Nosetusta: sisäetsintäkoe Porvoossa 20.3.

Viime sunnuntaina päästiin taas nosettelemaan. Tällä kertaa vuorossa oli sisäetsintäkoe Byagårdenissa Porvoossa, tuomareina taas Miira Hellsten ja Taina Korhonen. Just oli ihan väsynyt mökkeilyn jäljiltä ja vielä koepaikalla loikoili autossa aurinkoa ottaen. Mietin jo, olinko sille epäreilu, etten tarjonnut enempää palautumisaikaa mutta heti kun päästiin hajuille, ei ollutkaan enää yhtään uninen koira! Tällä kertaa oltiin vikana suoritusvuoroissa eli vanhimmilla hajuilla ja aloitettiin Miiran alueilla.

Eka alue näyttämöllä, aikaa 2 minuuttia. Just lähti tuolirivin ja pöydän välistä nenä risteillen ylhäällä. Sitten vei mua penkin ja pöydän välistä ja rupesi tarkentamaan pöytää kuvassa kauemmasta reunasta. Ja sitten jo ilmaisikin! Nokka tuhisi vain 19.5 sekuntia! Tällä alueella Just oli toiseksi nopein ja tuomarinkommenttina: "Upea tarkennus!" N. 3/4 koirakoista löysi tämän kätkön ajassa.

Toinen alue oli salin keskellä pitkulainen alue, jossa oli tuoleja ja kaikenlaisia lasten leikkijuttuja. Lähtö oli tuolta oikeasta reunasta punaisten tötsien välistä ja kätkö vasemmassa reunassa olevissa suksissa. Just risteili koko alueen läpi haistaen suurinta osaa tavaroista, kunnes tuli vasemmalle seinustalle, jossa reaktio. Just seurasi hajupilveä tosi hienosti tarkentaen suksille, josta varma ilmaisu. Tassu kävi kyllä suksien päällä mutta tästä ei tullut sanomista, kun Just ei kuitenkaan raapinut kätköä. Enimmäisaika oli 2:30 ja Justin aika 0:25.8, joka oli 7. nopein. Tämän kätkön löysivät lähes kaikki. Tuomarinkommentti: "Upee tiimi!"

Tauon jälkeen Tainan alueet. Kolmosalueella Just aloitti etsinnän huoneen vasemmasta reunasta, kunnes takareunassa vahva reaktio. Annoin Justin tarkennella ihan rauhassa ja se kävikin nurkan läpi tyyliin neliösentin tarkkuudella, kunnes tuhahti: "Ei se ole täällä!" Tässä kohtaa mulla alkoi hiki nousta pintaan ja sydän lyödä, kun tiesin, että aikaa oli kulunut jo paljon ja puolet alueesta käymättä! Just eteni oikealla oleville tuoleille, kun tuli 30 sekunnin varoitus. Just haisteli tuoleja kaikessa rauhassa ja mä olin ihan hermona, kun keskellä oleva pöydä oli kokonaan etsimättä. Ehdin jo ajatella, että no niin, tässä tää meni, aika ehtii loppua, ja sitten Just ilmaisikin tuolin alta! Ei muuta kuin äkkiä kättä pystyyn ja löytö-ilmoitus ajassa 1:42.8 eli 17 sekuntia jäi aikaa! Tällä alueella n. 2/3 koirakoista löysi kätkön ja Just oli viimeisimpiä ajassa löytäneitä.

Etsintöjen välissä yritin hengitellä ja hengitellä ja tasata pulssia... Kummasti nuo täpärälle menneet etsintäajat nostavat adrenaliinit korkealle. Viimeinen alue oli pieni huone, jossa enimmäisaika 1:30. Kätkö oli viherkasvin takana seinässä olevassa metallijutussa. Just lähti kiertämään huonetta ylimalkaisesti läpi ja sitten ilmaisikin kätkön niin nopeasti, että hämmennyin hetkeksi. Ilmaisu oli kuitenkin niin selkeä, etten pyytänyt tarkistusilmaisua vaan ilmoitin löydön ajassa 0:19.1. Tämä oli muillekin helppo; melkein kaikki löysivät ja Justin aika oli vasta puolessa välissä. Tuomarinkommentiksi saatiin: "Hienoja etsintöjä! :)"

Toinen 100 pistettä siis sisäetsinnöistä plakkariin! Kokonaistuloksissa noin puolet sai 100 p ja Just oli 8. Sisäetsintä tuntuu kyllä aika mukavalta, kun olosuhteiden merkitys on pienempi kuin esim. ulkona. Tällä kertaa ei ollut kovin korkeita kätköjä tai muita erityishaasteita, ja kolme kätköähän Just löysi tosi nopeasti! Aina pitää yksi alue vetää tiukille, että olisi tarpeeksi jännää 😂 Kotona Just oli niin väsynyt, ettei jaksanut edes tavaroita kantaa... Täytyy ruveta olemaan vähän tarkempi palautumisaikojen suhteen, kun Justkin valitettavasti vanhenee. Mutta niin mahtavaa, että se pystyy väsyneenäkin tuollaisiin suorituksiin 😍

Kimppatreenejä osa 2

 Kahdet kimppatreenit alkuviikolle: ensimmäiset maanantaina Maijun treenien aikaan valkun sairastuttua. Tehtiin ensin paikkis Elsin, Rinin ja Inkin kanssa. Jätin tällä kertaa namin korkeammalle tasolle puomin telineeseen (n. Justin pään korkeus). Alku menikin hyvin mutta jossain vaiheessa Just meni maahan. Laitoin sitten loppuajaksi namin taas etutassujen väliin. EVL-koirien tekemät maahanmenon + luoksetulon Just kesti hyvin ja palkkasin heti. Juttelin Pipsan kanssa tuosta maahanmenosta ja paikkiksen palkkauksesta. Pipsa heitti, että voisko makuulle meneminen olla rauhoittelua -  voisi hyvinkin pitää paikkansa! Tuotahan on viime aikoina esiintynyt vain vieraampien koirien kanssa treenatessa. Palkkaukseen Pipsa ehdotti sellaista, että pitäisin namin siellä Justin edessä MUTTA ottaisin sen sieltä ja mentäisiin syömään se "kehän" ulkopuolelle. Näin mielikuva jaloissa olevasta namista säilyisi mutta saataisiin muokattua kuvio lähemmäs sellaista, jonka voi toteuttaa kokeessa.

Tällä kertaa kokeilin kiertoon sellaista, että ei tehdä toistoja peräkkäin vaan aina jotain väliin. Tarkoituksena oli pidentää matkaa 10 metristä ainakin 15:een. No ei toiminut kovin hyvin. Eka kerta oli loistava mutta sitten Just alkoi soveltaa ja pahimmillaan juoksi vain muutaman metrin ja alkoi haukkua. Jatkossa kokeillaan yksi toisto per treeni ja se yksi voi sitten olla pidemmästäkin matkasta. Sitten kokeiltiin samaa seuraamispeliä kuin Hannan kanssa viime viikolla. Tämäkin toimi aluksi ihan upeasti; Just seurasi täydellisesti, juoksi hakemaan Annikalta namin ja juoksi heti takaisin tarjoamaan seuraamista. Jossain vaiheessa Just alkoi mieluummin jäädä Annikan luo ja sitä joutui kutsumaan eli suoritus huononi selvästi. Yksi myönteinen juttu kuitenkin saatiin lopputreenistäkin: tein käännökset vähän loivasti ja silloin Justin asenne säilyi parempana. Otan mieluummin pistevähennykset kuin mielensäpahoittavan koiran!

Sitten otettiin ruutua takapalkalla. Ekalla kerralla stoppi ei ollut hyvä, mutta onneksi Just ei myöskään löytänyt namipalloa putkenpainon mutkasta, joten ei päässyt palkkaamaan itseään. Toinen toisto oli hieno! Otettiin myös kutsua, jossa nyt oli ainakin vauhtia! Viimeisenä liikkeensä vielä luoksaria putken ja ruudun vierestä - tällä kertaa Just kuunteli hyvin eikä ehdotellut ruutua. Halusin vielä ottaa yhden kierron kanatikkupalkalle, vaikka tiesin, että se on ahnehtimista - eikä olisi kannattanut, en saanut sellaista toistoa kuin olisin halunnut.

Treenin lopuksi Annika sanoi varovasti, että olikohan Just vähän väsynyt, kun toistonkestävyys oli niin huono ja kiertotreeni meni ihan pelleilyksi. Olin jo sanomassa, että ei kai, mutta sitten mietin, että niin, olihan sillä viikonloppuna aika paljon menoa. Toisaalta Just oli vauhdikas mutta on se kovempaakin juossut. Parhaiten väsymyksen näki kuitenkin sen silmistä, jotka olivat vähän "hullut". Ja juuri tuo keskittyminen ja toistonkestävyys toki kärsivät väsyneenä. Hyvä, että Annika otti tuon esille - täytyy taas jatkossa katsoa enemmän koiraa kuin seurata orjallisesti treenisuunnitelmaa. Näissä treeneissä tuli kyllä ahnehdittua kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Joku pääsi tähän treeniin tekemään leluruutua, vauhtinoutoa ja kiertoa ja teki kyllä tosi hienosti, joskin meinasi suorittaa kierron takaperin 😂 

Keskiviikkona aloitin minilomani aamutreeneillä Annikan kanssa. Tällä kertaa Justin vireystila oli hyvä ja se teki loistavan kisamaisen setin: luoksari, ruutu, kierto, tasamaanouto, kaukot alustalla, hyppynouto ja seuraaminen, jonka keskeltä palkka. Kaikki meni kyllä aika nappiin ja vire pysyi ilman mitään ongelmaa - no olihan tuo setti melkein lempiliikettä toisen perään. Ääntäkään ei tullut kuin kierrossa pieni ja noudossa kapulalle ärinä. Tämähän oli nyt 7 liikettä eli avoimen luokan liikemäärä - joskin enemmän vauhtiliikkeitä - mutta kaikki liikkeet seuraamista lukuun ottamatta tehtiin kuitenkin kokonaisina.

Toisena juttuna tehtiin asentopeliä kaikkine variaatioineen: seuraamisesta, vauhdista putkelta, loppuosia ja L:nä. Maahanmenoissa tuli tällä kertaa eniten stipluja. Vauhdista istuminen oli vaikein, siinä ekalla kerralla jäi seisomaan mutta tokalla onnistui. L:ssä ensin palkkasin ihan seuraamisesta, sitten tehtiin liikkuroituna eka sivu (asentona istu), käännös ja palkkasinkin siitä, kun Just seurasi ihan kybällä. Itse kyllä onnistuin eksymään ja kiemurtelin ihan ihme reittiä koiran ympäri.

Joku teki keinua radanosana ovaalinmuotoisella radalla. Ei ainuttakaan epäröintiä! Joka ikinen kerta itsevarma ja innokas keinusuoritus. Radanluku ovaaliradalla meni myös kivasti eikä mun tarvinnut juosta mukana. Lopuksi vähän temppuiltiin seuraamista ja jääviä ja sen sellaista.

Vuoron lopuksi otettiin vielä paikkista Pipsan neuvoin. Rivi oli tällä kertaa erityisen hauska: oikealla Just teki paikkaistumista, keskellä Annikan poika Topias makasi selällään ja vasemmalla Elsi teki paikkamakuuta! Ensin mulla oli iso ja varmasti näkyvä nami Justin edessä ja vapautuksen jälkeen mentiin syömään se kentän reunalle. Otettiin vielä toinen, ihan lyhyt paikkis (n. 15 sek), jossa nami oli pieni eikä näkyvä ja taas palkka tuli kentän reunalla. Vaikuttaa ihan lupaavalta systeemiltä! 

Viime viikonlopun treenit

Olikin aika aktiivinen viime viikonloppu: lauantaiaamuna Päivi Nummen rallyvalkku, sitten peltolenkki kavereiden kanssa tallin kulmilla ja sunnuntaina taas peltolenkki ja illalla vielä kimppanose. 

Olen haaveillut Päivi Nummen valkuista jo siitä lähtien, kun sain häneltä erinomaisia vinkkejä videokisoista ja niistä voitetulla nettiyksärillä. Nyt nappasin eläinkoulutusblogin järjestämästä valkusta paikan Rallitassu-hallilta Jokelasta, niin saatiin vieraan paikan ratatreeni samalla. Mentiin puoli rataa ihan kisamaisesti; pyörähdyksessä oli tosi ahdas kylttiväli takanurkassa, niin annoin purkkipalkan, kun se onnistui. Tällä ekalla kierroksella lähtö oli oikein hyvä, askeltehtävässä Just jäi hetkeksi kattelemaan ympärilleen alkuperusasennossa. Tää oli taas aika tyypillinen hetki, kun musta tuntui, että meidän yhteys katkesi ja kesti ikuisuus, ennen kuin kontakti palasi, mutta Päivi sanoi, että siinä meni vain pari sekuntia. Eli nyt taas itselle vähän rauhaa ja armoa noihin tilanteisiin - ei ole maailmanloppu, jos koira katselee pari sekuntia ympärilleen. Tässä kohtaa myös Päiviltä hyvä muistutus: koiran oma-aloitteinen kontakti on aina kestävämpi kuin kalasteltu tai houkuteltu "katso tänne, katso nyt".

Noissa oikean puolen pyörimisissä tuli jonkin verran ääntä, samoin nopeenopee-käännöksissä (kyltit 6 ja 7). Päivi kiinnitti huomiota, että ääntely kiihtyi mun käsiohjauksista, mikä oli mielenkiintoinen pointti ja mitä pitää seurata jatkossa. Nyt Just kävi ylipäätään aika kuumana, mikä mahdollisesti johtui siitä, ettei otettu juurikaan lämmittelytemppuja ennen rataa. Sitten tehtiin loppurata, jossa sarjahypyn jälkeen toinen ryhmäläinen seisoi suoran päässä, ja Just vilkaisi häntä MUTTA otti heti oma-aloitteisesti uudelleen kontaktin, mistä pääsin palkkaamaan. Ihan loistava todellinen tilanne! Viimeiset kuviot meni ihan mukavasti.

Loppuun päästyämme automaattisesti ajattelin, että mikäs kohta sitten otetaan uudestaan mutta sitten muistinkin, että lähtöjähän meidän piti treenata. Otettiin siis kehääntulo ja lähtö kolmesti, aina vähän eri tavoilla ja eri kohdista palkaten; Päivi myös seisoi aina vähän eri paikoissa. Viimeinen kerta kokeiltiin niin, että tulin kehään koira oikealla, pysähdyin pari metriä ennen lähtöä, irrotin siinä hihnan, pyysin Justin vaihtamaan puolta takaa ja lähdin kävelemään kohti lähtöä, jossa perusasento ja normaalit lähtörutiinit. Tää toimi ihan superhyvin! Just seuraa oikealla vähän edempänä, niin se tuntui olevan "paremmin mukana". Oikean puolen perusasennossa kerkesi tsekata kehän, puolenvaihto toimi aktivointina ja sitten lähdössä oli 100 % keskittynyt. Tätä kokeillaan ens kerralla kokeessa!

Illalla kauden viimeinen kimppanose, johon otin kaikki koirat mukaan. Just oli aivan liekeissä!! Ensin tehtiin laatikot, joissa ei kovin nopea suoritus mutta varma ilmaisu sitten, kun oikea laatikko löytyi, eli ei sellaista sirkusta kuin viimeksi Nellin treeneissä. Sitten oli hauska alue, jossa oli kaksi vatia verhon takana (seinä kuului myös). Kätkö oli sinisen vadin alla; Just sai ensin hajun verhon toiselta puolelta mutta kun ei päässyt tarpeeksi lähelle hajulähdettä, kiersi itse verhon toiselle puolelle, josta ilmaisi niin tarkasti kuin ylipäätään mahdollista! Seuraava kätkö oli kasassa olevan agilityputken rutussa. Just paikallisti kätkön salamannopeasti ja tarkensi niin lähelle huopatassua, että se putosi maahan 😂

Viimeiset kaksi kätköä oli n. 160 senttiä korkeita. Olisin voinut sanoa Heidille, että jos on yli 120 cm kätköjä, niin sanoisi Justille "jes", kun tavoittelee oikeaan kohtaan ylöspäin, mutta en tullut ajatelleeksi, että niin korkeita olisi laitettu. Ekan kätkön haju oli laskenut aika paljon alas, ja Just tekikin tarkkaa työtä käydessään nosto-oven saumoja läpi. Sitten siirryttiin vähän oikealle, josta se bongasi hyvin nopeasti tokan kätkön ja tässä ilmaisi suoraan korkean. Muistan sanoneeni vähän häkeltyneenä, "Aah, korkea löytö!" Tämän jälkeen myös eka kätkö löytyi hyvin. Näissä molemmissa Just tavoitteli hajulähdettä ihan täydellisestä paikasta jo ennen ilmaisua, mistä olisi ollut hyvä palkata, kun näin korkeat on kirjaimellisesti yli meidän tason. Mutta kuin siistii, että Just ne etsi ja ilmaisi ilman mitään epävarmuutta! Otin vielä treenin lopuksi Justin uudestaan näyttämään ne ja nyt palkkasin jo tavoittelusta.

Lyyti sai tehdä matalat. Se tuntui vähän unohtaneen ilmaisua, mikä ei ole ihme, kun ei ole moneen kuukauteen tehnyt. Laatikoilla ei oikein löytänyt, muut alueet meni hyvin. Joku teki laatikoilla ihanan ilmaisun: se meni maahan, työnsi kuononsa hajulaatikkoon ja heilutti häntää 😂 Se teki myös hienoa työtä vadeilla, joskin verho oli sille vähän jännä, niin avasin sitä vähän. Putki myös ok, joskin ilmaisi ensin maahan, varmaan koska hajutäppä oli pudonnut jo pari kertaa, niin matossakin oli hajua. Hallissa oli myös yksi alue pikkuämpäreistä, jota Just ei ollut tehnyt, eli Joku teki sokkona. Saarakin oli vähän unohtanut, missä ämpärissä kätkö on, mutta Joku sanoi, että se on tämä keltainen - työnsi sen nimittäin nenällään n. 5 metrin päähän muista 😂 Ei ainakaan jäänyt epäselväksi!

Kimppatreenejä osa 1

 

Lauantaina 5.3. kimpparally, johon otin kaikki koirat mukaan. Ensin teki Joku, ja se oli niin ihana, että pyysin Katria kuvaamaan. Ei se kyllä kovin paljon osaa mutta ainakin on iloinen! 😍 Ja se on paljon se, koska ei siitä niin kauan ole, kun se rallytreeneissäkin oireili. 

Lyyti teki molemmat pätkät kerrasta purkkiin, se otti taas tehtäväkseen näyttää nuoremmille, miten tää hommat hoidetaan 😎 Lyyti oli aivan suvereeni eikä oikeastaan mikään tuottanut haasteita, mikä on aika makeeta, kun rata sisälsi erotteluja. 

Justin kanssa vahvistin etenkin noita erotteluja ja aika hyvin muistaakseni meni. Rallyssa ei oikeastaan tule stipluja, kun voin antaa pienen käsimerkin. Toki tämä on epäreilua tokoa ajatellen, joten yritän mahdollisimman paljon tehdä pelkällä käskyllä. Lisäksi palkkasin liikkeestä kutsusta ja seiso-istu-vaihdosta ja sitten muuten vähän kaikesta.

Keskiviikkona aamutreenit Hannan kanssa, mukana myös pikkukety Venla. Jokulle kaksi isoa edistysaskelta: ensin tehtiin täyskorkeaa keinua radan osana. Ekalla kerralla iski ramppikuume mutta sitten sain Jokun aivopestyä, että kyllä sä uskallat ja sitten sen jälkeen meni tosi reippaasti ja itsevarmasti! Toinen iso vaikeutus oli puomin nostaminen 90 cm korkeuteen. Ensin ei meinannut millään uskaltaa. Sitten otettiin kanafileet kehiin ja niiden voimalla uskalsi tulla kerran ja toisen. Sen jälkeen juoksikin tätä korkeampaa puomia ihan samalla fiiliksellä kuin matalampaakin ja meni aina ihan onnessaan hakemaan namia Venlalta. On kyllä ihanaa, että vaikka sen mielestä lapset on epäilyttäviä, niin sitten kun ottaa jonkun lapsen meidän laumaan, niin se onkin ihan ok. Hyvää harjoitusta Jokulle!

Just teki ensin kisamaisen: kierto, liikkeestä istu, luoksari, hyppynouto. Meni oikeastaan aika nappiin eikä palkkojen jättäminen sermin taakse tunnu enää yhtään ahdistavalta. Palkattuna tehtiin kaukopeliä Venlan täppäillessä vieressä; Just keskittyi tosi vahvasti sulkemaan Venlan ulkopuolelle ja teki niin täpäkät vaihdot, että! Toisena juttuna kokeiltiin seuraamista niin, että aina hyvästä seuraamisesta vapautin Justin hakemaan namia Hannalta ja Venlalta. Pienen palkkaajan käsi olikin sopivasti Justin nenän korkeudella, joten Justin mielestä tää oli hauska juttu! Aika kivoja seuraamispätkiä saatiin tällä ja myös käännöksiin vähän parempaa asennetta. Sitten tehtiin pari luoksaria haasteilla, että Venla häiriköi lähtöpisteessä ja mä menin kutsumaan putken viereen nurkkaan. Tästä sitten kanatikun kanssa tauolle.

Lopputreenistä Hanna halusi Hulalle vielä koirahäiriötä, niin Just tuli tekemään paikkaistumisen, jossa palkka oli tällä kertaa putken päällä eli korkeammalla tasolla. Joku teki myös pari temppua, kun Just oli Hulalle liian helppo häiriökoira 😊

Torstaina vielä yhdet sinkkutreenit, kun otin Justille 4 nosekätköä töissä, kaikki sisäetsintää. Yksi kätkö oli rullakoiden välissä. Oli tarkoitus tehdä löytö-podcastissa mainittu saavuttamaton kätkö, joka avataan, kun koira ilmaisee. Ideana siis oli, että Just ilmaisisi sen tuosta, mistä Joku kuvassa (Justille oli suljetumpi rullakkojen välinen tila) mutta Just keksi oman ratkaisun menemällä rullakon päälle ja ilmaisi sieltä. Mun olisi ehdottomasti pitänyt palkata tästä; luulin, että siirrännäinen oli pidemmällä rullakon alla mutta se olikin ihan tuossa metallireunan ja puupohjan raossa. Siksi pyysin Justia vielä näyttämään uudestaan toiselta puolelta, mikä oli ihan tyhmää - sehän oli mennyt niin lähelle hajulähdettä kuin mahdollista! Toinen aulakätkö oli lattianraossa. Sitä Just etsi aika kauan ja ilmaisi vasta, kun osui ihan kohdalle. Ilmeisesti haju ei siis levinnyt kunnolla sieltä.

Kolmas ja neljäs kätkö oli korkeita (125 cm  ja 110 cm) toisen puolen aulassa. Ensimmäisellä ihan huikean hieno ja nopea etsintä + ilmaisu! Toisella kesti kauemmin, mutta alue oli ulkoeteinen, jossa oli tosi voimakkaat ilmavirrat ja nämä hajut olivat vanhentuneet jo 3 tuntia, joten haju oli levinnyt laajalle. Tässäkin erinomainen ilmaisu sitten, kun Just löysi hajulähteen. Kyllä korkeat vaan on edistyneet huimasti!

Nosekoe Loviisassa

Vuoden ensimmäinen kaikkien etsintämuotojen koe! Oltiin iltapäiväryhmässä, jossa järjestelyt pelasivat loistavasti eikä turhaa odotteluaikaa juurikaan ollut. Meidän suoritusvuoro oli 3. ja aloitettiin hallista sisältä, jossa tuomarina Miira Hellsten. 

Sisäalueen kätkö oli tuossa etuvasemmalla näkyvän laatikon päädyssä huopareunuksessa. Aikaa oli 3 minuuttia. Laatikossa oli kantoreiät, ja olin kysynyt tutustumisessa, että jos haju olisi laatikossa sisällä, niin pitäisikö koiran osata näyttää se puoli, jota lähempänä kätkö on. Miira sanoi ympäripyöreästi, että ykkösluokassa kätkö on aina saavutettavissa. Ja kätkö oli siinä laatikossa! Oman suorituksen jälkeen sanoinkin, että jatkossa mun kannattaa varmaan esittää spesifit kysymykset vasta ennen omaa vuoroa, ettei tule tuollaisia. Miiralla on kyllä melkoinen pokerinaama, että pystyi vastaamaan mun kysymykseen niin tyynenä.

Just aloitti tuosta alueen keskellä olevasta penkistä. Sieltä jatkoi tarkasti vasemman takanurkan kautta tuolle keltaiselle seinustalle, jota pitkin eteni kenkätelineelle. Haisteli kaiken tosi tarkasti mutta ei reagoinut mihinkään erityisesti. Sitten tultiin laatikolle, josta nopea tarkennus ja ilmaisu. Miira ei ehtinyt nähdä sitä, joten sanoi: "Tarkentaisitko?" Ja vaikka tutustumisessa oli monta kertaa käyty läpi, mitä tässä tilanteessa pitää tehdä, panikoin enkä muistanut käskeä Justia odottamaan. Osoitin sormella kohtaa, jota Just oli tökkäissyt, ja Miira sanoi "oikein". Ja sen jälkeen Just meni tökkäämään kuonolla vielä siihen MUTTA tästä ei tullut virhettä, koska tuomari oli jo ehtinyt vahvistaa löydön! Eli oli kyllä tosi täpärällä suorituksen nollaaminen, ihan parista sekunnista kiinni! Palkkasin Justia ja samalla vedin henkeä, sydän hakkasi varmaan kahtasataa 😂 Tuo on kyllä asia, jota ei oo koskaan tullut treenattua. Täytyy ruveta treeneissä tekemään sellaista, että sanoo löytö, pyytää koiran odottamaan, menee osoittamaan sormella kätköä ja sitten vasta palkkaa koiran. Ihan luonnollistahan se on, että koira menee uudestaan tökkäämään kätköä, jos ohjaajakin sinne osoittaa. Mitään paniikin aihettahan tilanteessa ei ollut, aikaa oli vielä reilusti jne, mutta koska mua ei ennen ole kokeessa pyydetty tarkentamaan, niin hermostuuhan sitä. Justin aika oli 1:01, puolessavälissä. Tästä kanafilepalkka.

Hengitellen siirryttiin laatikkoetsintään, jossa parikymmentä laatikkoa ja aikaa 2 min. Lähetin Justin kaukaa lähtölinjasta, mikä oli erinomainen ratkaisu ja mitä kannattaa jatkossakin käyttää aina kun on mahdollista. Just aloitti nimittäin haistelun heti ekasta laatikosta! Siitä siirtyi takaseinustalle skipaten ainakin nurkkalaatikon. Sieltä lähti kaartamaan kohti alueen keskiosaa ja siellä pysähtyi kiertämään yhtä laatikkoa ympäri ja ympäri, kunnes ilmaisi. Tää näytti niin varmalta, että ilman epäilyksen häivääkään ilmoitin löydön ajassa 0:14:7, joka oli alueen toiseksi nopein aika! Kyllä tuntui hyvältä tällainen täydellinen onnistuminen laatikoilla maanantaisen katastroofin jälkeen. Tästä purkkipalkka.

Tauon jälkeen ulos Taina Korhosen tuomaroimille alueille. Ensin oli ajoneuvoetsintä, jossa auto ja peräkärry ja 2,5 minuuttia aikaa. Kätkö oli auton pelkääjänpuoleisen oven alasaumassa. Lähtö oli kuvan oikeasta reunasta ja ilmeisesti Just sai hajun jo sinne, koska lähti määrätietoisesti kiertämään autoa takakautta ja alkoi heti tarkentaa sivusaumaa. Tässä aivan oppikirjaesitys tarkennuksesta; Just sahasi saumaa edestakaisin, kunnes löysi tarkan kohdan. Löytö kirjattiin 18 sekunnissa, joka oli myös kokeen toiseksi nopein aika! Tästä myös purkkipalkka.

Erinomaisella fiiliksellä viimeiselle alueelle ulkoetsintään, jossa aikaa 2min45sek. Just meni suoraan lähdöstä tuon rakennuksen ovelle, josta ei minkäänlaista reaktiota, joten ajattelin, että tuolla se ei ainakaan ole. Keltaisen kauhan Just etsi varmaan neliösentin tarkkuudelta, ylhäältä, alhaalta ja välistä. Tuuli kuvassa vasemmalta, joten oletin, että haju olisi voinut kulkeutua kauhaan vihreästä roskalavasta. Käytiin sekin läpi ilman reaktioita. Tarkistettiin myös vasemmalla olevat esineet ja tässä vaiheessa tuli 30 sek varoitus. Pyysin Justin etsimään vielä penkin, jonka se kuuliaisesti haistelikin läpi. Sitten tsekattiin kuvassa oikealla olevat tuolit - ei sieltäkään reaktioita. Sitten loppui aika ja Taina ohjeisti, että tsekatkaapa vielä kerran ovenedusta. Ja sieltä n. viidessä sekunnissa löytö tosi helposta paikasta oven alasaranasta... En edelleenkään ymmärrä, miksi haju oli kulkeutunut vastatuuleen (!) tuohon kauhaan ja miksei Just näyttänyt mitään reaktiota ovesta, kun sinne meni. Aina sanotaan,  että virheistä oppii, mutta en kyllä tiedä, mitä voisin tästä oppia. Älä luota koiraan? 

Meidän koeura on tähän asti noudattanut matemaattisen tarkkaa kaavaa: joka toinen kerta 75 p, joka toinen kerta 100 p. Tällä kertaa oli taas 75 p vuoro! Joten vaikka ensimmäiset kolme etsintää meni hyvin, niin aina voi sössiä viimeisen alueen! Harmitti, etten ymmärtänyt, miksi näin kävi, mutta muuten olen kyllä tosi tyytyväinen kokeen kokonaissaldoon. Laatikkoetsinnän onnistuminen täydellisesti oli ihan huikea juttu ja ajoneuvojen etsintä oli niin loistava, että kelpaisi opetusmateriaaliksi. Sisäetsinnän pelastus taas tarjosi hyvät adrenaliinit 😂 Oli muutenkin tosi kiva kisapäivä, toimihenkilöt ja muut kisaajat olivat mukavia ja rentoja, aurinko paistoi ja Justin odotuskäytös alkaa olla kympin luokkaa. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun!

Noseviikko

 Viime viikko vietettiin nosen parissa. Ensin maanantaina Nellin valkku. Aloitettiin itsenäisesti etsimällä hallin pihassa yksi ulkokätkö. Se oli levinnyt aika laajalle mutta löytyi lopulta.

Nellin kanssa aloitettiin laatikoilla, jotka menivät aivan katastrofaalisen surkeasti! Ensin Just etsi tosi hienosti ja kävi aluetta läpi. Jossain vaiheessa turhautui ja teki valeilmaisun ensin yhdelle laatikolle, sitten toiselle. Kätkö oli ihan pikkuisessa ripsivärilaatikossa, jota ilmeisesti ei Justin mielestä lasketa... Sitten kun se lopulta löysi oikean laatikon, se ei ilmaissut sitä vaan alkoi repiä sitä auki! Puutuin peliin ja tässä vaiheessa Justilta alkoi mennä ihan totaalisesti hermot. Yritettiin saada vain jonkinlainen ilmaisu, maahanmeno laatikon viereen, mutta sen sijaan saatiin laatikon noutoa, raapimista ja suunnilleen kaikkia muita roskakäytöksiä. 

Tässä kohtaa sanoin, että taitaa olla paras mennä tauolle, nyt ei tulla saamaan järkevää käytöstä, kun Justilla on mennyt hermot. Mentiin sitten jäähdyttämään tunteita ajoneuvolle, jossa sokkosokko löytyi hienosti ja saatiin turhauma purettua. En halunnut enää hinkata laatikoita, niin tauon jälkeen tehtiin muita alueita. Näillä Just esitti taas normaalia työskentelyä, se oli kyllä palautunut, mulla oli vaikeampaa ja teki mieli kauheesti pyytää siltä tarkistusilmaisuja. Eka sisäalue oli iso, kätkö tuossa penkin jalan alla. Just reagoi siihen ekalla kerralla mutta ylempää. Sitten kävi tsekkaamassa muun alueen ja palasi vielä. Nyt teki taas itsenäisesti sen pystysuuntaisen tarkennuksen, super!

Tuolirykelmässä oli ideana se, että kätkö oli hyvin matala ja sille päästiin kahdelta puolelta. Just ilmaisi ensin yhdeltä ja palkkauksen jälkeen tultiin vielä toiselta, josta myös hyvä ilmaisu. Viimeinen kätkö oli A-esteen poikittaisraudassa. Tässä aivan upeaa työskentelyä: Just oli kävelemässä ohi, pysähtyi, nosti nenänsä, tarkensi ja ilmaisi! Tähän lopetettiin, ja minä lähdin kotiin vakuutellen itselleni, että ei yksi eeppisesti epäonnistunut laatikkotreeni kaada kisasuoritusta.

Tiistaina oli pakko tehdä töissä pari laatikkoetsintää aulassa. Eka löytyi superhienosti, toka ei, vaikka Just kävi laatikon haistelemassa monta kertaa. Ilmeisesti olin teipannut sen liian tiukkaan! Tein siihen vähän rakoa ja sitten Just ilmaisi sen hienosti. 

Torstaina vielä Hanna teki hallin takaseinustalle kaksi kätköä. Siellä olikin yksi odottamaton häiriö - nimittäin maassa oli makkara!!! Just lähti haistelemaan ja bongasi heti makkaran lähtien etenemään sitä kohti. Näin epäilyttävän möykyn ja ehdin estää Justia haukkaamasta sitä. Ajattelin jo, että tää treeni oli tässä mutta ei! Just jätti makkaran käskystä ja jatkoi seinän haistelua ihan pokkana! Molemmat kätköt löytyivät, eivät kyllä kovin nopeasti, koska haju oli levinnyt laajalle mutta kuitenkin. Just etsi aika paljon ylhäältä, taas betoniseinässä hajun kulkeutuminen on vähän mysteeri. Ei varmaan isompaa häiriötä Justille voisi olla kuin makkara metrin päässä etsintäalueesta, niin siihen nähden aivan upeaa työtä. Näillä eväillä sitten sunnuntain kokeeseen!

