Maanantaina ostopaikalle Sailan tokotreeneihin Lyytin ja Jokun kanssa. Just vietti huilipäivää ja oli äidin kanssa tallilla. Olikin oikein luksustreenit, kun toinen ryhmäläinen oli poissa ja kaikki aika oli meille. Tehtiin sit molempien koirien kanssa 3 lyhyttä kierrosta, mikä oli aivan erinomainen järjestely, Joku jaksoi keskittyä tosi hienosti! Kentän toisella puolella oli samaan aikaan rallytokotreenit ja aluksi reunalla myös nose work, joten häiriötä riitti.
Kerroin Sailalle, että oon panostanut Jokun kanssa aktiivisuuteen kentällä ja kotona ollaan temppuiltu. Olen tosi tyytyväinen siihen, miten nämä on onnistuneet MUTTA nyt pitäisi alkaa yhdistää niitä, koska pelkän aktiivisuuden treenaaminenkin käy jossain vaiheessa tylsäksi. Ensin Saila pyysi näyttämään, miten teen yleensä kentälle tulon, ja Joku oli heti ihan kybällä messissä ja pomppi mukana koko ajan. Sailakin oli ihan otettu, että onpa se tosiaan hienosti oppinut aktiivisuuteen. Sitten tehtiin perusasentoa lätkällä ja aika paljon Joku taas mupelsi mun passiivista kättä eli otti tukea siitä. Täytyy nyt kotona treenata tota vasen käsi amputoituna.
Toisella kierroksella luoksaria. Joku vielä ihan pysy paikallaan, joten lähdettiin yhdistämään tähän samaa, miten harjoittelen kotona agilityn lähtöä eli palasin ja heitin lelun kopiksi. Ekalla kutsukerralla lähti aavistuksen ennen käskyä eli pitää muistaa myös seistä hetki hiljaa ennen kutsua. Kokeiltiin myös niin, että Sailalla oli Jokun lelu, jolloin ei olisi niin vetoa mun luo. Eli tähän nyt mahdollisimman vaihtelevia aikoja, matkoja ja palkkausta.
Kolmannella kerralla noutoa. Kokeiltiin ensin metallikapulalla, joka hajosi (!) ekasta heitosta mutta Joku toi sen silti. Sitten puulla, jota puree ja puree. Ei lähtenyt vauhtinoudosta heti palauttamaan, koska rupesi ihmettelemään Sailan koiria, joille oli kohonnut teltta kentän nurkkaan. Käytiin kattomassa niitä ja sitten Joku pääsi hienosti yli siitä ja pystyi taas keskittymään. On myös hienoa, että se tuo vauhtinoudossakin mulle kapulan käteen asti edelleen, tosin ei meinannut päästää siitä irti ollenkaan, vaikka kuinka heilutin lelua! Sitten mietittiin pitoa. Viimeksihän Joku rouskas mua sormeen tosi pahasti, joten tätä ei haluttu toistaa. Ihan yhtäkkiä mulla leikkas, että mitä jos kokeiltais luopumisen kautta. Jokulla muuttui hetkessä koko ilme ja mielentila rauhalliseksi ja keskittyneeksi, kun lähti tekemään luopumista. Ensin ei pystynyt samalla ottamaan kapulaa, mutta sitten sain kapulan suuhun ja palkattua. Varmaan kolmannella toistolla piti aivan liikkumatta ja mukeltamatta varmaan sekunnin ihan täydellisesti!!! Toivottavasti tää oli läpimurto! Lopetetttiin kapulahommat tähän, nousin ylös ja Joku alkoi taas pomppia ja tarjoilla kaikkea. Saila sanoi tässä kohtaa ääneen, että huomaatko, miten keskittyneessä mielentilassa se äsken pitotreenissä oli ja silti sen vireen sai välittömästi nostettua takaisin intopinkeeseen heti, kun jatkoin ite liikkumista. Siis aivan huikeat treenit. Opin Jokun vireenhallinnasta varmaan enemmän kuin puoleen vuoteen mistään.
Lyyti teki rally- ja temppuhommia. Ensin Oonan kurssin kotiläksyä eli takapäänkäyttöä oikealla ja nyt olin tarkka käskyistä. 360 oikealle sujui tosi hienosti ja suvereenisti. Sitten alettiin tehdä perusasentojen kautta eli paikallakäännöksiä. Taas hetken Lyyti oli kysymysmerkki pään päällä mutta parin toiston jälkeen istumiset nopeutui ja Lyyti lähti oikein hakemaan perusasentoa. Tehtiin sitten erilaisilla alustoilla käännöksiä ja vauhdin kanssa eli seuraamisesta. Lopulta Lyytin istumiset oli jo niin nopeita, että kerkesi istua ylimääräisen kerran, jos mä olin liian hidas!
Vikalla kierroksella pituudentolpan kiertämistä useamman kerran. Noora on tätä joskus keväällä meille suositellut, kun Lyyti on sen verran jäykkä, mutta kun se on niin jähmee kotona, niin pöydänjalan ympäri en saa sitä innokkaasti kiertämään. No tuolla kentällä mummo innostui oikein kunnolla ja hetken päästä sai ideasta kiinni ja kiersi tolpan aina kahdesti vauhdista. Lopuksi se sai vielä peruutella, ja kun oli ennen treenejä kouluttajapalaverin aikana saanut tehdä kurretemppuja, niin oli onnellinen mummo!
Tiistaina estetreenit. Jokun kanssa keppejä ja keinun pamauttelua. Oon ollut keinun kanssa vähän jumissa, kun Jokua sen verran jännittää keinun liike, ettei lähde pamautusta tarjoamaan. Toisin kuin Just, jonka mielestä oli sen siistimpää, mitä kovempaa rämisi. Hanna osasi pilkkoa vielä pienempään eli tuoli keinun toisen pään alle, ettei heilu ja Hanna palkkasi eli ulkoisti mut. Päästiin selvästi eteenpäin! Kepeillä Joku tarjosi hienosti mutta lähti yhdistämään paikkaa eli sitä väliä, jota oltiin tehty eikä ekaa väliä. Eli nyt pitää olla tarkkana siinä, että tehdään kahta keppiä eri paikoissa ja otetaan suosiolla kaikki muut kepit pois. Muutama ihan super sisäänmeno tuli!
Justin kanssa halusin tehdä vaikeita keppikulmia ja yhden sarjan hyppytekniikkaa. Sanoin, että haluaisin tehdä molempia täydessä vireessä, kuten treenin aluksi. No, molempia ei voi tehdä yhtaikaa, mutta koiran virepä säilyi yhtä hyvänä! Hyppytekniikassa tehtiin korkeudenarviointisarja, jossa nouseva hyppy oli okseri. Tehtiin vain sellainen virhe, että kun olin sanonut Justille ihanteellisen välin olevan 15 jalkaa, niin en ottanut huomioon okseria. Eli olisi pitänyt laittaa lyhyempi väli, koska este vaatii pidemmän hypyn. Nyt täyskorkeassa hyppykaari ei tullut täydelliseen paikkaan, ja Just joutui kompensoimaan nostamalla päätä. Muuten meni hyvin.
Kepeillä Just oli ihan huikee! Tehtiin kaikkia 90 asteen avokulmia eri lähestymisillä ja takaaleikkauksilla. Just tiesi, että Hanna heittää pallon, mutta tässä treenissä ei palkan yllätyksettömyys haitannut. Ei yhtään sisäänmenovirhettä, yksi kesken jättäminen, joka korjaantui heti seuraavalla toistolla. Lopuksi "kontaktikierros", jossa ensin palkka puomilta, sitten keinulta. En ollut keinun kahteen ensimmäiseen toistoon tyytyväinen, joten otettiin vielä kolmas, jossa palkkasin ite ja nyt oli hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti