Selinan valkku 2.8. osa 1

Viimeinen lomapätkä vietetään perinteiseen tapaan mökillä. Heti torstaina 1.8. pakattiin koirat autoon ja heppa traikkuun ja ajeltiin Korplahdelle. Aika stressaava viikko takana, kun Viski teloi jalkansa laitumella tiistaina ja oli kysymysmerkillä, päästäänkö ollenkaan lähtemään. No, näin jälkikäteen näyttää siltä, että kaikki on hyvin ja lähtöpäätös oli oikea. Perjantaina 2.8. heti Selinan valkku Motivaatiolla parhaassa valkkuringin porukassa; mukana Satu &Hyyde sekä Susanna & Itu & luppakorvavahvistus Bea-gle. Olin laittanut meidän treenilistan, ja muut olivat vain kompanneet, joten mentiin sillä. Aikaa oli 3 h.

Aloitettiin kahden kätkön ulkoetsinnällä. Tää meni tosi hyvin, ja Justia oli tosi helppo lukea. Pinottujen kuormalavojen kohdalla se nosti nenää, mistä kehotin "hophop" - Just hyppäsi lavan päälle, paikansi kätkön ja ilmaisi. Sitten jatkettiin, se ohitti muut kohteet "ei kiinnosta" -asenteella, kunnes toisessa nurkassa olevaan kuormalavaan reaktio. Just yritti pari kertaa siirtyä haistelemaan kulmakartiota, minkä ihan oikein tulkitsin siirtymähajuksi. Jäin sitten odottelemaan, että Just sai mietittyä, mistä kätkön ilmaisisi. Lopulta teki hyvin selkeän ja pitkän katsomisilmaisun. Odotin hetken, olisiko Just itse tarjonnut uudelleenkohdennusta ja maahanmenoa mutta ei tarjonnut, joten sanoin "näytä vielä". Tässä kohtaa tuli vähän turhaumaa ja taisin joutua pyytämään uudestaankin. Hyyteellä oli sama turhautumisreaktio, mutta se purki sen yrittämällä purra ja raapia kätköä. Kuten arvasinkin, kätkö oli pari senttiä saavuttamaton, kuormalavan laudan keskellä. Hyyteessä ja Justissa on muutenkin hämmentävän paljon samaa nosekoirina, vaikka ovat perusluonteeltaan ihan erilaisia.

Keskusteltiin päivän aikana näistä aika paljonkin - muillekin koirille tuollaiset on vaikeampia kuin selkeästi saavuttamattomat. Selina sanoi mulle jatko-ohjeeksi, että yrittäisin malttaa olla hiljaa ja odottaa, että Just itse kohdentaisi ja ilmaisisi uudelleen. Nyt nimittäin tulee vähän "onks se siinä" -keskustelu, joita pitäisi välttää. Vastauksen lukitseminen on kuitenkin koiran vastuualuetta. Olin jo yliviivannut treenilistalta "pari senttiä saavuttamattomat"... ei muuta kuin yliviivaus pois!

Toisena tehtävänä oli ultimaattinen ohjaajien hermojentestaus eli numeropeli. Onneksi oltiin vähän ehditty valmistautua tähän ja hokea: "ei haittaa, jos vastaa väärin ja tulee virhe!" Selina myös lohdutti, että voi mennä jopa kaikki väärin, sitä ei pidä pelätä. 

Pelin ideana oli siis se, että Motivaation yläkerran neljässä huoneessa oli 15 numeroa, joista viiden lähellä oli kätkö ja 10 tyhjää. Ohjaajan piti mahdollisimman nopeasti sanoa, mitkä oli tyhjiä ja missä kätkö. 

Just aloitti oikeanpuoleisesta huoneesta (ylin kuva). Alkoi lupaavasti, kun heti ekat kaksi arvausta meni oikein - oikeassa takanurkassa tyhjä, vasemmassa kätkö. Sitten meni jo vaikeammaksi. Vasemman seinustan sanoin ensin tyhjäksi, mutta siellä oli kätkö. Just teki sellaisen nenänpyöräytyksen, joka on hajupilven merkki. Sohvalta pokaalin alla oleva kätkö löytyi hyvin. Sitten oikea seinusta oli tyhjä, mutta mun piti ohjata Just sinne kolmesti, ennen kuin uskalsin sanoa 🙈 Ja vielä kun oltiin alkupalaverissa puhuttu, että kolmannen kerran ohjaaminen on paras tapa saada valeilmaisuja aikaan... 🙈

keskihuone

Sitten keskimmäinen huone. Täällä oli yksi, korkea kätkö sälekaihtimien säätönupissa. Tässä huoneessa arvasin 1-2 väärin, ja sitten oli taas vaikeuksia uskaltaa sanoa tyhjiä. 

 

Perähuoneessa Just oli jo tarkentamassa, kun ehdin paikalle sanomaan "kätkö". Huoneen toisen nurkan pystyin melko nopeasti sanomaan tyhjäksi, joten tää huone meni aika hyvin.

Aulassa oli kaiken kaikkiaan eniten vaikeuksia. Lähtö oli siis heti tuossa lipaston kulmalla kuvan oikeassa reunassa, eli periaatteessa tuolinjalkakätkön olisi voinut ottaa lähikätkönäkin. Ei tainnut kukaan meidän koirista ottaa; kaikille tää oli hankala. Kätkö oli siis huopatassu tuolinjalan alla eli siis siinä, missä normaalit ihmiset käyttää huopatassuja! 

En muistanut, montako kätköä ollaan löydetty, koska en ollut keskittynyt laskemaan. Selina auttoi, että yksi jäljellä. Arvasin molemmat numerot väärin. Toisen kohdalla Just kääntyi katsomaan mua: "miten niin 'kätkö', tiedätkö sä muka paremmin??!!" Jatkossa pitää siis vaihtaa sanaa tai nostaa vain käsi, koska Just on jo oppinut sanan "kätkö" merkityksen.

aula

 No, tässä kuvassa näkyvässä kulmassa Justilla tuli taas pieni nenänpyöräytys ja reaktio ylöspäin. Ihan hirveen kivoja korkeita kätköpaikkoja ois ollut tuolla tiskipöydällä! Laitetaanpa myös treenilistalle matalat kätköt, kun korkealla on kivoja kohteita tarjolla. 

Aula ei Justin mielestä ollut lainkaan etsittävää aluetta, ja se jo katsoi mua vinkuen ainakin kerran. Sitten kun ohjasin, tuli turhaumaa ja kaikenlaista sählinkiä. Oiskohan tehnyt jopa yhden ylimääräisen maahanmenonkin. Olisi ehkä kannattanut ottaa koko lähtö uudelleen, koska kätkön sai sieltä suunnasta. Omat aivot oli melkoisessa räjähdystilassa tässä kohtaa, mikä varmasti vaikutti koiraankin, vaikka se oli saanut joka löydöstä palkkaa. Onpa todella raskas treeni henkisesti! Tärkeä ja hyödyllinen mutta raskas!

Aula oli siis muillekin vaikea, sekä koirille että ohjaajille. Selinaa naurattikin Justin ja Hyyteen jälkeen: "Ihanat nää teiän koirat. Ensimmäinen reaktio haasteeseen on turhauma. 'Hermo menee!!!'" 😂