Ehkä voisin tässä kohtaa kirjoittaa vähän pentujen luonne-eroista. Naiset ensin!
Kotiin jäävä pentu Joku Ninja on kuin Just pienenä paitsi että tulee luokse kutsusta! Jotenkin ihanaa, kun siihen on saanut jo kiintyä - kukaan ei tule sitä multa viemään. Sekin on niin mun koiraa. Kun tulen töistä, se kiipeilee mun sylissä minuuttitolkulla 😍 Se on myös vauhdikas ja leikkii hyvin, tykkää kiipeillä ja tekee puolen metrin Ninja-pomppuja! Aiemmin oli vähän huono syömään, mutta kun siirtyivät pelkälle kiinteälle, niin kummasti on ruoka ruvennut uppoamaan. Sen viralliseksi nimeksi tulee Poroporvarin Just Huippu Ropellihäntä.
Toinen tyttö Martta (Poroporvarin Just Huippu Ja Tomera) on tosi jännä sekoitus luonteenpiirteitä. Se on tosi rauhallinen mutta ei silti nössö. Jos pojat tulee sitä kiusaamaan, sieltä tulee kunnon rähinäpainit vastaan. Se myös seikkailee yksinään ympäri pihaa tarvitsematta lauman turvaa. Tallilla oli kaikkein kiinnostunein hevosista. Se on alusta asti ollut paras syömään. Martta rakastaa masurapsutuksia ja tykkää muutenkin kellimisestä - jopa leikkiessään aina päätyy jossain vaiheessa selälleen. Martta viihtyy parhaiten sylissä ja siitä tulee varmasti vimpan päälle ihmisen koira. Martan tuleva koti on Lahdessa.
Jyrkistä (Poroporvarin Just Huippu Sälli) en aina ole ihan varma, onko se rohkea / piippari / ääniherkkä: Se tuli ekana pentulaatikosta. Kun ekan kerran kuuluu joku uusi ääni, se näyttää vähän huolestuneelta mutta seuraavalla kerralla on jo ihan ok. Kerran se on huutanut niin, että naapuritkin kuuli, mutta se onkin ollut ainoa kerta. Joskus piippaa väsyneenä, mutta sitten ei taas päiväkausiin sellaista tee. Ehkä siinä on sopivasti kaikkia ominaisuuksia. Ainakaan mun ei tarvitse huolehtia, pärjätäänkö sen kanssa, kun se muuttaa sellaiseen kotiin, ettei parempaa voisi toivoa. (Tuusulaan)
Ja sitten herra Laikku (nyk. Justus). Ihan vauvana oli aika ärsyttävä, kun käytti ääntään tissin ollessa hukassa ja sitten kävelemään opittuaan väsyneenä kiukutteli kuin pikkulapsi: käveli ympäriinsä ja sanoi "VÄH" viiden sekunnin välein... Sitten oli välivaihe, jolloin muiden jo nukahdettua hää juoksi vielä 7 kierrosta ympyrää ja sitten putosi. Rauhoittuminen on kyllä mennyt hurjasti eteenpäin eikä se enää ole oikeastaan yhtään ärsyttävä. Leikkii tosi hyvin ja kiinteälle siirryttyään ruokakin maistuu. Lisäksi se meillä ollessaan oli vähän väliä vesikupissa läträämässä ja uudet omistajat laittoivat jo ekana iltana videon vesileikeistä rannalla! Laikku on ehkä noista itsenäisin ja vähiten sylikoira. Sillä on ihan omanlaisensa pilke silmäkulmassa ja niin hyvä meininki, että annoin sille viralliseksi nimeksi Poroporvarin Just Huippu Asenne. Laikku on muuttanut uuteen kotiin Kajaaniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti