Leiri numero 2 ohi. Tultiin Rovaniemelle yöjunalla perjantaiaamuna ja majoituttiin mukavassa mökissä Ounasvaaran juurella. Lenkkimaastoja riitti kyllä kolmeksi päiväksi! Valmentajana leirillä oli Noora Heikkinen Vuokatista. Oltiin lähetetty Nooralle esittelyt ja toiveet jo etukäteen, joten lauantaiaamuna aloitettiin Nooran johtoajatuksilla noseworkin treenaamisesta sekä mentaalivalmennuksella. Harjoiteltiin muun muassa pään tyhjentämistä sekä paikka-ankkureita. Noora myös painotti, että tykkää tehdä nosessa täsmätreeniä ja tekniikkaa eikä vain paukuttaa etsintöjä. Opetetaan koirille asiat kunnolla, palasteltuna, kuten muissakin lajeissa tehdään. Mielentila oli ihan ykkösasemassa: jos koira tai ohjaaja on huonossa mielentilassa, kannattaa jättää koko harjoitus tai tehdä sovellettuna niin, että onnistuminen on mahdollista. Muuten todennäköisesti vain vahvistetaan vääriä asioita. "Make every train count!" eli jokaisen harjoituksen pitäisi tähdätä johonkin, sen pitää hyödyttää juuri tätä koirakkoa.
Tällä kertaa konsepti oli sellainen, että lauantaina aamulla tehtiin sokkoetsintää kahtena eri alueena; puolet ryhmästä teki yhtä ja puolet toista, joten kaikki saivat katsoa muiden suorituksia. Iltapäivällä oli ilmaisutreeniä, jota ei tehty sokkona. Sunnuntaina tehtiin lisää tekniikkaa tarkkuustreenin muodossa sekä laatikkoetsintää - näistä sai myös valita, tekeekö sokkona vai ei. Tää oli tosi hyvä, koska nyt tuli katsottua muiden treenejä paljon enemmän kuin Jyväskylässä.Me aloitettiin reteesti 3-luokkaan valmistavassa alueessa. Jaottelin alueen mielesäni kolmeen osaan: hallin seinä ja kontin etureuna, kontin sivuseinä ja sen viereinen osuus sekä portaiden takana oleva kapea käytävä.
Tää jaottelu oli ihan toimiva. Aikaa saatiin 8 minuuttia ja sekin riitti ihan hyvin. Täydellistä etsintää ei kuitenkaan saatu aikaan, vaan haastekohdat tuli hyvin esille.
Ensin hillottiin minuutin verran kontin etureunaa. Just ei ollut yhtään kiinnostunut hallin seinästä, kun yritin pari kertaa ohjata sinne, eikä siellä tosiaan ollutkaan kätköä. Mulla jossain kohtaa kävi mielessä, että Just oli etsinyt kontin seinästä vain alhaalta mutta en sitten ohjannut ylöspäin! Vähän yli minuutin jälkeen Just veti määrätietoisesti tikkailla ja niiden toisesta päästä napattiinkin kätkö hienon tarkennuksen tuloksena.
Jatkaminen meni vähän sähläykseksi ja Just haukahtikin turhautuneena. Jatkettiin sitten portaiden ympärille ja sen metallireunuksista Just oli tosi kiinnostunut mutta vailla suuntaa eli siirtymähajua. En ollut kysynyt, kuuluuko portaiden alapuoli alueeseen, joten en ohjannut sinne, mutta onneksi Just ratkaisi asian itse ja tunkeutui sinne. Toka löytö tuli vähän ennen kolmea minuuttia. Tämän Just ilmaisi katsomalla, koska maahanmeno ei onnistunut kyseiseen kohteeseen. Palkkasin tämän.
Sitten etsittiin portaiden ja hallin välinen käytävä tarkkaan ja Just nousi myös korkeammalle, joten totesin, ettei siellä ole enempää. Tässä vaiheessa oli puolet ajasta käytetty. Tultiin takaisin etupuolelle, jossa vähän varovaista reaktiota, kunnes Just raapaisi itsensä metalliputken reunaan ja kiljaisi aivan sydäntäsärkevästi! Siinä sitten hetki katseltiin, että eihän satuttanut itseään oikeasti ja todettiin kolauksen olleen henkinen. Sitten Just hetken aikaa etsi vähän puolivillaisesti ja tuli pyytämään multa lisätukea. Annoin sitä parhaani mukaan ja se lähti taas etsimään vähän intensiivisemmin nousten sen saman metalliputken päälle - joka nyt meinasi livetä jalkojen alta! Nyt kyllästyin koko kohtaan ja vein Justin pois sieltä määrätietoisesti... ja samalla pois kätköltä 🙈
Palattiin kontin etupuolelle, mikä oli ihan oikea ratkaisu. Nyt Just nappasi kontin kulmasaumasta hajun, nousi vasten ja ilmaisi n. 110 cm korkean kätkön kuuden minuutin kohdalla. Tästä kunnon palkkaus. 6:30 kohdalla totesin, että ollaan käyty jo alue läpi ja Noora kysyi, haluanko jeesiä. Tässä kohtaa olisi pitänyt ottaa aikalisä, tulla vähän kauemmas ja miettiä, miten koira on toiminut missäkin. Kun en tätä tajunnut sanoa, niin Noora ohjasi meidät suoraan kätkölle. Se oli siis siinä, mistä olin vetänyt Justin pois. Nyt tein niin, että menin itse seisomaan sen pahamaineisen metalliputken päälle, ettei se heiluisi koiran jalkojen alla. Tässä tuli vielä se haaste, ettei kohteeseen voinut tehdä maahanmenoilmaisua eli käytännössä Just ilmaisi sen peruuttamalla, mikä hämäsi mua. Pyysin uudelleennäyttöä, jonka jälkeen Just tarkensi uudelleen, peruutti 2 askelta, katsoi mua ja vinkui. Eli tällainen kertova ilmaisu saatiin tähän.
Hyvin tässä treenissä tuli ilmi meidän kehityskohteet. Näihin sitten otettiinkin jo vähän täsmätreeniä viikonlopun muissa harjoituksissa:
korkeat kätköt
vaikeasti ilmaistavat kätköt
hajupilvelle jääminen, vaikka ohjaaja vetäisi muualle
Vaikeasti ilmaistavista kohteista mietittiin kaksiosaisen ilmaisun, kuten maahanmenon (tökkää - mene maahan) hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia on ainakin varmuus ja yksiselitteisyys - kun Just menee maahan, voin saman tien ilmoittaa löydön. Esim. katsomisilmaisussa on paljon enemmän tulkinnanvaraa. Tällaisissa kiipeiltävissä kohteissa taas tuli hyvin ilmi kyseisen ilmaisutavan huonot puolet; koira ei tiedä, mihin itsensä asettaisi, että saisi ilmaisun tehtyä. Tätä haastetta ei ollut koirilla, jotka löydettyään vain katsovat ohjaajaa, kuten Lupolla.
Noora sanoi, että kun ilmaisu on varma, voi sen toisen osan kuten maahanmenon jättää poiskin myös helposti ilmaistavilla kätköillä. Mielenkiintoinen ajatus! Mietin tätä asiaa mutta päädyin kuitenkin siihen, että Just saa tehdä normaaleissa paikoissa jatkossakin maahanmenon tai istumisen, koska se on niin ihanan selkeä! Koiran vastuulla on lukita vastaus. Mutta kuten räntäsadekoe osoitti, äkkiä Just alkaa oikoa, jos joustan kriteerissä: silloinhan kun hyväksyin märässä kohteessa katsomisilmaisun, niin seuraavassa sisätilassa Just tarjosi jo samaa. Eli joustetaan kriteeristä vain hankalissa paikoissa tai jos kokeessa on sekunteja aikaa, niin sitten voin ilmoittaa löydön suoraan tarkennuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti