Kempeleen valkkuleiri - sunnuntai

 Sunnuntaina oli vuorossa ulkotreenit. Aluksi käytiin teoriaa ajoneuvoetsinnästä ja suunniteltiin päivää. Mikäs siinä auringossa istuessa! 😎 Aika vaan meinasi mennä vähän tiukille, että minä ja Jenni ehdittiin junaan. Hajuina oli sekä eucalyptus että laakeri. Justin ilme oli vähän hämmentynyt, kun lähtöhajut olikin molemmissa purkeissa!

Ensimmäinen etsintä oli laatikot, joita ei varmaan ennen ole tehty ulkona. Sinänsä Justia ei pohja hajuineen haitannut mutta aika hidas etsintä kokonaisuudessaan. Kummatkin kätköt löytyivät kuitenkin, mutta taas Justin teki mieli kaataa laatikoita. Onneksi pahvilaatikoilla ei ole noin paha, mutta nää kannelliset muovilaatikot oli ihan vastustamattomia tassuille. Treenattiin sitten taas sitä, että Anita naksutti Justin tullessa nenä edellä laatikolle ja tästä saatiin hyviä onnistumisia ja toimintasuunnitelma vastaisuuden varalle.

Toinen alue kota, jossa myös kaksi kätköä.  Oltiin sovittu, että korkealla kätköllä Anita naksuttaa, kun Just kurottaa hyvin kohti hajulähdettä. Ensimmäinen olikin 130 cm korkea, ja sen Just paikansi melko nopeasti, mistä naksu ja kunnon palkkaus, vaikka oltiinkin 2-lk alueella. Toinen, matala kätkö seinälaudan oksankolossa olikin yllättävän vaikea! Kun 30 sekunnin varoitus tuli, otettiin strateginen aikalisä, jossa käytiin Anitan kanssa läpi Justin reaktioita tähän mennessä, mihin kannattaisi käyttää loppu aika. Tää oli ihan loistava juttu oman oppimisen kannalta ja tätä käytän ehdottomasti jatkossakin treeneissä. Kokeessakin ois toki ihan kiva mut tuomari ei taida suostua 😂 No, olin siis melko varma, että kätkö on tällä ikkunaseinustalla. Oikein. Just oli aika paljon haistellut ylöspäin ikkunanpuitteisiin. Kyllä mutta sääolosuhde? Aurinko paistoi suoraan seinään eli haju nousee ylös. Siispä etsitään alempaa reaktion kohdalta. Tälläkään ohjeella ei kätkö meinannut löytyä, kun siihen piti osua ihan Just kohdalle. Siispä käytettiin täsmäetsintätekniikkaa (ed. päivän listalla kohta 3) ja sieltähän se kätkö löytyi. Huh, miten kovan työn Just teki!

Kolmas alue musta ulkorakennus. Tässä rupesi näkymään, että Just oli jo tosi väsynyt - tarkennus oli vaikeaa ja talon alla olevat kaninkolot alkoivat kiinnostaa enemmän. Ohjaajan aivot alkoivat olla yhtä seis - taas olisi pitänyt huomioida koiran eka reaktio. Just nimittäin meni heti aluksi tuohon vasemman kätkön läheisyyteen mutta ei saanut tarkennettua. Käytiin sitten muu alue läpi ja palattiin tähän, mistä löytö. Kottarit käytiin myös haistelemassa ja Just oli hypännyt seinää vasten muutamassa kohdassa. Tässä oli kyllä vähän vaikeuksia tarkentaa korkeaa, kun alla oleva maa oli kalteva ja sillä oli huono seistä. Otettiin taas 30 sekunnin aikalisä, jossa analysoin, että päätyseinässä ja kottareissa ei ollut mitään reaktiota. Oikein, suljettiin ne pois. Koira on hyppinyt seinää vasten, joten toinen kätkö voisi olla korkea. Oikein. Anita kysyi, missä kohtaa Just oli hyppinyt seinälle - ja tähän en osannutkaan enää vastata. Oli autuaasti jo unohtunut 🙈 No kätköhän oli siinä, mihin Just oli heti ekalla kierroksella hypännyt.

Viimeinen seinä otettiin ilman kouluttajaa, kun Anita aloitti jo seuraavan kanssa. Tää oli ihan simppeli ykkösluokan alue yhdellä kuononkorkeudella olevalla kätköllä. Tässä haasteita tuotti lähinnä väsymys - pupunpapanat motivoi etsimiseen maasta. Saatiin kuitenkin löytö purkkiin ja sitten pakattiin reppu ja lähdettiin marssimaan kohti asemaa. Ajoneuvot jätettiin tarkoituksella väliin, koska Just ei olisi enää jaksanut tehdä huolellista työtä. Onneksi ei tehty yhtään enempää aluetta - Justilla oli nimittäin hirveä kakkahätä, vaikka oli tehnyt aamulenkillä. Ilmeisesti liikaa herkkuja tuli syötettyä viikonlopun aikana, kun seuraavana yönä oli sitten ripulia. Ei ihme, että etsinnän laatu oli niin paljon huonompi kuin lauantaina, kun väsymyksen lisäksi maha oli kipeä!

Kaiken kaikkiaan ulkoetsintä tuntui kyllä taas tosi haasteelliselta etenkin näin talven jälkeen. Pitää nyt siirtää etsintöjen painopistettä ulos, ja ottaa noita strategisia aikalisiä, josko joskus oppisin käyttämään 30 sekuntia hyödyllisesti.

Yksi iso oppi sunnuntailta, jota pitää alkaa hyödyntää kaikissa lajeissa: joskus paras treeni on se, joka jätetään tekemättä. Eli pitäisi päästä eroon siitä "vielä yksi toisto" -syndroomasta. Nosessa tämä korostuu siinä, että jos on tehnyt alueen, niin haluaahan ne käydä etsimässä. Mutta jos on takana jo monta superhienoa etsintää ja koira on tehnyt mahtavaa työtä, niin ei tarvii ottaa sitä "viimeistä helppoa" aluetta enää. Koska se voikin olla yllättävän vaikea olosuhteiden tai koiran väsymyksen takia. Tästä saatiin heti erinomainen esimerkki seuraavan viikon kotitreeneissä, mistä tarkemmin erillisessä postauksessa. Tää syndrooma on isoimpia ongelmia mun treenaamisessa ja siitä olisi erinomainen aika opetella pääsemään eroon esim. nyt.

Kempeleen valkkuleiri - lauantain iltapäivätreeni

 Iltapäivällä teemana oli ohjaajan toiminta - järkevä ja pöljä. Aluksi Anita kertoi vähän teoriassa, että hän pitää ohjauksessa 3 tasoa:

1. Ohjaaja antaa koiran työskennellä itse ja pitää vaan mielessään kirjaa, mitä on vielä etsimättä.
2. Ohjaaja lähettelee koiraa tarkistamaan paikkoja ja kohteita, jotka koira on skipannut ekalla kierroksella. Tällaisia voi olla vaikka huoneen kulmat. Anita neuvoi näihin lähetyksiin samanlaisen käsiliikkeen, kuin jos ohjaaja heittäisi jotain. 
3. Ohjaaja lähettää koiran tarkistamaan täsmäkohtia, esim. reikiä seinässä. Tällaista ohjausta pitäisi olla tosi vähän, ehkä 2-5 %.

Nenän pitää aina voittaa ohjaajan ehdotukset. Eli jos ohjaaja ehdottaa koiralle, että etsipä vasemmalta mutta koira saa juuri silloin hajun oikealta, koiran pitäisi (antaa) lähteä oikealle.

Ensimmäinen treeni oli kolme putkenpainoa. Niillä treenattiin ohjaajan epäloogista käytöstä. Tässä linkki videoon: https://photos.app.goo.gl/Z4CZhmj2djmSoTWH8 

Tässä meillä kävi eeppinen valmisteluvirhe. Oli tarkoitus tehdä tämä ilman hihnaa, joten olin päästänyt Justin vapaaksi. Sitten meni vielä hetki, kun Anita järjesteli painoja. Just ehti tällä välin ottaa toko-/rallymoodin eli oli vahvasti kontaktissa mun kanssa. Tuo hihnan irrotus ja sivulletuloista palkkaaminen tuntuu aika vahvalta vihjeeltä sille. Kun sitten lähetin sen etsimään seisten itse paikallani, se meni lähtötötsälle ja heitti siihen maahan. Kaikki repesivät nauramaan paitsi Just, joka nousi seisomaan - ilmeisesti mietti, että ai niin, merkillähän piti seistä eikä maata. Sitten otin kaksi askelta eteenpäin ja Justkin liikahti kohti putkenpainoja, sai hajun ja merkkasi kätkön, mistä Anita heti naksutti, että saatiin oikea moodi päälle. Seuraavaksi lähetin koiran etsimään kävellen itse tosi reippaasti. Tän Just selvitti hienosti ilmaisten varmasti mun häipymisestä välittämättä. 

Seuraavaksi kätköpaino laitettiin viimeiseksi, ja mun tehtävä oli kävellä soikiota kiinnittämättä koiraan mitään huomiota. Tää oli ihan mahtava: Just työskenteli täysin itsenäisesti tarvitsematta mua mihinkään 😂 Melkoiset naurut sai ryhmä! Sitten lisättiin vaikeustasoa ja mun piti tehdä jotain hassua ja rapistella taskuja. Tää oli Justille liikaa. Kun peruutin sen edessä kädet taskussa, se lähti tulemaan mun perässä ja unohti etsinnän, lopulta alkoi haukkua, kun ei enää tajunnut yhtään, mistä on kyse. Kun sanoin uuden käskyn, se teki viimeiselle painolle niin uskottavan valeilmaisun, että Anitankin piti tarkistaa, oliko kätkö nyt ihan varmasti kuitenkin keskimmäisessä. Just sinnikkäästi makasi viimeisen painon vieressä mutta ei tarjonnut tarkistusilmaisua. Aloitettiin alusta ja nyt se meni suorilta ekan painon viereen maahan melkein nuuskimatta ja jäi siihen vinkumaan: "Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa!"

Muutettiin kuviota niin, että otin koiran hihnaan ja lähdettiin perustyöskentelyllä etsimään paitsi että mun piti jatkaa liikettä koiran jäädessä tarkentamaan. Nyt Just lähti ihan eri moodissa etsimään ja haisteli tosi tarkkaan ekan painon, siirtyi tokalle ja tarkensi ihan vimmatusti työntäen koko päänsä painon alle. Siihen kerran jo kävi maassa mutta kun jatkoin kävelyä, Just kiersi painon toiselle puolelle, kun halusi vielä lähemmäs. Sieltä taas työnsi päänsä syvälle ja ilmaisi. Pienestä hihnapaineesta nousi ylös, inahti kerran, tarkensi uudestaan ja kävi hyvin päättäväisesti maahan, mistä tuli naksu ja palkkaus ja kaikki mahdollinen. 

Tää oli mulle itselle aika arvokas harjoitus siltä kantilta, että oppisin joskus toimimaan, kun Justilla menee hermot. Oli oikein oppikirjaesimerkki siitä, että kun Just alkaa väsyä, se alkaa luupata jotain virhettä pystymättä muuttamaan omaa toimintaansa. Tätä on nähty jo niin paljon, että mun pitäisi pikkuhiljaa oppia ennaltaehkäisemään tilanteet! Mutta sitä odotellessa hyvä, että opin keinoja purkaa turhautuminen. Koska näissä tilanteissa Just ei pysty itse tarjoamaan jotain muuta, täytyy meidän ihmisten muuttaa harjoitusta tai kuviota. Ei tarvii välttämättä ees helpottaa esim. näyttämällä, vaan voi lisätä kuvioon jonkin tutun ja turvallisen elementin (esim. tässä hihna), joka auttaa koiraa orientoitumaan kyseiseen tehtävään tai muuten vaan muuttaa tehtävää, vaikka vaikeustaso pysyisi samana. Tuo hihnankäyttöhän oli muuten se, joka avasi Justin kotitreenin motivaation. Vielä talvella se etsi tosi huonosti kotona, vaikka palkat ois yhtä hyvät, mutta kun rupesin treenaamaan hihnassa kotonakin, etsintä parani heti. Varmaan liittyy jotenkin nosemoodiin ja erottaa Justin mielessä nosen muista lajeista.

Päivän viimeinen treeni oli liinankäyttöharjoitus, joka meni Justilta aika nappiin. Tässä ohjaajan tehtävä oli häiritä koiraa mahdollisimman vähän; mieluiten kävellä ympyrän ulkokaarella ja antaa koiran työskennellä itsenäisesti, katsoa vain, ettei liina sotkeudu mihinkään. Ensimmäisenä oli lähikätkö tuossa kuljetuskopan oikeassa etureunassa matala kätkö. Just haistoi häkkiä ja lähintä siivekettä, kunnes alkoi tarkentaa kopan alareunaa ilmaisten 12 sekuntia aloituksesta! Eli taaskaan ei ohittanut lähikätköä!

Video: https://photos.app.goo.gl/y3FaLEaPR2Lff6xu6

Sitten jatkettiin. Just halusi kävellä mun kanssa ympyrän ulkokaarta, joten sen verran ottaa vinkkiä mun sijainnista. Siispä haisteli häkit ensin. Kopan kohdalla vaihdettiin suuntaa ja käveltiin puoli kierrosta takaisinpäin, minkä jälkeen Just leikkasi haistelemaan keskellä olevia siivekkeitä. Noin minuutti ekalta kätköltä lähtemisen jälkeen ilmaisi toisen. Ihan mahtavaa, että illan viimeinen harjoitus onnistui näin hienosti, ja Just pystyi kaivamaan itsestään vielä keskittyneen etsinnän pitkän päivän jälkeen!

Kempeleen valkkuleiri - lauantain aamutreeni

 Tän vuoden Lappalaiskoirien valmennusringin eka leiri pulkassa! Tänä vuonna ollaan siis nosessa, jota tällä ekalla Kempeleen leirillä koulutti Anita Pesola. Olikin oikein mukava kouluttaja, joka teki monentyylisiä harjoituksia, ainakin meille oli ihan uudenlaisia treenejä. Paljon käytettiin myös aikaa jutteluun ja teoriaan, mikä oli hyvä, sitä olin kaivannutkin. Koirat ei olisi jaksaneet yhtään enempää!

Lauantaiaamuna aloitettiin tarkkuusetsinnällä reikätiilistä. Just oli oikein mallioppilas; kätkö oli heti tiilen etureunassa ja Just pysähtyi siihen suorilta ja oli lyömässä maahan jo sinä aikana, kun Anita naksutti. Tähän heti huomio, että mähän kerran ite naksutin kotona nosea treenatessa ja Just meni siitä ihan sekaisin - mun silmiin näytti, että meni temppumoodiin ja alkoi vaan tarjota maahanmenoa. Nyt valkun naksuttaessa merkki toimi ihan tismalleen, kuten pitikin eli vahvisti oikean toiminnan hetkeä! Siispä voidaan käyttää tätä jatkossa, mikä on ihan loistojuttu. Toiselle toistolle vaihdettiin kätköllisen tiilen paikkaa rivistön keskelle. Just tuli henkselit paukkuen ja ilmaisi reteesti saman paikan kuin edellisellä toistolla. Itse jatkoin kävelyä rauhallisesti; Just ilmaisi uudestaan nenä auki tajuten, että eihän tässä ole hajua. Sitten lähti haistelemaan tiiliä kunnolla käyden ne tarkasti läpi, kunnes löysi ja ilmaisi oikean paikan. Tässäkin vähän mietin, että musta on tuntunut, että Just ei kestä noita siirtyviä kätköjä, vaan sillä menee hermot ja alkaa tehdä valeilmaisuja. Voisikohan olla, että olen vain itse tehnyt niistä liian ison numeron? Ihan kuin olisi maailmanloppu, jos koira tekee virheen. Tällä harjoituksella koira sai itse tajuta virheensä ja tarjota oikeaa toimintaa ohjaajan reagoimatta väärään mitenkään. 

Aamun toinen treeni oli laatikkoetsintä muovilaatikoilla, joiden kannessa oli mukava reikä. Tässä jonomuodostelmassa oli yhteensä kolme kätköä ja suunnitelmana oli palkata ekalta ja kolmannelta ja vetää toka löytö vain sosiaalisella palkalla. Ensimmäinen kätkö oli heti tokassa laatikossa; lähetin Justin taas kauempaa ja se oli hienosti nenä auki ekalta laatikolta lähtien ja ilmaisi toisen heti kohdalla. Siitä jatkoi hienosti, mutta ilmeisesti vähän sitten kierrokset nousi, kun toiselle kätkölle tullessa kaatoi laatikon tassulla ja halusi pyörittää sitä. Rauhallisesta ilmaisusta sitten sosiaalinen palkka ja jatkettiin matkaa. Palkattomuus ei ollut mikään ongelma tässä, mutta tassunkäyttö kyllä oli ja se toistui vielä viimeisellä laatikolla.

Olin laittanut yhdeksi toivomukseksi opetella tapa reagoimaan tassun- tai kielenkäyttöön ja tässähän me heti päästiin tähän ongelmaan kiinni. Toimittiin näin: Pyysin Justin pois laatikoilta vähän kauemmas ja rauhotuttiin siinä hetki. Sitten tultiin uudestaan laatikolle ja Anita naksutti heti, kun Just meni kuono edellä haistelemaan laatikkoa tassut maassa. Muutama palkkaus laatikon haistamisesta. Tässä vaiheessa Just meni itsenäisesti maahan, mistä palkkasin. Anitan palautetta kuunnellessa palkkasin vielä siitä, kun Just käytti nenäänsä laatikolla siististi tassut maassa. Tää tuntui ihan sopivalta tavalta treenata asiaa, koska homma pilkottiin ja koiralle luotiin onnistumisen mahdollisuus helpoksi, mistä päästiin palkkaamaan, mikä vahvisti oikeaa toimintaa. Eikä tullut sellaista vääntämisen makua, josta koira olisi turhautunut. Toki naksutuksen ajoituksen kanssa pitää olla tarkkana, mutta ainakin Anitalta ammattilaisena onnistui hyvin. 

Tauon jälkeen toinen treeni, joka oli aika hurja: 9 kätköä puolikkaan hallin alueella (7,5x15 m), aikaa 8 minuuttia! Eihän me olla ikinä tehty noin isoa aluetta yhtenä! Just on kyllä tehnyt pitkiä etsintöjä ja siinä se on hyvä - joskus on etsinyt jopa 7 minuuttia yhtä kätköä, joten mua ei sinänsä hirvittänyt tai jännittänyt, lähinnä kiinnosti nähdä, miten Just pystyy jättämään vanhat kätköt ja jatkamaan uudelleen ja uudelleen. Toki palkkasin joka kätköstä, osasta isommin, osasta pienemmin. Anita vähän naksutti kätköistä mutta Justin ilmaisut oli kyllä niin selviä, että olisin ne ilmoittanut ilman naksuakin.

Me oltiin neljäntenä vuorossa, ja Anita kertoi, että matto on ollut haastava monelle koiralle, sieltä löytyy myös pudonneita nameja. Anita antoi sellaisen vinkin, että jos treenin ympäristö on jännittävä tai muuten haastava, kannattaa ottaa ekaksi tosi helppo kätkö, josta pääsee nopeasti palkkaamaan koiran, niin koira saa jutun juonesta kiinni ja pääsee etsimisen makuun heti. Tätä käytettiin yhdellä koiralla, jota halli jännitti tosi paljon. Oli mahtavaa nähdä, kun koira sai ekan löydön ja palkan siitä ja sen koko olemus muuttui, unohti jännitykset heti ja oli ihan innoissaan pelaamassa ohjaajansa kanssa. Anita ilmaisi asian: "Koira veti supersankariviitan päälle" ja siltä se kieltämättä näytti!

Sanoin, että me treenataan myös tekonurmihallissa, joten maton itsessään ei pitäisi olla Justille vaikea alusta, namit siinä saattaa toki katkoa keskittymistä. Ohjeiden mukaan aloitettiin siis ekasta kätköstä, joka oli heti tuossa alussa siivekkeessä. Lähetin Justin taas kaukaa, ja se aloitti etsinnän siivekkeen ulkopuolelta, josta sujuvasti liukui sisäpuolelle, josta heti ilmaisu. Olin myös laittanut etukäteistoiveeksi lähikätköt ja hitto ne meni hienosti koko päivän! Just ei missannut ainuttakaan lähikätköä ekalla kierroksella etsiessään! Tuo kauempaa lähetys tuntuu tosi toimivalta ja etenkin se, että maltan itse odottaa koiran menemistä alueelle ja sitten vasta lähden perässä, etten painosta sitä heti sisääntulosta syvemmälle alueelle. Anita myös kertoi vinkin, että etsinnän voi aloittaa myös alueen ulkopuolelta, kunhan sanoo tästä etukäteen tuomarille ja ajanottajalle. Hän käyttää tätä tapaa paikkoja ja tiloja jännittävällä koiralla, mutta mä ajattelin, että voisi sopia myös lähikätköjä skippaavalle koiralle, koska koira olisi aloittanut etsinnän jo sisääntullessaan eikä "ryysäystä" ohi lähikätkön niin helposti tulisi.

Video löytyy googlekuvista: https://photos.app.goo.gl/s9zYueo45e9NZULB7 

Sitten jatkettiin sivuseinästä. Just etsi ensin nosto-ovesta, sitten valkoisesta hyllykölle, sitten palasi nosto-ovelle, josta ei ilmaisuja reaktioista huolimatta. Jatkettiin taas valkoiselle hyllykölle, jota vasten Just nousi ja sieltä hieno tarkennus ja ilmaisu ylätason reunaan. Tästä seinän saumakätkölle, jossa noin puolen minuutin tarkennuksen jälkeen ilmaisi tosi hienosti ja varmasti. Kulmahäkin tutki tarkkaan, tuolit ohitettiin ylimalkaisesti, mutta sitten löytyi johtoputkesta 120 cm korkea kätkö sauman sahaamisen jälkeen. Siitä jatkettiin pöydälle, jonka alta heti ilmaisu. Viisi kätköä löydetty! Tsekattiin siivekkeet, joista ei reaktioita. Mentiin puutarhatuoleille, jotka Just tutki tosi tarkkaan ja kävi jo melkein hajulla mutta ei ilmaisua. Yhden tuolin alla oli myös teippirulla häiriöhajuna. Tuoleilta käytiin tarkistamassa punainen pullakori, josta ei mitään reaktiota. Just palasi takaisin tutkimaan tuoleja mutta ei edelleen ilmaissut. Siitä puutarhapöydälle, jonka kulmasta nopea ilmaisu. Seuraavalla seinustalla oli hyviä korkean kätkön paikkoja; oltiin aiemmin menty siitä nenä matalalla ohi. Just kävi tsekkaamassa noi harmaat taukotasot mutta kätkö löytyikin peilin sivusaumasta ehkä 100-110 cm korkeudelta. Tää oli haastava tarkennettava ja annoinkin tästä purkkipalkan.

Kaksi kätköä ja kaksi minuuttia jäljellä. Palattiin takaisin nurkkaan, josta pyysin Justin tarkistamaan häkin ja tuolit. Häkistä ei edelleen reaktiota, vaikka mun mielestä se olisi ollut hyvä kätköpaikka, mutta tuoleilta tarkasti etsiessä kätkö löytyi tuolin takasaranasta, kun koira työntyi kunnolla tuolin alle. Tässä vaiheessa otettiin pieni tuumaustauko, jossa Anita kysyi multa, mistä vielä on tullut reaktioita mutta ei ilmaisua. Vastasin: "Nosto-ovesta ja puutarhatuoleista." Anita nyökkäili tyytyväisenä ja antoi meille minuutin aikaa ratkaista tämä. Mentiin ensin ovelle ja pyysin Justia etsimään ylempänä olevat metalliosat, joista taas mun mielestä olisi ollut hyviä kätköpaikkoja. Just oli kuitenkin eri mieltä eikä ilmaissut mitään. Mentiin sitten taas sahaamaan puutarhatuoleja ja aika loppuikin. Anita sanoi, että kätkö on pistemäinen ja koira löytää sen vain, kun osuu ihan kohdalle. Annoin Justin kuitenkin edelleen itsenäisesti selvittää tuoleja liikkuen vain itse lähemmäs viimeistä. Ja kyllähän se sen sitten selvittikin, kun lähti tarkkuusetsintään! Tuolit tuli varmaan käytyä neliösentin tarkkuudella.

Kahdeksan kätköä löydettiin siis ajan sisällä eikä viimeistäkään tarvinnut Justille näyttää. Me Anitan kanssa kilpaa hykerreltiin, kuinka hienosti Just selvitti sekä korkeat että kohteen alle työntymistä vaativat kätköt. Just oli vissiin sitä mieltä, että kerrankin oli tarpeeksi kätköjä! Kyllähän se väsyy, mutta on se uskomattoman sinnikäs ja pitkäjänteinen 😍 Just ei myöskään juurikaan haistellut mattoa, paitsi yhdessä kohdassa nappasi ihan ohimennen yhden lattialla olleen namin suuhun kuin kukaan ei huomaisi...

Sitten pizzalle ja loistofiiliksellä iltapäivän treeniin!

Talvikauden viimeiset

 Pääsiäissunnuntaina käytiin hallilla Hannan kanssa. Alunperin oli tarkoitus treenata agikoirat hallilla ja Just ulkona, mutta koska meidän jälkeen tuleva peruikin varauksensa, jäätiin vielä tokoilemaankin hallille. Jokulla treenasi ensin kahdella putkella ja kolmella hypyllä eteenmenoa ja palkan ohitusta. Ensin kävi kysymässä Hannalta, joko lelun saisi. Sitten otettiin vähän enemmän "yhteistä tekemistä" ennen lähtöä ja sitten sujui täydellisesti! Seuraavilla toistoilla yhden kerran Joku meni taas Hannan luo. Hanna sanoi, että hän oli nostanut pallokättään ylös, valmiina heittämään. Se oli ero, jonka Joku huomasi! Kyllä se on ajattelevainen ja huomaa kaiken vauhdissakin! Muilla toistoilla käänsi upeasti fokuksen eteenpäin eikä harkinnutkaan lintsaavansa. 

Toisena juttuna 90 cm korkeaa puomia. Tuo korkeus sujuu nyt oikein rennosti, joten seuraavaksi voidaan varmaan jo kokeilla täyskorkeaa. Aluksi tuli ihan ok osumia, sitten tuli kaksi loistavaa, joista annettiin triplapalkka: namia, leikkiä ja överikehuja. Teki mieli ahnehtia ja ottaa vielä edellinen harjoitus ennen puomia. Annoin Hannalle kanafileenpalan superosuman varalta. No, eipä sitten tullutkaan enää edes ok osumia... Huoh, pitikö taas ahnehtia... Mutta koska meillä on dreamteam, saadaan epäonnistumiset heti purettua eivätkä ne jää vaivaamaan. Siispä toimintasuunnitelma jatkoon: Superosumista triplapalkka. Kanafileet Hannan taskuun jo ENNEN ekaa toistoa eli ei teatraalisesti Jokun katsoessa. Parin loistavan osuman jälkeen lopetetaan, vaikka mikä ois. Aloitetaan vähän vaikeammasta eli ei nollatasosta vaan vaikka ykköstasosta jne, niin treenikertojen myötä tulee edistystä, ei toistomäärän.

Justin kanssa oli tosi hyvät suunnitelmat, mutta toteutus kusi niin pahasti, että hermo meinas mennä. Tarkoitus oli tehdä ensin kiertoa niin, että Hanna heittää yllätyspalkan piilopaikastaan putken takaa. No, lähtöpaikasta vasemmalle oli agilityrengas, jota Just jäi ihan totaalisesti luuppaamaan, ei yhtään pystynyt luopumaan siitä! En halunnut mennä lähelle kiertoa, koska silloin Just olisi nähnyt Hannan. Lopulta mua ärsytti jo niin paljon, että vein Justin ulos kentältä ja sitten takaisin yrittämään uudestaan. Ei, taas oli menossa renkaalle... No lopulta jollain keinolla saatiin Just kiertämään ja sieltähän se lelukin lensi. Huh huh, mikä vääntö! 

Sitten ruutua, jossa myös vääntöä - tällä kertaa Just meinasi mennä agikepeille! Mikähän agilitypäivä sillä oikein oli?! Ruutukaan ei mennyt kuin Römssöössä - ainakin tuli epävarma lähtö, huono palkkaus ja mitä vielä. No, tehtiin sitten vielä pari toistoa niin, että namipallo oli putkenpainon alla piilossa ruudun takana ja sitten saatiin pari loistavaa toistoa ja napakkaa stoppia. Treenin ohessa tehtiin myös pätkiä seuraamista ja jääviä, jotka meni hienosti. Lopuksi vielä testattiin paikkaistumista yllätyspalkoilla eli namit Hannalla, joka ensin seisoi, sitten käveli Justin ympärillä. Skarpista ja keskittyneestä istumisesta fokus muhun sai vapautuksen. Tää näytti tosi lupaavalta!

Keskiviikkona vapaapäivän kunniaksi aamutreenit vuorostaan Annikan kanssa. Joku teki agin ja hoopersin sekoitusta. Treenattiin vähän irtoamista, heittopalkkaa ja palkan ohitusta. Vähän tuli taas ongelmaksi se, kun en itse liikkunut.

Just teki tällä kertaa rallya ja oli loistava! Kyllä tuntui taas tutulta ja turvalliselta mennä rallya tokon jälkeen! Just oli kyllä ihan satasen tyttö tällä kertaa. Koko treenin läpi innostunut, keskittynyt, täsmällinen ja kontaktissa. Tehtiin viime Caritan valkusta lyhennettyä rataa. Keskityin itse sanomaan sivu-käskyn aina pysäyttävälle kyltille tullessa ja tää vaan toimii, kaikki säätö ja epävarmuus jää pois! Kääntävillä kylteillä harjoittelin sitä, että itse kävelen kohti kylttiä enkä näin aja koiraa kylttiä päin. Palkkauksen suhteen erityishuomio oli kontaktin pysymisessä seinää kohti mennessä - ja sehän pysyi, ei yhtään katkoa! 

Ensin tehtiin puoli rataa ilman välipalkkoja ja pysäyttävältä kyltiltä nurkkaa kohti seuraamisesta purkkipalkka. Sitten pari välipalkkaa ja loppurata taas ilman. Maaliin tultiin ihan takanurkkaan ja taas kontakti säilyi, mistä kanatikkupalkka. Rata alkoi pyörähdys - liikkeestä istu - liikkeestä kutsu - ohjaajan ympäri. Tässä palkkasin pyörähdystä ennakoivalla kädellä, joka on kyllä ollut meille ihan kullanarvoinen vinkki - ei yhtään virhettä eikä edes epävarmuutta treeneissä eikä kisoissa pyörähdellessä ole enää tullut. Liikkeestä kutsun palkkasin ohjaajankiertoon suoraan eli Just ns. jatkoi liikettä lennosta mun ympäri ja tää toimi myös kivasti. Lopussa oli sarjahyppy + peruutus oikealla. Se oli aika haastavaa mutta onnistui, kun linjasin tarkasti peruutuskyltille. Just on vähän etäällä hyppyjen jälkeen, ja siitä ei peruutukseen lähde, mutta kun otin sen kunnolla seuraamaan ja valmistelin huolellisesti, peruutus sujui hyvin. Jos tokossa tuntuu, että kisoihin ei oo asiaa, niin rallyssa tuntuu päinvastaiselta. Just mun tähtipelaaja 😍

Torstaina kauden viimeiset agitreenit. Hallissa oli tiistain valkkuryhmän rata, joka oli ihan painajaismainen hyppyviidakko! No ei se hyvin mennytkään - pitkästä aikaa tuntui, että Joku hölkyttelee. Muutaman yrityksen jälkeen pohdittiin Hannan kanssa asiaa ja todettiin, että radassa ei pääse oikein missään kohtaa kiihdyttämään. Otettiin sitten jotain etupalkalle ja kyllä se sieltä lähti mutta edelleen terävin kärki puuttui. Tauon jälkeen sama homma. Päätettiin sitten muuttaa suunnitelmaa ja ottaa keinua radan osana. Otin kanatikun käteen aikomuksenani palkata sillä ja pim - Joku lähti yksinään juoksemaan rataa tarjoten kaikkea mahdollista! En meinannut perässä pysyä, kun se otti musta salama -vaihteen päälle! Otettiin sitten pari keinua radan osana ja joka kerta oli yhtä vauhdikas. Hanna halusi vielä nähdä alkuradan herkkupalkalla ja siinäkin oli ihan eri vaihde päällä, joskin itse eksyin... 

Jokua on aina palkattu agilityssa lelulla. Oiskohan kerran tai kaksi se tehnyt paremmin namilla, ja silloin se johtui hormoneista. Olin ihan tosi hämmentynyt tästä. Toisaaltahan on hyvä, että on useampi toimiva palkka - jos jonain päivänä ei oo hyvä leikkifiilis, voi palkata namilla. Mietin myös, että voisin esitellä Jokulle namipallon ja pitää sitä sitten varavaihtoehtona, jos joskus tavallinen lelu ei nosta tarpeeksi. Kyllä vaan koirien kanssa treenaaminen on mielenkiintoista! Aina ne keksii jotain uusia juttuja, joita ei "koskaan ennen " oo tapahtunut... Siitä sitten pohditaan, miten siihen reagoida ja mitä muuttaa treenitavassa.

 

Tuomarikokelaiden harjoitusarvostelussa

 Pitkäperjantaina saatiin hieno mahdollisuus osallistua esimerkkikoirakkona tokon tuomarikokelaiden harjoitusarvosteluun. Ajattelin ilmoittautuessani, että tulee uusi jännä tilanne, paljon tuijottavia ja arvostelevia ihmisiä, mutta saa palkata. No, tilanne oli vielä jännempi kuin arvasinkaan - kokeilaita oli nimittäin tosi monta ja kehässä olevat ihmiset ympäröivät koiraa ja jopa hiihtivät perässä! Liikkeenvälit oli tosi pitkiä, kun kokelaat kirjoittivat muistiinpanojaan, mutta se oli ihan hyvä juttu, koska siinä ehti sitten pelata koiran kanssa ja palkata railakkaasti. Pääsin myös miljoona kertaa palkkaamaan Justia sivulletuloista ja skarppauksen tarjoamisesta. 

Paikkaistuminen alkoi lupaavasti, mutta sitten Just meni maahan ihan pari sekuntia ennen ajan täyttymistä... Nyt tämä alkaa olla jo todellinen ongelma, johon pitää nyt tarttua tehokuurilla.

Kokeilaiden vielä viimeistellessä muistiinpanojaan edellisestä koirasta ehdittiin tehdä ja palkata muutama ylimääräinen kehääntulo. Tää oli tosi hyvä, koska ne parani kerta kerralta. Ja kun mentiin lopulta oikeasti kehään, se sujui Just eikä melkein! Eka liike oli hyppynouto, joka tehtiin hallin poikkisuunnassa, mikä oli vähän huono juttu, kun olen tottunut heittämään pidemmälle. Draamalta ei selvitty - kapula nimittäin lensi sentin päästä kattolampusta! Kapula lensi myös ihan kehän reunalle, mutta pomppi sitten oikein täydelliseen paikkaan suoralle linjalle hypystä katsoen. Just haukahti kerran ja kolautti estettä pikkuisen mennessään, sitten ärisi kapulalle nostaessaan ja palautti hyvin. Seuraavana oli kaukot, jotka omien kriteerien mukaan muuten täydelliset paitsi että Just ennakoi loppuperusasennon. Pernilla Tallberg sanoi loppupalautteessaan, että istumisasennot oli vähän matalia mutta siitä me ei välitetä. Sitten oli luoksari, jossa taisi olla vähän jännää jäädä ihmisjoukon keskelle, kun haukkuja tuli jo mun kävellessä poispäin. Tullessaan Just teki vähän banaanikaaren ja hidasti raville ihan lopussa. 

Ruutua valmistellessa tein tyhmästi, kun menin lähtöpaikalle tosi aikaisin, vaikka liikkuri sanoi, että kestää vielä, ei tarvii olla vielä valmis. No siinä höylätessä Just ehti kerätä kierroksia ja liikkeen alkaessa alkoi jo siinä paikalla haukkua. En halunnut antaa sille lähtölupaa ääntelystä, joten sanoin tylysti: "Hiljaa." Se tosiaan hiljeni! Pernillakin tätä ihasteli palautteessaan, ilmeisesti aika harvinaista 😂 No, alkumetelin jälkeen meni laukalla mutta pysähtyi liian eteen. Annoin uuden ruutu-käskyn ja nyt meni keskelle - loppuosa meni hyvin. 

Sitten oli seuraaminen ja voi hyvää päivää, mikä muuttuva labyrintti! Ihmisiä käveli edessä, takana ja sivuilla! Just tsemppasi ihan uskomattoman hyvin, vaikka ei olla tuollaista tilannetta koskaan treenattu. Taas vahvistui, että jos se keskittyy paremmin, kun häiriötä on tosi paljon. Olin ihan älyttömän tyytyväinen tähän - suurin osa matkasta meni loistavassa kontaktissa, homma ei hajonnut käännöksistä ja kaikki perusasennot otettiin. Vain yhdessä kohtaa kontakti katkesi, kun oltiin menossa seinää päin, mutta hienosti Just kiri taas täyskäännöksen jälkeen. Pernillalta saatiin noottia loivista käännöksistä  ja kehuja täsmällisistä askelsiirtymistä. Tosin videolta näkyy, miten peruutuksessa melkein kävelin yhden kokelaan varpaille, mutta sehän ei ole meidän vika! Käännökset tein siis ihan tietoisesti loivasti, kun ollaan sitä tässä pohdittu viime viikkoina. Mieluummin otan pistevähennykset kuin pahan mielen!

Kierrossa kävin jo lähtöpaikalla bongauttamassa kartiot ja sitten pelattiin vielä vähän ennen kuin kokelaat oli valmiita. Just oli silti kerännyt vähän kierroksia ja aika monta haukkua tuli kiertäessä. Lopussa taas pieni hidastus. Viimeisenä oli liikkeestä maahanmeno, jossa ainoa virhe pieni vinous.

Pernillan palaute oli aluksi vikalistaa, mutta sitten sanoi, että paljon oli hyvääkin 😂 Kaikki liikkeet tuli tehtyä ja liikevirheet oli pieniä. Erityiskehut Just sai siitä, että totteli korjauskäskyt. Ääntelystä tuli paljon miinusta. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon ääntelyä kirvoitti jännä tilanne ja palkkaus. Silloin siinä meidän tähän asti ainoassa avo-kokeessahan Just oli ihan hiljaa - virekin oli toki matalampi. 

Jotenkin tuli taas vähän lannistunut fiilis, vaikka suoritus menikin tosi hyvin ja olin tyytyväinen. Ehkä tuo paikkaistuminen kiristää mun hermoja, kun Just ei enää ollenkaan pysy istumassa. Siitä tulee sit sellainen olo, että ei tässä oo kokeeseen mitään asiaa. Onko mun päähän sitten tullut liian iso koekynnys, kun toko tuntuu niin vaikealta?

Tokohommia

 6.4. käytiin Annikan kanssa aamutreeneissä. Justille oli suunnitelmissa pitkä palkattomuustreeni ja otettiinkin se heti ekana vuoroon. Liikkeet oli: ruutuun meno, suora seuraaminen, hyppynouto, alohyppy, ruudusta kutsu seuraamaan, kapulanpito, tasamaanouto, luoksari ja liikkeestä istu eli 9 liikettä avointa ja alokasta yhdistellen. Liikkeet meni "ihan kivasti" mutta se kuuluisa terävin kärki puuttui. Just oli vähän kuin unessa eikä näyttänyt sellaista palavaa intoa kuin yleensä. Mietittiin, mikä tähän olisi voinut vaikuttaa ja ensimmäisenä mieleen tuli treenijärjestys - harvoin otetaan Just ekana. Ehkä se tosiaan oli vielä unessa!? 😂 Ei ekana treenaaminen sinänsä ennenkuulumatonta ole ja useinhan mulla on pelkkä Just treenaamassa eli silloin pääsee "ekana". Ehkä tässä mätti sitten täydellinen valmistelun puute. Vielä on kokeilematta viimeksi mainitsemani nosekätköt ennen tokoilua. Ohjelman jälkeen otettiin vielä vähän kaukopeliä, joka meni hyvin ja kiertoa, josta ei meinannut tulla mitään. Tauon jälkeen lähdettiin tekemään paikkista ja nyt sitten Just oli innolla mukana! Tehtiin sitten vielä vähän seuraamista ja saatiin ihan superkivoja pätkiä. 

11.4. oli Maijun tokovalkku. Katsottiin ensin merkinkiertoa. Valitin Maijulle, että Just tekee välillä ihan täydellisesti ja sitten välillä keksii mitä ihmeellisimpiä variaatioita. Esim. lähtee kiertämään ja tekeekin kierroksensa ennen kartioita tai kartioiden vieressä! Maiju kysyi tässä kohtaa, palkkaanko Justia paljon vauhdista, mihin vastasin, että käytännössä aina, kun se on kiertänyt hiljaa. Maiju heitti sellaisen ajatuksen, että Just saattaa ennakoida palkkaa niin paljon, että suoritus jää "vajaaksi", koska palkka tulee paluumatkasta. Mielenkiintoinen ajatus! Siispä palkan paikkaa pitäisi enemmän vaihdella eli välillä voisi palkata heti kierrosta ja välillä sitten vasta sivulta. Jos ottaa kokonaisen liikkeen, voisi kuitenkin kehua äänellä heti kierron jälkeen. 

Näyttökerralla tulikin oikein hyvä esimerkki säätämisestä, kun Just lähti laukalla kohti merkkejä, sitten sai jonkin hajun ja haisteli ilmaa siinä liikkuessaan ja ajatukset oli ihan muualla, vaikka itse kierto tulikin tehtyä. Mä arvelin, että edellisen koiran nakkihajut leijaili merkkitötsältä Justin nenään 😂 Tässä kohtaa Maiju kysyi, kuinka "steriilillä" kentällä olen merkkiä treenannut eli onko siellä ollut lähellä muita mahdollisia kohteita. Vastasin, että aika steriilillä, koska oli vaihe, että Just valitsi mieluummin mitä tahansa muuta kuin kartioit, joten olen halunnut vahvistaa merkkejä ja päästä palkkaamaan niistä. 

Kokeiltiin sitten sellaista, että Maiju laittoi juoksulinjan viereen jonkin koiralle merkityksettömän kohteen esim. avaimet tai teippirullan. No, Just meni heti katsomaan sitä ja sitten sanottiin, että hei, eihän toi ollut kierto, ja otettiin uudestaan. Muistaakseni tällä ekalla kerralla meni useampaan otteeseen tsekkaamaan avaimet ja piti jopa käydä tekemässä kierto lähellä (pelkällä kehulla), ennen kuin onnistui lähdöstä asti kiertäminen ilman hairahduksia. Sitten Maiju kävi rakentamassa kierron, jonka takana oli putki ja vieressä ruutu ja matkalla teippirullia. Tässä Just meni ekalla kerralla tsekkaamaan teippiä, mutta jo tokalla kiersi hienosti! Taas kerran tunsin itseni vähän tyhmäksi... aina tuntuu, että meen ojasta allikkoon, kun treenaan jollain tavalla!

Viimeiset minuutit käytettiin siihen, että näytin Maijulle, miten tehtiin seuraamispeliä eli annoin namit Maijulle ja vapautin Justin sinne, kun seurasi hyvin. Ensin seurasi superhyvin, sitten jäi vähän jumittamaan ja katsomaan Maijua, mistä ei tietenkään seurannut palkkaa vaan jatkoin kävelyä, kunnes kontakti ja fokus palasi minuun. Sen jälkeen tuli taas hyviä pätkiä! Maiju antoi tähän sellaiset terveiset, että vaihtelevuus olisi tärkeää eli välillä palkka tulee apparilta, välillä multa. Appari voisi myös kävellä mukana, jolloin tulisi samalla häiriö- ja luopumistreeni.  

Luokkanousu sisäetsinnässä!

 Viime lauantaina sisäetsintäkoe Korsossa. Tila oli päiväkoti! Nosessa on kyllä mahtavaa, miten eri paikoissa sitä harrastetaan. Me oltiin tällä kertaa aamuryhmässä ja kolmantena suoritusvuorossa. Silti tuntui, että kesti ja kesti, ennen kuin me päästiin hommiin. Tällä kertaa Justin mielentila vaikutti vähän huonommalta kuin edellisissä kokeissa. En meinannut saada sitä mitenkään hiljaiseksi odotellessa. Lähtöhajulla ei ensin ilmaissut ollenkaan 😲 ja vähän siinä tuntui, että meni patistelun puolelle, ennen kuin Just hyväksyi etsittävän hajun. 

Me oltiin ensin Miira Hellstenin tuomaroimilla alueilla. Ensimmäinen oli käytävä, jolla enimmäisaika 2 min. Just lähti vasenta reunaa ja eteni takaovelle, jossa reaktio. Selvästi oli kiinnostunein tuosta päädystä mutta ei vielä ilmaisua. Sitten palattiin takaisinpäin vasenta reunaa ja käytiin myös kuvasta poisjääneet leikkikeittiöt, jotka oli kuvan oik. alareunassa. Ei mitään reaktioita niistä. Sitten edettiin noille pöydille, josta alkoi tarkennus. Löytö nukensängyn alareunasta ajassa 1:01. Tämän löysi vähän yli puolet koirista; Just oli yhdeksäs.

Toinen alue oli oikein hoploppi - lasten leikkihuone. Just eteni melkein heti tuonne takaseinustalle, jossa haisteli ensin tarkkaan mustan kassin. Siitä eteni hyllykölle, josta haisteli keskimmäistä hyllyä ja sinistä laatikkoa ja sitten ilmaisi. En nyt ollut ihan varma, oliko Just tarkentanut laatikkoon vai hyllyn alapintaan, joten pyysin tarkistusilmaisun. Taas se näytti laatikon alareunaa ja hyllyn alapintaa. En viitsinyt pyytää toista tarkistusilmaisua, joten ilmoitin löydön. Tuomari-Miira oli ihan hiljaa. Oletin, ettei hän ollut kuullut ja sanoin uudestaan "löytö". Käännyin katsomaan ja hän vaan seisoo ihan tyhjin katsein! Sitten sanoi: "No tota... oikein." Kätkö oli siis siinä laatikon alareunassa, ja Miira oli ajatellut, että se tulee leviämään hyllyn saumaan ja että hän hyväksyisi ilmaisut siitä myöhemmin aamupäivällä. Mutta ei ollut olettanut, että haju olisi levinnyt siihen jo näin aikaisin kuin kolmannella koiralla. Oli kyllä hämmentävä tilanne! Jäi vähän mietityttämään, olisiko Justin pitänyt pystyä tarkentamaan ihan tarkka kohta - tätä olisi voinut kysyä Miiralta päivän päätteeksi. Enimmäisaika tässä oli 2:30 ja Justin aika 0:37. Miiralta saatiin palautteeksi: "Kiitos tästä, teidän työskentelyä on aina ilo katsoa." 😍

Tauon jälkeen Taina Korhosen tuomaroimat alueet. Ensin askastelutila, jossa aikaa 2 minuuttia ja kätkö tuolin/pöydän jalassa oik. takanurkassa. Just aloitti alueen oikeasta reunasta haistellen hyllykön, sitten eteni takaseinustalla olevalle jakkaralle, mistä sai kiinni hajupilvestä. Varma tarkennus ja ilmaisu ajassa 0:24. Tämän löysi melkein kaikki ja Justin aika oli taas 9.

Viimeinen alue oli taas hoplop. Oikein meille sopiva alue, iso pitkällä etsintäajalla 3:30. Alue jatkui saman verran kuvan toiseen reunaan; siellä oli vielä jotain leluja, nojatuoli ja muuta kamaa. Melko lailla lähdöstä Just meni tuohon nukensängylle ja haisteli sen tarkasti ilmaisematta eli siinä oli hajusiirtymää. Sitten lähdettiin kiertämään huonetta. Tuntui, että me surffattiin ja surffattiin sitä läpi ja että Just oli jo haistellut kaiken. Hoin vaan mielessäni: "Ei oo hätää, ei oo hätää, ei oo kiire, aika riittää, anna vaan Justille työrauha." 

Kun alkoi jo tuntua, että toinen puoli huoneesta oli etsitty tosi tarkkaan, ajattelin, että sänkyjä ei ole vielä käyty. Just olikin menossa ikkunanpuoleiselle sängylle ja sieltä löysi hajupilven. Ensin nousi sänkyä vasten pitkältä sivulta, kurotti ylös ja nuolaisi teatraalisesti! Sitten kiersi itse sängyn lyhyelle sivulle, tökkäsi uudestaan nuolemaansa kohtaa, sitten tökkäsi vieressä olevaa metallijuttua ja ilmaisi. Olin ihan hämilläni, että jos nyt ilmoitan löydön ja tuomari pyytää tarkentamaan, niin enhän mä tiedä, kumpi niistä kahdesta on oikea kohta! No jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä voinut arvata, että tietenkin se on se, jota Just nuolaisi. Mutta ei, otin vielä riskin ja pyysin näyttämään uudestaan. Just nuolaisi taas samaa paikkaa! Tässä vaiheessa pyysin sen jo pois ja ilmoitin löydön ajassa 2:07. Tämä oli reilusta enimmäisajasta huolimatta kokeen vaikein alue, jolla löydön sai alle puolet koirakoista. Kaksi virhepistettä siis napsahti kielenkäytöstä. Tuomari-Taina oli ihana, kun selasi meidän paperia tosi huolissaan etsien, oliko aiemmilta alueilta tullut virhepisteitä. Kun siellä oli puhdas paperi, hän huokaisi ja sanoi, että 100/2 riittää luokkanousutulokseen! Kyllä meni tiukille, kun ottaa huomioon Miiran tokan alueen epätarkan ilmaisun! Lopulliseen paperiin tuli vain yksi virhepiste; toinen oli otettu pois tasavertaisuussyistä. Kokonaistuloksissa 7/31 koiraa sai 100 pistettä; Just oli neljänneksi nopein mutta virhepiste pudotti tuonne 7. sijalle. Erityisesti lämmitti Tainan palaute: "Sä ohjaat silloin kun tarvii ja muuten annat koiralle tilaa työskennellä." Ja kun mä oikein keskityin siihen, että menen pitkällä narulla ja annan koiralle tilaa päättää suunnan ja etsittävät kohteet, kuten Löytö-podcastissa opetettiin 😂

Se ois sitten 1-luokan sisäetsinnät taputeltu suoraan kolmella kokeella! Jopa meidän joka toisesta kokeesta 75 ja 100 -sarja meni rikki, onneksi parempaan suuntaan. Täytyy kyllä sanoa, että paras sisäetsintäkoe oli ensimmäinen, Korpilahden koe. Just ei ole ennen sitä eikä sen jälkeen tehnyt niin nopeita löytöjä. En edes tiedä, mistä tämä johtui - tai mistä johtui tämän Korson kokeen huonompi mielentila ja huonommat tarkennukset. En ole aiemmin puuttunut kätkön nuolemiseen, vain yrittänyt ennaltaehkäistä sitä. Yleensä Just nuolaisee, jos siirrännäinen on iso ja/tai esillä. Myös tarkistusilmaisuissa tulee herkemmin kieltä. Mutta nyt pitänee opetella tuohon jokin korjaus, että jos nuolaisu tulee, niin tiedän, miten reagoida siihen. Ensi viikonloppuna onkin jo valmennusringin eka leiri! Eiköhän sieltä saada aika monipuolisia vinkkejä aika moneen mietityttäneeseen asiaan.

Joku special

Joku saa nyt ihan oman päivityksen, kun muuten kirjoittelu on niin Just-painoitteista. Viikko sitten torstaina tästä muokattu rata. Koska ei tehdä keppejä ja A:ta, mentiin putki niiden sijaan. Päästiin esteelle nro 14 asti. Mia sai videollekin yhden ihanan pätkän. Koska tehtiin kutonen toisinpäin, tuli putki-hyppy-putki -kohtaan tuplapersjättö. Ajattelin, että se voi olla vaikee, kun ei olla niitä Jokun kanssa niiiin paljon tehty, että se ei välttämättä pidä estelukitusta. Vaan kyllä piti! Joku teki tuon kohdan ihan ideaalilinjaa, itellä oli ajoituksen kanssa vähän haastetta tai siis ruostetta. Hannan kanssa juteltiin, mikä videollakin näkyy hyvin, että kyllä Joku vaan syttyy mun kiihdytyksistä. Jos mä himmailen, niin sekin hölkyttelee, mutta jos mä kiihdytän, niin kylä lähtee. 

Sen perusteella distance hoopers ei ois ihan meidän juttu, mutta treenattiin sitä silti kahtena peräkkäisenä sunnuntaina, kun ATD järjesti tutustumiskertoja. Ekalla kerralla tutustuttiin esteisiin ja mentiin pikkurata vierellä juosten. On kyllä hämmentävä laji, että jo ekalla kerralla voi tehdä rataa! 

Hoopit ja putket Joku tajusi heti ja tarjosi niitä välittömästi. Tynnyrin kiertoon kauempaa ohjattuna tarvittiin vähän enemmän toistoja mutta läheltä sujui. Veräjää kiertäessä Jokun aivot meni jotenkin vähän solmuun, kun se mietti, miltä puolelta palkalle pääsee... Radalla Jokulla ei ollut oikeastaan mitään haasteita, paitsi että alkoi vähän väsyä, mulla oli haasteita rytmityksen kanssa. Ilmeisesti Joku oli ajatellut aika paljon, kun zippasi ihan totaalisesti heti treenien jälkeen 💖

Ohjattujen kertojen välissä treenattiin vähän tynnyriä - kauempaa lähetystä ja sylkkäriä sille. Tuntui vähän haastavalta, mutta seuraavissa ohjatuissa tynnyrinkierto meni tosi sujuvasti, joten tästä oli kuitenkin hyötyä!

Tokalla kerralla treenattiin kauko-ohjausta. Ekassa setissä tehtiin fokusointiharjoitus kolmella peräkkäisellä hoopilla: etuperinketjuttamalla palkalle lähetystä niin, että kun koira käänsi fokuksensa ohjaajasta eteenpäin, se vapautettiin palkalle. Joku hokasi tän heti: katsoi mua, käänsi katseensa eteenpäin ja juoksi palkalle ilman lähtölupaa 😂 Kun mä vaan nauroin,  kouluttaja-Nina kysyi mun kriteeriä ja että naurattaako mua, kun se tekee ton kisoissa. Vastasin: "Jokulla on lääkitys, joten se ei tule todennäköisesti koskaan kisaamaan. Siispä kyllä naurattaa." Sen jälkeen kaikki naurettiin! 

Piirroksessa "renkaat" on hooppeja, mustat pallot tynnyreitä ja keskellä olevat ristikot ohjausalueita. Mä valitsin ton ylemmän ohjausalueen. Tässä kohtaa onnittelen itseäni treenin soveltamisesta koiran mukaan! Sanoin heti, että haluan tehdä takaperinketjuttamalla enkä ensin kokeilla ja sit epäonnistumisten jälkeen helpottaa. Jätin ensin palkan maaliin ja otettiin 6-tynnyrin kierrosta eteenmeno. Seuraavaksi otettiin 3-6 heittopalkalla 6-7-väliin. 2-tynnyrin kiertäminen mun puolelta sujui hyvin mutta haasteeksi muodostui 3-hooppi, joka oli vähän hankalassa kulmassa. Tässä olisi hyvä, että hoopeilla olisi erilliset käskyt, joita ei kyllä vielä keksitty...

Tähän asti Joku oli ollut ihan mallioppilas mutta 3-hoopin lähetystä treenatessa meni taas aivot solmuun ja lopputulos oli se, että Töppä-Nenä meni tekemään nenäkosketusta tynnyriin ja kun pyysin uudestaan kiertämään, se teki vielä ponnekkaamman nenäkosketuksen 😂 Tehtiin sitten niin, että autoin tossa 2-3-välissä tulemalla vähän lähemmäs (ulos ohjausalueelta) mutta muuten yritin pysytellä siellä. Viimeinen kierros tehtiin niin, että jätin Jokun lelun lähtöön/maaliin sen taakse ja se joutui todella luopumaan siitä. Ja sehän jätti lelun oikein sujuvasti! Kaikki lähetykset saatiin onnistumaan ja loppusuora olikin niin palkitseva, kun sai juosta koko hallin päästä päähän suoraan lelulle!

Kauko-ohjaaminen ei ole niin siistiä kuin mukana juokseminen, me ei sytytä siitä samalla tavalla. Mutta kyllä meillä oli hauskaa! Ehdottomasti jatketaan hoopersia heti, kun sitä on taas tarjolla ATD:ssä. Jokullekin uusia lajeja! 💖

Lisää kimppatreenejä

 28.3. piti olla Nellin nosetreenit mutta Nelli oli sairaana, joten etsittiin kimppatreeninä Janinan tekemiä kätköjä. Just oli aivan liekeissä. Halusin harjoitella aikapainetta, niin pyysin Janinaa kellottamaan. Eka alue oli ämpärit ja siinä 1 minuutti aikaa. Tässä Just reagoi selvästi vasemman takanurkan ämpäriin ja jäi sen viereen seisomaan vinkuen kulmat kurtussa. Joltain muultakin ämpäriltä tuli jonkinlainen reaktio mutta ei kunnollista. Aika loppui ja sitten analysoin Janinalle ja Heidille, että oletan, että takanurkan ämpäri ei ole oikea vaan siinä on siirtymä- tai vanha haju. Näin olikin. Sitten se hajuämpäri oli siirtynyt eli maassakin oli hajua. Löytyi se lopulta alle kahden minuutin mutta tässä pidän onnistumisena sitä, että luin Justia ihan oikein. Sitten alkoikin tykitys - muut kätköt löytyivät tyyliin 10-20 sekunnissa ja ilmaisut tarkat ja varmat. Yksi minialue laajennettiin Justille, ja se kävi tarkkaan koko alueen läpi mutta ilmaisi heti, kun tuli kätkölle. Kokeilin myös kahta kätköä ilman välipalkkaa jo löydetyillä kätköillä. Ehkä johtui siitä, että hallilla ollaan paljon treenattu palkattomia suorituksia muissa lajeissa, mutta Just palkkautui kehuista ihan superhyvin ja jatkoi salamannopeasti toiselle kätkölle "jatketaan"-vihjeestä. 

Joku sai myös tehdä nämä ja sekin teki hyvin! Yhdellä alueella oli kolme "koeputkea", joista olisi pitänyt valita oikea. Tässä Joku meinasi ulkoistaa tarkennuksen mulle eli tökkäsi kaikkia putkia ja selvästi odotti, että mä olisin reagoinut ja näin kertonut, mikä niistä olikaan oikea. Olin tiukka ohjaaja ja jätin vastuun Jokulle, mikä selvästi hetkellisesti sai aivot solmuun mutta sitten hetken tuumauksen jälkeen Joku ilmaisi oikean putken hienosti!

Etsinnän jälkeen Janina ja Heidi lähtivät lenkille ja mulla oli vähän luppoaikaa. Oltiin yhdessä päätetty, että ei tehdä paikkista, koska koirille voi olla vaikeaa vaihtaa mielentilaa lajista toiseen. No, mä en malttanut olla kokeilematta tokoilla nosekamojen keskellä. Vaihdoin Justille valjaat tokopantaan ja palkkailin vähän sivulletulosta. Sitten tehtiin tuossa etsintäalueiden keskellä liikkeestä maahan, tasamaanouto, suora seuraaminen, luoksari ja liikkeestä seisomisen alkuosa. Nämä kaikki siis yhteen pötköön ilman liikkurointia ja välipalkkoja, pelkästään kehuin siinä edellisen liikkeen lopetuspaikalla ja siitä suoraan jatkettiin seuraavaan liikkeeseen. Ja siis Just oli ihan huikea! Teki kaikki liikkeet ihan täydellisesti, seurasi silmät loistaen ja palkkautui kehuista ihan maasta taivaaseen.

Tästä kumpusikin uusi idea: aion kokeilla tehdä pari nosekätköä alle ennen kisamaisia tokotreenejä. Josko sillä löytyisi oikea mielentila ja hyvä fiilis, kun olisi saatu endorfiinihanat auki!

Lauantaina 2.4. rallykurssin viimeinen kerta ja ratatreenin vuoro. Kuvasta poiketen pyörähdys oli 2. kyltti, 3. kyltti oli eteentuloperuutus tai edessä peruutus ja 7. kyltti askeleet istumisilla tai seiso-istu-maahan. Ja sitten lopussa ei ollut merkkiä vaan liikkeestä istuminen. Justin kanssa tehtiin ihan palkaton kisatreeni ensin - loppupalkka tuli valkovuokon jälkeisestä seuraamisesta eli lopusta mutta ennen maalia. Sitten vielä toinen kierros, jossa palkkasin kaikesta. Muuten ratakierros meni hyvin, mutta kuvan yläreunan suoralla kontakti katosi. Siellä ilmeisesti hiiret juoksi seinällä ihan villisti, kun kaikki koirat kuuntelivat ja haistelivat samalla suoralla. Toisella kierroksella kontakti pysyi hyvin, niin sain palkattua.

Jokun kanssa oli hauskaa mennä rata läpi! Se meni tuon ihan noin mestarin tasoisena, kun sille ei ole väliä, seurataanko vasemmalla vai oikealla. Apuja tietysti käytin ja palkkasin kaikesta, mutta meillä oli ihan superkivaa ja se oli niin täysillä tekemässä 😍

Lyytin vuorolla mun treeniaika oli jo käytetty, joten me hiippailtiin taustalla, kun Annika & Selma tekivät "päävuorossa". Lyytille ei siis tullut kokonaista ratatreeniä, mutta eihän se sellaista tarvitsekaan. Se, mikä tehtiin, tehtiin tyylillä!

RTVA!

Päästiin vihdoin Annikan kanssa käyttämään meidän 5 vuotta sitten voitettuja lahjakortteja Tampereelle! Ei edes mahduttu heti mukaan mutta onneksi viikkoa ennen tuli sähköpostia, että päästäisiin varasijalta. Ja onneksi lähdettiin! Mestarin radat olivat mukavasti iltapäivällä. A-radan tuomaroi Pia Heikkinen ja me oltiin vuorossa 10:tenä. Ennen rataa tehtiin temppuja läpi ja täydellä itseluottamuksella "nää me osataan" kehään. 

Nyt kokeilin tulla kehään koira oikealla. Vielä sermien sisäpuolella kehänauhan ulkopuolella viimeinen nami, jonka jälkeen Just tsekkasi kehän. Sitten sisään oikealla seuraten, perusasento pari metriä ennen lähtöä, hihnan irrotus, puolenvaihto takaa ja lähtöön. Ja siis niin upea lähtö! Just oikein ponnisti ekaan askeleeseen ja oli heti skarppina pyörähtämään! Ai vitsit, että tuntui hyvältä!

Askelkäännökseen tulon mallasin Caritan ohjeiden mukaan niin, että Just oli suorituspaikan vasemmalla puolella ja mä suorituspaikalla. Perusasento oli hyvä, mutta tästä liikkeellelähtö ei ja saatiin -1 ov, kun lähdin ennen koiraa. Selvästi tuntuu, että tuo on liikkeellelähtöjen kannalta kaikkein haastavin kyltti ja siihen pitäisi keksiä jotain motivoivaa.

270 vasemmalle ihan ok, maahan & tulppaani hyvät. Istu-seiso-maahan -kyltiltä saatiin -1 tvä mutta nyt en muista, mistä. Ainakin Just oli meni maahan suorempaan kuin joskus eli valmistelut onnistuivat. Sivuaskel ihan superhieno! Tuplasaksalainen oikealla laaja mutta yhtaikainen. Tässä vaiheessa oli kierrokset vähän nousseet ja vinkumista tuli näillä edellisillä kylteillä sekä eteentulossa. Kahdeksikko meni kivasti, samoin puolenvaihto ja edessä peruutus. Täyskäännökseen taas tähtäsin itse suorituspaikalle ja onnistuinkin siinä - koirallakin oli tarpeeksi tilaa. Pujottelu ihan ok, ei mikään loistelias, istuminen skarppi ja kutsu ok, joskin Just ei tainnut tulla kontaktiin ennen hyppyä. Hypyn jälkeinen seisominen kuitenkin napakka. Ja sitten oltiinkin maalissa! Oletuksena oli, että teknisiä virheitä ei tullut paljon, mutta vinkumisesta tulisi miinusta. Vaan eipä tullut! Liekö tuomari ollut kuuro vai vain kiltti mutta ei saatu yhtään vähennystä ääntelystä! Ja virhepisteitä tuli tosiaan vain 2 eli lopputulos oli 98 pistettä ja oikeus rallytokovalion arvoon! Tuomarinkommentti: "Iloinen, sujuva rata."

 Pisteiden selvittyä mentiin Justin kanssa myyntikojulle shoppailemaan tarkoituksena antaa Justin valita jotain herkkuja. Ajatus oli toki kaunis, mutta Just tuumasi: "Mä otan tän, tän, tän, tän, tän, tän ja tän" 😂 Niin päädyttiin sitten jäniksenkorvaan, jonka Just rouskutti sillä aikaa, kun hoidin maksupuolen. Sijoituttiin neljänneksi eli ei saatu (onneksi) uutta lahjakorttia. Halusin sellaisen söpön kuvan, jossa koira pitää ruusuketta mutta ei käskettynä vaan oma-aloitteisesti. Just oli heti hommassa mukana pöllimällä ruusukkeen mun kädestä!

Melko pian alkoi B-kisa, jossa tuomarina Iiris Harju. Yritin nyt ajatella, että kaikki on saavutettu eikä mitään paineita ole. No jaa, unohdin sitten kaikki Caritan preppaukset ja radalla oli vanha kunnon Lyyti-ohjaus. 🙈 Toki Just tarvitsi vähän enemmän tsemppausta, koska oli jo vähän väsynyt, mutta ei se kyllä auta, että kävelee kuin tikku-ukko eikä valmistele koiraa tehtäviin... 

Tällä radalla oli ahtaampi tila lähdön ja kehänauhan välillä, joten tulin kehään lähdön sivusta koira oikealla ja siinä sitten hihnan irrotus ja puolenvaihto ja lähtökyltille, jossa kävi sellainen informaatiokatkos, että Just meinasi mennä maahan kun kehuin sanalla "mahtava". Eli jatkossa ei enää sitä sanaa! 

Lähtö sujui kyllä taas kivasti, vaikka ei ihan niin täydellinen kuin A-kisassa. Maahanmeno oikein mainio ja siitä saatiinkin "Hieno!"-merkintä. Täyskäännöksessä ajoin aivan liian lähelle kylttiä ja valmistelu ihan surkea, mihin Just vastasi katkaisemalla kontaktin ja katselemalla puolisen sekuntia eteenpäin. Tästä -1 py. Eteentuloperuutus vähän jähmeä mutta teknisesti moitteeton. 270 vasemmalle -kyltiltä sain -1 ov, taisi olla liian kaukana suoritettu! Hyppy ok, pujottelussa pieni katkos mutta jatkoi hyvin, sivuaskel ihan unelma, tismalleen suora ja yhtaikainen! Tuomarikin oli samaa mieltä, kun saatiin "Hieno!"-merkintä. Taas 270 vasempaan -käännöksestä -1 ov! Olisikohan tämä tullut kumartumisesta... Seuraavalla suoralla istuminen skarppi mutta kutsun tuli taas ravissa, mikä hankaloitti seuraavaa käännöstä. Ei virheitä kuitenkaan. Sitten sekä sivulla peruutuksesta että maahanmenosta "Hieno!"-merkinnät! Seuraavat perusasennot taas vähän jähmeitä ja valkovuokosta -1 ov; ilmeisesti tuomari ei arvostanut  mun hienoja tanssiliikkeitä. Sitten vähän hassusti paikallakäännöksestä "Hieno!" mutta putkesta -1 py, kun Just ei lähtenyt käännöskyltiltä seuraamaan ja mä otin taas ekan askeleen ilman koiraa. No kyllä se sitten innostui, kun päästin putkeen ja maaliin tultiin taas täydellisessä kontaktissa. Vähän siis säätöä ja räpellystä ja kontaktikatkoja, mutta olen silti ihan supertyytyväinen, koska suurin osa radasta meni kuitenkin hyvässä seuruussa eikä noi katkot jääneet päälle. Virheet olivat vain pieniä - tältäkin radalta pistesaldo oli 95, ettei vain jäisi epäselväksi, valioituiko Just vai ei 😂 Tuomarinkommentti: "Oikein reipasta yhteistyötä. Iloinen suoritus."

Oli kyllä upea päivä. Meidän pistekeskiarvo nousi juuri kymmenellä! On se niin ihmeellistä, että ennen kuin saa ensimmäisen 95 p tuloksen, ne tuntuu ihan mahdottomilta, aina tulee jotain virheitä. Sitten kun sen on kerran saavuttanut, niin se tuntuu yhtäkkiä helpolta!

Tuloksiin olen 100 % tyytyväinen, koiraan olen 100 % tyytyväinen, mutta omassa ohjauksessa on vielä parantamisen varaa. Palasin B-radalla taas siihen vanhaan eli hiihdin radan hirveää vauhtia enkä tehnyt koiralle kunnon valmisteluja, mikä todennäköisesti aiheutti säätöä perusasennoissa ja vähän rauhoittelua. Myöskin kaikki hyvin suunnitellut henkiset valmistautumiset jäi tekemättä ja vain siksi, että autuaasti unohdin! Keskityin ennen rataa niin paljon koiraan, että unohdin itseni. Seuraava tavoite on olla kisaradalla sellainen ohjaaja, kuin olen treeneissä, esim. noissa edellisissä Caritan treeneissä, ja keskittyä mielentilaanmielentilaantunnetilaantunnetilaan. 

Loistava kaudenpäätös rallyvalkussa

 

Viime viikolla viimeiset Caritan treenit tällä kaudella. Teema olikin meille tosi sopiva: liikkeellelähdöt. Tämä oli ihan loistavaa, koska pääsin palkkaamaan niistä miljoona kertaa. Tällä kerralla saatiin myös muutama aivan helmi vinkki, joita pääsin heti soveltamaan lauantain kisoissa.

Alkusuora meni oikein mukavasti ja Just tulee hienosti kontrolliin suoran putkenkin jälkeen. Päädyn paikallakäännöksessä vasempaan oli ensimmäisessä perusasennossa vähän säätöä. Takasuoralla taas vähän jännitti nurkkaa kohti meno ja kontakti katkesi hetkeksi. Samoin eteentulon valmistelussa säätöä. Askeleet 1-2-3 tuntui Justin mielestä vähän tylsältä; se tuli kyllä mutta vire kyllä vähän laski. Keskisuoran päädyn täyskäännöksessä ajoin Justin liikaa kohti kylttiä ja sitä vähän ahdisti. Sarjahypyn jälkeinen peruutus yllättäen onnistui! Tässä vinkit koottuna:

• Mun kannattaisi sanoa pysäyttävälle kyltille tullessa "sivu". Etenkin jos kävelen nopeasti, pysähdys tulee Justille vähän yllättäen ja sen takia perusasentoon tulossa tulee joskus vähän säätöä. Lisäkäskyllä koira ehtii reagoida ja pysähdys on harmonisempi ja yhtaikainen. Tällä oli tosi iso merkitys ja ero näkyi ihan jokaisella pysäyttävällä kyltillä!
• Jos kontakti katkeaa ja koira jää, älä jää katselemaan taakse, tuleeko se - ei se silloin ainakaan tule. Ollaan aiemmin tehty sitä, että hypähdän "pois alta" mutta mun mielestä Just ei skarppaa siitä vaan tulee epävarmemmaksi. Nyt Carita ehdotti tähän "nopeenopee"-käännöstä eli käännyn 360 astetta koirasta poispäin, että se lähtisi jahtaamaan!
• Kääntävillä kylteillä mun kannattaisi linjata itseni kohti kylttiä. Tällöin koiran linja on kyltistä ohi eikä kylttiä päin. 
• Askeltehtävissä kannattaisi tehdä jotain yllätyksellistä, esim. lähteä juoksemaan tai palkata vauhdikkaasti jossain keskellä tehtävää, esim. 2 askeleen jälkeen, ettei koiran mielestä tehtävä tuntuisi jankutukselta.

Näillä eväillä sitten lauantaina Tampereelle tuplakisoihin! Näistä tulee erillinen postaus.

Keskiviikkona käytiin Saaran kerhohuoneessa nosettamassa. Just oli ihan hoplopissa ja surffaili ihan fiiliksissään uutta aluetta. Ei ollut ajankäytöstä tietoakaan 😂 Ens kerralla pitää muistaa tehdä oikeesti jonkinlainen suunnitelma ja ensinnäkin ihan varmistaa, montako kätköä ja missä tilassa! Nyt kävi nimittäin niin, että Saara sanoi: "Kätköjä on 2 ja alue alkaa heti tästä ekasta seinustasta." Mä ymmärsin jostain syystä niin, että ekalla seinustalla on 2 kätköä. No se eka löytyi aika nopeasti naulakon alta, mutta sitten jäätiin suhaamaan sitä ekaa seinustaa ennen kuin tajusin varmistaa, että siis koko kerhohuone on aluetta. No löytyihän se toinenkin kätkö sitten tuolista, kun etsittiin oikealta alueelta 🙈

Torstaina Jokun agitreenit. Tehtiin 90 cm korkeaa puomia, joka sujui aivan loistavasti ilman vauhtia mutta vauhdin kanssa ei sitten enää sujunutkaan. Ei saatu puomia mitenkään kiilattua niin, ettei se olisi heilunut ja luulen, että tämä on osasyy loikkien määrään. Oli tavallaan vähän hämmentävääkin huomata, miten totaalisesti osumatarkkuus hajosi, kun tehtiin radan osana. Johtuiko se sitten vireen noususta, mun juoksemista vai jostain muusta, en osaa analysoida. Jatkamme harjoituksia! Näissä treeneissä oli aivan huikeaa Jokun toistonkestävyys! Se oikeesti vaan juoksi kerran toisensa jälkeen eikä lannistunut, vaikka aina ei mennytkään nappiin, ja vielä viimeisellä minuutillakin teki melkein samalla draivilla!