Lohjan kisat 9.2.

"Ihan kivat" kisat Lohjalla 9.2. tuomarina Arto Laitinen. Eka rata meni aika lailla käsikirjoituksen mukaan. Neloshypyn saksalaisessa oikein tunsin, että nyt lopetan varmistelun, nyt mennään 😁 Muuten ajoitukset kyllä osui aika tarkasti eikä virheitä tullut. Tuloksena -4,83 etenemällä 4,34 m/s. Sijoitus oli viides.

Toka rata oli ihan päinvastainen - se meni pieleen heti alusta asti. Ensin liian pitkä työntö ennen takaakiertoa, sitten vähän hidas keinu, sitten keppivirhe, jota en jaksanut korjata, väärin ajoitettu japanilainen, renkaan ohitus jne. Puomille tultaessa oikein mietin, että nyt vaadin kunnon pysärin, kun on hylly alla. Mutta ei, Just teki täydellisen juoksarin enkä puuttunut asiaan 🙈 Viimeisestä putkesta ulos tullessaan Just näki tuomarin, niin että meni vieläpä väärää linjaa. Tuli sitten tehtyä kaikki tekemättä jääneet virheet samalla radalla!

Yhdet treenit ja yksi kisarata

Jokun takajalan pomputtelu ei ole loppunut eikä se anna fyssarin käsitellä kunnolla, joten se on edelleen tauolla.
Tiistaina Justin kanssa agilitytreenit, putkiteema jatkui ohjaustreenillä. Harjoituksen kohteena: 1-3 koiran pitää irrota putkeen eikä saa lähteä hämyhyppyyn ohjaajan liikkeen mukana. 3-5 valinnan mukaan irtoaminen suoraan tai vienti kauempaan päähän. 8-9 putkijarru. 11-14 loppusuora.

Justille eka palkka kolmosen jälkeen. Irtosi putkeen ihan superhienosti ja kaukaa, oikein korvat päätä myöten, ei harkinnutkaan hyppyä. Vitosen otin kauempaan päähän ja se meni tosi helpolla. Palkattiin siitä sekä kiihdytyksestä 6-putkella. Ekalla kerralla seiskalle mentäessä Just alkoi kytätä palkkaa ja teki ihan mitä sattuu, esim. kävi hyppäämässä hämyhypyn. Saatuaan palkan vasta kuuntelemisesta seuraava kerta meni taas ohjauksen mukaan. Putkijarru oli ekalla kerralla hieman ruosteessa mutta heti ekasta palkkauksesta muistui mieleen ja sitten sujui hyvin. Loppusuora meni myös hyvin, Just ohitti mut itsevarmasti ja suoritti kaikki esteet, vaikka Hanna oli palkan kanssa pitkällä sivussa (kuvassa 5-putken alapuolella). Otettiin lopuksi ihan koko pätkä ja nyt jäin loppusuoralla tahallani vähän jälkeen. Kun tämäkin meni hienosti, todettiin, ettei jäädä hinkkaamaan eikä vedetä koiraa piippuun ennen kisoja ja lopetettiin kerrankin ajoissa!

Lauantaina kokeiltiin yhden startin kisoja Ojangosta. Hannan idea, joka osoittautui ihan hyväksi, koska ei olla vielä kovin hyvässä kunnossa tauon jälkeen. Tuomarina oli uusi tuttavuus Timo Teileri, joka oli suunnitellut vauhdikkaan hyppärin 45 sentin rimoilla. Jätin tällä kertaa yhden palkkasukan maaliin, leikitin kehu-lelulla ennen rataa ja viime hetkellä ennen lähtöä toisella palkkasukalla. Tämä toimi muuten hyvin paitsi että tämä toinen sukka hajosi ja Just meinasi saada palkat jo ennen lähtöä 🙈 Eli ens kerralla tarkempana tässä.

Lähdössä Just istui hitaasti. Tätäkin pitäisi varmaan harjoitella, etten joudu liikaa äkseeraamaan lähtöviivalla. Siitä ihan ok lähtö mutta meinasin kaatua ennen kolmosta ja olin koiran tiellä ja sitten kepeille vienti oli aika hidas. Olin ajatellut, etten saa mennä keppilinjan ohi mutta menin silti ja seuraavalta putkeltakin käännös venyi. Seuraavien hyppyjen aikana vihdoin ruvettiin pääsemään vauhtiin ja putki-putki-vienti valssilla oli yllättävän optimaalista linjaa! Myös renkaan jälkeinen takaakierto meni hyvin, vaikka siinä oli putki tyrkyllä. Esteelle 15 pidin Justia vähän liian kauan, olisi voinut päästää aiemminkin. Okserin jälkeinen japanilainen oli super ja sitten olikin enää loppusuora. Tuntui, että rata loppui, kun vasta päästiin vauhtiin 😁 Nollilla maalissa ja keppisähläyksestä huolimatta päästiin hyvin aikaan. Lopputulos -3,32 ja sij. 3 etenemällä 4,13 m/s. Selvästi huonompi rata kuin marras-joulukuun parhaat mutta ei voi olettaa huippusuoritusta heti tauon jälkeen. Erittäin positiivinen fiilis jäi kokonaisuudesta ja tästä se taas lähtee. SM-nollat on kasassa, joten kaksi Rovaniemen reissua tulossa tälle vuodelle!

Agikisat 7.12.

Lauantaina Justilla kauden viimeiset agilitykisat JAU Areenalla. Tuomarina oli norjalainen Kjetil Harms, ja eka rata oli aivan mahtava, taas oikein "meidän rata". Alussa tein sen kauempaa ohjatun lähdön, jota harjoiteltiin silloin syksyllä slalomissa. Aika hyvin osui rytmitykset kohilleen oikeastaan koko radalta. Erityisen tyytyväinen olin kepeillemenoon; tuli oikein kunnon kilpajuoksukiihdytys, jonka päässä oikein sisään. Loppukiemuroissa tein kaksi japanilaista peräkkäin ja nekin onnistui! Puomin kontakti ei ollut kyllä pysäriä nähnytkään, mutta selkeästi Just sen kuitenkin otti. Tulostaulu näytti myös mukavalta: -5,17 ja 2. sija. Erityisesti mieltä lämmitti meidän uusi etenemäennätys 3-luokan agilityradalla 4,39 m/s!

Tokalla radalla tuli sellainen historiallinen juttu kuin yliaikanolla, joka ei harmittanut! Rata oli nimittäin sellainen, että siinä pääsin testaamaan kaikkia juttuja, joita ollaan nyt syksyn aikana harjoiteltu. Heti alkuun välistäveto japanilaisella, sitten keppien päällejuoksu, keskellä pyöritys jne. Keppien lopussa meni hetki aikaa, kun Just hetkellisesti pysähtyi miettimään, suorittaako kepit loppuun vai lähteäkö liikkeen mukana - mutta valitsi loppuun suorittamisen! Okserilta kääntyi hyvin. Pyörityksessä liike pysyi mut mun olisi pitänyt vaihtaa kättä aiemmin. Nyt hetkellisesti ohjasin väärään suuntaan. Yliaikaa tuli 1,50.

Vikalla radalla Just tuntui taas väsyneemmältä. Uskon, että tässä asiassa ruokinnalla on vaikutusta; dieettieväillä vaan kerta kaikkiaan jossain kohtaa energia loppuu. Ihan sama virhe kuin edellisten kisojen 3. radallakin: Just ei tullut japanilaiseen ja hypyltä kielto. Toki tietysti videolta voi saivarrella, että olisin voinut ohjata paremminkin mutta koska ei ole tarkoitus varmistella ja vääntää rautalangasta, niin olisihan sen pitänyt ko. hyppy ottaa. Sen sijaan tällä radalla takaakierrot meni mun mielestä aika hyvin, en ainakaan jäänyt niihin munimaan tai peruuttelemaan.

Tilasin siis lokakuussa Justille Carnin-ravitsemusneuvonnan. Tavoitepaino saavutettiin joulukuun puolivälissä, ja olin niin tyytyväinen, että ostin sitten Messari-tarjouksesta agilitykoiran 6 kk ravitsemusvalmennuksen. Eli katsotaan, jos saataisiin vielä tuota kolmannen radan vauhtia ja keskittymistä parannettua ruokinnan avulla.

FI AVA Just

Viime lauantaina kolmen startin kisat Ojangossa. Molemmat tuomarit uusia tuttavuuksia; ensin oli Markku Kaukisen hyppäri ja agirata, sitten Jessi Landenin agirata. Kaikilla radoilla rimat 50 cm ja oltiin lähtövuorossa viimeisinä. Eka rata tuntui tutustumisessa hyvältä, joskin oli vähän haastavaa valita sopivat ohjaukset. Hyvä rata siis, kun on paljon vaihtoehtoja. Ei ollut selkeitä riskinottopaikkoja, joten keskityin oikea-aikaisiin ja oikein suuntautuneisiin ohjauksiin. Alkuun olisin ehkä voinut tehdä valssin, kun persjätöllä Just hyppäsi aika pitkälle. Pyörityksessä onnistuin kohtuullisen hyvin. Putki-hyppy-putki-kohdassa olin tutustumisessa tarkkaan miettinyt, että ei saa peruuttaa valssissa vaan pitää liikkua kohti seuraavaa estettä. Tämä onnistuikin mutta sen sijaan seuraavassa takaakierrossa tein jotain ihmeellisiä askelkuvioita, jotka ei onneksi haitanneet menoa. Kepit ok, sen jälkeinen kuvio meni Just nappiin ja sitten olikin enää loppusuora jäljellä ja niistähän me tykätään! Luokka tosiaan loppui siihen, joten hetken päästä sain kuulla, että aika oli riittänyt voittoon! Tässä vaiheessa rupesin jo pillittämään, että Justista tuli AVA, kunnes mua muistutettiin, että tämä tosiaan oli hyppäri 😂 Eli ensimmäinen hyppysertihän sieltä napsahti. Tulos oli -3,93 ja etenemä 4,38 m/s. Varmasti yksi meidän parhaita ratoja. Linjat viimeisen päälle, ei mitään ylimääräistä ja vauhti pysyi hyvänä.

Tokana agilityrata. Alussa tiukka valssi onnistui kohtuullisesti ja pituudelta Just kääntyi tosi hienosti! Sitten onnistunut japanilainen ja puomilta nopea vapautus. Kepit myös hyvät, mutta niiden jälkeisellä putkella mulle tuli ajoitusvirhe. Oli tarkoitus ottaa askel Justia päin, kun se on putkessa, ja sitten lähteä jyrkästi kiihdyttämään toiseen suuntaan, mutta se ehtikin jo ulostulolle, jolloin mun yksi askel vei sitä väärään suuntaan. Sain kuitenkin pelastettua oikealle esteelle, mutta huomasin siinä mennessäkin, kuinka sekunnit kuluivat. Ehdin jo ajatella, että nyt ei varmaan ehditä aikaan, mutta toisin kävi! Aika oli -1,71 ja etenemä tasan 4 m/s. Hetken päästä tulostaulu päivittyi ja siellä Justin nimi komeili ykkösenä. Onneksi en ollut katsonut, miten muilla menee - jos olisin tiennyt, ettei muita nollia ole, ois iskenyt taas hirveät tulospaineet ja nehän ei mulle sovi. Niin siinä sitten kävi, että Justista tuli Suomen Agilityvalio vielä tänä vuonna. Toka serti saatiin helmikuussa, joten on se sillee ollut vain ajan kysymys, mutta kun tähän on mahtunut väliin katastrofikisoja, saikku, varmisteluja ja kaikenlaista, niin on tullut todettua, että viimeisen metsästys on melkoinen homma.

Valiojuhlahuuruissa kolmannen radan tutustumiseen. Alkoi lupaavasti: huomasin kisaa katsoessani, että olen tutustunut väärin ja unohtanut hypyn nro 17 välistä. Tämäkin rata oli ihanan vauhdikas. Just tuntui alkusuoralla hitaammalta mutta videolta katsottuna ei näytä siltä. Loikkaa puomin kontaktin ja mä sanon vapautussanan 🙈 Sitten hyvä pätkä, kunnes Just ei oikein tuu japanilaiseen. Saadaan se kuitenkin pelastettua, mutta sitten hetken päästä tuli keppivirhe, kun Just oli menossa takana olevaan putkeen. Varmaan meinas, että kun ollaan treenattu putki-kepit-erottelua, niin tässä kuitenkin pitää mennä putkeen 😂 Keppien jälkeen onnistunut päällejuoksu/persjättö! Vitsit se on makeeta! Tältä radalta Just otti myös uransa ensimmäisen A:n kontaktivirheen. Loppurata meni kuitenkin hyvin. Tulokseksi 18,01 etenemällä 3,72 m/s. Tää on nyt jännä efekti, kun vauhti oli suunnilleen samanlainen tälläkin radalla mutta Just ei enää tuu niin hyvin ohjauksiin eli ei enää keskity yhtä hyvin vikalla radalla. Ollaan kyllä joskus tehty onnistuneita kolmansia ratoja, joten uskon, että kyllä nekin alkaa sujua, kun kisataan vaan.

AVA-arvon saavuttaminen merkitsee kyllä mulle tosi paljon. Sunnyn ja Lyytin kanssa isojen maksien aikaan en siitä uskaltanut edes haaveilla. Kun pikkumaksiluokka tuli, AVAsta tuli unelma. Ekan sertin myötä siitä tuli tavoite, joka toteutui 20 kk myöhemmin. Se, että Just on mun oma kasvatti, lisää vielä saavutuksen tunnearvoa. Justin keväinen saikku oli mulle tosi kova paikka. Koska Lyyti oli joutunut lopettamaan agilityn pentujen jälkeen, ajattelin, että sama toistuu Justinkin kohdalla. Myös avoimeksi jäänyt diagnoosi turhautti. Mutta ei - kyllä munkin koiralla voi olla ihan "tavallinen venähdys", josta sen saa taas kuntoutettua, ei kaikki ole aina lopullista ja toivotonta. Mikään ei himmennä SM-kullan arvoa, mutta jotenkin mahtavaa, että ollaan edetty sen jälkeenkin niin paljon ja löydetty se fiilis, jota olen hakenut. Ja astuttu aimo harppaus varmistelun vähentämisessä.

Agikisat 16.11.

Viime lauantaina kisat Justin kanssa Ojangossa. Ekaa kertaa saikun jälkeen otettiin kolme starttia. Tuomarina oli Esa Muotka ja rimat 50 cm. Yritin pitää tulostavoitteet pois mielestä (vaikeaa) ja keskittyä vain siihen, että en varmistelisi. Onnistuin kahdella radalla kolmesta.

Ekana oli agirata ja voi jestas, mikä flow! Oli varmasti yksi meidän parhaista radoista! Heti kakkosella onnistunut pyörityskäännös ja siitä hyvä kiihdytys. Käännös ennen puomia myös tiukka, mutta puomilla tuli kontaktivirhe (Justin uran toinen). 10-putkesta olisi pitänyt mennä putkeen, mutta kiirehdin persjättöön ja Just tuli mun liikkeen mukana hypyn yli. Eli putken lukittaminen tarvitsee lisävahvistusta. En antanut virheiden haitata vaan jatkettiin ihan samalla tavalla. Radalla oli ilahduttava takaakierto/putki-erottelu, joka onnistui loistavasti! Lopussa olin ajatellut, että jos Just tekee hitaan keinun, teen renkaan jälkeen persjätön, jos nopean, niin viskileikkauksen tokavikalle hypylle. No ei Just jäänyt keinulle munimaan vaan suoritus oli jopa vähän riskirajalla, joten leikkasin hypylle. Se olikin erittäin onnistunut ohjausvalinta; persjätöllä olisi varmaan tullut vähän pidempi kaarros ennen loppua, kun oma liike olisi vienyt liikaa eteenpäin. Videolta kellotettuna aika olisi ollut jotain -5 ja etenemä jopa 4,3 m/s!!! Toki puomin kontaktiloikka ja 11-putken oikaiseminen säästi vähän aikaa mutta silti, aika makeeta!

Toisen radan videointi valitettavasti epäonnistui mutta yritän kuvailla sanallisesti. Rata sai mut aivan tiloihin, suunnittelin siihen neljä (!) japanilaista sekä keppien päällejuoksun. Nyt jos koskaan pääsen kokeilemaan riskillä ohjaamista! Ainoa kohta, jossa annoin itselleni luvan varmistella, oli pituuden kääntö, kun sitä ollaan treenattu vain kerran. Siinä olikin parannettavaa: tuntui, että kun valssi ei ollut ajoissa, niin Justia ärsytti ja teki sellaisen keinuheppalaukkakaarteen. Kolmoselta neloselle japanilaisella ja nelosella valssi. Keppien sisäänmeno onnistui hyvin ja se päällejuoksu onnistui!!! 😍 Olin suunnitellut persjättöä 9-10-väliin ja lähdin hurjana kiihdyttämään, kun Just meni 8-putkeen. Kun käännyin katsomaan, se oli hyppäämässä 14-hyppyä 😂 Hetken tuijotin häkeltyneenä, kunnes tajusin huutaa perään "HIENO TYTTÖ!"  😂 En ollut tutustumisessa voinut kuvitellakaan, että se tuonne olisi irronnut. Jatkettiin renkaalta. 13-14 meni myös sujuvasti japanilaisella. 18-putkelle leikkasin takaa ja 19:lle taas japanilainen. Ai että sujui hyvin! Ihan voittajafiilis tämän toisenkin nollaradan jälkeen!

Kolmas rata tuntui tutustumisessa "niin meidän radalta". Siinä ei ollut niin selkeitä riskinottopaikkoja vaan tuntui, että tää selvitetään ihan meidän perusosaamisella. Tämä oli ehkä vähän vaarallinen ajatus, koska sertiruusuke alkoi taas kummitella mielessä, ja sehän aiheuttaa helposti varmistelua. Alun valssi meni hyvin, samoin puomin kontakti. Vitosella mahdollisesti vähän yliohjasin, samoin keppien lopussa olin liian edellä = koiran linjalla. Sen jälkeen kuitenkin hieno kiihdytys putki-pituus-A ja sen jälkeinen tiukka käännös hypyllä. Putken jälkeinen hyppy meni huonosti: Just olisi halunnut mennä kepit ja mun valssi oli peruuttelua enemmän kuin liikettä. Sain kuitenkin pelastettua oikean esteen eikä alkanut ärsyttää vaan jatkettiin hyvällä kiihdytyksellä taas eteenpäin. Putkesta-putkeen pieni epäröinti, koska toinenkin putki oli tarjolla. En leijeröinyt muuria, koska ajattelin, että mun liike hyödyttää enemmän. Renkaalle ohjasin erityistarkasti, koska siinä oli moni koira mennyt ohi. Loppuun vielä yksi japanilainen ja nollilla maalissa. Koiraa palkatessani kuulutettiin, että meni yliajan puolelle ja tuloslistasta näin, että peräti 4 sekuntia!!! Vaadittu etenemä 3,9 m/s, meillä oli 3,67 m/s. Aivan jäätävä pettymys iski tässä kohtaa, ihan kuin kylmä suihku. Vahvoja tunteita on vaikea hillitä, mutta tuollaista ei saisi tapahtua koiran nähden. Muistetaan, että Just oli SM:in jälkeen monta viikkoa hyvällä tuulella; ei tarvii paljon miettiä, miten voimakas pettymys vaikuttaa siihen. Sijoituttiin kakkoseksi ja palkintojenjaon jälkeen ajeltiin tallille jäähkäilemään. Pettymys ei siis kohdistunut koiraan vaan siihen, että musta tuntui, että ohjasin "vanhaan tyyliin" varmistellen ja siitä rankaistiin heti noin isolla yliajalla.

Kotona sitten videotarkistus, ja totesin, että tuohon putken jälkeiseen valssiin tuhraantui ainakin kolme sekuntia. Ja kun vertasin A-rataan, niin pettymys haihtui: sillä vauhdilla oltaisiin ehditty aikaan C-radallakin. Enkä mä nyt niiiiin pahasti varmistellut, ehkä vähän kahdessa kohtaa. Olen katsonut A-radan videon aika monta kertaa ja en voisi tyytyväisempi olla. Vauhti näyttää samalta kuin ennen pentuja mutta taitoa on tullut lisää. Eniten ihmetyttää, että oikeesti jo marraskuussa pystyin ohjaamaan 2/3 rataa ilman varmisteluja, vaikka varmistelun lopettaminen oli kauden päätavoite, jonka oletin sen toteutuvan joskus loppukeväästä. Näihin fiiliksiin kun pystyis jäämään kiinni! Ja vetämään samalla draivilla myös niillä "meidän radoilla". Hirmuinen kisakuume nousi myös, ja Hannan luvalla otetaan vielä kahdet kisat ennen lepokautta.

Erittäin mielenkiintoinen huomio palkkaamisesta. Treeneissähän Just ei irtoa yhtään, jos palkat on mulla. Lähiohjaustehtävät sujuu hyvin. Nyt ekalla ja vikalla radalla leikitin Justia ennen rataa, heitin palkkapurkin maaliin sen huomaamatta ja lelun taskuun. Ekalla radalla se oli lähiohjauksessa kiinni mutta muuten eteni hyvin. Tokalla radalla tuntui alussa vähän nihkeämmältä mutta sitten taas irtosi tosi kauas. Hmmm... tätä pitää tutkia ja testailla tarkemmin!

Agikisat 19.10.

En alunperin ollut katsellut JAU:n kisoja sillä silmällä, koska rallytreenit oli samana päivänä. Mutta kun selvisi, että maksit on illalla ja startteja on yli 500, ajattelin, että taidan sittenkin ehtiä kahteen viimeiseen starttiin. No eipä tehnyt tiukkaakaan, kun eka tutustuminen oli aikataulun mukaan klo 19.50 ja kisat tunnin myöhässä 😂

Osallistuttiin yhdelle hyppärille sekä agiradalle. Tuomarina oli Henri Luomala ja rimat 45 cm. Eka rata ei tutustuessa tuntunut mitenkään päin hyvältä. Liikaa pyörityksiä, jotka on meidän heikkous. Myös in-inin osaamisesta olisi ollut hyötyä. Alussa tein 2-putkesta takaakierron eri tavalla kuin kaikki muut ihan kiusallani. Kökköhän se oli mutta toisaalta jatkolinja parempi. Keskiradalla oli ärsyttävää pyöritystä, mutta lopussa päästiin vauhtiin ja loppukiemurat oli jo pätevää menoa. Vaikka yritin olla tekemättä nollaa, niin ei sille mitään voi, kun ei tule virheitä. Tulos siis -2,71 etenemällä 4,15 m/s. Sijoitus oli puolenvälin tienoilla.

Toista rataa ei tullut omalle kameralle, mutta sen voi katsoa livestreamista kohdasta 8:40:00. Startti oli klo 23 aikaan. Vaikka olen iltaihminen ja treenit on usein klo 22 asti, niin jopa mua väsytti jo vähän tuossa kohtaa. Pyöritykset eivät yllättäen edelleenkään sujuneet. Keskikohdassa rataa peruutin koiran tehdessä takaakiertoa 🙈 ja johtuiko siitä, unohdinko koiran vai eikö Just ollut tarkkana mutta seuraavana olleesta muurista tuli kielto. Jatkettiin siitä ja loppurata meni hyvin, joskin puomi oli melkoinen juoksari... Tulokseksi vitonen ja yliaikaa. Nollalla olisi kyllä ehditty aikaan, mikä on aina positiivista.

Kokonaisuutena jäi hyvä mieli ja 4. SM-nolla on tietysti iloinen asia. Pyörityksistä en tykkää edelleenkään 😂

Erkkariviikonloppu

Sarjassamme yllytyshullut reissaa. Kun kerran Lappalaiskoirat ry järjestää erkkariviikonloppuna sekä agilityn että tokon rotumestaruudet, niin pitäähän sinne lähteä. Eikä haittaa, että ne on Kajjjaanissa, kun kerran Justin poika asuu siellä. Arvoin vähän aikaa, kuinka monta koiraa otan mukaan, mutta lopulta päädyin viettämään laatuaikaviikonlopun Justin kanssa. On se helppoa, kun on vain yksi koira ja sekin järkevä!

Saavuttiin Kajjjaaniin perjantaina alkuillasta. Lauantaina oli vuorossa tokon rotumestaruus, joka oli iltapäivästä. Lähtöjärjestys oli taas ohjaajan sukunimen mukainen aakkosjärjestys eli oltiin taas ekoina. Oltiin 1,5 tuntia ennen paikalla, kun halusin katsoa avoluokkaa. Just oli ihan sikahyvällä tuulella, lenkilläkin tuli roikkumaan hihnasta koiranohituksissa! Ja kisapaikalla tietysti ryömi lähes koko hallin läpi... Pallohallissa oli samaan aikaan pentunäyttely, mutta ei annettu sen häiritä, koska mieluummin tasainen hälinä kuin haudanhiljaisuus, jossa jokainen yskähdys tai oven avaaminen kuulostaa räjähdykseltä. Avoimen loputtua otin Justin ja tehtiin vähän sivulta maahanmenoja, mutta sitten ilmoitettiin, että alo alkaa aikataulun mukaan, joten laitoin Justin takaisin häkkiin. Uusi yritys vartin päästä ja tuomarinpuhuttelun + kehääntulotarkastuksen jälkeen kehään. Paikkis meni erinomaisesti, ekasta käskystä maahan, levollinen makuu ja vasta omasta käskystä sivulle, joten tästä 10. Sain Justin seurautettua kehästä rallyseuraamisella ja palkattua tästä, mikä oli aika hyvä kehätreeni.

Toisen paikkisryhmän aikana tein vielä hissukseen liikkeellelähtöjä ja kanafilenostatukset vielä Just ennen kehää. Seuraaminen lähti ihan kehänauhan reunalta, joten kehääntuloa ei varsinaisesti ollut. Seuraaminen meni yhtä hyvin kuin parhaillaan treeneissä! Hyvä kontakti ja asenne, kaikki perusasennot otettiin, temponvaihtelut ok ja käännökset kelvolliset. Yhdessä vasemmalle käännöksessä Just aavistuksen jätätti mutta itse kuitenkin korjasi oikeaan paikaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun lapussa oli arvosanana kymppi! Miten Just voi saada seuraamisesta kympin! Liikkeestä maahanmenossa hyvä valmisteleva seuraaminen, käsiavulla nopea maahanmeno mutta loppuperusasentoon tarvittiin tuplakäsky. Tästä 7. Luoksarista ysi, en tiedä, mistä lähti piste, oiskohan vinkunut tai oliko se tuo hidas tulo perusasentoon? Kapulanpidossa ei moitteita, siitä 10. Kaukot vähän jännitysmomentti, kun Just vaikutti huonommin fokusoituneelta. Meni kuitenkin ekasta maahan mutta sitten nousi istumaan vasta tokasta. Arvosanana 7. Hyppy meni oikein näpsäkästi ja siitä 10. Kokonaisvaikutus 9 ja loppupisteet 183! Ekaa kertaa Just sai myös KP:n. Sijoitus luokassa oli toinen ja rotumestaruudessa eka. Palkintojenjaossa tuli perinteinen kysymys: "Miten ihmeessä mä saan nää palkinnot vietyä junalla?!"

Olen erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen. Tietysti eniten lämmittää se, että kun sanoo koiralle "sivu", niin se lähtee mukaan tekemään sellaista seuraamista kuin parhaimmillaan treeneissäkin eli ei tarvitse kalastella eikä vilkuilla. Liikkeidenvälit eivät olleet niin hyvät kuin esim. valkun kisamaisessa eli Just ei juurikaan pomppinut nyt. Oli kuitenkin ihan iloisen näköinen vapautuksista, teki peruuttamista ja käsitemppuja ja siirtymiset tuli reippaasti ja vireen heittelemättä juurikaan. Itse muistin suurimmassa osassa väleissä käyttää vapautussanaa "vau" (eikä "jes") enkä jättänyt koiraa yksin siirtyessäni, vaikka ensimmäisenä lähtijänä ei ollut aavistustakaan aloituspaikoista. Ensimmäinen kerta Justin kanssa tokokehässä, kun ei tuntunut kamalalta!

Sunnuntaiaamu alkoi agilitymestaruuksilla. Tuomarina oli Johanna Nyberg ja radat oli ainakin nollien määrästä päätellen aika helpot. Pikkumakseissa oli vain 6 ja 7 lähtijää, joista meidän lisäksi kaksi kisasi lappalaisten rotumestaruudesta. Saatiin määrästä huolimatta kova skaba aikaiseksi, kun kaikki kolme vetivät tuplanollat!

Ekana oli hyppyrata, joka tuntui aika hyvältä, askelmerkit napsuivat mukavasti kohilleen. Ainoa tenkkapå tuli suoralla putkella, kun tein putkijarrun ja sitten alkoi epäilyttää, kääntyykö Just takaisin, kun en nähnyt putken liikkuvan. No, se tuli sitten kuitenkin ihan oikeasta päästä ulos ja sit mulla oli kiire, että ehdin persjättöön toisen putken päähän. Saatiin kuitenkin tilanne pelastettua ja nollilla maaliin. Aika oli -2,20 ja etenemä 4,16 m/s. Sijoituttiin luokassa kolmanneksi.

Agirata tuntuikin sitten vähän huonommalta. Minuun iski taas varmistelutauti ja vein koiraa sormenpäässä. Joko siitä johtuen tai muutenkin Just tuntui hitaammalta kuin hyppärillä. Olin lähellä sössiä kepeillemenon mutta onneksi tiimikaveri oli Just tarkkana. Väännettiin sitten nolla tältäkin radalta ajalla -2,91 etenemällä 3,92 m/s. Tässä luokassa oltiin neljänsiä ja rotumestaruudessa toisia.

Viikonlopun viimeinen koitos oli näyttely. Just sai sileän ERIn tällaisella arvostelulla:
47cm. Keskikokoinen. Erinomaiset mittasuhteet ja kokoon sopiva vahvuusaste. Kaunispiirteinen nartun pää. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvin kehittynyt runko. Saisi kulmautua edestä voimakkaammin. Takaa erinomaisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella ja yhdensuuntaisesti. Runsas, mutta kovin pehmyt turkki. Miellyttävä käytös. Purenta ok.

Agikisat 15.9.

Viime sunnuntaina päästiin vihdoin ja viimein Justin kanssa kokeilemaan Salme Mujusen ratoja, kun hän tuomaroi Ihahilla Kivikossa. Valitettavasti sään kanssa kävi huono tuuri, kun ihan koko aamupäivän satoi ja ekan radan aikaan vieläpä kovaa. Just seisoi lähdössä aika surkean näköisenä mutta yllättäen lähti sitten hyvin radalle luvasta! Itsellä oli itsevarma fiilis alusta, koska vastaavaa hyppy-A-avokulma kepeille -kuviota oltiin juuri harjoiteltu tiistaina. Mutta eipä oltu harjoiteltu sellaista, että siellä olisi putki takana. Just kipitti nimittäin suoraan keppien ekan välin läpi putkeen ja itse jäin seisomaan hölmistyneen näköisenä! Jatkettiin tästä matkaa.  Nostaisin radasta esille radan keskiosan, jossa ensin Just kiihdytti hienosti pituuden jälkeen ja ensimmäinen persjättö napsui kohdilleen. Toinen persjättö ei ehkä ollutkaan hyvä vaihtoehto tuohon kohtaan - valssi ois varmaan ollut parempi. Sen sijaan ennen putkea olevan 180 asteen kaarteessa saan hyvin pidettyä liikkeen yllä enkä jäänyt tökkimään. Sanoisin, että olosuhteisiin nähden rata meni ihan ok!

Toisella radalla satoi onneksi jo vähemmän. Taaskaan ei Justin harmiksi ollut loppusuoraa! Tämäkin rata kosahti jo heti alussa, kun kepeiltä sisäänmenovirhe. Sitten 4. esteellä pyörityksessä Just hyppäsi esteen varmuuden vuoksi molempiin suuntiin eli tästä hylly. Kirsikkana kakussa vielä toinen hylly, joka oli jo omaa huolimattomuutta. Plussaa tällä radalla oli tuo viimeinen putkisuora, jossa ohjasin eri puolelta kuin kaikki muut ja se toimi! Lähetin Justin takaakiertoon, se kääntyi hyvin ja sillä aikaa olin jo lähtenyt kiihdyttämään. Ei törmätty putken jälkeen, vaan koira korjasi linjan ja valssin jälkeen linjasta kohti viimeistä putkea tuli aika optimaalinen.

Agility-SM

Hyppärillä, viime hetken valssi. Kuva: Sporttirakki

Kaikesta kriiseilystä huolimatta lopulta päästiin osallistumaan agilityn SM:iin. Yksilöihin ei toki päästy, kun saikun takia ei saatu nollia kerättyä. Vähän harmitti kesällä, kun saatiin kisalupa, mutta tiesin, että on liian myöhäistä yrittää kasata viittä nollaa. Voin sanoa, että ei harmita enää.

Finaalista, valssi melkein ajoissa eiku... Kuva: Outi Puhakka

Tässä lasken epätoivoisesti, tuleeko Just oikein ulos kepeiltä Kuva: Outi Puhakka

Osallistuttiin siis joukkuekisaan pikkumakseissa Lappalaiskoirat ry:n joukkueessa, jossa oli meidän lisäksi Kati & Halti, Sari & Lilja sekä Katja & Ruska.  Mitään tavoitteita meillä ei ollut, olin vain niin onnellinen, että pääsin Justin kanssa kisaamaan. Jari Suomalaisen karsintarata oli päivällä ja oli aika lämmin, mutta onneksi Just ei kärsi niin paljon kuumasta kuin Lyyti ja kisapaikalla oli hyvät viilennysmahdollisuudet. Neljä rataa yhtaikaa ja kisapaikan meteli ei Justia haitanneet. Kävi sillee hyvä tuuri, että oltiin aiemmassa tutustumisryhmässä mutta suoritettiin rata seuraavan ryhmän jälkeen ekana joukkueena eli saatiin rauhassa valmistautua muiden tutustuessa. Just oli joukkueen eka koira ja päästiin aivan erinomaisella fiiliksellä lähtöön. Alku meni tosi hyvin ja Just sai mut heti kiinni ja valssi pituuden jälkeen tuli tehtyä ihan viime hetkellä. Sitten putkelle Just ei mitenkään erityisesti kiihdyttänyt mutta sen sijaan kaarre sen jälkeen oli tosi pieni. Kepeille vähän jännittäen mutta Just hoiti homman. Takakaarre meni hyvin, putkelle olin suunnitellut lähettäväni kauempaa mutta juoksinpa sitten kuitenkin lähempää ja taas viime hetkellä valssaamassa muurille. Sen jälkeinen kaarre meni taas hyvin ja viimeinen putken jälkeinen takaaleikkaus oli onnistunut ohjausvalinta. Maalissa oltiin nollilla! Aika oli -4,50, sijoitus 40/147 ja oma etenemäennätys 4,44 m/s. Just ei ollut nopeimmillaan mutta eipä mitään ylimääräistäkään tullut tehtyä eli aikaa ois saanut pois vain kiihdytyksistä. Sari ja Lilja sekä Katja ja Ruska tekivät myös nollat, joten joukkueen tulos oli 0.56 ja sijoituttiin karsintaradalla toiseksi!

Eikä olla koiran tiellä... Kuva: Outi Puhakka

Joukkueen tuuletus. Kuva: Outi Puhakka

Ennen finaalia oli neljä tuntia aikaa, joten mentiin kotiin väliajaksi ja kutsuttiin Kati ja Haltikin mukaan. Just sai tosi hyvin levättyä ja kun tultiin takaisin Myyrmäkeen, Just oli ihan sikahyvällä fiiliksellä ja oli ihanaa viritellä sitä isolla kentällä, kun muut radat oli jo purettu ja tilaa oli tosi paljon, ilma oli myös viilennyt iltaa kohden. Samoin itellä oli ihan huikea fiilis, kun finaalirata näytti ihan "meidän radalta"; tutustumiseen mennessä vaan tärisin ja pompin enkä meinannut pysyä nahoissani 😂. Tällä kertaa en osannut laskea verkka-aikaa sopivasti mutta toki mieluummin ajoissa paikalla kuin liian myöhään. Jännitys näkyi siinä, että rata meni aika varmisteluksi, mutta ehkä tämä oli vuoden ainoa kisa, jossa varmistelu on vähän sallittua... Ohjaukset eivät siis olleet ihan tismalleen ajoissa. Just oli ihan luottokoira ja kuunteli ohjausta tosi tarkasti. Kepeille mennessä katsoin, että Just meni väärin sisään! En kuitenkaan voinut olla varma ja nopeasti vain ajattelin, että pakko katsoa, miten tulee ulos. No oikeinhan se oli mennyt ja oikein tuli myös ulos, joten siihen pikavalssi ja matka jatkui. Onneksi en lähtenyt korjaamaan virhettä, jota ei tapahtunut!!! Kontaktit meni hyvin ja ihan loppuun asti juostiin rataa tarkasti ja nolla napsahti taas! Aika oli -2,04, sijoitus 12/40 ja etenemä 3,93 m/s.

Tää fiilis ei unohdu. Kuva: Outi Puhakka

"Just, sä voitit Suomen mestaruuden!"

Sitten jännittämään joukkuekavereiden suorituksia. Haltille kymppi, Liljalle nolla ja Ruskalle myös nolla eli meidän joukkue vetäisi finaalin ainoana kolme nollaa! Viimeisellä joukkueella oli vielä mahdollisuus voittoon mutta heille tuli yksi vitonen lisää tuloksiin. Siinä sitten odoteltiin virallisia tuloksia, koska ei voitu uskoa, että me oltaisiin voitu voittaa. Mutta niin siinä vain kävi! Tässä vaiheessa alettiin olla jo aika hysteerisiä, itkettiin ja naurettiin yhtaikaa ja kuvissakin jopa hymyiltiin! 😁 Miten voi olla mahdollista voittaa porokoirajoukkueella Suomen mestaruus??? Mitalit kaulassa juostiin kunniakierrosta ja voi kaikkia kavereita, jotka tulivat onnittelemaan paikan päällä tai somessa aidosti onnellisina meidän puolesta 😍 Vielä seuraavana aamunakin oli vaikea uskoa todeksi ja piti ottaa mitsku töihin mukaan että pystyi aina välilä tarkistamaan, että onhan tämä totta 😂

Ja kuten aiemminkin on käynyt, kun mun jännitys laukeaa ja Just ymmärtää, että se on ollut super, se oli ihan mahtavalla tuulella monta päivää. Sitten voi miettiä, kuinka paljon yleistä tekemiistä latistaa se, kun saadaan vaikka yliaikanolla, vaikka on tehty parhaamme. Kyllä Just ymmärtää, oliko suoritus ihan ok vai super.

