Rallyhommia

Nyt ollaan jo päästy niin pitkälle "normaalissa elämässä", että ollaan jo treenattukin!
Haettiin Lyytin kanssa rallyn SM-joukkueeseen, mutta pisteet ei riittäneet. ATD:ssä oli kuitenkin mahis kimppatreeneihin kaikille joukkueeseen hakeneille, joten osallistuttiin niistä ensimmäisiin kaksi viikkoa sitten. Joku varasti ensin shown hurmaamalla kaikki. Lisäksi osallistui radan valkkaamiseen ja mukavasti myös leikki "vasemmalla kädellä" mun laitellessa kylttejä. Häkissä vähän protestoi, kun kuuli mun kehuvan Lyytiä, mutta lopulta rauhoittui ja lopulta nukahti ihan syvään uneen.

Rakennettu rata oli avoimen luokan tasoa, mikä oli ihan hyvä, kun tarkoituksena olikin vahvistaa vasemman puolen seuraamista. Lyyti oli aivan intona, kun päästiin kunnolla treenaamaan ja teki ihan tosi kivasti pienestä ruosteesta huolimatta. Tehtiin kaksi settiä, joissa ekassa rataa (palkattuna) ja tokassa sit vähän puolenvaihto- yms juttuja.

Viikko sitten sunnuntaina osallistuttiin HSKH:n järjestämän rallytokon päiväleirin illan viimeiseen treeniin "puolenvaihdot". Olin ilmoittautunut myös merkkitreeniin, mutta koska oltiin ko. viikonloppu mökillä, niin se jäi väliin.  Kouluttajana Kia Stenlund. Ryhmässä ei ollut muita, joten sain treenata myös Justin. Lyyti ei tietenkään ollut parhaassa vireessä, koska se ei nuku autossa eli oli istunut 3 tuntia. No kuten arvata saattaa, se oli aluksi aivan unessa. En kuitenkaan hermostunut tai ottanut painetta vieraasta kouluttajasta vaan kylmästi käytin sen ajan, mikä meni Lyytin herättämiseen. Kyllähän se sieltä sitten nousi ja sitten rupesi tekemään hommia ihan tosi hienosti! Tein vähän niitä naksuteltuja liikkeellelähtöjä, joissa kaikissa Lyyti ei lähtenyt niin skarpisti kuin pitäisi. Tästä Kia antoi sellaisen kommentin, että en voi olla antamatta namia, jos olen naksuttanut. Se on ihan perussääntö, josta ei voi luistaa, koska se vesittää naksun arvon. Viive voi olla, mutta toista temppua ei oikeastaan voi pyytää. Tähän kohtaan tuli myös lisävinkki, että mulla vois olla lelupalkalle oma "naksusanansa". Lyytillähän on jes/naksu normaaliin namipalkkaukseen, "palkka" kun saa juosta loppupalkalle ja "karkkii", kun saa hakea namin apparilta. Nämähän toimii hyvin, joten leluun voisi hyvinkin ottaa oman sanan.

Kun yhteistyö rupesi toimimaan, ruvettiin tekemään itse puolenvaihtoja, jotka meni oikeastaan tosi hyvin. Tässä vaiheessa saatiin jo kehujakin, että Lyytihän on suorastaan näyttävä, kun se tekee hyvällä ilmeellä. Kerroin meidän toukokuisesta valkovuokon -10:stä, mutta todettiin, että se saattoi olla sattumaakin eli taas kerran mun ei pitäisi tehdä yhdestä mokasta härkistä. Hiottiin kuitenkin yhtaikaisuutta ja näille kylteille lähestymistä. Valkovuokko pitää muistaa aloittaa tarpeeksi aikaisin. Lyyti tuntuu sitä vähän ennakoivan (osaakohan se lukea kylttiä), niin mun pitää vaan päästää se tekemään sitä ja ite kääntyä eikä ootella ja varmistella. Toinen hiottava oli "persjättökäännökset" +tulppaani. Kia totesi, että teen ne ihan sairaan nopeasti, suorastaan piruettina. Täysin skarpissa vireessä ollessaan Lyyti ehtii siihen mukaan mutta huonommassa varmasti jää eriaikaiseksi. Korjailtiin ensin mun liikkumista piruetista paikallaan askellukseksi, sitten aikaistettiin käskyä ja lisäksi selkeä sormiohjaus mukaan. Siis näin: "sivulle/oikee"-askellan paikallani-sormi näyttää uuden puolen. Lyyti vastasi tähän heti, mutta koiria onkin niin paljon helpompi kouluttaa kuin ihmisiä ;)

Just oli ihan hyvässä vireessä heti alusta asti, kun se oli ehtinyt kattella Lyytin vuoron ajan (ja toki se myös nukkui automatkan). Justin kanssa näytettiin eka, miten ollaan tehty puolenvaihtoja (lämppä)temppuina, ja Kia olikin oikein ihastuksissaan, että hienostihan ne sujuu, vaikka olinkin sanonut, että RTK1-tasoinen koira. Ja oikeastaan näin yhtenä treeninä tehtynä totesin itsekin, että niinhän se osaa! Eihän se osaa varsinaisesti seurata oikealla mutta puolta vaihtaa kyllä vasemmalta oikeallekin eikä sitten vänkää takaisin vasemmalle. Kerroin, että monesti esim. agilitytreeneissä teen siirtymät oikealla ihan vain fysiikan kannalta, joten Just kyllä pysyy siellä oikealla, vaikka ei "seuraa". Loppuleikin ja kylttien keräilyn aikana Kia kovasti kannusti menemään kisoihin, mutta taidetaan nyt syksy tehdä tokoa ja sitten kevään agilitytauolla voisi taas tehdä vähän rallya :)

Menneen kesän reenejä

Koko kesänä en ole päivittänyt treeniblogia niistä ehkä kolmista treeneistä, joissa ollaan käyty. Lyyti kävi kerran heinäkuussa yksinään tempputreeneissä. Uusina temppuina oli tassujen ristiminen ja ohjaajan ympäri peruutus. Tassujen ristimistäkään en ole koskaan osannut opettaa, mutta Saila vinkkasi kokeilla kosketusalustalla.  Ensin vahvistettiin vähän kosketusalustaa erikseen, sitten tassun antoa maassa ja sitten koira maahan ja kosketusalusta toisen tassun päälle. Pienen säädön jälkeen tassua alkoi tulla kosketusalustan päälle ja treenin kuluessa saatiinkin jo kokonaan tassut ristiin. Alustan häivyttämistä aloitettiin nyt menneenä viikonloppuna mökillä ja onnistuihan se!


Sunny osasi peruuttaa mun ympäri, mutta näille nykyisille en ole opettanut. Aloitettiin neljäsosakierroksilla. Aluksi tuntui ihan superhaastavalta, mutta taas kerran kun Lyyti sai ideasta kiinni, niin lähti etenemään ihan mukavasti. Tää vois olla kyllä helpompi vähän vauhdikkaammalla koiralla - saa nähdä, mitä Just tästä sanoo. Treenien jälkeen Lyytikäinen oli ihan poikki - on toi aika rupeama ilman toista koiraa, vaikka taukoja pidettiinkin. Sen sijaan kun sanoin kavereille, että ens kerralla mulla on ehkä 3 koiraa mukana, niin Lyytille tuli niin paha mieli! Ei saa ottaa pentua Lyytin treeneihin!

Lyytin toinen laatuaikatreeni oli ostopaikka Veeran ryhmään, joissa tehtiin rallyn merkkiä. Kysymyksenä se, että Lyyti löytää merkin tyhjältä kentältä ihan hyvin mutta ei osaa yhtään erotella. Näissä treeneissä Lyyti ei ollut erityisen innokas. Johtuiko hellepäivästä (treenien aikaan klo 21 oli vielä +27 astetta) vai siitä, että ei ollut kylttejä ja tein tehtäviä randomisti, mikä ei todellakaan sovi Lyytille. Joka tapauksessa saatiin ihan hyviä neuvoja: Ensinnäkin mun käsimerkki on huitaisu. Parempi olisi jättää se suuntakäsi paikalleen ja siitä lähettää. Treeneissä sitä voisi myös alleviivata antamalla merkin suunnasta namin. Sitten aika paljon voisi laittaa lelun valmiiksi merkin taakse piiloon vauhdin ja innon lisäämiseksi - kun kerran näin olen tehnyt tokon merkinkierrossa ja ruudussa. Valmista lelua voisi käyttää myös ratatreenissä eli tehdään rataa ihan normaalisti merkkiin asti, siitä lähetys ja sitten bileet. Ja sitten sama helmasynti kuin tokossakin - ei saa jankuttaa! Eli en saa kysellä monta kertaa "missä merkki", koska koiraa vaan alkaa turhauttaa.

Yhdet "tavalliset" treenit vedettiin Annikan kanssa pentujen vielä ollessa Kumpulassa. Tavattiin Käpylän urheilupuistossa, joka koko kesän oli ollut melkein tyhjänä. No eikös futiskausi ollut juuri alkanut ja joka kentällä pelit menossa. Vähän aikaa kerättiin rohkeutta, ennen kuin löydettiin meille sopiva paikka, jossa ehkä ei saatais palloja päähän. Just sai aloittaa, ja vaikka se olikin jo lenkeillä saanut vauhtiaan takaisin, niin treeneissä ei ollut niin innokas kuin olisi voinut kuvitella tauon jälkeen. Johtuiko tauosta vai häiriöiden määrästä, tiedä häntä. Sen kanssa oli tarkoitus tehdä vain perusmerkinkiertoa, mutta siitä tulikin erottelutreeni, koska ruutu veti. Ei se mitään, arvokas treeni tuokin ja tulipahan väännettyä rautalangasta, vaikka toki vauhtihan siinä vähän kärsi. Sitten seuraamista, jossa normaali ja hidas käynti ok mutta käännökset ja juoksu surkeita. Sitten Justille vähän ohjattua, jossa vauhtia Justiksi vähän - otettiin sitten viimeiseksi vauhtinouto.

Lyyti teki rallya, temppuja ja tokoa! Ekana rallyn merkkiä, jossa aluksi muistin vain osan Veeran ohjeista 🙈 mutta sitten onneksi muistin laittaa lelun sinne merkin taakse. Nyt taas tyhjältä kentältä merkki löytyi ihan hyvin ja lelulla saatiin muutama ihan vauhdikaskin meno. Ei mulla sillee väliä, meneekö ravia vai laukkaa, kunhan fiilis olisi hyvä ja itsevarma. Tempuista taidettiin harjoitella tassujen ristimistä. Tokojuttuna ohjattu, mutta ilmeisesti kapulat eivät oikein näkyneet punertavalta hiekalta, kun Lyyti lähti kahdesti väärälle. No, saatiin oikeakin, mutta vauhti oli kärsinyt, joten Lyytillekin lopuksi vauhtinouto.


Ai niin, ja liikahtihan se Justin tunnarikin eteenpäin pentujen synnyttyä! Päästiin siihen, että ei enää yrittänyt murtautua väärille ritilän alle vaan etsi oikein pätevästi oman piilosta. Ja toimi sisällä ja ulkona!

Paluu normaaliin (?) elämään

Tallin metsässä lenkillä

Viimeinenkin pentunen lähti viikko sitten uuteen kotiin. Perjantaina 10. päivä muutettiin takaisin Savelaan, josta luovutin Martan. Sen jälkeen ollaan totuteltu uuteen elämään ja päiväjärjestykseen. Lomat on lusittu, joten yksinolojakin oli luvassa. Oltiin niitä kyllä vähän harjoiteltu jo Kumpulassa kahden pennun kanssa. Olen tehnyt vähän lyhyempää työpäivää ja lisäksi äiti on käynyt vähän lyhentämässä lisää, joten pisin aika koirilla keskenään on toistaiseksi ollut n. 6 tuntia. Ihan yksin ilman muita koiria Joku on ollut vajaa tunnin pätkiä, kun ollaan Justin kanssa käyty juoksulenkeillä. Viikossa ei vielä ihmeitä ehdi, mutta ollaan käyty tallilla, hallilla, mummilla, Murren Murkinassa ja toki tutustuttu Savelan lenkkimaastoihin. Yksi hoitopäivä Kumpulassakin mahtui viikkoon ja lisäksi veljenpojan 1-v synttärit. Nyt viikonloppu vietettiin mökillä. Uudet koirakaverit on toistaiseksi yhden käden sormin laskettavissa. Toki pitäisi enemmän viedä sitä yksinään ilman äidin / lauman turvaa eikä vain pitää sitä joukon jatkona, mutta en nyt jaksa mitään huonoa omaatuntoa potea.

Aamu- ja iltahepulit on aivan hurjia! Muuten Joku on kyllä ollut tosi kiltti ja sopeutunut meidän (joskus vähän sekopäiseen) elämänmenoon. Käsittämättömintä on sen sisäsiisteys: ekan illan jälkeen ei oo pissannut sisälle muuta kuin yksinollessa! Ja kuuden tunnin työpäivänkin aikana on yleensä vain yhdet pissat. Ei vanhemmilla koirillakaan koskaan mitään ongelmia ollut, mutta ei ne kyllä ennen neljää kuukautta olleet millään lailla sisäsiistejä. Kohta laitan karvalankamatot takaisin lattialle!

Joku & Eppu

En ole oikein keksinyt, mitä sille opettaa ensin (paitsi toki nimi ja luoksetulo), niin ollaan harjoiteltu laumakäytösjuttuja. Eli toisten kupeille ei mennä, namin saa omalla vuorolla, toisten jumppatemppuihin ei saa mennä siihen hyppimään. Eilen harjoiteltiin vähän kontaktia ja samalla luopumista ja naksua. En tiedä, onko sillä mitään "mitattavia ominaisuuksia" mutta ihan sama, mulle se on maailman ihanin pentu.

Mummin ryömintäkoulussa

Joku on pätevä!

Joku valkkaa rataa

Luovutusikään asti päästy

Ehkä voisin tässä kohtaa kirjoittaa vähän pentujen luonne-eroista. Naiset ensin!


Kotiin jäävä pentu Joku Ninja on kuin Just pienenä paitsi että tulee luokse kutsusta! Jotenkin ihanaa, kun siihen on saanut jo kiintyä - kukaan ei tule sitä multa viemään. Sekin on niin mun koiraa. Kun tulen töistä, se kiipeilee mun sylissä minuuttitolkulla 😍 Se on myös vauhdikas ja leikkii hyvin, tykkää kiipeillä ja tekee puolen metrin Ninja-pomppuja! Aiemmin oli vähän huono syömään, mutta kun siirtyivät pelkälle kiinteälle, niin kummasti on ruoka ruvennut uppoamaan. Sen viralliseksi nimeksi tulee Poroporvarin Just Huippu Ropellihäntä.

Toinen tyttö Martta  (Poroporvarin Just Huippu Ja Tomera) on tosi jännä sekoitus luonteenpiirteitä. Se on tosi rauhallinen mutta ei silti nössö. Jos pojat tulee sitä kiusaamaan, sieltä tulee kunnon rähinäpainit vastaan. Se myös seikkailee yksinään ympäri pihaa tarvitsematta lauman turvaa. Tallilla oli kaikkein kiinnostunein hevosista. Se on alusta asti ollut paras syömään. Martta rakastaa masurapsutuksia ja tykkää muutenkin kellimisestä - jopa leikkiessään aina päätyy jossain vaiheessa selälleen. Martta viihtyy parhaiten sylissä ja siitä tulee varmasti vimpan päälle ihmisen koira. Martan tuleva koti on Lahdessa.

Jyrkistä (Poroporvarin Just Huippu Sälli) en aina ole ihan varma, onko se rohkea / piippari / ääniherkkä: Se tuli ekana pentulaatikosta. Kun ekan kerran kuuluu joku uusi ääni, se näyttää vähän huolestuneelta mutta seuraavalla kerralla on jo ihan ok. Kerran se on huutanut niin, että naapuritkin kuuli, mutta se onkin ollut ainoa kerta. Joskus piippaa väsyneenä, mutta sitten ei taas päiväkausiin sellaista tee. Ehkä siinä on sopivasti kaikkia ominaisuuksia. Ainakaan mun ei tarvitse huolehtia, pärjätäänkö sen kanssa, kun se muuttaa sellaiseen kotiin, ettei parempaa voisi toivoa. (Tuusulaan)

Ja sitten herra Laikku (nyk. Justus). Ihan vauvana oli aika ärsyttävä, kun käytti ääntään tissin ollessa hukassa ja sitten kävelemään opittuaan väsyneenä kiukutteli kuin pikkulapsi: käveli ympäriinsä ja sanoi "VÄH" viiden sekunnin välein... Sitten oli välivaihe, jolloin muiden jo nukahdettua hää juoksi vielä 7 kierrosta ympyrää ja sitten putosi. Rauhoittuminen on kyllä mennyt hurjasti eteenpäin eikä se enää ole oikeastaan yhtään ärsyttävä. Leikkii tosi hyvin ja kiinteälle siirryttyään ruokakin maistuu. Lisäksi se meillä ollessaan oli vähän väliä vesikupissa läträämässä ja uudet omistajat laittoivat jo ekana iltana videon vesileikeistä rannalla! Laikku on ehkä noista itsenäisin ja vähiten sylikoira. Sillä on ihan omanlaisensa pilke silmäkulmassa ja niin hyvä meininki, että annoin sille viralliseksi nimeksi Poroporvarin Just Huippu Asenne. Laikku on muuttanut uuteen kotiin Kajaaniin.