Viime viikolla sanoin, että kyllä tää 4 viikkoa on ihana ikä. Mutta itse asiassa tää 5 viikkoakin on aika kiva, kun ei nää tyypit huuda niin paljon kuin Lyytin pentue. Aika hyvin on siis mennyt jakeluun se, ettei huutamalla ja portissa roikkumalla saa mitään. Lyytin pennut nimittäin aloittivat konsertin 5.30 ja nämä ovat hiljaa vielä vähän vaille kahdeksan. Olen jopa välillä nukkunut 7 tuntia keskeytyksettä! Kyllähän ne yöllä touhuilee keskenään ja leikkii mutta hiljaa. 5 viikon ikäisenä niiden kanssa pystyy jo leikkimään ja keksimään niille kaikenlaista uutta virikettä. Tän viikon uusi hilavitkutin on aitauksen ovella olevat agilitysiivekkeet, joihin on kiinnitetty lakana (jonka läpi pitää puskea) ja leluja, joita voi kiskoa. Siinä vähän haastetta ja ongelmanratkaisua, kun haluaa pois tarhasta.Pennut ovat siirtyneet nyt kokonaan kiinteälle ruoalle. Saivat nimittäin porttikiellon maitobaariin purtuaan Justia niin pahasti, että tissi oli ihan verillä. Saavat puolet lihaa ja puolet raksuja, kaikki uppoaa hyvin. Ja pikkuhiljaa niitä on myös pystynyt alkaa motivoimaan nameilla eli luoksetulotreenitkin on aloitettu.
Kevythäkki on jo ihan jees paikka nukkua (ja möpleerata). Autossa ollaan nyt käyty pari kertaa - tarkoituksena olisi ensi viikolla päästä jo kunnolla ajelemaan. Ollaan jo saatu kutsu tallille, töissä ja agilitykentällä pitäisi käydä ja eläinlääkärintarkastuskin on ensi viikolla.
Kun kerran Justin puolelta tulee riskiä ääniherkkyyteen, teen toki kaikkeni, mihin pystyn vaikuttamaan, että pennuille ei se puhkeaisi. Tässä olen saanut apua yllättävältä taholta - kotikatumme Limingantiellä on jotain putkitöitä, joten jätkät repivät katua auki ja kaivinkoneet pörrää portin edessä kellon ympäri. Pihalla joudutaan siis kuuntelemaan työmaaääniä, sisällä olen käyttänyt keskuspölynimuria ja soittanut ilotulitusääniä koneelta. Ja kaikkia kodin ääniä olen tahallani vähän voimistanut, esim. paiskonut ovia kuin teini konsanaan 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti