Rally- ja noseilta

 Maanantaina kauden viimeinen rally- ja noseilta. Mulla oli taas ylimääräinen paikka rallyyn, ja otin tällä kertaa mummokoiran hommiin neuvoteltuani ensin äidin kanssa pitkät tovit, että hän suostui ottamaan Jokun hoitoon. Ja Lyytihän oli ihan stara 💖 Caritakin rupesi kyselemään, että millainen sen lääkitys on, voiko siitä pitää taukoja... No todettiin, ettei voi ja osallistutaan sit ainakin nettikisoihin. Ainoa, mikä tällä kertaa tuotti vähän haastetta, oli peruutukset. Niitä olisi pitänyt ottaa ensin erikseen, koska Lyyti oli selvästi vähän hämmentynyt, että mikäs tää käsimerkki olikaan. Päivän paras anti oli houkutus. Carita oli kaivellut välinevarastostaan pehmotiikerin, joka karjui ja heilui. Lisäksi houkutuksessa oli iso karvapallo ja kissanruoka. Palkkasin ensin Lyytiä houkutusten ohittamisesta, mutta koska se näytti niin helpolta, Carita laittoi tiikerin karjumaan. Lyyti viisveisasi karjunnasta ja totesi, että Suomi on vapaa maa, tiikeri saa ihan vapaasti karjua, kun ei hää kuule kuitenkaan! Ihan lopussa lähdettiin tekemään toisinpäin ja sitten Lyyti oli jo vähän väsynyt. Otettiin sitten vain ohjaajankierrot, joista on yhtäkkiä tullut Lyytin suosikkitemppuja ja lopetettiin siihen. Kun käveltiin ulos radalta, Carita sanoi: "Hyvä, että otit Lyytin tällä kertaa. Te molemmat säteilette tyytyväisyyttä." 💖

Justin kanssa otettiin ensin pätkä rataa ja sitten halusin katsoa eteentuloja erikseen. Tein vähän temppuja ensin odotustilassa eli en ottanut suoraan häkistä. Sitten radalle hihnassa, koira maahan, hihnan irrotus ja kutsu sivulle. Saatiin aivan upea aloitus, liikkeellelähtö ja pysähdys 1. kyltille (istu-käännös vasempaan -istu), mutta palkkauksen jälkeen Just vapautti itsensä ja meni tsekkaamaan puolen metrin päässä olevan tiikerin. Otettiin sitten uudestaan ja kuuliaisesti Just suoritti koko tehtävän, kun ei saanut namia välissä. Pätkä meni muuten hyvin, ainoastaan pujottelun lopussa kontakti katkesi, kun ajauduin vähän huonoon paikkaan ja jouduin tekemään epämääräisen käännöksen. Parasta tässä oli kuitenkin se, että katko oli vain hetkellinen ja kehusta Just jatkoi taas hyvän fiiliksen seuraamista. 💖 Lopetettiin sivulla peruutukseen, joka meni ihan kohtuullisesti, ei ainakaan kymppiä olisi tullut, mutta parantamisen varaakin jäi. Myös houkutuksen ohi seuruutin ja palkkasin, mutta tiikeriä ei laitettu karjumaan. Sitten siirryttiin eteentuloihin. Just siis vinkuu niissä, ja halusin Caritan mielipiteen, onko hänen mielestään epävarmuutta, turhautumista, kuumumista vai mitä. Kokeiltiin lennosta seuraamisesta eteen, perusasennosta eteen, edestä yksi askel taaksepäin ja uusi eteentulo ja näissä kaikissa Just vinkui, välillä oli myös vähän vinossa. Caritan mielestä oli aika selkeästi epävarmuutta, enkä yhtään väittänyt vastaan. Kokeiltiin sitten koira etujalat vadilla niin, että palkkasin aina, kun oli kohtisuoraan muhun nähden. No Justhan on sellainen sirkuskoira, että innostuu kaikesta tuollaisesta, ja turhautuminen ja epävarmuus olivat tiessään. Näytti siis ainakin lupaavalta, tällä jatketaan! Lopuksi vielä yksi oikean puolen liikkeellelähtö ja seuraaminen, mistä kanatikkupalkka ja siihen jätettiin.

Noseen olin esittänyt toiveen maassa / asfaltin rakosissa olevista piiloista, koska ne on olleet Justille vaikeita. Toisaalta ollaan tehty näitä aina viimeiseksi, joten väsymys on saattanut aiheuttaa haastetta. Otettiin nämä ekana eikä ollut mitään ongelmia! Toinen piilo oli voikukkatöpässä ja toinen asfaltin raossa ja molemmat löytyi suoraviivaisesti. Seuraava tehtävä oli ajoneuvoetsintä. Mä harjoittelin tänään koiraan luottamista ja koemaista löytyjen ilmoittamista eli en yrittänyt kuikuilla hajulähdettä vaan ilmoitin löydöstä koiran ilmaistua. Toimi loistavasti: Just etsi, tarkensi, tökkäsi nenällä hajulähdettä ja meni maahan. Kummankin autopiilon löytö oli ihan oppikirjasuoritus, vaikka Mari sanoi, että toinen niistä oli ollut monelle koiralle haastava. Viimeinen tehtävä oli seinä, jossa ylimääräisenä haasteena oli maasta löytyneet namit. Näitä syödessään Just meni ekasta piilosta ohi mutta sitten ryhtyi töihin ja toka löytyi niin hienosti, että päätettiin lopettaa siihen. 

Ryhmän muiden koirien ollessa toisilla piiloilla sain ottaa Lyytin kanssa myös muutaman piilon. Ensin tehtiin kolmea purkkia, joita Just ei ollut tehnyt (kuulemma liian helppo Justille). Lyyti löysi kyllä hajun helposti mutta otti sitten koko purkin suuhunsa, kun nenäily ois ollut liian yksinkertaista 😂 Annettiin sitten sen olla ja mentiin etsimään asfalttipiilot ja seinä. Ne löytyi hienosti! Pitäisi keksiä Lyytillekin oma ilmaisu, nythän olen palkannut sitä vain hajulle hakeutumisesta, mikä sujuu jo uskomattoman hienosti treenikertoihin nähden. Se on kyllä tosi hassun näköinen, kun työntää nenää piiloon, vaikka nenällä tökkiminen ei oo sille yhtään niin luontaista kuin esim Jokulle, Lyyti on enemmän tassukoira.