Rauniopäivä

 Lappalaiskoirat ry järjesti taas rauniopäivän Espoon pelastuskoirien raunioradalla. Viimeksi tämä järjestettiin 3 vuotta sitten, jolloin osallistuin Justin kanssa. Tällä kertaa pääsi Joku hommiin, ja täytyy kyllä sanoa, että päivä oli yllätyksiä täynnä. 

Kuten viimeksikin, päivä oli erinomaisesti suunniteltu, eikä koirat joutuneet odottelemaan koko päivää autossa vaan pääsivät peräti kolme kertaa hommiin. Ensin mentiin miljööbaana, jossa Joku yllätti mut ensimmäisen kerran menemällä tosi reippaasti kaiken muun paitsi korkealla olevan kiipeilytehtävän. Esim. ison betoniputken läpi sen meni mun edellä! 

Kuvat: Petri Hallberg

Tauon jälkeen ketteryys. Aloitettiin perustottishommilla, joissa alkuinnostuksen jälkeen Joku oli hyvin kontaktissa ja yhteistyössä. Myös paikkis koirien selät vastakkain meni hyvin, paitsi yhden kerran vapautin Jokun vähän liiankin vapaaksi ja se meinasi lähteä heti moikkaamaan vieruskaveria. Loput kerrat meni hyvin, kun olin itse tarkempi. Heiluvia telineitä ei kokeiltu, mutta "kanaportaat" sujui pienen harjoittelun jälkeen tarkasti keskittyen. Metalliputkeen Joku ei suostunut menemään ja korkeasta kiipeilytelineestä tehtiin vain alin taso.

Sitten tauolle ja iltapäivällä vuorossa itse rauniotreeni. Päästin Jokun rohkeasti irti, mutta jätin omalla vastuulla valjaat päälle. Joku lähti liikkumaan raunoilla ihan käsittämättömän reippaasti ja itsenäisesti. Sen etsintäkäytös oli myös todella erikoista: se jolkotteli ekan ja tokan maalinaisen ohi niitä noteeraamatta, sitten sai hajun ja suorastaan juoksi kolmannelle! Toinen löytyi sitten melko pian mutta ekaa ei ois edelleenkään huomannut. Kouluttaja jo harkitsi piilon siirtoa, mutta sitten Joku reagoi sen verran maalinaiseen, että palkattiin. 

Jokun toiminta oli mulle niin häkellyttävää, että oli pakko mennä vielä juttelemaan kouluttaja-Helin kanssa treenin jälkeen. Kysyin ihan suoraan, miltä hänen silmiin Jokun toiminta näytti. Heli sanoi, että Jokusta näkee, että sen kanssa on tehty ja kontaktia vahvistettu, mutta siinä on kuitenkin tietynlaista itseriittoisuutta, joka näkyi sen liikkuessa raunioilla kauempana ohjaajasta. 

Jokuhan ei ole niin itsenäinen kuin Just, mutta olen pitänyt sitä vähän nynnynä ja alusta-arkuuttakin siinä on. Heli sanoi, että yhdessä kohtaa                                                                                                 epävarmuus alustalla näkyi, mutta se oli sellainen kohta, jossa mä olin lähellä ja pyysin Jokua tulemaan tietystä paikasta. Eli siis kokeeko se jotain painetta tilanteissa, joissa yritän tukea sitä??!!

Kysyin myös etsintäkäytöksestä. Helinkin mielestä Joku näytti siltä, että eka maalinainen "ei ollut mukana" vaan vasta kolmas, josta sai hajun, oli oikea kadonnut. Tämän voisi ymmärtää kokeneemmalla koiralla, mutta Joku oli ensikertalainen! "Ristiriitainen koira" oli Helinkin arvio; ei ihme, että olen välillä yhtä kysymysmerkkiä sen kanssa.

Jatkoa varten Heli sanoi, ettei Jokun kanssa kannata tehdä enää tällaisia treenejä vaan kokeilla viedä sitä aina tuuleen ja antaa sen löytää ihmiset aina hajun kautta.

Lauantaitreenit

Lauantaina Joku pääsi ekaa kertaa varmaan kymmeneen kuukauteen treenaamaan hyppytekniikkaa, kun Hanna pitää ATD:lle treenejä. Tehtiin ihan perusjuttuja. Ensin perussarjaa, jossa oli melkoista vaihtelua. Tuli hillitön myyrähyppy palkalle, kahden esteen loikka kerralla jne. Fixattiin vähän palkkausta toistojen välillä ja parhaiten toimi se, että lelu oli apparilla piilossa suoran päässä. Tällä saatiin ihan tosi hieno toisto! Toisena juttuna set point, jossa korkeudenarvionti toimi hyvin, mutta Joku ei joutunut hirveästi yrittämään. Lähtöpaikkaa siirtämällä rimalle saatiin parempi painonsiirto. Kolmantena kasvava sarja. Maksivälit olivat ihan sopivat, mutta väsymys alkoi painaa, ja selkälihakset vähän antoivat periksi eikä voimantuottokaan ollut samanlaista kuin aluksi. Tämä ei tietenkään ole mikään ihme, kun taukoa on ollut niin paljon, enkä ole uskaltanut jumppauttaakaan kuten ennen. Jatkossa muistetaan, että kolmas harjoitus on todennäköisesti liikaa ja kasvavaa sarjaa voisi tehdä heti aluksi.

Just sai myös oman treeninsä ennen hyppytekniikkaa. Oltiin mitoitettu Justille vartin treeniaika ja meni 13 minuuttia, eli aika hyvin ajoitettu! Olin suunnitellut kaikenlaisia kisamaisia liikkeenalkuja, joista kuitenkin tulee yllätyspalkka. Tällä kertaa Just vaikutti aika rauhalliselta, joten tein vähän nostattavia temppuja. Mulla oli myös toinen kiertotötsä, jota harjoiteltiin ihan läheltä. Sitten "kehään". Ekana liikkeestä istuminen, jossa käännyin ja palkkasin heti, kun Justin peppu osui maahan. Tämä meni muuten hyvin, paitsi että lähdin seuruuttamaan jo liian varovasti, kun tarkoituksena olisi istumisessa kävellä vähän rauhallisemmin. Kun rentoutin omaa kävelyä, niin koirakin paransi heti.

Tokana merkinkierto, jossa tavoitteena, että Just kiertäisi häiriömerkeistä huolimatta. Ekalla toistolla ei ollut häiriömerkkejä, vaan merkki oli "tyhjällä kentällä" (kauempana taustalla vain agilityesteitä).  Näin jo lähdössä, että Just ei tule haukkumaan, joten päästin sen kiertämään suoraan sivulta. Eikä se haukkunutkaan vaan kiersi tosi hienosti. Paluuvauhdista lelunheitto mun taakse. Seuraavalle toistolle Hanna lisäsi kaksi pientä häiriömerkkiä, toisen kiertotötsän oikealle puolelle sivusuunnassa, toisen vasemmalle puolelle mutta vähän edemmäs. Just vilkaisi toista tötsää mutta kiersi oikean epäröimättä! 

Seuraava liike oli luoksari, jossa Hanna antoi mulle merkin, kun Just katsoi fokusoituneesti mun loittonevaa selkää ja siitä heitin namipallon. Just nousi heti kun käännyin, mutta olin ehtinyt sanoa "jes", eli ihan okei varmaankin. Pitää vaan muistaa ottaa vielä kokonainen luoksari ennen koetta. Vähän samantyylisesti tehtiin kaukot. Jätin koiran ja lähdin kävelemään mutta jo metrin päästä käännyin äkillisesti ja annoin istu-käskyn. Just oli vähän hölmistynyt mutta nousi kuitenkin istumaan. Sitten vielä maahan-istu-palkka (namipallo) ja istu-maahan-palkka. 

Loppupalkka tuli seuraamisesta. Tässä ehkä näkyi matalampi vire vähän ja itse taas kävelin, miten sattuu. Just kuitenkin tsemppasi ja paransi seuraamistaan kesken kaavion, ja siitä sai sitten loppupalkan. Hyppytekniikan aikana otin vielä paikkaistumisen n. 70 sek, etupalkka kaivettuna maahan piiloon eikä muita koiria ollut.

Syyskuun valkku

 Keskiviikkona kauden viimeiset agitreenit. Joku teki taas juoksarimattoa, jossa ei varsinaista edistystä, vaikka hienoja toistoja tulikin. Kepeissä sen sijaan tuli edistys! Soile oli kääntänyt jo niin paljon, että ekaa kertaa näin Jokun tekevän varsinaisen pujotteluliikkeen. Kulmat menee myös 100 % onnistumisilla.

Torstaina Aila-myrskyä uhmaten lappalaisvalkku ulkona. Mua ei haitannut sää yhtään; kyllähän siellä tuuli mutta ei ees satanut mitään. Pari kertaa juostiin kylttien perässä, mutta ei oo eka kerta - eikä vika. Mulla oli Just ja erityistoiveina ulkokaarteet ja ohjaajan ympärikierto. Olen niitä yksin kyllä treenannut, mutta en ole vieläkään tyytyväinen Justin ilmeeseen ja varmuuteen niissä. Kyllä ne on vähän parantuneet, mutta haluaisin, että Just mielellään jopa laukkaisi niissä tai ainakin selvästi kiihdyttäisi. Ylipäätään haluaisin, että Justilla tulisi näillä kylteillä fiilis: "Hei jee, tän mä osaan" eikä nykyinen "öö, tää oli kai tällee".

Just oli heti alusta asti loistavassa vireessä. Palkkasin muutaman tarjotun perusasennon ja liikkeellelähdön, sitten otettiin "radan aloitus", joka oli täydellinen. Varsinainen täsmätreeni aloitettiin ulkokaarteista niin, että jätin Justin istumaan, kutsuin, käännyin 360 oikeaan narupallo oikeassa kädessä ylhäällä ja heitin sen eteenpäin pyörimisen jälkeen. Toka toisto oli sellainen kuin halusin eli Just laukkasi. Sitten tehtiin se radan osana eli lähtö - 360 oikeaan. Ensinnäkin kävelin niin lähelle kylttiä, että Just vilkaisi kylttiä, ettei törmäisi siihen. Tämän puolen sekunnin aikana olin jo ehtinyt lähteä kääntymään ja sittenhän koira on jo jäljessä. Sitten vähän hidastin, että se sai sen kiinni ja lopputuloksen voitte kuvitella. Uudella yrityksellä sain sen mukaan paremmin alussa mutta vauhti oli kaukana erikseen tehdystä liikkeestä. Tässä kohtaa Nina sanoi, että toimin täysin erilailla! Kun teen käännöstä erikseen, omassa liikkeessä on "menoa ja meininkiä" ja koirakin lähtee siihen innolla mukaan. Radalla taas ensin menen tosiaan liian lähelle kylttiä ja sitten hipsuttelen. Eli kauemmas kyltistä, että koira oikeasti mahtuu kiihdyttämään ja sitten vauhdikas käännös itseltäkin. Tunnistin itseni tästä kuvauksesta ja seuraavalla kerralla onnistuin tekemään jo vähän vauhdikkaammin.

Seuraava kohde oli ohjaajan ympärikierto. Tässä palkkasin heittämällä namipalloa eteen, mikä olikin toimiva palkkaus. Koiran lähtiessä vasemmalta amputoin vasemman käden ja heitin pallon sen lähtiessä takaakiertoon. Nina heitti, että voisin tehdä tätä enemmän temppumaisesti eli pyytää Justin kiertämään useamman kierroksen. Sitten kun se vähän turhautumisenkin kautta kiihdyttää, niin palkata siitä. Toimi! Saatiin ihan tosi hienoja kiertoja sekä paikaltaan että radalla. Oikealta tehtynä oli vielä vähän kömpelömpää. Itse piti miettiä, kumpi käsi tässä nyt amputoi, kumpi ohjaa ja kumpi heittää lelun. Koiran ilme kyllä parani jo. Tähän saatiin jatkoon vielä lisävinkki, joka muistuttaa Lyytin suosikkitreeniä eli luoksaripeliä. Apparilla on nameja n. 15-20 metrin päässä. Just hakee namin apparilta, tulee mua kohti, pyydän kiertämään mut jompaankumpaan suuntaan ja palkaksi saa juosta takaisin apparin luo hakemaan palkkaa. Tällä pitäisi ainakin tulla vauhtia!

Sitten puolenvaihtoihin. Puolenvaihto takaa oli tällä radalla haastavasti heti hypyn jälkeen, mutta se menikin hienosti, joten ei jääty sitä hinkkaamaan. Itse sain muistutuksen (taas), että ohjaajan pitää pitää linja eikä astua sivuun. Viimeinen erityiskohde oli molemmat täyskäännös persjättökäännöksenä. Taas sama juttu, että kyllä tää jo virheittä sujuu, mutta Just ei ole kovin varma siinä. Eli pohdittiin, että voisin kuitenkin ottaa tähän erillisen käskyn ja opettaa kunnolla liikeratana. 

Viimeisenä juttuna otettiin oikealla puolella pätkä, jossa oli istu-seiso-maahan ja 360 vasemmalle tavoitteena palkata kanatikulla vauhdikkaasta nopeenopeesta. Taaskaan en itse ollut kovin hyvä ekalla yrityksellä! Mutta tokalla oli jo selvästi parempi kuin ennen, joten siihen lopetettiin. Vire oli kyllä läpi treenin aivan erinomainen. Intoa oli mutta ääntä tuli vain parissa kohdassa. 

 Odotteluajalla tehtiin vielä Rovan ja Humun kanssa tokon paikallaistuminen yhdellä välipalkalla. Just istui kyllä mutta ilme ei ollut kovin varma, joten täytyy treenata tätä nyt ahkerasti seuraavat pari viikkoa. Että voikin yksi minuutti tuntua niin pitkältä ajalta!

Lyyti oli mukana ja sai tehdä myös mummojuttuja. Kokeilin esimerkiksi täysin äänetöntä ohjausta ja sitten harjoiteltiin peruutusta molemmin puolin, kun se on käsimerkeillä vähän haastavaa.  

Tokon avoin luokka kisamaisesti

 Olen pitänyt avointa luokkaa sen pituuden takia aikamoisena mörkönä. 9 liikettä putkeen palkatta on niin hirveän pitkä! Miten ihmeessä saisin koiralla säilymään vireen niin kauan? Ollaan rakennettu palkatonta suoritusta aika pitkään ja kuukausi sittenhän tehtiin avoin kahdessa osassa, 4+4 liikettä. Nyt oli sitten aika kokeilla koko settiä. Oltiin hallissa illan vapaavuorolla, Annika liikkuroi.

Täytyy sanoa, että meni vähän odottamattomasti. Vire ei todellakaan loppunut kesken vaan sitä oli liikaa! Jokikisessä vauhtiliikkeessä tuli haukku ja rauhallisemmissa liikkeissä vinkua. Vain kaksi liikevirhettä: Kaukoissa Just ei noussut ekalla käskyllä vaan vasta tokalla. Kierrossa kävi pelleilemässä häiriömerkeillä ja tuli sitten takaisin sivulle, että se olisi varmaankin mennyt nollille. Ruutu oli aivan upea! Meni ihan täysillä, ihan keskelle, ekasta käskystä seis, maahan ja sivulle. Seuraamisessa pääsin nyt Shrek-tilaan ja pystyin kävelemään tosi rennosti, joten koirakin teki hyvin. Jäävissä (seiso ja maahan) oikeat asennot. Itse muistin tehdä kaikki valmistelut, ja Just otti kaikki perusasennot ja maahanmenot ekalla käskyllä.

Kokonaisuudesta jäi hyvä fiilis. Just on jopa näyttävä, kun tekee tuollaisella innolla ja voimalla. Todennäköisesti se ei tule olemaan noin hullu koekehässä, joten toivotaan parasta (ja pelätään pahinta). Jos se siellä tekisi samanlailla, niin en aio ottaa ääntelystä painetta, koska mun paine todennäköisesti vain lisäisi Justin kierroksia. 

Kuukausi sitten kirjoitin tällaisen treenilistan, joka silloin tuntui hirveän pitkältä:

• Tekniset asiat
• jäävien erottelu ja loppuasennot
• kaukoissa palkkaaminen tasapuolisesti kaikesta
• seuraamisen peruutus
• ruudun loppuosa
• lähellä koetta vielä luoksarin, noudon, hypyn ja kierron palkkaamista vauhdista JA vauhdikkaasta perusasennosta
• syyskuun alussa koko 9 liikettä putkeen
• "temppurataa" eli kuuntelutreenejä
• kehääntulojen ja siirtymien palkkaamista muun ohessa ja erikseen
• Ja tärkeimpänä "patenttiratkaisu" vireen löytämiseen ennen kehäänmenoa. Että voisin aina tehdä samanlailla, mikä toisi turvallista rutiinia sekä itselle että koiralle

Tähän voin olla aika tyytyväinen, kun noita kaikkiahan on jo tehty! Ja monta tuossa listattua asiaa meni tässä kisamaisessa tosi hyvin!

Nyt viimeiselle kolmelle viikolle voisin listata nämä:

• kierrossa oikean tötsän bongaus ja kiertäminen ekalla yrityksellä
• tosi ahkerasti paikkaistumista
• yllätyspalkat luoksarin ja kaukojen alusta
• Vauhtiliikkeiden vauhtia ei ehkä ihan hirveesti tarvitse nostaa, mutta pari vauhdikasta perusasentoa 
• yllätyskäskyt ja kuunteleminen ennen vauhtiliikkeisiin lähettämistä
• viimeistelytreeninä kehääntulot, siirtymät ja liikkeenaloitukset

Rallykisat

 Uskomatonta mutta totta - päästiin Justin kanssa rallykisoihin. Helmikuussa se sai välilevynpullistuman, sitten korona perui kaikki kisat, sitten kun oltiin jo menossa kokeeseen, se sai xylitolimyrkytyksen. Ajattelin viimeiseen asti, että saa nähdä, päästäänkö vai vieläkö tapahtuu jotain. Kun sitten päästiin, olin superhyvällä fiiliksellä liikenteessä ja päättänyt jo etukäteen lähteä nauttimaan. Oltiin kisapaikalla ihan ajoissa ja valmistautuminen meni ihan aikataulussa. Koronan takia vaan ei saanut odotella hallissa, joten Justkin joutui olemaan tutustumisen ajan autossa, mikä sopii sille vähän huonommin.

Kummallakaan radalla ei yllättäen ollut peruutusta! Eka oli Taru Leskisen rata. Tehtiin lämppätemppuina radalla olevia tehtäviä, joskin varoin nostamasta Justin virettä liikaa. Tuntui kuitenkin ihan hyvältä mennä kehään. Liikkeellelähtö ja eka kylttiväli meni hyvin, mutta sitten lässytin liikaa eikä Just noussut seisomaan ekalla eikä tokallakaan käskyllä. Kolmannella nousi ja koiran kiertäminen meni hyvin. Tuplasaksalaisen jälkeen päästiin vauhtiin ja sitten meni muutama kyltti aika kivassa vireessä. Jostain syystä saatiin -3 tvä istu-käännös vasempaan -istu -kyltiltä, vaikka mun mielestä se meni hyvin, itse olisin antanut virheen puolenvaihdosta takana... En edelleenkään ole ihan tyytyväinen Justin ympärikiertoihin ja ulkokaarteisiin, mutta kyllä ne jo paremmin sujuu kuin avoimessa luokassa. Hyppy meni kivasti, mutta sen jälkeen kärpänen kävi häiriköimässä, ja Justin bravuuri istu-puolenvaihto takaa -istu meni huonolla keskittymisellä, samoin kuin seuraava käännös. Eteentulon jälkeen päästiin taas jatkamaan sujuvasti ja ympärikiertokin sujui, vaikkakin mun makuun liian hitaasti. Kahdeksikko oikealla meni hyvässä kontaktissa eikä loppuradallakaan enää tullut ylimääräistä säätöä. Laskeskelin mielessäni, että ainakin pari kolmosen virhettä ja ehkä jotain ykkösiä tulisi, ehkä n. 90 p... Yllätys oli suuri, kun meidät huudettiinkin kakkossijalle 97 pisteellä! Tuomarinkommenttina: "Kaunis kontakti molemmin puolin."

Lenkin jälkeen Just autoon odottamaan ja itse valmistautumaan toiseen rataan. Rata oli muuten ihan selkeä, mutta viimeisillä neljällä kyltillä oli tosi lyhyet välit. Oikean puolen seuraamista oli vain kolme kylttiä, mikä oli ehkä jopa vähän tylsää. Sen sijaan päästiin ekaa kertaa kisaradalla testaamaan houkutusta! 

Muutama koirakko oli alusta poissa, joten oltiin jo neljäntenä vuorossa. Otin Justin autosta ja mentiin hallin ovelle odottelemaan sisäänpääsyvuoroa. Just otti tosi hienosti kontaktia mutta läähätti jonkin verran. Ollaan juuri poistettu autosta viilennysalustat ja vaihdettu lämpimät alustat. Vaikka ikkunat oli auki, niin takakontissa oli varmaan aika lämmin. Hallin ovelle taas paistoi suoraan aurinko eikä tuuli osunut, joten Justille taisi yllättäen tulla kuuma. Tässä vaiheessa olisi pitänyt olla fiksu ja juosta autolle hakemaan vesikuppi. No en juossut, kun samalla hetkellä meidät kutsuttiin sisään. Kun sitten vielä palkkana oli kuivalihaherkkuja, niin jano vaan paheni. Hyvä koiranohjaaja taas ei huolehdi koiran perustarpeista 🙈 Vire vaikutti aika paljon matalammalta kuin ekalle radalle mentäessä. Toki Just saattoi olla vähän väsynytkin. Sain vähän nostettua mutta selvästi huonompi oli kuin ekalla. Tätä rataa ei valitettavasti saanut videoida (koronan takia) mutta tässä virheet: 

Eka käännöskyltti onnistui ihan hyvin. Istu-seiso-maahan -kyltiltä saatiin -1 tvä, hypyltä -1 ov ja pujottelusta -1 tempo. Askeleet meni hyvin, mutta käännöksessä Just pysähtyi tuijottamaan jotain avonaisesta ovesta, joten uusin sen (-3). Toisella yrityksellä onnistui. Oikean puolen tehtävät sekä houkutus menivät hyvin! Askelkäännöksestä saatiin -1 tvä ja -3 ov. 270 vasempaan -käännöksestä sain -3 ov, varmaan taas steppailin jotain epämääräistä. Liikkeestä seiso meni hyvin, mikä pelasti lyhyiden kylttivälien sumppukohdan. Tuplasaksalaisesta saatiin vielä -3 tvä. Yhteissaldo 84 pistettä ja 3. sija. Tuomarinkommentti: "Hyvin kannustettu, reipas suoritus :)"

Vaikka videota ei olekaan, virheetkin kertovat jotain. Melkoista kalastelua ja tsemppausta oli aika monessa tehtävässä ja kylttivälissä. Tuomarin mielestä hyvin kannustettu, mun mielestä se tarkoitti huonoa virettä. Toisaalta tietysti hyvä, että tsemppaamalla voi vaikuttaa koiraan suorituksen aikana ja saada ihan kelpo tuloskin vireestä huolimatta. Ekaan rataan ja kokonaissaldoon olen tyytyväinen, toisen radan vireeseen en. Just on hyvin jaksanut kaksia treenejä illassa, mutta toisaalta ne on olleet eri juttuja (esim. nose ja rally). Ollaan ennenkin oltu tuplakisoissa, mutta varmasti huomaa kisatauon vaikutuksen koirassakin. Yli 7 kuukautta on oikeesti pitkä aika olla kisaamatta. Just on myös tottunut odottamaan häkissä hallissa ja nyt joutui odottamaan autossa. Tää ei toki ollut mikään valitus, poikkeusjärjestelyt on hyvä asia, kunhan kisoja järjestetään! 

Toko- ja agi-ilta

 Keskiviikkona taas tehokas treeni-ilta, kun ensin koulutin, sitten Just pääsi tokoilemaan ja viimeiseksi Jokun agi. Just oli ostopaikalla Päivin treeneissä Sirkuskentällä. Viime kerrasta viisastuneena en ottanut Justia suoraan kentälle vaan tehtiin ensin reunalla / kävelytien puolella pikkuliikkeenosia sekä keskittymistä. Tehtiin jäävät läpi eikä tainnut tulla yhtään väärää asentoa. Palkkasin sekä asennon ottamisesta että loppuosasta erikseen. Tein myös liikkeellelähtöjä sekä seisomasta maahanmenoa kauempana. Itse treeni aloitettiin ruudulla, koska oli niin hyvä tilanne, kun Just ei ollut nähnyt sen rakentamista eikä muiden koirien treeniä ja lisäksi kentällä oli vielä hämärää. Just bongasi ruudun vähän liiankin hyvin ja oli jo bongauksesta lähdössä juoksemaan. Pyysin takaisin sivulle ja oli siinä niin varpaillaan, että pyysin puolenvaihdon takaa ennen lähetystä. Toimi hienosti! Ruudussa päätyi vähän taakse mutta taas kerran pysähtyi mun käskystä, joten palkkasin pallolla. Ens kerralla pitää muistaa ottaa suorapalkkaa! Otettiin myös loppuosa erikseen ja nyt toimi seisomasta maahanmeno moitteetta ekasta käskystä.

Varsinainen kysymys Päiville oli viime treenissä mietityttänyt luoksarin ja kaukojen valmistelu. Päivin ehdotuksesta kokeiltiin sellaista, että sanoin "tehdään luoksari / kaket" jo ennen lähtöpaikalle tuloa. Perusasennossa sitten pyysin Justilta käsikosketuksen. Toimi loistavasti! Melkein joka kerta Just pysyi kontaktissa keskittyneesti ja teki nopean maahanmenon heti käskystä. Yhden ainoan kerran jäi bongailemaan jotain muuta; silloin huomautin reittä taputtamalla, että ei kun tänne, ja Just korjasi hyvin. Jotain juttua tehdessä Just vähän ennakoi ja teki jo Päivin "käsky"-sanasta mutta tämänkin korjasi. Otettiin myös luoksarin jättö, niin että heitin namipallon selän taakse, kun Just oli hyvin fokusoitunut muhun. Ja Päivin mukaan oli kuulemma ihan 100-prosenttisesti tuijottanut mun loittonevaa selkää ja ihan hiljaa. Loistava treeni!

Lopuksi vielä merkinkierto. Kentällä oli useampia merkkejä hämärässä, ja ekalla yrityksellä Just lähtikin väärälle. Taisi itekin tajuta, ettei nyt ihan osunut oikeaan ja meni vähän pelleilyksi. Toiselle yritykselle suuntasin vain lähtöasennolla enkä sortunut kädellä näyttämiseen ja nyt tuli hieno kierto ihan oikealle tötsälle. Kummallakin kerralla annoin pikkunamin ennen lähetyskäskyä eikä haukkua tullut! Olin todella tyytyväinen Justin mielentilaan kokonaisuutena. Josko pikkuhiljaa oppisin viemään sitä lähelle optimia eikä yli tai alle.

2,5 tuntia odoteltuaan Joku alkoi olla jo aika hiilenä. No tulihan sen vuoro vihdoin ja meno oli sen mukaista. Tehtiin ensin keppejä kahdella portilla. Sekä ensin takastullessa että myöhemmin portteja kääntäessä se ensin tuli tokasta ohi, mutta kun kerran näytettiin lähempää, niin sitten aina korjasi linjansa. Kulmat meni hyvin! Toisena juttuna keinua nyt hallissa ekaa kertaa. Ihan pienellä pudotuksella tehdään edelleen mutta hienosti Jokulla on ajatus, että juttu on painon laittaminen keinun päälle. Se on niin söpö, kun näkee, että sitä jännittää heiluva alusta, mutta tekemisenhalu kuitenkin voittaa jännityksen, kun on niin siistiiiiii 💖

Rally- ja noseilta

 Maanantaina kauden viimeinen rally- ja noseilta. Mulla oli taas ylimääräinen paikka rallyyn, ja otin tällä kertaa mummokoiran hommiin neuvoteltuani ensin äidin kanssa pitkät tovit, että hän suostui ottamaan Jokun hoitoon. Ja Lyytihän oli ihan stara 💖 Caritakin rupesi kyselemään, että millainen sen lääkitys on, voiko siitä pitää taukoja... No todettiin, ettei voi ja osallistutaan sit ainakin nettikisoihin. Ainoa, mikä tällä kertaa tuotti vähän haastetta, oli peruutukset. Niitä olisi pitänyt ottaa ensin erikseen, koska Lyyti oli selvästi vähän hämmentynyt, että mikäs tää käsimerkki olikaan. Päivän paras anti oli houkutus. Carita oli kaivellut välinevarastostaan pehmotiikerin, joka karjui ja heilui. Lisäksi houkutuksessa oli iso karvapallo ja kissanruoka. Palkkasin ensin Lyytiä houkutusten ohittamisesta, mutta koska se näytti niin helpolta, Carita laittoi tiikerin karjumaan. Lyyti viisveisasi karjunnasta ja totesi, että Suomi on vapaa maa, tiikeri saa ihan vapaasti karjua, kun ei hää kuule kuitenkaan! Ihan lopussa lähdettiin tekemään toisinpäin ja sitten Lyyti oli jo vähän väsynyt. Otettiin sitten vain ohjaajankierrot, joista on yhtäkkiä tullut Lyytin suosikkitemppuja ja lopetettiin siihen. Kun käveltiin ulos radalta, Carita sanoi: "Hyvä, että otit Lyytin tällä kertaa. Te molemmat säteilette tyytyväisyyttä." 💖

Justin kanssa otettiin ensin pätkä rataa ja sitten halusin katsoa eteentuloja erikseen. Tein vähän temppuja ensin odotustilassa eli en ottanut suoraan häkistä. Sitten radalle hihnassa, koira maahan, hihnan irrotus ja kutsu sivulle. Saatiin aivan upea aloitus, liikkeellelähtö ja pysähdys 1. kyltille (istu-käännös vasempaan -istu), mutta palkkauksen jälkeen Just vapautti itsensä ja meni tsekkaamaan puolen metrin päässä olevan tiikerin. Otettiin sitten uudestaan ja kuuliaisesti Just suoritti koko tehtävän, kun ei saanut namia välissä. Pätkä meni muuten hyvin, ainoastaan pujottelun lopussa kontakti katkesi, kun ajauduin vähän huonoon paikkaan ja jouduin tekemään epämääräisen käännöksen. Parasta tässä oli kuitenkin se, että katko oli vain hetkellinen ja kehusta Just jatkoi taas hyvän fiiliksen seuraamista. 💖 Lopetettiin sivulla peruutukseen, joka meni ihan kohtuullisesti, ei ainakaan kymppiä olisi tullut, mutta parantamisen varaakin jäi. Myös houkutuksen ohi seuruutin ja palkkasin, mutta tiikeriä ei laitettu karjumaan. Sitten siirryttiin eteentuloihin. Just siis vinkuu niissä, ja halusin Caritan mielipiteen, onko hänen mielestään epävarmuutta, turhautumista, kuumumista vai mitä. Kokeiltiin lennosta seuraamisesta eteen, perusasennosta eteen, edestä yksi askel taaksepäin ja uusi eteentulo ja näissä kaikissa Just vinkui, välillä oli myös vähän vinossa. Caritan mielestä oli aika selkeästi epävarmuutta, enkä yhtään väittänyt vastaan. Kokeiltiin sitten koira etujalat vadilla niin, että palkkasin aina, kun oli kohtisuoraan muhun nähden. No Justhan on sellainen sirkuskoira, että innostuu kaikesta tuollaisesta, ja turhautuminen ja epävarmuus olivat tiessään. Näytti siis ainakin lupaavalta, tällä jatketaan! Lopuksi vielä yksi oikean puolen liikkeellelähtö ja seuraaminen, mistä kanatikkupalkka ja siihen jätettiin.

Noseen olin esittänyt toiveen maassa / asfaltin rakosissa olevista piiloista, koska ne on olleet Justille vaikeita. Toisaalta ollaan tehty näitä aina viimeiseksi, joten väsymys on saattanut aiheuttaa haastetta. Otettiin nämä ekana eikä ollut mitään ongelmia! Toinen piilo oli voikukkatöpässä ja toinen asfaltin raossa ja molemmat löytyi suoraviivaisesti. Seuraava tehtävä oli ajoneuvoetsintä. Mä harjoittelin tänään koiraan luottamista ja koemaista löytyjen ilmoittamista eli en yrittänyt kuikuilla hajulähdettä vaan ilmoitin löydöstä koiran ilmaistua. Toimi loistavasti: Just etsi, tarkensi, tökkäsi nenällä hajulähdettä ja meni maahan. Kummankin autopiilon löytö oli ihan oppikirjasuoritus, vaikka Mari sanoi, että toinen niistä oli ollut monelle koiralle haastava. Viimeinen tehtävä oli seinä, jossa ylimääräisenä haasteena oli maasta löytyneet namit. Näitä syödessään Just meni ekasta piilosta ohi mutta sitten ryhtyi töihin ja toka löytyi niin hienosti, että päätettiin lopettaa siihen. 

Ryhmän muiden koirien ollessa toisilla piiloilla sain ottaa Lyytin kanssa myös muutaman piilon. Ensin tehtiin kolmea purkkia, joita Just ei ollut tehnyt (kuulemma liian helppo Justille). Lyyti löysi kyllä hajun helposti mutta otti sitten koko purkin suuhunsa, kun nenäily ois ollut liian yksinkertaista 😂 Annettiin sitten sen olla ja mentiin etsimään asfalttipiilot ja seinä. Ne löytyi hienosti! Pitäisi keksiä Lyytillekin oma ilmaisu, nythän olen palkannut sitä vain hajulle hakeutumisesta, mikä sujuu jo uskomattoman hienosti treenikertoihin nähden. Se on kyllä tosi hassun näköinen, kun työntää nenää piiloon, vaikka nenällä tökkiminen ei oo sille yhtään niin luontaista kuin esim Jokulle, Lyyti on enemmän tassukoira.

Ansu Leimanin treenit

 Keskiviikkona ostopaikalla Ansu Leimanin treeneissä Sirkuskentällä Justin kanssa. Olin ollut ensin agitokomaalla kouluttamassa ja Just oli toki odotellut aitauksessa sen aikaa eli oli energiaa täynnä. Jatkettiin treeniaiheena vireen säätelyä, erityisesti mainitsin lähtöhukun vauhtiliikkeissä. Sillä aikaa, kun Ansu haki kiertotötsän autolta, tein Justin kanssa kieppi-kaappi-peruutus-maahan-istu -temppulitanian ja sitten pyysin käymään maate. 

Tiedättekö sen tunteen, kun menet uudelle kouluttajalle, kerrot, että teillä on jokin ongelma ja sitten sitä ongelmaa ei näy ollenkaan vaan koira tekee ihan täydellisesti? No, tällä kertaa ei käynyt niin vaan päinvastoin. Just makoili sen aikaa, kun kerroin meistä ja toivomuksista, ja keräsi lisää höyryä, niin että meinasi räjähtää, kun vapautin. Otettiin kaukot + merkinkierto ja voi hyvää päivää! Just oli ihan hullu!!! Kaukoissa teki kyllä hienot vaihdot mutta vinkui niin paljon, että enemmän olisi ollut ulvomista. Kierrossa taas tuli lähtöhaukahdus varmaan viisi kertaa! Justille ei tuntunut olevan mitään väliä palkan menetyksellä, kunhan pääsi vain juoksemaan. Tämä ei todellakaan ole sille tyypillistä; yleensä se muuttaa toimintaansa heti, jos ei saa palkkaa / kehuja. Olen Just kuunnellut Sporttirakista tokoluentoja, joissa puhutaan odotusarvoista, ja ajatellut, ettei koske Justia, ei se ole niin tyhmä, että juoksisi vain juoksemisen ilosta, vailla palkkapäämäärää. Mutta näköjään tietyssä mielentilassa on ja nyt on aika muuttaa omaa ajatustapaa.

Tässä vaiheessa Ansu jo vähän pyöritteli silmiään ja kysyi, millä oon yleensä saanut tuollaisen kierteen katkaistua. Sanoin, että palkkakiristyksellä, ja näytin Justille namin, otettiin vähän lyhyemmästä matkasta ja nyt kiersi hiljaa, mistä lelupalkka. Justin juostessa lelunsa kanssa Ansu ehdotti namin syöttämistä Justille ennen lähetystä. Tässä piti vähän viilata omaa toimintaa eli namin pitäisi olla ihan pieni, että Just vain nielaisisi sen nopeasti ja heti nielaisun jälkeen piti sanoa käsky. Viilauksen jälkeen toimi!Kuten totesin Ansullekin, vika taitaa olla mun päässä. 

Sitten siirryttiin pois kiertotötsältä ja ruvettiin miettimään yleistä keskittymistä ja virittelyä. Oli aika hauska, että jatkettiin ihan suoraan Kantoluodon kurssin oppeja, vaikken edes kertonut Ansulle, että ollaan oltu Kantoluodon semmassa! Keskustelun ajan Just oli taas maannut vinkuen, mikä Ansun mielestä oli ihan puhdasta komentamista, että nyt ämmät turvat tukkoon ja ruvetaan hommiin. Eli nyt tuon kanssa pitää olla tosi tarkka ja mustavalkoinen! Just pystyi kyllä hiljenemään (ei vuoda puutteellisia hermoja), kun vaan tajuaa, että se on ainoa keino päästä jatkamaan. Nytkin hiljeni kyllä ja sitten ruvettiin tekemään tuota temppu-keskittyminen-palkka. Ja Just oli upea! Tuijotti mua ihan herkeämättä ja vingahdukset oli ihan yksittäisiä puhalluksia. Tästä sitten ajatus muistiin, että kieppi-kaappi-pakki-maahan-istu -litania on nostattava temppuketju; sitähän käytin agilityssakin viimeisenä verkkana. Jos virettä näyttää muutenkin olevan tarpeeksi, niin silloin ei temppuilla non-stoppina vaan aina kontakti ja keskittyminen jokaisen tempun väliin. 

Sitten Ansu suositteli mulle myös sellaista, että jos Just ei noiden kautta tasoita virettä eikä lopeta vinkumista, niin sitten sen voisi ihan viedä kentän reunalle tauolle. Tähän myös jokin selkeä mutta neutraali äänimerkki (esim. piip), että koiralle olisi selvää, että Just vinkuminen aiheutti tekemisen loppumisen. Just kuitenkin ymmärtää ääntelevänsä. 

Jatkettiin puhumista odotusarvojen ja kaavojen rikkomisesta, ja samalla palkkailin Justia kontaktista ja kuuntelemisesta. Olen ollut vähän arka niissä kuuntelutreeneissä, kun mulla on sellainen fiilis, ettei koira sitten enää lähde irtoamaan, jos sitä paljon palkkaa sivulla tehtävistä jutuista ennen vauhtiliikettä. Tässä kohtaa kokeiltiin noutoa niin, että heitin kapulan ja käskin Justin maahan. Lähti jo juoksemaan mutta pysähtyi metrin päähän, samalla kun huusin pois. Toisella yrityksellä meni maahan mutta ei lähtenyt hakemaan ekasta käskystä. Mutta nyt pitäisi ajatella, että eihän se voi heti osata täydellisesti, jos ei olla tuollaisia tehty ikiaikoihin! Tehtiin sitten uusi heitto, puolenvaihto takaa ja siitä lähetys, tää meni hienosti. Eli ei pidä lannistua ensimmäisestä virheestä vaan treenata lisää, että koira saa varmuutta.

Lopuksi vielä pikku seuraaminen + luoksari. Taaskaan en osannut ottaa etukäteen Shrek-asennetta ja olin käännöksissä epäreilu koiralle. Jos Just ois ollut matalammassa vireessä tai herkemmässä tilassa, niin ois varmaan ottanut vähän itteensä. Sitten luoksari, jossa Just ei mennyt ekalla käskyllä maahan, mutta muuten meni hyvin. Luoksarista saatiin vielä sellainen ajatus, että Justia pitäisi palkata sinne odotuspaikalle, kun kävelen selin koiraan poispäin. Koska nyt sen jäätyä odottamaan sillä ei ole mitään syytä olla fokusoitunut vaan se ottaa siitä vapaa-aikaa ja vinkuu ja kattelee muualle, koska kyllä mä sitten huudan, kun jotain alkaa tapahtua. 

Meillä oli tupla-aika, kun viimeinen treenaaja oli poissa, joten puoli tuntia ehdittiin leipoa eikä Justissa näkynyt mitään väsymisen merkkejä. Saatiin kehuja liikkeiden osaamisesta sekä erinomaisesta motivaatiosta; Just tosiaan halusi vain tehdä mun kanssa koko ajan. Yhden naminheiton jälkeen jäi haistelemaan, mutta sieltäkin tuli ekasta käskystä pois. 

Yksi juttu jäi jälkikäteen mietityttämään ja sitä aion kysyä seuraavalta kouluttajalta. Kysymys koskee luoksarin ja kaukojen virittelyä. Mun mielestä Justin ajatus / kontakti vähän harhautuu, kun sanon "nyt tehään kaket/luoksari". Että pitäiskö harjoitella kontaktin pitämistä siinä vai jättää tuo ilmaus pois ja sanoa vaan eri jättösanat ("odota" tai "kaket").

Jokun agitreenit ja kimpparally

Keskiviikkona Jokun agitreenit. Tällä kertaa oli namimaatti mukana, joten tehtiin ensin juoksarimattoa. Olen pikkuhiljaa oppimassa näkemään takajalkaosumat! Tehtiin erilaisista kulmista ja mukana oli loistavia osumia, ihan hyviä ja vain muutama huti. Käytössä oli tällä kertaa sekä naksu tarkan osuman merkkaukseen että kaukosäätimen ääni (hitaampi). Toisena juttuna keppejä. Soile lisäsi toisen portin melkein heti, ja tehtiin eri kulmia. Ei tainnut tulla yhtään stiplua! Joku jaksoi ihan superhyvin keskittyä ja vauhti pysyi yllä loppuun asti, mutta treenin jälkeen silmät seisoi päässä eli hirvee ajatustyö oli ollut käynnissä!

 Maanantaina rallyn kimppatreenit + koulutus. Aiheena oli tötsätehtävät ja esteet. Aikaa kimppatreenissä oli 15 min / koira ja jaoin sen Justin ja Jokun kanssa. Joku teki perusasennon tarjoamista sekä pään ulkopuolella roikkuvasta lelusta luopumista. Lisäksi harjoiteltiin vähän houkutusten ohittamista. Kivasti meni ja Joku oli tosi iloinen!

Justin kanssa ensin harjoittelin kehääntulemista hihnassa, sitten pyysin sen maahan, irrotin hihnan, tsiigailin hetken itse rataa ja kutsuin sitten lähtökyltille. Nyt täytyy kyllä sanoa, että se teki sellaisella intensiteetillä ja ilmeellä, jota varten olen viimeisen parin kuukauden ajan treenannut. Tuollaisena sen kanssa on tosi makeeta mennä rataa! Heti ekalla hypyllä meinasi kyllä lähteä vähän lapasesta, kun ohjasin, kuten Lyytiä. Kun tajusin itse juosta vähän enemmän ja palkata heti sivulletulosta, niin vauhti pysyi hallittuna. Spiraalit ja pujottelut meni hienosti, myös eri temmoissa. Houkutusta treenasin ensin vähän erikseen, parani hienosti! Ja taisi olla Justin ensimmäinen oikealla tehty houkutus myös tällä kerralla. Merkki jätettiin väliin, kun sitä ei olla aloitettukaan. Putki oli myös aika vauhdikas mutta hyvin Just tuli seuraamaan oikealle sen jälkeen. Voipi kyllä olla, että esteetkin nosti Justin fiiliksen kattoon, mutta toisaalta ei äännellytkään pahasti, että ilmeisesti vauhti ja hallinta oli tasapainossa. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että lähes pysähdyksetön rata taisi auttaa tässä. Jos tuossa olisi ollut esim. eteentuloja, niin todennäköisesti vinkumista olisi tullut enemmän. Ainakin jossain pujottelussa tuntui jopa vähän painavan, kun seuraaminen oli tällä kertaa niin siistii.

Rallyn nettikisa ja ksylitolimyrkytys

 Osallistutaan Annikan kanssa Koiranpäiviä-yrityksen järjestämään nettirallykisaan. Harjoiteltiin jo viime viikolla mutta nyt tiistaina kuvattiin kisaradat. Aikaa olisi ollut vielä 7.9. asti mutta päätettiin kuvata yksi yritys siltä varalta, ettei saada järjestymään toista tilaisuutta eikä saatukaan. Ja se olikin ihan hyvä idea, koska tässä on taas ollut vähän kaikenlaista!

Ensin otettiin harjoituskierros ja palkkailin Lyytiä vähän kaikesta. Se meni hyvin! Ilman palkkoja ois ollut videokelpoista materiaalia. Tauon jälkeen tositoimiin. Alkurata meni suorastaan upeasti. Lyyti tuntuu todella tekevän paremmin, kun ei kuule. Ehkä se johtuu siitä, että mun käsimerkkien pitää olla varmasti selkeät, koska en voi kompensoida huonoa ohjaamista käskyillä. On myös mahdollista, että Lyyti kuulon huonotessa on ollut epävarmempi ja yrittänyt parhaansa mukaan arvailla. Pujottelussa kontakti alkoi vähän rakoilla; ilmeisesti eläkeläisten kuuluisi saada palkkaa vähän useammin. Saatiin kuitenkin rata ihan nätisti läpi asti. Liikkeestä maahanmenossa Lyyti ennakoi liikkeelle lähdön, mistä en yhtään tiedä arvostelua. Tämä video lähetettiin ja ens viikolla odotetaan tuloksia!

Justin kanssa tehtiin kisavalmistelut. Kehääntulo, koira maahan, hihna pois ja aktiivisuudesta kutsu lähtökyltille, lähtökysymys ja liikkeellelähtö. Meni superisti! Palkkailin myös ohjaajankiertoa, nopee-nopeeta, peruutus-seuruu-palkka, temppu-seuruu-palkka. Lopuksi otettiin rataa spiraaliin asti ja iso palkka, kun tuntui hyvältä. Näillä eväillä tuntui lauantain koe ihan hyvältä idealta, mutta sehän sitten peruuntui alla olevasta syystä.

Torstaille olin sopinut isoille koirille fyssarin, mutta rauhallinen koti-ilta vaihtuikin päivystyksessä istumiseksi. Lyyti ja Just olivat nimittäin järjestäneet bileet ja tyhjentäneet mun repun syöden 3 kuivalihanamipussia ja yhden ksylitolipurkkapussin. Soitettiin Evidensian neuvontaan, josta suositeltiin lähtemään heti päivystykseen. Noora ystävällisesti pystyi viemään meidät Tammistoon. Siellä koirat oksennutettiin (tavaraa oli paljon...) ja otettiin verikokeet. Kyllä vähän kylmäsi, kun lääkärin puheissa oli sanat "pysyvä maksavaurio" ja "voi jättää koirat tänne sairaalaan yöksi". Koska kotihoito oli kuitenkin vaihtoehto, niin valitsin sen. Se olikin oikea päätös, kun etenkin Lyyti stressasi lääkärissä ihan hirveästi ja kotona rauhoittui heti. Yö meni myös hyvin koirilta (multa ei niinkään), kun saivat muutaman tunnin välein ruokaa, jee! Seuraavana iltana käytiin kontrolliverikokeissa ja Justin arvot oli ihan ok. Lyytillä oli maksa-arvo edelleen vähän koholla, mutta se voi johtua myös kortisonista, joten Lyyti menee vielä uusintakontrolliin ens viikolla. 

Pysyvää vahinkoa ei onneksi näytä siis käyneen; taidettiin selvitä säikähdyksellä (ja rahanmenolla). Lauantain rallykisa piti tietysti peruuttaa, mutta onneksi lääkäri antoi kisaluvan viikon varoajan päätyttyä ja saatiin paikat 13.9. tuplakisaan Ojankoon.