Selinan valkku, osa 2

 Tauon jälkeen ajoneuvot: auto ja peräkärry, kummassakin kätkö. Tarkoitus oli harjoitella ohjaajahäiriötä, eli kun koira saa hajupilvestä kiinni, ohjaaja jatkaa matkaa ohjaten eteenpäin. Just aloitti auton kätköllisestä kyljestä mutta vaihtoi todella päättäväisesti peräkärrylle. Meinasin ensin vähän jarruttaa liinalla, mutta sitten sen meno näytti niin päättäväiseltä, että päästin kärrylle - toihan on just sitä ohjauksen yli jyräämistä, mitä olen halunnut vahvistaa. Just olikin ihan oikeassa: peräkärryn takalampussa oli kätkö. Just jäi tarkentamaan ja mä jatkoin matkaa kärryn kulman taakse. Just ilmaisi ja ihmetteli, mihin mä olin hävinnyt - mä tietysti palasin takaisin superpalkkaamaan. Sitten jatkettiin autosta. Just sai hajupilvestä kiinni renkaan kohdalla, mutta tällä kertaa lähti mun ohjauksen mukaan. Selina huikkasi näin käyneen, ja Just totesi itsekin asian auton toisella puolella piippaamalla. Vaihdettiin suuntaa ja palattiin takaisin - Just jäi tarkentamaan renkaan kohdalle ja mä jatkoin matkaa liinaa päästäen auton takakulmalle asti, kunnes Just oli tyytyväinen löytöön ja ilmaisi. Renkaassa oli taas sellainen pari senttiä saavuttamaton kätkö, siksi Just oli hinkannut sitä niin pitkään. Tällaisia ohjaajahäiriöitä kannattaa Justin kanssa tehdä jatkossakin. Selina sanoi tärkeäksi, että homma käydään läpi loppuun asti eli ei jätetä häiriötä pois tai helpoteta liikaa toisella yrityksellä, jos koira kerran lähtee ohjaukseen mukaan.

Neljäs tehtävä kahden kätkön sisäalue. Ensin Just meinasi kaivautua vasemmassa kulmassa näkyvälle "palapelille". Tulkitsin ihan oikein, että tää on nyt reaktio namihajuun, ja pyysin Justin "jätä". 

Käytiin sitten retkituolit läpi; kolmannesta löytö. Jatkaminen oli tällä kertaa vähän takkuista. Kävi niin, että Just nousi kaapistoa vasten ja haisteli, kun samalla hetkellä toiselta kentältä kuului oikein iloinen "JES!" Tässä häiriö, jota ei olla treenattu! Meni ihan pasmat sekaisin sekä koiralta että ohjaajalta, ja piti ihan antaa uusi etsimiskäsky ja ohjata johonkin. Sitten tuli "30 sekuntia". Just oli vähän pyöräyttänyt nenää häkin kohdalla, joten ohjasin nousemaan häkkiä vasten. Ei mitään. ja Selina kysyi, mikä on jäänyt katveeseen. No nurkkaus. Aika loppui mutta Just oli hajulla, joten annoin kohdentaa rauhassa. Kätkö löytyi nosto-oven kahvasta. Tietysti se oli siinä! Justhan oli ihan selkeästi reagoinut kaappien etupuolitse nosto-oven kahvaan viritettyyn naruun, kun viereisen kentän "jes"-häiriö oli kuulunut. Tietysti mun olisi pitänyt tehdä, kuten Selina neuvoi: jos tulee reaktiota ylöspäin ilmaisutta, katso panoraamatyyliin, mitä muita korkeita kohteita olisi tässä vieressä. Nythän haju oli selvästi tarttunut tuohon naruun ja sitä pitkin liikkunut kaapin eteen. Muista siis seurata tuollaisia poikittaislinjoja!

Viimeisenä tehtävänä 3-luokan laatikkoetsintä. Just alkoi olla jo aika väsynyt ja kuumissaan päivän aivojenkäytön jälkeen. Tämä näkyi siinä, että Just löysi peräti kaksi namia maasta! Eka kätkö keskellä olevasta repusta löytyi hyvin, mutta tokan päditaskun vierestä Just löysi namin, ja kun sanoin "jätä", se jätti myös kyseisen laukun. Selina sanoi, että palatkaa sille ja lopetetaan sit siihen. Oli tarkoitus palata toisesta suunnasta, mutta Just vaihtoikin riviä ja kävi oikeastaan alueen läpi, ennen kuin tuli uudelleen päditaskulle. Sitten se ihan suorastaan hämmästyneenä pysähtyi kohdentamaan ja ilmaisi ilmeellä: "Oho, tässähän se oli!"

Viimeisellä tunnilla kakkoskoirien eli Jokun ja Bean vuorot. Olin laittanut Selinalle ennakkotietona, että Joku ei ole kovin innostunut noseworkista verrattuna muihin lajeihin. Mua hämmentää, kuinka todella kiihkeästä leikistä etsimään lähtiessä vire tipahtaa välittömästi. Kaipasin neuvoja siihen, että saisi Jokulle nosesta edes "ihan kivan" lajin, koska se kuitenkin roikkuu Justin treeneissä mukana.

Jokun kanssa aloitettiin hallista, retkituolikätköstä. Annoin sen ensin hetken katsoa paikkaa, sitten leikittiin, siitä etsintään. Tässä mokasin itse, koska Joku ilmaisi kätkötölkin nopeasti mutta jotenkin luulin, ettei ollut tarkka, kun Just lukitsi eri kohdasta vastauksen. Mun ois pitänyt siis jessata jo paljon aiemmin; aiheutin koiralle ihan turhaan epävarmuutta, se ilmaisi hienosti. Tästä leikki, jonka jälkeen Joku jäi haukkumaan kuin agilityn lähdössä konsanaan eikä lähtenyt tarjoamaan uudelleenkohdennusta ilman vihjettä. Tähän Selina ohjeisti, että pitäisi tehdä selkeämpi kaava: leikki - irrotus - jännite - "näytä vielä" - ilmaisu - uusi leikki. Epäselvyys on iso motivaatiota laskeva asia.

Otettiin sitten laatikot. Tällä alueella Jokua vähän jännitti - sen olisi pitänyt ensin saada katsoa peilit, todeta toiselta kentältä kuuluvat treeniäänet yhdentekeväksi jne. Tällaiset ei sitä haittaa kontaktilajeissa, mutta itsenäisessä haistelussa häiritsi. Selina kuitenkin sanoi, että mun tasainen kehu- ja tsemppausääniraita auttoi sitä, mikä oli kiva kuulla, kun itsestä tuntuu niin tyhmältä. Kätkölle tultuaan ilmaisi kyllä, mutta ai että oli taas sen näköinen, että onpa tää tylsääääää. Satu sanoi jopa, että kun ilmaisun jälkeen sanoin palkkasanan, Joku oli suorastaan hölmistynyt, että oliko löydöllä ja lelulla jokin yhteys muka?! 

Erinomaisesti siis tuli näkyviin Jokun haasteet nosessa. Ei ihme, että mä olen sen kanssa vähän ihmeissäni, kun on niin erilainen tekijä kuin Just. Selina kysyi, olenko tehnyt ruoan- tai lelunetsintää ja kerroin meidän namietsintätreeneistä työpaikan tyhjistä huoneista, jonne Joku ei aiemmin uskaltanut mennä ja kahden treenikerran jälkeen jonottaa sinne. Tästä nyt sitten jalostetaan Joku-versio nosetreeneihin: Aloitettiin sillä, että Selina vei kohdehajuttomaan keittiöön kaksi ruokapurkkia, pienen palkan heti huoneen alkuun ja ison palkan huoneen takaosaan piiloon. Jatkossa sitten piiloon sekä haju että ruokapurkki eli paritetaan haju ruoan kanssa. Katsotaan, miten lähtee sujumaan - ainakin asenne on heti erilainen!

Oli jotenkin hauska huomata itsekin, kuinka erilainen näkemys mulla oli nyt verrattuna huhtikuiseen Selinan valkkuun, kun olen käynyt useammassa kolmosen kokeessa. Silloinhan oli vasta eka edessä. Nyt mulla on fiilis, että tiedän, mitä haluan ja millainen on meidän tyyli. Loppupalaverissa käytiin vielä läpi treenilista ennen SM:ia ja hyvä olikin, että käytiin. Ennestään listalla oli koiran taidoista:

• Lähekkäin olevat kätköt
• 2-5 cm saavuttamattomat
• laatikoilla vientilaatikot ja kätkö repun pohjalla, häiriölliselle laatikolle ohjaaminen
• tyhjät siirrännäiset hyvin piilotettuna
• labyrintit
• lähikätköt aina ja ikuisesti
• tyhmän ohjauksen ohittaminen (esim. "ohjaaja rakastuu tuoliin" tai vetopaine, kuten ajoneuvoilla)

Viimeiselle kuukaudelle ennen SM:ia Selina painotti, että treenien pitäisi tähdätä Justin itsevarmuuden lisäämiseen ja motivaation ylläpitoon / kasvattamiseen. Ei siis kannata tehdä liikaa palkatonta eikä hinkata tyhjiä alueita eikä vetää koiraa äärirajoille esim. helteellä treenaamalla. Kun tehdään sokkoja, niin kaverille ohjeistus, että ei mitään 8 minuutin yhden kätkön alueita ja että vaikka sanoo, kun viimeinen on löytynyt, tai jos meinaan jäädä hilloomaan. Ei sellaisia alueita, joissa kaikissa kätköissä on jekkuja tai källejä. 

Vähän epäilyttää Lahden leiri, joka on viikkoa ennen SM:ia... Miikka Ounila kun tekee tosi haastavia treenejä. Juteltiin tästä vielä Sadun ja Susannan kanssa, ja pohdiskelin ääneen, että pitää sitten vain olla tosi suoraselkäinen ja -puheinen ohjaaja ja sanoa suoraan, mitä haluan ja mitä en halua tässä kohtaa. Pyysin jo valmiiksi kavereita tukemaan mua tässä 😂 Tiedän kyllä, että Miikka ymmärtää, kun sanon - pitää vain uskaltaa sanoa.