Pääsiäissunnuntaina käytiin hallilla Hannan kanssa. Alunperin oli tarkoitus treenata agikoirat hallilla ja Just ulkona, mutta koska meidän jälkeen tuleva peruikin varauksensa, jäätiin vielä tokoilemaankin hallille. Jokulla treenasi ensin kahdella putkella ja kolmella hypyllä eteenmenoa ja palkan ohitusta. Ensin kävi kysymässä Hannalta, joko lelun saisi. Sitten otettiin vähän enemmän "yhteistä tekemistä" ennen lähtöä ja sitten sujui täydellisesti! Seuraavilla toistoilla yhden kerran Joku meni taas Hannan luo. Hanna sanoi, että hän oli nostanut pallokättään ylös, valmiina heittämään. Se oli ero, jonka Joku huomasi! Kyllä se on ajattelevainen ja huomaa kaiken vauhdissakin! Muilla toistoilla käänsi upeasti fokuksen eteenpäin eikä harkinnutkaan lintsaavansa.
Toisena juttuna 90 cm korkeaa puomia. Tuo korkeus sujuu nyt oikein rennosti, joten seuraavaksi voidaan varmaan jo kokeilla täyskorkeaa. Aluksi tuli ihan ok osumia, sitten tuli kaksi loistavaa, joista annettiin triplapalkka: namia, leikkiä ja överikehuja. Teki mieli ahnehtia ja ottaa vielä edellinen harjoitus ennen puomia. Annoin Hannalle kanafileenpalan superosuman varalta. No, eipä sitten tullutkaan enää edes ok osumia... Huoh, pitikö taas ahnehtia... Mutta koska meillä on dreamteam, saadaan epäonnistumiset heti purettua eivätkä ne jää vaivaamaan. Siispä toimintasuunnitelma jatkoon: Superosumista triplapalkka. Kanafileet Hannan taskuun jo ENNEN ekaa toistoa eli ei teatraalisesti Jokun katsoessa. Parin loistavan osuman jälkeen lopetetaan, vaikka mikä ois. Aloitetaan vähän vaikeammasta eli ei nollatasosta vaan vaikka ykköstasosta jne, niin treenikertojen myötä tulee edistystä, ei toistomäärän.
Justin kanssa oli tosi hyvät suunnitelmat, mutta toteutus kusi niin pahasti, että hermo meinas mennä. Tarkoitus oli tehdä ensin kiertoa niin, että Hanna heittää yllätyspalkan piilopaikastaan putken takaa. No, lähtöpaikasta vasemmalle oli agilityrengas, jota Just jäi ihan totaalisesti luuppaamaan, ei yhtään pystynyt luopumaan siitä! En halunnut mennä lähelle kiertoa, koska silloin Just olisi nähnyt Hannan. Lopulta mua ärsytti jo niin paljon, että vein Justin ulos kentältä ja sitten takaisin yrittämään uudestaan. Ei, taas oli menossa renkaalle... No lopulta jollain keinolla saatiin Just kiertämään ja sieltähän se lelukin lensi. Huh huh, mikä vääntö!
Sitten ruutua, jossa myös vääntöä - tällä kertaa Just meinasi mennä agikepeille! Mikähän agilitypäivä sillä oikein oli?! Ruutukaan ei mennyt kuin Römssöössä - ainakin tuli epävarma lähtö, huono palkkaus ja mitä vielä. No, tehtiin sitten vielä pari toistoa niin, että namipallo oli putkenpainon alla piilossa ruudun takana ja sitten saatiin pari loistavaa toistoa ja napakkaa stoppia. Treenin ohessa tehtiin myös pätkiä seuraamista ja jääviä, jotka meni hienosti. Lopuksi vielä testattiin paikkaistumista yllätyspalkoilla eli namit Hannalla, joka ensin seisoi, sitten käveli Justin ympärillä. Skarpista ja keskittyneestä istumisesta fokus muhun sai vapautuksen. Tää näytti tosi lupaavalta!
Keskiviikkona vapaapäivän kunniaksi aamutreenit vuorostaan Annikan kanssa. Joku teki agin ja hoopersin sekoitusta. Treenattiin vähän irtoamista, heittopalkkaa ja palkan ohitusta. Vähän tuli taas ongelmaksi se, kun en itse liikkunut.
Just teki tällä kertaa rallya ja oli loistava! Kyllä tuntui taas tutulta ja turvalliselta mennä rallya tokon jälkeen! Just oli kyllä ihan satasen tyttö tällä kertaa. Koko treenin läpi innostunut, keskittynyt, täsmällinen ja kontaktissa. Tehtiin viime Caritan valkusta lyhennettyä rataa. Keskityin itse sanomaan sivu-käskyn aina pysäyttävälle kyltille tullessa ja tää vaan toimii, kaikki säätö ja epävarmuus jää pois! Kääntävillä kylteillä harjoittelin sitä, että itse kävelen kohti kylttiä enkä näin aja koiraa kylttiä päin. Palkkauksen suhteen erityishuomio oli kontaktin pysymisessä seinää kohti mennessä - ja sehän pysyi, ei yhtään katkoa!
Ensin tehtiin puoli rataa ilman välipalkkoja ja pysäyttävältä kyltiltä nurkkaa kohti seuraamisesta purkkipalkka. Sitten pari välipalkkaa ja loppurata taas ilman. Maaliin tultiin ihan takanurkkaan ja taas kontakti säilyi, mistä kanatikkupalkka. Rata alkoi pyörähdys - liikkeestä istu - liikkeestä kutsu - ohjaajan ympäri. Tässä palkkasin pyörähdystä ennakoivalla kädellä, joka on kyllä ollut meille ihan kullanarvoinen vinkki - ei yhtään virhettä eikä edes epävarmuutta treeneissä eikä kisoissa pyörähdellessä ole enää tullut. Liikkeestä kutsun palkkasin ohjaajankiertoon suoraan eli Just ns. jatkoi liikettä lennosta mun ympäri ja tää toimi myös kivasti. Lopussa oli sarjahyppy + peruutus oikealla. Se oli aika haastavaa mutta onnistui, kun linjasin tarkasti peruutuskyltille. Just on vähän etäällä hyppyjen jälkeen, ja siitä ei peruutukseen lähde, mutta kun otin sen kunnolla seuraamaan ja valmistelin huolellisesti, peruutus sujui hyvin. Jos tokossa tuntuu, että kisoihin ei oo asiaa, niin rallyssa tuntuu päinvastaiselta. Just mun tähtipelaaja 😍
Torstaina kauden viimeiset agitreenit. Hallissa oli tiistain valkkuryhmän rata, joka oli ihan painajaismainen hyppyviidakko! No ei se hyvin mennytkään - pitkästä aikaa tuntui, että Joku hölkyttelee. Muutaman yrityksen jälkeen pohdittiin Hannan kanssa asiaa ja todettiin, että radassa ei pääse oikein missään kohtaa kiihdyttämään. Otettiin sitten jotain etupalkalle ja kyllä se sieltä lähti mutta edelleen terävin kärki puuttui. Tauon jälkeen sama homma. Päätettiin sitten muuttaa suunnitelmaa ja ottaa keinua radan osana. Otin kanatikun käteen aikomuksenani palkata sillä ja pim - Joku lähti yksinään juoksemaan rataa tarjoten kaikkea mahdollista! En meinannut perässä pysyä, kun se otti musta salama -vaihteen päälle! Otettiin sitten pari keinua radan osana ja joka kerta oli yhtä vauhdikas. Hanna halusi vielä nähdä alkuradan herkkupalkalla ja siinäkin oli ihan eri vaihde päällä, joskin itse eksyin...
Jokua on aina palkattu agilityssa lelulla. Oiskohan kerran tai kaksi se tehnyt paremmin namilla, ja silloin se johtui hormoneista. Olin ihan tosi hämmentynyt tästä. Toisaaltahan on hyvä, että on useampi toimiva palkka - jos jonain päivänä ei oo hyvä leikkifiilis, voi palkata namilla. Mietin myös, että voisin esitellä Jokulle namipallon ja pitää sitä sitten varavaihtoehtona, jos joskus tavallinen lelu ei nosta tarpeeksi. Kyllä vaan koirien kanssa treenaaminen on mielenkiintoista! Aina ne keksii jotain uusia juttuja, joita ei "koskaan ennen " oo tapahtunut... Siitä sitten pohditaan, miten siihen reagoida ja mitä muuttaa treenitavassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti