Rauniopäivä

 Lappalaiskoirat ry järjesti taas rauniopäivän Espoon pelastuskoirien raunioradalla. Viimeksi tämä järjestettiin 3 vuotta sitten, jolloin osallistuin Justin kanssa. Tällä kertaa pääsi Joku hommiin, ja täytyy kyllä sanoa, että päivä oli yllätyksiä täynnä. 

Kuten viimeksikin, päivä oli erinomaisesti suunniteltu, eikä koirat joutuneet odottelemaan koko päivää autossa vaan pääsivät peräti kolme kertaa hommiin. Ensin mentiin miljööbaana, jossa Joku yllätti mut ensimmäisen kerran menemällä tosi reippaasti kaiken muun paitsi korkealla olevan kiipeilytehtävän. Esim. ison betoniputken läpi sen meni mun edellä! 

Kuvat: Petri Hallberg

Tauon jälkeen ketteryys. Aloitettiin perustottishommilla, joissa alkuinnostuksen jälkeen Joku oli hyvin kontaktissa ja yhteistyössä. Myös paikkis koirien selät vastakkain meni hyvin, paitsi yhden kerran vapautin Jokun vähän liiankin vapaaksi ja se meinasi lähteä heti moikkaamaan vieruskaveria. Loput kerrat meni hyvin, kun olin itse tarkempi. Heiluvia telineitä ei kokeiltu, mutta "kanaportaat" sujui pienen harjoittelun jälkeen tarkasti keskittyen. Metalliputkeen Joku ei suostunut menemään ja korkeasta kiipeilytelineestä tehtiin vain alin taso.

Sitten tauolle ja iltapäivällä vuorossa itse rauniotreeni. Päästin Jokun rohkeasti irti, mutta jätin omalla vastuulla valjaat päälle. Joku lähti liikkumaan raunoilla ihan käsittämättömän reippaasti ja itsenäisesti. Sen etsintäkäytös oli myös todella erikoista: se jolkotteli ekan ja tokan maalinaisen ohi niitä noteeraamatta, sitten sai hajun ja suorastaan juoksi kolmannelle! Toinen löytyi sitten melko pian mutta ekaa ei ois edelleenkään huomannut. Kouluttaja jo harkitsi piilon siirtoa, mutta sitten Joku reagoi sen verran maalinaiseen, että palkattiin. 

Jokun toiminta oli mulle niin häkellyttävää, että oli pakko mennä vielä juttelemaan kouluttaja-Helin kanssa treenin jälkeen. Kysyin ihan suoraan, miltä hänen silmiin Jokun toiminta näytti. Heli sanoi, että Jokusta näkee, että sen kanssa on tehty ja kontaktia vahvistettu, mutta siinä on kuitenkin tietynlaista itseriittoisuutta, joka näkyi sen liikkuessa raunioilla kauempana ohjaajasta. 

Jokuhan ei ole niin itsenäinen kuin Just, mutta olen pitänyt sitä vähän nynnynä ja alusta-arkuuttakin siinä on. Heli sanoi, että yhdessä kohtaa                                                                                                 epävarmuus alustalla näkyi, mutta se oli sellainen kohta, jossa mä olin lähellä ja pyysin Jokua tulemaan tietystä paikasta. Eli siis kokeeko se jotain painetta tilanteissa, joissa yritän tukea sitä??!!

Kysyin myös etsintäkäytöksestä. Helinkin mielestä Joku näytti siltä, että eka maalinainen "ei ollut mukana" vaan vasta kolmas, josta sai hajun, oli oikea kadonnut. Tämän voisi ymmärtää kokeneemmalla koiralla, mutta Joku oli ensikertalainen! "Ristiriitainen koira" oli Helinkin arvio; ei ihme, että olen välillä yhtä kysymysmerkkiä sen kanssa.

Jatkoa varten Heli sanoi, ettei Jokun kanssa kannata tehdä enää tällaisia treenejä vaan kokeilla viedä sitä aina tuuleen ja antaa sen löytää ihmiset aina hajun kautta.