Kulta-Just

Lomaviikot

Kesän viimeisellä lomalla toteutettiin nelivuotinen unelma eli otettiin hepat mukaan mökille. Majoitettiin ne tutulle tallille 8 km päähän ja oltiin reissussa 12 päivää (10 + matkapäivät). Melkoiset järjestelyt se vaati, rahan- ja ajanmeno oli melkoista mutta olipa myös ihanaa! Jo se, että sai olla mökillä noin pitkään, ilman että "huomenna on jo lähtöpäivä". Eikä tarvinnut huolehtia, mitä hepoille kuuluu. Viski ja Eppu viihtyi oikein hyvin Mennalassa ja koiratkaan ei päässeet villiintymään, kun joka päivä käytiin ihmisten ilmoilla.

Ilmat etenkin ekalla viikolla oli sen verran viileät, että käytettiin aika lenkkeillen. Oli aikaa käydä pidemmälläkin, joten heti ekana päivänä käveltiin Korpilahden Haukankierros (10 km) ja tänä keskiviikkona käytiin Isojärven kansallispuistossa (12 km). Yhtenä päivänä yritin vähän pihatreeniä, mutta siitä ei oikein tullut mitään, joten annoin olla. Joku harjoitteli toki lähes päivittäin paikalla pysymistä vinkulelukummitus palkkana ja sitten jonkun verran sosiaalista palkkaa, joka päättyi siihen, että se tarjosi jalkojen väliin tuloa ja puri mua ohi mennessään perseestä.

Jokun kanssa kokeiltiin ekan kerran pyöräilyä. Ensin springerissä, joka ei ollut hyvä idea.  Toisen kerran mentiin fleksissä ja se toimi paremmin. Alkulenkistä oli aika epävarma, mutta loppua kohti parani ja parani ja viimeiset kilometrit meni jo tosi hienosti.

Viime perjantaina lopetettiin kisatauko Justin kanssa ja ajeltiin Laukaaseen iltakisoihin. Tuomarina oli Johanna Nyberg. Sää oli aika ihanteellinen: 14 astetta ja pilvistä. Agilityrata tuntui tutustumisessa aika helpolta, ja radalla oli se ihmeellinen flow-tunne, kun kaikki menee Just käsikirjoituksen mukaan ja koira on tismalleen siinä, missä olettikin. Kepeille meno U-kulmasta toimi ja kontaktit meni hyvin. Heti ekasta startista 4 kk tauon jälkeen siis nolla ja 3. sija! Aika oli -2,03 ja etenemä 3,75 m/s.

Hyppäri ei tuntunut niin hyvältä, mutta meni ihan kohtuullisesti puoleenväliin asti. Sitten Just meni kepeille kakkosväliin paljon helpommasta kulmasta kuin agiradalla! Siinä oli kyllä putki vasemmalla puolella, että ehkä vedin vähän liikaa pois sieltä? En saanut heti korjattua, ja Just pyörähti vielä toisen kierroksen keppien edessä ennen kuin löysi oikein sisään. Vähän tästä hajosi rytmi ja loppuradan pyörityksen ohjasin tosi huonosti, vaikka olin sitä niin harjoitellut tutustumisessa. Tästä siis kymppi ja yliaikaa. Oikein positiivinen fiilis jäi ekoista kisoista! Nyt vaan pitäisi pitää koira kunnossa, että päästään starttaamaan SM-joukkueessa.

Agilitykisat 6.4.

Kaksi viikkoa sitten agilitykisat Ojangossa. Kolme rataa, joista eka Ritva Herralan hyppäri. Rata tuntui tutustumisessa aika eksoottiselta mutta onnistuttiin kuitenkin aika hyvin: mulla ei ollut ylimääräistä aikaa eli koira liikkui hyvin. Nolla tuli ja kauden etenemäennätys 4,16 m/s. Sijoitus oli viides.

Keskimmäinen rata huonoin, Just oli selvästi nihkeämpi. Ärsyttävästi juuri tällä radalla muut mokasivat eli voitettiin yliaikanollalla.

Viimeinen rata taas parempi. Ihan jäätävä alkusuora tuossa radassa! Tästä myös nolla ja kolmas sija.

Kisojen jälkeen katselin videoita ja jotenkin oudolta näytti tuo Justin hyppääminen. Ekalla radalla tuli joitain todella kaukaa ponnistettuja hyppyjä ja vikalla otti ihmeellisiä puolikkaita askeleita esteväleihin, mitä ei yleensä tee. Seuraavana päivänä fyssarilla löytyikin iso jumi reidestä, Noora epäili venähdystä, mikä on tietysti harmi mutta parempi kuin jokin ranka- tai muu vakavampi vika. Toivottavasti vielä jonain päivänä henkinen ja fyysinen hyvä kunto osuu samaan kisaan!

Justin agilityviikko

Viime viikolla Justilla oli tiistaina treenit ja lauantaina kisat NAS-hallilla. Tiistaina ostopaikka Niinun treeneihin. Kasiesteellä suurin oivallus. Ekalla kerralla käännyin hyppyä kohti kuten valssiin, mutta Niinu sanoi, että ohjaa vaan ihan tavallisesti takaakiertoon kohti rimaa - ja sehän toimi! Liian helppoa!?

11-14 oli Justille vaikea. Rengas oli sellainen uudenmallinen kehyksetön, joita Just on mennyt ihan ehkä kerran aiemmin, niin ehkä siksi Just ei lukinnut sitä kovin hyvin. Kun ajauduin liian lähelle 12:ta ja jouduin lähtemään väistämään puomia, niin Just tuli liikkeen mukana. Palkalla meni ihan hyvin mutta ilman ei. Tässä vaiheessa rupesi aika loppumaan (12 minuuttia on aivan liian lyhyt uudella kouluttajalla!) mutta otettiin sitten vielä 26-30-pätkä. Ensin palkattuna, sitten ilman ja se meni hienosti.

Lauantaina kolmen startin kisat. Ekan kahden radan tuomari Jouni Kautto ja kivat radat. Ja nyt ei taas ollut vauhti kohdillaan. Ekalla radalla maailman helpoin suora lähestyminen kepeille ja sit Just meni väärältä puolelta sisään!? En näyttänyt videolta edes olevan linjalla, oiskohan ollut jokin optinen harha? Tuloksena 5 ja yliaikaa - varmaan Just ja Just ois ehtinyt aikaan ilman virhettä. Tässä radassa oli hetkittäin ihan ok meininki ja esim. puomi oli hyvä, mutta kiihdytykset oli harvassa.

Tokan radan olin tutustunut väärin! Maksien ekoja alkaessa huomasin virheeni eli keinun jälkeen olin meinannut mennä suoraan takaakiertohypylle. Onneksi putki oli siellä, missä oletinkin sen olevan, niin se kohta meni ihan ok. Hylly tuli kohdasta, jossa tein japanilaisen liian tiukasti ja Just meni hypyn väärältä puolelta. Tässäkin vähän nihkeetä menoa ja erityisen hitaat kepit.

Kolmas rata oli hyppäri, jonka tuomaroi Jari Helin. Oli aika erikoinen rata - ei yhtään putkea!? Oli jo tutustuessa sellainen rata, et tiesin, ettei hyvää seuraa ja ihanneaikakin oli liian tiukka. Oikein ruma kankinolla tästä väkerrettiin mutta yliaikaa tuli hirveästi. Hetkittäin vähän parempia pätkiä mut esim.  kepit taas madeltiin. Lopussa Just oli sitä mieltä, että takaakierto on turha ja meinasi oikaista suoraan maaliin 😁

Nyt en taas tiedä, mitä ajatella. Miksi Hurtalla Just oli niin selvästi nopeampi ja kiihkeämpi? Mikä logiikka sillä on näissä?

Justille toka serti!

Ystävänpäivänä Justilla iltakisat Hurtta Areenalla. Tuomarina Mia Laamanen ja rimat 50 cm. Ihan älyttömän kivat radat! Mentiin suoraan töistä junalla ja lämppäys- ym. aikataulutus onnistui viimeisen päälle. Pikkumakseja oli alle 10 ja oltiin vuorossa neljäntenä. Ekaa kertaa testissä nyt ruokapainotteinen palkkaus: maalipalkkana oli purkki, jossa kissanruokaa ja lämppäleluna sukka, jonka sisällä kanatikku. Ja sehän toimi! Aivan uskomaton fiilis, kun radalla ei olekaan kivireki perässä vaan oma "sopivavauhtinen" koira mukana 😍 Tätä rataa ei ole omalla videolla, mutta Haun livestreamista näkee:https://www.youtube.com/watch?v=zuJMtcBICzM&t=4054s (kohta 12:40).

Kepeillä menin liian pitkälle eteen, kun niiltä piti kääntyä takaisin päin ja muutamalla hypyllä Justilla ei ollut selvyyttä seuraavasta suunnasta, joten tyssäytti hypyltä alas aika raskaasti (tuolla pohjalla vielä korostui). Yksi virhekin saatiin aikaiseksi, kun Just ei lukinnut takaakiertoa. Vähän vaikea nähdä tuosta yläkulmavideosta, mutta varmasti jollain asteella hätäilen siinä. Puomin kontakti oli aika nopea, ei kyllä ollut pysäriä nähnytkään, kun Just lähti jo kiihdyttämään loppusuoralle. Tuloksena 5 ja pikkuisen yliaikaa, 2. sija.

Toka rata tuntui jo tutustumisessa "meidän radalta". Alkusuoralla olisin voinut jättää Justin vähän kauemmas. Puomin jälkeen olin suunnitellut japanilaisen (ekaa kertaa kisoissa vissiin!) ja sen teinkin, joskin vähän rekkakäännöksenä. Puomin kontakti oli tällä kertaa hyvä. A:n jälkeen oli jännä kohta, johon kaikki jäi tutustumisessa pyörimään. Päätin tehdä sen kahdella valssilla, jotka piti tehdä pirun nopeasti ja sitten toivoa, että koira lähtee lukemaan keppejä. Ja sehän onnistui! Ennen loppusuoraa putkella sanoin vähän riskillä "eteen" - riskillä siksi, että edessä oli keinu. Just meni sinne sellaisella asenteella, että mulle iski paniikki ja pysäytin niin rajusti, että Just stoppasi kokonaan ja vähän liian aikaisin. Eipähän tullut lentokeinua mutta aikaa siinä toki tärväytyi. Loppusuora oli taas vauhdikas ja maaliin nollilla. Ihmettelin, miten monet kisatyöntekijätkin tulivat sanomaan: "NONIIN", kunnes mulle selvisi, että ei tehty ainoastaan radan ainoaa nollaa vaan ainoa tulos! Aika oli -3,85 ja etenemä 3,88 m/s. Nollavoitto siis ja toka serti plakkarissa!

"Jos homma ei toimi, muuta palkkausta."

Viime sunnuntaina agilitykisat NAS-hallissa. Oli ihan tosi huono fiilis jo mennessä näistä kaikista turhautuneista treeneistä, kannattaako ees mennä jne. Ekan radan tutustumisessakin oli jopa vaikea keskittyä kun jurppi niin paljon, negatiiviset ajatukset täyttivät pään. Ei tästä mitään tule. Ja eihän siitä tullutkaan. Olin testannut tuon kepeillemenon  keppien toiselta puolelta ohjaten verkkaesteillä eikä toiminut yhtään. Vein sitten samalta puolelta ja poikkari 11:lle, leikkaus 16:lle. Oli taas kyllä aikamoista tervanjuontia koko rata ja poikkarilla ajoin ihan päälle, niin siinä tuli sählättyä. Yliaikaa tuli yli VIISI SEKUNTIA ja etenemä hyppärille surkea 3,65 m/s. Jäähkälenkillä ihan mieli maassa, mitä ihmettä tässä on tapahtunut.

Toinen rata tuntui tutustumisessa jo paremmalta. Valitettavasti radat ei ole videolla, mutta tunteehan sen, kulkeeko koira vai ei. Noilla suorilla päästiin etenemään ja rytmitykset ok. Keinu oli ihan jees, puomin vauhti kai aika keskiverto, kepit ei kovin nopeet. Tuli tästäkin yliaikaa mutta vain 0,62 ja etenemä oli parempi tässä kuin hyppärillä (3,85 m/s).

Maalikäytökseen liittyi sitten tämän kisan tärkein opetus. Vaikka Just oli leikkinyt tosi hyvin ennen rataa, niin maalissa halusi kuitenkin kanatikun eli ruokapalkan. Olisiko nyt niin, että kun se on pentujen ja sterkan jälkeen ahneempi, niin sen palkkausta pitäisi muuttaa lelupainotteisesta ruokapainotteiseen? Muistelin niitä muutamia treenejä valeraskauksien aikana, kun Just teki ihan erilailla namille töitä. Kun muutenhan se on aina ennen ollut kiihkeä lelulle ja nami on ollut "ihan kiva". Nyt sitten kun tästä joskus taas päästään treenaamaan väistötiloihin, niin täytyy ruveta kokeilemaan namipalloja / -sukkia, jos sitä kautta löydettäisiin taas kadonnut vauhti. Periaatteella: "Jos homma ei toimi, muuta palkkausta." Lisäksi jos koirani saavat toko-/rallykisan jälkeen kissanruokapalkan, niin miksei myös agilityssa.

Ekat kisat tauon jälkeen + uusi vuosi

Viime lauantaina pakattiin ajeltiin Lahteen, vietiin Joku siskolleen hoitoon ja mentiin Justin kanssa agilitykisoihin. Olin ilmoittanut kahdelle radalle, hyppy + agi, tuomarina Arto Laitinen. Hyppärillä rimat 50 cm. Tutustumisessa tuntui ihan mentävältä. Rata alkoi ihan ok mutta keppien lopussa tein persjätön ja Just lähti perään. Otettiin vain viimeinen väli uudestaan mutta sitten Justille iski "tee sit ite kun kerran paremmin osaat" -fiilis eikä lähtenyt heti putkeen vaan jäi pyörimään. Ei kuitenkaan saatu toista virhettä tuosta pyörimisestä, joten lopputulos 5 + yliaikaa.

Agiradalla rimat 45 cm. Tuloksena yliaikanolla. Jotenkin ei tässäkään löytynyt vauhtia, jotenkin tuntui, ettei Just oikein kiihdyttänyt kunnolla missään kohtaa, ellei ehkä pituudella ja A:lla, mut siinä se olikin. Lisäksi kepeillemeno, keinu ja puomi oli hitaat, että ei ois tuolla esityksellä pitänytkään päästä aikaan.

En nyt sitten tiedä, pitäiskö tästä huolestua vai ei. Se on onnistunut keräämään vähän ylipainoa sterkan jälkeen tarkkuudestani huolimatta, joten siitä pitää ensin päästä eroon. Jumissa sen ei pitäisi olla, kun vastikään huollettu. Toki voi olla vielä ratakunnon puuttumista (koskee myös ohjaajaa, hyvä että pääsin kotona autosta ylös 😂) tai sitten jotain kisajännitystä pitkän tauon jälkeen. Että en nyt ainakaan panikoi vielä, katsotaan, kun päästään taas kunnolla treenaamiseen kiinni. Jos joku keksii, miksi se on noin pahasti käsijarru päällä, niin sopii ehdottaa!

Uusi vuosi vietettiin Sysiväikeen porukan luona Pornaisissa. Sisälle ei paukkunut juuri yhtään ennen puoltayötä. N. 23.45 Just kurtisti kulmiaan, mutta mullapa oli tasapainotyynyt ja puolipallot mukana, joten me jumppailtiin siinä 40 minuuttia, minkä jälkeen Just pyöritteli vielä pyramidia vartin verran. Tämän jälkeen paukkuminen oli loppu, Just läähätti mutta ehkä kuumaa ja väsymystä tunnin pelaamisen jälkeen. Maattuaan paljaalla lattialla lopetti. Yhden aikaan käytiin pissalla, minkä jälkeen Just rauhoittuikin yöunille. Kyllä huomaa eron, kestääkö pauke tunnin vai 8 tuntia. Olen niin kiitollinen Jennille ja Robinille tästä mahdollisuudesta 😍

Just paras!

Agiserti on jo useamman kerran ollut lähellä, mutta nyt se sitten napsahti kohdalle.
Ekan radan tuomarina oli Sari Mikkilä, jolta saatiin ykkösissä 4 nollaa. Jatkettiin samaa linjaa ja tehtiin tältäkin radalta nolla! Rimat oli 45 cm. Rata tuntui vähän kummalliselta, erikoisia putkeen vientejä ja koko ajan joutui pitämään koiraa hanskassa. Vaikkei päästy kiihdyttelemään, niin ehdittiin taas Just sopivasti aikaan: -0,63. Tällä tuloksella sijoituttiin kakkoseksi. A:n kontakti videolta katsottuna aika hilkulla! Mutta uskotaan, että tuomari näki, kun vierestä katsoi.

Toisena oli Henri Luomalan hyppäri, jolla rimat 50 cm. 3-4 välin takaakierto oli Justin mielestä ihan idioottijuttu ja sen vauhti tyssäsi ihan totaalisesti 🙈 Tästä vähän itselläkin lässähti fiilis, vaikka loppurata menikin ihan kohtuullisesti. Tästä tulos 2,83 ja taas 2. sija.


En kuitenkaan jäänyt vellomaan tähän laamailuun vaan nostin vikalle radalle panoksia. Tämän radan tuomaroi Jari Suomalainen ja rimankorkeus oli 45 cm. Ja sisuuntuminen kannatti: tehtiin nimittäin radan ainoa nolla! Vain yksi tulos tuli meidän lisäksi. Radan alku pyöri ihan näppärästi, mutta ennen puomia hukkasin koiran, kun ohjasin sitä pois väärältä enkä oikealle. Onneksi Just pelasti ja valitsi puomin. Niin kiltisti otti puomin kontaktin! Sen jälkeen työnsin vähän liian pitkälle kaarteelle, mutta pikkujuttuja. Loppusuoralla taas hieno kiihdytys (kunpa se menis koko radan tuota vauhtia!) ja se kannatti, nimittäin jäätiin miinusajalle vain kolme kymmenystä! Ollaan me tarkkoja 😂

Radan jälkeen lähdettiin luppisystävien kanssa pitemmälle jäähkälenkille katsomatta edes, ehdittiinkö aikaan. Lenkiltä tullessa menin katsomaan tulostaulua ja taisi suusta päästä "oho" tai jotain, kun näin tekstin SERT-A. Isojen maksien aikaan en edes uskaltanut haaveilla serteistä mutta näköjään nyt pikkumakseissa ne on täysin mahdollisia.

Hyppärin hyytyminen harmitti, kun ei Just ikinä ole RAVANNUT radalla, paitsi sen kerran, kun oli säikähtänyt ja ahdistunut. Miten sitä nyt noin paljon harmitti pitkä takaakiertoon vienti. Mutta muuten olen kyllä erittäin tyytyväinen kumpaankin agilityrataan. Alkaa pysyä pakka kasassa koko radan ajan eikä tällä kertaa tullut hassuja pikkuvirheitä, kuten aiemmissa talven kisoissa. Putkijarrukohtia ei tänään ollut, mutta puomi ja keinu meni itsevarmasti, vaikka ei Ojangossa olla treenattu ikiaikoihin. Josko ois sekin kriisi taaksejäänyttä elämää? Toki noita -0,jotain aikoja voisi ajatella myös negatiivisen kautta, että joku pienenpieni lipsahdus, niin menee jo yliajan puolelle. Vaan ollaan onnellisia, että pysyttiin miinuksen puolella!

Nyt Justin sopis aloittaa juoksut vaikka heti huomenna. Tästä ois hyvä jäädä tauolle 😍

Justin kisaviikonloppu

Lauantaina agilitykisat Niinun hallilla. Kolme starttia, jotka kaikki tuomaroi Anne Savioja. Ekana oli hyppäri, jossa rimat 45 cm. Ekan suoran putken jälkeen olin päätynyt poikkariin, mutta olisin ehtinyt tekemään siihen jotain muutakin. Meinaan poikkari ei ollut kaikista onnistunein ohjaus - videolta näkyy hyvin, kuinka koira on jo lähtenyt lukemaan sitä oikein, mutta sitten mä vielä vedän vähän vasemmalle, ja Just joutui tekemään ylimääräisen kiepahduksen. Sitten kulki jonkin matkaa tosi hyvin, kunnes keppien jälkeen tuli kielto putkelta. Tosi vaikea nähdä videolta, mitä siinä oikein tapahtui. Jäikö Just putken suulle pyörimään, koska en ohjannut kunnolla putkeen, kun keskityin niin paljon putkijarruun? Vai onko se menossa putkeen, mutta tulee jarrusta pois? Joka tapauksessa meidän putkijarru on nyt ihan rikki, ja sitä pitää nyt vahvistaa treeneissä tosi paljon. Tältä radalta saatiin vitonen +1,47 yliaikaa eli oltais ihan kevyesti ehditty aikaan ilman kieltoa. Ärsyttävintä tässä oli se, että radalla ei tullut yhtään puhdasta nollaa eli serti ois ollut tarjolla!

Toisella radalla rimat myös 45 cm. Ratapiirros oli kuin meille tehty: puomi toiseksi viimeisenä esteenä kohti maalia. Ja hienosti se menikin! Tarkasti käytettiin kaikki aika, joka oli käytettävissä ja 18 sadasosaa jäi ihanneaikaan 😂 Tuloksena siis -0,18 ja 3. sija.

Viimeisellä radalla rimat 40 cm. Just karkasi taas lähdöstä! Tällä kertaa sain sen pidätettyä ajoissa ja uudestaan istumaan; etumatkaa oli pakko saada. Tällä radalla tein jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt: pudotin itse riman! Tai tarkemmin ottaen tönäisin siivekettä, minkä seurauksena rima putosi. Ei helvetti, miten idiootti virhe!!!! Koira oli noin muuten täydellinen ja suoritusaikakin oli selvästi miinuksen puolella. Vitonen tältä radalta siis.

Kokonaisuutena olin erittäin tyytyväinen päivän saldoon, vaikka virheet olikin typeriä. Koira kulki kaikki kolme rataa yhtä hyvin, ja fiilis oli huippu. Erityisen onnellinen olen onnistuneista puomeista ja keinusta sekä maalikontrollista! Huomatkaa esim. viimeisen radan puomi - Just ei yritäkään oikaista siitä suoraan maaliin, vaikka aiempi rata meni niin.

Sunnuntaina sitten rallytokokisat. Oli alunperin tarkoitus lähteä porukalla, mutta valitettavasti kaverit eivät saaneet koepaikkaa. Sitten yritin vaihtaa Lyytin kisaan, mutta mestariin ei tullut ainuttakaan peruutusta, joten sekään ei onnistunut. Vielä aamulla jurppi tosi paljon, ei ois yhtään huvittanut lähteä yksin Justin kanssa. Matkalla kuitenkin vaihdoin asennetta ja tuumasin, että tehdään nyt vähän pidennetty tallireissu ja koetetaan napata koulari matkalla.

Tuomarina oli Kirsi Petäjä, ja rata oli mukavan monipuolinen. Alussa Just oli aika kuutamolla, ei yhtään tajunnut, että ollaan tekemässä hommia. Kontaktia piti hyvin vaihtelevasti. Itseäkin siinä tietysti hermostutti ja touhu meni vähän kalasteluksi. Jossain vaiheessa kuitenkin Just tajusi, että täällä oli tarkoitus seurata ja n. puolessavälissä rataa skarppasi. Loppuradan seuraaminen olikin jo oikein hyvää, ja kontakti pysyi hyvin esim. pujottelun juosten.

Radalta tultua ajattelin, että kyllä me joku tulos saadaan, mutta vaikea tietää, tuliko hihnan kiristymisiä tai kyltin tökkäämisvirheitä. No eipä tullut - ainoa virhe oli vinous kyltillä 12 eli askel oikealle. Tulos siis 99 pistettä, joka oikeutti kolmanteen sijaan. Nyt Just on sitten RTK1 Just 😃 Vaan täytyy sanoa, että kyllä taitaa Just jatkossakin pysyä agilityssa ja Lyyti saa rallata. Aika pahasti epämukavuusalueella on tuo Justin seuruuttaminen...

Reissuvkl

Hullun Koiranaisen maakuntamatka suoritettu! Käytiin tutustumassa kahteen urokseen, joita olin ajatellut Justille sulhaskandidaateiksi: Tuhkavuorten Kotkanpoika "Keppo" sekä Pilvipolun Hellehuippu "Huippu". Just tuntui tykkäävän kummastakin, joten tämän hetkinen suunnitelma on kaksoisastutus. Toivotaan, että onnistuisi ja tulisi edes toisesta uroksesta pentuja. Huikeeta toki ois, jos tulis molemmista!

Reissuun oli toki yhdistetty agilitykisat lauantaina Oulussa. Nyt ekaa kertaa ikinä osallistuttiin kolmelle radalle. Aamu alkoi Esa Muotkan hyppärillä. Rimat 45 cm. Jo tutustumisessa oli loistofiilis, et tää on ihan meidän rata. Alku lähtikin ihan lupaavasti, mutta sitten keskivaiheilla taas outo virhe - Just kääntyi putkesta takaisin! Luuleekohan se raukka, että kun huudan "Just tänne", niin se tarkoittaa, että on väärällä esteellä!? Täytynee nyt vähän palkkailla noita putkia, että se antais mennä vaan. Siitä sitten jatkettiin - kepit meni hyvin, samoin irtoamiset suoran putken jälkeen ja loppusuoralla PAITSI että Just livahti renkaan sivusta niin näppärästi, että katsojat ei huomanneet. Tuomari oli kuitenkin tarkkana, joten tulokseksi HYL.

Agilityradat tuomaroi Elina Hannikainen-Himanen, ja niissä rimat 50 cm. Nämäkin tuntui tutustumisessa ihan hyvälle. Eka alkoi hyppy - puomi, joten sain lähdössä hetsattua puomin hyvin. Menikin jo vähän paremmin kuin Hyvinkäällä, vaikka hidas se toki edelleen on. Samoin keinu. Kieputukset meni ihan hyvin, mutta sitten menin taas samaan lankaan kuin joskus ennenkin: suoralta putkelta Just lähti sinkoamaan kohti maalia. Kävi vielä tutustuessa mielessä, että tossa pitää olla tarkkana, mutta ei se tarkkana oleminen riitä, kun pitää tehdä kunnollinen jarru! Tästä tuloksena 1,63 yliaikaa ja 2. sija. Ei oo ihme, että tulee yliaikaa, jos puomilla menee joku 5 sekkaa ja keinulla 3 ja sitten vielä heitetään kiekkaa.

Kolmannella radalla alkoi tuo maalivetoisuus mennä vähän överiksi - Just lähti jo 3. putkelta tarjoamaan maalia 😂 Korjauksesta sitten hetkeksi vauhti hidastui, mutta keinu meni jo ihan kelvollisesti. Sen sijaan keinun jälkeiselle hypylle tuli vähän hassu kielto - vissiin mun juoksulinja muuttui. Siitä sitten jatkettiin ja keskirata meni ihan kohtuullisesti. Tuomari oli vissiin lukenut mun ajatuksia, kun oli laittanut puomin tokavikaksi esteeksi loppusuoralle! Ja nyt se menikin jo (hitaalla) laukalla 😊 Alastulokin täydellinen, joten tästä oli ykköslelu ansaittu. 6,77 tulokseksi tältä radalta.

Eli nollat oli taas lähellä, mutta joku hassu virhe kuitenkin joka radalta. Fiilis hyvä - oli kivat radat juosta. Muutama onnistunut ohjaus mahtui matkan varrelle enkä jokaisessa takaakierrossa jäänyt tielle (muutamassa toki). Erityisen tyytyväinen olen siihen, että ilmoitin ekaa kertaa kaikille kolmelle radalle - ei Just tuntunut mitenkään väsyneeltä kolmannella radalla ja omakin pää ja selkä pysyi suunnilleen kasassa. Ja tuo puomi maalisuoralla oli Just sitä, mitä me tähän kohtaan tarvittiin. Taidan jatkossakin ilmoittaa kolmelle radalle, jos on vaan mahdollista, kun nuo kontaktitkin paranee, kun toistamiseen mennään.

Nollakoiria!

Eilen Lyyti oli ihan nolla rallytokokisoissa Ojangossa. Nappasin meille nollakoirakon paikan voittajasta, kun aattelin, että kiva saada ilmainen kisatreeni luokasta, jonka tehtävät osataan hyvin. Plussana vielä se, että kerrankin pääsee palkkaamaan heti radan jälkeen kulkematta käytösruudun kautta. Ja hyvin meni meidän nollailut, oltiin ajoissa paikalla eikä mokailtu mitään noloa. Ratakin meni ilman ääntelyitä!

Ensin mentiin siis käytösruutuun ekan koirakon suorittaessa rataa; asentona oli edessä istuminen. Eikä taaskaan saatu kurretemppua, vaan Lyyti istui esimerkillisesti asennossa koko 2 minuuttia. Ajan tultua täyteen rapsuttelin sitä kyykyssä, niin siinä kohtaa rupesi vinkumaan! Nousin sit takas seisomaan ja käskin olla hiljaa, niin oltiin sit vielä asennossa loppusuorituksen ajan.

Itse radalla kaikki virheet tuli ekalta neljältä kyltiltä! Ensin eteentulossa Lyyti lähti tarjoamaan peruutusta, ennen kuin sain sen istumaan -1. Sitten pyörähdykseen Lyyti ei lähtenyt ("ai mitä?!") ja uusin sen vasta, kun olin jo lähestymässä seuraavaa kylttiä eli tästä HYL. Onneksi ei oltu oikeassa kokeessa! Eli koetilanteessa ei olisi kannattanut uusia, mutta toki ihan hyvä, että tällä radalla uusin, niin saatiin kieppi onnistumaan - asiat tehdään loppuun asti. Vaan on se kumma, että saadaan joka kokeessa kiepistä joku virhe! Seuraavalla paikallakäännöskyltillä tuli vielä -10 tuplaistumisesta. Nää saatiin jo syksyllä täsmällisiksi - pitää vahvistaa lisää. Tämän jälkeen radan keskiosa vähän vaihtelevassa kontaktissa, mutta erityisen hyvä puolenvaihto takana ja eteentulossakin muistettiin istua. Spiraali vasemmalle oli varmaan paras ikinä! Eli loppua kohti vain parani. Tuomarinkommentti: "Taitava pari! Hienoa reipasta seuraamista!" No joo-o, meidän seuraaminen on aika reipasta, samoin radalta poistuminen 😂

Sunnuntaina sitten Justin vuoro agilityksoissa Hyvinkäällä. Osallistuttiin taas kahdelle radalle, mikä tuntuu olevan ihan riittävästi mun selällä.  Rimat molemmilla radoilla 50 cm. Ensin oli Anne Viitasen hyppäri, joka radan reunalta näytti aika pahalta. Rata ei kuitenkaan ollut niin ahdas kuin miltä näytti, vaan jo tutustumisessa tuntui olevan mentävissä, haastava toki. Otin tavoitteeksi lähettää takaakiertoihin sen verran kauempaa, että saisin saksalaisen tehtyä ajoissa. Ja ainakin omaan silmään onnistuin eli en ollut koiran tiellä! Tuollaista kepeille menoa ei olla viime aikoina harjoiteltu, mutta otin sellaisen lämppäesteillä ennen rataa ja siellä meni hyvin, niin radalle mennessäkin oli hyvä fiilis siitä. Myöskään putkille en saatellut, joten ehdin hyvin oikaisemaan linjan taimmaisen putken jälkeen. Viimeisellä putkella sen sijaan oli hylly enemmän kuin lähellä. Tein ihan oikeaoppisen merkkauksen putken suulla, mutta silti Just ulos tultuaan lähti hyppäämään kakkoshyppyä. Käsittämättömintä on se, että se oli melkein ponnistuspaikassa, kun korjasi linjansa oikealle esteelle eikä virhettä tullut! Ihme naisen logiikkaa taas 😂 Ehdittiin Just ja Just ihanneaikaan (-1,02) ja näin ollen saatiin meidän eka kolmosluokan nolla! Sijoituttiin kolmanneksi vielä, niin palkintojakin tuli, jee! Vielä ei etenemällä juhlittu (3,76 m/s), mutta kaikkea ei voi saada kerralla.

Sitten Elina Hannikainen-Himasen agilityrata. Tällä radalla oli pitkiä estevälejä ja kaksi takaakiertohyppyä, jotka oli loogisin tehdä pyörittämällä. Tän radan tavoitteeksi otin, että ainakin parissa kohtaa lähettäisin koiraa kauemmas saattamisen sijaan - se kun ei todellakaan saattelua tarvitse. Kakkoshypyn käännös onnistui heti hyvin, mutta sitten Just jännäsi keinulla ja tuli sen ihan hiipien. Tästä jatkettiin matkaa ja kepeille avokulmaan vienti onnistui, joskaan ei kovin nopeasti. Sitten tuli ne kaksi kohtaa, joissa oli tarkoitus lähettää - no vähän lähetin mut pari askelta kauempaakin ois menny. Näyttäis, et korvassakin ois ollu jotain, kun kerkesi ravistellakin pari kertaa 🙈 Sitten tuli puomi, joka oli aivan pohjanoteeraus. Just luuli sitä selvästi keinuksi ja hyppäsi keskeltä ylösmenoa pois. Toisella yrityksellä meni hiipien, mutta vaadin sit etujalat maahan kontaktilla, kun kerran aikapeli oli jo menetetty. Päästiin oikeastaan vauhtiin vasta, kun lähdettiin hallin päästä tulemaan takaisinpäin ja loppurata menikin hyvin, vaikka kierrossa tulikin harvinainen rimanpudotus. Vissiin hyppäsi niin tiukasti! Kiva, kun radalla oli loppusuora, niin ei varmana jäänyt paha mieli. Tulokseksi tästä tuli 10 + varmaan puol tuntia yliaikaa.

Tää tuntuu olevan aika uusi ongelma, kun vielä viime vuonna kisoissa meni ihan reippaasti. Ja treeneissähän on läpi talven tehnyt hyviä puomeja. Jau Areenan kisoissakin oli hitaahkot kontaktit, mutta tämän päiväinen oli vielä paljon pahempi. Nyt tarvittaisiin treeniä vierailla kontaktiesteillä!

Kisat vol. 2

Viime sunnuntaina käytiin toiset agilitykisat, nämäkin Jau Areenalla. Oli ollut tarkoitus ilmoittautua kolmeen starttiin, mutta koska piti vielä ratsastaa illalla, niin osallistuttiin vain kahteen. Ja hyvä niin - mulla oli taas selkä kipeä liukastumisen takia, niin kaksi starttia oli enemmän kuin tarpeeksi.

Tuomarina oli Jari Suomalainen, ja molemmilla radoilla rimat 45 cm. Ensin oli hyppäri, joka alkoi lupaavasti, kun lähtö onnistui Just, ja kepeille meno kahden putken välistä meni ongelmitta. Myös pujotteluvauhti oli ok. Keppien jälkeen oli takaakierto, jolle monet teki pakkovalssin. Mä päädyin saksalaiseen, joka onnistuessaan ois varmaan ollut aika tiukka. Mutta videolta näkyy hyvin, kuinka koira on jo menossa takaakiertoon ja sitten vielä tyrkkäsen kauemmaksi, jolloin en tietenkään ehdi alta pois ajoissa eli taas tein koiralle ylimääräisen mutkan. Ja sitten mulle tuli hirveä kiire, joten vaikka kuinka olin medien aikana katsonut, että putkelle on pakko tehdä jarru, niin se jäi yhdeksi pieneksi sihahdukseksi, ja kun Just tuli putkesta, olin vielä etuperin, jolloin koira irtosi suoraan pituudelle putken jälkeen. No, jatkettiin toki rataa ja 11-hypyllä tuli seuraava mielenkiintoinen virhe. Tein pienen mutkan vasemmalle ennen hyppyä, jolloin Just luki ohjauksen leikkauksena ja kääntyikin vasemmalle esteen jälkeen. Kun tästä päästiin oikealle reitille, niin loppurata menikin sitten taas oikein nätisti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Just ei singonnut suoralta putkelta maaliin vaan otti mutkaputken matkalta ja viimeinen käännös hypyltä oli myös tiukka. Huippufiilis tän radan jälkeen!

Toisena oli yli 200 metriä pitkä agirata, joka ei valitettavasti ole videolla, mutta ratapiirros oli tällainen:

Saatiin tältä radalta kankinolla, joka meni 0,63 yliajalle. Voi apua, mitä pelastelua ja vääntöä! 4-6 olin suunnitellut ohjaavani sisäkautta eli nelonen päällejuoksuna ja siitä sitten lähetys. No muuten ihan hyvä, mutta äsken samasta kohdasta oli menty kepeille, niin nytkin tuli iso kaarre pituuden jälkeen, vaikka kuinka yritin ennakoida, eli valssi ois ollut parempi kuitenkin.

Puomilla Just epäröi taas! Ihan kuin puomi heiluisi yhtäkkiä sen tassujen alla ja siitä rytmi rikkoontuisi. En oikein edes tiedä, mitä tuolle tekisi, kun treeneissä menee ihan hyvin. 9-10-väli oli luonnossa vähän jyrkempi kuin kuvassa, joten tein siihen valssin, joka ei kyllä kovin ajoissa ollut. 11:n kierrätin putken puolta ja kalastelemaan jouduin siinäkin. A:n jälkeinen takaakiertokaan ei ollut kovin kaunis 😂 Ja keinu myös hidas. Kepit meni hyvin, mutta sitten taas saatoin sekä kiertoon 18 että hypylle 19, vaikka olin niin hienosti suunnitellut lähettäväni. Että ei tällaisella suorituksella ois kuulunut aikaan päästäkään. Palkintoja on tietysti aina kiva saada, mutta harmitti, kun homma meni taas varmisteluksi. Onneksi voittaneella oli selvästi parempi aika ja serti meni heille, ettei jäänyt kuudesta kymmenyksestä kiinni!

Katselin Justin viime tammikuun videota radalta, jossa rimat oli 60 cm. Siellä kyllä ehdin saattamaan ja varmistelemaan ja jopa oottelemaan. Kyllä nyt jo huomaa rimojen madaltumisen vaikutukset koirassa. Vielä kun ohjaajan kaaliin menis, että varmistelu on lopetettava!!!!!!!!!