Loma ohi

 Maanantaina matkapäivän aiheuttaman välikuoleman jälkeen myöhäisillan kimppanoset hallin parkkiksella. Aiheena oli ajoneuvoetsintä. Janina olikin tehnyt monipuolisesti erilaisia kätköjä: rekkari, sauma, renkaan alla, rengaskotelossa, peräkärryn aisassa. Ensimmäinen alue meni loistavasti: Just haisteli tyhjän auton, pyöritteli silmiään mulle ("voisitko väistää"), vaihtoi kätkölliseen autoon ja ilmaisi renkaan huolellisen tarkennuksen jälkeen.

Sitten jouduttiin vähän odottamaan, kun ei ollut ihan selvillä, kuka on menossa millekin alueelle. Justille iski ihan jäätävä turhauma!!! Se selvästi suuttui siitä, että sai tehdä vain yhden kätkön. Sitten kun päästiin seuraavalle alueelle, se yritti hampailla kaivaa kätkön rekkarin alta 🙈 Tästä tein välittömän resetin, "hei hei hei, ethän sä noin voi tehdä!" Uudelleenkohdennus oli vähän nätimpi. Otettiin tästä pieni sosiaalinen palkka ja jatkettiin toiselle kätkölliselle autolle. Tässä saumakätköllä taas oli suunkäyttö lähellä. Palkkasin tämän vain pienesti ja vein Justin tauolle.

Tää on sinänsä mielenkiintoinen ajatus, kun usein sanotaan, että kolmosluokan koiralle ykkösluokan etsinnät tekee hyvää, kun pääsee heti palkkaamaan. Justilla kuitenkin tulee turhauma, jos saa etsiä vain yhden kätkön. Sille on ok, jos siirrytään palkkauksen jälkeen toiselle alueelle. Mutta tällainen, että odotellaan vähän epämääräisesti, kun toiset saavat etsiä, saa sen ihan kiehumaan. Tätähän on ollut myös näkyvissä YEK-ykkösissä - viimeisillä alueilla tekee hitaampia löytöjä, ettei hommat loppuisi. Samoin laatikkokakkosessa, kun kahdella ekalla alueella oli vain yhdet kätköt, niin kolmannella ja neljännellä ei ilmaissutkaan heti. Voin toki olla väärässäkin, mutta siltä tää mun mielestä näyttää. Palkka ei voita pakkomiellettä löytää kaikki. Jenni kerran sanoi hauskasti: "Justin voi palkalla ostaa pois alueelta."

Tällä kertaa palaute koiralle meni ihan nappiin! Toisella kierroksella tuossa kuvassa näkyvässä Caddyn saumakätkössä Justista oikein näki, kun sen teki mieli ottaa hampaat käyttöön, mutta sen sijaan se lyttäsi nenänsä saumaan, imppasi silminnähden itseään hilliten ja vetäytyi ilmaisemaan! Tästä bileet. Peräkärrykätköjen paikannusta en oikein muista, mutta ilmaisut olivat siistit. Renkaan altakin kätkö löytyi mutta näitä pitää tehdä lisää.

Joku sai tehdä kolme kätköä. Ei halunnut parkkiksella leikkiä vetolelulla enkä saanut namipurkkia autoon, joten tein tällaisen kaavan: Namit purkkiin Jokun nähden ja namipurkilla pelaamista. Pari heittonamia tai temppuilua nami kädessä. Pomppumielentilassa alueelle. Ilmaisusta ensin namipurkki kätkölle ja sitten vielä namipallo poispäin.

Aivan loistavaa settiä! Kaksi nopeaa löytöä autoista ja hyvä treeniluuppi. Kaikista upein suoritus oli kuitenkin kuvassa näkyvä peräkärryn renkaan alla oleva kätkö. Joku kohdensi tätä tosi pitkään, haisteli renkasta joka puolelta ja peräkärryn koko sivua. Se ei suinkaan näyttänyt siltä, että olisi lannistumassa liian vaikeasta tehtävästä. Oikeastaan päinvastoin näytti siltä, että onpa kiinnostava haaste! Se myös kaikissa näissä kolmessa etsinnässä pysyi 100 % ajoneuvon pinnassa, yhtään ei nenä käynyt maassa. Kerran-pari fokus hieman harhautui peräkärryllä, kun yhden treenikaverin perheen toinen koira tuli isännän kanssa parkkikselle. Joku laski, että he eivät kuulu meidän ryhmään (on tosi tarkka tästä) ja halusi vähän tuijotella peräkärryn takaa. Hienosti jatkoi kuitenkin tästäkin hommia, vaikka oli vaikea tehtävä edessä. Oon aivan häkeltynyt tästä intensiteetin muutoksesta alle kahdessa viikossa.