Hellehuippu!

Viime viikon keskiviikkona Justus (P. Just Huippu Asenne) tuli meille yökylään. Se on kyllä ihan hirmuisen kiva koira. Siinä meni joukon jatkona ja torstaina oli mun ja Jokun kanssa töissä ihan nätisti. Ensimmäinen tehtävä oli opettaa se uimaan ja sehän onnistui! Ei voinut jäädä tyttöjä huonommaksi, ja ihan kuin Joku, kunhan ekan kerran meni uimasyvyyteen, niin ui ihan pitkän kierroksen, ei meinannut edes liina riittää.

Käytiin uimassa myös torstaina ja lauantaina kasvattaen uimisen aikaa, matkaa ja intensiteettiä. Eikä Just laihtunut vieläkään.

Sunnuntaina illalla lämpötila putosi kymmenellä asteella sopivasti, kun oltiin sovittu Maijan kanssa viimeiset treenit ennen lomaa. Treenasin Napsun kanssa vähän rallya ja Jokun & Justin kanssa tokoa. Joku teki viimeksi opitun mukaan kolme lyhyttä settiä ja yhdistellen aktiivisuutta ja liikkeiden tarjoamista. Ekassa setissä aktiivisuus + asentopeliä ekaa kertaa. Aika hyvin pystyi erottelemaan nyt jo, vaikka tosiaan ekaa kertaa tehtiin.

Toisessa setissä merkin kiertoa tarjoamalla. Tehtiin n. kolmesta metristä ja se meni oikein hyvin. Sitten kokeilin perusasennosta käskyllä ja sekin toimi! Tästä superpalkka ja sitten uudestaan. Kuulin nimittäin, että jos aina ottaa uusiksi vain silloin, kun on mennyt pieleen, niin silloinhan se oppii, että toistot on huono juttu, on tullut mokattua. Kuin taas jos pennun / nuoren koiran kanssa ottaa uusiksi onnistumisen ja megapalkan jälkeen, niin silloinhan se oppii, että toisto on ihan huippua.

Kolmannessa setissä luopumista ja sen kautta kapulanpitoa. Onnistui kahdesti tosi hienosti! Sitten "näytetään vielä Maijalle" ja sit meni jo huonommin, ensin puri, sitten ei ottanut kapulaa ja kesti aika kauan ennen kuin saatiin hyvä pito. Mulla kesti kuitenkin hermo ja sitten yhtäkkiä kapula oli tiukasti suussa. Eli jes, saatiin vietyä loppuun onnistumineesti!

Justin kanssa piti vain aloittaa taas toko, kun ollaan koko vuonna treenattu kahdesti ja rotumestikset on parin kuukauden päästä. Otettiin ensin kolmen liikkeen palkaton: luoksari, kapulanpito ja hyppy. Liikkeet meni teknisesti ihan kiitettävästi, mutta Just vinkui aika paljon. Eli mielentilaa pitää saada paremmaksi, mut hommat on hyvin muistissa ja sosiaalinen palkkakin toimi ihan kohtuullisesti. Toisessa setissä kaukoja, ensin temppuina ja peruutuksesta ja lopuksi liikkuroituna alku ekaan istumiseen asti, mikä meni myös hyvin. Tästä se taas lähtee!

Kasvattitapaaminen

Kuva: Maiju Sandström-Lehtimäki

Just Huippujen 1-vuotissynttäriviikko huipentui kasvattitapaamiseen Asikkalassa. Tällä kertaa järjestettiin yhdessä Taimistojen nuorimpien kanssa. Paikalla oli kaikki (!) Just Huiput, Naava (P. Juhannuslupaus) sekä 3 Taimistoa. Aamupäivällä oli jumppajuttuja ja arkitottista vetäjinä Sonja  ja Heikki, iltapäivällä hakua, vetäjänä Mirkku.

Kuva: Heikki Karjalainen

Joku oli ensin jumpparyhmässä. Mullahan on vähän sen kanssa asennevamma, kun se ei tietenkään ole (ainakaan vielä) yhtä hyvä kuin Just, joka on kuitenkin erityisen taitava jumpissa. Mutta kummasti, kun Jokun kanssa vähän aikaa teki noista juttuja ja pilkkoi tehtäviä pienempiin osiin, niin se teki ihan tosi hienosti! Esim. sillä on nyt sellainen vaihe, että haluaisi laittaa tassuja vain tutuille alustoille, esim. vihreä tasapainotyyny oli ok mutta sininen ei. Tuohon korokkeen päälle ei meinannut ensin tulla ollenkaan, mutta lopputulos oli tämä:

Kuva: Laura Okker

 Superlonien yli kävely meni tosi hienosti ja Joku sai Sonjalta kehua takajalkojen hahmottamisesta! Ne oli siis ensin suorassa linjassa, sitten M:n muodossa ja lopuksi plussan muodossa, kuten kuvassa. Noin muuten Joku pystyi keskittymään uudessa maneesissa sisarusten läsnäollessa erinomaisesti. Kerran väsähti ja silmät alkoi seistä päässä, mutta tauon jälkeen teki ehkä jopa vielä hienommin.

Arkitottiksessa kontakti, hihnakävely ja käsikosketus. Kontaktissa Jokulle oli haastavaa, jos kyykyssä nami oli sivulla mutta jos se oli mun vartalossa kiinni, niin luopui hienosti. Eli nyt pitää treenata luopumista namikäsi eri paikoissa. Hihnakävely meni vähän pieleen, kun Joku oli ihan treenimoodissa eikä lenkkimoodissa eikä siis vetänyt muutenkaan yhtään. Lyhytkestoisen käsikosketuksenhan se osaa mutta opeteltiin sitten sellaista kestovariaatiota, että Joku laittaa leuan mun kämmenelle ja pitää siinä pidemmän aikaa.

Kuva: Laura Okker

Maastotreeneissä nähtiin sellaista, mitä en oo ennen nähnyt: Joku käveli metsässä! Oliko se niin väsynyt, kaikki aivokapasiteetti käytetty, vai oliko jotenkin hämmentynyt tilanteesta, se selvinnee seuraavalla kerralla. Se kyllä sai aina etsittävästä hajun, mutta Mirkun sanojen mukaan "ei tiennyt, mitä tehdä sillä". Näin nyt ekaa kertaa, miten koira käy haistamassa muut perässähiihtäjät ja vertaa niiden hajua maalihenkilön hajuun. Kokeillaan uudestaan joskus paremmalla vireellä!

Maastotreenien jälkeen kaikki keskenään toimeentulevat koirat saivat vielä leikkiä. Jonkin ajan jälkeen Joku tuli hyppäämään mua vasten muutaman kerran ja kun en siitä ymmärtänyt, se lähti kävelemään autolle ja halusi mennä sinne nukkumaan 😂

Martta ja Joku. Kuva: Maiju Sandström-Lehtimäki

Savelan tytöt Naava ja Joku

Agirotuviikonloppu

Viime viikonloppu vietettiin Mikkelissä. Suunnitelmat ei ihan menneet nappiin, mutta loppujen lopuksi meni ihan mukavasti. Lauantai vietettiin kasvattini Tytin (P. Juhannusseikkailu) luona. Oli ihana nähdä Tyttiä kotioloissa. Siinä on oikea koira kohdannut oikean omistajan; Tytin ja Jannen suhde oli ihanaa katseltavaa, ei voisi mikään lämmittää kasvattajan sydäntä enempää. Käytiin myös Jannen mökillä, jossa Just sai uida, tähystellä rantakalliolla ja kaivella hiekkarantaa.


Sunnuntaina sitten agirotu. Ensimmäisenä aamulla Sagin virallinen mittaus. Kuten arvata saattoi, Just todettiin yhdestä mittauksesta pikkumaksiksi. Nyt se on siis virallista, jee! Puolenpäivän jälkeen sitten rotujoukkueen rata, joka oli mukavan simppeli, rimatkin vain 55 cm. Oltiin Justin kanssa ankkureina ja lentävää lähtöähän ollaan harjoiteltu :D Tosin meinasin mokata pahasti ja Justin hihna jäi melkein sen jalkoihin. Onneksi joku ratahenkilö huikkasi mulle asiasta, juuri kun joukkueemme edellinen koira oli tulossa maaliin, ja sain tilanteen pelastettua. Rata meni oikein sujuvasti, mutta sitten ihan lopussa Just loikkasi puomin kontaktin! Rehellisesti sanoen mä olen tarkkuudesta lipsunut ratatreenissä ja selvähän se on, että se aikaa myöten kostautuu. Eli nyt täytyy ruveta tarkemmin pitämään kiinni kriteeristä, myös ratatreenissä! Samat säännöt aina. Tässä Kati Pohjoisvirran kuvaama video; Justin osuus alkaa 2:59.

Kiintiönäyttely

Nyt on taas käyty kerran vuodessa näyttelyssä. Tuomarina Marja Talvitie. Mukana Toivo (P. Juhannusporo), Just ja Lyyti. Ajoitus taas erinomainen; Lyyti ja Toivo ihan karvattomia, Just vasta aloittelemassa karvanlähtöä. Topsi-poika käyttäytyi tosi reippaasti koko päivän, ei haukkunut turhia ja hylkeilikin vain kerran. Ihan paras oli, kun se halusi iskeä vetäviä mimmejä kehän laidalla ja sanoin sille: "Toivo, sovitaanko, että jos sä käyttäydyt kehässä tosi hyvin, niin sit pääset moikkailemaan tyttöjä?" Topsi seisoi tassut mun rintaa vasten, katsoi suoraan silmiin ja vastasi: "Uuuuuu!" :D Kyllähän se hyvin esiintyikin mutta menetti mahdollisuutensa treffeihin meinaamalla viime hetkellä arvostelulappuja annettaessa rähähtää kilpakumppanilleen :p


Arvosanaksi Toivo sai EH2 tällaisella arvostelulla:
"Aavistuksen lyhyt, kuitenkin vielä hyväntyyppinen, hyvänkokoinen. Hieman pyöristyvä kallo. Hyvä kaula, ylälinja ja takakulmaukset. Hieman niukat etukulmaukset. Hieman löysähköt kyynärpäät. Hieman pehmeä, mutta hyvänmittainen karva, ei täydessä turkissa. Saisi liikkua pidemmällä askeleella."




Justin mielestä kehässä seisominen oli booooring, olisi voinut näyttää enemmänkin temppuja siinä ajassa ;-) Justille ERI2. Arvostelu:

"Erinomainen koko. Hyvä pää, hieman haja-asentoiset korvat. Niukahkot etukulmaukset, hyvät takakulmaukset. Erinomainen karvan pituus, voisi olla karheampaa. Liikkuu hieman löysästi edestä ja hieman maa-ahtaasti takaa."

Kuva: Mirva Rantala

Lyyti taas oli ihan onnessaan missikisoista ja juoksi liihotteli niin reippaasti, ettei lenkillä koskaan mee sillee. Veteraaneissa ei muita kilpailijoita, joten ERIllä ja SA:lla sai ROP-VETin ja lisäksi oli PN2 :)

Arvostelu:

Tuomarin perustellessa arvostelua yleisölle Lyyti varasti shown

"Hyvin liikkuva, kookas, hyväntyyppinen tyttö. Hieman haja-asentoiset korvat, muuten hyvä pää. Niukat etu-, riittävät takakulmaukset. Erinomainen karvan pituus ja laatu, mutta ei täydessä turkissa."

Kuvat: Heidi Ruuhonen

Kuvie