Ellin yksäri 24.8.

Kinnusen Elli oli laittanut niin mahtavan yksäritarjouksen, että olin ihan mainoksen uhri ja varasin meille yksärisetin 24.8. iltapäivällä. Aloitettiin Justin kanssa nosejutuista. Olin laittanut toiveeksi meidän haasteen, johon en itse ole saanut juuri mitään edistystä: lähekkäiset kätköt / risteävät hajupilvet. Muutaman kerran näitä on mökillä treenattu ja osa on mennyt ihan hyvinkin, mutta välillä Justille on iskenyt hirveä turhauma. Selitin Ellille ensin, että ollaan kolme kertaa missattu lähekkäinen kätkö kokeessa. Ongelma on toki osittain minun; oon jatkanut pois pienestä tilasta liian vauhdikkaasti löydön jälkeen. Koska koira kuitenkin oppii helpommin kuin ihminen, haluaisin, että Just itse osaisi suunnistaa risteävissä hajupilvissä.

Elli oli tehnyt kolmen rakennuksen ulkoseinustoille ja kuisteille kolme pientä ulkoetsintää, jokaisessa 2 vierekkäistä kätköä, joilla oli alle metri väliä mutta jotka olivat eri hydrolaattia. Suorituksessa oli muutama yhteneväinen piirre edellisviikonlopun epäonnistuneen Lohjan treenin kanssa: otin Justin autosta päiväunilta vain hyvin pienellä virittelyllä ja oltiin toisten koirien reviirillä. Ellin omat koirat olivat autossa kauemmalla parkkiksella näkö- ja kuuloyhteyden ulkopuolella, mutta Just oli selvästi hieman varuillaan, tuleekohan jostain nurkan takaa malinois. Sitten esim. heitin namin nurmelle, johon joku toinen koira oli pissannut, niin eihän sitä namia voinut hakea. 

Näiden asioiden seurauksena vire oli aika matala ekassa ja tokassa etsinnässä. Jos ei nyt suorastaan "hoh hoijaa" -mielentila, niin aika lähellä sitä. Taas korkealla kätköllä (n. 100-110 cm) Just kävi piippaamassa alla, enkä ohjannut, kun oltiin treeneissä. Ei ollut mulla liinan päässä kovin päämäärätietoinen nenä, vaan homma oli vähän taivaanrannanmaalailua. Tokalla alueella oli saavuttamaton kätkö, jota Just ei myöskään heti ilmaissut vaan vinkui menemään arkun ympärillä ja sen jälkeen oli tosi vaikea jatkaa. 

Näiden kahden alueen jälkeen otettiin pieni tuumaustauko. Elli esitti kysymyksen, mikä on mullakin ollut alitajunnassa: onko Justin motivaatio ja löydönnälkä laskenut? Esim. tässä etsinnässä ja Lohjalla ei ollut sellaista päämäärätietoista tohinaa, joka yleensä Justilla on nosessa. Kokeessahan se on yleensä parhaimmillaan, ja mietittiinkin, mikä eroaa. Ainakin se, että Just näkee toisten koirien pääsevän etsimään ennen sitä, ja odottelu muutenkin nostaa virettä (jos se ei kestä 7 tuntia). Toki kokeessa on, tai ainakin pitäisi olla, superpalkat.

Mun pitäisi huomattavasti enemmän kiinnittää huomiota siihen, missä mielentilassa Just on ennen etsintää; kirjoitinkin tämän mun muistilistan ensimmäiseksi joka etsintämuodon kohdalle. Jos se on ollut päiväunilla, niin tarvitsee ihan erilaisen herättelyn ja virittelyn, kuin jos on muurahaiset pöksyissä odottamassa vuoroaan. Siis niin itsestäänselvä perusasia!!! Oon ihan sokeutunut sille, että Just on "aina motivoitunut" ja "aina innokas etsimään". Vaikka olisi kuinka kokenut ja etsinnästä tykkäävä koira, niin totta helvetissä sekin tarvitsee motivointia ja virittelyä!!!  Oon myös yliarvioinut Justin häiriönsiedon tai tuudittautunut siihen, että koirahäiriöt ei oo sille mikään juttu. Vaikka sille on ihan normaalia, että useampi koira nosettaa yhtaikaa esim. hallissa, se osaa ohittaa pissahäiriöt ym, niin on silti eri asia olla toisen lauman reviirillä.

Mietin myös mun lähtörutiinia tältä kantilta. Oon nyt viime kuukausina pyytänyt Justin "käy siihen" ennen lähtöä. Keksin sen ihan sattumalta, kun oli joku koe, jossa sai etsityttää koira vapaana ja tarvitsin muutaman sekunnin, että sain hihnan taskuun ja muut jutut järjestykseen. Se on toiminut tosi hyvin... MUTTA jos koira on valmiiksi matalassa vireessä, niin toi laskee entisestään. Tai jos seisaallaan on jo kiinni hajupilvestä, niin lisäkäsky "käy siihen" varmasti vain ärsyttää. Tää tuli mieleen Lohjan treenin ekasta sisääntulosta. Oon liikaa taas ajatellut keskittymistä sen sijaan, että tunnustelisin koiran sen hetkistä virettä. Joskus voisi olla parempi antaa sen juosta alueelle eikä pyytää keskittymistä ennen lähtöä. Antaa sen nostaa vähän virettä ennen alueelle menoa, antaa mennä vaan ja sitten palata takaisin alkuun myöhemmin.

Elli kysyi, onko mulla jokin syy, miksi palkat on niin kuivia. No se on se, että yleensä meen treeneihin suoraan töistä ja kuivaliha säilyy repussa. Mutta voisikohan olla, että Justin hampaat alkaa olla sen verran heikommat, että sen on vähän vaikea syödä esim. kanatikkuja? Oisko kosteammat namit nykytilanteessa mieluisampia? Vaikka muuten palkkaan kätköltä poispäin, niin korkealta kätköltä namit voisi tulla ylhäältäpäin istuvan koiran suuhun. Saavuttamattomalla voisi myös kokeilla kätköltä palkkaamista, koska siinä ei ole nuolemisvaaraa.

Kolmannelle alueelle otin vähän palkankorotusta ja enemmän virittelyä. Just lähti nyt huomattavasti paremmalla tohinalla ja löysi ekan kätkön todella tehokkaasti. Mutta kun sanoin "jatketaan", Justille iski hirveä turhauma ja sekä mun että Ellin mielestä se näytti, kuin olisi halunnut sanoa: "En minä tiedä, mistä jatketaan!" 🤯 Tässä kohtaa päästiin siis päivän treeniaiheeseen kiinni. Risteävät hajupilvet ilmeisesti räjäyttää Justin käsityskyvyn ja sillä menee hermot, kun ei tiedä, mistä jatkaisi etsintää, kun on koko ajan hajupilvessä. Tässä kohtaa Elli sanoi, että muutetaan strategiaa: kun sanon "jatketaan", ohjaan selkeästi johonkin, lähelle löydettyä kätköä mutta kuitenkin liikkuen poispäin siitä. Koira tietää, että jatketaan tästä eikä aikaa ja aivokapasiteettia mene turhautuneeseen sahaamiseen löydetyn kätkön lähellä. Tässä mulle tuli mieleen tämä mökkitreeni, jossa Just meuhkasi ihan samalla tavalla löydettyään ekan kätkön ovenpielestä. Sitten kun mä lähdin ohjaamaan penkkiä toiseen suuntaan, niin Just rentoutui ja alkoi taas nuuskuttaa kunnolla.

Tosi kivaa 2 viikkoa ennen SM:ejä todeta, että koiran motivaatio ei ole normaalilla tasolla... Yritän vain ajatella, että oli tosi tärkeää, että tämä tuli nyt ilmi, koska vielä ehtii tehdä jotain. Treenilista alkaa olla jo aika hyvin läpikäytynä noin muuten, joten hyvin voi tehdä enää pelkästään motivaatiotreenejä. Kuten Elli sanoi: "Palkkaneuvotteluista ei tässä harrastuksessa pääse koskaan kokonaan eroon."

Treenilista alkaa seuraavan maanantaitreenin jälkeen näyttää jo aika hyvältä. Nyt sitten kaikki fokus motivaatioon! Laittelen Ellille vielä viestiä tosta ekan kätkön ilmaisuasiasta. Luulen, että osittain tämäkin on motivaatiokysymys. Jos ilmaisuun olisi korkeampi motivaatio, Just viitsisi kertoa mullekin, kun löytää kätkön. Liinalla rajaaminen ja superpalkkaus lähikätköstä ei mun mielestä ole tuottaneet juurikaan. Vaikka aina ajattelen, että jatketaan vielä löydön jälkeen, niin aina voi kyseenalaistaa, toiminko käytännössä näin?! Vai teenkö huomaamattani niin, että löydön jälkeen vien koiran pois superpalkattavaksi, ja loppualue jää kuitenkin käymättä? Entäs miten sitten kokeessa, jos alueella on vain yksi kätkö?

Syyt, miksi Just on jättänyt ekoja kätköjä:

1. Nopea löytö ekalla alueella, homma loppui siihen.
2. Jos ei ole ollut varma, miten kyseinen kätkö ilmaistaan.
3. Jos on halunnut vielä tehdä vertailevaa tutkimusta, esim. vientilaatikoilla ja repuilla
4. Varovaisuus ilmaisussa ("en pure en pure")

Nyt alkaa myös tuntua, että tää aihe on noussut aivan liian suuriin mittasuhteisiin mun päässä. Että en uskalla enää edetä alueelta koiran reaktiolta, kun epäilen, että se jättää kätkön. Jotain pitää nyt muuttaa tässä ajattelutavassa ja pian.

Justin toisena tehtävänä oli tunnari, jota tehtiin eri paikassa (vaihdettiin autot toisinpäin). Tehtiin ensin yksi, jossa Just lähti tuomaan väärää ja mä reagoin tosi hitaasti. Mietittiin sitten hetki menneitä treenejä; yksin tehtynä kaikki on onnistuneet, Annikan kanssa lähti kerran tuomaan väärää. Mä oon ajatellut, että ongelma on odotusvaiheessa, mutta Elli nosti esille hajukuva-asian: koska viimeksi mun kapuloita on käsitellyt joku muu? Kääk, siitä taitaa olla muutama kuukausi!! Tämä myös korostui tässä treenissä, koska oltiin juuri etsitty nosekätköjä, joissa oli myös Ellin hajua. Muiden ihmisten hajuiset kapulat oli Justille alunperinkin aika vaikea asia, joten ehdottomasti olisi pitänyt muistaa lääpityttää kapuloita tarpeeksi usein. Siitä nyt ykkösprioriteetti. Me ollaan jo kerran tehty tää projekti, pystytään siihen kyllä uudelleenkin!

Tehtiin myöhemmin toinen toisto, siinä Just tuli suoraan omalle ja toi sen. Tästä mieleen tullut toinen pointti oli se, että haastetta voisi olla enemmän, esim. joka toinen kerta perustunnari, joka toinen kerta haastava, esim. tosi pitkä jono. Tässä kohtaa rupesin miettimään, miksi teen kotona partsilla isoa määrää mutta muualla en!? Ne nyt ohjelmistoon.

Elli näytti ja selitti myös muutaman haastetreenin, esim. tunnaritorni, jota en ennen ole koskaan ymmärtänyt, ja "tyhjä rata", jonne ilmestyy oma huolellisen haistelun jälkeen. Ideana tornissa, että koira oppisi siirtämään nenällä väärät pois edestä. Tällaista en edes koskaan ole nähnyt! Kapuloiden viennistä kysyin myös, ja Elli sanoi, että voisin olla katsomatta Justiin. Kokeillaan tätä seuraavaksi.

Nose + nose + agi

 Milkan semman jälkeen ajeltiin 7 km päähän tsekkaamaan yhtä potentiaalista nosekoepaikkaa. Treenattiin siellä saman tien Katrin kanssa. Laitan niistä treeneistä aika lyhyesti, kun oli henkisesti aika rankat treenit. Herätin Justin päiväunilta autosta hommiin aika lyhyillä valmisteluilla.

Tein itse ensin ulkoalueen, jossa tämä ja toinen seinusta, yhteensä 3 kätköä. Lähtö koiratarhan portilta. Sain Justin nappaamaan lähikätkön, jee! Korkean kohdalla se ensin nosti vähän nenää ja piippasi. Koetilanteessa tässä kohtaa kannustaisin sitä hyppäämään seinää vasten, mutta treenitilanteessa vastuutin koiran hoitamaan tonttinsa itse. Justia selvästi turhautti tää kätkö, se oli puulautojen kolossa ja levinnyt ilmeisen laajalle. Saatiin kuitenkin homma maaliin. Toisen seinustan yksi kätkö meni hyvin. 

Sitten sisäetsintä, jossa voisin pelata bingoa, mitä ei pitänyt tehdä ennen SM:ia:

• Virittelyjä ja palkkaneuvotteluja olisi pitänyt käydä enemmän
• En ollut kertonut Katrille, mitä haluan ja mitä en halua etsintään
• en ottanut huomioon häiriötä (oltiin koirakodissa, jossa oli esim. pennun peti ja toinen koira raapi ulko-ovea)
• koiralla oli kuuma
• vedettiin äärirajoille
• turhauma nousi sfääreihin
• etsintä ei edennyt koiravetoisesti

Muutama hyväkin asia oli:

• Just otti ensimmäisenä korkean kätkön!
• Tajusin kolmannen kätkön jälkeen ottaa juomatauon
• Kun viimeinen kätkö ei noussut sisältä, tajusin ottaa uuden lähdön ovensuusta

Ei näin ei näin.

Tiistaina sitten tuurauspaikalla Saana Ojansivun nosevalkussa Tuomarinkartanossa. Ensin tehtiin ulkoetsintä, jossa Just ensin reagoi hienosti lähikätköön mutta sitten kuitenkin jätti sen 🙈 Kyse ei ollut siitä, että olisi vaihtanut helpompaan; näytti vain siltä, ettei viitsi ilmaista tätä. Jäin kuitenkin siihen alkuun, koska olin nähnyt reaktion lähdössä ja nousihan se kätkökin sieltä sitten. Kätkö oli luudassa ovenpielessä (ei kuvassa).

Sitten hillottiin vasenta puolta alueesta, jossa pöytäryhmä, koska olin näkevinäni sieltä reaktioita mutta tein ne itse. Melkein koko aika oli käytetty, kun Just hivuttautui kohti ovensuuta ja nappasi vielä postilaatikosta kätkön, mihin lopetettiin. Puoli aluetta jäi käymättä! 🙈

Pohdittiin vielä Saanan kanssa mahdollisia syitä kätkön jättämiseen. Mun mielestä aika isossa osassa on Justin epäilys siitä, että etsintä loppuu löytöön. Toinen asia on motivaatio. Vaikka olen mielestäni superpalkannut lähikätköjä, niin aina voi kyseenalaistaa, onko mun superpalkka Justille superpalkka. Tätä käytiin läpi vielä Ellin yksärillä lauantaina, joten jatkan juttua seuraavassa postauksessa.

Otettiin vielä ajoneuvoetsintä, jossa kolme traktoria, yksi traktorin peräkärry ja yksi lanantapainen. Olipa kivaa tehdä tällaisilla vaihteeksi! Aikaa 4,5 min.

Lähdössä tapahtui jotain ja Just vingahti kuin olisi astunut johonkin terävään. Maassa ei näkynyt mitään, tassut oli ok, koira ei ontunut ja näytti haluavan aloittaa, joten hetken hengittämisen ja koiran tsekkauksen jälkeen aloitettiin alusta mutta päädyttiin traktorin toiselle puolelle. Ja tää etsintä oli nyt ihan viimeisen päälle! 👌Just ilmaisi kaikki kätköt heti kohdalle osuttuaan. Keskimmäiseltä yhdistelmältä vaihtoi päättäväisesti lanalle, josta nappasi kätkön. Kun oltiin löydetty kätköt reunimmaisista ajoneuvoista, käytiin vielä läpi keskimmäisen yhdistelmän matalat kohdat, totesin ne tyhjäksi ja ilmoitin valmiin jo ajassa 3:47. Tästä onnistumisen lisäksi muistiin vielä se, että jos ajoneuvo on kovin korkea, esim. traktorin peräkärry, jonka laita on 1,5 metrissä, pitää muistaa kysyä tuomarilta, onko sen alta meneminen virhe.

Nyt on meidän strategia ajoneuvoilla selvillä: ohjaan aloittamaan lähimmästä, mutta jos Just haluaa vaihtaa ajoneuvoa, niin menen perässä. Yritän sanoa ääneen, mistä on jo löytynyt, niin en mene ehkä niin helposti sekaisin. 

Torstaina Just lähti jo porukoiden kanssa mökille, joten Jokun kanssa laatuaikaa illalla agitreeneissä. Tehtiin taas leijeröintiä. Mä olin erityisen yllytyshullulla tuulella: peruutin putkeen ja otin alussa 20 metriä etumatkaa 😂 Se oli siistii!

Tehtiin esteelle nro 10 asti vain, koska halusin kokeilla eri tavoilla. Ensin lähetys puomin yläpuolelta 8 ja 9. Yhden kerran Joku meinasi mennä puomille, mutta ymmärsi korjauksen niin hienosti, että seuraavalla kerralla irtosi tosi kevyesti hypylle! Tää oli ihan mahtavaa, koska koirasta näki, että se todella ymmärsi, mistä palaute tuli ja tiesi, mitä tehdä eri lailla. 

Sitten juostiin helevetin kovaa ja tein persjätön 8-9-väliin. Tällöin Hanna palkkasi kympiltä. Ollaan kyllä nyt päästy ihan eri vauhteihin viimeisissä kahdessa treenissä. Oiskohan vauhdikkaammat juoksulenkit Tuomarinkylän ympäri iltahämärässä rusakoiden prime timeen nostaneet vähän kuntoa ja juoksunopeutta?! Viimeisellä toistolla takaaleikkaus ennen ysiä. Sekin onnistui mutta oli selvästi huonoin näistä kolmesta vaihtoehdosta. Tähän sitten lopetettiin.

Milka Taurun workshop

 Sunnuntaina Lohjalla Milka Taurun vetämä fyysiseen harjoitteluun painottuva tokopäivä. Ensin oli reilun tunnin luento, sitten jokaisella koirakolla puoli tuntia yksilötreeniaikaa. Oli kyllä hyvä setti! Milkalla oli ihanan kannustava ja lohduttava näkökulma fyysiseen harjoitteluun: kaikkea voi kehittää; jotain on parempi kuin ei mitään; pitää löytää itseä ja koiraa motivoiva harjoittelumuoto. Koirakoiden kanssa Milka jaksoi selittää ja neuvoa tosi kärsivällisesti juurta jaksaen, mitä tehdään ja miten korjata, jos tuli virhe.

Mulla oli aika paljon mielessä lämppäämiseen liittyvät jutut. Lämppä on mulle itsestäänselvyys agilityn ajoilta, mutta nyt oon ruvennut miettimään, olisiko nykyisiin lajeihin syytä tehdä jotain toisin. Jos lämpän pitäisi simuloida tulevaa suoritusta, niin sitähän reipas kävely ei tee, vaikka onkin tärkeä osa normaalia treenikäytäntöä. Entäs sitten, jos ulkona ei pysty tekemään reipasta lenkkiä esim. jäisen pohjan tai helteen takia? Miten kannattaisi lämpätä ennen pikatreenejä esim. kouluttamisen jälkeen? 

Ensimmäisenä aloitettiin mun viimeisimmästä havainnosta: Just kääntyy ohjatussa niin usein oikean kautta, että kyse ei ole enää sattumasta tai osaamisen puutteesta. Kokeiltiin sitten namikupille menoa kumpaankin suuntaan ja oikealle Just kääntyi tosi näppärästi, kun taas vasemmalle eri lailla "tassutellen". Treenattiin sitten ihan vain namialustalla vasemmalle kääntymistä. Tähän pitäisi nyt saada toistoja, joten varmaan rupeen tekemään esim. ruokakupilla, niin tulee joka päivä edes pari kertaa. Lopuksi kokeiltiin namialustaa suoraan Justin takana ja nyt se kääntyi vasemman kautta, mikä oli toki hyvä, koska sitähän tässä oltiin vahvistettu. Alustat voisivat myös olla esim. puolikaaren muodossa, niin liikerata tulisi simuloitua.

Toisena juttuna katsottiin pienen tilan nopeaa lämppää; jatkoin tätä keskustelua vielä oman fyssarin kanssa seuraavalla viikolla, joten laitan tähän kaikki yhteen: 

• Perusvenytykset, jotka yleensä teen treenin jälkeen, voisi tehdä ennen treeniä, vaikka ihan ekana. 
• Muista istuen ylöskurotukset
• Kaukot voisi tehdä ihan namilla liikeratana rauhallisesti.
• Sen jälkeen vaikka 1-2 maasta istumaan pomppua
• Peruutus + palkkaus eteenpäin heitettyyn namiin on hyvä: siinä tulee sekä peruutus että pikkuspurtti
• Korokkeen ympäripyöriminen molempiin suuntiin 
• Ponnistukset kuten liikkeellelähdössä
• Nosen suhteen pohdiskelin korkeita ja kiivettäviä kätköjä. Oon välttänyt ylöspäin palkkaamista, ettei tulisi turhia nousua. Tämähän on johtanut siihen, ettei olla vahvistettu niitä juurikaan.
• Nooran kanssa pohdiskeltiin, että nousuja voisi tehdä lämppänä matalammalla ja nopeasti.
• Arjessa Justin tulee noustua mua vasten luonnostaan, kun tuun kotiin, ja Just tulee "halimaan"

Kolmantena oli hyppy. 40 cm hyppy alkaa Justille olla aika korkea; toisaalta voittajassahan hyppy tulee vain kerran ja ilman kapulaa. Treenaan käytännössä aina 30 sentillä mutta eihän sekään ole koiralle kovin reilua, jos meinaa kokeeseen joskus. Tehtiin ensin yksi kutsuhyppy reilulta matkalta testiksi. Just lähti hyppyyn vauhdikkaasti, mutta hyppykaari ei enää ole riittävä ja alastulossa "putoaa". Eli ponnistusvoimaa ja takaosan hallintaa alastulossa saisi olla enemmän.

Ensimmäisenä harjoituksena takaosan hallintaan korokkeelle steppi peruuttaen, steppi alas ja palkka ojennuksesta eteenpäin. Justin mielestä oltaisiin voitu peruuttaa 7 askelta, kiivetä kaikki tassut korokkeelle ja esittää kaikki muutkin temput kaupan päälle 😂 

Toisena ponnistusvoimaa lisäävä treeni: kyykky. Eli etutassut korokkeelle, siitä istumaan ja takaisin. Ensimmäistä kertaa sain kuulla Justista: "sen ratkaisu kaikkeen on lisää vauhtia". Kolmannesta toistosta Justin takajalkojen asento leveni ja neljännellä se vähän pyllähti. Siispä aluksi ihan vain pari toistoa. Toistomäärää ei myöskään noudateta orjallisesti, vaan pitää nimenomaan katsoa koiraa ja heti pitää tauko, kun tekniikka kärsii. Just itse ei todennäköisesti sano, koska riittäisi, vaan jatkaisi sen 400 toistoa tekniikasta huolimatta...

Kysyin hypystä vinosta kulmasta myös ja siihen vastaus oli yksinkertainen: kyykky palkaten vähän vinosta. Mutta tämä vasta sitten, kun suora kyykky sujuu. Ja muurinpalikka oli ainakin toistaiseksi liian korkea kohde. Nyt sitten treenataan tätä jumppana. Kiertohässäkässä matala hyppy, vaikka 25 cm. Eli liiketreeni erikseen ja fysiikkatreeni erikseen.

Tämän jälkeen Just näytti siltä, että nyt on lämpätty, joko aloitetaan treenit?! 💖

Torstaitreenit + kotilaatikot

Torstaina olin yksin kouluttamassa, mutta sen sijaan mulla oli itellä kaikki koirat mukana. Lyyti sai osallistua radanrakennukseen ja -tutustumiseen. Olipas rankka treeni! Hirveesti hommaa oli naminkerjäyksessä ja putkissa! Mummokoira olikin ihan poikki tämän rupeaman jälkeen 😍

Jokulla oli ratatreeni. A:n ja keppien vaihtoehtoisena esteenä oli putki. Vaikein kohta radasta meille oli 7-8. En meinannut millään saada rytmitystä kohdilleen, ja Joku kiersi koko esteen. Noin yleisesti ottaen Jokulla oli ihan sokka irti. Olin ajatellut ehtiväni persjättöön ennen kymppiä mutta ei todellakaan ollut mitään mahiksia! Siispä 10-11 meni taas hienolla "toivotaan parasta" -takaaohjauksella. Yksi extraputki tuli myös suoritettua. Muuten meni kyllä ihan super!

Mentiin rata kahdesti, sen jälkeen 4-8 niin, että pääsin palkkaamaan kasin. Sitten vielä inni molempiin suuntiin esteillä 15, 1, 2 ja 17-19. Nää meni aivan uskomattoman sujuvasti! Kuten Hanna viimeksi huomasi, Joku lukitsee hyppypuolen jo edellisellä esteellä. Kun nyt keskityin ohjeistamaan ajoissa, ei ollut mitään ongelmaa, ja Jokulla oli tosi itsevarma ilme.

 Kouluttamisen jälkeen Justille ajoneuvoetsintä. Mikaela laittoi kätköt. Olikin komeasti 5 autoa! Lähdettiin hallin oven suunnasta eli kuvanottopaikasta päinvastaisesta. Just porhalsi heti lähdöstä viereiselle seinälle - se oli siirtymähajureaktio. Ekaa autoa hinkattiin aika kauan. Reaktioita oli mutta mielestäni oltiin jo käyty kaikki. Just oli jo valmis vaihtamaan seuraavalle, ja käytiin tekemässä se välissä. Sieltä rekkarikätkö, jolla Just näytti aivan upeaa itsehillintää: siitä näki, kuinka teki mieli kaivaa hampailla, mutta suu pysyi kiinni! 😍 Ilmeisesti maanantainen resetti todella meni perille.

Jatkettiin takaisin 1. autolle ja sieltä löytyi vaikeasti tarkennettava rengaskätkö. Keskimmäisessä autossa oli saumakätkö. Kaksi viimeistä oli tyhjiä, mutta niissä oli 5 päivän sisällä ollut kätköjä, joiden kohtiin Just vähän reagoi mutta ei harkinnutkaan ilmaisevansa. Valmis! Muuten meni siis superhienosti paitsi eka auto. Ajassa ei kyllä pysytty, mutta ei voi mitään. Mielentila ja keskittyminen oli tällä kertaa aivan huikean hienolla tasolla ja Just pysyi aivan lukittuna autojen pinnassa, teki todella tarkkaa työtä!

Just ei halunnut vielä lopettaa, joten mentiin treeniPihalle jatkoille. Tehtiin yksi ohjattu (oikea kapula) ja yksi L (asennot istu ja seiso). Molemmat meni aika täydellisesti; ohjatussa Just kääntyi vasemman kautta mutta meni kuitenkin siitä suoraan oikealle kapulalle. Olipas kiva ilta!

Perjantaina Just jäi Kumpulaan yöksi, joten lahjoin sen tekemällä yhden treenin ennen lähtöä. Teemana oli laatikoiden erikoistapaukset. Tällä kertaa laitoin kätkö per huone ja väliovet kiinni. Kaikissa hajuna Opellan laakeri ja siirrännäisenä vanulappu laukun pohjalla. Ekassa huoneessa kätkö oli lentolaukun isoimmassa osastossa. Just otti tästä hajun aika erikoisesti: multa oli jäänyt päällystaskun vetskari auki ja Just työnsi siitä nenänsä taskuun ja ilmaisi! Tästä siis nopea löytö. 

Toisessa huoneessa oli kätkö hienossa pullolaukussa. Täältä ei tullut haju yhtään ulos 🙈 ja sitten kun avasin napin, Just avasi koko laukun. Eli tää aika epäonnistunut alue.

Kellarissa kovaa muovia oleva matkalaukku. Tällaista ei juurikaan olla harjoiteltu ennen, joten tavoitteena ihan vain nähdä, miten haju tulee ulos ja miten Just ilmaisee. Aluksi mulla oli sivuklipsit auki ja keskiklipsi kiinni, ja tällöin Just ei vielä uskaltanut lukita vastausta. Otin sit pikkutauon ja uudestaan keskiklipsi auki; nyt Just teki tosi varman ilmaisun. Aika tiivis laukku siis!

Viimeisenä ultimaattinen häiriöhajuharjoitus, jossa häiriölaatikoissa kaikkea tosi mielenkiintoista. Esim. etummaisena näkyvässä keksilaatikossa oli voimakkaan hajuista kalaa, eli todellakin koiraa kiinnostava häiriö. Ideana oli, että ohjaan näille häiriölaatikoille, mutta piilo on tuolla syvennyksessä pöydän ja jääkaapin välissä, eli Justin pitää todella edetä pois häiriöiltä päästäkseen kätkörepulle.

Tää meni tavallaan ihan sikahyvin, mutta sitten kun Just tuli kangaskassille, jonka sisällä oli dentastix, se haukkausi tikun suoraan kassin läpi 😂 Siitä totesin, ettei ole enää reilu ja nostin koko kassin pois. Ohjasin takaisin etualalla oleviin laatikoihin, ja Just alkoi valittaa mulle. Siinä kohtaa lakkasin ohjaamasta ja olemasta tyhmä ohjaaja ja annoin tilaa. Sitten löytyi kätkö 😍

Nyt voin vetää treenilistalta yli kohdat "matkalaukut" ja "häiriölaatikoille ohjaaminen"!

Viimeisen lomapäivän aamutreenit

 Vielä piti hyödyntää viimeinen lomapäivä ennen töiden alkua. Napattiin aamupäivävaraus hallille Annikan kanssa. Laitettiin taas tällainen asetelma eli kiertohässäkkä yhteen suuntaan ja ruutu toiseen suuntaan, myös hyppyjen välistä. 

Aloitettiin kehääntulo + kaukot ihan kisamaisesti ilman targettia. Meni kyllä upeasti! Ainoastaan seis-maahan -vaihdossa tuli ihan pikkuisen eteenpäin.

Hässäkkä tehtiin kerran kummallakin variaatiolla: stop + oikea hyppy sekä maahan + vasen hyppy. Tällä kertaa muistin jopa odottaa liikkurin käskyä! Tokalla toistolla meillä oli Annikan kanssa vähän epäselvää, tehdäänkö käskytettynä vai omaan tahtiin ja tehtiin vähän puoliksi, mutta se ei haitannut. Ilme ja varmuus oli ihan kymppi koko ajan!

Ruutu tehtiin Oonan ohjeilla eli ekalla toistolla vein namipallo ruudun taakse putkenpainon viereen piiloon ja pysäytin vasta takarajalla. Just teki tismalleen ohjeiden mukaan: ruutu - stop - missä pallo. Pysähtyi toki takarajalle, mutta niinhän oli tarkoituskin. Toinen toisto sitten näytöllä ja taas stoppi vasta ruudun takaosassa. Ai että miten hieno! Tästä superpalkkaukset eikä todellakaan tehty enempää.

Tällä kertaa otettiin kehiin myös tunnari, ympyrässä. Muuten kisamaisesti, paitsi että Annika kertoi mulle, että oma on kello kolmessa. Tää oli aika mielenkiintoinen suoritus: Just aloitti klo 11:stä myötäpäivään. Oman kohdalla reagoi mutta ei heti ottanut sitä. Kello 7 kohdalla alkoi turhautua ja klo 9 sitten jo nappasi suuhun. Sanoin "hei hei hei, eihän se nyt se ollut" ja Just vilkaisi mua, pudotti väärän, vaihtoi välittömästi oikeaan ja toi. Annikankin silmään Just tiesi, että oma meni jo ohi ja siksi ei suu enää pysynyt kiinni myöhemmin. Tästä vain pieni palkkaus, ei ollut superpalkan arvoinen suoritus tämä. Selvästi tuo kapuloiden vieminen on vaikea juttu Justille. Se tuntui taas menevän vähän "naminpummausmoodiin" (Ellin termi), joten pitää tästä vielä keskustella Ellin kanssa.

Viimeisenä juttuna suora luoksari hallin päästä päähän. Hetsasin oikein palkkapurkilla ja vire nousikin todella korkealle. Esteet oli laitettu sivuun tässä vaiheessa; mä seisoin kierron ja hallin oikean takakulman välissä. Just lähti juoksemaan oikein sotahuudon saattelemana ja kävi kiertämässä tötsät matkallaan mun sivulle. Eihän tästä voinut kuin revetä nauramaan ja palkata 😂

Jokulle taas poiskutsuja halli+Piha -yhdistelmällä. Tällä kertaa laitettiin Annikalle pikkunamit käteen heti ekasta toistosta alkaen, ja hän säntäsi juoksemaan hallin seinän takaa nosto-oven vierestä. Mulla oli karvalelu. Kylläpä vaan pikkunamitkin vetää Jokua tosi paljon! Huomattavan paljon nousi haastetaso!

Aluksi oli vähän haasteita saada ääni kuulumaan vaihtopenkkiläisten haukun yli ja tuli muutama toisto, jossa Joku ei kääntynyt. Ei palkkaa tietenkään näistä ja uutta yritystä niin, että itse olin n. hallin puolessavälissä, että ääni kuului paremmin. Sit saatiin muutama ihan nappisuoritus, kunnes selvästi mulla ollut lelu koki inflaation ja namit vei voiton. Tässäkin pitää olla tarkkana - hyväkin lelu alkaa kyllästyttää väsymisen myötä. Vaihdoin sitten itselleni kanatikun ja otettiin viimeinen toisto. Kylä kääntyi!! Ens kerralla siis nopeammin ohjaajalle hyvät namit käteen! 

Tää on kyllä niin hauska projekti, kun aina löytyy lisää juttuja, joilla saa nostettua haastetasoa. Ja toisaalta palkkauksen muuttamisen vaikutuksia on tosi mielenkiintoista seurata.

Loma ohi

 Maanantaina matkapäivän aiheuttaman välikuoleman jälkeen myöhäisillan kimppanoset hallin parkkiksella. Aiheena oli ajoneuvoetsintä. Janina olikin tehnyt monipuolisesti erilaisia kätköjä: rekkari, sauma, renkaan alla, rengaskotelossa, peräkärryn aisassa. Ensimmäinen alue meni loistavasti: Just haisteli tyhjän auton, pyöritteli silmiään mulle ("voisitko väistää"), vaihtoi kätkölliseen autoon ja ilmaisi renkaan huolellisen tarkennuksen jälkeen.

Sitten jouduttiin vähän odottamaan, kun ei ollut ihan selvillä, kuka on menossa millekin alueelle. Justille iski ihan jäätävä turhauma!!! Se selvästi suuttui siitä, että sai tehdä vain yhden kätkön. Sitten kun päästiin seuraavalle alueelle, se yritti hampailla kaivaa kätkön rekkarin alta 🙈 Tästä tein välittömän resetin, "hei hei hei, ethän sä noin voi tehdä!" Uudelleenkohdennus oli vähän nätimpi. Otettiin tästä pieni sosiaalinen palkka ja jatkettiin toiselle kätkölliselle autolle. Tässä saumakätköllä taas oli suunkäyttö lähellä. Palkkasin tämän vain pienesti ja vein Justin tauolle.

Tää on sinänsä mielenkiintoinen ajatus, kun usein sanotaan, että kolmosluokan koiralle ykkösluokan etsinnät tekee hyvää, kun pääsee heti palkkaamaan. Justilla kuitenkin tulee turhauma, jos saa etsiä vain yhden kätkön. Sille on ok, jos siirrytään palkkauksen jälkeen toiselle alueelle. Mutta tällainen, että odotellaan vähän epämääräisesti, kun toiset saavat etsiä, saa sen ihan kiehumaan. Tätähän on ollut myös näkyvissä YEK-ykkösissä - viimeisillä alueilla tekee hitaampia löytöjä, ettei hommat loppuisi. Samoin laatikkokakkosessa, kun kahdella ekalla alueella oli vain yhdet kätköt, niin kolmannella ja neljännellä ei ilmaissutkaan heti. Voin toki olla väärässäkin, mutta siltä tää mun mielestä näyttää. Palkka ei voita pakkomiellettä löytää kaikki. Jenni kerran sanoi hauskasti: "Justin voi palkalla ostaa pois alueelta."

Tällä kertaa palaute koiralle meni ihan nappiin! Toisella kierroksella tuossa kuvassa näkyvässä Caddyn saumakätkössä Justista oikein näki, kun sen teki mieli ottaa hampaat käyttöön, mutta sen sijaan se lyttäsi nenänsä saumaan, imppasi silminnähden itseään hilliten ja vetäytyi ilmaisemaan! Tästä bileet. Peräkärrykätköjen paikannusta en oikein muista, mutta ilmaisut olivat siistit. Renkaan altakin kätkö löytyi mutta näitä pitää tehdä lisää.

Joku sai tehdä kolme kätköä. Ei halunnut parkkiksella leikkiä vetolelulla enkä saanut namipurkkia autoon, joten tein tällaisen kaavan: Namit purkkiin Jokun nähden ja namipurkilla pelaamista. Pari heittonamia tai temppuilua nami kädessä. Pomppumielentilassa alueelle. Ilmaisusta ensin namipurkki kätkölle ja sitten vielä namipallo poispäin.

Aivan loistavaa settiä! Kaksi nopeaa löytöä autoista ja hyvä treeniluuppi. Kaikista upein suoritus oli kuitenkin kuvassa näkyvä peräkärryn renkaan alla oleva kätkö. Joku kohdensi tätä tosi pitkään, haisteli renkasta joka puolelta ja peräkärryn koko sivua. Se ei suinkaan näyttänyt siltä, että olisi lannistumassa liian vaikeasta tehtävästä. Oikeastaan päinvastoin näytti siltä, että onpa kiinnostava haaste! Se myös kaikissa näissä kolmessa etsinnässä pysyi 100 % ajoneuvon pinnassa, yhtään ei nenä käynyt maassa. Kerran-pari fokus hieman harhautui peräkärryllä, kun yhden treenikaverin perheen toinen koira tuli isännän kanssa parkkikselle. Joku laski, että he eivät kuulu meidän ryhmään (on tosi tarkka tästä) ja halusi vähän tuijotella peräkärryn takaa. Hienosti jatkoi kuitenkin tästäkin hommia, vaikka oli vaikea tehtävä edessä. Oon aivan häkeltynyt tästä intensiteetin muutoksesta alle kahdessa viikossa. 

Mökkinoset osa 2

Viikonlopuksi oli luvattu sadetta, joten tehtiin torstaina "hyvän sään aikaan" yksi laatikkoetsintä, jossa teemoina lähikätkö sekä kätkö repun pohjalla. Kohteiden määrä oli pieni, koska ideana vain nämä kätkötyypit. Kätkö oli siis heti ekassa laatikossa, joka oli pahvilaatikko; siirrännäinen oli yhden ilma-aukon vieressä. Aijai, kun Just haisteli ekan laatikon tarkkaan, sit vilkaisi mua alta kulmain ja meinasi jatkaa matkaa. Tää oli sen verran törkeä kätkönjättämisyritys, että ihan estin liinalla. Nyt Just palasi takaisin, kiersi laatikkoa vielä pari kierrosta ja ilmaisi. Olisikohan sittenkin siirrännäinen ollut liian monen kerroksen sisällä, vaikka luulin laittaneeni sen mahdollisimman helppoon paikkaan. Toinen kätkö oli mun rinkassa, joka oli ihan viimeisenä rivissä. Kätkö siis rinkan pohjalla vanulapussa. Olin valmiina ohjaamaan rinkkaa ympäri, jos Just reagoi ilmaisematta, mutta yllättäen tää menikin tosi hyvin ja Just reagoi rinkan kankaan läpi eikä suuaukosta.

Jokulle eka laatikko pelkällä lelupalkalla, rinkassa oli myös namikippo sisällä. Joku teki varmaan parhaimman laatikkoetsintänsä ikinä! Kävi jokaisen läpi, ei harhautunut millekään muulle hajulle ja ilmaisi molemmat kätköt heti kohdalle osuttuaan.

Perjantai-lauantai vietettiin parhaan ystäväni Annun + Jokun kanssa Isojärven kansallispuistossa minivaelluksella. Ajattelin, että Jokulle tekee hyvää päästä yksin reissuun ja niin tekikin. Sen sijaan Just oli ollut aivan tyrmistynyt tästä kohtelusta ja mököttänyt 2 päivää 😓 Sunnuntaikin meni vähän pieleen, kun hevonen alkoi ontua ja olin ihan hajalla tästä.

Koska treeneistä saan yleensä aina paremman mielen, tein pihalle vielä muutaman nosealueen viimeisen illan kunniaksi. Ja toimihan se taas, kummasti fiilis nousee, kun koirat on niin ihania! 😍

Ensimmäisenä alueena etupihalla keinotekoinen korkea kätkö retkituolin selkänojassa, joka oli kaivonkannen päällä. Just kävi ensin vasemman seinustan läpi, sitten siirtyi kaivolle, josta pientä reaktiota tuolin toiselle puolelle, mutta sitten Just harhautui haistelemaan autoa. Vinkkasin takaisin kaivolle, ja nyt sai hajupilvestä kiinni ja lähti hienosti kiertämään tuolia, kunnes löysi vahvimman hajun selkänojasta. Muistaakseni Just loppujen lopuksi hyppäsi kaivonkannen päälle ja ilmaisi siitä.

Toisesta alueesta ei kuvaa, koska oli liian pimeää. Siinä ideana lähekkäiset kätköt, olikohan reilu metri vain väliä. Toinen oli tosi matala styroksipalan alla, toinen nenänkorkeudella. Tää meni tosi hienosti ja jatkaminen ekalta löydöltä suoraan tokalle onnistui tosi sujuvasti. Molemmat oli pari senttiä saavuttamattomia.

Aitan portaalla sen sijaan oli haastavampi vastaava tehtävä. Just löysi aika nopeasti tuon ovenkarmikätkön ja ilmaisi sen hienosti. Tästä oli kieltämättä vähän vaikea jatkaa, kun olisi pitänyt kääntyä ympäri ja jatkaa toiseen suuntaan. Jostain syystä Just meni tasoa pitkin koko ajan vain vasemmalta oikealle, ja jouduin toistamaan jatkamisvihjettä aika monta kertaa. Lopulta vinkkasin, että hei tätä voi kulkea myös oikealta vasemmalle ja sitten toinen kätkö löytyi tyyliin heti. Jostain jatkamisvihjeestä turhautuneena Just oli harhautunut vasemmalla näkyvälle kasvillisuudellekin, eli ilmeisesti haju oli levinnyt sinne. Sieltäkään tullessa ei kätkö löytynyt, kun tuon sai vain yhdestä suunnasta. Tämä oli myös sellainen "pari senttiä saavuttamaton".

Viimeisenä lähikätköt saunaneteisestä ja saunasta. Pukuhuoneessa keinotekoinen kätkö pyöräkypärästä, joka oli heti ovesta tullessa suoraan edessä. Tän Just nappasi aivan suvereenisti eikä yhtään harkinnut, viitsisikö ilmaista vai jatkaako matkaa. Saunassa taas "pari senttiä saavuttamaton" halkokorin alimmassa halossa. Myös tämän Just paikansa heti ja ilmaisi varmasti. 

Arvosanat tällä kertaa: Piilot onnistuneet, 4/5, ilmaisuista priimaa 5/5, koiran into olosuhteisiin nähden 5/5, keskittyminen 4/5, treeniaiheiden toteutuminen 4/5. Into oli koko treenin ajan todella hyvä ja ainoastaan aitta-alueella meinasi turhauma iskeä.

Joku sai tehdä 3 kätköä. Tuolin laskin kaivon päältä alas, mikä ei ehkä ollut kovin hyvä, kun hajupilvi leijaili edelleen kaivon yläpuolella. Lisäksi Joku teki takaseinustalta yhden kätkön ja saunaneteisen kypäräkätkön. Tuolilla ei namipurkkia, kypärän alla ainakin oli. Kyllä nyt alkaa olla intensiteetti etsinnässä pysymiseen ihan eri tasolla kuin ennen. Hauska, että Joku selvästi odotti vielä lelua namit syötyään. Saavutetuista eduista ei luovuta!

Yksi tokotreenikin tälle lomalle

 Keskiviikolle ostin tuurauspaikan Motivaatiolta Oona Tuormaan tokotreeneistä. Matkalla käytiin tallilla, enkä voinut vastustaa kiusausta tehdä meidän vuokratraikkuun nosekätköjä. Lämpötila 23,5 astetta, aurinkoista. En yleensä tee kahta kätköä samaan ajoneuvoon, mutta nyt tein poikkeuksen. Ohjasin Justin aloittamaan pikkurenkaasta, mutta ei tullut sieltä hajua, ei sit yhtään. Just haisteli reunimmaisen pikkuauton, joka oli tyhjä. Sitten siirryttiin traikkuun, josta löytyi takimmainen kätkö. Se oli ovelassa paikassa takavalokotelon pienessä kolossa, ihan kulmassa, koska kulmat helposti mennään yli. Just nappasi tämän ihan superhienosti. 

Otettiin sit välissä meidän auto, jossa taas saumakätkö vähän ylempänä kuin vaakasauma. Kyllä me saadaan ajoneuvoetsintä ja saumat kuntoon! Tää meni myös loistavasti. Palattiin sitten vielä traikun etuosaan. Kätkö oli siis tukipyörän ontossa jalassa. Just sai kyllä hajua mutta ei yhtään kohdentanut, kunnes yhtäkkiä ilmaisi maata. Hemmetti vieköön, siirrännäinen oli pudonnut hiekkaan! Ei ihme, ettei Just kiinnittynyt traikun pintaan! Tämä ontto metalliputki oli siis niin likainen, että huopatassun liima ei pitänyt.

Arvosanat tällä kertaa: Piilot onnistuneet, 2/3, ilmaisuista priimaa 3/3, koiran into olosuhteisiin nähden 3/3, keskittyminen 3/3, treeniaiheiden toteutuminen 2/3. Koiralle siis satanen, ohjaajalle 75.

Tallilta vietiin äiti + Joku Muuratsaloon lenkkeilemään ja me ajeltiin Jyväskylään. Kävi ihan hillitön tuuri, kun ihan sattumoisin hallin puolella ei ollut toista ryhmää, eli meillä oli koko halli käytössä, eikä ryhmässä ollut meidän lisäksi kuin yksi toinen treenaaja. Saatiin siis treenata ihan niin paljon kuin jaksettiin! 

Sen verran ujostutti kuitekin vieraassa ryhmässä, että tehtiin, mitä sanottiin. Sen sijaan namia pidin kädessä vain ekan setin tauolla, sen jälkeen sain itseni kiinni tästä synnistä ja paransin tapani lopputreeniksi. Aloitettiin kehääntulo + ohjattu. Vähän pitää kyllä vielä fiksata tuota tokon kehääntuloa, koska Justin pitää katsoa ympärilleen, kun ollaan tultu reuna-aitojen sisäpuolelle. Rallyssahan tässä kohtaa irrotan hihnan ja se on Justille hetki tarkistaa ympäristö. Tämä tapahtuu vain kerran eli kun tullaan toisen kerran kehään, kontakti ei enää katkeile. Sama toki kotihallissa.

Ohjatussa haettiin ensin oikea, joka on ollut Justille vahvempi puoli. No, nyt se sitten lähtikin hakemaan vasenta 😂 Stoppasin ja ohjasin uudelleen ja nyt löytyi oikea kapula ja paluu meni hyvin. Otettiin sitten vielä toinen, nyt pyysin vasemman ja se sujui. Eli nyt sitten jatkossa ruvetaan taas haetuttamaan puolet ja puolet kumpaakin puolta eikä enää painoteta vasenta. Oona muistutti mua myös, että kiinnittäisin huomiota siihen, sanonko oo-tuo yhteen vai erikseen - lähtökohtaisesti siis pitäisi sanoa yhteen, mutta jos koira sitä tarvii, niin mieluummin 8 kuin 0. Oona myös kysyi, tehdäänkö usein ohjattua vieraan liikkurin kanssa. Ei muuten tehdä. Pitääkin tätä asiaa vähän tutkia, onko vaikutusta.

Sitten tauko. Toisen koirakon tehdessä mentiin toiselle puolelle, ja otettiin siellä kehääntuloja + kaukot. Tässä vaiheessa ja tän jälkeen kaikki kehääntulot ja siirtymät menivät aivan moitteetta, ja Just tarjosi upeasti aktiivisuutta läpi treenin. Kaukot tein ensin alustalla, ihan täydellisesti. Sitten ilman alustaa. Eka kierros edelleen yhtä hyvä. Tein seis-maahan luopumisnamilla, ja Just esitti oikein erityisen hienon tekniikan. Innostuin tästä vähän liikaa ja otin useamman toiston, mikä huononsi tekniikkaa. Voi olla, että Just alkaa hutiloida, kun ei enää tarvii kuunnella, tai sitten on fyysisesti raskasta. Jatkossa siis 1-2 hyvää riittää.

Toisella kierroksella luoksari hallin läpi pylväiden välistä. Just lähti hienosti tulemaan. Mulla oli taas vaikeuksia stopin ajoituksessa. Loppuosan Just tuli laukalla, joskin aika hitaalla sellaisella. Olikin oikeesti tosi hyvä, että katsottiin luoksaria. Se on ollut "varma liike" -listalla, jota ei oo tullut vahvistettua (paitsi vauhtia), mikä on tietysti johtanut liikkeen heikkenemiseen. Oona vinkkasi, että voitaisiin treenata tätä hiekkakentällä niin, että piirtäisin hiekkaan viivan pysäytystötsän kohdalle, niin olisi helpompi itse hahmottaa käskynantopaikka ja myös nähdä, kuinka paljon koira liikkui. Jos meinaan antaa käskyn tötsän kohdalla, niin suu pitää avata jo metriä ennen. "Stop" napakalla äänellä yleensä tekee napakan pysähdyksen. Stopin pitäisi myös olla koiralle kiva juttu eikä epävarmuutta aiheuttava - vrt. ohjattu, jossa "stop" tarkoittaa, että jotain on mennyt pieleen. Tässä taas meni kulmat kurttuun: Miksi olen osannut piirtää hiekkaan viivoja kaukoissa mutta en luoksarissa? Miksi olen jäävissä treenannut, että koira seisoo iloisen näköisenä mutta luoksarissa en? Kuten oon aiemminkin todennut, pienetkin epävarmuudet heijastuu kokonaisuuteen, joten noiden kanssa pitää olla tarkkana. Tehtiin sitten vielä toinen luoksari, jossa palkkasin stopista.

Tauon jälkeen kolmas setti, jossa tehtiin ruutua. Kerroin, että se on meidän bravuuri, mutta kahdella viime kerralla Just on jäänyt etureunaan. Tehtiin sitten niin, että jätin pallon heti ekalle toistolle ruudun taakse verhon alle piiloon. Just meni hienosti keskelle ja kuunteli stoppia, pallokin löytyi. Sitten kokeiltiin ilman mitään ja taas jäi etureunaan 🙈 Mietittiin hetki Oonan kanssa, mitä tehdään, ja sillä aikaa Just korjasi itsensä taaemmas. Vinkit jatkoon: Jos teen näyttöruutua, niin pitää näyttää paikkaa mutta ei koskea maahan, ettei Just luule, että jätin sinne jotain. Stoppi-käskyt pitää jatkossa ainakin treeneissä antaa huomattavasti myöhemmin - mieluummin takareunalle. Vois ottaa myös kuurin ruudun keskikohtatreeniä pitkästä aikaa sekä myös pallo piiloon ruudun taakse -treenejä.

Viimeisillä minuuteilla vielä Oonan ehdotuksesta tunnari itsenäisesti. Tää oli loistava ehdotus, koska mua vähän jännitti tehdä hallissa ja seuraavan ryhmän ohjaajien katsoessa. Laitoin ihan vain riviin 6 kapulaa. Just teki aivan täydellisen tunnarin! 😍 Kyllä oli tehokkaat treenit!

Kotimatkan jälkeen Just jaksoi vielä ahkeroida hellapuiden parissa, kun tänäänKÄÄN ei mitään oo tehty - vain tunnin tokotreenit ja kolme nosepiiloa. Perpetuum mobile!

Mökkinoseja osa 1

Sunnuntaina iski inspiraatio ja tein viisi nosekätköä mökkitontille. Aloitettiin autosta, mukana siis pelkästään meidän auto. Koira liinassa. Kätkö oli ovien pystysaumassa, jota Just odotetusti ei heti bongannut, koska meni vaakasaumaa pitkin. Useamman kerran myös tältä kyljeltä eksyi vieressä olleille kottikärryille eli varmastikin siirtymähajun perässä. Tällaisissa tilanteissa pitää muistaa ohjata ihan samaan paikkaan, josta eksyi. Nuo saumat on kyllä joskus vähän hankalia, ja niillä Just saattaa tarvita enemmän ohjausta. Kaikenlaista hajun leviämistä on niillä nähty.

Tein tässä myös Selinan treeneissä harjoiteltua vetopainetta. Ensin mokasin sillä, että ohjasin liioitellusti jo heti alussa. Sitten muistin, että veto piti laittaa päälle vasta, kun koira on hajupilvessä. Ehdin peruuttaa auton keulaan asti, kun Just ilmaisi. Ei meinannutkaan lähteä mukaan!

Toisena tehtävänä uusinta "ohjaaja rakastuu tuoliin" -pelistä, tässä tapauksessa ohjaaja rakastui pöytään ja keinuun, kun kätkö oli lapiossa. Pidin Justin liinassa vaikeusasteen lisäämiseksi ja kerran vähän pidätinkin sitä. Tällä kertaa Just kävi tarkasti läpi pöydän ja keinun mutta vaihtoi kuitenkin itsenäisesti lapiolle mun pyllistellessä edelleen keinun luona. Sanoisin, että kerta vielä tätä treeniä elokuun aikana, ja sitten voi vetää yli treenilistalta!

Kolmantena labyrintti aitassa. Kätkö oli imurissa pöydän alla, jonne pääsi joko kiertämällä tuolin ja astumalla saappaiden yli tai etupuolelta imurinputken yli. Tässä tapahtui aluksi jotain ihan ihmeellistä ja Just tarjosi maahanmenoa koskettuaan irtopatteria. Mun mielestä tää ei ollut edes valeilmaisu. Kun seisoin hämmentyneenä, Just jatkoi matkaa kätkölle näppärästi ja päättäväisesti. Ei pitäisi olla kontaminaatiotakaan patterissa, että tiedä häntä, mikä idea tämä oli. Ilmaisun kanssa oli vähän haasteita, kun Just yritti peruuttaa kätkön paikannettuaan. Tämän harvinaisesti palkkasin suoraan kätkölle, että sain vahvistettua, että voi mennä siihen maahan, kun mahtuu.

Sitten vielä kaksi kätköä ulkorakennusten edessä. Roskikset on jo kahdesti tuottaneet meille haasteita kokeissa, joten yritän nyt laittaa roskiksia alueille. Mökillä ei ole pyörällistä roskapönttöä, joten laitoin kätkön kompostin takapuolelle. Lähtö oli kuvan vasemmasta ylänurkasta. Tää oli sellainen kätkö, jota Justin olisi tehnyt mieli hammastella mutta silmin nähden hillitsi itseään. 

Viimeinen kätkö oli uusinta edelliseltä mökkireissulta eli mun huoneen portaiden välissä. Viimeksi tässä tuli vaikka mitä säätöä, katsomisilmaisua ym.

Nyt kävi sellainen, että Just kävi vinkumassa mulle, minkä olisin varmaankin koetilanteessa tulkinnut valmiin ilmaisuksi. Yritin pysyä ihan passiivisena; ainoastaan kutsuin takaisin, jos Just eteni liian kauas alueeseen kuulumattomalle alueelle. Aikaa meni melko paljon, mutta lopulta Just kuitenkin selvitti itsenäisesti tiensä kätkölle. Ja nyt tuli myös hieno ilmaisu tähän! Just istui oikein nätisti tokalle portaalle kätkön viereen. Piilot tällä kertaa aika onnistuneet, 5/5. Ilmaisuista priimaa 4/5, koiran into 4/5, keskittyminen 3/5, treeniaiheiden toteutuminen 5/5. Aika hyvä prosentti siis!

Joku sai myös tehdä kolme kätköä. Ensin autokätkö ihan leikki - etsintä - leikki -luupilla. Tää meni hienosti ja intensiivisesti. Sitten lapiokätkö niin, että olin käynyt viemässä namipurkin valmiiksi sinne lapion alle kätkön viereen. Joku haisteli tosi kivalla ilmeellä ja keskittyneesti viereisen pöydän ja sitten ilmaisi lapion selvästi kiinnostuneempana kuin aiemmin. Taioin palkkapurkin sieltä lapion alta, ja Joku söi herkut. Sen jälkeen se katseli mua selvästi odottavana - halusi vielä lelun lisäksi! 

Leikin jälkeen mentiin tekemään aittakätkö, mutta Jokulle ilman labyrinttia. Justille siis sininen korituoli oli suoraan patterin takana ja tuolin takana oli saappaat kumollaan. Jokulle ei ollut esteitä matkalla. Kätkö oli imurin päällä kolossa ja palkkapurkki siinä vieressä tuon pöydän välipuun takana. Joku osti näköjään heti tän idean, että ilmaisu on avain palkkapurkin aukenemiseen eli sujuvasti yleisti suoraan saman toimintatavan yhdistelmäkätkölle kuin pelkälle kätkölle. Sitten taas pihalla halusi vielä leikkiä. Tän perusteella näyttäisi olevan aika paljon motivaatiosta kiinni. Joku haluaa nosesta siis tuplapalkan! Joka tapauksessa lupaavalta näyttää! 

Selinan valkku, osa 2

 Tauon jälkeen ajoneuvot: auto ja peräkärry, kummassakin kätkö. Tarkoitus oli harjoitella ohjaajahäiriötä, eli kun koira saa hajupilvestä kiinni, ohjaaja jatkaa matkaa ohjaten eteenpäin. Just aloitti auton kätköllisestä kyljestä mutta vaihtoi todella päättäväisesti peräkärrylle. Meinasin ensin vähän jarruttaa liinalla, mutta sitten sen meno näytti niin päättäväiseltä, että päästin kärrylle - toihan on just sitä ohjauksen yli jyräämistä, mitä olen halunnut vahvistaa. Just olikin ihan oikeassa: peräkärryn takalampussa oli kätkö. Just jäi tarkentamaan ja mä jatkoin matkaa kärryn kulman taakse. Just ilmaisi ja ihmetteli, mihin mä olin hävinnyt - mä tietysti palasin takaisin superpalkkaamaan. Sitten jatkettiin autosta. Just sai hajupilvestä kiinni renkaan kohdalla, mutta tällä kertaa lähti mun ohjauksen mukaan. Selina huikkasi näin käyneen, ja Just totesi itsekin asian auton toisella puolella piippaamalla. Vaihdettiin suuntaa ja palattiin takaisin - Just jäi tarkentamaan renkaan kohdalle ja mä jatkoin matkaa liinaa päästäen auton takakulmalle asti, kunnes Just oli tyytyväinen löytöön ja ilmaisi. Renkaassa oli taas sellainen pari senttiä saavuttamaton kätkö, siksi Just oli hinkannut sitä niin pitkään. Tällaisia ohjaajahäiriöitä kannattaa Justin kanssa tehdä jatkossakin. Selina sanoi tärkeäksi, että homma käydään läpi loppuun asti eli ei jätetä häiriötä pois tai helpoteta liikaa toisella yrityksellä, jos koira kerran lähtee ohjaukseen mukaan.

Neljäs tehtävä kahden kätkön sisäalue. Ensin Just meinasi kaivautua vasemmassa kulmassa näkyvälle "palapelille". Tulkitsin ihan oikein, että tää on nyt reaktio namihajuun, ja pyysin Justin "jätä". 

Käytiin sitten retkituolit läpi; kolmannesta löytö. Jatkaminen oli tällä kertaa vähän takkuista. Kävi niin, että Just nousi kaapistoa vasten ja haisteli, kun samalla hetkellä toiselta kentältä kuului oikein iloinen "JES!" Tässä häiriö, jota ei olla treenattu! Meni ihan pasmat sekaisin sekä koiralta että ohjaajalta, ja piti ihan antaa uusi etsimiskäsky ja ohjata johonkin. Sitten tuli "30 sekuntia". Just oli vähän pyöräyttänyt nenää häkin kohdalla, joten ohjasin nousemaan häkkiä vasten. Ei mitään. ja Selina kysyi, mikä on jäänyt katveeseen. No nurkkaus. Aika loppui mutta Just oli hajulla, joten annoin kohdentaa rauhassa. Kätkö löytyi nosto-oven kahvasta. Tietysti se oli siinä! Justhan oli ihan selkeästi reagoinut kaappien etupuolitse nosto-oven kahvaan viritettyyn naruun, kun viereisen kentän "jes"-häiriö oli kuulunut. Tietysti mun olisi pitänyt tehdä, kuten Selina neuvoi: jos tulee reaktiota ylöspäin ilmaisutta, katso panoraamatyyliin, mitä muita korkeita kohteita olisi tässä vieressä. Nythän haju oli selvästi tarttunut tuohon naruun ja sitä pitkin liikkunut kaapin eteen. Muista siis seurata tuollaisia poikittaislinjoja!

Viimeisenä tehtävänä 3-luokan laatikkoetsintä. Just alkoi olla jo aika väsynyt ja kuumissaan päivän aivojenkäytön jälkeen. Tämä näkyi siinä, että Just löysi peräti kaksi namia maasta! Eka kätkö keskellä olevasta repusta löytyi hyvin, mutta tokan päditaskun vierestä Just löysi namin, ja kun sanoin "jätä", se jätti myös kyseisen laukun. Selina sanoi, että palatkaa sille ja lopetetaan sit siihen. Oli tarkoitus palata toisesta suunnasta, mutta Just vaihtoikin riviä ja kävi oikeastaan alueen läpi, ennen kuin tuli uudelleen päditaskulle. Sitten se ihan suorastaan hämmästyneenä pysähtyi kohdentamaan ja ilmaisi ilmeellä: "Oho, tässähän se oli!"

Viimeisellä tunnilla kakkoskoirien eli Jokun ja Bean vuorot. Olin laittanut Selinalle ennakkotietona, että Joku ei ole kovin innostunut noseworkista verrattuna muihin lajeihin. Mua hämmentää, kuinka todella kiihkeästä leikistä etsimään lähtiessä vire tipahtaa välittömästi. Kaipasin neuvoja siihen, että saisi Jokulle nosesta edes "ihan kivan" lajin, koska se kuitenkin roikkuu Justin treeneissä mukana.

Jokun kanssa aloitettiin hallista, retkituolikätköstä. Annoin sen ensin hetken katsoa paikkaa, sitten leikittiin, siitä etsintään. Tässä mokasin itse, koska Joku ilmaisi kätkötölkin nopeasti mutta jotenkin luulin, ettei ollut tarkka, kun Just lukitsi eri kohdasta vastauksen. Mun ois pitänyt siis jessata jo paljon aiemmin; aiheutin koiralle ihan turhaan epävarmuutta, se ilmaisi hienosti. Tästä leikki, jonka jälkeen Joku jäi haukkumaan kuin agilityn lähdössä konsanaan eikä lähtenyt tarjoamaan uudelleenkohdennusta ilman vihjettä. Tähän Selina ohjeisti, että pitäisi tehdä selkeämpi kaava: leikki - irrotus - jännite - "näytä vielä" - ilmaisu - uusi leikki. Epäselvyys on iso motivaatiota laskeva asia.

Otettiin sitten laatikot. Tällä alueella Jokua vähän jännitti - sen olisi pitänyt ensin saada katsoa peilit, todeta toiselta kentältä kuuluvat treeniäänet yhdentekeväksi jne. Tällaiset ei sitä haittaa kontaktilajeissa, mutta itsenäisessä haistelussa häiritsi. Selina kuitenkin sanoi, että mun tasainen kehu- ja tsemppausääniraita auttoi sitä, mikä oli kiva kuulla, kun itsestä tuntuu niin tyhmältä. Kätkölle tultuaan ilmaisi kyllä, mutta ai että oli taas sen näköinen, että onpa tää tylsääääää. Satu sanoi jopa, että kun ilmaisun jälkeen sanoin palkkasanan, Joku oli suorastaan hölmistynyt, että oliko löydöllä ja lelulla jokin yhteys muka?! 

Erinomaisesti siis tuli näkyviin Jokun haasteet nosessa. Ei ihme, että mä olen sen kanssa vähän ihmeissäni, kun on niin erilainen tekijä kuin Just. Selina kysyi, olenko tehnyt ruoan- tai lelunetsintää ja kerroin meidän namietsintätreeneistä työpaikan tyhjistä huoneista, jonne Joku ei aiemmin uskaltanut mennä ja kahden treenikerran jälkeen jonottaa sinne. Tästä nyt sitten jalostetaan Joku-versio nosetreeneihin: Aloitettiin sillä, että Selina vei kohdehajuttomaan keittiöön kaksi ruokapurkkia, pienen palkan heti huoneen alkuun ja ison palkan huoneen takaosaan piiloon. Jatkossa sitten piiloon sekä haju että ruokapurkki eli paritetaan haju ruoan kanssa. Katsotaan, miten lähtee sujumaan - ainakin asenne on heti erilainen!

Oli jotenkin hauska huomata itsekin, kuinka erilainen näkemys mulla oli nyt verrattuna huhtikuiseen Selinan valkkuun, kun olen käynyt useammassa kolmosen kokeessa. Silloinhan oli vasta eka edessä. Nyt mulla on fiilis, että tiedän, mitä haluan ja millainen on meidän tyyli. Loppupalaverissa käytiin vielä läpi treenilista ennen SM:ia ja hyvä olikin, että käytiin. Ennestään listalla oli koiran taidoista:

• Lähekkäin olevat kätköt
• 2-5 cm saavuttamattomat
• laatikoilla vientilaatikot ja kätkö repun pohjalla, häiriölliselle laatikolle ohjaaminen
• tyhjät siirrännäiset hyvin piilotettuna
• labyrintit
• lähikätköt aina ja ikuisesti
• tyhmän ohjauksen ohittaminen (esim. "ohjaaja rakastuu tuoliin" tai vetopaine, kuten ajoneuvoilla)

Viimeiselle kuukaudelle ennen SM:ia Selina painotti, että treenien pitäisi tähdätä Justin itsevarmuuden lisäämiseen ja motivaation ylläpitoon / kasvattamiseen. Ei siis kannata tehdä liikaa palkatonta eikä hinkata tyhjiä alueita eikä vetää koiraa äärirajoille esim. helteellä treenaamalla. Kun tehdään sokkoja, niin kaverille ohjeistus, että ei mitään 8 minuutin yhden kätkön alueita ja että vaikka sanoo, kun viimeinen on löytynyt, tai jos meinaan jäädä hilloomaan. Ei sellaisia alueita, joissa kaikissa kätköissä on jekkuja tai källejä. 

Vähän epäilyttää Lahden leiri, joka on viikkoa ennen SM:ia... Miikka Ounila kun tekee tosi haastavia treenejä. Juteltiin tästä vielä Sadun ja Susannan kanssa, ja pohdiskelin ääneen, että pitää sitten vain olla tosi suoraselkäinen ja -puheinen ohjaaja ja sanoa suoraan, mitä haluan ja mitä en halua tässä kohtaa. Pyysin jo valmiiksi kavereita tukemaan mua tässä 😂 Tiedän kyllä, että Miikka ymmärtää, kun sanon - pitää vain uskaltaa sanoa.

Selinan valkku 2.8. osa 1

Viimeinen lomapätkä vietetään perinteiseen tapaan mökillä. Heti torstaina 1.8. pakattiin koirat autoon ja heppa traikkuun ja ajeltiin Korplahdelle. Aika stressaava viikko takana, kun Viski teloi jalkansa laitumella tiistaina ja oli kysymysmerkillä, päästäänkö ollenkaan lähtemään. No, näin jälkikäteen näyttää siltä, että kaikki on hyvin ja lähtöpäätös oli oikea. Perjantaina 2.8. heti Selinan valkku Motivaatiolla parhaassa valkkuringin porukassa; mukana Satu &Hyyde sekä Susanna & Itu & luppakorvavahvistus Bea-gle. Olin laittanut meidän treenilistan, ja muut olivat vain kompanneet, joten mentiin sillä. Aikaa oli 3 h.

Aloitettiin kahden kätkön ulkoetsinnällä. Tää meni tosi hyvin, ja Justia oli tosi helppo lukea. Pinottujen kuormalavojen kohdalla se nosti nenää, mistä kehotin "hophop" - Just hyppäsi lavan päälle, paikansi kätkön ja ilmaisi. Sitten jatkettiin, se ohitti muut kohteet "ei kiinnosta" -asenteella, kunnes toisessa nurkassa olevaan kuormalavaan reaktio. Just yritti pari kertaa siirtyä haistelemaan kulmakartiota, minkä ihan oikein tulkitsin siirtymähajuksi. Jäin sitten odottelemaan, että Just sai mietittyä, mistä kätkön ilmaisisi. Lopulta teki hyvin selkeän ja pitkän katsomisilmaisun. Odotin hetken, olisiko Just itse tarjonnut uudelleenkohdennusta ja maahanmenoa mutta ei tarjonnut, joten sanoin "näytä vielä". Tässä kohtaa tuli vähän turhaumaa ja taisin joutua pyytämään uudestaankin. Hyyteellä oli sama turhautumisreaktio, mutta se purki sen yrittämällä purra ja raapia kätköä. Kuten arvasinkin, kätkö oli pari senttiä saavuttamaton, kuormalavan laudan keskellä. Hyyteessä ja Justissa on muutenkin hämmentävän paljon samaa nosekoirina, vaikka ovat perusluonteeltaan ihan erilaisia.

Keskusteltiin päivän aikana näistä aika paljonkin - muillekin koirille tuollaiset on vaikeampia kuin selkeästi saavuttamattomat. Selina sanoi mulle jatko-ohjeeksi, että yrittäisin malttaa olla hiljaa ja odottaa, että Just itse kohdentaisi ja ilmaisisi uudelleen. Nyt nimittäin tulee vähän "onks se siinä" -keskustelu, joita pitäisi välttää. Vastauksen lukitseminen on kuitenkin koiran vastuualuetta. Olin jo yliviivannut treenilistalta "pari senttiä saavuttamattomat"... ei muuta kuin yliviivaus pois!

Toisena tehtävänä oli ultimaattinen ohjaajien hermojentestaus eli numeropeli. Onneksi oltiin vähän ehditty valmistautua tähän ja hokea: "ei haittaa, jos vastaa väärin ja tulee virhe!" Selina myös lohdutti, että voi mennä jopa kaikki väärin, sitä ei pidä pelätä. 

Pelin ideana oli siis se, että Motivaation yläkerran neljässä huoneessa oli 15 numeroa, joista viiden lähellä oli kätkö ja 10 tyhjää. Ohjaajan piti mahdollisimman nopeasti sanoa, mitkä oli tyhjiä ja missä kätkö. 

Just aloitti oikeanpuoleisesta huoneesta (ylin kuva). Alkoi lupaavasti, kun heti ekat kaksi arvausta meni oikein - oikeassa takanurkassa tyhjä, vasemmassa kätkö. Sitten meni jo vaikeammaksi. Vasemman seinustan sanoin ensin tyhjäksi, mutta siellä oli kätkö. Just teki sellaisen nenänpyöräytyksen, joka on hajupilven merkki. Sohvalta pokaalin alla oleva kätkö löytyi hyvin. Sitten oikea seinusta oli tyhjä, mutta mun piti ohjata Just sinne kolmesti, ennen kuin uskalsin sanoa 🙈 Ja vielä kun oltiin alkupalaverissa puhuttu, että kolmannen kerran ohjaaminen on paras tapa saada valeilmaisuja aikaan... 🙈

keskihuone

Sitten keskimmäinen huone. Täällä oli yksi, korkea kätkö sälekaihtimien säätönupissa. Tässä huoneessa arvasin 1-2 väärin, ja sitten oli taas vaikeuksia uskaltaa sanoa tyhjiä. 

 

Perähuoneessa Just oli jo tarkentamassa, kun ehdin paikalle sanomaan "kätkö". Huoneen toisen nurkan pystyin melko nopeasti sanomaan tyhjäksi, joten tää huone meni aika hyvin.

Aulassa oli kaiken kaikkiaan eniten vaikeuksia. Lähtö oli siis heti tuossa lipaston kulmalla kuvan oikeassa reunassa, eli periaatteessa tuolinjalkakätkön olisi voinut ottaa lähikätkönäkin. Ei tainnut kukaan meidän koirista ottaa; kaikille tää oli hankala. Kätkö oli siis huopatassu tuolinjalan alla eli siis siinä, missä normaalit ihmiset käyttää huopatassuja! 

En muistanut, montako kätköä ollaan löydetty, koska en ollut keskittynyt laskemaan. Selina auttoi, että yksi jäljellä. Arvasin molemmat numerot väärin. Toisen kohdalla Just kääntyi katsomaan mua: "miten niin 'kätkö', tiedätkö sä muka paremmin??!!" Jatkossa pitää siis vaihtaa sanaa tai nostaa vain käsi, koska Just on jo oppinut sanan "kätkö" merkityksen.

aula

 No, tässä kuvassa näkyvässä kulmassa Justilla tuli taas pieni nenänpyöräytys ja reaktio ylöspäin. Ihan hirveen kivoja korkeita kätköpaikkoja ois ollut tuolla tiskipöydällä! Laitetaanpa myös treenilistalle matalat kätköt, kun korkealla on kivoja kohteita tarjolla. 

Aula ei Justin mielestä ollut lainkaan etsittävää aluetta, ja se jo katsoi mua vinkuen ainakin kerran. Sitten kun ohjasin, tuli turhaumaa ja kaikenlaista sählinkiä. Oiskohan tehnyt jopa yhden ylimääräisen maahanmenonkin. Olisi ehkä kannattanut ottaa koko lähtö uudelleen, koska kätkön sai sieltä suunnasta. Omat aivot oli melkoisessa räjähdystilassa tässä kohtaa, mikä varmasti vaikutti koiraankin, vaikka se oli saanut joka löydöstä palkkaa. Onpa todella raskas treeni henkisesti! Tärkeä ja hyödyllinen mutta raskas!

Aula oli siis muillekin vaikea, sekä koirille että ohjaajille. Selinaa naurattikin Justin ja Hyyteen jälkeen: "Ihanat nää teiän koirat. Ensimmäinen reaktio haasteeseen on turhauma. 'Hermo menee!!!'" 😂

Retki Lohjalle + yhdet pikkutreenit

Kati on menossa Swiitin kanssa Lohjalle kokeeseen ja kysyi, lähdettäisiinkö sinne treenaamaan. Mua ei kauan tarvinnut yllyttää, ja löydettiin yhteinen aikakin heti. Annika & Elsi tulivat mökiltä käsin. Hallissa oli tosi kuuma, joten tunti riitti kolmelle koiralle + Selmalle ekstrana hyvin; tehtiin kaksi kierrosta, että koirat saivat huilata hetken välissä.

Aloitettiin Justin kanssa kehääntulo + kierto 15 metristä. Aika hieno kehääntulo - oiskohan kerran Just vilkaissut muualle. Kierto meni ekasta käskystä ja ihan reipasta laukkaa. Palkkasin namipallolla loppuperusasennosta. 

Tässä kohtaa vekslattiin vähän eestaas kehääntuloja.  Kerran kävi niin, että Swiiti hyppäsi karsinan seinää vasten meidän ollessa siinä vieressä, niin siitä Just vähän häiriintyi. Uudella yrityksellä meni hienosti. Tällä kierroksella tehtiin myös yksi ruutu juoksuttaen pylväiden välistä. Muuten meni hienosti, pylväät ei häirinneet, mutta Just jäi vähän liian eteen. Nyt pitää siis nostaa ruudun paikkatreeniä prioriteettilistalla. Otettiin myös ruudusta kutsu niin, että kaivelin rapisevan namitikun taskusta kävellessäni. Kyllä oli vauhtia! Tän kierroksen viimeinen tehtävä oli ohjattu (vasen puoli). Tehtiin muuten kisamaisesti, paitsi että tein korostetun katseavun. Se toimikin loistavasti - Just kääntyi jo oikeaan suuntaan, kun muuta käskyä ei kuulunut. Nouto-osuus meni myös hyvin, taisin palkata vauhdista tän kerran.

Kierrosten välissä paikkis. Elsi teki taas istumista, muut teki minuutin ja Just vähän pidempään. Ei mitään korjattavaa!

Toisella kierroksella aloitin kiertohässäkän loppuosasta ihan ajatellen vieraita hyppyesteitä. Tässä muistaakseni kaikki variaatiot onnistui. Sitten seuraamista. Treenattiin ensin sitä, että avonaisesta portista näkyi Kati & Swiiti ja seuruutin Justia suoraan sitä kohti. Onnistuin palkkaamaan aina ennen kontaktin katkeamista, joten onnistumisprosentti 100. Sitten suoraan peiliä kohti sama homma, vähän peruutusta sekä liikkuroituna pieni pätkä, jossa muutama käännös. Tässä erityisen positiivista oli se, että Just tsemppasi tosi hienosti, vaikka tehtiin treenin viimeisenä ja sillä oli jo tosi kuuma. Käännökset on nyt myös parantuneet eli kannatti ilmoittautua kurssille!

Tosi kivat treenit kaiken kaikkiaan ja paljon onnistumisia koko kolmikolle!

Tiistaina taas integroidut treenit eli iltalenkillä pysähdyttiin kentälle tarkoituksena tehdä yksi tunnari ja yksi L. Joku sai syödä puruluuta tällä kertaa. Tunnari tehtiin 12 kapulalla kelloasetelmassa, oma klo yhdeksässä. Just tuli melkein heti omalle mutta kävi sitten vielä vertailevana tutkimuksena muut läpi, ennen kuin toi oman varmasti. Jäävät oli tarkoitus tehdä zetana, mutta kun oltiin tehty ekat kaksi asentoa istu + maahan, totesin, että ne oli menneet niin täydellisesti, että lopetetaanpa tähän.

No, tähän asti siis kaikki viimeisen päälle. Sitten alkoi haasteet. Joku ei ollutkaan vielä syönyt puruluuta loppuun. Mietin hetken, mitä tehdä, mutta Just oli sen näköinen, että jos ei treenata, niin mä syön pupunpapanoita. Otettiin sitten seuraamisen paikallakäännöksiä ja askeleita. Ne meni hyvin. Vieläkin oli puruluuta jäljellä. Ajattelin sitten, että otetaanpa semipitkä seuraamiskaavio ja siitä superpalkka. Ei kyllä ollut paras mahdollinen idea - oishan sitä muillakin liikkeillä voinut aikaa kuluttaa. Kaavio meni muuten hyvin, mutta yhden kerran Justin kontakti putosi. Se kuitenkin tsemppasi sen jälkeen uudelleen ja pääsin palkkaamaan hyvästä ilmeestä ja asenteesta. Mutta mitä mulle jäi tästä treenistä mieleen? No se yksi kontaktin putoaminen. On kyllä kumma, kuinka oma mieli aina takertuu pienimpiin epäonnistumisiin. 

Ensimmäinen laatikkokakkonen

 Viime perjantaina päästiin kokeilemaan uutta koeluokkaa, kun ATD järjesti YEK2-laatikkoetsintäkokeen. Kun ite järjestää, niin saa Just sen kokeen Just siihen ajankohtaan kuin haluaa ja vielä etusijan mukaan. Tuomarina oli Lasse Myllylä. Laatikkokoe oli iltapäivällä, ja harmillisesti tuli todella helteinen päivä, +28 astetta. Mun auto oli aurinkoisella paikalla, joten käytiin sitten välissä viilentymässä Uraputkessa ja ilmastoidussa Padelhallissa.

Saatiin eka suoritusvuoro. Etsinnät tehtiin 1+3: ensin muovilaatikkoalue uudella ulkokentällä, sitten kolme muuta aluetta hallissa. Aikaa 3:30, 1 kätkö. Tehtiin tää koira vapaana. Just haistoi hienosti ekaakin laatikkoa, sitten haahuili hajupilveä etsien alueen keskiosassa, josta paikansikin kätkölaatikon ajassa 0:19.2. Kira oli vielä sekunnin nopeampi 🙂 

2. alue, 1 kätkö, aikaa 3:30 min, karkkirasioita ja jogurttiämpäreitä. Tästä onkin video, kun ihana Nina yllätyskuvasi! Jee, taas tuli eka laatikko haistettua! Kun Just vaihtoi suuntaa tuolla alueen takaosassa putkenpainojen kohdalla, päätin, että käydään nyt nää pikkuämpärit läpi, että mä oon ees jotenkuten kärryillä, mikä on käyty. Se olikin oikea päätös, koska sieltä tuli löytö ajassa 0:35.5. Tässä Eeni nopein ajalla 0:32 🙂

3. alue, aikaa 4 min, pahvilaatikoita. Just kävi ensin eturivin mutta skippasi nurkan, minkä painoin mieleen. Sitten liikuttiin kohti vasenta takanurkkaa, jonka laatikkoon hyvin selkeä reaktio mutta ei ilmaisua. Liikuttiin sitten toiseen suuntaan takaisin ja nyt tuli ilmaisu oikeasta etukulmasta. Vähän alkoi läähätys jo heikentää intensiteettiä tässä vaiheessa. Jatkettiin alueen keskiosasta, jossa Just vähän vinkui, ilmeisesti halusi siirtää mua pois tieltä. Kun tultiin takaisin alueen takaosaan eri suunnasta, Just huolellisen tarkennuksen jälkeen suostui lukitsemaan vastauksen toiseen laatikkoon ajassa 1:34, tämäkin toiseksi nopein aika.

Mun mielestä Just ei jättänyt kätköä siksi, että ei olisi vain viitsinyt ilmaista, vaan siksi, että ei ollut tyytyväinen tarkennukseen. Laatikko oli paksua pahvia oleva vientilaatikko, ja me ollaan yleensä treenattu vähän ohuemmilla tai väljemmin teipatuilla laatikoilla ihan ajansäästösyistä. Tästä siis hyvä treeni-idea työpaikkatreeneihin!

 

4. alue, aikaa 3 min. Lähtö vastakkaisesta päädystä. Neljäs onnistunut lähtö! Harmi vaan, että Just lähti vasemmalle, kun lähikätkö olisi ollut tarjolla oikealla 😃

Keskimmäisellä repulla kävi sama juttu kuin laatikoilla, eli Just ei halunnut heti ilmaista sitä. Tästä toinen treeni-idea: Ollaan treenattu reppukätköjä niin, että kätkö on ollut jossain taskussa ihan vetskarin vieressä eli siihen on saanut nenän hyvin lähelle. Jatkoon sitten lisää haastetta laittamalla kätkö repun pohjalle eli kauas ilma-aukosta. Plus vanulappuja ollaan kyllä vähemmän käytetty kuin muita siirrännäisiä, joten ne myös mukaan nyt.

Tässä Justin aika oli 1:48, ja ehdittiin käydä kierros läpi molempiin suuntiin.

Ajat oli tosi väljät, eli Just ehti hyvin tehdä vertailevaa tutkimusta. Mutta oishan se nyt kiva, että se ilmaisisi heti, kun saa kätkön paikannettua eikä tarvitsisi vertailla koko aluetta ensin. Noiden kahden kätkön tapauksessa tosiaan huomasin ihan puutteen treenaamisessa, mutta voisihan Just sinnikkäämmin takertua hajuun ja yrittää joka puolelta ja ehkä tsekata viereiset mutta ei koko aluetta. Hyvää oli toki se, että itse rekisteröin nämä reaktiot ja tiesin, mihin palata. Mihinkään muualle ei oikeastaan tullutkaan reaktioita, mutta oishan noi voineet olla häiriöhajujakin, eli painostamaankaan ei sais jäädä. Voisin kuitenkin harkita ja kokeilla jotain samantyylistä kuin ulkona kohteiden käyminen ympäri eli esim. tuolla reppukätköllä olisin voinut ohjata Justin siihen vielä toisesta suunnasta. Tähän treeniin pitää sitten lisätä häiriöhajut eli ohjaan haistelemaan häiriölaatikkoa myös toisesta suunnasta eikä sitä saa ilmaista.

Tässä vielä kuva pahvilaatikosta, eli paksua pahvia oleva tiukkaan teipattu vientilaatikko, jonka pohjalla oli vanulappu.

Tulos oli siis 100/0, Justin yhteisaika 4:17, toinen sija. Ei siis mitään jossiteltavaa tuloksessa ja lyhyemmilläkin enimmäisajoilla oltais ehditty. Vieläpä olosuhde huomioon ottaen - kyllähän läähätys heikentää intensiteettiä ja "läpi harmaan kiven" -asennetta.

Edelleen jatketaan siis "sinnikkyys kätköä kohtaan" -treenilistan kohtaa. Toki voi myös miettiä, oliko sillä vaikutusta, että kahdella ekalla alueella oli vain yksi kätkö ja sieltä tuli nopeat löydöt. Eli kokiko Just, että ei kannata ilmaista, kun joutuu pois? Ei kyllä noin kuumalla viitsisi yhtään ylimääräistäkään etsityttää, joten en oikein tiedä, miten tämän ratkaisisi. 

Lähdöt oli iso onnistuminen tällä kertaa. Muistin ennen joka aluetta pyytää Justin "käy siihen" ja jokaisella alueella se haistoi ekan laatikon. Kulman oikaisuista voisi miettiä, pitäisikö sinne ohjata vai pitää vain skippaus mielessä ja palata sinne. Riippuu varmaan alueen koosta. Joka tapauksessa voisi toistaa Helsingin leirillä Päivin teettämän kulmatreenin ainakin ennen SM:ia.

Hyvä koe, kun tuli sekä satanen että lisää treenattavaa! Ja huomattavasti mielenkiintoisempi on laatikkokakkonen kuin -ykkönen, kun on erilaisia konteinereita.