Nose + nose + agi

 Milkan semman jälkeen ajeltiin 7 km päähän tsekkaamaan yhtä potentiaalista nosekoepaikkaa. Treenattiin siellä saman tien Katrin kanssa. Laitan niistä treeneistä aika lyhyesti, kun oli henkisesti aika rankat treenit. Herätin Justin päiväunilta autosta hommiin aika lyhyillä valmisteluilla.

Tein itse ensin ulkoalueen, jossa tämä ja toinen seinusta, yhteensä 3 kätköä. Lähtö koiratarhan portilta. Sain Justin nappaamaan lähikätkön, jee! Korkean kohdalla se ensin nosti vähän nenää ja piippasi. Koetilanteessa tässä kohtaa kannustaisin sitä hyppäämään seinää vasten, mutta treenitilanteessa vastuutin koiran hoitamaan tonttinsa itse. Justia selvästi turhautti tää kätkö, se oli puulautojen kolossa ja levinnyt ilmeisen laajalle. Saatiin kuitenkin homma maaliin. Toisen seinustan yksi kätkö meni hyvin. 

Sitten sisäetsintä, jossa voisin pelata bingoa, mitä ei pitänyt tehdä ennen SM:ia:

• Virittelyjä ja palkkaneuvotteluja olisi pitänyt käydä enemmän
• En ollut kertonut Katrille, mitä haluan ja mitä en halua etsintään
• en ottanut huomioon häiriötä (oltiin koirakodissa, jossa oli esim. pennun peti ja toinen koira raapi ulko-ovea)
• koiralla oli kuuma
• vedettiin äärirajoille
• turhauma nousi sfääreihin
• etsintä ei edennyt koiravetoisesti

Muutama hyväkin asia oli:

• Just otti ensimmäisenä korkean kätkön!
• Tajusin kolmannen kätkön jälkeen ottaa juomatauon
• Kun viimeinen kätkö ei noussut sisältä, tajusin ottaa uuden lähdön ovensuusta

Ei näin ei näin.

Tiistaina sitten tuurauspaikalla Saana Ojansivun nosevalkussa Tuomarinkartanossa. Ensin tehtiin ulkoetsintä, jossa Just ensin reagoi hienosti lähikätköön mutta sitten kuitenkin jätti sen 🙈 Kyse ei ollut siitä, että olisi vaihtanut helpompaan; näytti vain siltä, ettei viitsi ilmaista tätä. Jäin kuitenkin siihen alkuun, koska olin nähnyt reaktion lähdössä ja nousihan se kätkökin sieltä sitten. Kätkö oli luudassa ovenpielessä (ei kuvassa).

Sitten hillottiin vasenta puolta alueesta, jossa pöytäryhmä, koska olin näkevinäni sieltä reaktioita mutta tein ne itse. Melkein koko aika oli käytetty, kun Just hivuttautui kohti ovensuuta ja nappasi vielä postilaatikosta kätkön, mihin lopetettiin. Puoli aluetta jäi käymättä! 🙈

Pohdittiin vielä Saanan kanssa mahdollisia syitä kätkön jättämiseen. Mun mielestä aika isossa osassa on Justin epäilys siitä, että etsintä loppuu löytöön. Toinen asia on motivaatio. Vaikka olen mielestäni superpalkannut lähikätköjä, niin aina voi kyseenalaistaa, onko mun superpalkka Justille superpalkka. Tätä käytiin läpi vielä Ellin yksärillä lauantaina, joten jatkan juttua seuraavassa postauksessa.

Otettiin vielä ajoneuvoetsintä, jossa kolme traktoria, yksi traktorin peräkärry ja yksi lanantapainen. Olipa kivaa tehdä tällaisilla vaihteeksi! Aikaa 4,5 min.

Lähdössä tapahtui jotain ja Just vingahti kuin olisi astunut johonkin terävään. Maassa ei näkynyt mitään, tassut oli ok, koira ei ontunut ja näytti haluavan aloittaa, joten hetken hengittämisen ja koiran tsekkauksen jälkeen aloitettiin alusta mutta päädyttiin traktorin toiselle puolelle. Ja tää etsintä oli nyt ihan viimeisen päälle! 👌Just ilmaisi kaikki kätköt heti kohdalle osuttuaan. Keskimmäiseltä yhdistelmältä vaihtoi päättäväisesti lanalle, josta nappasi kätkön. Kun oltiin löydetty kätköt reunimmaisista ajoneuvoista, käytiin vielä läpi keskimmäisen yhdistelmän matalat kohdat, totesin ne tyhjäksi ja ilmoitin valmiin jo ajassa 3:47. Tästä onnistumisen lisäksi muistiin vielä se, että jos ajoneuvo on kovin korkea, esim. traktorin peräkärry, jonka laita on 1,5 metrissä, pitää muistaa kysyä tuomarilta, onko sen alta meneminen virhe.

Nyt on meidän strategia ajoneuvoilla selvillä: ohjaan aloittamaan lähimmästä, mutta jos Just haluaa vaihtaa ajoneuvoa, niin menen perässä. Yritän sanoa ääneen, mistä on jo löytynyt, niin en mene ehkä niin helposti sekaisin. 

Torstaina Just lähti jo porukoiden kanssa mökille, joten Jokun kanssa laatuaikaa illalla agitreeneissä. Tehtiin taas leijeröintiä. Mä olin erityisen yllytyshullulla tuulella: peruutin putkeen ja otin alussa 20 metriä etumatkaa 😂 Se oli siistii!

Tehtiin esteelle nro 10 asti vain, koska halusin kokeilla eri tavoilla. Ensin lähetys puomin yläpuolelta 8 ja 9. Yhden kerran Joku meinasi mennä puomille, mutta ymmärsi korjauksen niin hienosti, että seuraavalla kerralla irtosi tosi kevyesti hypylle! Tää oli ihan mahtavaa, koska koirasta näki, että se todella ymmärsi, mistä palaute tuli ja tiesi, mitä tehdä eri lailla. 

Sitten juostiin helevetin kovaa ja tein persjätön 8-9-väliin. Tällöin Hanna palkkasi kympiltä. Ollaan kyllä nyt päästy ihan eri vauhteihin viimeisissä kahdessa treenissä. Oiskohan vauhdikkaammat juoksulenkit Tuomarinkylän ympäri iltahämärässä rusakoiden prime timeen nostaneet vähän kuntoa ja juoksunopeutta?! Viimeisellä toistolla takaaleikkaus ennen ysiä. Sekin onnistui mutta oli selvästi huonoin näistä kolmesta vaihtoehdosta. Tähän sitten lopetettiin.