Tuplatorstai + kehätreeniä

 Viime viikon torstaina ensin Jokun agitreenit ja niiden jälkeen vielä iltavuoro rallya Justin kanssa Espoon koirakeskuksessa. Jokulla oli estetreeni, joten tehtiin puomia ja keinua. Puomi edelleen 60 cm korkea, koska en ole ollut tyytyväinen Jokun juoksemisen rentouteen puomilla. Tänään vahvistui, miksi joskus tekee loistavia osumia, joskus loikkia tai puomin ohituksia: Kaikki on kiinni puomin tukevuudesta. Jos puomi saadaan kiilattua paikalleen niin, ettei se heilu yhtään, tulee 100 % täydelliset osumat. Sitten kun puomi heiluu, Joku joko loikkaa, menee puomin ravissa tai alkaa ohitella puomia. Tällä kertaa kaikki muut toistot oli ihan unelmaosumia paitsi yksi kerta, jolloin alastulo heilui ja sillä kertaa Joku loikkasi. Tämän kertaiseen treeniin oltiin niin tyytyväisiä, että ens kerralla nostetaan puomi seuraavaan korkeuteen eli 90 senttiin.

Keinu olikin sitten ekaa kertaa täyskorkeana! Ekalla kerralla Joku epäröi mutta meni kuitenkin, kun aivopesin sen uskaltamaan 😁 Seuraavalla kerralla iski jännitys ja Joku hyppäsi keskeltä pois. Sitten taas uskalsi ja viimeinen toisto oli jo itsevarma ja rohkea! Ja mikä makeinta - sujuu suoraan radanosana, jopa ehkä paremmin kuin yksittäisenä! Jokun kanssa pitää vaan muistaa, että jos se hyppää kerran keinulta alas, niin ei pidä vielä luovuttaa eikä edes helpottaa liikaa. Ja sitten tukemisen vs. painostamisen raja on hyvin häilyvä. Mutta tärkeä virstanpylväs kuitenkin!

Jäähkän jälkeen ajeltiin Kiloon Espoon koirakeskukseen tekemään vieraan paikan lähtötreeniä Tiltun kutsumana. Kisamaista tilannetta ei saatu aikaan, kun Just sai tulla katselemaan rataantutustumista ja virittäytyä siinä tunnelmaan, mutta muuten hyvät treenit kyllä. Tila oli aika pieni ja porokoiralle lämmin, joten siinä oli jo haastetta. Palkkasin heti ekan lähdön, sitten ekan kyltin, tokan liikkeellelähdön jne. Kaikki meni ihan loistavasti, ja Just oli erinomaisessa vireessä läpi treenin! Palkkailin myös nurkkaa kohti menosta ja seinän läheisten kylttien suorittamisesta. Itse kyltit menivät aika varmasti, en ainakaan muista, että missään olisi ollut teknisiä haasteita. Kyllä vaan vahvistuu päivä päivältä, että kun vire on sopiva, Just pystyy mihin vain.

Sunnuntaina sitten valkkukavereiden Sadun ja Marjan kanssa kehätreenit Kat-tilassa. Pyrin tekemään Justille mahdollisimman kisamaisen asetelman: Just odotti autossa rataantutustumisen ajan, kehään mentiin sermien raosta, Satu oli "ajanottajana" istumassa tuolilla alkusuoran päässä ja Marja oli "tuomarina". Ja kyllä vain näinkin pienellä vaivannäöllä sai koiralle kisafiilistä, sen verran Just katteli ympäriinsä, että varmaan aavistuksen jännitti. MUTTA tuli hyvin sivulle ja teki loistavan liikkeellelähdön, josta kanafilepalkka. Olin tosi tyytyväinen siihen, että Just tsemppasi, vaikka olikin aavistuksen epävarma. Jälkeenpäin mietin, pitäisikö pitää tavoitteena sitä, että se olisi ihan rento eikä jännittäisi yhtään... mutta Marja kannusti mua sanomalla, että on antanut koiralleen luvan katsella eikä hermostu itse, jos koira vähän paineistuukin, kunhan pakka saadaan takaisin kasaan. Tämä näytti heillä toimivan superherkkiskoiran kanssa, joten taidan itse ottaa saman ajatusmallin.

Palkkailin vielä eri kohdista lähtöä, ekalta kyltiltä ja Satua kohti seuraamisesta. Radan tehtävät menivät ilman suurempia haasteita. Yhteisellä ajalla tein vielä kehääntuloja sermin raosta, palkkailin kaikesta kontaktinotosta häiriössä sekä otin vähän tokoseuraamisen käännöstä vasempaan Maijun treeneissä napatulla tavalla. Kokeilin kehääntuloja myös koira oikealla ja ne tuntui tosi hyvältä! Lopuksi otettiin paikkis, joka sitten menikin ihan onnettomasti! Tai siis Just meni kahdesti maahan. Luulin jo, että oltaisiin päästy eroon tuosta ongelmasta mutta ei näköjään olla. Voi olla, että vieraassa paikassa tekeminen vieraiden koirien kanssa aiheutti tämän, mutta ei tämä ihan selvä peli ole, koska kuitenkin kaverit oli lapinkoiria eikä mitään uhkaavia tyyppejä. Täytyy varmaan seuraavalla kerralla esim. Maijun treeneissä miettiä vähän palkkauksen muuttamista, koska selvästi tuo etupaikka jalkojen juuressa ei kanna tilanteeseen, jossa sitä ei ole.