Agilitypäivitys

Ties kuinka monet agilitytreenitkin päivittämättä... Just on vielä vähän valeraskaana (ei niin pahasti kuin keväällä), ja kuten ennenkin, treenivire kestää lyhyemmän aikaa. Paitsi että tässä kuukauden aikana on huomattu, että kyse onkin oikeastaan leikkivireestä. Se nimittäin jaksaa lelulle sen joku 10 min MUTTA jo kolmissa treeneissä peräkkäin on herännyt uudestaan, kun oon kaivanut namit esiin! Ei se oo ikinä tehnyt nameille noin hyvässä vireessä! Vissiin ne mielikuvitusvauvat on ihan supernälkäisiä.

En edelleenkään pysty tekemään äkillisiä kiertoliikkeitä, esim. nopeita valsseja tai persjättöjä, mutta viime viikolla pystyin jo ihan hyvin juoksemaan suoraa, joten näyttäähän tuo taas vähän agilityltä sentään. Viime torstain treeneissä (tuuraajakouluttajana Katri) oli vauhdikas rata, jossa koiran piti irrota. Just luki rataa hienosti, hyppyleijeröinti meni kuin vettä vaan ja putkesta putkeen meni suoraan vilkuilematta mua, kun olin aika paljon jäljessä. Yksi puominkontakti oli hidas, lopussa tehdyt super.

Eilen valkussa tehtiin tällaista. Alussa Just oli tosi villi, ei meinannut pysyä lähdössä millään ja sit vitoselta rallatti tooosi pitkän kaaren, vaikka olin kaukana takana (en kyllä kääntänytkään, että oma moka). Myöskin halusin kovasti tunkea yhtä aikaa koiran kanssa kolmosen takaakiertoon. Kutoselle tein japanilaisen, kun yllättäen siihen pystyin, mutta sen jälkeen Just meni monta kertaa putkeen, sinne kun kroppa näytti. Paremmalla rytmityksellä kääntyi kyllä. Pujottelu ei ollut kovin nopea ja sit sen jälkeen tuli joku ihme jumitus. Melkein hermo meni, minkä jälkeen Just teki pätkän ihan surkealla vauhdilla. Pidettiin Ninan kanssa pieni tuumaustauko ja kaivoin namitikut esiin. Just puolestaan kaivoi vireensä takaisin esiin ja liikkui taas hyvin.

Toinen setti tehtiin kokonaan nameilla ja vasta ihan viimeisellä kierroksella alkoi hyytyä. On tää niin ihmeellistä. Neljä vuotta olen koiraani palkannut lelulla ja nyt se yhtäkkiä haluaa namia. No, katotaan, palautuuko tilanne parin viikon päästä ennalleen.

Hyppytekniikkaa on tehty tässä välissä kerran, kasvava sarja ristikkorimoilla ja mun liikkeen kanssa. Ihan ok; tosin viimeisellä hypyllä pää tuppaa nousemaan, vaikka muut hypyt menee kauniisti.

Epätoivoinen rallypäivitysyritys

Ollaan treenattu niin ahkerasti, että en ole ehtinyt päivittää blogia 😁 Su 15.10. käytiin vielä illalla Maijan kanssa hallilla rallytokoilemassa. Just teki ensin alokasluokan jäävät, jotka meni nappiin heti ekasta yrityksestä. Jotain muutakin se teki yksittäisenä, varmaan 360 vasemmalle käännös. Sitten sille ensimmäistä kertaa rata, oiskohan ollu joku 10-12 kylttiä. Palkkana oli kana-luutikku, josta Just kuumui niin paljon, että piippasi varmaan puoli rataa. Tehtävät sinänsä meni ihan hienosti, mutta valmistelu vaatii säätöä.

Lyytin kanssa aloitettiin liikkeellelähdöistä Päivin neuvomalla tavalla ja menee niin hienosti 😍 Sitten oikealla puolella askel vasemmalle sekä spiraalia. Kaikki aivokapasiteetti käytettiin, mutta niin vaan spiraali oikealle koira oikealla alkoi sujua! Yllättäen paransi, kun tein sen "kulmikkaana" ja aina käännöksessä sanoin takapäänkäyttökäskyn ("oikeeseen"). Myös peruutusaskeleita tehtiin. Lopuksi kokeiltiin tunnari, mikä oli erittäin huono idea, koska tosiaan aivokapasiteetti oli jo käytetty eikä ilmeisesti mitään viestejä kulkenut enää nenän ja aivojen välillä. Siis aivan katastrofitunnari, mutta ollaan aika pitkälle päästy, kun ei hermostuta näistäkään!

Tiistaina 17.10. aamutreenit hallilla Annikan kanssa, myöskin rallytokoa. Olin viikonloppuna testaillut rallyn ratapiirrosohjelmaa ja suunnitellut kaikille koirille radat.

 Justilla meni aika samanlailla kuin sunnuntaina eli hienosti teki tehtävät mutta vinkui, vaikka en näyttänytkään palkkaa etukäteen.

Lyytin kanssa tehtiin taas peruutusaskeleita ja spiraalia erikseen, sitten koko rata päättyen käytösruutuun sivulla istuen. Spiraali oikealle koira oikealla alkaa tuntua jo ihan sujuvalta!!! Ei nyt ihan täydellistä settiä, mutta ei megavirheitäkään. Houkutuksessa oli lelu sekä suljettu namipurkki.
Lauantaina 21.10. vielä Lyytin kanssa kimpparallytreeneissä tehtiin samaa rataa pienin muutoksin, esim. eri jäävä, eri puolenvaihtokyltti, eri eteentulo. Houkutuksessa lelu ja nameja lautasella. Tällä kertaa Lyytille kisamainen eli suoraan radalle, radalta käytösruutu ja siitä loppupalkka. Annika teki Selman kanssa välissä ja sen jälkeen hiottiin vielä yksityiskohtia, liikkeellelähtöjä, peruutuksia ym. On se kumma, jos taas saadaan peruutuksesta -10, niin paljon sitä on nyt hinkattu 😅 Liikkeellelähtö alkaa toimia jo naksun sijaan "jes"-sanalla. Ois niin makeeta saada tämä siirrettyä kokeeseen, rallyssahan tätä pystyisi käyttämään suoraan; tokossa myös, jos ehtisin sanoa ennen kuin liike alkaa.

Rally + agi

Tällä viikolla kummallekin koiralle on ollut yhdet ohjatut treenit sekä toiset pikatreenit. Maanantaina Lyytillä oli rallytreenit. Ennen niitä Justin kanssa tehtiin vähän toko/rallyhommia. Ensin putkelta maahan -istu. Tää oli kivaa ja hienoja pomppuistumisia tuli! Sitten kapulan tuontia sivulle ensin ihan läheltä, sitten putkelta. Läheltä muisti aina istua, vauhdista tullessaan ei koskaan. Tätä täytyy nyt varmaan vahvistaa ihan hirveesti läheltä ja sitten vauhdista tullessa mun pitää muistaa kääntyä eri päin, liikkua muuten tai antaa lisäkäsky, että niitä vääriä suorituksia ei tulisi. Sitten laitoin yhden rallykyltin ja tehtiin sen edessä jotain eteentuloja muistaakseni.

Lyytin kanssa oikein hyvät ja hyödylliset treenit. Ensin näytin Hannalle, missä vaiheessa meidän takapäänkäyttö oikealla on. Kyllä oli edistynyt viime kerrasta! Ja frisbee on hyvä apuväline siinä. Nyt pitäisi vaan miettiä käsiapua; tällä hetkellä Lyyti saattaa sekoittaa tämän käsiavun pyörähdykseen oikealla puolella. Josko oikealle kääntymiseen veisin vaan oikeaa kättä vähän taaksepäin tms. Myös paikallakäännös oikealla puolella alkaa myös löytyä. Sitten peruutusaskeleita, jotka onnistui joka kerta, omg! Olen ehkä vihdoin oppinut ottamaan vähän lyhyempiä askeleita, etten harpo eteenpäin ja sitten yhtäkkiä taaksepäin. Viimeisenä tehtiin vähän mestariradanpätkää, jossa alku oikein pätevä, mutta liikkeestä istumisessa jäi seisomaan, kun ei ollut ihan taas hereillä. Hanna on ennenkin sanonut ja muistutti nyt taas, että Lyytille pitäisi keksiä joku "hei kohta tapahtuu jotain" -heräte. Kun vaan keksisin, mikä se voisi olla! Muiden vuorolla tehtiin perinteisesti käytösruutua (nyt pysyi), eteentuloja yms. Ei se kyllä tuolla treeneissä ääntele juuri ollenkaan!

Torstaina ennen pikatokot Lyytille ennen Justin agilitytreenejä. Tehtiin vähän liikkeellelähtöjä (kontakti pysyi!!!) ja peruutusaskeleita ja sitten tunnari pitkästä aikaa hallissa. Kapulat oli sikinsokin ja Lyyti lähti hyvin laukalla. Intoa oli nyt kyllä vähän enemmän kuin malttia, eikä Lyyti jaksanut tarkentaa ihan loppuun asti lähekkäin olevia kapuloita - puhtaiden suoritusten putki meni rikki ja väärä tuli. Toisella yrityksellä tarkensi paremmin ja oma löytyi. Tästä taas ei palkkaa vaan lisää rallytemppuja päälle ja vasta niiden jälkeen namia. Jännä nähdä, miten ens kerralla!

En vieläkään ole täysin kunnossa, joten taas agilitytreenit vähällä juoksemisella. Lähetin Justin lähdöstä kaukaa putkeen ja ite hölkkäsin puomia eteenpäin valmiiksi. Kolme toistoa puomille ja kaikki oli ihan erinomaisia! Kepit oli umpikulmasta pitkällä ja niille tuli yksi virhe sisäänmenossa. Korjaantui, kun itse liikuin vähän pidemmälle eteenpäin. Sen sijaan persjätöt keppien jälkeen onnistui hyvin. Pätkän lopussa pyöritys hypyillä ja putkilla: isompi ympyrä, pienempi ympyrä, välistä valssilla. Tääkin meni "ihan hyvin", mun on vaan vaikea tehdä se valssi oikeaan paikkaan, etten valuis. Toiseen suuntaan kerran ei irronnut sille kauimmaiselle hypylle, kun olin liian paikallani, ettei tullut kunnon lähetystä. Anni myös muistutti, että voisin aloittaa lähetyksen heti kun koira tulee putkesta ulos eikä vasta Just ennen. Viimeinen kierros tehtiin namille (kana-luutikku), mikä toimi hyvin. Täytyisi vaan muistaa kaivaa Sunnyn vanha taskullinen lelu kokeiluun.

Rotumestaruustoko

Lauantaina sitten Lyytillä vuoden toinen tokokoe, lappalaiskoirien mestaruus Harjavallassa. Oltiin Maijan kanssa ihan ajoissa paikalla, ja kävin siinä Lyytin kanssa lenkillä tihkusateessa. Lyyti vaikutti oikein hyväntuuliselta, liikejärjestys meille sopivalta (paikkikset lopussa) ja muutenkin kaikki lupaavalta. Oltiin voittajassa ensimmäisenä vuorossa. EVL:n loppumisen jälkeen otin Lyytin kanssa vähän kontaktista palkkailuja kehän lähellä ja sitten laitoin sen odottamaan, kun itse yritin keskittyä. Ja sitten alkoi tuntua, että täällähän sataa eikä mitään tihkua. Ja niin siinä sitten kävi, että kovin sade oli voittajan aikaan.

Kehä alkoi meidän kahdella varmahkolla liikkeellä eli L ja ruutu. Vielä alkuperusasennossa Lyyti piti hyvin kontaktia ja heitti siihen kurretkin, mutta siitä se alamäki sitten alkoikin. Istui vasta tokasta käskystä ja sitten ei pysynyt istumassa - seisomaan ei jäänyt ollenkaan vaan hiippaili perään. Kumpaakaan näistä virheitä en muista, koska olisi tapahtunut; seisominen on aina ollut varmin jäävä. Videolta näkyy hyvin, kun välillä yrittää nostaa kontaktia, mutta sitten korvat painuu taas linttaan, kun sade hakkaa niskaan. Ja jo tässä vaiheessa oli liikkeen aikanakin ihan turhaa haukkua, samoin kuin ruudun lähetyspaikassa. Perusasennossakaan ei voinut pysyä, kun piti ravistella välillä 😆 Ruutuun lähti hölkäten ja yllättäen kääntyi ennen ruutua takaisin. Toisesta käskystä meni mutta ei pysähtynyt seisomaan! Vissiin oli korvat niin tehokkaasti lintassa, ettei käskytkään kuulu! Huusin sitten hermostuksissani "maahan" ja se meni sentään läpi - kunnes parin sekunnin päästä nousi taas ylös 😔 Koska asiat tehdään loppuun asti, käskin sen takaisin maahan vieressä ollessani ja vasta kolmannesta kerrasta jäi sinne. Ruudun loppuosan tuli yllättäen hyvällä ilmeellä ja vauhdilla!

Kolmantena oli kaukot, joissa taas ensin Lyyti ei pysynyt sivulla, sitten maassa ja lisäksi äänteli. Itse vaihdoissa ei hirveästi liikkunut, mutta ilme oli aika onneton. Kolmen liikkeen jälkeen kasassa oli siis pyöreät nolla pistettä. Neljäntenä oli tunnari, jota ennen oli parin minuutin tyhjä aika, kun liikkuri + avustajat etsivät kapuloita. Onneksi ollaan harjoiteltu näitä pitkiä odotuksia. Lyyti taas jumitti sivulla ja lähti kapuloille vasta toisesta käskystä. Mutta sit kun lähti, lähti laukalla, löysi heti oman (ja kertoi sen kaikille) mutta tarkasti muut vielä läpi ennen kuin toi sen oman (ravilla). 5 tästä, mutta hienoa oli se, että onnistuminen nosti fiilistä niin, että suoritus parani sen jälkeen!!!

Tässä kohtaa vähän haastava siirtymä, kun en meinannut ymmärtää liikkurin ohjeistusta. Seuraaminen oli seuraava liike ja heti ekassa käännöksessä mä käännyin oikeaan mutta Lyyti oli lähdössä vasemmalle, joten siinä pieni katkos. Innostui kuitenkin taas uudestaan, kun tuli juoksuosuus ja juoksun käännökset ihan kohtuulliset. Pysähdyksen jälkeen en ollut varma, pitääkö jatkaa kävellen vai juosten, niin juoksin varmuuden vuoksi 😅 Kaaviossa oli kaksi peruutusta: ensin 3 askelta, sitten 8 ja molemmat meni tosi hienosti! (paitsi yksi haukahdus kummassakin). Arvosana 6.

Liikkeen loputtua Lyyti innostui kehuista niin paljon, että heitti ylimääräisen kiepinkin ja tässä vaiheessa tuomari sanoi: "ääntä on tullut niin paljon, että..." ja mä jatkoin lauseen loppuun: "että meidät voidaan heittää ulos, joo, mä tiedän". Sen jälkeen yritin vähän hillitä Lyytin haukkumista, mutta eipä se paljon auttanut. Jatkettiin silti loppuun! 😅 Seuraava liike oli luoksetulo, jossa hidas alkumaahanmeno mutta sitten lähti iloisesti laukalla ja pysähtyikin hyvin! Stopistakin lähti laukalla kolmen haukahduksen säestämänä mutta sitten hidasti raviin ja mietti ennen sivulletuloa: kutonen tästäkin.

Sitten ohjattu, jossa taas katseli ties mihin. Tähän täytyy saada tehokkaammat virittelyt! Seuraaminen rämmittiin jotenkin läpi, sitten muistin ottaa jännitteen ennen käskyä, mutta Lyyti jäi tsekkaamaan maassa olevan merkin ja toisesta käskystä lähti mua kohti. Noita merkkejä pitää muistaa treenata. Uudesta lähetyksestä lähti vähän kuin palkalle, joka oli samassa suunnassa kuin kapula - toinen treenattava asia. Lisäkäskyistä sain sen kääntymään ja nyt löytyi kapulakin ja palautus laukassa. Nollille meni siis.

Viimeisenä liikkeenä metallinouto, jossa annoin väärän käskyn alussa! Tai siis sanoin vain "tuo", kun oikeasti pitäisi sanoa "eteen - tuo". Ehkä sen takia tai sadejumin takia Lyyti lähti jähmeästi, mutta itse nouto meni ihan ok ja tästä saatiin paras numero: 8.

Paikkikseen mennessä Lyytiä jurppi aika ankarasti, rivissä katteli vaan muualle, vaikka sanoin käskyn niin tiukasti, että viereinenkin koira meni maahan. Lopulta ohjasin Lyytin kädellä maahan, koska asiat tehdään loppuun asti. Onneksi se siinä sentään pysyi ja hiljaa, muuten olisi ärsyttänyt vielä ankarammin!!!

Yhteensä pisteitä raavittiin 86 eli ei tulosta tietenkään. Kokeen jälkeen ei masentanut eikä nolottanut eikä mitään pitkää treenilistaakaan tullut mieleen. Lähinnä sellainen outo olo, että pitäiskö vaan unohtaa koko suoritus ja jatkaa, kuten ennenkin, vai vetää jotain johtopäätöksiä? Ollaan me sateessa treenattu, mutta ei noin kovassa noin pitkää settiä. Jotkut mokat oli ihan selvästi sadevitutusta, mutta kuinka moni?

Muutama asia toimi, jotka viime kokeessa epäonnistui: luoksarin stoppi, seuraamisen peruutus, iloinen tunnari, ruudusta kutsu ja suoremmat palautusasennot noudoissa. Näitä ollaan treenattu mutta ollaan muutakin!? Ohjattu meni taas pieleen - siitä löytyi harjoittelunkohteitakin. Jonkinlaisena työvoittona (tai osoituksena jääräpäisyydestäni) voi pitää sitä, että jatkettiin kuitenkin loppuun asti tuomarin uhkailuistakin huolimatta! Suoritus parani loppua kohti ja tosiaan parhaat pisteet tuli viimeisestä yksilöliikkeestä. Touko-kesäkuussa päätin, että Lyyti saa "haukahtaa pari kertaa" liikkeiden välissä, mutta en vissiin ole ihan pysynyt tässä kriteerissä, kun ääntely on räjähtänyt ihan totaalisesti käsiin. Voin kyllä myöntää epäilleenikin, että näin tulee ehkä käymään. Tämä näkyi jo syyskuisissa rallytokokisoissa ja nyt täällä meni ihan mahdottomaksi. Ehkä musta vain tuntuu siltä, mutta ihan kuin Lyyti haukkuisi kisakehässä vielä enemmän kuin treeneissä. Saa nähdä, löydetäänkö koskaan tasapainoa nostattamisen, iloisen fiiliksen ja ääntelyn välillä.

Viimeistelyt ja agilitytauon loppu

Viime viikon lauantaina treenattiin Katrin kanssa Agitokomaalla. Olikin oikein mukavat, kiireettömät treenit, kaikki koirat sai tehdä useamman kierroksen. Justille ensin agilitytauon lopettajaisiksi perussarjaa 8 hypyllä. Oli hauskan näköistä, kun vauhti kiihtyi ja kiihtyi loppua kohden, mutta Just malttoi silti ottaa joka välin. Toisella kierroksella tokoa. Ensin paikkaistuminen, jossa taas nami siinä jalkojen edessä hiekassa piilossa, hyvin istui. Sitten ruutu + liikkeestä istuminen, jotka molemmat onnistui ihan kympin arvoisesti!

Lyytille ensin paikkamakuu, myös nami hiekkaan kaivettuna. Ensin kyllä mokasin ja laitoin namin liian lähelle eikä Lyyti voinut tietenkään käydä "ruoan päälle nukkumaan". Vähän kauempana onnistui ja itse makuu täysin ääneti. Kokonaisena liikkeenä tehtiin ohjattu, jossa lähti kapulalle vähän jähmeästi mutta ilman lisäkäskyjä kuitenkin ja bongattuaan kapulan sitten kiihdytti ja tuli reippaasti. Ohjatun virittelyyn pitää kyllä saada lisää tehokkuutta jollain! Sitten ruudun keskikohtaa, jossa suurin osa toistoista oli tosi hienoja, loputkin ihan ok. Viimeisenä tunnari putkelta, vähän oli taas mukeltamista, mutta oma tuli myös näissä kuukauden viimeisissä treeneissä.

Maanantaina meillä alkoi uusi tokoryhmä, tällä kaudella kouluttajana on Päivi Sumulehto. Paikkiksiin otin Justin tekemään makuuta. Ekalla kerralla meni taas muiden käskyistä maihin, mutta tokalla kerralla muisti taas kuunnella omaa käskyä. Sen omalla vuorolla valitin taas kerran kaukoja... Päivi hetken aikaa katteli mun touhua ja totesi, että molempien etutassujen käyttäminen ilmassa on ainoa kriteeri, jossa mä edes teoriassa pystyisin pysymään 😁 Kun keskityin antamaan oikeanlaisia käskyjä, niin saatiin aika hienojakin toistoja. Kurretempun käskysana on nyt sit "tuuurre" ja kaukojen istumisen "istuuu". Toisena juttuna tehtiin noudon loppuasentoa eli sitä, et Just unohtaa istua sivulle. Eka näytettiin kokonainen liike, ja Just kuuliaisena tyttönä näytti ongelman: ei varastanut, meno-paluu laukalla, sivulle seisomaan. Eristettiin sitten tämä eli ensin kapula suussa seisomasta istumaan, sitten kapula suussa edestä sivulle. Näissä kaikissa muisti istua hyvin, eli näitä pitää nyt tehdä erikseen ja sit niitä vaihtelevia sivulletulotreenejä kapula suussa.

Lyytin kanssa ilmoitin heti, että meillä on koe lauantaina, nyt ei saa tulla paha mieli. Varsinaisena kysymyksenä oli liikkeellelähdöt, Lyyti kun aina katsoo alaspäin ensimmäiset kolme askelta ja sitten vasta nostaa kontaktin. Etenkin rallyssa tämä on ongelma, kun ensimmäinen kyltti tulee jo siinä. Otettiin ensin seuraaminen, jossa paljon pysähdyksiä, ja Lyyti teki systemaattisesti jokaisen liikkeellelähdön ilman kontaktia. Päivi ohjeisti sitten tekemään niin, että paikalla seisten sanon "sivu", naksautan, sitten lähden liikkeelle ja siitä nami. Lyyti oli taas perusasennossa erinomaisessa kontaktissa, sitten hämmentyi vähän, kun lähdinkin kävelemään ja pari kertaa jäi istumaan hetkeksi. Mutta sitten tajusi, mistä on kyse, ja kaksi viimeistä toistoa oli jo leuka ylöspäin! Näytti tosi lupaavalta, jatketaan tätä kokeen jälkeen. Sitten tehtiin ohjattua; jostain syystä Päivi luuli, että me ollaan evl:ssä (näkis vaa) ja laittoi kolme kapulaa. Eipä sillä väliä, koska Lyyti haki oikean, mutta vähän huvitti 😁 Lisäksi tehtiin vähän ruutua, joka meni vähän sähellykseksi ja jotain muutakin pientä, mutta päällimmäinen mielikuva oli, että juostiin ympäri hallia vaan ihan levottomasti 😅 Näin meillä valmistaudutaan. Siirtymistä muistin sentään palkata.

Keskiviikkoaamuna viimeinen tunnari, 8 kapulaa ympyrässä. Meno ja paluu laukalla, löysi oman melkein heti, mutta kävi muut vielä läpi ennen kuin toi. Intoa alkaa olla! Justille seuraamiskaaviota ja tällä kertaa muistin palkata ENNEN kuin lähti huononemaan.

Torstaina Justilla talvikauden ekat agilitytreenit, kouluttajana on Anni Aaltonen. En vielä juuri juokse, joten tehtiin pyöritystä pienessä tilassa. Ekat vedot meni ihan jees, mutta treenin edetessä Just taas kattoi ihmeissään, että mitä toi ohjaaja laiskottelee. Takaakiertoon ei meinannut millään lähteä (meni "päin persettä") mutta sekin saatiin korjattua liikkeellä. Oltais kyllä voitu lopettaa aikaisemminkin, tuo 12 minuuttia on näin juoksujen jälkeisajalla liian pitkä.

Ihan pimeetä touhua

Tiistaina Maijan ja Viivin kanssa Ogelissa. Vähän oli pimeää porukkaa, kun kentän valot eivät menneetkään päälle! Toki katulamput näytti vähän, ettei ihan pilkkopimeessä oltu. Ruudut ja ohjatut jätettiin toiseen kertaan, mutta uskomattoman hyvin pystyttiin kuitenkin treenaamaan!

Just aloitti liikkuroidulla seuraamisella. Ja tekikin ihan tosi hienoa settiä aika pitkään! Toki vasemmalle käännös oli taas vähän niin ja näin, mutta muuten. Sitten olin kuitenkin niin tyhmä, että en palkannut ajoissa ja loppua kohti lähtikin huononemaan. Toisaalta oli hyvä nähdä, että seuraaminen on oikeasti parantunut - kumma juttu, että treenaamisella on sellainen vaikutus! Seuraavalla kerralla pitää vaan muistaa lennosta palkata ENNEN kuin lähtee leviämään. Tämän lisäksi Just teki vähän vauhtiluoksaria ja -noutoa. Luoksarissa palkkasin jo odottamaan jäämisestä, että olisi siinä skarppina. Noudossa taas unohti istua 😃, joten sitä tehtiin erikseen.

Kerrankin muistettiin tehdä paikkikset, kun mulla sattui olemaan idea. Justille istuminen Humun kanssa, Lyytille makuu Napsun kanssa. Kyse etupalkan häivyttämisestä: piilotan namin hiekkaan / nurmeen, tallon jalalla päälle ja sanon "jätä". Tarkoituksena jättää vain jalan käyttäminen koiran edessä ja "jätä" ennen kuin liike alkaa. Pitäisi olla sallittua? Toimi erittäin lupaavasti molemmilla koirilla. Just istui kuin tatti, vaikka Humulla säätöä, eikä Lyyti piipannut, vaikka otin sen suoraan tolpasta ja se oli ihan liekeissä.

Lyytin vuoro ei jättänyt ketään kylmäksi. Tarkoituksena oli ottaa yksi kaukovaihto m-i sekä luoksari kokonaisena liikkeenä. Testailtiin ensin, näkyykö käsimerkit ja todettiin, että ei näy. Lopulta Viivi ja Maija näyttivät kännykästä valoa 😂 Lyytilläpä ei ollut vaikeuksia nähdä. Kaukovaihto meni hienosti ekasta käskystä, ja luoksari oli loistava! Laukalla alku, hyvä stoppi ja pomppulaukkaa sivulle asti, kympin tyttö 💖 Tämän jälkeen kokeiltiin hetsattua tunnaria, eli mä pidin pannasta, kun Maija vei kapulat hetsaten, kuten aiemmin esim. ohjattuun. Lyyti vonkui mutta hiljentyi käskystä ennen lähtölupaa. Pomppien kapuloille ja pois. Ei pimeän takia nähty, ottiko kapulaa, ennen kuin se oli takaisin sivulla. Ei ollut kapulaa suussa, joten uusi käsky. Taas pomppulaukkaa kapuloille, aika levotonta mukeltamista, mutta taas toi oikean ja laukalla! Sitten pikainen asentopeli, jossa Lyytiä hämäsi, kun Viivillä oli naksu ja Maijalla namit. Myös mun suunnittelu oli perseestä, mutta Lyyti ei tehnyt stipluja, joten ihan hyvä treeni kuitenkin. Lopuksi vauhtinouto, jossa ensin meinasi tulla varaslähtö, sitten kapula ei löytynyt, mutta vauhtia oli myös palautuksessa, joten kriteeri täytettiin.