Kehä alkoi meidän kahdella varmahkolla liikkeellä eli L ja ruutu. Vielä alkuperusasennossa Lyyti piti hyvin kontaktia ja heitti siihen kurretkin, mutta siitä se alamäki sitten alkoikin. Istui vasta tokasta käskystä ja sitten ei pysynyt istumassa - seisomaan ei jäänyt ollenkaan vaan hiippaili perään. Kumpaakaan näistä virheitä en muista, koska olisi tapahtunut; seisominen on aina ollut varmin jäävä. Videolta näkyy hyvin, kun välillä yrittää nostaa kontaktia, mutta sitten korvat painuu taas linttaan, kun sade hakkaa niskaan. Ja jo tässä vaiheessa oli liikkeen aikanakin ihan turhaa haukkua, samoin kuin ruudun lähetyspaikassa. Perusasennossakaan ei voinut pysyä, kun piti ravistella välillä 😆 Ruutuun lähti hölkäten ja yllättäen kääntyi ennen ruutua takaisin. Toisesta käskystä meni mutta ei pysähtynyt seisomaan! Vissiin oli korvat niin tehokkaasti lintassa, ettei käskytkään kuulu! Huusin sitten hermostuksissani "maahan" ja se meni sentään läpi - kunnes parin sekunnin päästä nousi taas ylös 😔 Koska asiat tehdään loppuun asti, käskin sen takaisin maahan vieressä ollessani ja vasta kolmannesta kerrasta jäi sinne. Ruudun loppuosan tuli yllättäen hyvällä ilmeellä ja vauhdilla!
Kolmantena oli kaukot, joissa taas ensin Lyyti ei pysynyt sivulla, sitten maassa ja lisäksi äänteli. Itse vaihdoissa ei hirveästi liikkunut, mutta ilme oli aika onneton. Kolmen liikkeen jälkeen kasassa oli siis pyöreät nolla pistettä. Neljäntenä oli tunnari, jota ennen oli parin minuutin tyhjä aika, kun liikkuri + avustajat etsivät kapuloita. Onneksi ollaan harjoiteltu näitä pitkiä odotuksia. Lyyti taas jumitti sivulla ja lähti kapuloille vasta toisesta käskystä. Mutta sit kun lähti, lähti laukalla, löysi heti oman (ja kertoi sen kaikille) mutta tarkasti muut vielä läpi ennen kuin toi sen oman (ravilla). 5 tästä, mutta hienoa oli se, että onnistuminen nosti fiilistä niin, että suoritus parani sen jälkeen!!!
Tässä kohtaa vähän haastava siirtymä, kun en meinannut ymmärtää liikkurin ohjeistusta. Seuraaminen oli seuraava liike ja heti ekassa käännöksessä mä käännyin oikeaan mutta Lyyti oli lähdössä vasemmalle, joten siinä pieni katkos. Innostui kuitenkin taas uudestaan, kun tuli juoksuosuus ja juoksun käännökset ihan kohtuulliset. Pysähdyksen jälkeen en ollut varma, pitääkö jatkaa kävellen vai juosten, niin juoksin varmuuden vuoksi 😅 Kaaviossa oli kaksi peruutusta: ensin 3 askelta, sitten 8 ja molemmat meni tosi hienosti! (paitsi yksi haukahdus kummassakin). Arvosana 6.
Liikkeen loputtua Lyyti innostui kehuista niin paljon, että heitti ylimääräisen kiepinkin ja tässä vaiheessa tuomari sanoi: "ääntä on tullut niin paljon, että..." ja mä jatkoin lauseen loppuun: "että meidät voidaan heittää ulos, joo, mä tiedän". Sen jälkeen yritin vähän hillitä Lyytin haukkumista, mutta eipä se paljon auttanut. Jatkettiin silti loppuun! 😅 Seuraava liike oli luoksetulo, jossa hidas alkumaahanmeno mutta sitten lähti iloisesti laukalla ja pysähtyikin hyvin! Stopistakin lähti laukalla kolmen haukahduksen säestämänä mutta sitten hidasti raviin ja mietti ennen sivulletuloa: kutonen tästäkin.
Sitten ohjattu, jossa taas katseli ties mihin. Tähän täytyy saada tehokkaammat virittelyt! Seuraaminen rämmittiin jotenkin läpi, sitten muistin ottaa jännitteen ennen käskyä, mutta Lyyti jäi tsekkaamaan maassa olevan merkin ja toisesta käskystä lähti mua kohti. Noita merkkejä pitää muistaa treenata. Uudesta lähetyksestä lähti vähän kuin palkalle, joka oli samassa suunnassa kuin kapula - toinen treenattava asia. Lisäkäskyistä sain sen kääntymään ja nyt löytyi kapulakin ja palautus laukassa. Nollille meni siis.
Viimeisenä liikkeenä metallinouto, jossa annoin väärän käskyn alussa! Tai siis sanoin vain "tuo", kun oikeasti pitäisi sanoa "eteen - tuo". Ehkä sen takia tai sadejumin takia Lyyti lähti jähmeästi, mutta itse nouto meni ihan ok ja tästä saatiin paras numero: 8.
Paikkikseen mennessä Lyytiä jurppi aika ankarasti, rivissä katteli vaan muualle, vaikka sanoin käskyn niin tiukasti, että viereinenkin koira meni maahan. Lopulta ohjasin Lyytin kädellä maahan, koska asiat tehdään loppuun asti. Onneksi se siinä sentään pysyi ja hiljaa, muuten olisi ärsyttänyt vielä ankarammin!!!
Yhteensä pisteitä raavittiin 86 eli ei tulosta tietenkään. Kokeen jälkeen ei masentanut eikä nolottanut eikä mitään pitkää treenilistaakaan tullut mieleen. Lähinnä sellainen outo olo, että pitäiskö vaan unohtaa koko suoritus ja jatkaa, kuten ennenkin, vai vetää jotain johtopäätöksiä? Ollaan me sateessa treenattu, mutta ei noin kovassa noin pitkää settiä. Jotkut mokat oli ihan selvästi sadevitutusta, mutta kuinka moni?
Muutama asia toimi, jotka viime kokeessa epäonnistui: luoksarin stoppi, seuraamisen peruutus, iloinen tunnari, ruudusta kutsu ja suoremmat palautusasennot noudoissa. Näitä ollaan treenattu mutta ollaan muutakin!? Ohjattu meni taas pieleen - siitä löytyi harjoittelunkohteitakin. Jonkinlaisena työvoittona (tai osoituksena jääräpäisyydestäni) voi pitää sitä, että jatkettiin kuitenkin loppuun asti tuomarin uhkailuistakin huolimatta! Suoritus parani loppua kohti ja tosiaan parhaat pisteet tuli viimeisestä yksilöliikkeestä. Touko-kesäkuussa päätin, että Lyyti saa "haukahtaa pari kertaa" liikkeiden välissä, mutta en vissiin ole ihan pysynyt tässä kriteerissä, kun ääntely on räjähtänyt ihan totaalisesti käsiin. Voin kyllä myöntää epäilleenikin, että näin tulee ehkä käymään. Tämä näkyi jo syyskuisissa rallytokokisoissa ja nyt täällä meni ihan mahdottomaksi. Ehkä musta vain tuntuu siltä, mutta ihan kuin Lyyti haukkuisi kisakehässä vielä enemmän kuin treeneissä. Saa nähdä, löydetäänkö koskaan tasapainoa nostattamisen, iloisen fiiliksen ja ääntelyn välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti