu", takapäänkäyttö ilman istumista on "vasen". Oikealla vastaavat on "oikee" ja "cee". Eli paikallakäännöskyltillä en voi käyttää "cee"-käskyä!

Oman vuoron jälkeen treenattiin vielä maahanmenoja. Mä treenasin koiran kiertämistä tarpeeksi läheltä (että pääsisin eroon niiiiiin turhista ykkösen virheistä) ja Lyyti treenasi hissimaahanmenoa sivulla. Lähti sujumaan aika kivasti!

Tiistaina ratatreeni, jossa edellisen treenin teema kiihdytykset ja käännökset yhdistettynä rataan. 12 siis valinnan mukaan A tai putki. Jokun kanssa oli tavoitteena päästä 4-14 oikaisten suoraan ysiltä putkeen 11. Ahnehdin kuitenkin liikaa ajatellen ottaa heti ekalla kierroksella pidempi pätkä. 4-8 meni nimittäin upeasti ja tästä ois pitänyt ehdottomasti jo palkata, koska siihen se sit kosahtikin. Joku jäi palkkaan kiinni ja ei kuunnellut ohjausta enää yhtään eikä osannut mennä edes putki-putki 11-12. Sit tietysti mulla meinas hermo mennä ja mistään ei tullut enää mitään. Ei meinattu illalla päästä edes kotiin, kun jäin Hannan kanssa autoon purkamaan tuntojani Jokusta sen haasteista ja omista asennevammoista.

Onneksi on terapiakoira Just, jonka kanssa päästiin ekaa kertaa kolmeen kuukauteen juoksemaan rataa! Tästä on jopa videotodisteita, jotka lisään vähän myöhemmin. Huomaa kyllä, että koiraa ei tauko haittaa mutta ohjaajaa kyllä: unohdin parissa kriittisessä kohdassa persjätöt ja kummasti tulee vaikeuksia (eka video). Sitten keinu oli edellisillä koirilla kääntynyt osoittamaan kuvassa alaviistoon, niin enhän mä ehtinyt mihinkään loppusuoralla. Lisäksi Just oli sitä mieltä, että palkan kuuluu tulla 21:n jälkeen, kun kerran Hanna seisoi putken takana ja jouduttiin ihan vääntämään rautalangasta, että "eteen" tarkoittaa eteen, vaikka Hanna seisois missä. Toiselle kierrokselle korjattiin keinun suunta ja itse muistin persjätöt, jolloin 11-17 meni suunnitelmien mukaan. Varmistelin kyllä kepeille menoa aika pahasti. Kuvasta poiketen muurin ja hypyn paikkoja oli vaihdettu eli 15 oli hyppy ja 7 muuri. Tähän sai erinomaisen palkkauksen, kun Hanna laittoi namipallon muurin taakse valmiiksi eikä Just nähnyt sitä kuin vasta kohdalla (kolmas video). Tällä saatiin loppusuora onnistumaan. Täytyy jatkossakin käyttää muuria loppusuoran vikana esteenä! Lopuksi mentiin vielä koko rata (tätä ei videolla), ja Just jaksoi edelleen kivasti. Parasta Just nyt!

Sunnuntaina käytiin Tiinan & Voiman kanssa Ihahin kentällä treenaamassa. Pistettiin rata pystyyn olemassa olevasta pohjasta ja se näytti loppujen lopuksi suunnilleen tältä. Tehtiin lyhyempiä kierroksia, joista ekalla koko rata kerran läpi (kisakierros). Se meni muuten hyvin paitsi aika paha lentokeinu. 17 tein tarkoituksella pyörittämällä, koska sitähän me ennen taukoa treenattiin. Just harkitsi kieltoa, kun lähdin jo liikkumaan eteenpäin, mutta hyppäsi kuitenkin, mistä sain sitten palkattua. Toisella kierroksella palkkailtiin kontakteja ja keppejä, yritettiin yllätyspalkkauksia ja onnistuttiinkin pari kertaa. Viimeisenä vielä pyöritys ja nyt se meni suvereenisti, joten tähän oli hyvä lopettaa. 45 minuuttia kahden koiran treeniin rakennuksineen - AY-koirien kanssa ei hinkata 😂

Heinäkuun alku

Vaelluksen jälkeinen viikonloppu meni toipumiseen ja sunnuntaina koirilla oli fyssari. Justin palaute oli oikein ilahduttava: 

30.6.19 Just voinut hyvin, ollut kahdesti treenaamassa hyppytekniikkaa, oli varsin innokas! Jaksoi koota itsensä silti. Puomia tehnyt ja ollut nopea siinäkin. Tiukka käännös kapealla rungolla ja lankulla onnistui molempiin suuntiin pari viikkoa sitten, lankulla 2/4 käännöksistä onnistui. Myös viikko sitten onnistui. Just ollut vaeltamassa, oli hyvin reipas ja olisi jaksanut enemmänkin. Liikkeet puhtaat, ponnistaa hyvin. Selkää roikottelee jonkin verran seistessä. Toiminnalliset testit sujuu hyvin, taipuu hyvin. Ei arista muuta kun etureisiä hieman ensikosketuksessa. Makuulla hoidettaessa hyvin rento ja vasenta takajalkaa antaa lonkasta ojentaa oikein helposti. Oikeaa ei antanut ensin, mutta rentoutui käsittelyssä. Ranka ok. Lihakset ok, lievää kireyttä reisissä ja eturaajojen isoissa lihaksissa. Käyty Just läpi lihaksistosta ja testattu ranka läpi. Lonkkien ojennuksien yhteydessä lantion kallistuksia mobilisoitu kevyesti. Just voi palata harrastuksiinsa nyt asteittain. Jatka vielä ulkona käännösten treenaamista.

Maanantaina pikkukoirat huili Kumpulassa, ja Lyytikäinen sai laatuaikaa rallytreenien merkeissä. Eka työpäivä loman jälkeen odotetusti venyi, joten ehdittiin vasta kimppatreenin viime hetkille. Itse asiassa se olikin ihan hyvä, koska tehtiin tämä kiertotreeni vasemmalla puolella ennen kouluttamista ja oikealla puolella kouluttamisen jälkeen eli kaksi ihan lyhyttä pätkää. Meni aika kivasti ja mun mielestä nyt ensimmäistä kertaa Lyyti itse haki/tarjosi kiertämistä!

Tiistaina agilitytreenit, joissa teemana kiihdytykset ja jarrutukset. En meinaa muistaa, miten Jokun kanssa meni... Ainakin 4-7 meni sikahienosti ja ekalla kerralla ysin takaakierto onnistui vahingossa mutta loppupäässä taisi taas keskittyminen herpaantua ja hermo mennä.

Just sen sijaan oli ihan liekeissä! Ei ollut tarkoituksena tehdä koko rataa, koska ohjaustreeni, joten Hanna heitti aina palkan käännöksen jälkeisistä kiihdytyksistä. 11:lle leikkasin ja se toimi hyvin. 13:lle paras oli vastakäännös ja 16:lle valssi. Kerran unohdin sen valssin ja sit putkelle meno oli kökkö. Vitsit mitä terapiaa mennä sen kanssa 😍

7.7. sunnuntaina oli piiiitkästä aikaa Ullan hyppytekniikka. Paikalla meidän lisäksi vain Katri & E-sheltit. Joku oli kehittynyt aika paljon viime kerrasta. Sitä ei enää apurimat haitanneet set pointissa ja etäisyyden arvioinnissa liikkui eteenpäin eikä ylöspäin. Taipumisessa oikealle meni paremmin. Ullan tytär oli mukana, ja Joku häkissä ollessaan mörköili sitä mutta pystyi kuitenkin keskittymään täysillä tekemiseen, kun oli todettu, että sehän on lapsi eikä mikään mörkö. Mutta selvästi huomasi, että kahden tunnin treenit on sille liikaa, sen hermot kestää n. 75 minuutin odottelun mut sen jälkeen ei malta enää olla hiljaa odotusaikana.

Justilla säädettiin palkan kanssa, kun näytti hyppäävän vinoon. Korjaantui, kun palkka laitettiin maahan näkyville. Korkeuden arvioinnissa vire nousi huomattavasti, kun Katri meni lelun kanssa kutsumaan. Muuten Just oli tosi hyvällä tuulella ja jaksoi hyvässä vireessä tehdä pitkät treenit. Namipallo osoittautui myös oikein hyväksi palkkausvälineeksi hyppytekniikkatreeneissä, kun sen pystyy jättämään "kuolleeksi" ja Justilla on sille kuitenkin hyvä veto. 

Justilla oli ongelmia taipumisessa, kun se menee ristilaukkaa. Mulla on itellä vähän ristiriitaiset ajatukset tästä, kun oon puhunut asiasta jo vuosia eikä kukaan oikein osaa sanoa siitä mitään. Kukaan ei ole tehnyt tutkimusta ristilaukasta agilityssa, mutta musta tuntuu, että jos hidastuksella analysoisi, niin aika monet koirat menee radalla ristilaukkaa. Millään tavalla ok tai optimaalistahan se ei ole mutta en tiedä, miten sen nyt saisi korjattua, kun ei olla Ullan ja muiden kanssa sitä tähänkään asti saatu muokattua. Saatiin kotiläksyksi kokeilla juosta ympyrää vasemmalle tasaisella kentällä ja katsoa, meneekö Just siinäkin ristilaukkaa.

Kolin vaellus

Menomatkalla junassa

😂Juhannuksen jälkeen koetti odotettu päivä, kun lähdettiin Annun, Jokun ja Justin kanssa Kolille vaeltamaan Herajärven kierrosta. Mentiin junalla Joensuuhun ja sieltä kimppataksilla Kolin luontokeskukselle. Jokun eka pitkä junamatka meni tosi hyvin, ja koirat nukkuivat melkein koko matkan. Kolilla tietysti mentiin heti ekana maisemapaikalle ja sitten käveltiin ensimmäinen 6 kilometrin taipale ekalle leirintäpaikalle Myllypuroon. Heti ekana iltana kaaduin kahdesti, kun nilkka kääntyi enkä rinkan painon alla pystynyt pitämään tasapainoa. Toisena päivänä laitoin nilkkatuen jalkaan ja sen jälkeen pysyin pystyssä.

Maanantaina Ukko-Kolilla

Tiistai oli reissun rankin päivä. Myllypurosta Ryläykselle oli kuutisen kilometriä ja korkeuserot olivat melkoiset. Viimeinen polku ylös (Ryläyksen korkeus on 325 m) oli jyrkkä ja kivikkoinen ja tuntui kyllä rankalta rinkan kanssa. Ryläyksen kodalla syötiin lounasta ja käytiin maisemapaikalla ilman rinkkoja ja sitten lähdettiin jatkamaan. Tässä vaiheessa sateli jonkun verran mutta ei häiritsevästi. Seuraavaan yöpymispaikkaan eli Kiviniemeen oli matkaa vielä 10,7 kilometriä ja tuntui, ettei olla ikinä perillä. Kun luultiin, että matkaa olisi max. pari kilsaa, tuli viitta: Kiviniemi 4,4. Tässä vaiheessa meinasi epätoivo iskeä - ja ei kun pikamarssi päälle. Onneksi loppumatka oli jo vähän helpompaa maastoa.

Kiviniemessä leiriydyimme rannalle, jossa oli aivan järkyttävä hyttysten ja mäkäräisten suurhyökkäys. Tuntuikin päivän parhaalta hetkeltä, kun pääsi telttaan ja siellä ei ollut hyttysiä 😂

Lisää kuvateksti

Myllypuro tiistaiaamuna

Keskiviikkoaamuna otettiin rennosti, nukuttiin pidempään, käytettiin koirat uimassa ja uitiin itsekin. Oli lämpimin päivä ja ihana oli kuivatella rannalla ilman hyttysten alituista seuraa. Vesipullojen täytön jälkeen ostettiin Kiviniemen kahvilasta jätskit ja lähdettiin taas jumalattoman painavien rinkkojen kanssa matkaan. Kävely sujui kuitenkin jo paremmin, maasto oli tasaisempaa ja kroppa alkoi tottua painoon. Sen sijaan Joku protestoi reppuaan ja vapautinkin sen siitä päivän kuumimmaksi ajaksi. Lounaspaikalla Ahvenlammella käytin taas koirat uimassa ja siitä sitten matka jatkui taas. Jokukin kantoi reppua reippaasti, kun oli viileämpi. Seuraavan tauon eli Eteläpään jälkeen päätettiin huijata vähän ja oikaista jyrkin osuus tien kautta. Se tie nousi myös jatkuvana todella jyrkkänä vaaran ylös asti mutta oli sitä silti helpompi kävellä kuin kivikkoista polkua. Kello alkoi olla aika paljon, kun lähestyttiin Suopeltoa, jossa kartan mukaan oli laavu mutta ei telttailupaikkaa.

Just Ryläyksen kodassa

Yllättäen siellä kuitenkin oli aivan loistav
a telttailupaikka pellon laidassa, johon me sitten jäätiin. Keskiviikkona ei aamun jälkeen nähty ketään muita ja oli oikein erämaavaellusfiilis. 13 kilometriä tuli keskiviikkona taivallettua.

Torstaina lounaspaikka oli Rykiniemen ranta. Aamusta asti oli sadellut enemmän ja vähemmän ja lounaan aikaan iski oikein kaatosade. Syötiin sitten lounas liiterissä, kun se oli ainoa sateensuoja!

Näkymä Ryläykseltä

Joku Ryläyksen kodassa

Syömisen jälkeen matka jatkoi pienessä sateessa. Jokulle iski taas reppuahdistus, varmaan se oli ällöttävä selässä, kun se oli litimärkä. Vapautin sen siis taas kantamuksista tieosuuden ajaksi. Edessä oli Herajoen ylittävä kahluuvaijeri, jonka olin kartasta huomannut mutta en ajatellut sen tarkemmin. Päätettiin mieluummin kiertää se kuin yrittää valmiiksi märkinä koirien kanssa yli. Tässä tuli sitten takaisin edellisen päivän oikaistut kilometrit! Torstaina ei paljon taukoiltu, kun ötökät innostuivat sateesta niin, että joka pysähdyksellä iski suurhyökkäys. Osattiin myös lukea karttaa sen verran, että haettiin vesitäydennys Seppälän kaivolta. Seuraava yöpaikka oli Ylä-Murhissa ja taas seurasi nopeusennätys teltan pystytyksessä mäkäräisten tunkiessa hyttyshatun alle, silmiin ja kulmakarvoihin.

Ylä-Murhissa oli neljä muutakin naista yöpymässä. Siellä oli yksi autio rakennus, johon kaikki ripusti märkiä kamppeita kuivumaan. Yksi naisista sanoi, että tuskin ketään haittaa nää kamat täällä, johon minä totesin: "Tuskin tänne aamulla ensimmäiseks tulee Metsähallituksen tarkastajat." Nainen hymisteli hetken ja sanoi: "Noh, oikeastaan kaks meistä ON Metsähallituksen tarkastajia..." 😂 Kilometrejä torstaina 18. Illallisen jälkeen Annu varovaisesti sanoi, että vähän niin kun tekisi mieli suklaata. Avaamaton levy oli nimittäin vielä rinkassa. Mä sanoin ajatelleeni juuri samaa ja melekosen reippaasti hilpastiin telttaan ja vedettiin 2/3 levyä kerralla.

Just meni joka maisemapaikalla tähystämään

Perjantaina herättiin ajoissa ja lähdettiin jo kymmeneltä kävelemään. Kolille oli matkaa 10 kilometriä ja kyyti lähtisi 16.40. Matkanteko tuntui tosi kevyeltä, rinkka painoi jo viitisen kiloa vähemmän ja alkumatka oli helppoa maastoa. Luulin lounaspaikan olevan 2-3 kilometriä lähtöpaikasta mutta oltiinkin jo melkein puolessavälissä. Ukko-Koli läheni ja läheni ja oikeastaan ainoa haastavampi vaara matkalla oli Mäkrävaara. Ei muistettukaan, kuinka leveä polku Ukko-Kolille oli  - sehän on kuin pieni tie! Että vaikka korkeusero olikin isoin, ei tuntunut yhtään rankalta. Ja kun päästiin Ukko-Kolin laelle, oli aivan huikea voittajafiilis! Me tosiaan tehtiin se! Kuitenkin eka vaellus kummallakin kyseessä, ei tehty mitään kardinaalimunauksia, ei sairastuttu tai loukkaannuttu, ruoka tai vesi ei loppuneet, eikä edes hermostuttu toisiimme kertaakaan! Reittisuunnitelma ja yöpymispaikat onnistui keskiviikon ja torstain muutoksilla, ja sekin oli hyvä, ettei tarvinnut ajaa enää perjantaina kotiin vaan Valtion Rautatiet toi Pukinmäkeen asti.

Joku Juurimestari hommissa

Ukko-Kolin laella Annu ehdotti, että tarjoaisi jätskit hotellin kahvilassa. En tietysti pistänyt hanttiin mutta muistin, että kahvilan nimi on Kahpitsa eli sieltä saa myös pizzaa! Ei muuta kuin rinkat selkään ja viimeinen puoli kilometriä lähes juostiin, kun pizzankuvat kiilui silmissä!

Keskiviikkoaamu Kiviniemen rannalla

Viimeisissä portaissa oli 4 mummoa yläpäässä, kun Just yhtäkkiä pelmahti siihen flexinpäässä. Käytiin tällainen keskustelu:
Mummo 1: Päästetään nopeemmat edelle.
Minä: 64 kilometriä on kävelty, koiralla on vielä virtaa.
Mummo 2: Mitä se sano?
Mummo 1: Että 64 kilometriä on kävelty, vielä on virtaa.
Mummo 2: Nuorena jaksaa...

Ei varmasti jää viimeiseksi vaellukseksi; junassa jo mietittiin, mihis sit mentäis. Rinkkaa jos saisi kevennettyä ja ötököitä vähennettyä, niin ois täydellistä.

Keskiviikon lounaspaikka Ahvenlampi

Just oli ihan täydellinen vaelluskoira. Ei haukkunut yhtään turhaan, käytti kaikki tauot lepäämiseen ja oli heti valmiina jatkamaan matkaa, kun noustiin ylös. Joku malttoi kanssa tauoilla paremmin kuin vielä Nuuksion retkellä mutta pöhisi jonkin verran. Toivottavasti toi jää iän myötä pois.

Just ei kyllä ollut laihtunut yhtään vaelluksen aikana, että hihnakävelyllä on kyllä vaikea laihduttaa peruskuntoista koiraa.

Torstain lounaspaikka Rykiniemi

Märät murrit torstai-iltana

Väsyneet matkustajat paluumatkalla