Keskiviikkona ostopaikalla Ansu Leimanin treeneissä Sirkuskentällä Justin kanssa. Olin ollut ensin agitokomaalla kouluttamassa ja Just oli toki odotellut aitauksessa sen aikaa eli oli energiaa täynnä. Jatkettiin treeniaiheena vireen säätelyä, erityisesti mainitsin lähtöhukun vauhtiliikkeissä. Sillä aikaa, kun Ansu haki kiertotötsän autolta, tein Justin kanssa kieppi-kaappi-peruutus-maahan-istu -temppulitanian ja sitten pyysin käymään maate.
Tiedättekö sen tunteen, kun menet uudelle kouluttajalle, kerrot, että teillä on jokin ongelma ja sitten sitä ongelmaa ei näy ollenkaan vaan koira tekee ihan täydellisesti? No, tällä kertaa ei käynyt niin vaan päinvastoin. Just makoili sen aikaa, kun kerroin meistä ja toivomuksista, ja keräsi lisää höyryä, niin että meinasi räjähtää, kun vapautin. Otettiin kaukot + merkinkierto ja voi hyvää päivää! Just oli ihan hullu!!! Kaukoissa teki kyllä hienot vaihdot mutta vinkui niin paljon, että enemmän olisi ollut ulvomista. Kierrossa taas tuli lähtöhaukahdus varmaan viisi kertaa! Justille ei tuntunut olevan mitään väliä palkan menetyksellä, kunhan pääsi vain juoksemaan. Tämä ei todellakaan ole sille tyypillistä; yleensä se muuttaa toimintaansa heti, jos ei saa palkkaa / kehuja. Olen Just kuunnellut Sporttirakista tokoluentoja, joissa puhutaan odotusarvoista, ja ajatellut, ettei koske Justia, ei se ole niin tyhmä, että juoksisi vain juoksemisen ilosta, vailla palkkapäämäärää. Mutta näköjään tietyssä mielentilassa on ja nyt on aika muuttaa omaa ajatustapaa.
Tässä vaiheessa Ansu jo vähän pyöritteli silmiään ja kysyi, millä oon yleensä saanut tuollaisen kierteen katkaistua. Sanoin, että palkkakiristyksellä, ja näytin Justille namin, otettiin vähän lyhyemmästä matkasta ja nyt kiersi hiljaa, mistä lelupalkka. Justin juostessa lelunsa kanssa Ansu ehdotti namin syöttämistä Justille ennen lähetystä. Tässä piti vähän viilata omaa toimintaa eli namin pitäisi olla ihan pieni, että Just vain nielaisisi sen nopeasti ja heti nielaisun jälkeen piti sanoa käsky. Viilauksen jälkeen toimi!Kuten totesin Ansullekin, vika taitaa olla mun päässä.
Sitten siirryttiin pois kiertotötsältä ja ruvettiin miettimään yleistä keskittymistä ja virittelyä. Oli aika hauska, että jatkettiin ihan suoraan Kantoluodon kurssin oppeja, vaikken edes kertonut Ansulle, että ollaan oltu Kantoluodon semmassa! Keskustelun ajan Just oli taas maannut vinkuen, mikä Ansun mielestä oli ihan puhdasta komentamista, että nyt ämmät turvat tukkoon ja ruvetaan hommiin. Eli nyt tuon kanssa pitää olla tosi tarkka ja mustavalkoinen! Just pystyi kyllä hiljenemään (ei vuoda puutteellisia hermoja), kun vaan tajuaa, että se on ainoa keino päästä jatkamaan. Nytkin hiljeni kyllä ja sitten ruvettiin tekemään tuota temppu-keskittyminen-palkka. Ja Just oli upea! Tuijotti mua ihan herkeämättä ja vingahdukset oli ihan yksittäisiä puhalluksia. Tästä sitten ajatus muistiin, että kieppi-kaappi-pakki-maahan-istu -litania on nostattava temppuketju; sitähän käytin agilityssakin viimeisenä verkkana. Jos virettä näyttää muutenkin olevan tarpeeksi, niin silloin ei temppuilla non-stoppina vaan aina kontakti ja keskittyminen jokaisen tempun väliin.
Sitten Ansu suositteli mulle myös sellaista, että jos Just ei noiden kautta tasoita virettä eikä lopeta vinkumista, niin sitten sen voisi ihan viedä kentän reunalle tauolle. Tähän myös jokin selkeä mutta neutraali äänimerkki (esim. piip), että koiralle olisi selvää, että Just vinkuminen aiheutti tekemisen loppumisen. Just kuitenkin ymmärtää ääntelevänsä.
Jatkettiin puhumista odotusarvojen ja kaavojen rikkomisesta, ja samalla palkkailin Justia kontaktista ja kuuntelemisesta. Olen ollut vähän arka niissä kuuntelutreeneissä, kun mulla on sellainen fiilis, ettei koira sitten enää lähde irtoamaan, jos sitä paljon palkkaa sivulla tehtävistä jutuista ennen vauhtiliikettä. Tässä kohtaa kokeiltiin noutoa niin, että heitin kapulan ja käskin Justin maahan. Lähti jo juoksemaan mutta pysähtyi metrin päähän, samalla kun huusin pois. Toisella yrityksellä meni maahan mutta ei lähtenyt hakemaan ekasta käskystä. Mutta nyt pitäisi ajatella, että eihän se voi heti osata täydellisesti, jos ei olla tuollaisia tehty ikiaikoihin! Tehtiin sitten uusi heitto, puolenvaihto takaa ja siitä lähetys, tää meni hienosti. Eli ei pidä lannistua ensimmäisestä virheestä vaan treenata lisää, että koira saa varmuutta.
Lopuksi vielä pikku seuraaminen + luoksari. Taaskaan en osannut ottaa etukäteen Shrek-asennetta ja olin käännöksissä epäreilu koiralle. Jos Just ois ollut matalammassa vireessä tai herkemmässä tilassa, niin ois varmaan ottanut vähän itteensä. Sitten luoksari, jossa Just ei mennyt ekalla käskyllä maahan, mutta muuten meni hyvin. Luoksarista saatiin vielä sellainen ajatus, että Justia pitäisi palkata sinne odotuspaikalle, kun kävelen selin koiraan poispäin. Koska nyt sen jäätyä odottamaan sillä ei ole mitään syytä olla fokusoitunut vaan se ottaa siitä vapaa-aikaa ja vinkuu ja kattelee muualle, koska kyllä mä sitten huudan, kun jotain alkaa tapahtua.
Meillä oli tupla-aika, kun viimeinen treenaaja oli poissa, joten puoli tuntia ehdittiin leipoa eikä Justissa näkynyt mitään väsymisen merkkejä. Saatiin kehuja liikkeiden osaamisesta sekä erinomaisesta motivaatiosta; Just tosiaan halusi vain tehdä mun kanssa koko ajan. Yhden naminheiton jälkeen jäi haistelemaan, mutta sieltäkin tuli ekasta käskystä pois.
Yksi juttu jäi jälkikäteen mietityttämään ja sitä aion kysyä seuraavalta kouluttajalta. Kysymys koskee luoksarin ja kaukojen virittelyä. Mun mielestä Justin ajatus / kontakti vähän harhautuu, kun sanon "nyt tehään kaket/luoksari". Että pitäiskö harjoitella kontaktin pitämistä siinä vai jättää tuo ilmaus pois ja sanoa vaan eri jättösanat ("odota" tai "kaket").
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti