Rauniopäivä

 Lappalaiskoirat ry järjesti taas rauniopäivän Espoon pelastuskoirien raunioradalla. Viimeksi tämä järjestettiin 3 vuotta sitten, jolloin osallistuin Justin kanssa. Tällä kertaa pääsi Joku hommiin, ja täytyy kyllä sanoa, että päivä oli yllätyksiä täynnä. 

Kuten viimeksikin, päivä oli erinomaisesti suunniteltu, eikä koirat joutuneet odottelemaan koko päivää autossa vaan pääsivät peräti kolme kertaa hommiin. Ensin mentiin miljööbaana, jossa Joku yllätti mut ensimmäisen kerran menemällä tosi reippaasti kaiken muun paitsi korkealla olevan kiipeilytehtävän. Esim. ison betoniputken läpi sen meni mun edellä! 

Kuvat: Petri Hallberg

Tauon jälkeen ketteryys. Aloitettiin perustottishommilla, joissa alkuinnostuksen jälkeen Joku oli hyvin kontaktissa ja yhteistyössä. Myös paikkis koirien selät vastakkain meni hyvin, paitsi yhden kerran vapautin Jokun vähän liiankin vapaaksi ja se meinasi lähteä heti moikkaamaan vieruskaveria. Loput kerrat meni hyvin, kun olin itse tarkempi. Heiluvia telineitä ei kokeiltu, mutta "kanaportaat" sujui pienen harjoittelun jälkeen tarkasti keskittyen. Metalliputkeen Joku ei suostunut menemään ja korkeasta kiipeilytelineestä tehtiin vain alin taso.

Sitten tauolle ja iltapäivällä vuorossa itse rauniotreeni. Päästin Jokun rohkeasti irti, mutta jätin omalla vastuulla valjaat päälle. Joku lähti liikkumaan raunoilla ihan käsittämättömän reippaasti ja itsenäisesti. Sen etsintäkäytös oli myös todella erikoista: se jolkotteli ekan ja tokan maalinaisen ohi niitä noteeraamatta, sitten sai hajun ja suorastaan juoksi kolmannelle! Toinen löytyi sitten melko pian mutta ekaa ei ois edelleenkään huomannut. Kouluttaja jo harkitsi piilon siirtoa, mutta sitten Joku reagoi sen verran maalinaiseen, että palkattiin. 

Jokun toiminta oli mulle niin häkellyttävää, että oli pakko mennä vielä juttelemaan kouluttaja-Helin kanssa treenin jälkeen. Kysyin ihan suoraan, miltä hänen silmiin Jokun toiminta näytti. Heli sanoi, että Jokusta näkee, että sen kanssa on tehty ja kontaktia vahvistettu, mutta siinä on kuitenkin tietynlaista itseriittoisuutta, joka näkyi sen liikkuessa raunioilla kauempana ohjaajasta. 

Jokuhan ei ole niin itsenäinen kuin Just, mutta olen pitänyt sitä vähän nynnynä ja alusta-arkuuttakin siinä on. Heli sanoi, että yhdessä kohtaa                                                                                                 epävarmuus alustalla näkyi, mutta se oli sellainen kohta, jossa mä olin lähellä ja pyysin Jokua tulemaan tietystä paikasta. Eli siis kokeeko se jotain painetta tilanteissa, joissa yritän tukea sitä??!!

Kysyin myös etsintäkäytöksestä. Helinkin mielestä Joku näytti siltä, että eka maalinainen "ei ollut mukana" vaan vasta kolmas, josta sai hajun, oli oikea kadonnut. Tämän voisi ymmärtää kokeneemmalla koiralla, mutta Joku oli ensikertalainen! "Ristiriitainen koira" oli Helinkin arvio; ei ihme, että olen välillä yhtä kysymysmerkkiä sen kanssa.

Jatkoa varten Heli sanoi, ettei Jokun kanssa kannata tehdä enää tällaisia treenejä vaan kokeilla viedä sitä aina tuuleen ja antaa sen löytää ihmiset aina hajun kautta.

Kasvattitapaaminen 23.9.

On taas jäänyt blogin päivittäminen, mutta mennään teema kerrallaan. 23.9. kokoonnuttiin Asikkalaan Okkerin Lauran luo kasvattitapaamisen merkeissä. Mukana oli Juhannuspennuista Just & Naava, Just Huipuista Joku, Jyrki ja Martta. Päivä alkoi todella traagisesti, kun Martta linkkasi ja Kirsti tutkittuaan hetken totesi, että polvilumpio on sijoiltaan. Martta kävi heti seuraavalla päivänä ortopedillä, jossa todettiin patella luksaatio, joka siitä parin päivän päästä operoitiin. Leikkaus meni ihan hyvin, mutta toipumisaikahan on pitkä, joten Martan omistajat joutuvat nyt opettelemaan kaikki mahdolliset aktivointi- ja nenätyöjutut.

No sitten itse treeneihin. Ensin kenttätreenit toko- yms. hommia. Olin pyytänyt Jokulle teemaksi: "Miten voin vahvistaa koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan", kun yleensä olen vähän liian innokas, mikä jossain vaiheessa menee helposti koiran huomion kalasteluksi. No mä otin Jokun autosta, se vilkaisi mua, ja Laura sanoi, että huomasitko, siinä oli jo ensimmäinen kontaktinotto. Tehtiin sitten niin, että annoin Lauralle naksuttimen, Joku oli hihnan päässä ja aina kun se katsoi mua tai tuli mua kohti, naksutettiin. Sisarukset kentän laidalla oli toki aika suuria huomiovarkaita, mutta kävelin sitten aina vähän, niin sain Jokun lähtemään mukaan. Sitten Joku tauolle. Tämä oli myös suuri huomio itselle: yleensä meidän treeneissä kukin koira tekee yhden kierroksen, mutta tämähän on pennun kanssa huono homma! Sen kanssa kannattaisi tehdä mieluummin vaikka kolme ihan lyhyttä kierrosta, niin se jaksaisi olla koko ajan skarppina ja intopiukeena. Toisella ja kolmannella kierroksella haki kontaktia jo paljon nopeammin eli hienosti vastasi treeniin.

Otettiin vielä neljäs kierros, kun valitin Lauralle sitä, että Joku ei osaa pelata kahden lelun leikkiä. Joku siis ei päästä toisesta pallosta irti, kun taas Just pentuna pelasi tätä kuin oppikirjasta. Tehtiin niin, että kun Joku oli hakenut yhden pallon suuhun, lähdin peruuttelemaan toisen pallon kanssa. Lopulta sain sen niin lähelle, että sain suussa olevasta pallosta kiinni. Kun ei edelleen ollut irrottanut, sanoin "kiitos" ja sitten heitin toisen. Tähän Laura totesi, että sehän tuo mulle pallon käteen asti! Sehän on jopa parempaa kuin se, miten Just teki! Ei ehkä kannattaisi valittaa 😁  Näytin myös, miten Joku vie noutokapulan multa. Tähän tehtiin samaa eli peruuttelin poispäin enkä "vienyt" kapulaa pois pennulta, niin sain sen käteen asti. Laura sanoi, että tehkää paljon kahden lelun leikkiä, kapulalla vain joskus.

Lyytin kanssa kysyin sitä, että jos koira "jäätyy", niin miten tilanteen saisi purettua. Tästä ensimmäinen ajatus oli: paras tapa ratkaista ongelmat on ennaltaehkäistä ne. Otettiin sitten asentopeliä, jossa juuri Lyyti on monesti laamannut, jos on tehnyt yhdenkin stiplun. No kun nyt sitten Lyyti ei enää kisaa tokossa, niin sen ei ole pakko erotella jääviä pelkästä käskystä. Tehtiin sitten kaikki jäävät kertaalleen kummaltakin puolelta käsimerkkien kanssa ja kaikki onnistui. Vielä otettiin suora luoksari, jossa Lyyti tuli "odottavaista laukkaa" mutta laukkasi kuitenkin loppuun asti, kun stoppia ei tullut. Lopuksi vielä leluruutu. Koiralla oli kivaa koko treenin! Juteltiin vielä sitten siitä, että jos jäätyminen pääsee tapahtumaan. Laura sanoi tosi lohduttavasti, että armoa itselle, noita huonoja treenejä vain joskus tulee ihan jo siitä syystä, että koiralla on erilaisia päiviä. Mitenkään ei voi osata niin hyvin suunnitella, että aina onnistuisi. Jos jokin liike ei onnistu, niin sitten vain kylmästi jättää sen siltä päivältä ja tekee jotain ihan muuta treenin loppuun, ettei alleviivaa koiran virhettä. Sitten miettii kotona, miten näin kävi ja seuraavissa treeneissä tekee samaa liikettä jollain eri tavalla.

Justin kanssa kysymys: "Mitä kannattaa vielä treenata viikkoa ennen koetta?" Tehtiin kisaliikkeitä läpi, mutta Laura naksutteli vähän kaikesta. Justilla oli aika huono vire; vissiin sitä ei miellytä, kun perhe on kattomassa... Todettiin, että liikkeestä maahanmenossa kannattaa varmuuden vuoksi antaa käsiapu, että Just ei jäisi seuraamiseen kiinni. Luoksari, kapulanpito ja kaukot meni hyvin, mutta seuraaminen oli ihan luokatonta ja hermokin meinas mennä. Laura totesi, että liikkeet on hyvin hallussa, mut nyt tehkää tosi paljon sivulletulon ja perusasennon vahvistamista seuraavat viikot. Laura myös heitti ilmoille ajatuksen, joka jäi kytemään: että perusasento ois se koiran palkkatemppu...

Sitten metsään. Jokulle pentujälki, jota ajoi oikein pätevästi ja keskittyneesti. Ehkä jossain 4/5 kohdalla ennen loppua alkoi vissiin päässä suhista, kun nosti kuonon ja katteli hetken ympärilleen. Tää oli kuitenkin hyvä, koska sitten kun jatkoi, sai melko pian loppupalkan!

Justille hakutreeni, jossa tavoitteena, että se kuuntelisi mun ohjauksia. No, se oli edelleen vähän huonolla tuulella, joten ei irtoillut yhtä hulluna kuin yleensä. Kuunteli kyllä ohjauksia erittäin hyvin, mutta kun ei saanut kakkosakasta hajua, niin hölkytteli sitten vähän sen näköisenä, että etsi ite sit, kun näköjään tiedät paremmin.

Lyytille ilmaisutreeni, jossa ekalla tarvitsi aika reilut avut, mutta jälkimmäisillä haukku irtosi jo reippaasti. Sen sijaan ääni kuulosti sen verran käheältä, että täytyy varmaan lopettaa sillä ilmaisutreenit ja siirtyä takaisin suorapalkkaan 😐

Haussa treenit

Viime sunnuntaina vierailtiin Kirstin kutsumina Uudenmaan Pelastuskoirien ilmaisutreeneissä Maijan kanssa. Lyyti & Humu treenattiin porukassa, Just & Napsu sitten kahdestaan varsinaisten treenien jälkeen. Lyytihän on kerran tätä ennen treenannut ilmaisua, joten ohjeistin maalinaisia usuttamaan vähän haukkumaan käskystä. Lyyti muisti kyllä heti, että tää oli se juttu, kun kerrankin saa haukkumalla vaatia namia! Ja haukkuja tuli tosi reippaasti. Etsiminen sen sijaan meni aika huonosti. Ensin Lyyti irtosi joillekin vanhoille piiloille - ihan todella kauas, ei varmaan ikinä oo musta noin kaukana! Sitten kun kutsuin takaisin, oli vähän sitä mieltä, että etsi ite sit, kun kerran paremmin tiedät. No kaksi löytyi ihan hyvin, mutta yhtä ei meinannut löytää ollenkaan. Eikö supasta noussut hajua, vai menikö Lyyti nenä kiinni, ei voi tietää.

Justille en ottanut ilmaisua tässä kohtaa vaan halusin sille sellaisen treenin, jossa se kuuntelee ohjauksia eikä vain käy koko metsää läpi ilman mua. Ensin lähti juuri tällä tavalla tsiigailemaan vanhoja piiloja. Kutsuin takaisin; matkalla Just sai hajun Maijasta ja meni piilolle. Muuten ihan hyvä, mutta olin itse käyttänyt väärää käskyä ("tule" eikä "täällä"). Toisella kerralla sama juttu, mutta nyt käytin tietoisesti tule-käskyä, Just tuli mulle asti, palkkasin ja lähetin uudestaan. Nyt lähti mun osoittamaan suuntaan, matkalla sai hajun ja kääntyi nenän perässä vähän oikealle piilolle! Just niin kuin halusinkin! Tästä sai kaikki mahdolliset palkat ja lopetettiin tähän.

Alkuviikko menikin Justin ultraa jännittäessä / hypettäessä, mutta torstaina ennen koirien lähtöä mökille treenattiin tokoa hallissa myöskin Maijan kanssa. Lyytille oli listalla neljä liikettä mutta lopulta treenattiin vain rallyn merkkiä 🙈 Onneksi sentään monella eri tavalla: tarjoamalla, erottelua tavarapaljouden keskeltä, lähettämällä suorasta ja vinosta sekä namipelinä (kuten luoksari- tai ruutupeli). Lyytin aivot joutuivat kovasti töihin, kun läähätti ja silmät seisoi päässä. Tässä kohtaa todettiin, että ei enää tehdä muita liikkeitä. Hain loppupalkan taskuun, ja sillä aikaa Maija kävi siirtämässä merkin eri paikkaan. Tehtiin kisamainen radan alku, joku pyörähdys ja käännös, hypyn ohi ja siitä lähetys merkille. Onnistui ekalla täydellisesti, joten tästä loppupalkka. Ei ihme, ettei kokeessa onnistunut, kun on vielä noin heikko osaamistaso! Mielenkiintoinen huomio on se, etten ole ihan varma, pitäisikö lähettää pelkällä käskyllä, koiranpuoleisella vai vastaisella kädellä ja kuinka paljon varpaiden kääntö auttaa. Tämä ei selvinnyt tästä treenistä! Tehtiin taas isolla kiertotötsällä, joten nyt pitää taas muistaa treenata pikkutötsällä myös.

Justin kanssa aloitettiin kaukoilla. Otettiin ensin pari ihan tosta edestä, sitten putkelta vauhtimaahanmenoja ja siitä istu. Nää meni ihan hyvin, kohtuullisia pomppuja, jotain loistavia, jotain vähän huonompia. Sitten halusin kokeilla viidestä metristä ollen valmis joustamaan kriteeristä. Ja ihan kivasti teki vaihdot, ei ihan hyppien mutta ripeästi ja yhdellä käskyllä kaikki. Näitä ei nyt ehkä kannata tehdä enää loppuraskaudesta, koska masu. Toisena juttuna seuraamista siinä samassa tavarapaljoudessa, jossa Lyyti ja Humu teki merkkiä / kiertoa. Tää meni oikeastaan tosi hyvin, vain yhden kerran tsekkasi jonkun jutun. Ja sekin oli sen jälkeen, kun olin kertonut Maijalle, että Justille on ollut houkutus tosi vaikee 😁 Kolmantena ruutua, joka sitten taas ei mennytkään kovin hyvin. Tuli vähän haukkua, huonoa paikkaa, turhautumista ym. Sitten vielä seuraavaksi treenaamaan tulossa oleva Eeni-sheltti avasi portin ja kävi kentällä. Ihan hyvä häiriötreeni! Just ei mennyt sen luokse, mutta ehkä vähän katkesi ajatus, kun ei meinannut ruudusta tulla mittään. Luovutettiin sitten kelvollisen suorituksen kohdalla. Lopuksi vielä tsemppasin ja tehtiin siirtymiä. Ensin palkattuna, sitten ketjutettuna, häiriönä kehää purkavat / rakentavat treenikaverit. Saatiin loppuun aika hyvä siirtymäketju, josta tuli loppupalkka.

Treenien jälkeen piti ihan Maijan kanssa miettiä, miten meni, kun kaikkien kohdalla tuntui jotain turhautumista. Hetken mietittyämme todettiin, että suurin osa treenistä meni kuitenkin kaikilla koirilla hyvin. Omasta suunnitelusta annettiin arvosanaksi 6½... 🙈

Raunioina!

Viime lauantaina osallistuttiin Justin kanssa Lappalaiskoirat ry:n järjestämään raunioetsintäkoulutukseen. Uskomattoman hyvin suunnitellut treenit: Ensin kaikki yhdessä kävi läpi "miljööbaanan" eli kiipeiltiin tiilikasoilla, kaivonkansilla, portaissa, tasoilla, ryömittiin yhdessä putkea, rakennuksesta ulos jne. Tämän jälkeen porukka jaettiin kahtia. Toinen ryhmä aloitti jumpalla ja ketteryystelineillä, toinen raunioilla. Lounastauon jälkeen vaihdettiin.

Kuva: Sofia Palmu

Justin mielestä tää oli ihan parasta! Sen mielestä jo miljööbaanalla oli hauskaa; päinvastoin kuin äitinsä, Just tykkää kiipeillä erikoisillakin alustoilla. L-putki piti mennä ohjaaja edellä, mutta jossain kohdassa Just onnistui kiilaamaan mut ja meni loppumatkan ekana. Tältä näytettiin, kun mä möyrin ulos ja Just jo meinasi kyllästyä venailemaan 😁
Ainoastaan hätkähti, kun radio laitettiin päälle ja ääni rätisi yhtäkkiä kaiuttimista. Jatkoi kuitenkin kiipeilyä ja oli taas ihan mukana syömässä namia ja sitten radio laitettiinkin pois.

Me oltiin eka jumppa-/kettisvuorossa. Suurin osa jumppatempuista oli ennestään tuttuja mutta oli uusiakin. Harjoiteltiin esim. ryömimistä, jota Just tekee "usein ja koko ajan" mutta silloin, kun häntä itseään sattuu huvittamaan  😉 Tais olla ihan eka kerta, kun yritin saada sitä käskystä. Sitten kettikset. Just meni kaikki telineet, korkeat tasot, pressut  ja tynnyrikeinun tosta vaan. Metalliputkea vähän katsoi, että ei putket oo ennen tuolta näyttäneet, mutta sitten toisesta käskystä meni.

Lounaan jälkeen raunioetsintä. Justille oli kolme akkaa. Olin etukäteen sanonut tasoksi, että ollaan tehty vain maastossa, jossa Just tietää, mitä on tekemässä mutta on aika itsenäinen. Tehtiin sitten niin, että Just näki, kun maalinaiset lähti piiloon, sitten mentiin kauemmas odottelemaan. No, kun päästin hihnasta, se lähti taas itsekseen etsimään ja kävi esim.  siinä putkessa, jossa mä olin ollut edellistä koiraa piilossa. Siitä sitten muutaman metrin päästä löytyikin ensimmäinen akka. Toinen löytyi aika hienosti; mentiin samaan suuntaan, Just sai hajun ja eteni siitä piilolle. Tän jälkeen kävi taas vähän itsekseen seikkailemassa (vissiin L-putkessa), tuli kuitenkin kutsusta ja jäi tarkentamaan rengaskaivon ympärille aika lähellä mua. Siinä hetken aikaa pyörittyään löysi kolmannen akan siitä parin metrin päästä; en ole varma, menikö tän näöllä vai hajulla. Hyvä treeni Justille, kun "joutui" olemaan vähän lähempänä mua. Oli mukava etsiä, kun näki koiran suurimman osan ajasta 😂

Huippupäivä kaiken kaikkiaan!

Hippulan kasvattipäivät

Kuva: Heidi Akkila

Justin isän omistaja Heidi oli kutsunut mut Hippulan kasvattipäiville kouluttamaan agilitya ja rallytokoa. Pitkällisen harkinnan mukaan otin pelkän Justin mukaan, kun junat oli täpötäynnä. Olikin tosi kiva viikonloppu; sadevaatteita ei tarvinnut yhtään, ihmiset ja koirat oli mukavia ja Just sai leikkiä useammankin uroksen kanssa (ja fanittaa isiä). Ainoa miinus oli heti lauantain ekoissa treeneissä jalkaterän päälle pudonnut A-este, mutta ei sekään menoa haitannut ;-)

Lauantaina oli vuorossa agilitya. Just sai olla esimerkkikoirana, kun näytin eri ohjausvaihtoehtoja. Yhdelle väärälle esteelle lipesi, muuten hyvä veto. Ja esimerkkinähän se toimii hyvin, kun sillä voi tehdä mitä tahansa ohjauksia. Tehtiin minirimoilla, kun ei siinä ollut kauheesti mahdollisuutta verrytellä ja ilmakin oli aika kuuma.

Sunnuntaina ensin pieni alokasluokan rallyrata. Justhan ei harrasta rallytokoa :D mutta mentiin perinteiseen namin kanssa rataa -tyyliin, kun en ollut kauheasti valmistautunut tähän treeniin. Sillee meni ihan hyvin eikä keskittymisessä ollut ongelmia.

Just a daddy's girl

Iltapäivällä hakua. Justille kaksi piiloa ja nyt taas teki sen, että lähti tekemään täysin itsenäistä työtä, ja mä epätoivoisesti yritin könkätä perässä. Löysikin sitten Heidin ekana, vaikka Heidi oli kauempana. Toiselle maalimiehelle lähettäessä kävi ensin vähän läpi vanhoja piiloja. Sitten kutsuin ja lähtikin tulemaan kohti, mutta kesken kaiken sai suoraan hajun Kallesta ja löysi hänet. Juteltiin sitten kotimatkalla Heidin kanssa, että Just on nyt selvästi kahdesta kerrasta oppinut, että pystyy hoitamaan homman ilman muakin, itsenäinen isin tyttö kun on. Jatko-ohjeiksi saatiin tehdä vähän suoria pistoja, että Just oikeasti lähtisi sinne, minne lähetän. Ja sitten hallintaa eli kutsuja kesken partioinnin. Ilmaisua voi myös ottaa sitten joissain erillisissä treeneissä :)

Kahden naisen hakutreenit + Pipsan toko + Villen agi

Onnistuu ihan hyvin :D Kun ei muita kavereita innostunut, niin mentiin Maijan kanssa kahdestaan Paloheinään viime sunnuntaina. Lyyti ja Humu teki ilmaisupainotteista treeniä, pienemmät tytöt tasonsa mukaan. Lyyti ei oo ennen ilmaisua tehnyt mutta tosi nopeasti tajusi, et tää on se paikka, jossa saa kerjätä haukkumalla! Eka otettiin ihan vain näennäinen piilo; Maija innosti haukkumaan ja palkkasi pienestäkin äänestä. Jo tokalla kerralla tuli reippaita haukkuja ja viimeisellä jo suorastaan vaativia! Ja niin hauska nähdä, kuinka Lyyti irtoaa metsässä piilolle mitään kyselemättä, kun muuten aina pysyttelee niin lähellä.

Justille ihan vain kokeilumielessä etsintä, jossa mä en tiennyt tarkalleen piiloa, yritin vain mennä sellaiseen paikkaan, että tuulisi Maijalta päin. Justille nyt ei irtoaminen ole ongelma; päinvastoin kohta pitää jo ruveta treenaamaan hallintaa etsinnöissä, ettei se jättäisi mua kokonaan. Nytkin tokalla kerralla jouduin jo kutsumaan sen luokse, kun oli niin kaukana. Mutta ihan tismalleen tiesi, mitä on tekemässä, ja kahden etsinnän jälkeen oli selvästi tyytyväinen töihinsä, piti lenkilläkin yhteyttä ihan eri tavalla kuin yleensä <3

Maanantaina olin ostanut Lyytille paikan Pipsan treeneistä, ja olikin todella positiiviset treenit. Kysyin ruudun loppuosaa ja noudon luovutusta. Mietittiin ensin sitä ruudusta kutsua, että mitä käskyä käyttää ja katsoako vai ei ja lähdettiin sitten kokeilemaan kutsulla: "Lyyytii!" kääntämättä päätä. Oltiin hallissa, joten pidettiin etäisyydet lyhyinä. Pelattiin varman päälle eli juoksin poispäin ja heitin lelun, kun Pipsa sanoi. Tehtiin tässä pari kertaa ja sitten vielä treenin lopussa kerran niin, että kävelin. Intoa oli nyt ainakin! Ohjeina nyt tehdä mahdollisimman vaihtelevasti eri etäisyyksillä, juosten, kävellen, lelu kädessä / piilossa kädessä tai hihassa / taskussa. Ja toi oli tärkeä, että treenikaveri sanoo, koska heitän, etten ala kyttäillä. Kerran Lyyti nousi ruudussa seisomaan maahanmenon jälkeen, mutta se oli ihan väärinymmärrys, eikä siitä otettu mitään painetta kumpikaan. En usko, että hetsailuista huolimattakaan karkailusta tulis Lyytille ongelma :)

Toisena juttuna sit se noudon luovutusasento; Lyyti kun tuppaa helposti jäämään vähän liian eteen ja vinoonkin. Tähän samoja kuin Justin sivulletulotreeni eli kun koira tuo kapulaa, käännyn sivuttain tai peruutan "alta pois". Tein nää heitot lennosta; tokalla pudotti kapulan, kun odotti vapautusta mutta tajusi itsekin mokan ja toi sitten kapulan kiltisti loppuun. Tai siis ei tarpeeksi pitkälle, jolloin lähdin peruuttamaan. Pipsaa nauratti Lyytin ilme, kun sitä selvästi ärsytti: "Mitä, eikö tääkään vielä kelpaa?" :D Palkkasin, kun otti reilumman peruutuksen eikä vain kohansinuson 2 senttiä. Tässäkin vaihtelevuutta peliin eli kaavojen rikkomista. Ja sit itselle tuli jälkeenpäin mieleen, et vois enemmän seuruutella kapula suussa, siinähän niitä perusasentoja tulis kanssa.

Tehtiin tosi vähän, mutta Lyytillä oli ihan superhyvä vire ja ilme koko ajan. Saatiin myös hyvää palautetta jännitteestä, mikä oli tosi kannustavaa, kun oon sitä tietoisesti lisännyt peliin ihan vasta joidenkin viikkojen ajan. Esim. aluksi kun juteltiin, rapsuttelin Lyytiä kyykyssä ja siitä jännitteen kautta siirryttiin ruutuun, eli käytin treenin sisällä mahdollisuudet hyväksi. Pipsa tykkäsi myös siitä, että Lyyti hiljeni käskystä, kun haukkui ennen kapulan heittoa. Ts. että pystyn nätisti sanomaan "hiljaa" ja se hiljenee mutta ei möksähdä. :)

Tiistaina taas Villen treenit. Tehtiin ensin hyppäri. 6-7 valssilla, 9-10 kokeilin sekä persjätöllä että takaaleikkauksella, molemmat onnistui ja seuraava kiertokin sujui. Myös putkeen meni joka kerta, ei katsonutkaan A:ta. Viimeisellä esteellä ennakoi Villen lelunheittoa ja livahti viimeisestä ohi. Ville sanoi yrittäneensä olla ovelampi, mutta ei ole kovin helppoa olla porokoiranarttua ovelampi ;)

Sitten agiradasta pätkiä. Ville oli tutustumisessa näyttänyt "triplapersjättöä" väliin 7-8-9 ja pitihän sitä kokeilla. Ensin tosin Just meni putkeen A:n sijaan, koska TAAS oletin! Kunnon ohjauksella A löytyi, mutta kontakti oli vähän kyseenalainen, kun olin niin paljon sivussa. No sit tein ne kolme persjättöä mutta sijoittuminen vähän väärä ja Just otti hypyn keppien vieressä. Uusi yritys tarkemmilla paikoilla eikä koiralla epäilystäkään oikeista esteistä. 16-18-pätkällä sain sitten harjoitella japanilaisia. Onhan niitä mulle yritetty tuputtaa jo ainakin puoli vuotta, mutta ehkä mun täytyy nyt myöntää, että ne on Justille aika hyviä, kun ei tarvii olla koiraa kohti vedoissa niin kauan. Ja kun rimankorkeudet on laskemassa. Eli ne nyt sitten tehotreeniin. Erityisen makee oli puomin jälkeinen takaakierto, jossa putki tyrkyllä. Piti ottaa koira kierrosta kuten valssilla mutta sitten vielä livauttaa persjättö ja siitä keinu. Toimi niin hienosti!!! Keinulla tosin oli vähän vaikeuksia tällä kertaa, ensin Just oli liian nopea, sit vähän epäröi, mutta saatiin vielä loppuun onnistuminen. Aika siistii, kun nyt joka treeneissä tulee jotain "uutta" näppärää!

Hakuilut ja tokat Veeran treenit

Viime sunnuntaina hakuiltiin vauhtihirmuporukalla. Mukana Noora & Veikko & Keke, Maija & Humu & Napsu sekä Heidi & Taika. Tarkoituksena pitää enemmän pelastuskoiramaisemmat treenit eli ei väliä suorilla pistoilla vaan sillä, että koira käyttää päätään ja nenäänsä. Ihan hyvin onnistuttiinkin tässä. Molemmilla koirilla tein niin, että pidin ne hihnassa keskilinjalle tullessa ja kun nenä nousi ylös, laskin vapaaksi ja sitten saapastelin hissukseen perässä. Koirilla oli ekaa kertaa päällä Sunnyn vanhat etsintäliivit. Lyyti ei arvostanut ollenkaan. Etsi kyllä, mutta vauhtia ei ollut yhtään, hiippaili vaan siellä metsässä. Se saa nyt vapautuksen näistä, ei sitä tarvii kiusata. Justia ei niin haitannut, tosin ne ei oikein istuneet valjaiden ja orbilocin päällä, että täytyy varmaan ens kerralla laittaa niiden kanssa panta. Etsintä sujui molemmilta hyvin, kumpikin toimi itsenäisesti ja käytti nenää. Just löysi ekan kyllä näöllä mutta muille tarkensi ihan nenällä.

Viime maanantaina tokat hallitokoilta. Ensin paikkikset. Lyyti teki voittajaa, Just alokasta. Molemmilla parempaan päin, Ekalla kerralla Lyyti ei mennyt muiden käskystä mutta meinasi mennä liikkurin "käsky"-sanasta. Tokalla kerralla meni ihan nappiin. Itse makuu hyvä, ei vinkunut yhtään. Justkin melkein malttoi odottaa omia käskyjä tai ei ainakaan jumpannut siihen malliin kuin edelliskerralla :D Toinen toisto oli jo ihan asiallinen.

Sitten Veeran treenit. Lyyti sai aloittaa metallinoudolla. Näytin, miten ollaan keskiviikkoisin tehty eli ensin vauhtihyppynouto niin, että mä olin paikallani, sitten niin, että mä juoksin mukana ja vapautin, kun Lyyti oli juossut mut kiinni. Kokeiltiin siitä seuraavaa vaihetta eli siirryin kävelyyn ja siitä vasta vapautin. Jollain kerralla Lyyti pudotti kapulan mutta ymmärsi kyllä, ettei se kelvannut eikä mitenkään latistunut. Saatiin ohjeet jatkaa tällä eli kävelyä poispäin, sitten pysähdys, käännöksiä ym. Voi tehdä esteen kanssa tai ilman, Lyytille ei ollut eroa. Sitten ohjattua, haettiin vasenta. Ensin tehtiin kohti yleisöä ja Lyyti ei oikein meinannut lähteä. Todettiin sitten, että ollaan taidettu aina tehdä kohti hallin takaseinää. Eli jatkossa pitää muistaa tehdä eri paikoissa ja eri päin. Muilla kerroilla oli vähän nihkeä lähtemään, vaikka Veera hetsasi, näytti vähän jäävän Veeraan kiinni. Jatko-ohjeina eka toisto avustajahetsauksella, loput sitten vain niin, että mä hetsaan äänellä omalta paikaltani ennen lähetystä. Viimeisenä kaukoja, joista todettiin, että seisomaan nousut sujuu hyvin, ja niissä voi pidentää matkaa ihan reippaasti. Mutta seisomasta istumaan ja maahan pitää tehdä läheltä, kun niiden tekniikka ei ole ihan vakio.

Just aloitti sivulletuloilla putkelta. Tein niin kuin niiden yksien Pipsan treenien jälkeen olin tehnyt eli seisoin sivuttain. Veera muistutti, että tätä treeniä piti jatkaa seisomalla aina eri päin eli esim. selkä koiraan päin! Miten ihmeessä olin unohtanut tämän! No Just kävi suorastaan kuumana putkirallista ja oli vaikeaa malttaa tälläytyä oikeaan paikkaan. Sen sijaan mä maltoin olla palkkaamatta epätarkat ja pallo lensi vasta täydellisestä. Tästä jatkettiin kiertoon, jossa Just kyllä ensin tarjosi jotain muita kohteita, mutta sitten kun kartio löytyi, teki ihan hyvin. Putkella oli haukkunut aika paljon ja tässäkin tuli ääntä. Ennen luoksetuloja Veera muistutti, että jos sen laittaa tekemään noin korkeassa vireessä, niin se ääntelee varmasti. Tästä sanoinkin, että joo, on huomattu. No tästä harjoiteltiin sitten rauhoittumista namista luopumisen kautta ja kyllähän se sitten teki hiljaisen luoksarin. Tää olikin ihan uusi tapa mulle, enkä ihan tajunnut, miten se toimii mutta kyllähän se toimi.  Sitten vielä hyppyä, jossa 50 cm hypylle lähti liian löysää laukkaa ja oli vähän vaikeuksia osoittaa askeleita. Seuraavalle yritykselle jätin enemmän tilaa ja se meni paremmin.

Vielä kerettiin katsoa sitä ekalla kerralla lanseerattua takapäänkäyttöä vasemmalle käännöksissä. Näytin, miten ollaan tehty frisbeen päällä ja sehän teki ihan tosi hienosti! Kokeiltiin seuraamista kohti frisbeetä ja siinä käännöstä vasempaan, oli aika vaikea sovittaa omat askeleet ;-) ja Just kyllä aika lailla tähtäsi frisbeelle mutta ihan kivastihan tuo teki. Viimeisenä juttuna liikkeestä maahanmenoa, jossa valitin, että lyhyeltä matkalta menee hyvin, mutta kun seuruutan ensin koematkan 10 metriä, niin Just on sen verran seuraamismoodissa, ettei muista mennä maihin. Tehtiin eka pari maahanmenoa asentopelityyliin, sitten kaksi koemaista alkua, joista kumpikin onnistui täydellisesti :p Tästä Just sai loppupalkan ja mä kehotuksen tehä tohon selkeät valmistelut.

Vauhtihirmujen syksyn aloitus

Viime sunnuntaina tokokokeesta jatkettiin suoraan Leinelään hakutreeneihin vauhtihirmuporukalla. Oli varmaan osallistujaennätys: 12 koiraa seitsemästä eri pentueesta (2 x Kirjokannen Ruunepereistä, 1 Kirjokannen Elonkerjäläisistä, 2 Poroporvaria, 1 Wauhtiwelho, 2 Sagaberraa, 1 Mintline's, 2 Hippulan T:tä ja 1 Hippulan S). Oli ihan tosi kivaa ja ihana nähdä kaikkia, mutta olihan tuo porukka vähän liian iso hakutreeneihin ja vielä henkisesti aina yhtä rentouttavan tokokokeen jälkeen :D

Lyyti ja Just oli molemmat ihan liekeissä, ja ihana nähdä, että kumpikin tiesi todellakin, mitä metsään tultiin tekemään, vaikka niin harvoin pääsevät noihin hommiin. Viimeksi on treenattu huhtikuussa; Justille tää oli varmaan n. neljäs kerta ikinä.

Koska viimeksi Justilla oli huonosti suunniteltu ja vähän liian vaikea treeni, tehtiin nyt "viuhka" eli kolme maalimiestä lähti näkölähtönä yhtaikaa. Ekan luokse juoksi suoraan, tokaa joutui vähän etsimään, kolmatta etsi ihan oikeasti, mutta kaikille lähti epäröimättä ja työskenteli itsenäisesti. Kolmannella hämäsi vielä se, että mä olin ollut lähetysmatkan varrella piilossa aloittelevammille koirille ja piilopaikkaan oli pudonnut muutama namikin. Just kävi tarkastamassa tämän paikan mutta hyvin jatkoi siitä sitten kuitenkin matkaa.  Tarkoituksena oli, että kolmas maalinainen eli Maija olisi tuonut lelun kanssa, mutta Just oli sen verran ahneella tuulella, että halusi nameja mieluummin. No eipä tuo haitanne, jos tässä lajissa palkkaa ruoalla, vaikka muissa lelu onkin ykkönen.

Lyytille kaksi maalinaista, jotka näyttäytyivät n. 30 metrissä ja sitten menivät vielä n. 20 metriä eteenpäin piiloon. Ekalle lähti näöllä mutta avasi nenän, kun se ei ollutkaan siinä, missä näyttäytyi. Huonompi homma tässä oli se, että Lyyti veti palkan huivariin ja lähti ihan pokkana jatkamaan matkaa! Ikinä ennen ei ole suostunut jättämään maalimiestä vaan päinvastoin on huolehtinut, että tämä kadonnut varmasti saadaan metsästä turvallisesti pois. Tokalle joutui kanssa tekemään töitä, mikä on niin siistiä, kun yleensähän Lyyti kysyy aina multa neuvoa ja apua :D

Vauhtihirmut osa 5

Sunnuntaina erinäisten säätöjen jälkeen kokoonnuttiin viidennelle vauhtihirmukerralle Tuusulaan. Lajina haku, kouluttajana Hanna ja paikalla mun koirat, Maija & Humu ja Napsu, Anssi & Naava sekä Heidi & Taika. Justin treeni mokattiin aika eeppisesti, kun ei lähetelty keskilinjalta vaan vähän matkaa siitä vievältä polulta. Eka ja toka löytyi vielä hyvin, tosin hyvin on jälkiopit parista kerrasta menneet perille, kun yritti saada maavainusta jotain tolkkua. Kolmas oli Just sen keskilinjan toisella puolella. Just irtos jälkien perässä tosi kauas, huusin takaisin, sit seisoi siinä keskilinjalla ihan kysymysmerkkinä, et mitä hittoo, täällä haisee kaikkialla. Mentiin sit yhdessä siitä yli ja sitten löysi Maijan. Viimeisenä vielä helppo pakoonjuoksu ja pallo lisäpalkkana, että varmasti jäi hyvä mieli.

Lyytille oli myös kolme, kaksi lähti yhtaikaa ja kolmas hiippaili sillä aikaa, kun Lyyti etsi ykköstä ja kakkosta. Lyyti oli kyllä ihan liekeissä! Se on jotenkin ihan erilainen noissa metsätreeneissä kuin kentällä, ei yhtään katso mua, odottaa vaan, että päästän hommiin ja viimeisen löydettyä käy tsekkaamassa edellisten koirienkin piilot :D Ei tosiaan ollut mitään ongelmia lähteä sivulta... Kaksi taisi löytyä aika suoraviivaisesti, kolmannelle joutui tekemään töitä, haju painui jotenkin oikealle ja Lyyti vähän kierteli. Mutta hienosti tarkensi itsenäisesti, ei yhtään tullut pyytämään äiskältä apua.

Olipahan taas kivaa! Jos vaan ois aikaa, sitä treenailis noita kaikkia lajeja. Ja vauhtihirmut on parhaita! :D

Lappalaiskoirien kesäleiri 2014

Tällä kertaa kesäleiri oli Korpilahden Surkeejärvellä, 30 km (45 min ajo) meidän mökiltä, joten käytiin päiväseltään. Meidän loma koki traagisia käänteitä, kun Sunny meni niin huonoon kuntoon, että ehdin monta kertaa epäillä sen pääsevän enää kotiin. No, sunnuntaina kaikki oli vielä hyvin: lajina oli hakua, jota Lyyti on treenannut viimeksi 2 vuotta sitten leirillä ja Just ei ollenkaan. Molemmille tehtiin "viistokävely" eli maalimies lähti keskilinjalta viistosti, me käveltiin sillä aikaa keskilinjaa eteenpäin ja koira lähetettiin kohtisuoraan piiloa päin. Helppo aloitus siis. Justilla kolme maalimiestä, ekalla ja tokalla palkkana purkki. Kolmannella (Maija) oli palkkana lelu ja meni ihan juosten näkölähdöllä. Lyyti meni ekalle vähän jälkeä pitkin, vaan eipä tuo mua haittaa. Toka oli sellaisen myllerretyn aukean toisella puolella, Lyyti ensin ylitti myllätyn maan, sitten pysähtyi nenä ylhäällä tarkentamaan ja sitten löysi. Kolmas taisi olla myös juoksulähtö. Lyyti oli viimeisenä koirana vuorossa ja kun treenit kesti 5½ tuntia, se kävi jo aika kuumana metsään päästessään. Selvästi kyllä muisti, mikä tän homman nimi on :-)

Maanantaina otin vain isot koirat mukaan. Sunny sai osallistua vepeen ja Lyyti rally-tokoon. Ajateltiin ensin tehdä köyden vientiä/tuontia, Sunnyhan ui ja osaa viedä ja hakea. Se oli kuitenkin eri mieltä ja halusi vain veneeseen; lopulta ui venettä ympäri yrittäen löytää kohtaa, josta pääsisi kyytiin. Köyteen ei halunnut koskeakaan :D Luovutettiin sitten ja tehtiin, mitä se halusi eli veneeseen ja pois hyppäämistä rantavedessä. Viimeisellä kerralla hyppäsi sukellukseen asti. Toista kierrosta ei enää otettu.

Lyytin kanssa kokeiltiin ekan kerran rally-tokoa. Käytiin läpi melkoinen määrä niitä mystisiä kylttejä ja niiden vielä mystisempiä merkityksiä. Koin jonkinlaisia hahmotusongelmia ;-) Treenin alussa Lyyti ei oikein keskittynyt, kun kenttä oli täynnä lappalaiskoiria! Paljon isompi häiriö kuin muun rotuiset! Mutta sitten yhteistyö alkoi löytyä, ja Lyyti jaksoi tsempata kuumuudesta välittämättä. Pari harjoitusrataa meni ihan kivasti ja alokasluokka vaikuttaa tosi helpolta. Katotaan nyt, jos tuota kokeilisi enemmänkin.

Mökille tullessa Sunny oli vielä normaali mutta siitä hetken päästä alkoi mennä huonompaan kuntoon. Tiistaina oli ihan apaattinen, ei syönyt, ei juonut, ei reagoinut mihinkään. Lähdin taas Surkeelle mutta hakutreenit meni siinä, että soittelin isälle mökille, Mirvalle, Heidille ym. luottoihmisille. Mirva varasikin meille eläinlääkäriajan illaksi. Kaikenlaisia mahdollisia vaivoja ajateltiin: lämpöhalvaus, sinilevämyrkytys, vatsalaukun kiertymä, vettä keuhkoissa jne jne. Iltaa odotellessa hakutreeneissä Justille 2 maalimiestä viistokävelynä. Ekalla purkki, tokalla (Maija) purkki + lelu, jota Just jo osasi odottaa syötyään jauhelihat. Lyytille kaksi maalimiestä, jotka molemmat lähti eri puolille yhtä aikaa (viuhka). Ekalle ei ongelmia. Toka oli hirveän ryteikön takana, Lyyti pysähtyi siihen ryteikön reunaan taas tarkentamaan ja hajun saatuaan änki itsensä oksien läpi maalimiehelle :-) Eli jos ei olisi paniikkia vanhasta koirasta, niin ois ollu tosi kivat treenit. Iltapäiväksi olin ilmoittautunut FH-jälkitreeneihin, mutta se jätettiin väliin, kun lähin suoraan takas mökille. Siellä makasi mummokoira, joka ei edes haukkunut, kun ajoin pihaan :-(

Lääkärissäkään Sunny ei reagoinut mihinkään, ei paineluihin eikä edes kuumemittariin. Tiputus aloitettiin saman tien ja lisäksi siitä otettiin verikokeet (ok) ja pari röntgenkuvaa. Keskellä selkärankaa näkyi nikama, jossa oli inhottavan näköiset luupiikit kasvamassa ja keuhkoissa vähän tiivistymää. Kaikki muut arvelut tuli suljettua pois ja jäljelle jäi vaan voimakas kiputila. Saatiin Tramalia ja Antepsinia ja lepoa. Illalla Sunny olikin vähän pirteämpi, haukkui ja kerjäsi vähän.

Keskiviikkona ajettiin viimeisen kerran Surkeelle, vuorossa leirinäyttely. Lyyti sai mennä Maijan kanssa, koska kaikki mustat oli yhtaikaa kehässä. Niiden yhteistyö sujuikin kivasti :-) Justin esiintyminen oli ihan mitä sattuu. Kumpikaan tytöistä ei sijoittunut, mutta Just sai erityispalkinnon "Tuomarille mieleen jäänyt narttu". Näyttelyn jälkeen käytiin vielä Mirvan ja Maijan ja poikien sekä Viivin kanssa rannassa uittamassa ja kuvaamassa. Just oppi ekaa kertaa uimaan! Jostain syystä se tykästyi lumpeenlehtiin ja ui niiden perässä tosi kauas. Tästä on tulossa kuvia joskus.

Keskiviikkona Sunny oli taas yhtä huono kuin tiistaiaamuna (paitsi että söi), joten torstaina ensimmäisenä varattiin uusi lääkäriaika. Siitä otettiin vielä 2 röntgenkuvaa ja lisäksi vatsa ultrattiin. Nyt se reagoi selän paineluun, vaikka oli aamulla saanut sekä Metacamia että Tramalia. Oli myös sitä mieltä, että kuumemittari on (kirjaimellisesti) perseestä, mutta kuitenkin antoi ottaa kuvat ja ultrat ilman rauhoitusta eli oli edelleen kaukana omasta itsestään. Tältä keikalta saatiin vielä antibiootit ja nesteenpoistolääkitykset keuhkokuumeen varalta ja lisäksi Levolacia. Ja tieto siitä, että jos ei nyt ala ihan parin päivän sisällä mennä parempaan, niin se on sitten siinä.

No, jo torstai-iltana alkoi näkyä pieniä merkkejä paremmasta. Santeri haukkui reippaasti ja näytti vähän siltä, kuin olisi halunnut lähteä meidän kanssa iltalenkille. Meni sen sijaan oma-aloitteisesti rannalle iskän kanssa kalastamaan. Perjantaiaamuna heräsin tosi pontevaan haukkumiseen. Kun lähdin pikkukoirien kanssa soutamaan, se tuli rannalle haukkumaan tosi loukkaantuneena ja halusi tulla mukaan! Perjantain aikana se kiipesi rantaan ja takaisin neljä kertaa, mikä on enemmän kuin koko viikolla sitä ennen. Illalla ajeltiin kotiin ja tänään on jo tehnyt (mini)lenkkejä mielellään, rähjännyt ohikulkijoille ja kerjännyt pöydästä. Että nyt vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn, ettei uutta romahdusta tule.