Luokkanousu sisäetsinnässä!

 Viime lauantaina sisäetsintäkoe Korsossa. Tila oli päiväkoti! Nosessa on kyllä mahtavaa, miten eri paikoissa sitä harrastetaan. Me oltiin tällä kertaa aamuryhmässä ja kolmantena suoritusvuorossa. Silti tuntui, että kesti ja kesti, ennen kuin me päästiin hommiin. Tällä kertaa Justin mielentila vaikutti vähän huonommalta kuin edellisissä kokeissa. En meinannut saada sitä mitenkään hiljaiseksi odotellessa. Lähtöhajulla ei ensin ilmaissut ollenkaan 😲 ja vähän siinä tuntui, että meni patistelun puolelle, ennen kuin Just hyväksyi etsittävän hajun. 

Me oltiin ensin Miira Hellstenin tuomaroimilla alueilla. Ensimmäinen oli käytävä, jolla enimmäisaika 2 min. Just lähti vasenta reunaa ja eteni takaovelle, jossa reaktio. Selvästi oli kiinnostunein tuosta päädystä mutta ei vielä ilmaisua. Sitten palattiin takaisinpäin vasenta reunaa ja käytiin myös kuvasta poisjääneet leikkikeittiöt, jotka oli kuvan oik. alareunassa. Ei mitään reaktioita niistä. Sitten edettiin noille pöydille, josta alkoi tarkennus. Löytö nukensängyn alareunasta ajassa 1:01. Tämän löysi vähän yli puolet koirista; Just oli yhdeksäs.

Toinen alue oli oikein hoploppi - lasten leikkihuone. Just eteni melkein heti tuonne takaseinustalle, jossa haisteli ensin tarkkaan mustan kassin. Siitä eteni hyllykölle, josta haisteli keskimmäistä hyllyä ja sinistä laatikkoa ja sitten ilmaisi. En nyt ollut ihan varma, oliko Just tarkentanut laatikkoon vai hyllyn alapintaan, joten pyysin tarkistusilmaisun. Taas se näytti laatikon alareunaa ja hyllyn alapintaa. En viitsinyt pyytää toista tarkistusilmaisua, joten ilmoitin löydön. Tuomari-Miira oli ihan hiljaa. Oletin, ettei hän ollut kuullut ja sanoin uudestaan "löytö". Käännyin katsomaan ja hän vaan seisoo ihan tyhjin katsein! Sitten sanoi: "No tota... oikein." Kätkö oli siis siinä laatikon alareunassa, ja Miira oli ajatellut, että se tulee leviämään hyllyn saumaan ja että hän hyväksyisi ilmaisut siitä myöhemmin aamupäivällä. Mutta ei ollut olettanut, että haju olisi levinnyt siihen jo näin aikaisin kuin kolmannella koiralla. Oli kyllä hämmentävä tilanne! Jäi vähän mietityttämään, olisiko Justin pitänyt pystyä tarkentamaan ihan tarkka kohta - tätä olisi voinut kysyä Miiralta päivän päätteeksi. Enimmäisaika tässä oli 2:30 ja Justin aika 0:37. Miiralta saatiin palautteeksi: "Kiitos tästä, teidän työskentelyä on aina ilo katsoa." 😍

Tauon jälkeen Taina Korhosen tuomaroimat alueet. Ensin askastelutila, jossa aikaa 2 minuuttia ja kätkö tuolin/pöydän jalassa oik. takanurkassa. Just aloitti alueen oikeasta reunasta haistellen hyllykön, sitten eteni takaseinustalla olevalle jakkaralle, mistä sai kiinni hajupilvestä. Varma tarkennus ja ilmaisu ajassa 0:24. Tämän löysi melkein kaikki ja Justin aika oli taas 9.

Viimeinen alue oli taas hoplop. Oikein meille sopiva alue, iso pitkällä etsintäajalla 3:30. Alue jatkui saman verran kuvan toiseen reunaan; siellä oli vielä jotain leluja, nojatuoli ja muuta kamaa. Melko lailla lähdöstä Just meni tuohon nukensängylle ja haisteli sen tarkasti ilmaisematta eli siinä oli hajusiirtymää. Sitten lähdettiin kiertämään huonetta. Tuntui, että me surffattiin ja surffattiin sitä läpi ja että Just oli jo haistellut kaiken. Hoin vaan mielessäni: "Ei oo hätää, ei oo hätää, ei oo kiire, aika riittää, anna vaan Justille työrauha." 

Kun alkoi jo tuntua, että toinen puoli huoneesta oli etsitty tosi tarkkaan, ajattelin, että sänkyjä ei ole vielä käyty. Just olikin menossa ikkunanpuoleiselle sängylle ja sieltä löysi hajupilven. Ensin nousi sänkyä vasten pitkältä sivulta, kurotti ylös ja nuolaisi teatraalisesti! Sitten kiersi itse sängyn lyhyelle sivulle, tökkäsi uudestaan nuolemaansa kohtaa, sitten tökkäsi vieressä olevaa metallijuttua ja ilmaisi. Olin ihan hämilläni, että jos nyt ilmoitan löydön ja tuomari pyytää tarkentamaan, niin enhän mä tiedä, kumpi niistä kahdesta on oikea kohta! No jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä voinut arvata, että tietenkin se on se, jota Just nuolaisi. Mutta ei, otin vielä riskin ja pyysin näyttämään uudestaan. Just nuolaisi taas samaa paikkaa! Tässä vaiheessa pyysin sen jo pois ja ilmoitin löydön ajassa 2:07. Tämä oli reilusta enimmäisajasta huolimatta kokeen vaikein alue, jolla löydön sai alle puolet koirakoista. Kaksi virhepistettä siis napsahti kielenkäytöstä. Tuomari-Taina oli ihana, kun selasi meidän paperia tosi huolissaan etsien, oliko aiemmilta alueilta tullut virhepisteitä. Kun siellä oli puhdas paperi, hän huokaisi ja sanoi, että 100/2 riittää luokkanousutulokseen! Kyllä meni tiukille, kun ottaa huomioon Miiran tokan alueen epätarkan ilmaisun! Lopulliseen paperiin tuli vain yksi virhepiste; toinen oli otettu pois tasavertaisuussyistä. Kokonaistuloksissa 7/31 koiraa sai 100 pistettä; Just oli neljänneksi nopein mutta virhepiste pudotti tuonne 7. sijalle. Erityisesti lämmitti Tainan palaute: "Sä ohjaat silloin kun tarvii ja muuten annat koiralle tilaa työskennellä." Ja kun mä oikein keskityin siihen, että menen pitkällä narulla ja annan koiralle tilaa päättää suunnan ja etsittävät kohteet, kuten Löytö-podcastissa opetettiin 😂

Se ois sitten 1-luokan sisäetsinnät taputeltu suoraan kolmella kokeella! Jopa meidän joka toisesta kokeesta 75 ja 100 -sarja meni rikki, onneksi parempaan suuntaan. Täytyy kyllä sanoa, että paras sisäetsintäkoe oli ensimmäinen, Korpilahden koe. Just ei ole ennen sitä eikä sen jälkeen tehnyt niin nopeita löytöjä. En edes tiedä, mistä tämä johtui - tai mistä johtui tämän Korson kokeen huonompi mielentila ja huonommat tarkennukset. En ole aiemmin puuttunut kätkön nuolemiseen, vain yrittänyt ennaltaehkäistä sitä. Yleensä Just nuolaisee, jos siirrännäinen on iso ja/tai esillä. Myös tarkistusilmaisuissa tulee herkemmin kieltä. Mutta nyt pitänee opetella tuohon jokin korjaus, että jos nuolaisu tulee, niin tiedän, miten reagoida siihen. Ensi viikonloppuna onkin jo valmennusringin eka leiri! Eiköhän sieltä saada aika monipuolisia vinkkejä aika moneen mietityttäneeseen asiaan.